Lue keskustelun säännöt.
Miksi kaikki eivät halua lapsia? Ovatko he itsekkäitä?
16.04.2023 |
Olen aina ollut hämmästynyt ihmisistä, jotka eivät halua lapsia. Miksi kukaan haluaisi olla lapseton, kun lapset ovat elämän suurin ilo? Onko se itsekästä ajatella vain omaa elämäänsä ja nautintojaan, kun voisi antaa elämän uuden sukupolven ja jakaa rakkautta ja iloa perheen kanssa?
Kommentit (184)
sgrtgser kirjoitti:
Kaikkia ei ole suunniteltu vanhemmiksi. Täyttyy olla avioitumiskutsumus jotta uskaltaa alkaa jollekki
Ketään ei ole suunniteltu. Jos lapsi selviytyy aikuiseksi, niin vanhemmat ovat suoriutuneet tehtävässään hyvin. Myös ympäristö voi huolehtia lapsesta vaikkei vanhempia olisi. Lapsi kasvaa itsestään kun on ravintoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
He voivat olla kokemattomia koskka ovat liian mielisairaita avioon ja liian kilttejä hu*raamaan
Vierailija kirjoitti:
sgrtgser kirjoitti:
Kaikkia ei ole suunniteltu vanhemmiksi. Täyttyy olla avioitumiskutsumus jotta uskaltaa alkaa jollekki
Ketään ei ole suunniteltu. Jos lapsi selviytyy aikuiseksi, niin vanhemmat ovat suoriutuneet tehtävässään hyvin. Myös ympäristö voi huolehtia lapsesta vaikkei vanhempia olisi. Lapsi kasvaa itsestään kun on ravintoa.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kuvitellaan että lasten kasvattaminen on jotain salatiedettä.
Lapset kasvaa kun niille antaa monipuolista ruokaa ja ne matkii itsestään vanhempiaan ja ympäristöä.
Lapsi on itsestään kasvava olento. Vanhemman ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään muuta kuin elää elämäänsä ja lapsi toimii itsestään.
Ilmankos nykylapsilla onkin niin paljon kaikenlaisia ongelmia jos ihan itsestään saavat kasvaa.
Ei välttämättä ole ongelmia olemassakaan.
Hassu näkökulma että pitäisi olla täysin helppoa ja ongelmatonta elämää. Täysin väritöntä ja tietynlaista.
Minä en usko että nykylapsilla on yhtään kaikenlaisia ongelmia. Ongelmat on luotu ja niillä rahastetaan.
Ennen on ollut ihan samalaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi on aikuiseksi kasvettuaan tullut maksamaan yli 300 000 euroa yhteiskunnalle, hän on ansainnut tarpeeksi kuittaamaan tämän vasta saavutettuaan 45 vuotta (mikäli on ollut veroja tuottava yhteiskunnan jäsen eikä päätynyt esim mielentereyssyistä sairauseläkkeelle). Siinä vaiheessa hänellä on taas omia lapsia, jotka aiheuttavat kuluja yhteiskunnalle.
Laskitko tuohon vanhempien omasta pussistaan maksamat kulut myös?
Kouluvuosi on pyöreästi 10000€. Jos esim. peruskoulu + lukio + jatko-opinto olisi 16 vuotta, niin se tekisi 160000€. Siihen päivähoidot ja muut kilkkeet päälle, niin kyllä 200000€ pitäisi riittää.
Vanhemmat sitten itse maksavat lopun elämisen.
Ei, ne ovat puhtaasti lapsen yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset. Ylen sivuilla oleva laskuri, ei minun keksintöäni.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/18/katso-mita-maksat-yhteiskunnal…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kuvitellaan että lasten kasvattaminen on jotain salatiedettä.
Lapset kasvaa kun niille antaa monipuolista ruokaa ja ne matkii itsestään vanhempiaan ja ympäristöä.
Lapsi on itsestään kasvava olento. Vanhemman ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään muuta kuin elää elämäänsä ja lapsi toimii itsestään.
Ilmankos nykylapsilla onkin niin paljon kaikenlaisia ongelmia jos ihan itsestään saavat kasvaa.
