Mitä konkreettista apua sitten nla antaa väsyneelle äidille?

ystävilläni käy perhetyöntekijä auttamassa.

masennus). Se pelkkä juttelu asiasta terkkarin kanssa voi auttaa.

olen alalla.. Olin apuna perheessä, jossa oli väsynyt äiti.. opiskelin vielä silloin ja kyseinen perhe olisi jäänyt täysin ilman tukea ellen olisi ollut " ylimääräinen" opiskelijan roolissa.. Kävin usean viikon ajan heidän kotonaan, en tehnyt kotitöitä, vaan olin vauvan kanssa ja tuin äitiä... surettaa kun apua ei saa..

Kun oma lapsi oli vauva, jaksoin kyllä hoitaa vauvaa ja en tarvinnut henkistä tukea tai psykologia. Kotityöt kuormittivat, sillä en millään olisi jaksanut ja viitsinyt tiskata ja luututa ja pyykätä, se kaikki aika oli pois vauvan kanssa olosta. Miestä ei ole ja perhetyöntekijäkin olisi tullut vain juttelemaan mun kanssa, tai vahtimaan vauvaa että saan itse tiskata ym. Täysin hyödytöntä...

oli että asiakkaan täytyy palkata siihen siivooja.. =( Itse olisin miellelläni auttanut..

Ja oikös nämä firmoilta ostetut siivoojat tee vain ns. perus siivousta, että eivät pese pyykkiä, tiskaa, tee ruokaa jne..

kodinhoitajia täällä Helsingissä ei saa, ja jos on vain yksinkertaisesti uupunut liikaan työhön (esim. suuri perhe, yksinhuoltajuus, ei sukulaisapua), ei siinä kyllä lääkärikään juuri auta.

Käyvät kaupassa, ulkoiluttavat koiraa, silittävät pyykit, siivoavat jne...

Meillä vauva nukkui ekat puoli vuotta maksimissaan 2h pätkissä. Esikoisella paha uhma. Ei isovanhempia tai muitakaan auttajia. Enkä tarkoita pelkkää siivousapua vaan olisin kaivannut ihan ekaksi vaikka kuuntelijaa ja apua ajatusten selvittykseen. Mietin monta kertaa miten ottaisin asian puheeksi, mutta en saanut sanottua. Lopulta 6kk neuvolassa sain suuni auki (vaikka silloinkaan ei tullut kysymystä " mitä kuuluu, miten menee" tms.). Tilanne oli mennyt entistä pahemmaksi, en nukkunut enää juuri ollenkaan, vauva vaati jatkuvaa imetystä yms.

Sain kuulla kuinka nykyään suositaan lapsentahtista imetystä, yölläkin. Unikouluja ei enää suositella. Vauvan psyyke ei kestä jos se ei saa tissiä aina kun haluaa, vaikka sitten puolen tunnin välein yötä päivää... Muuten th ei sanonut mitään. Kysyi, että kai käymme joka päivä ulkona, mutta ennen kuin ehdin vastata, että ei käydä ihan joka päivä kun en vaan jaksa/pysty lähtemään, sanoi, että niiin joo, pitäähän teidän käydä kun sulla on toi vanhempikin lapsi... Lisäksi kyseli kai teen vauvalle soseet itse ja vaippaa pukiessa totesi " ai sä käytät tommosia!" . Mitä lie tarkoitti..??!! Olo oli entistä pahempi kun lähdettiin kotiin. Itkin illan ja seuraavan päivän ja sitten unohdin koko eukon. Tästä lähtien neuvola on meille mittaus ja punnituspaikka.

Sen jälkeen hetken oli vielä raskasta, mutta nykyään menee onneksi paremmin eikä enää oikeasti olisikaan mitään syytä " valittaa" neuvolassa. Vähän kurja olo tuosta jäi. Muistan esikoisen ajalta miten kiva neuvolassa oli käydä kun pelkkä lyhyt keskustelu auttoi ihan älyttömän paljon!

jonkun asiantuntijan kanssa: psykologi tms. Kaipa ne siivous/kodinhoitohommat pitää itse kustantaa.

mutta yleensä neuvolat pystyvät ohjaamaan perheelle konkreettista apua; perhetyöntekijä, kodinhoitaja tms tarpeen mukaan joksikin aikaa ainakin. Täällä Tampereen seudulla sa aina perhetyöntekijän jollain järjestelyllä, jos ei yksin enää jaksa.

Lisäksi on tietysti keskusteluapu; joskus äitiä auttaa sekin, kun saa kertoa jollekin että ei jaksa. Ja saa kuulla, ettei aina tarvitsekaan.

Ei meilläkään ole toivoakaan saada kodinhoitoapua, perheneuvolaa ei kunnassa edes ole.



Neuvolakäynnillä mitataan ja punnitaan vauva. Ei siellä kukaan äidin vointia kysele, eikä sellaista vättämättä itse halua ottaa puheeksi kun ei ole luotettavaa hoitosuhdetta muodostunut.



