Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kunpa olisin syntynyt aiemmin. Minusta nimittäin tuntuu että äitiys oli 70 ja 80luvuilla hemmetin paljon helpompaa!
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan ei vielä tarvinnut pelätä lasuja. Esim. kuria sai pitää jos lapsi ei totellut puhetta. Tämä säästi vanhempien hermoja isosti.
Joopa. Sai vetää röökiä sisällä ja autossa. Riehua kännissä lasten edessä. Sai käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sai pitää lapsia nälässä.
Pennut hiljaa!
Olin ns.hyvästä kodista. Äiti kuulema teki kaikkensa meidän lasten eteen.En ymmärrä mitä pahaa tuossa on, pois lukien röökin veto ja kännissä riehuminen. Vanhempien kuuluu päättää asiat perheessä, eikä se onnistu millään tunteiden sanoituksella.
Toki tehokkaampaa on omalla käytännön esimerkillä osoittaa, että isompi saa väkivallalla nujertaa pienemmän. Todella hyödyllinen elämän oppitunti kypsältä vanhemmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 70-luvulla ja mulla on aloituksen aiheesta ristiriitaiset ajatukset.
Totta, että monessa asiassa kaikki oli alkeellisempaa, muistan itsekin, että kotiin tuli suihku vasta remontin myötä 80-luvun puolella. Sitä ennen pesuvettä kuumennettiin puulämmitteisessä padassa ja peseytyminen tapahtui vadista saunan yhteydessä. Pyykinpesu oli samanlainen manööveri.
Silti, vaatimukset olivat kokoluokaltaan pienemmät. Hyvä vanhemmuus oli katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Lapset olivat helppoja, kun ne sai huutaa ja läimäyttää hiljaiseksi. Mummot hoitivat, kun vanhemmat halusivat vapaata.
Työpaikka oli kunhan haki töitä, eikä orjganisaatiomuutoksia, yt-neuvotteluja, tehostamista ja jatkuvaa kehittämistä ollut työtekijän pään menoksi vähän väliä.
Toisaalta taas, kun olit yhdessä työssä aloittanut, siinähän pysyit.
Sama koski myös asuinpaikkaa, avioliittoa ja kaikkea muutakin. Mitään uutta tai erilaista ei hyväksytty.
En tiedä haluaisinko palata ajassa taakse päin, luultavasti en.
Ihan mielenkiinnosta: Miten ihmiset motivoituivat pysymään samassa työssä pitkään / koko uran? Paheksuttiinko irtisanoutumista ihan oikeasti vai oltiinko vain lähinnä turvallisuushakuisia? Nykyisin on menty ojasta allikkoon ja henkilöstön vaihtuvuus alkaa olla jo melkoinen ongelma työpaikoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 70-luvulla ja mulla on aloituksen aiheesta ristiriitaiset ajatukset.
Totta, että monessa asiassa kaikki oli alkeellisempaa, muistan itsekin, että kotiin tuli suihku vasta remontin myötä 80-luvun puolella. Sitä ennen pesuvettä kuumennettiin puulämmitteisessä padassa ja peseytyminen tapahtui vadista saunan yhteydessä. Pyykinpesu oli samanlainen manööveri.
Silti, vaatimukset olivat kokoluokaltaan pienemmät. Hyvä vanhemmuus oli katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Lapset olivat helppoja, kun ne sai huutaa ja läimäyttää hiljaiseksi. Mummot hoitivat, kun vanhemmat halusivat vapaata.
Työpaikka oli kunhan haki töitä, eikä orjganisaatiomuutoksia, yt-neuvotteluja, tehostamista ja jatkuvaa kehittämistä ollut työtekijän pään menoksi vähän väliä.
Toisaalta taas, kun olit yhdessä työssä aloittanut, siinähän pysyit.
Sama koski myös asuinpaikkaa, avioliittoa ja kaikkea muutakin. Mitään uutta tai erilaista ei hyväksytty.
