Kenelläkään muulla teiniä joka ei tunnu itsenäistyvän?

Järkyttävää, 13-vuotiaan pitäisi mennä menojaan, koska äiti haluaa "olla rauhassa".

Sinä ehdit olla yksiksesi loppuelämäsi. Älä tuupi vastentahtoista lastasi ulos ovesta.

Mitäs olet hyysännyt. Kyllä tuon ikäisen pitäisi jo itse osata mennä kavereiden kanssa uimahalliin. Onhan tuossa nyt jotain pielessä selkeästi. 

Lapsihan pompottaa sinua mennen tullen. Et kai loksauta edes korviasi kun vaatii, ettei pienemmän sisaruksen kavereita saisi tulla yökylään? Miten ihmeessä lapsi voi kuvitella edes päättävänsä tuollaisesta asiasta?

Anna pieniä tehtäviä. Että käy kaupassa tai vie postiin kirjeen itsenäisesti.

No mun uskalsi ja kiipesi nosturiin kavereiden kanssa. Onneksi on hengissä. Poliisi soitti .Nyt 19v. ja on aina kotona ja saa olla.

Turvaan aina häntä jos on tarve kun tiedän sen toisenkin puolen.

Minulla ei ole kovin paljon kokemusta omien lasten kanssa noista neuroepätyyppillisyyksistä niin vähän olen varovainen vastaamaan, mutta oma keskimmäinen potee OCD:tä ja siihen on saatu nyt ohjeet, että asiasta pitää huomauttaa ja ohjata pois siitä toistosta. Toimisiko samanlainen? Eli kun tulee eteen joku lähteminen jonnekkin, ja lapsi ei halua, nostat ihan kissan pöydälle, että "huomaatko taas miten toimit ja muistatko miten sitten harmittaa myöhemmin?" Ja yksinkertaisesti kärräät lapsen noihin, toki nyt askel kerrallaan ei nyt ekaksi johonkin kuukauden leirille, vaan joku muutamna tunnin jne juttu jossain. Ja siitä sitten aikaa pidentäen? Ja noihin siskon yökyläilyihin ei tosiaan tada oikein muuta lääkettä olla kuin tuo mitä tuossa yllä joku jo mainistsi: sanot suoraan, että asia ei ole hänen päätettävissään. Toki sitten pidät huolen, että pikkusisko & kaverit jättävät tämän yhden rauhaan sinne omaan huoneeseensa.   

Tuon ikäinen on hädin tuskin teini. Onko vielä edes yläasteella. Moni on tuossa iässä ihan lapsi ja leikkiin suotavaa.

Järkyttävää tekstiä vanhemmalta.

Meillä tytöllä oli apn kuvaamaa käytöstä mutta paljon lievempänä.

Itse kyselin reissuista ja tilateista mikä niissä haittaa. Tajusin että tyttöä oikeasti pelotti eikä ollut varma miten eri tilanteissa pitää toimia. Käytiin sitten etukäteen läpi esim grilliruusn tilaaminen tutulta grilliltä. En ollut tajunnut että tyttö pelkäsi sitäkin vaikka oli monesti kuullut miten minä tilasin hänelle ruuan. Eli käytiin kaikessa rauhassa asia kotona läpi niin että tytölle tuli varmuus että osaa toimia.

Minulle oli iso yllätys aikanaan että tyttö ei uskaltanut lähteä yksin käymään edes kirjastossa koska ei ollut varma osaako sinne. Koko elämänsä asunut pienessä kaupungissa ja käynyt kirjastossa kymmeniä tai satoja kertoja vanhempien kanssa. Tytöllä ongelmia hahmottaa reittejä eri paikkoihin. Erityisen hämmentävää tämä oli kun keskiarvo koulussa oli kuitenkin 9,7.

8 jatkaa.

Itse oletan että tyttö erikoisherkkä ja se kuormittaa osaltaan kun huomaa niin paljon asioita ympäristöstä ja muista. Myös ADHD piirteitä löytyy mutta en tiedä onko ihan diagnoosiin asti.

