Kunpa olisin syntynyt aiemmin. Minusta nimittäin tuntuu että äitiys oli 70 ja 80luvuilla hemmetin paljon helpompaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiväthän äidit olleet silloin lastensa kanssa ollenkaan.

Höpöhöpö, minä ja suuri joukko ystäviäni hoidimme lapset kotona ilman mitään tukia köyhinä ainakin 3 v saakka.

Eikä ollut mitenkään harvinaista.

Tutuista vain hyvin korkeasti koulutetut olivat hoitamatta itse lapsiaan.

70-luvun alussa äitiysloma olinvain 6 kk, eikä monikaan halunnut jättää vauvaa hoitoon.

Pistäkää nyt se bessewisseröintinne kuriin. Jos teidän äitinne ie ole ollut teidän kanssanne, se ei tarkoita, että kaikki olis olleet samanlaisia🤯

Tarkoitatko, että sinä vietit aikaa lastesi kanssa, leikit, luit, olit mukana ulkona? Vai olitko kotona ja hoidit lapsia vain välttämättömän ja muuten keskityit enemmän kotitöihin ja omiin juttuihin?

Lähetänkö 70-luvun valokuvakansiot todisteeksi. Tottakai tarkoitan, että tehtiin kaikkea lasten kanssa ja muistelevat niitä aikoja edelleen, kun kaveriperheiden kanssa tehtiin retkiä vaikka mihin, eikä ollut mammoilla nenä kännykässä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- antoi luunappeja ja tukkapöllyjä, jos en totellut (minä kärsin, mutta ketä kiinnosti?)

Siis eikö rangaistuksen kuulu aiheuttaa kärsimystä? Vai onko rankaiseminen ylipäätään väärin?

Onko sinusta fyysinen kipu oikea rangaistus lapselle siitä, että ei joko osaa toimia oikein kun ei ole opetettu, tai ei tottele? 

Ei vangeillekaan mikään toumioistuin aiheuta fyysistä kipua seurauksena rikoksesta. Vangeilta viedään vapaus, lapselta tulisi joko viedä hetkeksi jotain pois, tai lapsi pitää fyysisesti poistaa jostakin tilanteesta, tai kieltää jokin tilaisuus rangaistuksena. Jos siis on pakko rangaista. Alle kouluikäinen ei hirveästi osaa vielä yhdistää omaa tekoaan annettuun rangaistukseen, jos rangaistus on jokin abstrakti käsite kuten "et pääse paikkaan x ajankohtana y koska nyt teit näin". 

Lasta ei saa laittaa vankilaan, joten vertauksesi vankeihin ei toimi. Aikuisille ja lapsille on eri säännöt.

Noilla sinun menetelmilläsi kasvatus ei vaan toimi, koska keinoja millä vanhempi voi painostaa lasta on niin vähän.

Ei se ollut suora vertaus vaan esimerkki siitä, miten yhteiskunta toimii kun se rankaisee. Me olemme kaikki osa yhteiskuntaa, myös lapset.

Sinun mielestäsi siis aikuisia ei saa fyysisesti satuttaa rangaistusmielessä, mutta lapsia täytyy?

Koska alunperin kommentti oli siitä että äiti tukisti ja antoi luunappeja ja jonkun mielestä se, että niin ei tee, tarkoittaa ettei rangaista ollenkaan. 

Ymmärrän aloittajan pointin. Nykyään äideiltä vaaditaan  todella paljon ja lasut ovat yleistyneet, myös neuvoloiden tekeminä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

- antoi luunappeja ja tukkapöllyjä, jos en totellut (minä kärsin, mutta ketä kiinnosti?)

Siis eikö rangaistuksen kuulu aiheuttaa kärsimystä? Vai onko rankaiseminen ylipäätään väärin?

Onko sinusta fyysinen kipu oikea rangaistus lapselle siitä, että ei joko osaa toimia oikein kun ei ole opetettu, tai ei tottele? 

Ei vangeillekaan mikään toumioistuin aiheuta fyysistä kipua seurauksena rikoksesta. Vangeilta viedään vapaus, lapselta tulisi joko viedä hetkeksi jotain pois, tai lapsi pitää fyysisesti poistaa jostakin tilanteesta, tai kieltää jokin tilaisuus rangaistuksena. Jos siis on pakko rangaista. Alle kouluikäinen ei hirveästi osaa vielä yhdistää omaa tekoaan annettuun rangaistukseen, jos rangaistus on jokin abstrakti käsite kuten "et pääse paikkaan x ajankohtana y koska nyt teit näin". 

