Kun luet ihmisistä, jotka ovat käyneet lähellä itsemurhaa tai/ja ovat
joutuneet psykiatriseen sairaalaan pitkiksi ajoiksi ja sitten luet syyn siihen ja ne syyt ovat melko mitättömiä verrattuna siihen mitä itse olet käynyt läpi ja se siis ei ole mikään kuvitelma että olet kokenut kovempia vaan täyttä totta, niin tunnetko halveksuntaa näitä ihmisiä kohtaan ja
mietit samallaa itsestäsi mikä minussa on vialla kun olen yhä hengissä ja selvisin ilman psykiatrista apua ja yksin kaikesta. Ja samalla tiedät olevasi todella vahva ihminen henkisesti ja samalla sitten jotenkin vielä vähemmän kestät kuulla turhaa ruikutusta. Ja se tekee sinusta jotenkin kovan, koska tiedät, että lopulta on yksin ongelmien kanssa ja silti niistä selviää kun on pakko ja sitten on näitä, jotka eivät selviä ilman tukea.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä et ole ollenkaan vahva ihminen, vaikka niin luulet. Se mitä luet ei edes ole koko totuus. Koskaan et voi tietää mitä toinen on käynyt läpi ja luulisi sinun sen tietävän.
Ja sinä et tiedä mitä kaikkea minä olen käynyt läpi. Olen todella vahva ja se on jotenkin surullista samalla kun tajuaa kuinka heikkoja suurin osa ihmisistä on.
Ap
Eikö tästä voisi tulla jonkinlaista oivallusta, että sinä vahvana auttaisit näitä "heikkoja" ihmisiä? Vai vellotko vain omassa paremmuudessasi?
Tämä maailma kaipaisi enemmän myötätuntoa. Löytyykö AP sinulta sitä?
Sepä se, kun ei kestä sitä turhaa ruikutusta. Auta siinä sitten. Ja se joka on kokenut todella paljon kauheampia, häntä tuskin osaan neuvoa tai auttaa. Ap
M1- ja M3-lähetteillä olleena olen kiitollinen ja onnellinen nykyään. 🥰
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta ajattelen, että olet ihmisenä täysin rikki ja kehittänyt tuollaisen defenssimekanismin sen vuoksi, että tosiasiassa vaikka olisit pyytänyt apua niin kukaan ei sinua olisi auttanut. Olet siis pakotettu selviämään ja se on ollut ainoa vaihtoehtosi. Olet vihainen näille autetuille, koska he on saaneet apua ja olet siitä katkera sen sijaan että olisit vihainen ihmisille jotka hylkäsi sinut täysin.
Apua saa jos pyytää esim. terveydenhuollosta. Jos uskoo sellaiseen apuun. Ei ole defenssimekanismi, vaan apua on todella vaikea ottaa vastaan. Ap
Kyvyttömyys ottaa apua vastaan on merkki pelosta. Se on samalla tapaa pelkoa kuin tunnekylmyyskin. Kaikki tuollainen kertoo todella syvästä vammasta ihmisen sielussa, kun ei kykene asettamaan enää itseään alttiiksi kivulle vaan tulee täysin omavaraiseksi tämän pelkonsa takia.
Tunnistan tuon pelon. Kontrollin menettämisen pelon. Ap
Sinulla on voinut olla hyvä vauva-aika, se on valtava voimavara verrattuna sellaiseen joka on ollut silloin heitteillä tai pahoinpidelty henkisesti tai fyysisesti. Miksi ajattelet että olet se vaikeimmasta selviytynyt, ethän mitenkään voi sitä tietää. Olet ylimielinen, sen näkee heti tekstistäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta ajattelen, että olet ihmisenä täysin rikki ja kehittänyt tuollaisen defenssimekanismin sen vuoksi, että tosiasiassa vaikka olisit pyytänyt apua niin kukaan ei sinua olisi auttanut. Olet siis pakotettu selviämään ja se on ollut ainoa vaihtoehtosi. Olet vihainen näille autetuille, koska he on saaneet apua ja olet siitä katkera sen sijaan että olisit vihainen ihmisille jotka hylkäsi sinut täysin.
Apua saa jos pyytää esim. terveydenhuollosta. Jos uskoo sellaiseen apuun. Ei ole defenssimekanismi, vaan apua on todella vaikea ottaa vastaan. Ap
Kyvyttömyys ottaa apua vastaan on merkki pelosta. Se on samalla tapaa pelkoa kuin tunnekylmyyskin. Kaikki tuollainen kertoo todella syvästä vammasta ihmisen sielussa, kun ei kykene asettamaan enää itseään alttiiksi kivulle vaan tulee täysin omavaraiseksi tämän pelkonsa takia.
Tunnistan tuon pelon. Kontrollin menettämisen pelon. Ap
Sinulla on voinut olla hyvä vauva-aika, se on valtava voimavara verrattuna sellaiseen joka on ollut silloin heitteillä tai pahoinpidelty henkisesti tai fyysisesti. Miksi ajattelet että olet se vaikeimmasta selviytynyt, ethän mitenkään voi sitä tietää. Olet ylimielinen, sen näkee heti tekstistäsi.