Ei välttämättä ole ongelmia olemassakaan.
Hassu näkökulma että pitäisi olla täysin helppoa ja ongelmatonta elämää. Täysin väritöntä ja tietynlaista.
Minä en usko että nykylapsilla on yhtään kaikenlaisia ongelmia. Ongelmat on luotu ja niillä rahastetaan.
Ennen on ollut ihan samalaista.
Sekö on luotu ongelma, että lapset kiusaavat toisiaan hengiltä? Tai ongelma jonkalaisia elämässä kuuluukin olla?
Sehän juuri on epäitsekästä olla hankkimatta lasta tänne kärsimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva kulkee mukana kuin vesipullo. Ei siinä ole mitään ehtoja. Jos on elänyt tavallista normaalia elämää, niin ei se muutu mihinkään. Raskaana tottui kantamaan ylimääräistä painoa ja eihän vauva rynkkyä enempää paina. Kevyt kantaa mukana ja nukkuu suurimman osan aikaa.
Olen aina ihmetellyt kun ihmiset sanoo että kamala vaiva jne. Lapsia tuskin huomaa kun ovat myöhemmin aina menossa ja tulossa. Luulen että ihmiset jotenkin lataa lapsiin ja lisääntymiseen jotain mahdotonta.
Kyseessä on maailman normaalein ja helpoin asia. Satoja tuhansia vuosia vanha perinne ja aina vanhemmat ovat suoriutuneet ilman mitään ponnisteluja. Lapsihan se kasvun tekee ja vanhemmat ovat vain vierellä, koska eivät voisi olla missään muuallakaan.[/quote]
Joillekin hyvä ihminen, joillekin🤦
On taatusti vanhempia, joille se on luontaista ja helpompaakin.
Kuten mikä tahansa asia.
Mutta kun ihmiset ja heidän elämänsä ovat kaikki erilaisia, ymmärrätkö?
Esim. varallisuus, terveys ja aivan kaikki lähtökohdat.
Esim. on voinut olla/ tulla sairauksia, jotka aina hankaloittavat elämää.
Kun ne samatkin sairaudet on yksilöllisiä.
Tai jos on lapsuuden/ nuoruuden ja vielä aikuisuudenkin kamppaillut itsensä kanssa, esim. mielenterv. syistä.
Joku siltikin pystyy vanhemmuuteen mikä on hienoa.
Mutta toiset ei pysty/ halua.
Siinäkään ei ole mitään vikaa.
Tämä on just sitä sokeutta, että jotkut kuvittelee että kaikki on kaikille helppoa.
Ihan jotkut tavallisetkin asiat.
Ei pidä paikkaansa, mutta vaikea/ mahdoton se joidenkin on ymmärtää.
Eikä kannata sanoa;
Kaikilla on joskus vaikeaa.
Mutta toisilla vaan kohtuuttomasti vaikeaa/ vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi lapsi on aikuiseksi kasvettuaan tullut maksamaan yli 300 000 euroa yhteiskunnalle, hän on ansainnut tarpeeksi kuittaamaan tämän vasta saavutettuaan 45 vuotta (mikäli on ollut veroja tuottava yhteiskunnan jäsen eikä päätynyt esim mielentereyssyistä sairauseläkkeelle). Siinä vaiheessa hänellä on taas omia lapsia, jotka aiheuttavat kuluja yhteiskunnalle.
Laskitko tuohon vanhempien omasta pussistaan maksamat kulut myös?
Kouluvuosi on pyöreästi 10000€. Jos esim. peruskoulu + lukio + jatko-opinto olisi 16 vuotta, niin se tekisi 160000€. Siihen päivähoidot ja muut kilkkeet päälle, niin kyllä 200000€ pitäisi riittää.
Vanhemmat sitten itse maksavat lopun elämisen.
