Kunpa olisin syntynyt aiemmin. Minusta nimittäin tuntuu että äitiys oli 70 ja 80luvuilla hemmetin paljon helpompaa!
Kommentit (88)
Noh. Mä olen syntynyt 70-luvulla. Silloin äitiyspakkauksessa oli mukana pesuvati. Sille oli käyttöä, kun meidän silloisessa kodissa ei ollut juoksevaa vettä. Vaipat olivat kestovaippoja eli pelkkiä sideharsoja muoviliinoilla. Päiväkotipaikkoja ei ollut kaikille lapsille. Perhepäivähoitaja oli meillä yksityinen, eikä hänellä ollut mitään koulutusta. Kun me lapset kasvettiin, oltiin ulkona päivät pitkät, eikä yhteyttä saanut mitenkään, jos tuli asiaa.
Että tiedä siitä helppoudesta.
Paras olisi ollut syntyä 50-luvulla! Olisit säästynyt nykyiseltä työelämän hullunmyllyltä.
Paketissa tuli mukana järeä lasikatto, eli työtehtävissä sai olla konekirjoittajana tai sihteerikkönä. Mies elätti perheen, eli hänellä ei ollut kotona juuri velvollisuuksia. Täyden työpäivän jälkeen hakemaan lapset perhepäivähoitajalta, sitten kauppaan ja tekemään tillilihaa perheelle. Pyykkäämään, siivoamaan ja sänkyyn. Aamulla sama uusiksi.
Kaupan päälle huono ja etäinen suhde lapsiin. Läsnäolon puute paikattiin läpsimisellä ja tukkapöllyillä.
Mitä ikinä kodin seinien sisällä tapahtuikaan, siitä ei sopinut puhua kenellekään. Vain huonoja naisia väsyttää, kyllähän omakin äitisi hoiti 7 lehmää, 12 lasta ja sikalan vaikka ei edes vesi juossut sisälle.
Kyllä nykyaika taitaa kuitenkin olla pikkuisen helpompi.
Täytyy sanoa että tää on paskinta aikaa ever.
Nähnyt jo 60-luvulta elämää.
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi ollut syntyä 50-luvulla! Olisit säästynyt nykyiseltä työelämän hullunmyllyltä.
No minä olen syntynyt 1955 ja täällä minä keikun täysin rinnoin elämän hullunmyllyssä mukana, eläkkeellä toki, mutta muutoin ihan täysillä mukana. Eläkettä tienasin tekemällä töitä 43 vuotta, ei auttanut harrastaa työuupumusta, ei ollut asumistukia eikä muitakaan tukia. Äitiyslomaa oli n. 9 kk, olin omin kustannuksin kotona kunnes lapsi täytti vuoden, sitten veimme hoitoon, kaksi lasta on. Ei ollut mitää tukea saatvana.
Ja tuo 1970 luku, suurimmalla osalla ei ollut silloin kuin vessa ja sauna, ei kylpyhuonetta, harvalla oli vielä nykyaikaisia pyykkikonetta, tiskikoneesta ja mikrosta puhumattakaan yms. Miten olisi jos vaikka historiaa vilkaisisit, ennen kuin tulet tyhmyyttäsi esittelemään.
Luin, että kunpa olisin syrjäytynyt aiemmin ja ihmettelin.
Eiväthän äidit olleet silloin lastensa kanssa ollenkaan.
Aloittaja aivan oikeassa, jos olisit syntynyt esim. 60-luvulla olisit saanut itse elää ja kasvattaa lapsiasi aivan upeassa maailmassa (80-luvulla). Nykyinen aika muistuttaa kaikkine sääntöineen jotain dystopiaa. Lasten kasvatus on turmeltu, lapsista tehdään sukupuolettomia zombeja.
Mä olen syntynyt 70-luvulla ja mulla on aloituksen aiheesta ristiriitaiset ajatukset.
Totta, että monessa asiassa kaikki oli alkeellisempaa, muistan itsekin, että kotiin tuli suihku vasta remontin myötä 80-luvun puolella. Sitä ennen pesuvettä kuumennettiin puulämmitteisessä padassa ja peseytyminen tapahtui vadista saunan yhteydessä. Pyykinpesu oli samanlainen manööveri.