En tiedä haluaisinko palata ajassa taakse päin, luultavasti en.Ihan mielenkiinnosta: Miten ihmiset motivoituivat pysymään samassa työssä pitkään / koko uran? Paheksuttiinko irtisanoutumista ihan oikeasti vai oltiinko vain lähinnä turvallisuushakuisia? Nykyisin on menty ojasta allikkoon ja henkilöstön vaihtuvuus alkaa olla jo melkoinen ongelma työpaikoilla.
Henkilöstön vaihtuvuus on nykyään ongelma huonoilla työpaikoilla. Jos ongelma on suuri vaihtuvuus, pitää johdon kuunnella henkilöstöä, mistä kiikastaa.
Vierailija kirjoitti:
Suurin ero siihen "helppouteen" oli että lapsia sai mätkiä niinsanotusti turpaan kun ne alko liikaa riehumaan tai kiukuttelemaan.
Ei tarvinnu käyttää viikkokausia jonkun asian kieltämiseen, tai keskustelemiseen käytöstavoista.
Riitti pari kolme minuuttia eikä tarvinnu palata aiheeseen enää uudestaan.
Siinä säästy paljon aikaa ja hermoja.
Kyllä. Ja lapsen saattoi laittaa aamulla ovesta ulos ja ilmestyi syömään jos ilmestyi. Kotiin tultiin viimeistään nukkumaan eikä vanhemmilla ollut mitään tietoa missä oli päivänsä viettänyt
Eri asiat on pielessä nykyisin. Ennen oli materiaalista puutetta ja piti tehdä enemmän fyysistä työtä kotonakin. 80-luvulla kuitenkin nainen saattoi jo tehdä uraa jos vain halusi, ei siitä ollut enää kiinni. Lasten kasvatus oli vapaampaa - nykyisin tulisi lasu melkein kaikille sen ajan perheille. Minusta tämä nykyinen kyttääminen ja ylisuojelu ei ole ollenkaan hyvä asia, se uuvuttaa tunnolliset vanhemmat. Ja toisaalta nykyinen yhteiskunta someineen on lapsille toisella tavalla ihan yhtä vaarallinen kuin aiemmin oli fyysisen väkivallan uhan takia.
Helpointa vanhemmuus oli ehkä 80-luvun lopulta 90-luvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 70-luvulla ja mulla on aloituksen aiheesta ristiriitaiset ajatukset.
Totta, että monessa asiassa kaikki oli alkeellisempaa, muistan itsekin, että kotiin tuli suihku vasta remontin myötä 80-luvun puolella. Sitä ennen pesuvettä kuumennettiin puulämmitteisessä padassa ja peseytyminen tapahtui vadista saunan yhteydessä. Pyykinpesu oli samanlainen manööveri.
Silti, vaatimukset olivat kokoluokaltaan pienemmät. Hyvä vanhemmuus oli katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Lapset olivat helppoja, kun ne sai huutaa ja läimäyttää hiljaiseksi. Mummot hoitivat, kun vanhemmat halusivat vapaata.
Työpaikka oli kunhan haki töitä, eikä orjganisaatiomuutoksia, yt-neuvotteluja, tehostamista ja jatkuvaa kehittämistä ollut työtekijän pään menoksi vähän väliä.
Toisaalta taas, kun olit yhdessä työssä aloittanut, siinähän pysyit.
Sama koski myös asuinpaikkaa, avioliittoa ja kaikkea muutakin. Mitään uutta tai erilaista ei hyväksytty.
En tiedä haluaisinko palata ajassa taakse päin, luultavasti en.Ihan mielenkiinnosta: Miten ihmiset motivoituivat pysymään samassa työssä pitkään / koko uran? Paheksuttiinko irtisanoutumista ihan oikeasti vai oltiinko vain lähinnä turvallisuushakuisia? Nykyisin on menty ojasta allikkoon ja henkilöstön vaihtuvuus alkaa olla jo melkoinen ongelma työpaikoilla.
