Kaverit innostuvat asioista joista minä olen ollut innostunut jo pitkään, ja hehkuttavat nyt innostustaan ja "asiantuntijuuttaan"
Olen jo 10 vuotta harrastanut asiaa x, keräillyt 15 vuotta asiaa y, ja pitänyt elämäntapanani viimeiset n. 18 vuotta asiaa z.
Nämä ovat kyllä olleet ystävilläni tiedossa, mutta ovat suhtautuneet joko välinpitämättömästi näitä asioita kohtaan, ja yksi niistä aiheutti suurta huvittuneisuuttakin.
Kappas, yksi toisensa jälkeen ovat nyt innostuneet itsekin näistä kaikista, joka sinänsä mukavaa, mutta ihmetyttää että sen sijaan että nyt vaikka kysyisivät multa neuvoa tai vinkkejä, ovatkin alkaneet "opettaa" ja paasata minulle näistä asioista, ikäänkuin ne olisivat minullekin uusia tai etten ymmärtäisi niistä mitään?! 😂 Jakavat linkkejä aiheista "katsopas tämäkin, sunkin kannattaa tehdä näin tässä asiassa, kysy lisää niin neuvon mielellään" ja minä vastaan että kyllä vain hyvinkin olen ollut tietoinen tästä jo iät ja ajat ja tätähän minä olen yrittänyt sinullekin selittää jo vuosia sitten...
Jotkut asiat otetaan todesta vasta kun jo ulkopuolinen taho tekee niistä trendin.
Sitä ennen samasta puhuneen ystävän kokemukset ja jutut ovat todellakin olleet vain "epäkiinnostavia höpinöitä".
En tiedä naurattaisko vai suututtaisko enemmän.
Kommentit (71)
Tuoretta oivallusta herkästi selitetään muille innokkaasti. Siinä vahvistetaan vastasyntyneitä reitityksiä aivoissa, tallataan uusia polkuja pusikkoon. Anna hölistä vaan, äläkä korjaa jos ovat väärässä.
Esimerkki on paras opettaja. Jossain vaiheessa herkeävät kysymään joko itseltään tai sinulta, että miksi tuo sujuu sinulta niin paljon paremmin. Tämä voi olla ensimmäinen kerta kun edes havahtuvat että sinulla näitä harrastuksia ja elämäntapoja on. Voit sitten kertoa, että lahjakkuudella tai onnella ei ole asian kanssa mitään tekemistä, aikaa pelkästään on kulunut.
Vierailija kirjoitti:
Tuoretta oivallusta herkästi selitetään muille innokkaasti. Siinä vahvistetaan vastasyntyneitä reitityksiä aivoissa, tallataan uusia polkuja pusikkoon. Anna hölistä vaan, äläkä korjaa jos ovat väärässä.
Esimerkki on paras opettaja. Jossain vaiheessa herkeävät kysymään joko itseltään tai sinulta, että miksi tuo sujuu sinulta niin paljon paremmin. Tämä voi olla ensimmäinen kerta kun edes havahtuvat että sinulla näitä harrastuksia ja elämäntapoja on. Voit sitten kertoa, että lahjakkuudella tai onnella ei ole asian kanssa mitään tekemistä, aikaa pelkästään on kulunut.
Olet varmasti oikeassa, mutta en minä kyllä jaksaisi aikuisia ihmisiä kohdella kuin lapsilleen hymähtelevä kärsivällinen äiti. Lähinnä pikkumaisesti päättelisin, että en ole tainnut olla koskaan kovin tärkeä ystävä näille, koska he eivät selkeästi ole minulle tärkeitä asioita ennenkään noteeranneet edes etäisesti huomatakseen, että ystäväni X harrastaa asioita A, B ja C.
Tuollaiset ihmiset eivät myöskään todennäköisesti missään vaiheessa havahdu siihen, että olen harrastanut asiaa kauan ja että minulla saattaisi olla asiasta paljonkin tietoa. Todennäköisesti näkökulmani aiheeseen ei tule koskaan heitä kiinnostamaankaan.
Hieno juttu, että ala on saanut uusia harrastajia, mutta omien aiempien kokemusteni perusteella itse jättäisin keskustelematta aiheesta näiden kanssa ollenkaan. Ihan klassisella "pitäköön tunkkinsa" -fiiliksellä. Kukin harrastakoon tahollaan, kuten tähänkin asti.
-ei ap
Jos nyt kuvitellaan että kyse olisi muumimukeista, niin:
Minulla on kirjahyllyllinen muumimukeja mukaanlukien Fazer ja muut harvinaisuudet. Kaverini tulee selittämään tohkeissaan, kuinka on juuri ostanut Prisman alesta muutaman muumimukin, ja kuinka niiden arvo saattaa jopa moninsatakertaistua kun odottelee muutaman vuoden. Käskee vielä kiirehtimään sinne alennusmyyntiin, jos olisi vielä jäljellä.
