Miehen suku ja meidän lapsemme

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on ap käynyt niin monta kertaa hokemassa tätä sukulaisten "omien tarpeiden tyydyttämistä" että avaapa vielä vähän mitä tällä tarkoitat? Sukulaiset haluavat antaa hellyyttä lapselle ja sen sijaan että kärsisivät siitä nauttivat itsekin tilanteesta?

Miten niin ap?

Minä olen kirjoittanut siitä, samaten useampi muu kirjoittaja.

Tuo on ihan puhdasta omien tarpeiden tyydyttämistä. Ei ole hellyyttä nähnytkään.

Mistä me tiedetään miten ne miehen sukulaiset pitää lasta sylissä, ap kertoi oman versionsa joka ei välttämättä ole totta ollenkaan. Mä sain käsityksen että ap itse haluaa tyydyttää omia tarpeitaan koska on kateellinen kun ei kylässä voi olla koko ajan itse sen lapsen kanssa. Tuntuu olevan ihan kauheaa jos lasta huomioi joku toinenkin. Tuohan on itsekästä ja lapseen takertumista.

Ap kuvasi tyypillistä rajattomien sukulaisten käytöstä. Riepotellaan lasta sylistä toiseen, käytetään valtaa, rikotaan vanhempien toiveita ja sääntöjä vastaan ja tyydytetään omia tarpeita.

Tuo porukka ei lasta huomioi pätkääkään.

Ihan oikein riepotellaan? Ja ap antaa tämän tapahtua? Samaten mies ilmeisesti hyväksyy riepottelun?

Osa porukasta uskoo tarinan täysin kyseenalaistamatta. Kunhan joku vaan keksii tänne mitä tahansa anopista tai miehen suvusta niin tietyt tyypit intaantuu vaahto suupielissä kommentoimaan ja haukkumaan mukana. Meillä on nyt vain ap:n kertomus joka mun mielestä vaikuttaa niiiin liioitellulta.

Jos mun lastani joku oikeasti olisi riepoittanut niin puuttuisin siihen enkä vinkuisi jossain keskustelupalstalla.

Mua kanssa kiinnostaisi tietää mitä tämä "riepottelu" tarkoittaa. Aika väkivaltaisen kuuloinen sana. Pidetäänkö lasta väkisin itkien sylissä, ja roikutetaan käsivarsista, vai peräti nilkoista? Muistan kyllä, kun oma esikoinen oli ihan pieni, että osasin tulkita lapsen pienintäkin kulmakarvan kohoamista, ja riensin heti hätiin selvittämään, miksi olo on epämukava. Mutta aika pian aloin hoksata olevani turhan neuroottinen, ja tajusin etten halua kasvattaa lapsesta arkaa ja muita vierastavaa, ja reippaaksi hän on kasvanutkin. Vaikka lapsi saa/joutuu kohtaamaan muitakin ihmisiä ja tapoja, hän tietää, että äiti ja isä ovat aina turvasatama.

Ei se että ei anna lastaan leikkikaluksi vieraiden ihmisten palikkaleikkeihin tarkoita että lapsesta kasvaa arka ja muita vierastava.

Sen sijaan jos annat surutta muiden tehdä mitä haluaa, lapsesta kasvaa sosiaalisesti rajaton rikkinäinen ihminen.

En antaisi "riepotella", koska se kuulostaa aika kamalalta. Vaikea kuitenkaan uskoa, että kyse on lapsen kiusaamisesta, itkettämisestä tai kovakouraisesta kohtelusta ap:n vain seistessä tumput suorina vieressä, ehkä näpyttäen samalla tänne. Mutta jos todellista riepottelua ei ole tapahtunut, vaan on ap:n (syli-ikäisen esikoisen tuoreen äidin) liioittelua, niin yliholhoavuus ei aina ole se paras tapa vahvistaa lasta. Lapselle tekee hyvää kohdata muita ihmisiä ja ottaa turvallisia askelia itsenäisyyttä kohti. Ja kuten sanoin, oma lapseni on reipas, reilu ja sosiaalinen, kaikessa herkkyydessään. Ja täysin turvassa, ei häntä kukaan ole riepotellut.

Mulla on kaksi lasta. Yhtä paljon olleet tekemisissä sukujensa kanssa. Toinen yksinään viihtyvä, toinen erittäin sosiaalinen, joka löytää kaverin mistä vaan.

Kyllä se perusluonne on yksi vahva tekijä.

Ja ei, en ole altistanut lapsiani samankaltaiselle kohtelulle mitä ap kuvaili. Anoppi on kovasti moista yrittänyt, mutta ei olla sitä miehen kanssa sallittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oikea ap, tulin katsomaan, mitä keskustelulle kuuluu. Olen ollut kyllä yllättynyt siitä, millaisia kierroksia tämä keskustelu on saanut ja miten aggressiivisia isoäitejä keskusteluun on osallistunut. Ja lapsi ei todellakaan ole teini, vaan taapero.

Onneksi mukaan on mahtunut myös ymmärtäviä kommentteja. Tässä samalla sivulla joku kommentoi sukulaisista, joiden mielestä lapsen "äiti ei osaa mitään". Tältä minusta juuri tuntuu miehen suvun kanssa. Olen tunkeilija, jonkinlainen ulkopuolinen, joka jyrätään.

Joku muu kommentoi myös luokkaeroista. Kyllä! Tämä asia saattaa olla osasyynä. Omassa suvussani myös vanhemmat ihmiset ovat lähtökohtaisesti korkeakoulutettuja. Kaikille heille on ollut itsestään selvää vaikka se, ettei omalla lusikalla anneta ruokaa. Miehen suvussa vanhemmalla väellä koulutus on jäänyt pääasiassa keskikouluun, korkeakoulutettuja ei ole yhtäkään.

Enköhän saa tästäkin lisää kuraa niskaan!

Ap

Jaa, sieltähän se tuli. Olen vähän koulutettu mummo mutta kuulepas nuori äiti, nuo kariesjutut tiedettiin kauan ennen syntymääsi, jo 70 - luvulla. Jopa me typerykset keskikoulun käyneetkin.

Miksi olet mennyt naimaan säätyäsi alemman huonosti koulutetun miehen?

Jos heittäisit sen koppavuuden miehenkin suvun keskuudessa voisit löytää ihan kivoja ihmisiä. Mutta tosiaan, et osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, erilaisista harrastuksista jotka eivät mielestäsi ole hienoja.

Ei mun miehen sukulaiset osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, mistään tuollaisesta.

Appeni lempivirsi on pilkata minua kun tykkään tuollaisesta. Käsityöt varsinkin on typeriä.

Eri

Laitat vahvasti liioitellen. Työväenluokka arvostaa käsillä osaamista.

Sivistyneenä ihmisenä osannet kuitenkin löytää yhteisiä keskustelunaiheita suvun naisten kanssa, lapset, päivähoito, peruskoulu, ruoka, jumpat. Työväenluokassa myös on innokkaita lukijoita, tunnen kirjallisuutta hyvin laajalti keskikoulun käyneenä. Kirjoittelen. Jospa appesi vaikka maalaa ja kirjoittaa runoja kuten kansakoulun käynyt , myös taitava puutyöntekijä, mieheni.

Ongelmasi on se ettet ole mieheesi tyytyväinen. Avioituessa ei järjen käyttö ole pahasta. Olisi kannattanut etsiä omatasoinen mies.

Ei mun miehen duunarisuvussa kukaan tee käsillä mitään. Anopillakin iso pihamaa, ei potun pottua, ei marjapensaita, ei mitään hyötykasvia, eikä kyllä muitakaan kasveja.

