Kunpa olisin syntynyt aiemmin. Minusta nimittäin tuntuu että äitiys oli 70 ja 80luvuilla hemmetin paljon helpompaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen syntynyt 70-luvulla ja mulla on aloituksen aiheesta ristiriitaiset ajatukset.

Totta, että monessa asiassa kaikki oli alkeellisempaa, muistan itsekin, että kotiin tuli suihku vasta remontin myötä 80-luvun puolella. Sitä ennen pesuvettä kuumennettiin puulämmitteisessä padassa ja peseytyminen tapahtui vadista saunan yhteydessä. Pyykinpesu oli samanlainen manööveri.

Silti, vaatimukset olivat kokoluokaltaan pienemmät. Hyvä vanhemmuus oli katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Lapset olivat helppoja, kun ne sai huutaa ja läimäyttää hiljaiseksi. Mummot hoitivat, kun vanhemmat halusivat vapaata.

Työpaikka oli kunhan haki töitä, eikä orjganisaatiomuutoksia, yt-neuvotteluja, tehostamista ja jatkuvaa kehittämistä ollut työtekijän pään menoksi vähän väliä.

Toisaalta taas, kun olit yhdessä työssä aloittanut, siinähän pysyit.

Sama koski myös asuinpaikkaa, avioliittoa ja kaikkea muutakin. Mitään uutta tai erilaista ei hyväksytty.

En tiedä haluaisinko palata ajassa taakse päin, luultavasti en.

Ihan mielenkiinnosta: Miten ihmiset motivoituivat pysymään samassa työssä pitkään / koko uran? Paheksuttiinko irtisanoutumista ihan oikeasti vai oltiinko vain lähinnä turvallisuushakuisia? Nykyisin on menty ojasta allikkoon ja henkilöstön vaihtuvuus alkaa olla jo melkoinen ongelma työpaikoilla.

Ei silloin mistään motivaatiosta tai työuupumuksesta puhuttu. Töissä oltiin, pomoa toteltiin ja sillä selvä. Ajatusmaailma oli ihan erilainen kuin teillä milleniaaleilla. Ja en nyt tarkoita että silloin oli asiat tämän suhteen paremmin, päin vastoin. Moni sinnitteli työssä vaikka ei yhtään olisi jaksanut tai huvittanut.

Minäpä kerron, mitä on millenniaalin työelämä:

Pätkätyötä, töitä sairaana ollessa, työajan venyttämistä ilman palkkaa, työntekijöiden usuttamista toisiaan vastaan, juoruilua, ulkoistamista, potkuja. Jos olet hedelmällisessä iässä oleva nainen, pomo kyylää ettei vatsa ala kasvaa. Jos niin käy, seuraavaa työpätkää ei enää näy.

Ennen ei ollut pesukonetta, lastenhoitajaa, kunnollisia vaippoja yms mutta silloin ei ilmeisesti kytätty miten lapset kasvattaa. Muistan kuinka isäni kännissä haistatteli päiväkodinjohtajalle 80 luvulla, olivat naapureita myös,. Ei varmaan onnistuisi tänä päivänä.

Tänä päivänä jos et kasvata lasta normien mukaan se on lasu ja kytätään jos äiti on vähänkin väsynyt. Henkisesti ehkä raskaampaa nykyaika. Täytyy olla siistit vaatteet ja hymyillä ettei vaan joudu silmätikuksi. Ja nykyään se lasten merkkivaatehullutus, harrastukset, pitää olla kaikkea sekä kännykät viimeisen päälle. Muuten et ole mitään.

Myös 55 syntynyt. Tosin kerron äitini puolesta. 70-luvulle asti sai perhe toimia työnantajana, kuten yritykset. Verot olivat pienemmät kokonaisuutena. Keskiluokan lapsena talous oli kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Mä olen syntynyt 70-luvulla. Silloin äitiyspakkauksessa oli mukana pesuvati. Sille oli käyttöä, kun meidän silloisessa kodissa ei ollut juoksevaa vettä. Vaipat olivat kestovaippoja eli pelkkiä sideharsoja muoviliinoilla. Päiväkotipaikkoja ei ollut kaikille lapsille. Perhepäivähoitaja oli meillä yksityinen, eikä hänellä ollut mitään koulutusta. Kun me lapset kasvettiin, oltiin ulkona päivät pitkät, eikä yhteyttä saanut mitenkään, jos tuli asiaa.

Että tiedä siitä helppoudesta.

Siihen aikaan perhepäivähoitajakin sai keskittyä lapsiin eikä siis varhaiskasvatussuunnitelmiin niin kuin nykyisin.