Miten toimitte? Tietenkin mietit että kuinka voi olla mahdollista, että tuo ihminen on ollut luonani kylässä ties kuinka monta kertaa, eikä ole havainnut kirjahyllyn täyttävää muumimukikokoelmaa. Moni ei usko että olisi mahdollista, mutta kyllä vain on. Ihmisen mieli vain toimiin siten, ettei kiinnitä huomiota moneenkaan asiaan, ennen kuin on itse perehtynyt aiheeseen.
Vastaan itse, että ainoa järkevä keino on antaa sen kaverin itse huomata seuraavalla kerralla kun tulee kylään.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt kuvitellaan että kyse olisi muumimukeista, niin:
Minulla on kirjahyllyllinen muumimukeja mukaanlukien Fazer ja muut harvinaisuudet. Kaverini tulee selittämään tohkeissaan, kuinka on juuri ostanut Prisman alesta muutaman muumimukin, ja kuinka niiden arvo saattaa jopa moninsatakertaistua kun odottelee muutaman vuoden. Käskee vielä kiirehtimään sinne alennusmyyntiin, jos olisi vielä jäljellä.
Miten toimitte? Tietenkin mietit että kuinka voi olla mahdollista, että tuo ihminen on ollut luonani kylässä ties kuinka monta kertaa, eikä ole havainnut kirjahyllyn täyttävää muumimukikokoelmaa. Moni ei usko että olisi mahdollista, mutta kyllä vain on. Ihmisen mieli vain toimiin siten, ettei kiinnitä huomiota moneenkaan asiaan, ennen kuin on itse perehtynyt aiheeseen.
Vastaan itse, että ainoa järkevä keino on antaa sen kaverin itse huomata seuraavalla kerralla kun tulee kylään.
No tässä tapauksessa kyllä varmaan sanoisin, että kröhöm, oletkohan koskaan huomannut mukikokoelmaani. Ihmiset tosiaan voivat olla puusilmiä ja itselle epäolennaisia asioita jää huomaamatta, kun maailma on täynnä kaikkia ärsykkeitä. Eri asia sitten, jos asiasta on keskusteltu ja toinen on vaan ollut täysin välinpitämätön tai huvittuneen pilkallinen, kuten ap:n tapauksessa.
Itseäni ei esimerkiksi vaatemuoti kiinnosta ja voisin hyvin unohtaa, mitä kaverillani on ollut päällä, vaikka tietenkin olen tavatessa ne vaatteet nähnyt.
Ihmiset kun hurahtavat johonkin niin helposti käy noin, ja osalle helpommin kuin toisille.
Itse olen neulonut lähes koko ikäni ja se on sukulaisillekin tiedossa, kun neulepuikot minulla usein käsissä, lapsilla tekemiäni vaatteita jne.
Mutta toki kun eräs sukulaiseni oli yhdet villasukat tehnyt, niin katsoin voivansa opastaa minua. Mutta hän on sellainen ihminen. Tietää kaikesta kaiken.
Ihmisten pitää usein saada jotain muiden tekemisistä, jotta huomioivat ne. Nähdä jotain hienoa, oppia jotain, kokea ylpeyttä ystävyydestä.
Taidekoulutetun tunteminen on hyvä esimerkki. Toiset voivat kokea olevansa lähempänä taiteilijuutta tai ymmärrystä, jos lähellä on inspiroivan alan ihminen.
Lähinnä huomaat ap sen miten vähän sinun omat piirisi sinua arvostaa ja kuuntelee. Jos niillä on mennyt ohi silmien ja korvien parikymmentä vuotta elämästäsi niin se on jo aika hyvin jätetty kokonaan huomiotta elämääsi ja persoonasi.
Aloituksen perusteella Ap:ta ja ystäviä yhdistää halu esitelmöidä ja päteä. Ap on aikoinaan alkanut perehtyä johonkin kun taas ystävät ehkä odottavat saavansa muilta menestyviltä vinkkejä ennen kuin tekevät jotain.
Kun joku muu on pureksinut asioita valmiiksi, mallista oppineet ja asiaa kokeilleet ystävät kertovat asioita eteenpäin.
Miksi Ap ei keskity siihen, mitä ystävät ovat ennen tehneet? Jos ei, miksi ystävät sitten keskittyisivät hänen aiempiin tekemisiinsä?
Onko Ap ikinä alkanut tehdä mitään mitä ystävät tekivät ensin?
Vähän ohi mutta sukulaismies "tiesi" enemmän raskaudesta ja synnytyksestä kuin minä kolmen lapsen äiti....