Ei tee käsitöitä, ei marjasta, ei ompele, ei kudo, ei neulo, ei virkkaa. Ei siis luo käsillään mitään, ikinä. Eikä lue kirjallisuutta tai käy kirjastossa.

No kohan. Teitä huonon miehen naineita on vauvasivut täynnä.

Mitenköhän tuo mun anoppini liittyy mitenkään mun mieheeni ja tämän harrastamiseen????

Anoppi on miehesi äiti. Miten olet nainut kelvottoman naisen pojan? Alaspäin säädyssäsi.

En ole tuo jolle kommentoit, vastaan omasta puolestani. Anoppi oli aluksi kivan etäinen. Ei puuttunut asioihin, joka eivät hänelle kuulu. Tätä kesti siihen asti, kunnes kuulivauvauutiset. Yhtäkkiä oli anopin pitkä nenä ja vikkelät sormet sotkeutuneena ihan joka asiaan mun ja mieheni taloudessa. Oli jo muun muassa päättänyt, että mä palaan töihin pikaisesti ennen äitiysloman loppua, hän tulee hoitamaan...

Itse on ollut kylmä ja välinpitämätön äiti, joka hoidatti lapsensa omalla äidillään. Kun tuo perinne ei jatkunut, niin taas sai nakella niskojaan, kun miniälle ei mikään kelpaa. Ei ollut anopin poikakaan puoltamassa äitinsä ideaa, mutta kaikki vika minussa.

Kumman joutilaita anoppeja teillä. Itse olin työelämässä kun ensimmäiset syntyi. Ja vielä siinä naapurissa?

Anoppi olisi ehkä hyvää kierrättänyt eteenpäin, hoitanut lapsen että äiti pääsee töihin kuten hänen äitinsä oli auttanut.

Muista että päivähoito-oikeus tuli vasta 1991. Lapseni hoitivat yksityiset päivähoitajat, ei ollut kumpaakaan mummua

Anoppi oli ollut useamman vuoden eläkkeellä kun mun vauva syntyi.

Mitähän hyvän kierrättämistä eteenpäin on siinä, että anoppi mitätöi miniän äitiyttä siinä määrin, että yrittää tunkea kokopäiväiseksi hoitajaksi alle puolivuotiaalle vauvalle? En missään kohtaa ollut ilmaissut haluani palata pikaisesti töihin. Päin vastoin, nautin olostani kotona pitkään kaipaamani vauvan kanssa.

Ihan pelkkää vallan käyttöä anopiltani. Ei muuten ole hoitanut lapsiani ikinä. Ei riitä minulla eikä lasten isällä luottamus.

Kiukuttelet vaan kovasti etkä näe elämässä mitään positiivista. Niin sinusta tulee kauhuanoppi aikoinaan.

Et kai ole ihan nuori enää, mutta silti et ymmärrä miksi joskus isoäidit, jos olivat kotirouvia, hoitivat lastensa lapsia ja ehkä vielä ansiomielessä vieraitakin lapsia.

Tosin kuitenkin 70- luvulla olivat jo isoäiditkin töissä, kaupoissa, tehtaissa. Vaneritehtaalla jossa olin palkanlaskijana sitkeät kuivakkaat isoäidit pistivät vaneria uuniin, liimasivat, paikkasivat, kolmivuorotöissä.

Tai sitten eivät hoitaneet edes niitä omia lapsiaan. He olivat kotirouvina koska eivät muuhun kyenneet.

Eri

Jopa on taas halveksuntaa, otetaan vaikka 70- luku, töitä oli, yksinkertaisia töitä. Esim. Tehdasosastoilla oli kokopäiväisiä siivoojia jotka siistivät työnjälkiä. Aika oli ihan toinen ja naiset kävivät oikeesti töissä, kykyjensä mukaan tietysti.

Koska päivähoitoa ei ollut, osa otti hoitolapsia omien lapsien sivuun. Lasteni päivähoitaja lähti siivoamaan kun miehensä tuli illalla kotiin. Kun lapset meni kouluun, lähti kokopäivätöihin.

Aika oli niin toinen ettei sitä tajua kuka nostaa kotihoidontukia, päivähoitopaikka puoli-ilmaiseksi jokaiselle, pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat.

Ne anopit taas saattoivat olla jo työkyvyttömyyseläkkeellä kun olivat kansakoulun jälkeen aloittaneet työt.

Olen syntynyt vuonna 1960 joten tiedän kyllä mistä puhun.

Kotirouvia oli vaikka kuinka paljon 70-luvulla. Minunkin työpaikallani pankissa oli rouvia jotka oli menneet töihin kun nuorin lapsi oli 12. Ja iso osa silloinkin vain osapäiväisesti.

Iso osa ei mennyt silloinkaan kuten minun äitini.

Ja lastenhoidon taso oli suunnilleen 10 prosenttia nykyisestä. Lapset ruokittiin, oli jonkinlaiset vaatteet.

Ei lasten kanssa oltu tai heitä kuunneltu.

Jos olet 1960 syntynyt et 70- luvulla ole voinut olla pankkivirkailija.

Niin, päivähoito oli huonolla tolalla, kaikenmaailman tätien varassa. Siksi osa hoiti itse lapsensa , monet teki jotain iltatyötä jos miehen työajat sallivat.

En ole katkera vaikka valitsin työsskäynnin ja vaihtuvat hoitotädit, en jaksaisi koko ajan kadehtia, ruikuttaa, halveksia.

Tietenkin olen voinut olla, koska minähän olin kuule ihan täysikäinenkin jo 70-luvulla.

70-luvulla oli täysin normaalia ja erittäin yleistä lojua kotona koululaistenkin kanssa. Kuten siellä miunnkin pankkikonttorissa ne äidit oli tehneet. Tai minun äitini teki.

Se oli sosiaalisesti hyväksyttyä ja perheverotuksen takia ihan kannattavaakin.

Ja turhaan sinä uhriudut noista hoitotädeistä. Olisit hyvin voniut valita myös opinnot, kunnollisen työn ja kodinhoitajan. Nekin oli ihan tavallisia 70-luvulla. Opiskelu oli helppoa, vakituisia työpaikkoja pilvin pimein ja vanhemmuuden vaatimus niin alhainen, että se oli kuopalla.

Helpolla olet päässyt.

Tietysti elämäni on ollut helpompaa kuin sinun. Merkonomiksi kuitenkin jäin ja olin työelämässä. Esikoisen aikaan äitiysloma oli 3 kk. Nykyisellä järjellä ja jos olisi ollut kotihoidontukia, olisin jonkynlaisen hoitovapaan pitänyt.

Vähän nyt yritä löystyttää ajatksiasi, ei tollasessa "ihmisvihassa" ole eläkeläisen hyvä olla. Etsi hyviä asioita jos jostain löydät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oikea ap, tulin katsomaan, mitä keskustelulle kuuluu. Olen ollut kyllä yllättynyt siitä, millaisia kierroksia tämä keskustelu on saanut ja miten aggressiivisia isoäitejä keskusteluun on osallistunut. Ja lapsi ei todellakaan ole teini, vaan taapero.

Onneksi mukaan on mahtunut myös ymmärtäviä kommentteja. Tässä samalla sivulla joku kommentoi sukulaisista, joiden mielestä lapsen "äiti ei osaa mitään". Tältä minusta juuri tuntuu miehen suvun kanssa. Olen tunkeilija, jonkinlainen ulkopuolinen, joka jyrätään.