Työtahti oli verkkainen, työaikana saattoi tupakoida ja töissä olla vaikka kännissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 70-luvulla ja mulla on aloituksen aiheesta ristiriitaiset ajatukset.
Totta, että monessa asiassa kaikki oli alkeellisempaa, muistan itsekin, että kotiin tuli suihku vasta remontin myötä 80-luvun puolella. Sitä ennen pesuvettä kuumennettiin puulämmitteisessä padassa ja peseytyminen tapahtui vadista saunan yhteydessä. Pyykinpesu oli samanlainen manööveri.
Silti, vaatimukset olivat kokoluokaltaan pienemmät. Hyvä vanhemmuus oli katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Lapset olivat helppoja, kun ne sai huutaa ja läimäyttää hiljaiseksi. Mummot hoitivat, kun vanhemmat halusivat vapaata.
Työpaikka oli kunhan haki töitä, eikä orjganisaatiomuutoksia, yt-neuvotteluja, tehostamista ja jatkuvaa kehittämistä ollut työtekijän pään menoksi vähän väliä.
Toisaalta taas, kun olit yhdessä työssä aloittanut, siinähän pysyit.
Sama koski myös asuinpaikkaa, avioliittoa ja kaikkea muutakin. Mitään uutta tai erilaista ei hyväksytty.
En tiedä haluaisinko palata ajassa taakse päin, luultavasti en.Ihan mielenkiinnosta: Miten ihmiset motivoituivat pysymään samassa työssä pitkään / koko uran? Paheksuttiinko irtisanoutumista ihan oikeasti vai oltiinko vain lähinnä turvallisuushakuisia? Nykyisin on menty ojasta allikkoon ja henkilöstön vaihtuvuus alkaa olla jo melkoinen ongelma työpaikoilla.
Henkilöstön vaihtuvuus on nykyään ongelma huonoilla työpaikoilla. Jos ongelma on suuri vaihtuvuus, pitää johdon kuunnella henkilöstöä, mistä kiikastaa.
Eli ennenkö ei ollut huonoja työpaikkoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan ei vielä tarvinnut pelätä lasuja. Esim. kuria sai pitää jos lapsi ei totellut puhetta. Tämä säästi vanhempien hermoja isosti.
Joopa. Sai vetää röökiä sisällä ja autossa. Riehua kännissä lasten edessä. Sai käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sai pitää lapsia nälässä.
Pennut hiljaa!
Olin ns.hyvästä kodista. Äiti kuulema teki kaikkensa meidän lasten eteen.En ymmärrä mitä pahaa tuossa on, pois lukien röökin veto ja kännissä riehuminen. Vanhempien kuuluu päättää asiat perheessä, eikä se onnistu millään tunteiden sanoituksella.
Toki tehokkaampaa on omalla käytännön esimerkillä osoittaa, että isompi saa väkivallalla nujertaa pienemmän. Todella hyödyllinen elämän oppitunti kypsältä vanhemmalta.
Toisaalta: onko hyvät sanalliset manipulointitaidot sitten jotenkin harmittomampia? Narsisti hallitsee sormeaankaan nostamatta nykyperheessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen aikaan ei vielä tarvinnut pelätä lasuja. Esim. kuria sai pitää jos lapsi ei totellut puhetta. Tämä säästi vanhempien hermoja isosti.
Joopa. Sai vetää röökiä sisällä ja autossa. Riehua kännissä lasten edessä. Sai käyttää henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Sai pitää lapsia nälässä.
Pennut hiljaa!
Olin ns.hyvästä kodista. Äiti kuulema teki kaikkensa meidän lasten eteen.En ymmärrä mitä pahaa tuossa on, pois lukien röökin veto ja kännissä riehuminen. Vanhempien kuuluu päättää asiat perheessä, eikä se onnistu millään tunteiden sanoituksella.
Toki tehokkaampaa on omalla käytännön esimerkillä osoittaa, että isompi saa väkivallalla nujertaa pienemmän. Todella hyödyllinen elämän oppitunti kypsältä vanhemmalta.
