Lue keskustelun säännöt.
Kaksi toisiinsa rakastunutta varattua
15.04.2023 |
Jos kaksi varattua ovat rakastuneet toisiinsa eikä kummallakaan ole mahdollisuutta tai halua erota, mutta ystävyys ei onnistu, mitä voi tehdä?
Yhteydenpito poikki?
Uskaltaako nähdä silloin tällöin?
Kommentit (39)
Aina on mahdollista erota. Jos taas siihen ei ole halua niin silloin ei ole kyse rakastumisesta vaan ihastumisesta.
Ja noita ihastumisia tulee ja menee varmasti jokaisessa pitkässä suhteessa. Ne hiipuu ajan kanssa kun niitä ei ruoki tai sitten vaan hyväksyä olevansa nyt ihastunut ja tiedostaa ettei tässä elämässä voi saada kaikkea. Voihan olla että joskus myöhemmin molempien elämäntilanteet on otollisemmat mutta nyt ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos eroat toisen vuoksi, on se toinen sen jälkeen syy kaikkeen onnettomuuteesi. Nopeasti tulee mieleen sanoa, että Juulin tai Leon kanssa oli tämäkin paremmin. Aika kultaa muistot.
Vierailija kirjoitti:
Jos eroat toisen vuoksi, on se toinen sen jälkeen syy kaikkeen onnettomuuteesi. Nopeasti tulee mieleen sanoa, että Juulin tai Leon kanssa oli tämäkin paremmin. Aika kultaa muistot.
Erota toisen vuoksi? Kai jokainen nyt itsensä takia eroaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täähän taas todistaa useimpien elävän tyytymis suhteessa.
Ei osoita. Voi hyvin olla ollut rakastunut siihen nykyiseenkin, ihminen pystyy ihastumaan ja rakastumaan useisiin, välillä jopa samaan aikaan.
Tänhän takia mä en seurustele. Moni suhde perustuu yksisuuntaiseen polyamoriaan. Jos pystyn tarjoamaan itselleni rakkautta, viihdettä ja lahjoja plus orkkuja, mihin tarviin tauteja mukanaan kuljettavaa partneria? Niinpä.
Pelkkää eritteiden vaihtoa. Toivoisin saavasi sukupuolitaudin ja jäisit kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuin varattuun ollessani itse varattu, mutta toinen ei ollut valmis jättämään kumppaniaan. Minä jätin omani. Ajattelen sen kyllä niin, että viime kädessä rakastuminen oli yksipuolista, koska jos hän olisi tuntenut samoin hän olisi lähtenyt. Siinä mielessä minusta tuntuu paradoksilta puhua rakastumisesta ja haluttomuudesta lähteä. Kun rakastuu täysillä, ei niitä muita vaihtoehtoja edes ole.
Mies unohtaa hetkessä. Nainen kituu. Se ero sukupuolissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Odota 2 v että hormonihuuru on ohi. Sitten voi alkaa jo koko ukko ällöttää. Tai sitten se oma nyksä.
Mähän lähdin uuteen osoitteeseen ilman miestä. Mies kuin mies taantuu ajan myötä tismalleen samanlaiseksi mitä exä. Nainen voi huomattavasti paremmin sinkkuna. Hormoonihuurun tarkoituksena on edesauttaa raskautumisessa. Vasta myöhemmin iskee v!tutus.
Vaihdevuodet ja pikkulapsiaika jo aikaa sitten ohi. Oliko siinäkin kyse lisääntymishuumasta?
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin varattuun ollessani itse varattu, mutta toinen ei ollut valmis jättämään kumppaniaan. Minä jätin omani. Ajattelen sen kyllä niin, että viime kädessä rakastuminen oli yksipuolista, koska jos hän olisi tuntenut samoin hän olisi lähtenyt. Siinä mielessä minusta tuntuu paradoksilta puhua rakastumisesta ja haluttomuudesta lähteä. Kun rakastuu täysillä, ei niitä muita vaihtoehtoja edes ole.
No se pistää kyllä miettimään, kun vaimo uhkaili jäädyttää koko perheen voimalla miehen ulos. Aikuiset lapset pelinappuloina. Mottona jos en minä saa pidettyä miestä, niin ei muutkaan sitä saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täähän taas todistaa useimpien elävän tyytymis suhteessa.