Joku muu kommentoi myös luokkaeroista. Kyllä! Tämä asia saattaa olla osasyynä. Omassa suvussani myös vanhemmat ihmiset ovat lähtökohtaisesti korkeakoulutettuja. Kaikille heille on ollut itsestään selvää vaikka se, ettei omalla lusikalla anneta ruokaa. Miehen suvussa vanhemmalla väellä koulutus on jäänyt pääasiassa keskikouluun, korkeakoulutettuja ei ole yhtäkään.

Enköhän saa tästäkin lisää kuraa niskaan!

Ap

Jaa, sieltähän se tuli. Olen vähän koulutettu mummo mutta kuulepas nuori äiti, nuo kariesjutut tiedettiin kauan ennen syntymääsi, jo 70 - luvulla. Jopa me typerykset keskikoulun käyneetkin.

Miksi olet mennyt naimaan säätyäsi alemman huonosti koulutetun miehen?

Jos heittäisit sen koppavuuden miehenkin suvun keskuudessa voisit löytää ihan kivoja ihmisiä. Mutta tosiaan, et osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, erilaisista harrastuksista jotka eivät mielestäsi ole hienoja.

Ei mun miehen sukulaiset osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, mistään tuollaisesta.

Appeni lempivirsi on pilkata minua kun tykkään tuollaisesta. Käsityöt varsinkin on typeriä.

Eri

Laitat vahvasti liioitellen. Työväenluokka arvostaa käsillä osaamista.

Sivistyneenä ihmisenä osannet kuitenkin löytää yhteisiä keskustelunaiheita suvun naisten kanssa, lapset, päivähoito, peruskoulu, ruoka, jumpat. Työväenluokassa myös on innokkaita lukijoita, tunnen kirjallisuutta hyvin laajalti keskikoulun käyneenä. Kirjoittelen. Jospa appesi vaikka maalaa ja kirjoittaa runoja kuten kansakoulun käynyt , myös taitava puutyöntekijä, mieheni.

Ongelmasi on se ettet ole mieheesi tyytyväinen. Avioituessa ei järjen käyttö ole pahasta. Olisi kannattanut etsiä omatasoinen mies.

Ei mun miehen duunarisuvussa kukaan tee käsillä mitään. Anopillakin iso pihamaa, ei potun pottua, ei marjapensaita, ei mitään hyötykasvia, eikä kyllä muitakaan kasveja.

Ei tee käsitöitä, ei marjasta, ei ompele, ei kudo, ei neulo, ei virkkaa. Ei siis luo käsillään mitään, ikinä. Eikä lue kirjallisuutta tai käy kirjastossa.

No kohan. Teitä huonon miehen naineita on vauvasivut täynnä.

Mitenköhän tuo mun anoppini liittyy mitenkään mun mieheeni ja tämän harrastamiseen????

Anoppi on miehesi äiti. Miten olet nainut kelvottoman naisen pojan? Alaspäin säädyssäsi.

En ole tuo jolle kommentoit, vastaan omasta puolestani. Anoppi oli aluksi kivan etäinen. Ei puuttunut asioihin, joka eivät hänelle kuulu. Tätä kesti siihen asti, kunnes kuulivauvauutiset. Yhtäkkiä oli anopin pitkä nenä ja vikkelät sormet sotkeutuneena ihan joka asiaan mun ja mieheni taloudessa. Oli jo muun muassa päättänyt, että mä palaan töihin pikaisesti ennen äitiysloman loppua, hän tulee hoitamaan...

Itse on ollut kylmä ja välinpitämätön äiti, joka hoidatti lapsensa omalla äidillään. Kun tuo perinne ei jatkunut, niin taas sai nakella niskojaan, kun miniälle ei mikään kelpaa. Ei ollut anopin poikakaan puoltamassa äitinsä ideaa, mutta kaikki vika minussa.

Kumman joutilaita anoppeja teillä. Itse olin työelämässä kun ensimmäiset syntyi. Ja vielä siinä naapurissa?

Anoppi olisi ehkä hyvää kierrättänyt eteenpäin, hoitanut lapsen että äiti pääsee töihin kuten hänen äitinsä oli auttanut.

Muista että päivähoito-oikeus tuli vasta 1991. Lapseni hoitivat yksityiset päivähoitajat, ei ollut kumpaakaan mummua

Anoppi oli ollut useamman vuoden eläkkeellä kun mun vauva syntyi.

Mitähän hyvän kierrättämistä eteenpäin on siinä, että anoppi mitätöi miniän äitiyttä siinä määrin, että yrittää tunkea kokopäiväiseksi hoitajaksi alle puolivuotiaalle vauvalle? En missään kohtaa ollut ilmaissut haluani palata pikaisesti töihin. Päin vastoin, nautin olostani kotona pitkään kaipaamani vauvan kanssa.

Ihan pelkkää vallan käyttöä anopiltani. Ei muuten ole hoitanut lapsiani ikinä. Ei riitä minulla eikä lasten isällä luottamus.

Kiukuttelet vaan kovasti etkä näe elämässä mitään positiivista. Niin sinusta tulee kauhuanoppi aikoinaan.

Et kai ole ihan nuori enää, mutta silti et ymmärrä miksi joskus isoäidit, jos olivat kotirouvia, hoitivat lastensa lapsia ja ehkä vielä ansiomielessä vieraitakin lapsia.

Tosin kuitenkin 70- luvulla olivat jo isoäiditkin töissä, kaupoissa, tehtaissa. Vaneritehtaalla jossa olin palkanlaskijana sitkeät kuivakkaat isoäidit pistivät vaneria uuniin, liimasivat, paikkasivat, kolmivuorotöissä.

Tai sitten eivät hoitaneet edes niitä omia lapsiaan. He olivat kotirouvina koska eivät muuhun kyenneet.

Eri

Jopa on taas halveksuntaa, otetaan vaikka 70- luku, töitä oli, yksinkertaisia töitä. Esim. Tehdasosastoilla oli kokopäiväisiä siivoojia jotka siistivät työnjälkiä. Aika oli ihan toinen ja naiset kävivät oikeesti töissä, kykyjensä mukaan tietysti.

Koska päivähoitoa ei ollut, osa otti hoitolapsia omien lapsien sivuun. Lasteni päivähoitaja lähti siivoamaan kun miehensä tuli illalla kotiin. Kun lapset meni kouluun, lähti kokopäivätöihin.

Aika oli niin toinen ettei sitä tajua kuka nostaa kotihoidontukia, päivähoitopaikka puoli-ilmaiseksi jokaiselle, pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat.

Ne anopit taas saattoivat olla jo työkyvyttömyyseläkkeellä kun olivat kansakoulun jälkeen aloittaneet työt.

Olen syntynyt vuonna 1960 joten tiedän kyllä mistä puhun.

Kotirouvia oli vaikka kuinka paljon 70-luvulla. Minunkin työpaikallani pankissa oli rouvia jotka oli menneet töihin kun nuorin lapsi oli 12. Ja iso osa silloinkin vain osapäiväisesti.

Iso osa ei mennyt silloinkaan kuten minun äitini.

Ja lastenhoidon taso oli suunnilleen 10 prosenttia nykyisestä. Lapset ruokittiin, oli jonkinlaiset vaatteet.

Ei lasten kanssa oltu tai heitä kuunneltu.

Jos olet 1960 syntynyt et 70- luvulla ole voinut olla pankkivirkailija.

Niin, päivähoito oli huonolla tolalla, kaikenmaailman tätien varassa. Siksi osa hoiti itse lapsensa , monet teki jotain iltatyötä jos miehen työajat sallivat.

En ole katkera vaikka valitsin työsskäynnin ja vaihtuvat hoitotädit, en jaksaisi koko ajan kadehtia, ruikuttaa, halveksia.