Et tiedä mitään elämästäni 🙂. Ja tuo ylimielisyys on taakka nykyään kun mun empatia ei riitä turhan ruikuttajille. Sitä on vaikeudet aiheuttaneet, tietty ylimielisyys heikkoja ihmisiä kohtaan. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta ajattelen, että olet ihmisenä täysin rikki ja kehittänyt tuollaisen defenssimekanismin sen vuoksi, että tosiasiassa vaikka olisit pyytänyt apua niin kukaan ei sinua olisi auttanut. Olet siis pakotettu selviämään ja se on ollut ainoa vaihtoehtosi. Olet vihainen näille autetuille, koska he on saaneet apua ja olet siitä katkera sen sijaan että olisit vihainen ihmisille jotka hylkäsi sinut täysin.
Apua saa jos pyytää esim. terveydenhuollosta. Jos uskoo sellaiseen apuun. Ei ole defenssimekanismi, vaan apua on todella vaikea ottaa vastaan. Ap
Kyvyttömyys ottaa apua vastaan on merkki pelosta. Se on samalla tapaa pelkoa kuin tunnekylmyyskin. Kaikki tuollainen kertoo todella syvästä vammasta ihmisen sielussa, kun ei kykene asettamaan enää itseään alttiiksi kivulle vaan tulee täysin omavaraiseksi tämän pelkonsa takia.
Tunnistan tuon pelon. Kontrollin menettämisen pelon. Ap
Sinulla on voinut olla hyvä vauva-aika, se on valtava voimavara verrattuna sellaiseen joka on ollut silloin heitteillä tai pahoinpidelty henkisesti tai fyysisesti. Miksi ajattelet että olet se vaikeimmasta selviytynyt, ethän mitenkään voi sitä tietää. Olet ylimielinen, sen näkee heti tekstistäsi.
Et tiedä mitään elämästäni 🙂. Ja tuo ylimielisyys on taakka nykyään kun mun empatia ei riitä turhan ruikuttajille. Sitä on vaikeudet aiheuttaneet, tietty ylimielisyys heikkoja ihmisiä kohtaan. Ap
Etkä sinä tiedä muiden elämästä 🙂 siksi ylimielisyys on tyhmyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta ajattelen, että olet ihmisenä täysin rikki ja kehittänyt tuollaisen defenssimekanismin sen vuoksi, että tosiasiassa vaikka olisit pyytänyt apua niin kukaan ei sinua olisi auttanut. Olet siis pakotettu selviämään ja se on ollut ainoa vaihtoehtosi. Olet vihainen näille autetuille, koska he on saaneet apua ja olet siitä katkera sen sijaan että olisit vihainen ihmisille jotka hylkäsi sinut täysin.
Apua saa jos pyytää esim. terveydenhuollosta. Jos uskoo sellaiseen apuun. Ei ole defenssimekanismi, vaan apua on todella vaikea ottaa vastaan. Ap
Kyvyttömyys ottaa apua vastaan on merkki pelosta. Se on samalla tapaa pelkoa kuin tunnekylmyyskin. Kaikki tuollainen kertoo todella syvästä vammasta ihmisen sielussa, kun ei kykene asettamaan enää itseään alttiiksi kivulle vaan tulee täysin omavaraiseksi tämän pelkonsa takia.
Tunnistan tuon pelon. Kontrollin menettämisen pelon. Ap
Sinulla on voinut olla hyvä vauva-aika, se on valtava voimavara verrattuna sellaiseen joka on ollut silloin heitteillä tai pahoinpidelty henkisesti tai fyysisesti. Miksi ajattelet että olet se vaikeimmasta selviytynyt, ethän mitenkään voi sitä tietää. Olet ylimielinen, sen näkee heti tekstistäsi.
Et tiedä mitään elämästäni 🙂. Ja tuo ylimielisyys on taakka nykyään kun mun empatia ei riitä turhan ruikuttajille. Sitä on vaikeudet aiheuttaneet, tietty ylimielisyys heikkoja ihmisiä kohtaan. Ap
Etkä sinä tiedä muiden elämästä 🙂 siksi ylimielisyys on tyhmyyttä.
Jos lehtijutussa tai nettijutussa ruoditaan syitä osastohoidolle, niin luotan siihen että nämä jutut ovat tosia. Ap
Mitä kaikkia koettelemuksia olet sitten joutunut käymään läpi? Siitä et ole kertonut meille vielä mitään. Viestisi antavat ikävä kyllä ennemmin vaikutelman elämää kokemattomasta, keskenkasvuisesta ihmisestä. Esimerkiksi käsityksesi siitä, kuka on vahva ja kuka on heikko, ovat alkeellisia ja lapsentasoisia. Lapsethan monesti tulkitsevat asian niin, että vahva uskaltaa mm. kiusata toisia eikä koskaan itse, kun taas heikko on "kantelupukki" (=uskaltaa pyytää apua).