Ei osoita. Voi hyvin olla ollut rakastunut siihen nykyiseenkin, ihminen pystyy ihastumaan ja rakastumaan useisiin, välillä jopa samaan aikaan.
Tänhän takia mä en seurustele. Moni suhde perustuu yksisuuntaiseen polyamoriaan. Jos pystyn tarjoamaan itselleni rakkautta, viihdettä ja lahjoja plus orkkuja, mihin tarviin tauteja mukanaan kuljettavaa partneria? Niinpä.
Edes halaamiseen ja sylikkäin nukkumiseen.
Vierailija kirjoitti:
Täähän taas todistaa useimpien elävän tyytymis suhteessa.
Eeei. Tässä aloituksessa oli mielestäni enemmänkin kvalitatiivinen kuin kvantitatiivinen tää lähestymistapa kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukisitte kirjoja aiheesta.
Romaaneissa nämä asiat on hyvin ja kiinnostavasti kerrottu ja annetaan valmis loppuratkaisu.
Kun kirja on luettu, sen voi työntää hyllyyn tai palauttaa kirjastoon ja palata töihin tekemään jotain asiallista ja järkevää, josta sulle palkkakin maksetaan. Tai menee vaikka haravoimaan pihaa.
Et ole selvästi kokenut tällaista.
En olekaan nähnyt tai kokenut tarpeelliseksi katsella varattuja.
Olen tavannut elämäni rakkauden jo nuorena ja se oli juuri sellaista huumaa, josta kirjoissakin kerrotaan, paitsi että tapahtui omassa elämässäni. Kun ruokkii ja kehittää sitä ikiomaa rakkaussuhdetta, jossa molemmat haluavat tehdä toisensa jatkuvasti onnellisiksi, ei todellakaan tiedä jääneensä jostain "kokemuksesta" paitsi.
Näinhän se olisi, jos ei olisi yksin suhteessa tällaisen idean kanssa. Joistakin paljastuu se todellinen kyvyttömyys parisuhteeseen vasta sitten, kun on myöhäistä.
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin varattuun ollessani itse varattu, mutta toinen ei ollut valmis jättämään kumppaniaan. Minä jätin omani. Ajattelen sen kyllä niin, että viime kädessä rakastuminen oli yksipuolista, koska jos hän olisi tuntenut samoin hän olisi lähtenyt. Siinä mielessä minusta tuntuu paradoksilta puhua rakastumisesta ja haluttomuudesta lähteä. Kun rakastuu täysillä, ei niitä muita vaihtoehtoja edes ole.
Kaikilla ei ole aina ihan helppo tilanne vaan ottaa ja lähteä.
Keskustelitteko avoimesti rakastumisestanne toisiinne, mahdollisesta yhteisestä tulevaisuudesta, suunnitelmista jne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies unohtaa hetkessä. Nainen kituu. Se ero sukupuolissa.
Unohtaa kenet? Mulla on kestänyt 2-3 vuotta ihastusten laantumisessa. Kituminen on sille osuva termi.
M38
Jos kaikki neljä osapuolta koolle ja avoin sekä rehellinen keskustelu?
Oisko tästä joskus tehty biisikin, Säännöt rakkaudelle...
Vierailija kirjoitti:
Rakastuin varattuun ollessani itse varattu, mutta toinen ei ollut valmis jättämään kumppaniaan. Minä jätin omani. Ajattelen sen kyllä niin, että viime kädessä rakastuminen oli yksipuolista, koska jos hän olisi tuntenut samoin hän olisi lähtenyt. Siinä mielessä minusta tuntuu paradoksilta puhua rakastumisesta ja haluttomuudesta lähteä. Kun rakastuu täysillä, ei niitä muita vaihtoehtoja edes ole.
Noin minullekin kävi ja tulin samaan loppuäätelmään. Se toinen osapuoli vain ei oikeasti rakastanut, nautti varmaan saamastaan huomiosta.
Salasuhteilija. Pelkää. Aina. Jotakin. Itsessään.