Lasta ei saa laittaa vankilaan, joten vertauksesi vankeihin ei toimi. Aikuisille ja lapsille on eri säännöt.

Noilla sinun menetelmilläsi kasvatus ei vaan toimi, koska keinoja millä vanhempi voi painostaa lasta on niin vähän.

Ei se ollut suora vertaus vaan esimerkki siitä, miten yhteiskunta toimii kun se rankaisee. Me olemme kaikki osa yhteiskuntaa, myös lapset.

Sinun mielestäsi siis aikuisia ei saa fyysisesti satuttaa rangaistusmielessä, mutta lapsia täytyy?

Koska alunperin kommentti oli siitä että äiti tukisti ja antoi luunappeja ja jonkun mielestä se, että niin ei tee, tarkoittaa ettei rangaista ollenkaan. 

Jos aikuisilla ja lapsilla on samat säännöt, niin sitten lapset tulisi saada laittaa vankilaan jos se on aikuisille sallittu, ja aikuisia taas tulisi saada kurittaa ruumiillisesti jos se on lapsille sallittu.

Itse olen sitä mieltä, että aikuisille ja lapsille olisi hyvä olla eri rangaistukset, eli aikuisille vankila ja lapsille ruumiillinen kuritus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiväthän äidit olleet silloin lastensa kanssa ollenkaan.

Höpöhöpö, minä ja suuri joukko ystäviäni hoidimme lapset kotona ilman mitään tukia köyhinä ainakin 3 v saakka.

Eikä ollut mitenkään harvinaista.

Tutuista vain hyvin korkeasti koulutetut olivat hoitamatta itse lapsiaan.

70-luvun alussa äitiysloma olinvain 6 kk, eikä monikaan halunnut jättää vauvaa hoitoon.

Pistäkää nyt se bessewisseröintinne kuriin. Jos teidän äitinne ie ole ollut teidän kanssanne, se ei tarkoita, että kaikki olis olleet samanlaisia🤯

Tarkoitatko, että sinä vietit aikaa lastesi kanssa, leikit, luit, olit mukana ulkona? Vai olitko kotona ja hoidit lapsia vain välttämättömän ja muuten keskityit enemmän kotitöihin ja omiin juttuihin?

Lähetänkö 70-luvun valokuvakansiot todisteeksi. Tottakai tarkoitan, että tehtiin kaikkea lasten kanssa ja muistelevat niitä aikoja edelleen, kun kaveriperheiden kanssa tehtiin retkiä vaikka mihin, eikä ollut mammoilla nenä kännykässä kiinni.

Sinä kirjoitit vain lasten hoitamisesta. Niin hoiti minunkin äitini, mutta hän ei tehnyt mitään lasten kanssa. Yhden hiihtoreissun ja Aku Ankan lukemisen muistan, kun tarpeeksi kauan ruinasin. En pyytänyt toiste.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras olisi ollut syntyä 50-luvulla! Olisit säästynyt nykyiseltä työelämän hullunmyllyltä.

No minä olen syntynyt 1955 ja täällä minä keikun täysin rinnoin elämän hullunmyllyssä mukana, eläkkeellä toki, mutta muutoin ihan täysillä mukana. Eläkettä tienasin tekemällä töitä 43 vuotta, ei auttanut harrastaa työuupumusta, ei ollut asumistukia eikä muitakaan tukia. Äitiyslomaa oli n. 9 kk, olin omin kustannuksin kotona kunnes lapsi täytti vuoden, sitten veimme hoitoon, kaksi lasta on. Ei ollut mitää tukea saatvana.

Ja tuo 1970 luku, suurimmalla osalla ei ollut silloin kuin vessa ja sauna, ei kylpyhuonetta, harvalla oli vielä nykyaikaisia pyykkikonetta, tiskikoneesta ja mikrosta puhumattakaan yms. Miten olisi jos vaikka historiaa vilkaisisit, ennen kuin tulet tyhmyyttäsi esittelemään.