Tietenkin olen voinut olla, koska minähän olin kuule ihan täysikäinenkin jo 70-luvulla.

70-luvulla oli täysin normaalia ja erittäin yleistä lojua kotona koululaistenkin kanssa. Kuten siellä miunnkin pankkikonttorissa ne äidit oli tehneet. Tai minun äitini teki.

Se oli sosiaalisesti hyväksyttyä ja perheverotuksen takia ihan kannattavaakin.

Ja turhaan sinä uhriudut noista hoitotädeistä. Olisit hyvin voniut valita myös opinnot, kunnollisen työn ja kodinhoitajan. Nekin oli ihan tavallisia 70-luvulla. Opiskelu oli helppoa, vakituisia työpaikkoja pilvin pimein ja vanhemmuuden vaatimus niin alhainen, että se oli kuopalla.

Helpolla olet päässyt.

Ei sullakaan mitään ekonomin tutkintoa ole jos alle kakskymppisenä olit jo pankissa töissä. Ylioppilaana tai peruskoulu-merkonomina .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oikea ap, tulin katsomaan, mitä keskustelulle kuuluu. Olen ollut kyllä yllättynyt siitä, millaisia kierroksia tämä keskustelu on saanut ja miten aggressiivisia isoäitejä keskusteluun on osallistunut. Ja lapsi ei todellakaan ole teini, vaan taapero.

Onneksi mukaan on mahtunut myös ymmärtäviä kommentteja. Tässä samalla sivulla joku kommentoi sukulaisista, joiden mielestä lapsen "äiti ei osaa mitään". Tältä minusta juuri tuntuu miehen suvun kanssa. Olen tunkeilija, jonkinlainen ulkopuolinen, joka jyrätään.

Joku muu kommentoi myös luokkaeroista. Kyllä! Tämä asia saattaa olla osasyynä. Omassa suvussani myös vanhemmat ihmiset ovat lähtökohtaisesti korkeakoulutettuja. Kaikille heille on ollut itsestään selvää vaikka se, ettei omalla lusikalla anneta ruokaa. Miehen suvussa vanhemmalla väellä koulutus on jäänyt pääasiassa keskikouluun, korkeakoulutettuja ei ole yhtäkään.

Enköhän saa tästäkin lisää kuraa niskaan!

Ap

Jaa, sieltähän se tuli. Olen vähän koulutettu mummo mutta kuulepas nuori äiti, nuo kariesjutut tiedettiin kauan ennen syntymääsi, jo 70 - luvulla. Jopa me typerykset keskikoulun käyneetkin.

Miksi olet mennyt naimaan säätyäsi alemman huonosti koulutetun miehen?

Jos heittäisit sen koppavuuden miehenkin suvun keskuudessa voisit löytää ihan kivoja ihmisiä. Mutta tosiaan, et osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, erilaisista harrastuksista jotka eivät mielestäsi ole hienoja.

Ei mun miehen sukulaiset osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, mistään tuollaisesta.

Appeni lempivirsi on pilkata minua kun tykkään tuollaisesta. Käsityöt varsinkin on typeriä.

Eri

Laitat vahvasti liioitellen. Työväenluokka arvostaa käsillä osaamista.

Sivistyneenä ihmisenä osannet kuitenkin löytää yhteisiä keskustelunaiheita suvun naisten kanssa, lapset, päivähoito, peruskoulu, ruoka, jumpat. Työväenluokassa myös on innokkaita lukijoita, tunnen kirjallisuutta hyvin laajalti keskikoulun käyneenä. Kirjoittelen. Jospa appesi vaikka maalaa ja kirjoittaa runoja kuten kansakoulun käynyt , myös taitava puutyöntekijä, mieheni.

Ongelmasi on se ettet ole mieheesi tyytyväinen. Avioituessa ei järjen käyttö ole pahasta. Olisi kannattanut etsiä omatasoinen mies.

Ei mun miehen duunarisuvussa kukaan tee käsillä mitään. Anopillakin iso pihamaa, ei potun pottua, ei marjapensaita, ei mitään hyötykasvia, eikä kyllä muitakaan kasveja.

Ei tee käsitöitä, ei marjasta, ei ompele, ei kudo, ei neulo, ei virkkaa. Ei siis luo käsillään mitään, ikinä. Eikä lue kirjallisuutta tai käy kirjastossa.

No kohan. Teitä huonon miehen naineita on vauvasivut täynnä.

Mitenköhän tuo mun anoppini liittyy mitenkään mun mieheeni ja tämän harrastamiseen????

Anoppi on miehesi äiti. Miten olet nainut kelvottoman naisen pojan? Alaspäin säädyssäsi.

En ole tuo jolle kommentoit, vastaan omasta puolestani. Anoppi oli aluksi kivan etäinen. Ei puuttunut asioihin, joka eivät hänelle kuulu. Tätä kesti siihen asti, kunnes kuulivauvauutiset. Yhtäkkiä oli anopin pitkä nenä ja vikkelät sormet sotkeutuneena ihan joka asiaan mun ja mieheni taloudessa. Oli jo muun muassa päättänyt, että mä palaan töihin pikaisesti ennen äitiysloman loppua, hän tulee hoitamaan...

Itse on ollut kylmä ja välinpitämätön äiti, joka hoidatti lapsensa omalla äidillään. Kun tuo perinne ei jatkunut, niin taas sai nakella niskojaan, kun miniälle ei mikään kelpaa. Ei ollut anopin poikakaan puoltamassa äitinsä ideaa, mutta kaikki vika minussa.

Kumman joutilaita anoppeja teillä. Itse olin työelämässä kun ensimmäiset syntyi. Ja vielä siinä naapurissa?

Anoppi olisi ehkä hyvää kierrättänyt eteenpäin, hoitanut lapsen että äiti pääsee töihin kuten hänen äitinsä oli auttanut.

Muista että päivähoito-oikeus tuli vasta 1991. Lapseni hoitivat yksityiset päivähoitajat, ei ollut kumpaakaan mummua

Anoppi oli ollut useamman vuoden eläkkeellä kun mun vauva syntyi.

Mitähän hyvän kierrättämistä eteenpäin on siinä, että anoppi mitätöi miniän äitiyttä siinä määrin, että yrittää tunkea kokopäiväiseksi hoitajaksi alle puolivuotiaalle vauvalle? En missään kohtaa ollut ilmaissut haluani palata pikaisesti töihin. Päin vastoin, nautin olostani kotona pitkään kaipaamani vauvan kanssa.

Ihan pelkkää vallan käyttöä anopiltani. Ei muuten ole hoitanut lapsiani ikinä. Ei riitä minulla eikä lasten isällä luottamus.

Kiukuttelet vaan kovasti etkä näe elämässä mitään positiivista. Niin sinusta tulee kauhuanoppi aikoinaan.

Et kai ole ihan nuori enää, mutta silti et ymmärrä miksi joskus isoäidit, jos olivat kotirouvia, hoitivat lastensa lapsia ja ehkä vielä ansiomielessä vieraitakin lapsia.

Tosin kuitenkin 70- luvulla olivat jo isoäiditkin töissä, kaupoissa, tehtaissa. Vaneritehtaalla jossa olin palkanlaskijana sitkeät kuivakkaat isoäidit pistivät vaneria uuniin, liimasivat, paikkasivat, kolmivuorotöissä.

Tai sitten eivät hoitaneet edes niitä omia lapsiaan. He olivat kotirouvina koska eivät muuhun kyenneet.