Myös viranomaiset käyttävät väkivaltaa. Ja tämä siitä syystä, että jos eivät käyttäisi, niin valta yhteiskunnassa olisi naurettavan helppo kaapata.
Perhe on pienoisyhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 70-luvulla ja mulla on aloituksen aiheesta ristiriitaiset ajatukset.
Totta, että monessa asiassa kaikki oli alkeellisempaa, muistan itsekin, että kotiin tuli suihku vasta remontin myötä 80-luvun puolella. Sitä ennen pesuvettä kuumennettiin puulämmitteisessä padassa ja peseytyminen tapahtui vadista saunan yhteydessä. Pyykinpesu oli samanlainen manööveri.
Silti, vaatimukset olivat kokoluokaltaan pienemmät. Hyvä vanhemmuus oli katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Lapset olivat helppoja, kun ne sai huutaa ja läimäyttää hiljaiseksi. Mummot hoitivat, kun vanhemmat halusivat vapaata.
Työpaikka oli kunhan haki töitä, eikä orjganisaatiomuutoksia, yt-neuvotteluja, tehostamista ja jatkuvaa kehittämistä ollut työtekijän pään menoksi vähän väliä.
Toisaalta taas, kun olit yhdessä työssä aloittanut, siinähän pysyit.
Sama koski myös asuinpaikkaa, avioliittoa ja kaikkea muutakin. Mitään uutta tai erilaista ei hyväksytty.
En tiedä haluaisinko palata ajassa taakse päin, luultavasti en.Ihan mielenkiinnosta: Miten ihmiset motivoituivat pysymään samassa työssä pitkään / koko uran? Paheksuttiinko irtisanoutumista ihan oikeasti vai oltiinko vain lähinnä turvallisuushakuisia? Nykyisin on menty ojasta allikkoon ja henkilöstön vaihtuvuus alkaa olla jo melkoinen ongelma työpaikoilla.
Henkilöstön vaihtuvuus on nykyään ongelma huonoilla työpaikoilla. Jos ongelma on suuri vaihtuvuus, pitää johdon kuunnella henkilöstöä, mistä kiikastaa.
Eli ennenkö ei ollut huonoja työpaikkoja?
Määrittele huono. Ihan taatusti nykyisin työpaikassa on isoja ongelmia, jos väki vaihtuu yhtenään. Ihmiset arvostavat nykyisinkin vakituista työtä ja jatkuvuutta.
Miksi työpaikallasi väki vaihtuu? Etkä muka itse tajua?
Vierailija kirjoitti:
Noh. Mä olen syntynyt 70-luvulla. Silloin äitiyspakkauksessa oli mukana pesuvati. Sille oli käyttöä, kun meidän silloisessa kodissa ei ollut juoksevaa vettä. Vaipat olivat kestovaippoja eli pelkkiä sideharsoja muoviliinoilla. Päiväkotipaikkoja ei ollut kaikille lapsille. Perhepäivähoitaja oli meillä yksityinen, eikä hänellä ollut mitään koulutusta. Kun me lapset kasvettiin, oltiin ulkona päivät pitkät, eikä yhteyttä saanut mitenkään, jos tuli asiaa.
Että tiedä siitä helppoudesta.
Veli syntyi 1971 ja kyllä hänellä sideharsovaippoja käytettiin, mutta oli myös kertakäyttöisiä suorakaiteen muotoisia. ns. T-vaippoja, jotkan kiinnitettiin muoviliinalla, kuten tuossa kuvassa näkyy vasemmalla.
http://1.bp.blogspot.com/-QQU2Wnrcanw/VlBdIoteatI/AAAAAAAADeY/jtCAxgQp-…
Oma äitini toimi 70-luvun alusta loppuun perhepäivähoitajana ja kyllä hän jonkin lyhyen kurssituksen siihen oli saanut ja aiina joskus oli koulutuspäiviäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Myös 55 syntynyt. Tosin kerron äitini puolesta. 70-luvulle asti sai perhe toimia työnantajana, kuten yritykset. Verot olivat pienemmät kokonaisuutena. Keskiluokan lapsena talous oli kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi ollut syntyä 50-luvulla! Olisit säästynyt nykyiseltä työelämän hullunmyllyltä.