Ei, ne ovat puhtaasti lapsen yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset. Ylen sivuilla oleva laskuri, ei minun keksintöäni.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/18/katso-mita-maksat-yhteiskunnal…
Siksi julkista taloutta pitääkin tehostaa. En ihmettelisi, jos siellä on lähes sata tonnia ilmaa järjestelmässä per henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kehttaa mennä naimissiin: joku voi nähddä. Enkkä pidä sormuksista ja vauan huudosta ja hikoilen liikaa plus kuorsaan ja mull on laihaläskitissit ja eripituiset jalkat. En osaa myöskkään harjoittaa tunteita enkä keskustella mistn. Niin siks mun ei tarvi menn naimmissiin, eikä onneksi muihinkaan ihmissuhteisiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On itsekästä haluta lapsia, ja myös itsekästä olla haluamatta niitä.
Jos haluaa lapsia, motiivi perustuu hoivaviettiin ja kaipuuseen olla muiden ihmisten kanssa. Siinä ajatellaan omia tarpeita ja tunteita.
Jos ei halua lapsia, ei ole hoivaviettiä, ja halutaan keskittyä muihin asioihin elämässä. Sekin on itsekästä, omat tarpeet on mielessä.
Itsekkyys ei ole paha asia. Siinä ihminen toimii omien tarpeiden mukaan ja elää itseään varten. Sehän on elämän tarkoitus. Me ollaan synnyttyä tänne elämään oman näköistä elämää. Pitää tehdä niinkuin itsestä tuntuu parhaalta, ei rakentaa elämänsä muiden mielipiteiden mukaiseksi.
Tuossa ei olekaan kyse itsekkyydestä. Tuskin on edes itsekeskeisyyttä, saati itsekkyyttä, jos haluaa vain elää "oman näköistä elämää" niin kuin kaikki yleensä haluavat.
Puhuinkin terveestä itsekkyydestä. On sellaista itsekkyyttä joka suojelee omaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muutamia perinnöllisiä sairauksia ja mielikään ei ole täysin eheä joten en halua levittää saastuneita geenejäni. Eikä ole naista elämässä ollut ja tuskin tulee olemaan joten jo siltä kannalta huono mitään lapsia hommata.
Olen lukenut joskus jostain, että USA: ssa on tavallista, että ennen naimisiinmenoa tutkitaan / tarkastellaan molempien sukua, että mitä sairauksia löytyy ja onko periytyviä sairauksia?
Hyvä on itsekunkin tarkastella sukuaan laajemmin, mitä sieltä löytyy. Suomessakin on listattu periytyviä sairauksia ja osa on varmaan haitallisia.
Se kyllä tiedetään että nepsyt periytyy ja nekin voivat aiheuttaa aikamoisia ongelmia. Entäs MTT puolen sairaudet? Ollaan sen verran pieni ja sisäsiittoinen kansa, että periytyviä sairauksia saa riesakseen. On syöpäsukuja ja familiaarinen rintasyöpä on paha. Tutussa piirissä siihen on kuollut kaksi äitiä ja heiltä tyttäret alle 50v.
Tutulla oli ja hän menehtyi Huntingtonin tautiin. Kaksi lasta jäi ja toinen ( tytär) on tietoisesti jäänyt lapsettomaksi, koska tauti periytyy 50 % varmuudella. Senkin voinee nykyään nähdä geenitestisyä kantaako sairausgeeniä.
Omasta puolestani sanon, että lapsen haluaminen ja 'tekeminen' oli minulta puhtaasti itsekästä. Itselleni halusin sen kokemuksen vanhemmuudesta ja rakkaudesta, minkä lapsi tuo. Eniten lapsestani on ollut iloa juuri minulle. Puolisoni, ystäväni ja muut sukulaiseni ovat joutuneet tyytymään minun taholtani vähempään huomioon ja panostukseen kuin ennen lapseni syntymää. Jos olisin ajatellut enemmän heidän etuaan kuin omaa vauvakuumettani, olisin jäänyt lapsettomaksi. En myöskään lasta toivoessani koskaan ajatellut sitä, että haluan antaa lapselle elämän, ihan vain oman elämäni täydennykseksi hänet halusin. Täysin itsekäs teko siis. Ja olen valintaani tyytyväinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sgrtgser kirjoitti:
Ei ole kukaan vielä tullut ilmoittamaan ettei halua olla loppuelämäänsä ilman mua. Siintä päättelen ettei mun tehtävä ole naimisoitua ja lapsta alkuunpanna
Sama minulla.
