Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jatkuva punastelu, mikä auttaa?
17.04.2023 |
Jo lapsesta saakka ollut taipumusta tähän. Punastelen ihan kaikissa tilanteissa joissa ei ole yhtään mitään aihetta siihen. Terapia ei auta, ei tämä keskustelemalla muutu. Jotkut mielialalääkkeet auttaa, mutta en haluaisi tämän takia joutua loppuikääni syömään lääkkeitä. Propralista ei ole ollut mitään apua. Rauhoittava lääke auttaa, mutta ei niitä voi säännöllisesti syödä. Kun mulla tämä punastelu on päivittäistä ja melkein missä vaan tilanteessa. Sitä alkaa myös jo pelkäämään etukäteen omia kehon reaktioita jolloin kierre on valmis.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Erytotematoottinen ruusufinni, jossa ei siis ole varsinaista tulehdusta tai finnejä, ainoastaan yliaktiivinen verenkierto kasvojen alueella. Kylmästä, lämpimästä, mistä tahansa tunteesta tai ruoasta saattaa tulla yhtäkkinen punastuminen. Ihotautilääkäri voi antaa neuvoja ja mahdollisesti määrätä lääkkeenkin, jotkut saavat hyvän avun ja toisia ei auta mikään.
Niinpä.
Olenkin ottanut tavaksi kommentoida huomauttelijoille "aika outoa, että minun ihosairauteni on sinusta noin hassua".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erytotematoottinen ruusufinni, jossa ei siis ole varsinaista tulehdusta tai finnejä, ainoastaan yliaktiivinen verenkierto kasvojen alueella. Kylmästä, lämpimästä, mistä tahansa tunteesta tai ruoasta saattaa tulla yhtäkkinen punastuminen. Ihotautilääkäri voi antaa neuvoja ja mahdollisesti määrätä lääkkeenkin, jotkut saavat hyvän avun ja toisia ei auta mikään.
Niinpä.
Olenkin ottanut tavaksi kommentoida huomauttelijoille "aika outoa, että minun ihosairauteni on sinusta noin hassua".
Tämä oli hyvä vastaus, kiitos!
Huomauttelut tuntuvat tosi nöyryyttäviltä. Aikuisiällä olen kuullut, että joidenkin mielestä punastuminen söpöä - yksi huomauttelija vetosi tähän. "Söpöähän se vain on" jne. En tiedä, mutta tuntuu kovin alentavalta tuokin.
Harva punastelee enää eläkeiässä, jotta elämänkokemus auttaa jos ei naiminen ole luonnistunut siihen mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sama ongelma. Tuntuu, etten voi oikein mennä mihinkään, kun aina joku huomauttaa punastumisesta. Sitten on päivä pilalla.
Itselläni punastumiseen liittyy voimakas tunne kasvojen menetyksestä. Punastun ilman syytä ja näytän rumalta sekä naurettavalta - tämä johtaa häpeään ja kasvojen menetykseen.
En tiedä onko muilla samaa, mutta tunnen itseni todella epäviehättäväksi punastumisen takia. Meni yksi seurustelusuhdekin pilalle, kun mies nauroi punastumiselleni. Tuntui äärimmäisen nöyryyttävältä, ja tunsin pilanneeni kaiken punanaamaisuudellani.
Semmonen mies saa mennäkin! Ei punastuminen voi pilata aitoa ihmissuhdetta vaikka siltä se tuntuisikin.
Oudointahan tässä olikin se, että jälkeenpäin asiasta kysyessäni mies sanoi, että punasteluni ei haittaa häntä ja on jopa söpöä... Miksi sitten nauroi? Jos ei haittaa, miksi pitää kommentoida millään lailla?
Eihän hän voinut tietää ,että se on sinulle arka asia. Tuossa tilanteessa se olisi ollut luontevaa kertoa.
Kyllä hän varmasti näki, että olin nolona ja lisäksi punastuin varmaan vielä enemmän.
En vain ymmärrä, miksi siitä pitää huomauttaa yhtään mitään, vieläpä nauraen. Selvästikään punastuminen ei ole ihmisten mielestä harmiton tai neutraali asia vaan siinä on jotain rumaa/epämiellyttävää/koomista/naurettavaa/,hävettävää/pahaa.
En ota kantaa tähän nimenomaiseen tapaukseen tai henkilöön, mutta uskon että noin yleisellä tasolla on hyödyllistä tietää, että toisin kun meille usein popkulttuurrissa annetaan ymmärtää, nauru tai nauraminen ei suinkaan ole hauskuuden tai huvittuneisuuden mittari.