Silti, vaatimukset olivat kokoluokaltaan pienemmät. Hyvä vanhemmuus oli katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Lapset olivat helppoja, kun ne sai huutaa ja läimäyttää hiljaiseksi. Mummot hoitivat, kun vanhemmat halusivat vapaata.
Työpaikka oli kunhan haki töitä, eikä orjganisaatiomuutoksia, yt-neuvotteluja, tehostamista ja jatkuvaa kehittämistä ollut työtekijän pään menoksi vähän väliä.
Toisaalta taas, kun olit yhdessä työssä aloittanut, siinähän pysyit.
Sama koski myös asuinpaikkaa, avioliittoa ja kaikkea muutakin. Mitään uutta tai erilaista ei hyväksytty.
En tiedä haluaisinko palata ajassa taakse päin, luultavasti en.
Ysäri olis voinut olla aika hyvä aika olla äiti, loppujen lopuksi.
Siihen aikaan ei vielä tarvinnut pelätä lasuja. Esim. kuria sai pitää jos lapsi ei totellut puhetta. Tämä säästi vanhempien hermoja isosti.
Suurin ero siihen "helppouteen" oli että lapsia sai mätkiä niinsanotusti turpaan kun ne alko liikaa riehumaan tai kiukuttelemaan.
Ei tarvinnu käyttää viikkokausia jonkun asian kieltämiseen, tai keskustelemiseen käytöstavoista.
Riitti pari kolme minuuttia eikä tarvinnu palata aiheeseen enää uudestaan.
Siinä säästy paljon aikaa ja hermoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi ollut syntyä 50-luvulla! Olisit säästynyt nykyiseltä työelämän hullunmyllyltä.
No minä olen syntynyt 1955 ja täällä minä keikun täysin rinnoin elämän hullunmyllyssä mukana, eläkkeellä toki, mutta muutoin ihan täysillä mukana. Eläkettä tienasin tekemällä töitä 43 vuotta, ei auttanut harrastaa työuupumusta, ei ollut asumistukia eikä muitakaan tukia. Äitiyslomaa oli n. 9 kk, olin omin kustannuksin kotona kunnes lapsi täytti vuoden, sitten veimme hoitoon, kaksi lasta on. Ei ollut mitää tukea saatvana.
Ja tuo 1970 luku, suurimmalla osalla ei ollut silloin kuin vessa ja sauna, ei kylpyhuonetta, harvalla oli vielä nykyaikaisia pyykkikonetta, tiskikoneesta ja mikrosta puhumattakaan yms. Miten olisi jos vaikka historiaa vilkaisisit, ennen kuin tulet tyhmyyttäsi esittelemään.
Hei, minä myös 55 syntynyt.
Tuttua juttua, kaiholla muistelen nuoruutta 70- luvulla, ihanaa aikaa.
80-luvulla syntyi minun lapset, saivat kasvaa maalaistalossa ilman päivähoitoa,
Helppoa ja simppeliä elämää kun maatalousyrittäjäjyyskin oli vielä järkevissä mittasuhteissa.
En karehdi nykyvanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ero siihen "helppouteen" oli että lapsia sai mätkiä niinsanotusti turpaan kun ne alko liikaa riehumaan tai kiukuttelemaan.
Ei tarvinnu käyttää viikkokausia jonkun asian kieltämiseen, tai keskustelemiseen käytöstavoista.
Riitti pari kolme minuuttia eikä tarvinnu palata aiheeseen enää uudestaan.
Siinä säästy paljon aikaa ja hermoja.
Sen ajan normaali kurinpito on nykyisin demonisoitu sillä, että sitä on alettu kutsua turpaan mätkimiseksi. Vaikka todellisuudessa erittäin harvoissa perheissä lapsia turpaan lyötiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi ollut syntyä 50-luvulla! Olisit säästynyt nykyiseltä työelämän hullunmyllyltä.
No minä olen syntynyt 1955 ja täällä minä keikun täysin rinnoin elämän hullunmyllyssä mukana, eläkkeellä toki, mutta muutoin ihan täysillä mukana. Eläkettä tienasin tekemällä töitä 43 vuotta, ei auttanut harrastaa työuupumusta, ei ollut asumistukia eikä muitakaan tukia. Äitiyslomaa oli n. 9 kk, olin omin kustannuksin kotona kunnes lapsi täytti vuoden, sitten veimme hoitoon, kaksi lasta on. Ei ollut mitää tukea saatvana.