Ja lapset tulivat kotiin silloin kun oli kotiintuloaika, eli ei tarvinnut viestitellä tai soitella ja maanitella lasta tulemaan.

Lapsi sai selkäänsä, jos myöhästyi kotiintuloajasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ero siihen "helppouteen" oli että lapsia sai mätkiä niinsanotusti turpaan kun ne alko liikaa riehumaan tai kiukuttelemaan.

Ei tarvinnu käyttää viikkokausia jonkun asian kieltämiseen, tai keskustelemiseen käytöstavoista.

Riitti pari kolme minuuttia eikä tarvinnu palata aiheeseen enää uudestaan.

Siinä säästy paljon aikaa ja hermoja.

Sen ajan normaali kurinpito on nykyisin demonisoitu sillä, että sitä on alettu kutsua turpaan mätkimiseksi. Vaikka todellisuudessa erittäin harvoissa perheissä lapsia turpaan lyötiin.

Juu ei. Sen sijaan armeijan remelillä, nahkavyöllä ja Koivuniemen herralla ojennettiin vilkkaita lapsia. Ei siis edes mitään pahantekoa, vaan ihan lapsen vilkkautta.

Moni 50-60-luvun vaihteessa syntynyt on saanut kärsiä sotavammaisen isän arvaamattoman äkkivihaisesta käytöksestä. Siihen aikaan lapsilla ei ollut mitään oikeuksia, kukaan ei puolustanut. Eikä vanhemmat eronneet, vaikka kotielämä olisi ollut yhtä hwlvettiä.

😢

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paketissa tuli mukana järeä lasikatto, eli työtehtävissä sai olla konekirjoittajana tai sihteerikkönä. Mies elätti perheen, eli hänellä ei ollut kotona juuri velvollisuuksia. Täyden työpäivän jälkeen hakemaan lapset perhepäivähoitajalta, sitten kauppaan ja tekemään tillilihaa perheelle. Pyykkäämään, siivoamaan ja sänkyyn. Aamulla sama uusiksi.

Kaupan päälle huono ja etäinen suhde lapsiin. Läsnäolon puute paikattiin läpsimisellä ja tukkapöllyillä.

Mitä ikinä kodin seinien sisällä tapahtuikaan, siitä ei sopinut puhua kenellekään. Vain huonoja naisia väsyttää, kyllähän omakin äitisi hoiti 7 lehmää, 12 lasta ja sikalan vaikka ei edes vesi juossut sisälle.

Kyllä nykyaika taitaa kuitenkin olla pikkuisen helpompi.

Mun äiti johti isoa sosiaalialan yksikköä ilman lasikattoja, meillä oli 2 autoa, vaikka äidin työmatka oli alle 500 m. Kotityöt jaettiin ja teineinä me teimme äidin osuuden, isä teki edelleen puolet. Jotenkin hauskaa, että palstalaiset kuvittelevat elämän 50 vuotta sitten olleen jonkinlaista juuri ja juuri sodastaselviämisen aikaa.

Meillä kaikki kotityöt teki äiti. Isä ei pistänyt tikkua ristiin. Lapsiakaan ei kehotettu kotitöihin, muuta kuin oma huone piti siivota. Kysyin joskus äidiltä aikuisena, miksi hän ei pistänyt meitä tekemään kotihommia - vastaus oli, että saisimme keskittyä koulunkäyntiin. N 58v.

Minä synnyin vuonna. Äitiysloma oli 3kk. Äiti lähti sen jälkeen toiselle paikkakunnalle töihin, työmatkaa oli 1,5h suunta. Kyse oli kuitenkin pienipalkkaisesta työstä. Minut laitettiin perhepäivähoitajalle. Kävi tsäkä ja perhepäivähoitaja oli hyvä ihminen. Äiti kertoi, että naapurissakin oli perhepäivähoitaja. Hänelle tuotiin lapsia ennen seitsemää. Lapset jätettiin rappuun odottamaan, että rouva heräsi myöhemmin. Äitiä säälitti ne lapset siellä rapussa. Asuimme alivuokralaisina. Rahaa ei ollut liikoja. Isä kävi töissä, mutta ei nuorilla vanhemmilla ollut varaa vuokrata edes omaa vuokra-asuntoa. Meillä ei liikoja liharuokia syöty, ei ollut varaa. Oli johlaa, jos oli kasslerkyljyksiä. Harrastuksiin ei ollut varaa. Matkusteluun ei tietenkään ollut rahaa.