Naurun funktio fysiologisesti on vapauttaa kehossa olevaa jännitettä. Jännitettä voi muodostaa vaikka hyvin kerrotulla vitsillä jossa vitsin "punchline" toimii tuon jännitteen vapautuksen triggerinä. Mutta vitsit tai huumori eivät suinkaan ole ainoa jännitettä luova ilmiö. Itse asiassa kaikki yllättävät tilanteet luovat tätä samaa jännitettä (huumorikin perustuu usein oletusten yllättävään romuttamiseen) joka saattaa purkautua nauruna.
En millään lailla halua mitätöidä sinun nimenomaista kokemustasi. Paikalla olleena tiedät tietysti myös sävyn jolla hän nauroi, ja tunnet henkilön muutenkin. Mutta yleisellä tasolla on hyödyllistä tietää se ettei nauraminen automaattisesti tarkoita huvittuneisuutta, vaan se tarkkoittaa jännitteen purkamista, tai sen yritystä, usein hyvin tiedostamatta.
En ihan ymmärrä, mikä se jännite tuossa nimenomaisessa tilanteessa oli. Punastumiseni teki miehen olon kiusaantuneeksi, ja hän nauroi siksi?
Saattoi olla mikä tahansa yllättävä asia, siis myös myönteisellä tavalla yllättävä. On myös mahdollista, että oli jonkin täysin hänen sisäinen tekijä, mitä et olisi voinutkaan huomata.
Tämä menee nyt täysin fiktion piikkiin, mutta ei olisi vaikeaa kuvitella tilannetta jossa tuo henkilö olisi vaikka joskus kouluaikoina ollut silmittömän ihastunut johonkin luokan ujoon (ja ehkä punastelleeseen?) tyttöön. Nyt jokin hänen mielensä – tai alitajuntansa – assosiaatio sinun reaktioosi, mitä tahansa sinusta aistikin, sai aikaan ehkä oikein miellyttävästi hyrähdyttäneen jännitteen ja purun.
On myös mahdollista, että hän huomasi punastumisesi ja sen jälkeen huomasi oman yllättävän reaktionsa siihen, jota ei osannut siinä tilanteessa käsitellä laajemmin ja se saattoi purkautua nauruna.
Mahdollisia skenaarioita on lukemattomia. Mutta elämä helpottuu kun ymmärtää sen tosiasian, ettei nauru kerro hauskuudesta tai huvittuneisuudesta, vaan sisäisestä jännitteestä johon se on intuitiivinen purkutyökalu. Jännite voi myös olla miellyttävää, se on se mikä tekee hyvästä tarinasta kiinnostavan.
Tuo tilanne oli sellainen, että selitin jotain innostuneena ja naamani punehtui. Punastun innostuessani, nolostuessani, urheillessa, nostaessani jotain painavaa ym. Hyvin usein punastun täysin epäloogisesti ilman mitään syytä.
Mies siis huomasi punaisuuteni ja huomautti siitä huvittuneen tai riemastuneen oloisena (tämä on siis minun tulkintani). Minä tunsin itseni nöyryytetyksi.
Hieman myöhemmin ryhdyimme sänkyhommiin. Itse mietin koko toimituksen ajan, onkohan naamani punainen ja olenkohan ruma.
En osaa selittää, mutta tuo tilanne jäi mieleen vähän traumaattisena. Miksi en saanut sanottua heti, että huomauttelu tuntuu pahalta - en tiedä. Tuntuu myös, että nolasin itseni punastumalla miehen edessä. Vihaan itseäni tämän piirteen takia.
Se sai jotain kiksejä siitä, kun sai sinut nolostumaan. Halusi alistaa. Kyllä se huomasi sinun nolouden mutta teeskenteli, ettei huomaa. Tuo mies on kiusaaja ja tiesi tasan tarkkaan, mitä teki. Nolasi sinut saadakseen sinut hämmentymään, jotta et kieltäytyisi seksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sama ongelma. Tuntuu, etten voi oikein mennä mihinkään, kun aina joku huomauttaa punastumisesta. Sitten on päivä pilalla.
Itselläni punastumiseen liittyy voimakas tunne kasvojen menetyksestä. Punastun ilman syytä ja näytän rumalta sekä naurettavalta - tämä johtaa häpeään ja kasvojen menetykseen.
En tiedä onko muilla samaa, mutta tunnen itseni todella epäviehättäväksi punastumisen takia. Meni yksi seurustelusuhdekin pilalle, kun mies nauroi punastumiselleni. Tuntui äärimmäisen nöyryyttävältä, ja tunsin pilanneeni kaiken punanaamaisuudellani.