Meillä tosiaan rauhallinen keskustelu ja asioiden yhdessä pohtiminen on auttanut. Edelleen joudun hieman painostaa että uskaltaa lähteä kavereilleen mopolla. Siis jää miettimään osaako ja mihin laittaa mopo parkkiin, mihin kypärä jne.

Ehkä hän ajan kanssa rohkaistuu. Mun pojalla oli saman ikäisenä kausi ettei mennyt edes kavereiden synttäreille vaan nyhjäsi kotona. Kerran vein "väkisin" ja poika kiitti kun hain synttäreiltä kun oli kuulemma ollut niin kivaa. Tuolloin epäilin että hänellä ei ole kavereita tai kiusataan. Ei kuitenkaan ollut niin. Sen jälkeen rohkaistui paremmin menemään. Nyt on melkein 18 ja on aina kotona. Kesällä käy välillä pelaamassa kavereiden kanssa jalkapalloa. Kaksi kertaa on osallistunut bileisiin. Kesätöihinkin on päässyt heti kun ikä riitti.

Vierailija kirjoitti:

8 jatkaa.

Itse oletan että tyttö erikoisherkkä ja se kuormittaa osaltaan kun huomaa niin paljon asioita ympäristöstä ja muista. Myös ADHD piirteitä löytyy mutta en tiedä onko ihan diagnoosiin asti.

Meillä tosiaan rauhallinen keskustelu ja asioiden yhdessä pohtiminen on auttanut. Edelleen joudun hieman painostaa että uskaltaa lähteä kavereilleen mopolla. Siis jää miettimään osaako ja mihin laittaa mopo parkkiin, mihin kypärä jne.

Järkevä lapsi, mopoilu on turhaa ja onnettomuusaltista.

Koitin aamulla kysellä lapseltani 17v, mikä on liikaa työntämistä eteenpäin ja mikä on huonojen tapojen mahdollistamista hänen kohdallaan. Kummatkin ollaan kirjolla ja tiedän että asiat voi pilata loppu elämäksi kun yhden virheen teet. Liikaa liian aikaisin tai liian vähän. Vaikea löytää keskitietä. Yhä täytyy mennä kaikkialle mukaan ja ohjata. Hidasta puuhaa.

Tuossa ei ole itsenäistymisestä kyse vaan arkuudesta. Nuori on itsenäistymässä, koska kuitenkin harmittelee, ettei uskalla mennä johonkin. Eli haluaisi, mutta ei uskalla.

Jos kyse olisi siitä, että ei olisi itsenäistymässä, ei edes haluaisi mennä mihinkään vaan nyhjäisi aina vain kotona ihan tyytyväisenä ja odottaisi, että äiti palvelee.

Vierailija kirjoitti:

Lapsihan pompottaa sinua mennen tullen. Et kai loksauta edes korviasi kun vaatii, ettei pienemmän sisaruksen kavereita saisi tulla yökylään? Miten ihmeessä lapsi voi kuvitella edes päättävänsä tuollaisesta asiasta?

Ei tietenkään pienempi sisarus joudu luopumaan kivoista jutuista sen takia että sisko ei halua. Toki joka kerta tulee itkua ja esim tämä lapsi ei juuri nuku, koska vieras ihminen kodissa häiritsee niin paljon, vaikka ei näkyisi tai kuuluisi mitenkään. On täällä ollut sukulaisia ja mun ystäviä kylässä, mutta ne eivät jostain syystä aiheuta ihan samaa, vaikka osa heistäkin kyllä.

Kivasti moni taas veti mutkia suoraksi, äitihän se on aina paha, jos ei pyytettömästi jaksa tukahduttaa omia tunteitaan ihan aina :D Kyllä, mua ärsyttää että esim työmatkoilla käynti aiheuttaa soittotulvaa ja itkuisia puheluita joka ikinen kerta, vaikka tähän on siedätetty vuosia. Ja kyllä, minusta ois hienoa, jos tuon ikäinen kävisi ilman äitiä esim siellä uimahallissa tai lähtisi luokkaretkille tai harrastusleireille (edes päiväleireille) mukaan. Käsittääkseni kuitenkin isoin osa ikätovereista kykenee siihen. 3 vuotta nuorempi pikkusisarus on jo aikoja sitten ollut itsenäisempi menijä, vaikka hän on luonteeltaan tosi ujo ja arka.