Eikä toki suhteistakaan koskaan tiedä, mutta jos kaatuu esim. siihen ettei toinen kunnioita minua tai sitä parisuhdetta piirun vertaa niin kiitos ei.
Täälläkin jauhetaan, kuinka toinen tuosta vaan jätetään/ vaihdetaan lähes samantien "parempaan".
Miksi jotkut tekevät toiselle noin?
Koska ne omat, hetkelliset halut ja oma itse tulee aina ensin.
Jotkut tekee lapsia, vaikka tietäisivät perinnöllisistä sairauksista.
Eikö tällainen, jos mikä ole itsekästä?
Tietää, että lapsi voi periä tai varmasti perii sairauden.
Kivako on katsella kärsivää lasta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten haluaminen on suurinta itsekkyyttä. Lapsia halutaan omien geenien levittämiseksi ja oman vanhuuden turvaksi, vaikka maapallo on katastrofaalisesti ylikansoittunut. En oikeastaan keksi mitään itsekkäämpää tekoa kuin lisääntyminen.
Tuolla olis muutama itsekäs Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa näin esimerkkinä. Käys kertomassa, että nyt pitäisi pikkusen himmailla sen panemisen kanssa.
Kyllä, lisääntyminen on itsekästä kaikkialla. Maapallo ei tiedä minkä valtion rajojen sisällä ihminen lisääntyy vaan se tietää vain että meitä on ylipäätään liikaa.
Tosin joissain valtioissa lisääntymisen tarpeen ymmärtää paremmin kun sosiaaliturvaa ei ole. Täällä taas kenenkään ei oikeasti tarvitsisi sen takia tehdä lapsia että olisi vanhana huolehtijoita, mutta itsekkyyksissään niinkin tehdään.
Olen samaa mieltä. Maapallo ei tiedä, että Suomessa 1000 mahtavan epäitsekästä jätti lisääntymästä samaan aikaan, kun Intiassa 100 miljoonaa lisääntyi estoitta. Ja, että nämä 1000 on vähemmän oikeutettuja lisääntymään kuin nuo 100 miljoonaa, koska parempi sosiaaliturva.
Et tainnut kuitenkaan ymmärtää. Ei maapallolle ole väliä missä maassa jätettiin lisääntymättä ja missä lisäännyttiin. Jokainen lisääntymätön on sille plussaa, olivat he missä tahansa.
Mistään "oikeuksista" tässä ei ole kyse vaan realismista ja maapallon kantokyvystä. Tuollaiset oikeutukset ovat ihmisen omaa keksintöä millä itsekkyyttään yrittää selitellä.
Realismia tähän toinkin, mutta et ymmärtänyt. Vaikka kaikki suomalaiset pyyhkäistäisiin huomenna pois maailman kartalta, sillä ei olisi mitään merkitystä maapallon kantokyvyn kannalta. Suhteellisuus on kovin usein ihmisillä täysin kadoksissa.
Olet edelleen jumissa valtioiden rajoissa. Koita päästä siitä ihan ekana yli, niin ajattelusi paranee. Suhteellisuus on sitä, että jokainen syntymätön ihminen on plussaa, riippumatta siitä olisiko hän syntynyt Suomeen vai muualle. Maapallo kun ei tosiaan tiedä missä valtioiden rajat menevät. On älyllistä epärehellisyyttä luulla että ihminen saa jonkun erivapauden lisääntymiseen jos hän asuu pienen valtion rajojen sisällä.
Voithan sinä ajatuksissasi päästä valtioiden rajoista ja jopa historiastakin eroon, mutta eivät ne sieltä mihinkään katoa. Suomessa lisääntyminen on jo vähenemään päin. Ei ole erivapauksia täällä. Tämä harvaan asuttu maa on aina ollut harvaan asuttu.