Semmonen mies saa mennäkin! Ei punastuminen voi pilata aitoa ihmissuhdetta vaikka siltä se tuntuisikin.
Oudointahan tässä olikin se, että jälkeenpäin asiasta kysyessäni mies sanoi, että punasteluni ei haittaa häntä ja on jopa söpöä... Miksi sitten nauroi? Jos ei haittaa, miksi pitää kommentoida millään lailla?
Eihän hän voinut tietää ,että se on sinulle arka asia. Tuossa tilanteessa se olisi ollut luontevaa kertoa.
Kyllä hän varmasti näki, että olin nolona ja lisäksi punastuin varmaan vielä enemmän.
En vain ymmärrä, miksi siitä pitää huomauttaa yhtään mitään, vieläpä nauraen. Selvästikään punastuminen ei ole ihmisten mielestä harmiton tai neutraali asia vaan siinä on jotain rumaa/epämiellyttävää/koomista/naurettavaa/,hävettävää/pahaa.
En ota kantaa tähän nimenomaiseen tapaukseen tai henkilöön, mutta uskon että noin yleisellä tasolla on hyödyllistä tietää, että toisin kun meille usein popkulttuurrissa annetaan ymmärtää, nauru tai nauraminen ei suinkaan ole hauskuuden tai huvittuneisuuden mittari.
Naurun funktio fysiologisesti on vapauttaa kehossa olevaa jännitettä. Jännitettä voi muodostaa vaikka hyvin kerrotulla vitsillä jossa vitsin "punchline" toimii tuon jännitteen vapautuksen triggerinä. Mutta vitsit tai huumori eivät suinkaan ole ainoa jännitettä luova ilmiö. Itse asiassa kaikki yllättävät tilanteet luovat tätä samaa jännitettä (huumorikin perustuu usein oletusten yllättävään romuttamiseen) joka saattaa purkautua nauruna.
En millään lailla halua mitätöidä sinun nimenomaista kokemustasi. Paikalla olleena tiedät tietysti myös sävyn jolla hän nauroi, ja tunnet henkilön muutenkin. Mutta yleisellä tasolla on hyödyllistä tietää se ettei nauraminen automaattisesti tarkoita huvittuneisuutta, vaan se tarkkoittaa jännitteen purkamista, tai sen yritystä, usein hyvin tiedostamatta.
En ihan ymmärrä, mikä se jännite tuossa nimenomaisessa tilanteessa oli. Punastumiseni teki miehen olon kiusaantuneeksi, ja hän nauroi siksi?
Saattoi olla mikä tahansa yllättävä asia, siis myös myönteisellä tavalla yllättävä. On myös mahdollista, että oli jonkin täysin hänen sisäinen tekijä, mitä et olisi voinutkaan huomata.
Tämä menee nyt täysin fiktion piikkiin, mutta ei olisi vaikeaa kuvitella tilannetta jossa tuo henkilö olisi vaikka joskus kouluaikoina ollut silmittömän ihastunut johonkin luokan ujoon (ja ehkä punastelleeseen?) tyttöön. Nyt jokin hänen mielensä – tai alitajuntansa – assosiaatio sinun reaktioosi, mitä tahansa sinusta aistikin, sai aikaan ehkä oikein miellyttävästi hyrähdyttäneen jännitteen ja purun.
On myös mahdollista, että hän huomasi punastumisesi ja sen jälkeen huomasi oman yllättävän reaktionsa siihen, jota ei osannut siinä tilanteessa käsitellä laajemmin ja se saattoi purkautua nauruna.
Mahdollisia skenaarioita on lukemattomia. Mutta elämä helpottuu kun ymmärtää sen tosiasian, ettei nauru kerro hauskuudesta tai huvittuneisuudesta, vaan sisäisestä jännitteestä johon se on intuitiivinen purkutyökalu. Jännite voi myös olla miellyttävää, se on se mikä tekee hyvästä tarinasta kiinnostavan.
Tuo tilanne oli sellainen, että selitin jotain innostuneena ja naamani punehtui. Punastun innostuessani, nolostuessani, urheillessa, nostaessani jotain painavaa ym. Hyvin usein punastun täysin epäloogisesti ilman mitään syytä.
Mies siis huomasi punaisuuteni ja huomautti siitä huvittuneen tai riemastuneen oloisena (tämä on siis minun tulkintani). Minä tunsin itseni nöyryytetyksi.
