Lue keskustelun säännöt.
Kun luet ihmisistä, jotka ovat käyneet lähellä itsemurhaa tai/ja ovat
15.04.2023 |
joutuneet psykiatriseen sairaalaan pitkiksi ajoiksi ja sitten luet syyn siihen ja ne syyt ovat melko mitättömiä verrattuna siihen mitä itse olet käynyt läpi ja se siis ei ole mikään kuvitelma että olet kokenut kovempia vaan täyttä totta, niin tunnetko halveksuntaa näitä ihmisiä kohtaan ja
mietit samallaa itsestäsi mikä minussa on vialla kun olen yhä hengissä ja selvisin ilman psykiatrista apua ja yksin kaikesta. Ja samalla tiedät olevasi todella vahva ihminen henkisesti ja samalla sitten jotenkin vielä vähemmän kestät kuulla turhaa ruikutusta. Ja se tekee sinusta jotenkin kovan, koska tiedät, että lopulta on yksin ongelmien kanssa ja silti niistä selviää kun on pakko ja sitten on näitä, jotka eivät selviä ilman tukea.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kaveri itkenyt jo kohta kymmenettä vuotta menetettyä rakkautta. Muu elämä onkin kohdallaan mutta ruikuti ruikuti kuinka suuri rakkaus pääsi livahtamaan. Kuka jaksaa? Tuollainen on heikkous.
Niin, sinun heikkoutesi.
Miksi olet hänen kaverinsa, jos noin koville ottaa?
Toivottavasti kaverisi ymmärtää, millainen ihmis💩 olet!
Ymmärtää toki. 🙂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko perheensä menettänyt tuskin jaksaa kuunnella kuinka iskän prinsessan pienet arkihuolet ovat elämää suurempia ja huudetaan aikuisena ihmisenä vanhaa iskää apuun. Tai mamman ja vaimon lellimä iso mies kokee pienen vastoinkäymisen esim. joku naisihminen töissä ei palvokaan ja sanoo jopa vastaan. Siitä kehitellään elämää suurempaa draamaa. Ap
Minä ainakin jaksan kuunnella oikein hyvin.
Kuulostat jotenkin katkeralta ja kateelliselta.
Ei elämän huolia ja murheita kannata arvottaa, koska ei ne suuret huolet estä pieniä huolia.
Kuten aloituksessa kerroin on aiheuttanut hieman ylenkatseen tunteita heikkoutta kohtaan. Se on mun taakka. Ap
En kyllä todellakaan tunne mitään halveksuntaa vaan ymmärrystä. Menetysten jälkeen yhtäkkiä tajusin miten helposti elämästä tulee merkityksetöntä ja miten pieneltä ja turhalta elämä voi tuntua surun ja kärsimysten rinnalla. Olen tässä vielä, koska haluan vielä nähdä mitä elämässä on tullakseen. Mutta on tavallaan lohdullinen ajatus, että täältä pääsee kyllä halutessaan poiskin.
Vierailija kirjoitti:
Nyt poistoon tämä, oikeasti!!
Miksi? Hyvä näkökulma.
Välillä mietin sitä, missä vaiheessa samanikäisten ystävieni ja minun kokemusmaailmani alkavat lähentyä toisiaan. Luultavasti tähän menee useita vuosikymmeniä, koska olen ennen 30 vuotta käynyt läpi suunnilleen kaiken pahimman mitä ihminen voi koskaan edes käydä läpi.
En tuomitse kenenkään avun tarvetta. Itsekin tarvitsin lopulta apua. Olisi varmaan pitänyt hakea aikaisemmin, koska jokin on lopullisesti rikki. En keksi mitään kauheutta, joka enää saisi minussa aikaan mitään reaktiota, mikä ei ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Välillä mietin sitä, missä vaiheessa samanikäisten ystävieni ja minun kokemusmaailmani alkavat lähentyä toisiaan. Luultavasti tähän menee useita vuosikymmeniä, koska olen ennen 30 vuotta käynyt läpi suunnilleen kaiken pahimman mitä ihminen voi koskaan edes käydä läpi.