Rajat ja historia ovat olemassa, mutta vain ihmiselle, ei maapallolle. Kuvittele karttapallo, jonka värität kokonaan tasaisella värillä. Sen jälkeen maapallolla on edelleen liikaa ihmisiä, vaikka valtioiden rajat ovat kadonneet. Se on tilanne maapallon näkökulmasta. On vain yksi väestöluku jolla on merkitystä ja se on koko ihmiskunnan koko. Se taas ei merkitse mitään, montako ihmistä on missäkin kohtaa palloa.
En minä elä täällä maapalloa varten :) Toki kunnioitan luontoa ja maapalloa, enkä riistä sitä mielin määrin eläessäni, jos vain pystyn. En ajattele olemassaoloani vain maapallon parhaaksi vaan itseni ja oman kansani parhaaksi ensi sijassa. Sitten kaikkien muiden parhaaksi. Niin kauan kuin elämme harvaan asutussa maassa, pienenä kansana, ja väkilukumme on vähentymään päin, en ole ensimmäisenä tekemässä muutoksia lisääntymiskäyttäytymiseen täällä, enkä odota sitä muiltakaan suomalaisilta.
Tämä on juuri itsekkyyden ydin. Ajattelet olevasi oikeutetumpi lisääntymään kuin joku isommassa maassa asuva, vaikka todellisuudessa olette ihan samanlaisia ihmisyksilöitä eikä teidän välillenne tee mitään eroa se että sinä olet syntynyt alueelle jonka ympärille on piirretty ahtaampi raja ja toinen taas alueelle, jonka ympärille on piirretty isompi raja. Todellisuudessa ole millään tavalla sen oikeutetumpi lisääntymään kuin joku joka on sattunut syntymään rajan toiselle puolelle. Loogisesti ajatellen ennemmin päinvastoin, koska sinun jälkeläisesi kuluttaa todennäköisesti moninkertaisesti sen mitä rajan toiselle puolelle syntyvä lapsi.
Sinä ajattelet itseäsi ja perhettäsi etkä kykene tai ilmeisesti edes halua katsoa väestönkasvua maapallon kannalta, mutta maapallon kanta on kuitenkin ainoa asia joka merkitsee lopulta sinunkin ja jälkeläistesi elämässä.
Olenko minä itsekäs kun en lapsia tälläiseen yhteiskuntaan halua tehdä? Lapsia voisin tehdä jonkun naisen kanssa jos tämä yhteiskunta olisi täysin erilainen ja ettei minun tarvitsisi hoitaa lasta. Onneksi meillä on vapaus valita teemmekö lapsia vai emme.
M30
Vierailija kirjoitti:
En kadu lapsiani ja olivat kaikki ns helppoja lapsia, eikä isoja ongelmia tullut missään vaiheessa.
Mutta jos olisin aikuiselämän alussa nyt ja voisin valita haluanko lapsia, niin valitsisin lapsettomuuden. Minulla on useita tuttuja, jotka ovat lapsettomia. Osa olisi halunnut mutta ei tullut jälkikasvua. Sitten kun olen seurannut monia lapsiperheitä viimeisen kymmenen vuoden aikana, niin eipä käy kateeksi. Kaikenlaista, useita avioeroja ja niiden myötä hankaluuksia myös lapsille.
Ainakin se pitäisi lapsia hankkivien miettiä loppuun, ovatko valmiita pitämään perheen kasassa kunnes lapset ovat aikuisia? Lapset kärsivät aina kun ydinperhe särkyy.
Ne tuttuni, jotka ovat " säästyneet" lapsiperhearjelta ovat voineet mennä ja tulla mihin ja milloin vaan ja elää ja nauttia elämästään täysin riennoin. Sitä voi jopa kadehtia.
No tavallaanhan luonto on tehnyt temppunsa varsinkin meidän naisten suhteen siinä, että me ollaan hedelmällisimpiä siinä iässä kun emme tajua mitä olemme tekemässä. No sitten kun se on tehty niin siihen tilanteeseen on vain sopeuduttava. Ihan samalla tavalla kuin me sopeudutaan kaikkeen muuhunkin ikävään elämässämme, kun vaihtoehtojakaan ei ole.