Hieman myöhemmin ryhdyimme sänkyhommiin. Itse mietin koko toimituksen ajan, onkohan naamani punainen ja olenkohan ruma.
En osaa selittää, mutta tuo tilanne jäi mieleen vähän traumaattisena. Miksi en saanut sanottua heti, että huomauttelu tuntuu pahalta - en tiedä. Tuntuu myös, että nolasin itseni punastumalla miehen edessä. Vihaan itseäni tämän piirteen takia.
Se sai jotain kiksejä siitä, kun sai sinut nolostumaan. Halusi alistaa. Kyllä se huomasi sinun nolouden mutta teeskenteli, ettei huomaa. Tuo mies on kiusaaja ja tiesi tasan tarkkaan, mitä teki. Nolasi sinut saadakseen sinut hämmentymään, jotta et kieltäytyisi seksistä.
Eikö naisen punastuminen herätä miehissä pikemminkin halun suojella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on sama ongelma. Tuntuu, etten voi oikein mennä mihinkään, kun aina joku huomauttaa punastumisesta. Sitten on päivä pilalla.
Itselläni punastumiseen liittyy voimakas tunne kasvojen menetyksestä. Punastun ilman syytä ja näytän rumalta sekä naurettavalta - tämä johtaa häpeään ja kasvojen menetykseen.
En tiedä onko muilla samaa, mutta tunnen itseni todella epäviehättäväksi punastumisen takia. Meni yksi seurustelusuhdekin pilalle, kun mies nauroi punastumiselleni. Tuntui äärimmäisen nöyryyttävältä, ja tunsin pilanneeni kaiken punanaamaisuudellani.
Semmonen mies saa mennäkin! Ei punastuminen voi pilata aitoa ihmissuhdetta vaikka siltä se tuntuisikin.
Oudointahan tässä olikin se, että jälkeenpäin asiasta kysyessäni mies sanoi, että punasteluni ei haittaa häntä ja on jopa söpöä... Miksi sitten nauroi? Jos ei haittaa, miksi pitää kommentoida millään lailla?
Eihän hän voinut tietää ,että se on sinulle arka asia. Tuossa tilanteessa se olisi ollut luontevaa kertoa.
Kyllä hän varmasti näki, että olin nolona ja lisäksi punastuin varmaan vielä enemmän.
En vain ymmärrä, miksi siitä pitää huomauttaa yhtään mitään, vieläpä nauraen. Selvästikään punastuminen ei ole ihmisten mielestä harmiton tai neutraali asia vaan siinä on jotain rumaa/epämiellyttävää/koomista/naurettavaa/,hävettävää/pahaa.
En ota kantaa tähän nimenomaiseen tapaukseen tai henkilöön, mutta uskon että noin yleisellä tasolla on hyödyllistä tietää, että toisin kun meille usein popkulttuurrissa annetaan ymmärtää, nauru tai nauraminen ei suinkaan ole hauskuuden tai huvittuneisuuden mittari.
Naurun funktio fysiologisesti on vapauttaa kehossa olevaa jännitettä. Jännitettä voi muodostaa vaikka hyvin kerrotulla vitsillä jossa vitsin "punchline" toimii tuon jännitteen vapautuksen triggerinä. Mutta vitsit tai huumori eivät suinkaan ole ainoa jännitettä luova ilmiö. Itse asiassa kaikki yllättävät tilanteet luovat tätä samaa jännitettä (huumorikin perustuu usein oletusten yllättävään romuttamiseen) joka saattaa purkautua nauruna.
En millään lailla halua mitätöidä sinun nimenomaista kokemustasi. Paikalla olleena tiedät tietysti myös sävyn jolla hän nauroi, ja tunnet henkilön muutenkin. Mutta yleisellä tasolla on hyödyllistä tietää se ettei nauraminen automaattisesti tarkoita huvittuneisuutta, vaan se tarkkoittaa jännitteen purkamista, tai sen yritystä, usein hyvin tiedostamatta.
En ihan ymmärrä, mikä se jännite tuossa nimenomaisessa tilanteessa oli. Punastumiseni teki miehen olon kiusaantuneeksi, ja hän nauroi siksi?
Saattoi olla mikä tahansa yllättävä asia, siis myös myönteisellä tavalla yllättävä. On myös mahdollista, että oli jonkin täysin hänen sisäinen tekijä, mitä et olisi voinutkaan huomata.
