Miksi fantasia-aiheiset elokuvat ovat kärjessä katsojaluvuissa - eivätkö tavalliset ihmiset ja tavallinen elämä enää vedä?
Kommentit (30)
Ihmiset haluaa pakoon todellisuutta. Pohjanoteeraus oli joku Sykkeen Koronaan liittyvä leffa tms. Kuka haluaa katsoa sitä samaa painajaista vielä televisiosta?
Kuka haluaa katsoa jotakin vanhojen suomalaisten perhesarjojen tyylisiä juttuja joissa ei tapahdu itse asiassa mitään? Fantasiafilmeissä on menoa ja meininkiä ja jotakin oikeasti tapahtuu koko ajan.
Yksi syy voi olla sekin että nykytekniikka antaa mahdollisuudet näyttäviin fantasiaelokuviin. Pelkkä keskusteluihin perustuva tarjonta ei taida olla enää elokuvissa nykypäivää.
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy voi olla sekin että nykytekniikka antaa mahdollisuudet näyttäviin fantasiaelokuviin. Pelkkä keskusteluihin perustuva tarjonta ei taida olla enää elokuvissa nykypäivää.
Alan harrastajat ovat olleet vuosia kyllästyneitä näihin tehostekaruselleihin. Niiden laatu on jopa mennyt alaspäin, käsikirjoitusten ohella.
Meinaatko, että ennen on kiinnostanut katsoa, kun Pena 52 v. lähtee seiskalta ajamaan Corollalla liukuhihnan ääreen?
Oletko tosiaan niin kranttu ettet muka keksi mitään itsellesi sopivaa katsottavaa elokuvatarjonnasta? Nykyisin on tarjolla jokaiselle jotakin, jos ei muuta niin maksullisilla elokuvakanavilla.
En voi sietää fantasiaelokuvia. Tykkään sellaisista elokuvista jotka voisivat tapahtua todellisuudessakin. Mieluiten psykologisista jännityselokuvista. Miten aikuiset ihmisetkin voivat uppoutua fantasiaelokuvien satumaailmaan? Yleensä ovat vielä hyvin väkivaltaisiakin.
Nykyisin kaivataan actionia. Kahden ihmisen pelkästä sohvalla juttelusta ei saa aikaan kiinnostavaa elokuvaa vaikka joskus ehkä on niin kuviteltukin.
Vierailija kirjoitti:
Meinaatko, että ennen on kiinnostanut katsoa, kun Pena 52 v. lähtee seiskalta ajamaan Corollalla liukuhihnan ääreen?
Ylen Areenasta löytyy tuontapaista tositeeveetä pilvinpimein. Näyttäisi olevan muutama kymmenen tuhatta katsojaa noin keskimääriin. Suomalaiset rakastavat arkisia asioita.
Uudet tuulet puhaltavat elokuva-alalla niin kuin kaikessa muussakin. Mitä pahaa keskustelun aloittaja näkee fantasiaelokuvien suosiossa? Kyllä niitä perinteisiäkin filmejä edelleen tehdään joten ei muuta kuin tutkimaan tarkemmin mitä on tarjolla.
Minä kysyisin mieluummin että mikä niissä tositeeveeohjelmissa ihmisiä kiehtoo. Kaikki samanlaisia ja tuntuu että halutaan vain päästä esille eikä sillä omalla ällillä ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin mieluummin että mikä niissä tositeeveeohjelmissa ihmisiä kiehtoo. Kaikki samanlaisia ja tuntuu että halutaan vain päästä esille eikä sillä omalla ällillä ole niin väliä.
MTV muuttui lähes 20 vuotta sitten tositeeveeksi, eli katsojille tarjottiin autontuunausta ja teiniäitejä musiikkivideoiden sijasta. Sitä voi pitää edelläkävijänä. Sitten tulivat brotherssit, temppikset, idolssit, voicet, elämät yms. Monet ohjelmaformaateista on amerikkalaista alkuperää ja kopioitu kohdemaahan. Ei Suomi ole ainoa laatuaan. Samaa tulee tuutista pitkin Eurooppaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin mieluummin että mikä niissä tositeeveeohjelmissa ihmisiä kiehtoo. Kaikki samanlaisia ja tuntuu että halutaan vain päästä esille eikä sillä omalla ällillä ole niin väliä.
Älä kuule morkkaa suomalaisten makua! Kyllä kansa tietää, millainen on hyvä TV-ohjelma!
Vaikuttaa olevan globaali trendi. Seuraan paljon animea/mangaa/manhwaa ja isekai on edelleen muodissa eli päähenkilö reaalimaailmasta tupsahtaa fantasiamaailmaan. Tätä en ymmärrä, sillä päähenkilö ei koskaan palaa takaisin. Tuoko muka jotain samaistumislisää?