Mutta nykyään nuoret naiset saavat informaatiota enemmän. Esimerkiksi vielä 1800-luvulla tytöille ei annettu informaatiota. Jos tyttö kysyi miten lapset syntyy, hänelle vaan kerrottiin että sitten kun menet naimisiin niin tiedät miten ne syntyy. Kouluissakaan ei opetettu. On aika yleistä, että nykyaikanakin vielä teininä sitä lapsen hankkimista miettii mahdollisena, mutta sitten kun tieto kasvaa ja etenkin lukee näitä miesten aivoituksia naisista ja lapsista joka ikisellä keskustelupalstalla mitä olemassa on, alkaakin mieli muuttua. Onhan se aika tyhjä arpa. Nainen menettää siinä hirveän paljon.
En mä sitä sano etteikö lapsi toisikin elämään hyvässä lykyssä paljon, esimerkiksi minä ja äitini oltiin parhaimmat ystävät ihan hänen kuolemaansa asti. Mutta sekään ei aina välttämättä mene niin. Lapsesta voi tulla varsinainen riesa. Ja mitä riesampi siitä tulee, sitä todennäköisemmin isä menee. Ei miehet tue naisia, ei miehet omaishoida. Miehet ajattelevat vain itseään.
Ja niin teen minäkin. Kun täällä se on sentään mahdollista, vielä. Varmaan sekin vielä muuttuu, mutta siinä vaiheessa olen itse jo pois kuvioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten haluaminen on suurinta itsekkyyttä. Lapsia halutaan omien geenien levittämiseksi ja oman vanhuuden turvaksi, vaikka maapallo on katastrofaalisesti ylikansoittunut. En oikeastaan keksi mitään itsekkäämpää tekoa kuin lisääntyminen.
Tuolla olis muutama itsekäs Kiinassa, Intiassa ja Afrikassa näin esimerkkinä. Käys kertomassa, että nyt pitäisi pikkusen himmailla sen panemisen kanssa.
Kyllä, lisääntyminen on itsekästä kaikkialla. Maapallo ei tiedä minkä valtion rajojen sisällä ihminen lisääntyy vaan se tietää vain että meitä on ylipäätään liikaa.
Tosin joissain valtioissa lisääntymisen tarpeen ymmärtää paremmin kun sosiaaliturvaa ei ole. Täällä taas kenenkään ei oikeasti tarvitsisi sen takia tehdä lapsia että olisi vanhana huolehtijoita, mutta itsekkyyksissään niinkin tehdään.
Olen samaa mieltä. Maapallo ei tiedä, että Suomessa 1000 mahtavan epäitsekästä jätti lisääntymästä samaan aikaan, kun Intiassa 100 miljoonaa lisääntyi estoitta. Ja, että nämä 1000 on vähemmän oikeutettuja lisääntymään kuin nuo 100 miljoonaa, koska parempi sosiaaliturva.
Et tainnut kuitenkaan ymmärtää. Ei maapallolle ole väliä missä maassa jätettiin lisääntymättä ja missä lisäännyttiin. Jokainen lisääntymätön on sille plussaa, olivat he missä tahansa.
Mistään "oikeuksista" tässä ei ole kyse vaan realismista ja maapallon kantokyvystä. Tuollaiset oikeutukset ovat ihmisen omaa keksintöä millä itsekkyyttään yrittää selitellä.
Realismia tähän toinkin, mutta et ymmärtänyt. Vaikka kaikki suomalaiset pyyhkäistäisiin huomenna pois maailman kartalta, sillä ei olisi mitään merkitystä maapallon kantokyvyn kannalta. Suhteellisuus on kovin usein ihmisillä täysin kadoksissa.
Olet edelleen jumissa valtioiden rajoissa. Koita päästä siitä ihan ekana yli, niin ajattelusi paranee. Suhteellisuus on sitä, että jokainen syntymätön ihminen on plussaa, riippumatta siitä olisiko hän syntynyt Suomeen vai muualle. Maapallo kun ei tosiaan tiedä missä valtioiden rajat menevät. On älyllistä epärehellisyyttä luulla että ihminen saa jonkun erivapauden lisääntymiseen jos hän asuu pienen valtion rajojen sisällä.