Tämä menee nyt täysin fiktion piikkiin, mutta ei olisi vaikeaa kuvitella tilannetta jossa tuo henkilö olisi vaikka joskus kouluaikoina ollut silmittömän ihastunut johonkin luokan ujoon (ja ehkä punastelleeseen?) tyttöön. Nyt jokin hänen mielensä – tai alitajuntansa – assosiaatio sinun reaktioosi, mitä tahansa sinusta aistikin, sai aikaan ehkä oikein miellyttävästi hyrähdyttäneen jännitteen ja purun.
On myös mahdollista, että hän huomasi punastumisesi ja sen jälkeen huomasi oman yllättävän reaktionsa siihen, jota ei osannut siinä tilanteessa käsitellä laajemmin ja se saattoi purkautua nauruna.
Mahdollisia skenaarioita on lukemattomia. Mutta elämä helpottuu kun ymmärtää sen tosiasian, ettei nauru kerro hauskuudesta tai huvittuneisuudesta, vaan sisäisestä jännitteestä johon se on intuitiivinen purkutyökalu. Jännite voi myös olla miellyttävää, se on se mikä tekee hyvästä tarinasta kiinnostavan.
Tuo tilanne oli sellainen, että selitin jotain innostuneena ja naamani punehtui. Punastun innostuessani, nolostuessani, urheillessa, nostaessani jotain painavaa ym. Hyvin usein punastun täysin epäloogisesti ilman mitään syytä.
Mies siis huomasi punaisuuteni ja huomautti siitä huvittuneen tai riemastuneen oloisena (tämä on siis minun tulkintani). Minä tunsin itseni nöyryytetyksi.
Hieman myöhemmin ryhdyimme sänkyhommiin. Itse mietin koko toimituksen ajan, onkohan naamani punainen ja olenkohan ruma.
En osaa selittää, mutta tuo tilanne jäi mieleen vähän traumaattisena. Miksi en saanut sanottua heti, että huomauttelu tuntuu pahalta - en tiedä. Tuntuu myös, että nolasin itseni punastumalla miehen edessä. Vihaan itseäni tämän piirteen takia.
Se sai jotain kiksejä siitä, kun sai sinut nolostumaan. Halusi alistaa. Kyllä se huomasi sinun nolouden mutta teeskenteli, ettei huomaa. Tuo mies on kiusaaja ja tiesi tasan tarkkaan, mitä teki. Nolasi sinut saadakseen sinut hämmentymään, jotta et kieltäytyisi seksistä.
Eikö naisen punastuminen herätä miehissä pikemminkin halun suojella?
Ei. Naisen punastelu herättää miehessä halun nöyryyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Eikös naisen punastuminen herätä miehessä halun suojella?"
Ei. Punastuva nainen on miehen mielestä naurettava ja ruma. Mies haluaa alistaa punastuvaa naista.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on oma kokemus punastelusta sen loppumisesta. Tossa joku aiemmin mainitsi jotain hormonijuttuja osalliseksi punasteluun, niin mun kokemus voisi ehkä tukea tätä teoriaa.
Mä ole punastellut teinistä saakka ja jos oli tosi tiukka tilanne, niin naamalle jäi tunneiksi kestopuna. Punaiset läiskät poskiin. Mä ajattelin, että olisko mulla ollu joku ruusufinni tai vastaavakin jo lopulta. Vähintään cuperoosa tms.
Mulla oli yksi toinen terveysvaiva ja päätin aloittaa tiukan eliminaatiodieetin. Poistin kuukauden aikana ruokavaliosta pikkuhiljaa kaiken teollisen roskan, sokerin, kasvirasvat, viljan,, hedelmät, kasvikset, siemenet. Eli kaiken kasviperäisen. Seuraavan kuukauden karsin muut eläinperäiset pois paitsi naudan lihan ja voin. Söin kuukauden pelkkää naudan lihaa, voita ja suolaa.
Se mun alkuperäinen terveys vaiva oli poissa ja aloin lisäämään muita eläinperäisiä ruokia takaisin paitsi maitoa. Terveysvaiva pysyi poissa ja muitakin oire
Hieno tarina !
Minähän alan kokeilemaan tätä ja haluaisin kuulla tästä vielä enemmän.
Miten ihmeessä pärjäsit kuukauden pelkällä naudanlihalla, miten kypsensit sen ja etkö todellakaan syönyt yhtään esim. vihanneksia tai juureksia ? Ja ilmeisesti pelkkää vettä juomiseksi.
Miten voi kuukauden väistellä, ettei joudu tilanteisiin, että joutuu syömään tai juomaan jotain muutakin ?
Alue: Aihe vapaa
Negasi sinua saadakseen sänkyyn.