Eri

Jopa on taas halveksuntaa, otetaan vaikka 70- luku, töitä oli, yksinkertaisia töitä. Esim. Tehdasosastoilla oli kokopäiväisiä siivoojia jotka siistivät työnjälkiä. Aika oli ihan toinen ja naiset kävivät oikeesti töissä, kykyjensä mukaan tietysti.

Koska päivähoitoa ei ollut, osa otti hoitolapsia omien lapsien sivuun. Lasteni päivähoitaja lähti siivoamaan kun miehensä tuli illalla kotiin. Kun lapset meni kouluun, lähti kokopäivätöihin.

Aika oli niin toinen ettei sitä tajua kuka nostaa kotihoidontukia, päivähoitopaikka puoli-ilmaiseksi jokaiselle, pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat.

Ne anopit taas saattoivat olla jo työkyvyttömyyseläkkeellä kun olivat kansakoulun jälkeen aloittaneet työt.

Olen syntynyt vuonna 1960 joten tiedän kyllä mistä puhun.

Kotirouvia oli vaikka kuinka paljon 70-luvulla. Minunkin työpaikallani pankissa oli rouvia jotka oli menneet töihin kun nuorin lapsi oli 12. Ja iso osa silloinkin vain osapäiväisesti.

Iso osa ei mennyt silloinkaan kuten minun äitini.

Ja lastenhoidon taso oli suunnilleen 10 prosenttia nykyisestä. Lapset ruokittiin, oli jonkinlaiset vaatteet.

Ei lasten kanssa oltu tai heitä kuunneltu.

Jos olet 1960 syntynyt et 70- luvulla ole voinut olla pankkivirkailija.

Niin, päivähoito oli huonolla tolalla, kaikenmaailman tätien varassa. Siksi osa hoiti itse lapsensa , monet teki jotain iltatyötä jos miehen työajat sallivat.

En ole katkera vaikka valitsin työsskäynnin ja vaihtuvat hoitotädit, en jaksaisi koko ajan kadehtia, ruikuttaa, halveksia.

Tietenkin olen voinut olla, koska minähän olin kuule ihan täysikäinenkin jo 70-luvulla.

70-luvulla oli täysin normaalia ja erittäin yleistä lojua kotona koululaistenkin kanssa. Kuten siellä miunnkin pankkikonttorissa ne äidit oli tehneet. Tai minun äitini teki.

Se oli sosiaalisesti hyväksyttyä ja perheverotuksen takia ihan kannattavaakin.

Ja turhaan sinä uhriudut noista hoitotädeistä. Olisit hyvin voniut valita myös opinnot, kunnollisen työn ja kodinhoitajan. Nekin oli ihan tavallisia 70-luvulla. Opiskelu oli helppoa, vakituisia työpaikkoja pilvin pimein ja vanhemmuuden vaatimus niin alhainen, että se oli kuopalla.

Helpolla olet päässyt.

Ei sullakaan mitään ekonomin tutkintoa ole jos alle kakskymppisenä olit jo pankissa töissä. Ylioppilaana tai peruskoulu-merkonomina .

Missäänhän en ole sanonut, että olisin sinne jäänyt. Menin yo-kirjoitusten jälkeen vuodeksi, ennen kuin lähdin opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oikea ap, tulin katsomaan, mitä keskustelulle kuuluu. Olen ollut kyllä yllättynyt siitä, millaisia kierroksia tämä keskustelu on saanut ja miten aggressiivisia isoäitejä keskusteluun on osallistunut. Ja lapsi ei todellakaan ole teini, vaan taapero.

Onneksi mukaan on mahtunut myös ymmärtäviä kommentteja. Tässä samalla sivulla joku kommentoi sukulaisista, joiden mielestä lapsen "äiti ei osaa mitään". Tältä minusta juuri tuntuu miehen suvun kanssa. Olen tunkeilija, jonkinlainen ulkopuolinen, joka jyrätään.

Joku muu kommentoi myös luokkaeroista. Kyllä! Tämä asia saattaa olla osasyynä. Omassa suvussani myös vanhemmat ihmiset ovat lähtökohtaisesti korkeakoulutettuja. Kaikille heille on ollut itsestään selvää vaikka se, ettei omalla lusikalla anneta ruokaa. Miehen suvussa vanhemmalla väellä koulutus on jäänyt pääasiassa keskikouluun, korkeakoulutettuja ei ole yhtäkään.

Enköhän saa tästäkin lisää kuraa niskaan!

Ap

Jaa, sieltähän se tuli. Olen vähän koulutettu mummo mutta kuulepas nuori äiti, nuo kariesjutut tiedettiin kauan ennen syntymääsi, jo 70 - luvulla. Jopa me typerykset keskikoulun käyneetkin.

Miksi olet mennyt naimaan säätyäsi alemman huonosti koulutetun miehen?

Jos heittäisit sen koppavuuden miehenkin suvun keskuudessa voisit löytää ihan kivoja ihmisiä. Mutta tosiaan, et osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, erilaisista harrastuksista jotka eivät mielestäsi ole hienoja.

Ei mun miehen sukulaiset osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, mistään tuollaisesta.

Appeni lempivirsi on pilkata minua kun tykkään tuollaisesta. Käsityöt varsinkin on typeriä.

Eri

Laitat vahvasti liioitellen. Työväenluokka arvostaa käsillä osaamista.

Sivistyneenä ihmisenä osannet kuitenkin löytää yhteisiä keskustelunaiheita suvun naisten kanssa, lapset, päivähoito, peruskoulu, ruoka, jumpat. Työväenluokassa myös on innokkaita lukijoita, tunnen kirjallisuutta hyvin laajalti keskikoulun käyneenä. Kirjoittelen. Jospa appesi vaikka maalaa ja kirjoittaa runoja kuten kansakoulun käynyt , myös taitava puutyöntekijä, mieheni.

Ongelmasi on se ettet ole mieheesi tyytyväinen. Avioituessa ei järjen käyttö ole pahasta. Olisi kannattanut etsiä omatasoinen mies.

Ei mun miehen duunarisuvussa kukaan tee käsillä mitään. Anopillakin iso pihamaa, ei potun pottua, ei marjapensaita, ei mitään hyötykasvia, eikä kyllä muitakaan kasveja.

Ei tee käsitöitä, ei marjasta, ei ompele, ei kudo, ei neulo, ei virkkaa. Ei siis luo käsillään mitään, ikinä. Eikä lue kirjallisuutta tai käy kirjastossa.

No kohan. Teitä huonon miehen naineita on vauvasivut täynnä.

Mitenköhän tuo mun anoppini liittyy mitenkään mun mieheeni ja tämän harrastamiseen????

Anoppi on miehesi äiti. Miten olet nainut kelvottoman naisen pojan? Alaspäin säädyssäsi.

En ole tuo jolle kommentoit, vastaan omasta puolestani. Anoppi oli aluksi kivan etäinen. Ei puuttunut asioihin, joka eivät hänelle kuulu. Tätä kesti siihen asti, kunnes kuulivauvauutiset. Yhtäkkiä oli anopin pitkä nenä ja vikkelät sormet sotkeutuneena ihan joka asiaan mun ja mieheni taloudessa. Oli jo muun muassa päättänyt, että mä palaan töihin pikaisesti ennen äitiysloman loppua, hän tulee hoitamaan...

Itse on ollut kylmä ja välinpitämätön äiti, joka hoidatti lapsensa omalla äidillään. Kun tuo perinne ei jatkunut, niin taas sai nakella niskojaan, kun miniälle ei mikään kelpaa. Ei ollut anopin poikakaan puoltamassa äitinsä ideaa, mutta kaikki vika minussa.