Voithan sinä ajatuksissasi päästä valtioiden rajoista ja jopa historiastakin eroon, mutta eivät ne sieltä mihinkään katoa. Suomessa lisääntyminen on jo vähenemään päin. Ei ole erivapauksia täällä. Tämä harvaan asuttu maa on aina ollut harvaan asuttu.
Rajat ja historia ovat olemassa, mutta vain ihmiselle, ei maapallolle. Kuvittele karttapallo, jonka värität kokonaan tasaisella värillä. Sen jälkeen maapallolla on edelleen liikaa ihmisiä, vaikka valtioiden rajat ovat kadonneet. Se on tilanne maapallon näkökulmasta. On vain yksi väestöluku jolla on merkitystä ja se on koko ihmiskunnan koko. Se taas ei merkitse mitään, montako ihmistä on missäkin kohtaa palloa.
En minä elä täällä maapalloa varten :) Toki kunnioitan luontoa ja maapalloa, enkä riistä sitä mielin määrin eläessäni, jos vain pystyn. En ajattele olemassaoloani vain maapallon parhaaksi vaan itseni ja oman kansani parhaaksi ensi sijassa. Sitten kaikkien muiden parhaaksi. Niin kauan kuin elämme harvaan asutussa maassa, pienenä kansana, ja väkilukumme on vähentymään päin, en ole ensimmäisenä tekemässä muutoksia lisääntymiskäyttäytymiseen täällä, enkä odota sitä muiltakaan suomalaisilta.
Tämä on juuri itsekkyyden ydin. Ajattelet olevasi oikeutetumpi lisääntymään kuin joku isommassa maassa asuva, vaikka todellisuudessa olette ihan samanlaisia ihmisyksilöitä eikä teidän välillenne tee mitään eroa se että sinä olet syntynyt alueelle jonka ympärille on piirretty ahtaampi raja ja toinen taas alueelle, jonka ympärille on piirretty isompi raja. Todellisuudessa ole millään tavalla sen oikeutetumpi lisääntymään kuin joku joka on sattunut syntymään rajan toiselle puolelle. Loogisesti ajatellen ennemmin päinvastoin, koska sinun jälkeläisesi kuluttaa todennäköisesti moninkertaisesti sen mitä rajan toiselle puolelle syntyvä lapsi.
Sinä ajattelet itseäsi ja perhettäsi etkä kykene tai ilmeisesti edes halua katsoa väestönkasvua maapallon kannalta, mutta maapallon kanta on kuitenkin ainoa asia joka merkitsee lopulta sinunkin ja jälkeläistesi elämässä.
Veikkaan, ettei yksikään ihminen tuossa rajan toisella puolella ole kiinnostunut pätkääkään minun asioistani ja tekee omat ratkaisunsa täysin omista lähtökohdistaan. En ole väittänyt, että minulla on joku etuoikeus, mutta minulla on myös oikeus siinä missä muillakin.
Ehkä tuo marttyyrimäinen uhrautuminen maapallon ja ihmiskunnan hyväksi voi olla sinun juttusi, mutta ihmisluontoon, kuten muidenkin eläinten luontoon kuuluu oman joukkonsa puolustaminen. Fiksuimmat tekee sen polkematta muiden oikeuksia tai tuhoamatta luontoa.
En minä elä täällä maapalloa varten :) Toki kunnioitan luontoa ja maapalloa, enkä riistä sitä mielin määrin eläessäni, jos vain pystyn. En ajattele olemassaoloani vain maapallon parhaaksi vaan itseni ja oman kansani parhaaksi ensi sijassa. Sitten kaikkien muiden parhaaksi. Niin kauan kuin elämme harvaan asutussa maassa, pienenä kansana, ja väkilukumme on vähentymään päin, en ole ensimmäisenä tekemässä muutoksia lisääntymiskäyttäytymiseen täällä, enkä odota sitä muiltakaan suomalaisilta.