Äitini syntyi vuonna -50, minä synnyin -81. Hän painoi pitkää päivää sihteerinä valtion virkamiesten yhdistyksessä, eli VTYllä, en juuri häntä kotona nähnyt. Kun näin, oli kännissä. Asuntolainat, pettävä mies, 90-luvun lama, jääminen kahden lapsen yksinhuoltajaksi-siihen päälle työttömyys 20 vuoden työuran jälkeen, irtisanominen.

Parhaimpina päivinään oli välittävä, empaattinen ja ymmärtävä, oikea elämän tukipilari, mutta viina vei lopulta noin 60 vuotiaana. Rauha hänen muistolleen. En usko, että vanhemmuus oli kovin helppoa ainakaan sen suhteen, että mitään keskusteluapua olisi saanut vaikka tarvetta olisi ollut useimmilla. Nykyään taas "saat" keskusteluapua, vaikket sitä edes halua, joutavia mustamaalausdiagnooseja typeriltä teineiltä, jotka eivät ole nähneet elämää koululaitoksen ulkopuolella minuuttiakaan, saati että ymmärtäisivät aiemmista sukupolvista mitään.

Joku tuolla mainitsikin, että se oli vapautta, ettei ollut kännyköitä ja lapsi tuli sovittuna aikana kotiin. Se, että lapsi totteli, kun käskettiin, taas oli seurausta siitä, että kukapa sitä olisi halunnut huutoja, tukkapöllyä, selkäsaunaa tai viikkojen kotiarestia saada, mikä seurasi, jos et tehnyt, kuten käskettiin. Tämä oli meille 80-luvun lapsille itsestään selvyys-vanhempia toteltiin, autettiin ja arvostettiin, vaikkakin tietysti joissain kodeissa myös pelättiin ja syystä.

Jotkut asiat ovat paremmin, jotkut huonommin- viisas se, joka osaa löytää tasapainon niiden välillä.

Ihme negatiivinen näkemys monilla 80 luvulta. Mulla taas semmonen että oli uusi ja iso omakotitalo missä sai lapsena valita huoneen mistä tykkäsi. Oma kuntosali ja isällä oma autotalli. Tämä vielä hyvällä alueella isolla tontilla. Oli mikro, pari telkkaria, video nauhuri, pari konsolia, radioita yms. Uusi/uudehko auto pihassa. Uusi/uudehko pyörä kaikilla lapsilla. Joka vuosi etelän loma ja pari kertaa lapin lasketteluloma.

Tämä kaikki kahden keskituloisen tuloilla. Nyt ei riitä samaan vaikka olisi molemmat kova tuloisia vaan pitää olla miljonäärejä käytännössä.

Ottaisin heti tämän aikuisena jos saisi vaihtaa, ihan sama jos ei ole nettiä ja telkkarissa vaan 2-3 kanavaa.

Se oli kivaa lapsena, kun sai vapaasti mennä ja tulla, kukaan ei katsonut perään.

Kotiin tultiin syömään, kun alkoi nälättää. Muuten pitkät kesäpäivät vietettiin milloin missäkin, uimarannalla, kiipeilemässä puissa ja kallioilla. Pikkukaupungissa ei ollut (leikki)puistoja, vaan rakentamattomia joutomaita ja luonnontilaisia niittyjä ja metsiköitä.

Ei tarvinnut pyöräkypärää eikä autoissa ollut turvavöitä.

Vierailija kirjoitti:

Ysäri olis voinut olla aika hyvä aika olla äiti, loppujen lopuksi.

Ainakin ysärillä oli ihanaa olla lapsi, leikittiin paljon niin ulkona kuin sisällä, käytiin kirjastossa ja matkapuhelimia ei ollut kuin rikkailla, lapsista nyt puhumattakaa.

Vierailija kirjoitti:

Paketissa tuli mukana järeä lasikatto, eli työtehtävissä sai olla konekirjoittajana tai sihteerikkönä. Mies elätti perheen, eli hänellä ei ollut kotona juuri velvollisuuksia. Täyden työpäivän jälkeen hakemaan lapset perhepäivähoitajalta, sitten kauppaan ja tekemään tillilihaa perheelle. Pyykkäämään, siivoamaan ja sänkyyn. Aamulla sama uusiksi.

Kaupan päälle huono ja etäinen suhde lapsiin. Läsnäolon puute paikattiin läpsimisellä ja tukkapöllyillä.