En tietenkään hiero asiaa lapsen naamaan, enkä esitä harmistumista hänelle, vaikka täällä päästänkin höyryjä.

-ap

Ihmiset on erilaisia, anna hänen kehittyä omaan tahtiinsa. Voit rohkaista ja kannustaa tekemään juttuja itse, mutta jos hän vaistoaa ärtymyksesi, se ei taatusti auta.

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, 13-vuotiaan pitäisi mennä menojaan, koska äiti haluaa "olla rauhassa".

Sinä ehdit olla yksiksesi loppuelämäsi. Älä tuupi vastentahtoista lastasi ulos ovesta.

Joo tietty kannattaa tarttua tuohon just noin. Ei vaan oikeasti, täysin aiheellinen huoli tyttärestä. Kohtahan sitä ollaan jo ensimmäisiä kesätöitäkin tekemässä, joten esim harrastuksiin yms itsenäisesti kulkemisen pitäisi olla itsestäänselvyys. Tavallaan eri asia olisi jos kyse olisi vaan jostain voimakkaasta introverttiydestä tai laiskuudesta, silloinkin olisi aihetta huoleen. Nyt kyse on siitä että kaikki pelottaa, ja se ei valitettavasti ole hyvä juttu, periaatteessa pitäisi olla täysin toisinpäin, niin että vanhemmat joutuvat suitsimaan ettei tehdä typeryyksiä. Erilaisten tilanteiden pelko teini-iässä saattaa meinata sitä että hyvin pian täysi-ikäistymisen jälkeen paniikki- ja ahdistushäiriön takia pääseekin heti työkyvyttömyyseläkkeelle ja linnoittumaan yksiöön. Nyt heti tekemään liikkeitä sen eteen ettei lapsella ole edessä takuuvarma alisuoriutuminen, mahdollisesti jopa syrjäytyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, 13-vuotiaan pitäisi mennä menojaan, koska äiti haluaa "olla rauhassa".

Sinä ehdit olla yksiksesi loppuelämäsi. Älä tuupi vastentahtoista lastasi ulos ovesta.

Joo tietty kannattaa tarttua tuohon just noin. Ei vaan oikeasti, täysin aiheellinen huoli tyttärestä. Kohtahan sitä ollaan jo ensimmäisiä kesätöitäkin tekemässä, joten esim harrastuksiin yms itsenäisesti kulkemisen pitäisi olla itsestäänselvyys. Tavallaan eri asia olisi jos kyse olisi vaan jostain voimakkaasta introverttiydestä tai laiskuudesta, silloinkin olisi aihetta huoleen. Nyt kyse on siitä että kaikki pelottaa, ja se ei valitettavasti ole hyvä juttu, periaatteessa pitäisi olla täysin toisinpäin, niin että vanhemmat joutuvat suitsimaan ettei tehdä typeryyksiä. Erilaisten tilanteiden pelko teini-iässä saattaa meinata sitä että hyvin pian täysi-ikäistymisen jälkeen paniikki- ja ahdistushäiriön takia pääseekin heti työkyvyttömyyseläkkeelle ja linnoittumaan yksiöön. Nyt heti tekemään liikkeitä sen eteen ettei lapsella ole edessä takuuvarma alisuoriutuminen, mahdollisesti jopa syrjäytyminen.

Unohdit kertoa millaisia liikkeitä. Ai mutta sehän ei olekaan niin helppoa.

Sanoisin , että hänellä on nepsyn oireita. Mulla kans 13v. poika , joka kyllä linja-autolla menee kouluu j aon josku smennyt linkulla myös kavereilleen, mutta viihtyy pääsäntöisesti kotona ja on selkeästi vähän epävarma.

Ei tosin häiritse puheluilla ym.  viihtyy kotona ja olen siitä mileissäni. Olisin kuitenkin koko aika huolissani, jos tossa iässä jo juostais pitkin kyliä.

Ehtii myöhemminkin. On minulla muitankin lapsia ja yks alotti 14v. ravaamisen kavereiden kanssa pitkin ja poikin.