Mikrouunit tulivat ihan siinä 70-luvun lopulla ja muistan, että aluksi ne olivat mielettömän kalliita. Meillä asuttiin 70-luvun alussa kaupungissa, jääkaappi oli, mutta ei pakastinta. Asunnossa oli vessa, jossa oli myös lavuaari, mutta ei muuta peseytymismahdollisuutta. Kerran viikossa käytiin taloyhtiön saunassa, missä yhteydessä vaihdettiin myös ne viikon päällä olleet alusvaatteet. Ei ollut pyykkikonetta, mutta taloyhtiössä oli pesutupa, kuivaushuone ja huoneen täyttävä mankeli.

Tässä juuri oltiin vanhemmillani ja ripustin äidin avuksi viikon pyykit, kun hän oli itse vähän huonossa kunnossa. Siinä pyykissä oli tasan kahdet alushousut, toiset äidin ja toiset isän.

N1965

Mikrouuneista sen verran, että olin töissä kodinkonemyymälässä 1969 ja silloin tuli ekat mikrot.

Oli Husqvarnan mikro, jossa oli kupolimainen ylöspäin käännettävä kansi.

Maksoi muistaakseni yli 2000 mk tms.

Tuon ajan mikrot kypsensivät epätasaisesti ja vielä reilut 10 vuotta sen jälkeen mikrouunit olivat harvinaisuus kodeissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiväthän äidit olleet silloin lastensa kanssa ollenkaan.

Höpöhöpö, minä ja suuri joukko ystäviäni hoidimme lapset kotona ilman mitään tukia köyhinä ainakin 3 v saakka.

Eikä ollut mitenkään harvinaista.

Tutuista vain hyvin korkeasti koulutetut olivat hoitamatta itse lapsiaan.

70-luvun alussa äitiysloma olinvain 6 kk, eikä monikaan halunnut jättää vauvaa hoitoon.

Pistäkää nyt se bessewisseröintinne kuriin. Jos teidän äitinne ie ole ollut teidän kanssanne, se ei tarkoita, että kaikki olis olleet samanlaisia🤯

Tarkoitatko, että sinä vietit aikaa lastesi kanssa, leikit, luit, olit mukana ulkona? Vai olitko kotona ja hoidit lapsia vain välttämättömän ja muuten keskityit enemmän kotitöihin ja omiin juttuihin?

Lähetänkö 70-luvun valokuvakansiot todisteeksi. Tottakai tarkoitan, että tehtiin kaikkea lasten kanssa ja muistelevat niitä aikoja edelleen, kun kaveriperheiden kanssa tehtiin retkiä vaikka mihin, eikä ollut mammoilla nenä kännykässä kiinni.

Meidän äiti sai lapsensa nuorena vv,1966-1972, kolme lasta. Ei äiti ikinä mitään lasten kanssa tehnyt. Keskenämme saimme leikkiä. Kotihommia äidillä kyllä riitti sen perhepäivähoitajan työn lisäksi, sillä isä ei osallistunut mihinkään ja muutenkin oli aina omissa menoissaan ja harrastuksissaan työn lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Mä olen syntynyt 70-luvulla. Silloin äitiyspakkauksessa oli mukana pesuvati. Sille oli käyttöä, kun meidän silloisessa kodissa ei ollut juoksevaa vettä. Vaipat olivat kestovaippoja eli pelkkiä sideharsoja muoviliinoilla. Päiväkotipaikkoja ei ollut kaikille lapsille. Perhepäivähoitaja oli meillä yksityinen, eikä hänellä ollut mitään koulutusta. Kun me lapset kasvettiin, oltiin ulkona päivät pitkät, eikä yhteyttä saanut mitenkään, jos tuli asiaa.

Että tiedä siitä helppoudesta.

 

Siihen aikaan perhepäivähoitajakin sai keskittyä lapsiin eikä siis varhaiskasvatussuunnitelmiin niin kuin nykyisin.

Ja lapset tulivat kotiin silloin kun oli kotiintuloaika, eli ei tarvinnut viestitellä tai soitella ja maanitella lasta tulemaan.

Ja lapset olivat päivät poissa! Kavereiden kanssa ulkona. Itse ainakin 70 luvulla n6-10 vuotiaana viikonloppuisin hädin tuskin näin vanhempia, syömässä kävin klo 16, arkisin vanhempia näki vasta ihan illlalla jos silloinkaan.