Mitä ikinä kodin seinien sisällä tapahtuikaan, siitä ei sopinut puhua kenellekään. Vain huonoja naisia väsyttää, kyllähän omakin äitisi hoiti 7 lehmää, 12 lasta ja sikalan vaikka ei edes vesi juossut sisälle.

Kyllä nykyaika taitaa kuitenkin olla pikkuisen helpompi.

Ei meillä 60-luvulla syntyneillä ollut tuollaista. Kommenttisi on taas jokin sarkastinen provo.

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan ei vielä tarvinnut pelätä lasuja. Esim. kuria sai pitää jos lapsi ei totellut puhetta. Tämä säästi vanhempien hermoja isosti.

Aikuisten hermoja ehkä, mutta ei lapsien. Aika moni läimäytteli (tai suorastaan hakkasi) jälkikasvuaan ihan pienistäkin asioista, täysin mielivaltaisesti. Sitten kun ne lapset kasvoivat aikuisiksi, niin laittoivat vahingon kiertämään omille lapsilleen. 

Ei mitenkään tervettä. 

Olen syntynyt 60-luvun alkupuolella enkä löydä 60- enkä 70-luvuista mitään hyvää, saakelin ankeaa aikaa. Ekat yyteet minulla oli 80-luvulla, joten ei ne mikään uusi keksintö ole. Lasuja tehtiin vanhemmista 90-luvullakin. Ai niin, 70-luvulla sai synnyttää ilman kivunlievitystä, 80- ja 90-luvullakin oli tuurissaan, jos anestesialääkäri oli paikalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siihen aikaan ei vielä tarvinnut pelätä lasuja. Esim. kuria sai pitää jos lapsi ei totellut puhetta. Tämä säästi vanhempien hermoja isosti.

Aikuisten hermoja ehkä, mutta ei lapsien. Aika moni läimäytteli (tai suorastaan hakkasi) jälkikasvuaan ihan pienistäkin asioista, täysin mielivaltaisesti. Sitten kun ne lapset kasvoivat aikuisiksi, niin laittoivat vahingon kiertämään omille lapsilleen. 

Ei mitenkään tervettä. 

Nykyään valta on lapsilla, kun se on otettu aikuisilta pois.

Vierailija kirjoitti:

Se oli kivaa lapsena, kun sai vapaasti mennä ja tulla, kukaan ei katsonut perään.

Kotiin tultiin syömään, kun alkoi nälättää. Muuten pitkät kesäpäivät vietettiin milloin missäkin, uimarannalla, kiipeilemässä puissa ja kallioilla. Pikkukaupungissa ei ollut (leikki)puistoja, vaan rakentamattomia joutomaita ja luonnontilaisia niittyjä ja metsiköitä.

Ei tarvinnut pyöräkypärää eikä autoissa ollut turvavöitä.

Lasten kuolleisuus oli ihan jotain muuta mitä nykyään. Ehkä silloin ei surtu, kun aina pystyi tekemään uusia tilalle.

Vierailija kirjoitti:

Eiväthän äidit olleet silloin lastensa kanssa ollenkaan.

Höpöhöpö, minä ja suuri joukko ystäviäni hoidimme lapset kotona ilman mitään tukia köyhinä ainakin 3 v saakka.

Eikä ollut mitenkään harvinaista.

Tutuista vain hyvin korkeasti koulutetut olivat hoitamatta itse lapsiaan.

70-luvun alussa äitiysloma olinvain 6 kk, eikä monikaan halunnut jättää vauvaa hoitoon.

Pistäkää nyt se bessewisseröintinne kuriin. Jos teidän äitinne ie ole ollut teidän kanssanne, se ei tarkoita, että kaikki olis olleet samanlaisia🤯

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras olisi ollut syntyä 50-luvulla! Olisit säästynyt nykyiseltä työelämän hullunmyllyltä.

No minä olen syntynyt 1955 ja täällä minä keikun täysin rinnoin elämän hullunmyllyssä mukana, eläkkeellä toki, mutta muutoin ihan täysillä mukana. Eläkettä tienasin tekemällä töitä 43 vuotta, ei auttanut harrastaa työuupumusta, ei ollut asumistukia eikä muitakaan tukia. Äitiyslomaa oli n. 9 kk, olin omin kustannuksin kotona kunnes lapsi täytti vuoden, sitten veimme hoitoon, kaksi lasta on. Ei ollut mitää tukea saatvana.

Ja tuo 1970 luku, suurimmalla osalla ei ollut silloin kuin vessa ja sauna, ei kylpyhuonetta, harvalla oli vielä nykyaikaisia pyykkikonetta, tiskikoneesta ja mikrosta puhumattakaan yms. Miten olisi jos vaikka historiaa vilkaisisit, ennen kuin tulet tyhmyyttäsi esittelemään.