Kumman joutilaita anoppeja teillä. Itse olin työelämässä kun ensimmäiset syntyi. Ja vielä siinä naapurissa?

Anoppi olisi ehkä hyvää kierrättänyt eteenpäin, hoitanut lapsen että äiti pääsee töihin kuten hänen äitinsä oli auttanut.

Muista että päivähoito-oikeus tuli vasta 1991. Lapseni hoitivat yksityiset päivähoitajat, ei ollut kumpaakaan mummua

Anoppi oli ollut useamman vuoden eläkkeellä kun mun vauva syntyi.

Mitähän hyvän kierrättämistä eteenpäin on siinä, että anoppi mitätöi miniän äitiyttä siinä määrin, että yrittää tunkea kokopäiväiseksi hoitajaksi alle puolivuotiaalle vauvalle? En missään kohtaa ollut ilmaissut haluani palata pikaisesti töihin. Päin vastoin, nautin olostani kotona pitkään kaipaamani vauvan kanssa.

Ihan pelkkää vallan käyttöä anopiltani. Ei muuten ole hoitanut lapsiani ikinä. Ei riitä minulla eikä lasten isällä luottamus.

Kiukuttelet vaan kovasti etkä näe elämässä mitään positiivista. Niin sinusta tulee kauhuanoppi aikoinaan.

Et kai ole ihan nuori enää, mutta silti et ymmärrä miksi joskus isoäidit, jos olivat kotirouvia, hoitivat lastensa lapsia ja ehkä vielä ansiomielessä vieraitakin lapsia.

Tosin kuitenkin 70- luvulla olivat jo isoäiditkin töissä, kaupoissa, tehtaissa. Vaneritehtaalla jossa olin palkanlaskijana sitkeät kuivakkaat isoäidit pistivät vaneria uuniin, liimasivat, paikkasivat, kolmivuorotöissä.

Tai sitten eivät hoitaneet edes niitä omia lapsiaan. He olivat kotirouvina koska eivät muuhun kyenneet.

Eri

Jopa on taas halveksuntaa, otetaan vaikka 70- luku, töitä oli, yksinkertaisia töitä. Esim. Tehdasosastoilla oli kokopäiväisiä siivoojia jotka siistivät työnjälkiä. Aika oli ihan toinen ja naiset kävivät oikeesti töissä, kykyjensä mukaan tietysti.

Koska päivähoitoa ei ollut, osa otti hoitolapsia omien lapsien sivuun. Lasteni päivähoitaja lähti siivoamaan kun miehensä tuli illalla kotiin. Kun lapset meni kouluun, lähti kokopäivätöihin.

Aika oli niin toinen ettei sitä tajua kuka nostaa kotihoidontukia, päivähoitopaikka puoli-ilmaiseksi jokaiselle, pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat.

Ne anopit taas saattoivat olla jo työkyvyttömyyseläkkeellä kun olivat kansakoulun jälkeen aloittaneet työt.

Olen syntynyt vuonna 1960 joten tiedän kyllä mistä puhun.

Kotirouvia oli vaikka kuinka paljon 70-luvulla. Minunkin työpaikallani pankissa oli rouvia jotka oli menneet töihin kun nuorin lapsi oli 12. Ja iso osa silloinkin vain osapäiväisesti.

Iso osa ei mennyt silloinkaan kuten minun äitini.

Ja lastenhoidon taso oli suunnilleen 10 prosenttia nykyisestä. Lapset ruokittiin, oli jonkinlaiset vaatteet.

Ei lasten kanssa oltu tai heitä kuunneltu.

Jos olet 1960 syntynyt et 70- luvulla ole voinut olla pankkivirkailija.

Niin, päivähoito oli huonolla tolalla, kaikenmaailman tätien varassa. Siksi osa hoiti itse lapsensa , monet teki jotain iltatyötä jos miehen työajat sallivat.

En ole katkera vaikka valitsin työsskäynnin ja vaihtuvat hoitotädit, en jaksaisi koko ajan kadehtia, ruikuttaa, halveksia.

Tietenkin olen voinut olla, koska minähän olin kuule ihan täysikäinenkin jo 70-luvulla.

70-luvulla oli täysin normaalia ja erittäin yleistä lojua kotona koululaistenkin kanssa. Kuten siellä miunnkin pankkikonttorissa ne äidit oli tehneet. Tai minun äitini teki.

Se oli sosiaalisesti hyväksyttyä ja perheverotuksen takia ihan kannattavaakin.

Ja turhaan sinä uhriudut noista hoitotädeistä. Olisit hyvin voniut valita myös opinnot, kunnollisen työn ja kodinhoitajan. Nekin oli ihan tavallisia 70-luvulla. Opiskelu oli helppoa, vakituisia työpaikkoja pilvin pimein ja vanhemmuuden vaatimus niin alhainen, että se oli kuopalla.

Helpolla olet päässyt.

Tietysti elämäni on ollut helpompaa kuin sinun. Merkonomiksi kuitenkin jäin ja olin työelämässä. Esikoisen aikaan äitiysloma oli 3 kk. Nykyisellä järjellä ja jos olisi ollut kotihoidontukia, olisin jonkynlaisen hoitovapaan pitänyt.

Vähän nyt yritä löystyttää ajatksiasi, ei tollasessa "ihmisvihassa" ole eläkeläisen hyvä olla. Etsi hyviä asioita jos jostain löydät.

En ole verrannut itseeni, vaan nykytilanteeseen. Sinä olet vain tehnyt laiskan ihmisen valintoja, lastesi kustannuksella.

Sinähän se täällä raivoat ja solvaat ja toisaalta ryvet keksityssä itsesäälissä.

Vuonna 1960 syntyneet ei muuten ole eläkeläisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oikea ap, tulin katsomaan, mitä keskustelulle kuuluu. Olen ollut kyllä yllättynyt siitä, millaisia kierroksia tämä keskustelu on saanut ja miten aggressiivisia isoäitejä keskusteluun on osallistunut. Ja lapsi ei todellakaan ole teini, vaan taapero.

Onneksi mukaan on mahtunut myös ymmärtäviä kommentteja. Tässä samalla sivulla joku kommentoi sukulaisista, joiden mielestä lapsen "äiti ei osaa mitään". Tältä minusta juuri tuntuu miehen suvun kanssa. Olen tunkeilija, jonkinlainen ulkopuolinen, joka jyrätään.

Joku muu kommentoi myös luokkaeroista. Kyllä! Tämä asia saattaa olla osasyynä. Omassa suvussani myös vanhemmat ihmiset ovat lähtökohtaisesti korkeakoulutettuja. Kaikille heille on ollut itsestään selvää vaikka se, ettei omalla lusikalla anneta ruokaa. Miehen suvussa vanhemmalla väellä koulutus on jäänyt pääasiassa keskikouluun, korkeakoulutettuja ei ole yhtäkään.

Enköhän saa tästäkin lisää kuraa niskaan!

Ap

Jaa, sieltähän se tuli. Olen vähän koulutettu mummo mutta kuulepas nuori äiti, nuo kariesjutut tiedettiin kauan ennen syntymääsi, jo 70 - luvulla. Jopa me typerykset keskikoulun käyneetkin.

Miksi olet mennyt naimaan säätyäsi alemman huonosti koulutetun miehen?

Jos heittäisit sen koppavuuden miehenkin suvun keskuudessa voisit löytää ihan kivoja ihmisiä. Mutta tosiaan, et osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, erilaisista harrastuksista jotka eivät mielestäsi ole hienoja.

Ei mun miehen sukulaiset osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, mistään tuollaisesta.