No minä olen syntynyt 1955 ja täällä minä keikun täysin rinnoin elämän hullunmyllyssä mukana, eläkkeellä toki, mutta muutoin ihan täysillä mukana. Eläkettä tienasin tekemällä töitä 43 vuotta, ei auttanut harrastaa työuupumusta, ei ollut asumistukia eikä muitakaan tukia. Äitiyslomaa oli n. 9 kk, olin omin kustannuksin kotona kunnes lapsi täytti vuoden, sitten veimme hoitoon, kaksi lasta on. Ei ollut mitää tukea saatvana.
Ja tuo 1970 luku, suurimmalla osalla ei ollut silloin kuin vessa ja sauna, ei kylpyhuonetta, harvalla oli vielä nykyaikaisia pyykkikonetta, tiskikoneesta ja mikrosta puhumattakaan yms. Miten olisi jos vaikka historiaa vilkaisisit, ennen kuin tulet tyhmyyttäsi esittelemään.
Mikrouunit tulivat ihan siinä 70-luvun lopulla ja muistan, että aluksi ne olivat mielettömän kalliita. Meillä asuttiin 70-luvun alussa kaupungissa, jääkaappi oli, mutta ei pakastinta. Asunnossa oli vessa, jossa oli myös lavuaari, mutta ei muuta peseytymismahdollisuutta. Kerran viikossa käytiin taloyhtiön saunassa, missä yhteydessä vaihdettiin myös ne viikon päällä olleet alusvaatteet. Ei ollut pyykkikonetta, mutta taloyhtiössä oli pesutupa, kuivaushuone ja huoneen täyttävä mankeli.
Tässä juuri oltiin vanhemmillani ja ripustin äidin avuksi viikon pyykit, kun hän oli itse vähän huonossa kunnossa. Siinä pyykissä oli tasan kahdet alushousut, toiset äidin ja toiset isän.
N1965
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paras olisi ollut syntyä 50-luvulla! Olisit säästynyt nykyiseltä työelämän hullunmyllyltä.
Hmm, minun äitini oli kyllä silloin töissä koko ajan. Ensimmäisen lapsen jälkeen, joka syntyi lokakuussa, oli loppusyksyn äitiyslomalla, minä synnyin kesällä, niin ei ollut äitiyslomaa ollenkaan, aloitti työt kun olin kuukauden vanha. Oli pakko, kun olivat ostaneet ekan asunnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 70-luvulla ja mulla on aloituksen aiheesta ristiriitaiset ajatukset.
Totta, että monessa asiassa kaikki oli alkeellisempaa, muistan itsekin, että kotiin tuli suihku vasta remontin myötä 80-luvun puolella. Sitä ennen pesuvettä kuumennettiin puulämmitteisessä padassa ja peseytyminen tapahtui vadista saunan yhteydessä. Pyykinpesu oli samanlainen manööveri.
Silti, vaatimukset olivat kokoluokaltaan pienemmät. Hyvä vanhemmuus oli katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Lapset olivat helppoja, kun ne sai huutaa ja läimäyttää hiljaiseksi. Mummot hoitivat, kun vanhemmat halusivat vapaata.
Työpaikka oli kunhan haki töitä, eikä orjganisaatiomuutoksia, yt-neuvotteluja, tehostamista ja jatkuvaa kehittämistä ollut työtekijän pään menoksi vähän väliä.
Toisaalta taas, kun olit yhdessä työssä aloittanut, siinähän pysyit.
Sama koski myös asuinpaikkaa, avioliittoa ja kaikkea muutakin. Mitään uutta tai erilaista ei hyväksytty.