En tuomitse kenenkään avun tarvetta. Itsekin tarvitsin lopulta apua. Olisi varmaan pitänyt hakea aikaisemmin, koska jokin on lopullisesti rikki. En keksi mitään kauheutta, joka enää saisi minussa aikaan mitään reaktiota, mikä ei ole normaalia.
Haluatko,kertoa mitä sulle on tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Koko perheensä menettänyt tuskin jaksaa kuunnella kuinka iskän prinsessan pienet arkihuolet ovat elämää suurempia ja huudetaan aikuisena ihmisenä vanhaa iskää apuun. Tai mamman ja vaimon lellimä iso mies kokee pienen vastoinkäymisen esim. joku naisihminen töissä ei palvokaan ja sanoo jopa vastaan. Siitä kehitellään elämää suurempaa draamaa. Ap
Onpa näkemyksesi lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[/quote]
Miksi? Hyvä näkökulma.[/quote]
No onko sun ymmärryksessä ja/ tai tunnepuolella jotain ongelmaa?
Taatusti on, kuten ap: lakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et ole ollenkaan vahva ihminen, vaikka niin luulet. Se mitä luet ei edes ole koko totuus. Koskaan et voi tietää mitä toinen on käynyt läpi ja luulisi sinun sen tietävän.
Ja sinä et tiedä mitä kaikkea minä olen käynyt läpi. Olen todella vahva ja se on jotenkin surullista samalla kun tajuaa kuinka heikkoja suurin osa ihmisistä on.
Being powerful is like being a lady. If you have to tell people you are, you aren't.
-Margaret Thatcher
Mistä me ylipäänsä tiedetään, kuka meistä on käynyt esim. lähellä itsemurhaa ainakin vahvasti ajatustensa tasolla? Todelliset toteuttajat usein harvoin huutelevat teosta ennakkoon. Toisaalta ketkä tuovat avoimesti esille olleensa lähellä itsemurhaa tai ovat joutuneet, eli nykyään voi helposti todeta, että päässeet psykiatrisen hoidon piiriin ovat käyneet usein pitkän jatkumon erinäisiä tapahtumia, hankalat ajat ovat jatkuneet pitkään tai tapahtuu äkillisesti jotakin, joka ylittää ihmisen kestämisen kapasiteetin.
Kukaan ei lopulta tiedä toisen elämästä mitään, ei kokemuksista, ei painolasteista, mitä kukanenkin kantaa. On turha nostaa itseään näissä asioissa toisen yläpuolelle tai luulla tietävänsä toisen kokemusmaailmasta mitään-koska se on mahdotonta. Jokaisen elämä on yksilöllistä kokemuksineen kaikkineen ja se mikä lopulta katkaiseen ns. kamelin selän voi tuntua hyvin pieneltä asialta, mutta voi olla viimeinen risaus johonkin pitkään jatkumoon, joka tulee sillä hetkellä täyteen. Sinäkään et mitenkään tiedä, kohtaatko vielä joskus elämässäsi sellaisen tilanteen. Onnekkaita olemme jos emme, mutta mitään takuita kellään siitä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te ruokitte näin huonoa trollia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta ajattelen, että olet ihmisenä täysin rikki ja kehittänyt tuollaisen defenssimekanismin sen vuoksi, että tosiasiassa vaikka olisit pyytänyt apua niin kukaan ei sinua olisi auttanut. Olet siis pakotettu selviämään ja se on ollut ainoa vaihtoehtosi. Olet vihainen näille autetuille, koska he on saaneet apua ja olet siitä katkera sen sijaan että olisit vihainen ihmisille jotka hylkäsi sinut täysin.