Appeni lempivirsi on pilkata minua kun tykkään tuollaisesta. Käsityöt varsinkin on typeriä.

Eri

Laitat vahvasti liioitellen. Työväenluokka arvostaa käsillä osaamista.

Sivistyneenä ihmisenä osannet kuitenkin löytää yhteisiä keskustelunaiheita suvun naisten kanssa, lapset, päivähoito, peruskoulu, ruoka, jumpat. Työväenluokassa myös on innokkaita lukijoita, tunnen kirjallisuutta hyvin laajalti keskikoulun käyneenä. Kirjoittelen. Jospa appesi vaikka maalaa ja kirjoittaa runoja kuten kansakoulun käynyt , myös taitava puutyöntekijä, mieheni.

Ongelmasi on se ettet ole mieheesi tyytyväinen. Avioituessa ei järjen käyttö ole pahasta. Olisi kannattanut etsiä omatasoinen mies.

Ei mun miehen duunarisuvussa kukaan tee käsillä mitään. Anopillakin iso pihamaa, ei potun pottua, ei marjapensaita, ei mitään hyötykasvia, eikä kyllä muitakaan kasveja.

Ei tee käsitöitä, ei marjasta, ei ompele, ei kudo, ei neulo, ei virkkaa. Ei siis luo käsillään mitään, ikinä. Eikä lue kirjallisuutta tai käy kirjastossa.

No kohan. Teitä huonon miehen naineita on vauvasivut täynnä.

Mitenköhän tuo mun anoppini liittyy mitenkään mun mieheeni ja tämän harrastamiseen????

Anoppi on miehesi äiti. Miten olet nainut kelvottoman naisen pojan? Alaspäin säädyssäsi.

En ole tuo jolle kommentoit, vastaan omasta puolestani. Anoppi oli aluksi kivan etäinen. Ei puuttunut asioihin, joka eivät hänelle kuulu. Tätä kesti siihen asti, kunnes kuulivauvauutiset. Yhtäkkiä oli anopin pitkä nenä ja vikkelät sormet sotkeutuneena ihan joka asiaan mun ja mieheni taloudessa. Oli jo muun muassa päättänyt, että mä palaan töihin pikaisesti ennen äitiysloman loppua, hän tulee hoitamaan...

Itse on ollut kylmä ja välinpitämätön äiti, joka hoidatti lapsensa omalla äidillään. Kun tuo perinne ei jatkunut, niin taas sai nakella niskojaan, kun miniälle ei mikään kelpaa. Ei ollut anopin poikakaan puoltamassa äitinsä ideaa, mutta kaikki vika minussa.

Kumman joutilaita anoppeja teillä. Itse olin työelämässä kun ensimmäiset syntyi. Ja vielä siinä naapurissa?

Anoppi olisi ehkä hyvää kierrättänyt eteenpäin, hoitanut lapsen että äiti pääsee töihin kuten hänen äitinsä oli auttanut.

Muista että päivähoito-oikeus tuli vasta 1991. Lapseni hoitivat yksityiset päivähoitajat, ei ollut kumpaakaan mummua

Anoppi oli ollut useamman vuoden eläkkeellä kun mun vauva syntyi.

Mitähän hyvän kierrättämistä eteenpäin on siinä, että anoppi mitätöi miniän äitiyttä siinä määrin, että yrittää tunkea kokopäiväiseksi hoitajaksi alle puolivuotiaalle vauvalle? En missään kohtaa ollut ilmaissut haluani palata pikaisesti töihin. Päin vastoin, nautin olostani kotona pitkään kaipaamani vauvan kanssa.

Ihan pelkkää vallan käyttöä anopiltani. Ei muuten ole hoitanut lapsiani ikinä. Ei riitä minulla eikä lasten isällä luottamus.

Kiukuttelet vaan kovasti etkä näe elämässä mitään positiivista. Niin sinusta tulee kauhuanoppi aikoinaan.

Et kai ole ihan nuori enää, mutta silti et ymmärrä miksi joskus isoäidit, jos olivat kotirouvia, hoitivat lastensa lapsia ja ehkä vielä ansiomielessä vieraitakin lapsia.

Tosin kuitenkin 70- luvulla olivat jo isoäiditkin töissä, kaupoissa, tehtaissa. Vaneritehtaalla jossa olin palkanlaskijana sitkeät kuivakkaat isoäidit pistivät vaneria uuniin, liimasivat, paikkasivat, kolmivuorotöissä.

Tai sitten eivät hoitaneet edes niitä omia lapsiaan. He olivat kotirouvina koska eivät muuhun kyenneet.

Eri

Jopa on taas halveksuntaa, otetaan vaikka 70- luku, töitä oli, yksinkertaisia töitä. Esim. Tehdasosastoilla oli kokopäiväisiä siivoojia jotka siistivät työnjälkiä. Aika oli ihan toinen ja naiset kävivät oikeesti töissä, kykyjensä mukaan tietysti.

Koska päivähoitoa ei ollut, osa otti hoitolapsia omien lapsien sivuun. Lasteni päivähoitaja lähti siivoamaan kun miehensä tuli illalla kotiin. Kun lapset meni kouluun, lähti kokopäivätöihin.

Aika oli niin toinen ettei sitä tajua kuka nostaa kotihoidontukia, päivähoitopaikka puoli-ilmaiseksi jokaiselle, pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat.

Ne anopit taas saattoivat olla jo työkyvyttömyyseläkkeellä kun olivat kansakoulun jälkeen aloittaneet työt.

Olen syntynyt vuonna 1960 joten tiedän kyllä mistä puhun.

Kotirouvia oli vaikka kuinka paljon 70-luvulla. Minunkin työpaikallani pankissa oli rouvia jotka oli menneet töihin kun nuorin lapsi oli 12. Ja iso osa silloinkin vain osapäiväisesti.

Iso osa ei mennyt silloinkaan kuten minun äitini.

Ja lastenhoidon taso oli suunnilleen 10 prosenttia nykyisestä. Lapset ruokittiin, oli jonkinlaiset vaatteet.

Ei lasten kanssa oltu tai heitä kuunneltu.

Jos olet 1960 syntynyt et 70- luvulla ole voinut olla pankkivirkailija.

Niin, päivähoito oli huonolla tolalla, kaikenmaailman tätien varassa. Siksi osa hoiti itse lapsensa , monet teki jotain iltatyötä jos miehen työajat sallivat.

En ole katkera vaikka valitsin työsskäynnin ja vaihtuvat hoitotädit, en jaksaisi koko ajan kadehtia, ruikuttaa, halveksia.

Tietenkin olen voinut olla, koska minähän olin kuule ihan täysikäinenkin jo 70-luvulla.

70-luvulla oli täysin normaalia ja erittäin yleistä lojua kotona koululaistenkin kanssa. Kuten siellä miunnkin pankkikonttorissa ne äidit oli tehneet. Tai minun äitini teki.

Se oli sosiaalisesti hyväksyttyä ja perheverotuksen takia ihan kannattavaakin.

Ja turhaan sinä uhriudut noista hoitotädeistä. Olisit hyvin voniut valita myös opinnot, kunnollisen työn ja kodinhoitajan. Nekin oli ihan tavallisia 70-luvulla. Opiskelu oli helppoa, vakituisia työpaikkoja pilvin pimein ja vanhemmuuden vaatimus niin alhainen, että se oli kuopalla.

Helpolla olet päässyt.

Tietysti elämäni on ollut helpompaa kuin sinun. Merkonomiksi kuitenkin jäin ja olin työelämässä. Esikoisen aikaan äitiysloma oli 3 kk. Nykyisellä järjellä ja jos olisi ollut kotihoidontukia, olisin jonkynlaisen hoitovapaan pitänyt.

