Miksi fantasia-aiheiset elokuvat ovat kärjessä katsojaluvuissa - eivätkö tavalliset ihmiset ja tavallinen elämä enää vedä?

Koska reaalimaailma on typerä ja tylsä.

Eikö joku salkkarit simuloi jotain tavaelämää ja ihan helvetisti katsojia, vieläkö tavallisempaa pitäs olla, euron kulisseissa samat naamat pyörii. No naapurilähiö reinikainen ym

Menneinä vuosikymmeninä (osin edelleen) on ollut suosiossa mm. Westernit, Arska/Stallon/tms. tappaa -pätkät, ylimystön kuvitteellista eloa kuvaavat pukudraamat, Pekka ja Pätkä tyyliset hupailut jne. Tavallisesta elämästä aika kaukana sanon minä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö joku salkkarit simuloi jotain tavaelämää ja ihan helvetisti katsojia, vieläkö tavallisempaa pitäs olla, euron kulisseissa samat naamat pyörii. No naapurilähiö reinikainen ym

Englantilaiset ovat onnistuneet jalostamaan arjesta pienen ihmisen elämästä kertovia elokuvia. Taitoa se toki vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa olevan globaali trendi. Seuraan paljon animea/mangaa/manhwaa ja isekai on edelleen muodissa eli päähenkilö reaalimaailmasta tupsahtaa fantasiamaailmaan. Tätä en ymmärrä, sillä päähenkilö ei koskaan palaa takaisin. Tuoko muka jotain samaistumislisää? 

Väitän että realistisia nykysarjoja järsii digitalisaatio. Suurella osalla ihmisistä päivät kuluu digilaitteiden äärellä eikä yhteisöllisessä toiminnassa. Kuka jaksaa seurata sellaista realistista sarjaa missä henkilöt kommunikoivat ja viettävät aikaa päätteiden äärellä? Esimerkiksi wanhoissa Greasessa ja Dirty Dancingissä vapaa-aikaa vietetään "suljetuissa" yhteisöissä, joissa kokeva henkilö elää juuri siinä tilanteessa. 

Fantasiagenrekin kaipaisi kipeästi uudistumista. Kukaan ei ole pitkään aikaan keksinyt mitään oikeasti uutta. Edelleen mennään sillä pohjalla mitä Taru Sormusten Herrasta, vanhat eurooppalaiset sadut, eurooppalainen keskiaika ja jenkkisarjakuvat ovat luoneet. Potter on uusin "selvästi omanlaisensa" ja sekin on kohta 20v vanha (viimeisestä kirjasta laskettuna).

Eli seuraat sarjakuvaporn*a? Oi kuinka voimaannuttavaa...

Vierailija kirjoitti:

Kuka haluaa katsoa jotakin vanhojen suomalaisten perhesarjojen tyylisiä juttuja joissa ei tapahdu itse asiassa mitään?  Fantasiafilmeissä on menoa ja meininkiä ja jotakin oikeasti tapahtuu koko ajan.

Fantasiafilmit ovat enimmäkseen täyttä sontaa.

Vierailija kirjoitti:

Yksi syy voi olla sekin että nykytekniikka antaa mahdollisuudet näyttäviin fantasiaelokuviin.  Pelkkä keskusteluihin perustuva tarjonta ei taida olla enää elokuvissa nykypäivää.

Tehtiin niitä fantsialeffoja aikaisemminkin.

Nykyään ei osata enää kirjoittaa kiinnostavia rooleja ja kaikki muu korvataan ADHD yleisölle heittämällä efektejä kankaalle.

Vierailija kirjoitti:

Nykyisin kaivataan actionia.  Kahden ihmisen pelkästä sohvalla juttelusta ei saa aikaan kiinnostavaa elokuvaa vaikka joskus ehkä on niin kuviteltukin.

Maailmassa älykkyysosamäärä on tippunut mikä selittää sen että ainoastaan sarjakuvaleffat yms kiinnostavat. Sitten päälle vielä tiktok sukupolvi mikä ei jaksa keskittyä 10 sekunttia kauempaa... loistava tulevaisuus edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa olevan globaali trendi. Seuraan paljon animea/mangaa/manhwaa ja isekai on edelleen muodissa eli päähenkilö reaalimaailmasta tupsahtaa fantasiamaailmaan. Tätä en ymmärrä, sillä päähenkilö ei koskaan palaa takaisin. Tuoko muka jotain samaistumislisää? 

Väitän että realistisia nykysarjoja järsii digitalisaatio. Suurella osalla ihmisistä päivät kuluu digilaitteiden äärellä eikä yhteisöllisessä toiminnassa. Kuka jaksaa seurata sellaista realistista sarjaa missä henkilöt kommunikoivat ja viettävät aikaa päätteiden äärellä? Esimerkiksi wanhoissa Greasessa ja Dirty Dancingissä vapaa-aikaa vietetään "suljetuissa" yhteisöissä, joissa kokeva henkilö elää juuri siinä tilanteessa. 

Fantasiagenrekin kaipaisi kipeästi uudistumista. Kukaan ei ole pitkään aikaan keksinyt mitään oikeasti uutta. Edelleen mennään sillä pohjalla mitä Taru Sormusten Herrasta, vanhat eurooppalaiset sadut, eurooppalainen keskiaika ja jenkkisarjakuvat ovat luoneet. Potter on uusin "selvästi omanlaisensa" ja sekin on kohta 20v vanha (viimeisestä kirjasta laskettuna).

Jatkuvastihan uutta yritetään fantasian saralla, mutta ongelma on, että loppujen lopuksi länsimainen yleisö haluaa sitä tuttua eurooppalaista fantasiaa uudessa paketissa. Ne ylistetyimmätkään eri kulttuuriympäristöihin, aikakausiin ja mytologioihin perustuvat fantasiat eivät myyntiluvuiltaan päätä huimaa.

Aasialaisen fantasian ystävät sen sijaan hakevat fantasiansa suoraan Aasiasta. Miksi kukaan katselisi Hollywoodin tai länsimaisen kirjailijan versiota kiinalaisesta, japanilaisesta tai korealaisesta fantasiasta, kun nykyään saa helposti käsiinsä aitoa kiinalaista, japanilaista ja korealaista fantasiaa.

uppista