Apua saa jos pyytää esim. terveydenhuollosta. Jos uskoo sellaiseen apuun. Ei ole defenssimekanismi, vaan apua on todella vaikea ottaa vastaan. Ap
Ai, miksi minä en sitten saa mitään apua terveydenhuollosta? Olen tässä maannut yli 15 vuotta, eikä ketään kiinnosta auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi te ruokitte näin huonoa trollia?
Voi olla trolli tai voi olla olemattakin. Minulla oli tällainen nuoruuden"ystävä", joka hengasi samassa opiskeluporukassa kuin minä. Kylmä, kova, ylimielinen, toisinaan vahingoniloinen, piti itseään vahvana koska "ei näytä tunteitaan" ja halveksi mt-ongelmiin apua hakevia, koska he olivat hänen mielestään heikkoja. "Pitää vain ryhdistäytyä" oli hänen lääkkeensä mielen pulmiin. Tiesin sen verran hänen taustaansa, että oli todennäköisesti joutunut tukahduttamaan aika ison osan itseään lapsuus- ja teinivuosinaan eikä syrjinnän pelossa ollut koskaan uskaltanut olla oikeasti sitä, mitä on.
Sitten kävi niin, että hänen pitkäaikainen seurustelukumppaninsa, jonka kanssa olivat suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta jo pitkälle, päätti suhteen varoittamatta. Kaverini sekosi täysin ja katkaisi välit kaikkiin meihin. En usko, että enää siinä pisteessä hän olisi pystynyt vain ryhdistäytymään, kuten oli aiemmin alentuvasti neuvonut. Tosin jokaisella meistä oli kuitenkin sen verran empatiakykyä, ettemme alkaneet ilkkua hänelle näillä samoilla sanoilla.
Vierailija kirjoitti:
Koko perheensä menettänyt tuskin jaksaa kuunnella kuinka iskän prinsessan pienet arkihuolet ovat elämää suurempia ja huudetaan aikuisena ihmisenä vanhaa iskää apuun. Tai mamman ja vaimon lellimä iso mies kokee pienen vastoinkäymisen esim. joku naisihminen töissä ei palvokaan ja sanoo jopa vastaan. Siitä kehitellään elämää suurempaa draamaa. Ap
Ei ne menetykset ihmisestä sen parempaa tee.
Nuo sinun juttusi kuulostaa lähinnä ala-asteen pihan "älä viitsi valittaa siitä että sun vanhemmat riitelee, mun vanhemmat on sentään eronneet"- ja "miten voit valittaa isästäsi, mun isä on sentään kuollu"-vertailuilta.
Sellaiset ei auta ketään, eikä niissä ole mitään järkeä.
Ap on narsisti. Ei hän pysty kataomaan peiliin koska on niin heikko. Halveksii mielummin muita tunteakseen ylemmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Ap on narsisti. Ei hän pysty kataomaan peiliin koska on niin heikko. Halveksii mielummin muita tunteakseen ylemmyyttä.
En ole. Kaukana siitä. Olen vain käynyt läpi niin paljon, että moni olisi jo hautuumaalla saman kokeneena. Voisin luetella, mutta antaa olla. Kaiken läpikäyneenä on hyvin vaikea katsoa turhasta valittajia. Esim joku aikuinen mies joka ylpeilee sillä että käyttäytyy kuin 5-vuotias ja pitää itseään ikinuorena Pwte Panina vaikka on oikeasti täysin keskenkasvuinen lapsellinen nulikka, jonka toilailuista muut joutuvat kantamaan seuraukset.. Ap
En väheksy kenenkään tuskaa, enhän ole elänyt kenenkään toisen pään sisällä.
Minusta itsemurhayritys teki empaattisemman, ymmärrän sen hädän ja epätoivon joka voi sellaiseen ajaa. Minut siihen ajoi varhaislapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön aiheuttamat traumat.
Nyt poistoon tämä, oikeasti!!