Voisi kai sieltä saada lähetteen kunnalliselle lääkärille jos kysyisi, mutta eihän siitäkään mitään konkreettista apua ole.

ainakin neuvolan avustuksella sai kunnallisen kodinhoitajan kotiin noin kerran viikossa ja sai itse valita, että hoitaako täti lapsia vai tekeekö kotitöitä. Ei ilmainen palvelu, mutta erittäin edullinen. Pelasti yhden uupuneen äidin totaaliselta romahdukselta.

just se kun joutuu miettimään että mihin rahat riittää ja saa pihistelllä kaikesta.

Niin ei varmaan monikaan halua maksaa siivouksesta, kun on varmaan aika kallista.

kun lapsi ja äiti olivat molemmat sairaita, nukuttuja tunteja oli max 2 yössä 1,5 vuoden ajalta ja mielenterveys pirstaleina. Jutustelusta olisi koitunut vaan lisästressi kun olisi pitänyt saada siksi aikaa hoitaja kotiin...mistä ja millä energialla olisi jaksanut perehdyttää hoitajan kaikkiin erikoisuuksiin mitä lapsen hoito vaati.



Kyllä moni perhe saa pärjätä omillaan silloinkin kun apua tarttisi kipeästi.

Itsellä 3 pientä ja aikaa menee tosi paljon heidän kanssaan. Imuroin 1 x vko, matot olleet ulkona herra ties koska. Pyykit on pakko hoitaa mutta siitäkin saa kivan leikin lasten kanssa kun vain haluaa. Itsellä siivoushullu äiti terrorisoi lapsuuttani ja en aio vahingon kiertää. Lapsuus on hyvin nopeasti kuluva ja katoava asia. Rimaa matalammalle. Kannasiskojen solidaarisuus käyttöön. Miettikää koska itse olette tarjonneet apuanne? Toivottavasti nyt moni vastaa että tarjottu on ja usein. Miksi oletetaan että yhteiskunnan pitää huolehtia kaikesta. Yhteiskunta ollaan me. Kannetaan toinen toisistamme hieman parempaa huolta. Joku mamma voi katsoa vuoro perjantaisin lapsia kun muut siistivät kotejaan muutaman tunnin. Tehdään vuoro päivinä hieman isompi annos ruokaa ja pyydetään kaverit syömään ja toisin päin. Otetaan kaverin muksut ulkoilemaan samalla kun itse mennään ja toinen mamma voi vaikka ottaa päikkärit sillä välillä. Hiffaatte kai mitä tarkoitan! Antakaa hyvän kiertää.

kaikki ei ole vain niin jaksavia. Jos sulla on kolme pientä lasta, luulisi sun ymmärtävän, että jos ei koskaan saa levätä, ei välttämättä jaksa hoitaa vaikka kuutta alle kouluikäistä lasta yhtäaikaa toisten siivousten aikana.

tip top.



Mutta jo se alkaa olla terveydellekkin vaarallista, jos ei jaksa tehdä yhtään mitään kotitöitä =)



Kai ne astiat pitää joskus edes pestä ja kun on pieniä lapsia on pakko imuroida ettei lapsi syö ja tukehdu kaikkeen lattialta löytyvään.

Petivaatteetkin on ihan hyvä vaihtaa useimmin kuin kolmen kuukauden välein jne. jne.

Neuvolan tulisi järjestää lain mukaan kotipalvelua tarpeen vaatiesssa. VAATIKAA!

Meillä oli kuopuksen alkuvauva-aika tosi melko rankkaa, vauvalla oli hoitoa vaativa sairaus ja siihen upposi tosi paljon voimavaroja, niin henkisiä kuin ihan aikaakin.



Vauva syntyi alkuvuodesta, samanakeväänä/alkukesästä unohdin kolme kertaa peräkkäin isoveljensä 5-vuotisneuvolan lääkärikäynnin: ihan sen ekan terkkarikäynnin sain hänellä hoidettua kunnialla.



Lopputulos: terveydenhoitaja soitti kolmannen kerran jälkeen ja kertoi, että ylilääkäri oli sanonut ettei lasta sitten voi tuoda neuvolalääkärille, kun unohdellaan. Tervetuloa 6-vuotiaana.



Ymmärrän tuon sinällään hyvin: oli varmasti ärsyttävää jne ja resurssien tuhlausta.



MUTTA: luulisi nyt ammattilaisella raksuttavan, että jos viiden lapsen äiti, jonka kuopus sairastaa täysillä ja ravataan lääkärissä ja neuvolassakin kys. lapsen kanssa tehostetusti, niin siis jos äiti ei enää yhtäkkiä muista/hoida toisen lapsen neuvolajuttuja, niin jotain lienee pielessä?



Kukaan ei siis esim. kysynyt, jaksanko ja pärjäänkö. Eikä minullakaan raksuttanut kuin vasta jälkikäteen, kuinka uupunut tuolloin olin.



Hoidin siis kyllä lasten perushoidot, hoidin kodin jne -- mutta kovalevy oli niin täynnä, että juuri tuosta kohtaa ei sitten jaksaminen ja aivotoiminta riittänyt.



Jälkikäteen ajatellen olisimme tarvinneet apua. Vaan eipä sitä tullut hahmotettua itse.