Mikrouunit tulivat ihan siinä 70-luvun lopulla ja muistan, että aluksi ne olivat mielettömän kalliita. Meillä asuttiin 70-luvun alussa kaupungissa, jääkaappi oli, mutta ei pakastinta. Asunnossa oli vessa, jossa oli myös lavuaari, mutta ei muuta peseytymismahdollisuutta. Kerran viikossa käytiin taloyhtiön saunassa, missä yhteydessä vaihdettiin myös ne viikon päällä olleet alusvaatteet. Ei ollut pyykkikonetta, mutta taloyhtiössä oli pesutupa, kuivaushuone ja huoneen täyttävä mankeli.

Tässä juuri oltiin vanhemmillani ja ripustin äidin avuksi viikon pyykit, kun hän oli itse vähän huonossa kunnossa. Siinä pyykissä oli tasan kahdet alushousut, toiset äidin ja toiset isän.

N1965

Mikrouuneista sen verran, että olin töissä kodinkonemyymälässä 1969 ja silloin tuli ekat mikrot.

Oli Husqvarnan mikro, jossa oli kupolimainen ylöspäin käännettävä kansi.

Maksoi muistaakseni yli 2000 mk tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paras olisi ollut syntyä 50-luvulla! Olisit säästynyt nykyiseltä työelämän hullunmyllyltä.

No minä olen syntynyt 1955 ja täällä minä keikun täysin rinnoin elämän hullunmyllyssä mukana, eläkkeellä toki, mutta muutoin ihan täysillä mukana. Eläkettä tienasin tekemällä töitä 43 vuotta, ei auttanut harrastaa työuupumusta, ei ollut asumistukia eikä muitakaan tukia. Äitiyslomaa oli n. 9 kk, olin omin kustannuksin kotona kunnes lapsi täytti vuoden, sitten veimme hoitoon, kaksi lasta on. Ei ollut mitää tukea saatvana.

Ja tuo 1970 luku, suurimmalla osalla ei ollut silloin kuin vessa ja sauna, ei kylpyhuonetta, harvalla oli vielä nykyaikaisia pyykkikonetta, tiskikoneesta ja mikrosta puhumattakaan yms. Miten olisi jos vaikka historiaa vilkaisisit, ennen kuin tulet tyhmyyttäsi esittelemään.

Mikrouunit tulivat ihan siinä 70-luvun lopulla ja muistan, että aluksi ne olivat mielettömän kalliita. Meillä asuttiin 70-luvun alussa kaupungissa, jääkaappi oli, mutta ei pakastinta. Asunnossa oli vessa, jossa oli myös lavuaari, mutta ei muuta peseytymismahdollisuutta. Kerran viikossa käytiin taloyhtiön saunassa, missä yhteydessä vaihdettiin myös ne viikon päällä olleet alusvaatteet. Ei ollut pyykkikonetta, mutta taloyhtiössä oli pesutupa, kuivaushuone ja huoneen täyttävä mankeli.

Tässä juuri oltiin vanhemmillani ja ripustin äidin avuksi viikon pyykit, kun hän oli itse vähän huonossa kunnossa. Siinä pyykissä oli tasan kahdet alushousut, toiset äidin ja toiset isän.

N1965

Mikrouuneista sen verran, että olin töissä kodinkonemyymälässä 1969 ja silloin tuli ekat mikrot.

Oli Husqvarnan mikro, jossa oli kupolimainen ylöspäin käännettävä kansi.

Maksoi muistaakseni yli 2000 mk tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ero siihen "helppouteen" oli että lapsia sai mätkiä niinsanotusti turpaan kun ne alko liikaa riehumaan tai kiukuttelemaan.

Ei tarvinnu käyttää viikkokausia jonkun asian kieltämiseen, tai keskustelemiseen käytöstavoista.

Riitti pari kolme minuuttia eikä tarvinnu palata aiheeseen enää uudestaan.

Siinä säästy paljon aikaa ja hermoja.

Sen ajan normaali kurinpito on nykyisin demonisoitu sillä, että sitä on alettu kutsua turpaan mätkimiseksi. Vaikka todellisuudessa erittäin harvoissa perheissä lapsia turpaan lyötiin.

Juu , pelkkä pelote koivuniemen herrasta eli risuoksasta takamukselle riitti . Joskus jouduin nurkkaan häpeämään ja niin siellä seistä tönötin määrätyn ajan .