Et vaikuta ymmärtävän kovin hyvin myöskään ihmismielen peruspsykologiaa ja mielenterveysongelmien syntymekanismeja, joihin perehtymällä saisit perspektiiviä siihen, miksi joku esim. näyttää romahtavan jostain näennäisen pienestä asiasta. Kukaan ei ole itsetuhoinen tai joudu osastolle siksi, ettei parempaakaan tekemistä keksi. Siellä on aina taustalla jo pitkään kumuloituneita ongelmia, joita ei ole osattu, tajuttu tai välitetty hoitaa. Kun taakka kasvaa liian suureksi, ns. normaali ihminen itse asiassa reagoi jonkinasteisella romahduksella. Psykopaattia moinen ei sen sijaan hetkauttaisi mitenkään.
*eikä koskaan itke. t. edellinen.
En koe mitenkään tarpeelliseksi vertailla muiden kokemuksia omiin kokemuksiini, enkä tehdä tuollaisia päätelmiä.
Harvoin ihmiset muutenkaan tietää täsmälleen toistensa kokemuksia. En usko, että kaikki lähimmät kaverinikaan tietää ihan kaikkea esimerkiksi minun elämästäni.
En myöskään koe sitä minään ylpeydenaiheena, että joku olisi selvinnyt jostain ilman apua. Pitkille osastojaksoille yleensä vaikuttaa myös sairastuminen, eikä se tosiaan ole omissa käsissä ja aina itsestä kiinni. En näe sairastumattomuutta minään meriittinä, ehkä hyvänä tuurina.
Uskon, että todella kovia kokeneet ymmärtävät mitä ajan takaa. Ap
Minulle on kaveri itkenyt jo kohta kymmenettä vuotta menetettyä rakkautta. Muu elämä onkin kohdallaan mutta ruikuti ruikuti kuinka suuri rakkaus pääsi livahtamaan. Kuka jaksaa? Tuollainen on heikkous.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että todella kovia kokeneet ymmärtävät mitä ajan takaa. Ap
Määrittele "todella kovia kokenut".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että todella kovia kokeneet ymmärtävät mitä ajan takaa. Ap
Määrittele "todella kovia kokenut".
Esim. Koko perheensä onnettomuudessa menettänyt. En tosin halua asettua heidän tasolle, koska heidän kokemaansa verrattuna taas minun juttuni ovat mitättömiä. On muutakin mutta tuossa yksi. Ap
Ei yksittäiset elämäntapahtumat määrittele ihmisen koko elämää. Kaverini oli kokonaan orpo alle kouluikäisenä, mutta hänellä on ollut kaikin puolin hyvä elämä.
Koko perheensä menettänyt tuskin jaksaa kuunnella kuinka iskän prinsessan pienet arkihuolet ovat elämää suurempia ja huudetaan aikuisena ihmisenä vanhaa iskää apuun. Tai mamman ja vaimon lellimä iso mies kokee pienen vastoinkäymisen esim. joku naisihminen töissä ei palvokaan ja sanoo jopa vastaan. Siitä kehitellään elämää suurempaa draamaa. Ap
Olen kirjoittanut kirjan kokemuksistani. Se on vielä mietinnässä julkaisenki sen omakustanteena. Ap
Vierailija kirjoitti:
Minulle on kaveri itkenyt jo kohta kymmenettä vuotta menetettyä rakkautta. Muu elämä onkin kohdallaan mutta ruikuti ruikuti kuinka suuri rakkaus pääsi livahtamaan. Kuka jaksaa? Tuollainen on heikkous.
Niin, sinun heikkoutesi.
Miksi olet hänen kaverinsa, jos noin koville ottaa?
Toivottavasti kaverisi ymmärtää, millainen ihmis💩 olet!
Vierailija kirjoitti:
Koko perheensä menettänyt tuskin jaksaa kuunnella kuinka iskän prinsessan pienet arkihuolet ovat elämää suurempia ja huudetaan aikuisena ihmisenä vanhaa iskää apuun. Tai mamman ja vaimon lellimä iso mies kokee pienen vastoinkäymisen esim. joku naisihminen töissä ei palvokaan ja sanoo jopa vastaan. Siitä kehitellään elämää suurempaa draamaa. Ap
Minä ainakin jaksan kuunnella oikein hyvin.
Kuulostat jotenkin katkeralta ja kateelliselta.
Ei elämän huolia ja murheita kannata arvottaa, koska ei ne suuret huolet estä pieniä huolia.
Olipas typerää settiä. Itsemurha ei ole mikään yksinkertainen asia. Se ei juuri koskaan johdu asiasta x vaan on monen asian summa. Yleensä se ei edes ole seurausta ulkopuolisesta tapahtumasta vaan johtuu aivokemiasta. Esimerkiksi diagnosoimaton, hoitamaton sekamuotoinen kaksisuuntainen mielialahäiriö on vaarallinen tila. Ihminen voi myös olla jonkin aiemman tapahtuman haurastuttama. Esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö jää usein salaisuudeksi ja sen aiheuttama trauma saattaa vaikuttaa taustalla vielä kymmenien vuosien päästä. Joka tapauksessa kukaan muu kuin Ihminen itse ei voi tietää tuskan määrää ja näiden juttujen vertailu on järjetöntä ja julmaa.