Ja tuo 1970 luku, suurimmalla osalla ei ollut silloin kuin vessa ja sauna, ei kylpyhuonetta, harvalla oli vielä nykyaikaisia pyykkikonetta, tiskikoneesta ja mikrosta puhumattakaan yms. Miten olisi jos vaikka historiaa vilkaisisit, ennen kuin tulet tyhmyyttäsi esittelemään.
Et siis edes ymmärrä mitä tarkoittaa vanhemmuus. Kertoo tyhjentävästi kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Noh. Mä olen syntynyt 70-luvulla. Silloin äitiyspakkauksessa oli mukana pesuvati. Sille oli käyttöä, kun meidän silloisessa kodissa ei ollut juoksevaa vettä. Vaipat olivat kestovaippoja eli pelkkiä sideharsoja muoviliinoilla. Päiväkotipaikkoja ei ollut kaikille lapsille. Perhepäivähoitaja oli meillä yksityinen, eikä hänellä ollut mitään koulutusta. Kun me lapset kasvettiin, oltiin ulkona päivät pitkät, eikä yhteyttä saanut mitenkään, jos tuli asiaa.
Että tiedä siitä helppoudesta.
Siihen aikaan perhepäivähoitajakin sai keskittyä lapsiin eikä siis varhaiskasvatussuunnitelmiin niin kuin nykyisin.
Ja lapset tulivat kotiin silloin kun oli kotiintuloaika, eli ei tarvinnut viestitellä tai soitella ja maanitella lasta tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan ei vielä tarvinnut pelätä lasuja. Esim. kuria sai pitää jos lapsi ei totellut puhetta. Tämä säästi vanhempien hermoja isosti.
Joopa. Sai vetää röökiä sisällä ja autossa. Riehua kännissä lasten edessä. Sai käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sai pitää lapsia nälässä.
Pennut hiljaa!
Olin ns.hyvästä kodista. Äiti kuulema teki kaikkensa meidän lasten eteen.
On typerää, ihannoida aikaa, jota ei ole itse elänyt.
Nyt on kaikki paremmin kuin millään vuosikymmenellä ennen tätä.
Vierailija kirjoitti:
Paketissa tuli mukana järeä lasikatto, eli työtehtävissä sai olla konekirjoittajana tai sihteerikkönä. Mies elätti perheen, eli hänellä ei ollut kotona juuri velvollisuuksia. Täyden työpäivän jälkeen hakemaan lapset perhepäivähoitajalta, sitten kauppaan ja tekemään tillilihaa perheelle. Pyykkäämään, siivoamaan ja sänkyyn. Aamulla sama uusiksi.
Kaupan päälle huono ja etäinen suhde lapsiin. Läsnäolon puute paikattiin läpsimisellä ja tukkapöllyillä.
Mitä ikinä kodin seinien sisällä tapahtuikaan, siitä ei sopinut puhua kenellekään. Vain huonoja naisia väsyttää, kyllähän omakin äitisi hoiti 7 lehmää, 12 lasta ja sikalan vaikka ei edes vesi juossut sisälle.
Kyllä nykyaika taitaa kuitenkin olla pikkuisen helpompi.
Mun äiti johti isoa sosiaalialan yksikköä ilman lasikattoja, meillä oli 2 autoa, vaikka äidin työmatka oli alle 500 m. Kotityöt jaettiin ja teineinä me teimme äidin osuuden, isä teki edelleen puolet. Jotenkin hauskaa, että palstalaiset kuvittelevat elämän 50 vuotta sitten olleen jonkinlaista juuri ja juuri sodastaselviämisen aikaa.
Miksi se silloin olisi ollut paljon helpompaa? - Nykyään kun sekä mies että nainen voivat pitää vanhempien vapaata ja vanhe,pien vapaakin on huomattavasti pidempi kuin aiemmin. Mutta myös vähätuloisilla on mahdollsiuus saada lapsensa hoitoon.