En tiedä haluaisinko palata ajassa taakse päin, luultavasti en.Ihan mielenkiinnosta: Miten ihmiset motivoituivat pysymään samassa työssä pitkään / koko uran? Paheksuttiinko irtisanoutumista ihan oikeasti vai oltiinko vain lähinnä turvallisuushakuisia? Nykyisin on menty ojasta allikkoon ja henkilöstön vaihtuvuus alkaa olla jo melkoinen ongelma työpaikoilla.
Henkilöstön vaihtuvuus on nykyään ongelma huonoilla työpaikoilla. Jos ongelma on suuri vaihtuvuus, pitää johdon kuunnella henkilöstöä, mistä kiikastaa.
Eli ennenkö ei ollut huonoja työpaikkoja?
Määrittele huono. Ihan taatusti nykyisin työpaikassa on isoja ongelmia, jos väki vaihtuu yhtenään. Ihmiset arvostavat nykyisinkin vakituista työtä ja jatkuvuutta.
Miksi työpaikallasi väki vaihtuu? Etkä muka itse tajua?
Tajuan, näen ne ongelmat. Mutta oliko sitten joskus 70-80-luvulla jotenkin paremmin? Miksei ne samat ongelmat jo silloin haitanneet? Kaikissa suomalaisissa pörssiyhtiöissä on nykyään menneitä vuosikymmeniä tiuhempi henkilöstön vaihtuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ero siihen "helppouteen" oli että lapsia sai mätkiä niinsanotusti turpaan kun ne alko liikaa riehumaan tai kiukuttelemaan.
Ei tarvinnu käyttää viikkokausia jonkun asian kieltämiseen, tai keskustelemiseen käytöstavoista.
Riitti pari kolme minuuttia eikä tarvinnu palata aiheeseen enää uudestaan.
Siinä säästy paljon aikaa ja hermoja.Kyllä. Ja lapsen saattoi laittaa aamulla ovesta ulos ja ilmestyi syömään jos ilmestyi. Kotiin tultiin viimeistään nukkumaan eikä vanhemmilla ollut mitään tietoa missä oli päivänsä viettänyt
Ja tätä taas kutsutaan vapaudeksi. Suurin asia, minkä elävä olento elämässään voi saavuttaa.
Onhan se ollut varmaan "helpompaa". Isommat lapset on jätetty kotia hoitamaan ja vahtimaan pienempiä. Riittää kun pieneen autoon vaan heittää perheen, sama se vaikka matkustaa jalkatilassa tai takakontissa. Lapset laitettiin lapun kanssa kauppaan ostamaan ruokaa ja vanhemmille tupakkaa ja kossupullo samalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 70-luvulla ja mulla on aloituksen aiheesta ristiriitaiset ajatukset.
Totta, että monessa asiassa kaikki oli alkeellisempaa, muistan itsekin, että kotiin tuli suihku vasta remontin myötä 80-luvun puolella. Sitä ennen pesuvettä kuumennettiin puulämmitteisessä padassa ja peseytyminen tapahtui vadista saunan yhteydessä. Pyykinpesu oli samanlainen manööveri.
Silti, vaatimukset olivat kokoluokaltaan pienemmät. Hyvä vanhemmuus oli katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Lapset olivat helppoja, kun ne sai huutaa ja läimäyttää hiljaiseksi. Mummot hoitivat, kun vanhemmat halusivat vapaata.
Työpaikka oli kunhan haki töitä, eikä orjganisaatiomuutoksia, yt-neuvotteluja, tehostamista ja jatkuvaa kehittämistä ollut työtekijän pään menoksi vähän väliä.
Toisaalta taas, kun olit yhdessä työssä aloittanut, siinähän pysyit.
Sama koski myös asuinpaikkaa, avioliittoa ja kaikkea muutakin. Mitään uutta tai erilaista ei hyväksytty.
En tiedä haluaisinko palata ajassa taakse päin, luultavasti en.Ihan mielenkiinnosta: Miten ihmiset motivoituivat pysymään samassa työssä pitkään / koko uran? Paheksuttiinko irtisanoutumista ihan oikeasti vai oltiinko vain lähinnä turvallisuushakuisia? Nykyisin on menty ojasta allikkoon ja henkilöstön vaihtuvuus alkaa olla jo melkoinen ongelma työpaikoilla.