Väitän että realistisia nykysarjoja järsii digitalisaatio. Suurella osalla ihmisistä päivät kuluu digilaitteiden äärellä eikä yhteisöllisessä toiminnassa. Kuka jaksaa seurata sellaista realistista sarjaa missä henkilöt kommunikoivat ja viettävät aikaa päätteiden äärellä? Esimerkiksi wanhoissa Greasessa ja Dirty Dancingissä vapaa-aikaa vietetään "suljetuissa" yhteisöissä, joissa kokeva henkilö elää juuri siinä tilanteessa.
Fantasiagenrekin kaipaisi kipeästi uudistumista. Kukaan ei ole pitkään aikaan keksinyt mitään oikeasti uutta. Edelleen mennään sillä pohjalla mitä Taru Sormusten Herrasta, vanhat eurooppalaiset sadut, eurooppalainen keskiaika ja jenkkisarjakuvat ovat luoneet. Potter on uusin "selvästi omanlaisensa" ja sekin on kohta 20v vanha (viimeisestä kirjasta laskettuna).
Vierailija kirjoitti:
En voi sietää fantasiaelokuvia. Tykkään sellaisista elokuvista jotka voisivat tapahtua todellisuudessakin. Mieluiten psykologisista jännityselokuvista. Miten aikuiset ihmisetkin voivat uppoutua fantasiaelokuvien satumaailmaan? Yleensä ovat vielä hyvin väkivaltaisiakin.
Itsekin ajattelin joskus nuorena noin. Eniten häiritsi kun periaatteessa todellisuuteen sijoittuviin juttuihin tuotiin elementtejä joita ei oikeasti voisi tapahtua. Sitten rentouduin ja nykyään osaan jo nauttia kaikenlaisesta hassuttelusta.
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin mieluummin että mikä niissä tositeeveeohjelmissa ihmisiä kiehtoo. Kaikki samanlaisia ja tuntuu että halutaan vain päästä esille eikä sillä omalla ällillä ole niin väliä.
Pitkälti samaa mieltä. Alivarvioivatko tosi-TV-ohjelmien tekijät tarkoituksellisesti katsojien arvostelukykyä ja älyä?
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa olevan globaali trendi. Seuraan paljon animea/mangaa/manhwaa ja isekai on edelleen muodissa eli päähenkilö reaalimaailmasta tupsahtaa fantasiamaailmaan. Tätä en ymmärrä, sillä päähenkilö ei koskaan palaa takaisin. Tuoko muka jotain samaistumislisää?
Väitän että realistisia nykysarjoja järsii digitalisaatio. Suurella osalla ihmisistä päivät kuluu digilaitteiden äärellä eikä yhteisöllisessä toiminnassa. Kuka jaksaa seurata sellaista realistista sarjaa missä henkilöt kommunikoivat ja viettävät aikaa päätteiden äärellä? Esimerkiksi wanhoissa Greasessa ja Dirty Dancingissä vapaa-aikaa vietetään "suljetuissa" yhteisöissä, joissa kokeva henkilö elää juuri siinä tilanteessa.
Fantasiagenrekin kaipaisi kipeästi uudistumista. Kukaan ei ole pitkään aikaan keksinyt mitään oikeasti uutta. Edelleen mennään sillä pohjalla mitä Taru Sormusten Herrasta, vanhat eurooppalaiset sadut, eurooppalainen keskiaika ja jenkkisarjakuvat ovat luoneet. Potter on uusin "selvästi omanlaisensa" ja sekin on kohta 20v vanha (viimeisestä kirjasta laskettuna).
Ihmiset haluavat tuttua ja turvallista. Ilmiö on dokumentoitu amerikkalaisissa kuluttajatutkimuksissa. Siksi Amazon halusi tehdä elokuvan valtasormuksista, koska sillä oli valmis fanikunta Jacksonin pohjustamana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyisin mieluummin että mikä niissä tositeeveeohjelmissa ihmisiä kiehtoo. Kaikki samanlaisia ja tuntuu että halutaan vain päästä esille eikä sillä omalla ällillä ole niin väliä.
Pitkälti samaa mieltä. Alivarvioivatko tosi-TV-ohjelmien tekijät tarkoituksellisesti katsojien arvostelukykyä ja älyä?
Onko väliä niin kauan kuin katsojia riittää ja mainoseuroja kilisee kassaan?
Ap on sikäli väärässä ettei tavallinen elämä ole aiemminkaan kiinnostanut eikä ollut elokuvien aiheena. Aina jotakin erikoista on ollut elokuvissa tekeillä joka on ihmisiä kiinnostanut. Se onko fantasia kannattamisen arvoista on sitten makuasia.