Jatkuva huoli ja kyllä sitä välillä etittiinkin kesekllä yötä. Joten , näin on parempi. 

Varmaan itse olin sellainen kun melkein kolmekymppiseksi asuin työttömänä vanhempien nurkissa ennekuin muutin muualle ja lähdin töihin. Toisaalta kyllä matkustelin ja olin muuten itsenäinen, mutta aina oli se koti mihin palata ja vanhemmat odottamassa. Nyt noin kymmenen vuotta työelämää ja yksin asumista takana ja olen todennut, että olin onnellisenpi ja vähemmän stressaantunut työttömänä vanhempieni luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, 13-vuotiaan pitäisi mennä menojaan, koska äiti haluaa "olla rauhassa".

Sinä ehdit olla yksiksesi loppuelämäsi. Älä tuupi vastentahtoista lastasi ulos ovesta.

Joo tietty kannattaa tarttua tuohon just noin. Ei vaan oikeasti, täysin aiheellinen huoli tyttärestä. Kohtahan sitä ollaan jo ensimmäisiä kesätöitäkin tekemässä, joten esim harrastuksiin yms itsenäisesti kulkemisen pitäisi olla itsestäänselvyys. Tavallaan eri asia olisi jos kyse olisi vaan jostain voimakkaasta introverttiydestä tai laiskuudesta, silloinkin olisi aihetta huoleen. Nyt kyse on siitä että kaikki pelottaa, ja se ei valitettavasti ole hyvä juttu, periaatteessa pitäisi olla täysin toisinpäin, niin että vanhemmat joutuvat suitsimaan ettei tehdä typeryyksiä. Erilaisten tilanteiden pelko teini-iässä saattaa meinata sitä että hyvin pian täysi-ikäistymisen jälkeen paniikki- ja ahdistushäiriön takia pääseekin heti työkyvyttömyyseläkkeelle ja linnoittumaan yksiöön. Nyt heti tekemään liikkeitä sen eteen ettei lapsella ole edessä takuuvarma alisuoriutuminen, mahdollisesti jopa syrjäytyminen.

Unohdit kertoa millaisia liikkeitä. Ai mutta sehän ei olekaan niin helppoa.

Jos rasavilli pikkulapsi riehuu eikä tottele, ei hän varmasti tee sitä tahallaan saati pahuuttaan, silti tuosta käytöksestä tulee jotain seurauksia, tyyliin jäähyä. Jos lapsi ei suoriudu pyydetyllä tavalla, siitä rangaistaan, aina paitsi silloin kun kyse on arkuudesta. Minä tiedän että nyt moni repi nenät täyteen herneitä, mutta eikö tuo ole totta? Missään nimessä tyttöä ei pidä vaatia tekemään mitään ylimitoitettua mutta vähintään pikkujutuissa pitää pystyä asettamaan vaatimus. Seurauksen ei edes tarvitse olla rangaistus, se voi olla myös palkinto. Tytön kanssa voi vaikka keskustella että mitä tavoitteita hän itse kokisi mahdollisiksi tai houkuttaviksi lähteä kampeamaan. Se voi olla vaikka joku piknik parhaiden kavereiden kanssa jossain lähistöllä, että hän käy lähikaupassa hakemassa eväät, pakkaa viltit ja mölkyt jne. Homman voi suunnitella yhdessä vanhempien kanssa mutta toteutus pitää hoitaa itse. Tuo on vain yksi esimerkki, tosiaan tytön itsensä kanssa pitää keskustella mitkä ovat niitä asioita jotka kiinnostaa ja motivoi, mitä hän haluaa ja on valmis oppimaan tekemään itse (tai ikätoverien kanssa) ilman aikuisten kädestä-pitäen läsnäoloa.

Jos taustalla taas on ihka oikeaa paniikki/ahdistushäiriötä, nepsy- tai kirjojuttuja, siinä tapauksessa varmaan ammattiavun piiriin vielä kun ei ole ehtinyt ikätovereistaan pahasti jäämään jälkeen. Itsestään homma ei parane jos edellämainitut syyt ovat taustalla, ja jossain kohtaa on oikeasti isoja ongelmia edessä.