Ei silloin mistään motivaatiosta tai työuupumuksesta puhuttu. Töissä oltiin, pomoa toteltiin ja sillä selvä. Ajatusmaailma oli ihan erilainen kuin teillä milleniaaleilla. Ja en nyt tarkoita että silloin oli asiat tämän suhteen paremmin, päin vastoin. Moni sinnitteli työssä vaikka ei yhtään olisi jaksanut tai huvittanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen syntynyt 70-luvulla ja mulla on aloituksen aiheesta ristiriitaiset ajatukset.
Totta, että monessa asiassa kaikki oli alkeellisempaa, muistan itsekin, että kotiin tuli suihku vasta remontin myötä 80-luvun puolella. Sitä ennen pesuvettä kuumennettiin puulämmitteisessä padassa ja peseytyminen tapahtui vadista saunan yhteydessä. Pyykinpesu oli samanlainen manööveri.
Silti, vaatimukset olivat kokoluokaltaan pienemmät. Hyvä vanhemmuus oli katto pään päällä, ruokaa pöydässä ja puhdasta päällä. Lapset olivat helppoja, kun ne sai huutaa ja läimäyttää hiljaiseksi. Mummot hoitivat, kun vanhemmat halusivat vapaata.
Työpaikka oli kunhan haki töitä, eikä orjganisaatiomuutoksia, yt-neuvotteluja, tehostamista ja jatkuvaa kehittämistä ollut työtekijän pään menoksi vähän väliä.
Toisaalta taas, kun olit yhdessä työssä aloittanut, siinähän pysyit.
Sama koski myös asuinpaikkaa, avioliittoa ja kaikkea muutakin. Mitään uutta tai erilaista ei hyväksytty.
En tiedä haluaisinko palata ajassa taakse päin, luultavasti en.Ihan mielenkiinnosta: Miten ihmiset motivoituivat pysymään samassa työssä pitkään / koko uran? Paheksuttiinko irtisanoutumista ihan oikeasti vai oltiinko vain lähinnä turvallisuushakuisia? Nykyisin on menty ojasta allikkoon ja henkilöstön vaihtuvuus alkaa olla jo melkoinen ongelma työpaikoilla.
Henkilöstön vaihtuvuus on nykyään ongelma huonoilla työpaikoilla. Jos ongelma on suuri vaihtuvuus, pitää johdon kuunnella henkilöstöä, mistä kiikastaa.
Eli ennenkö ei ollut huonoja työpaikkoja?
Määrittele huono. Ihan taatusti nykyisin työpaikassa on isoja ongelmia, jos väki vaihtuu yhtenään. Ihmiset arvostavat nykyisinkin vakituista työtä ja jatkuvuutta.
Miksi työpaikallasi väki vaihtuu? Etkä muka itse tajua?
Tajuan, näen ne ongelmat. Mutta oliko sitten joskus 70-80-luvulla jotenkin paremmin? Miksei ne samat ongelmat jo silloin haitanneet? Kaikissa suomalaisissa pörssiyhtiöissä on nykyään menneitä vuosikymmeniä tiuhempi henkilöstön vaihtuvuus.
Jos työpaikka ei sitoudu henkilöstöön, ei henkilöstö sitoudu työpaikkaan.
Nykyään otetaan ihmisistä kaikki irti eikä sekään riitä ja potkuja jaellaan seuraavassa kvartaalissa jos ei tässä.
On myös pörssiyhtiöitä, joissa henkilöstä viihtyy paremmin kuin toisissa.
Alue: Aihe vapaa
En ymmärrä mitä pahaa tuossa on, pois lukien röökin veto ja kännissä riehuminen. Vanhempien kuuluu päättää asiat perheessä, eikä se onnistu millään tunteiden sanoituksella.