Vähän nyt yritä löystyttää ajatksiasi, ei tollasessa "ihmisvihassa" ole eläkeläisen hyvä olla. Etsi hyviä asioita jos jostain löydät.

En ole verrannut itseeni, vaan nykytilanteeseen. Sinä olet vain tehnyt laiskan ihmisen valintoja, lastesi kustannuksella.

Sinähän se täällä raivoat ja solvaat ja toisaalta ryvet keksityssä itsesäälissä.

Vuonna 1960 syntyneet ei muuten ole eläkeläisiä.

Älä nyt teeskentele, päivät täällä roikut joten olet eläkeläinen.

Ainakin minun 1960 syntyneet veljien lapsista toinen jäi vuoden alusta, toinen kesälomien jälkeen eläkkeelle. Eläkeikä on 63 vuotta monessa ammatissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oikea ap, tulin katsomaan, mitä keskustelulle kuuluu. Olen ollut kyllä yllättynyt siitä, millaisia kierroksia tämä keskustelu on saanut ja miten aggressiivisia isoäitejä keskusteluun on osallistunut. Ja lapsi ei todellakaan ole teini, vaan taapero.

Onneksi mukaan on mahtunut myös ymmärtäviä kommentteja. Tässä samalla sivulla joku kommentoi sukulaisista, joiden mielestä lapsen "äiti ei osaa mitään". Tältä minusta juuri tuntuu miehen suvun kanssa. Olen tunkeilija, jonkinlainen ulkopuolinen, joka jyrätään.

Joku muu kommentoi myös luokkaeroista. Kyllä! Tämä asia saattaa olla osasyynä. Omassa suvussani myös vanhemmat ihmiset ovat lähtökohtaisesti korkeakoulutettuja. Kaikille heille on ollut itsestään selvää vaikka se, ettei omalla lusikalla anneta ruokaa. Miehen suvussa vanhemmalla väellä koulutus on jäänyt pääasiassa keskikouluun, korkeakoulutettuja ei ole yhtäkään.

Enköhän saa tästäkin lisää kuraa niskaan!

Ap

Jaa, sieltähän se tuli. Olen vähän koulutettu mummo mutta kuulepas nuori äiti, nuo kariesjutut tiedettiin kauan ennen syntymääsi, jo 70 - luvulla. Jopa me typerykset keskikoulun käyneetkin.

Miksi olet mennyt naimaan säätyäsi alemman huonosti koulutetun miehen?

Jos heittäisit sen koppavuuden miehenkin suvun keskuudessa voisit löytää ihan kivoja ihmisiä. Mutta tosiaan, et osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, erilaisista harrastuksista jotka eivät mielestäsi ole hienoja.

Ei mun miehen sukulaiset osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, mistään tuollaisesta.

Appeni lempivirsi on pilkata minua kun tykkään tuollaisesta. Käsityöt varsinkin on typeriä.

Eri

Laitat vahvasti liioitellen. Työväenluokka arvostaa käsillä osaamista.

Sivistyneenä ihmisenä osannet kuitenkin löytää yhteisiä keskustelunaiheita suvun naisten kanssa, lapset, päivähoito, peruskoulu, ruoka, jumpat. Työväenluokassa myös on innokkaita lukijoita, tunnen kirjallisuutta hyvin laajalti keskikoulun käyneenä. Kirjoittelen. Jospa appesi vaikka maalaa ja kirjoittaa runoja kuten kansakoulun käynyt , myös taitava puutyöntekijä, mieheni.

Ongelmasi on se ettet ole mieheesi tyytyväinen. Avioituessa ei järjen käyttö ole pahasta. Olisi kannattanut etsiä omatasoinen mies.

Ei mun miehen duunarisuvussa kukaan tee käsillä mitään. Anopillakin iso pihamaa, ei potun pottua, ei marjapensaita, ei mitään hyötykasvia, eikä kyllä muitakaan kasveja.

Ei tee käsitöitä, ei marjasta, ei ompele, ei kudo, ei neulo, ei virkkaa. Ei siis luo käsillään mitään, ikinä. Eikä lue kirjallisuutta tai käy kirjastossa.

No kohan. Teitä huonon miehen naineita on vauvasivut täynnä.

Mitenköhän tuo mun anoppini liittyy mitenkään mun mieheeni ja tämän harrastamiseen????

Anoppi on miehesi äiti. Miten olet nainut kelvottoman naisen pojan? Alaspäin säädyssäsi.

En ole tuo jolle kommentoit, vastaan omasta puolestani. Anoppi oli aluksi kivan etäinen. Ei puuttunut asioihin, joka eivät hänelle kuulu. Tätä kesti siihen asti, kunnes kuulivauvauutiset. Yhtäkkiä oli anopin pitkä nenä ja vikkelät sormet sotkeutuneena ihan joka asiaan mun ja mieheni taloudessa. Oli jo muun muassa päättänyt, että mä palaan töihin pikaisesti ennen äitiysloman loppua, hän tulee hoitamaan...

Itse on ollut kylmä ja välinpitämätön äiti, joka hoidatti lapsensa omalla äidillään. Kun tuo perinne ei jatkunut, niin taas sai nakella niskojaan, kun miniälle ei mikään kelpaa. Ei ollut anopin poikakaan puoltamassa äitinsä ideaa, mutta kaikki vika minussa.

Kumman joutilaita anoppeja teillä. Itse olin työelämässä kun ensimmäiset syntyi. Ja vielä siinä naapurissa?

Anoppi olisi ehkä hyvää kierrättänyt eteenpäin, hoitanut lapsen että äiti pääsee töihin kuten hänen äitinsä oli auttanut.

Muista että päivähoito-oikeus tuli vasta 1991. Lapseni hoitivat yksityiset päivähoitajat, ei ollut kumpaakaan mummua

Anoppi oli ollut useamman vuoden eläkkeellä kun mun vauva syntyi.

Mitähän hyvän kierrättämistä eteenpäin on siinä, että anoppi mitätöi miniän äitiyttä siinä määrin, että yrittää tunkea kokopäiväiseksi hoitajaksi alle puolivuotiaalle vauvalle? En missään kohtaa ollut ilmaissut haluani palata pikaisesti töihin. Päin vastoin, nautin olostani kotona pitkään kaipaamani vauvan kanssa.

Ihan pelkkää vallan käyttöä anopiltani. Ei muuten ole hoitanut lapsiani ikinä. Ei riitä minulla eikä lasten isällä luottamus.

Kiukuttelet vaan kovasti etkä näe elämässä mitään positiivista. Niin sinusta tulee kauhuanoppi aikoinaan.

Et kai ole ihan nuori enää, mutta silti et ymmärrä miksi joskus isoäidit, jos olivat kotirouvia, hoitivat lastensa lapsia ja ehkä vielä ansiomielessä vieraitakin lapsia.

Tosin kuitenkin 70- luvulla olivat jo isoäiditkin töissä, kaupoissa, tehtaissa. Vaneritehtaalla jossa olin palkanlaskijana sitkeät kuivakkaat isoäidit pistivät vaneria uuniin, liimasivat, paikkasivat, kolmivuorotöissä.

Tai sitten eivät hoitaneet edes niitä omia lapsiaan. He olivat kotirouvina koska eivät muuhun kyenneet.

Eri

Jopa on taas halveksuntaa, otetaan vaikka 70- luku, töitä oli, yksinkertaisia töitä. Esim. Tehdasosastoilla oli kokopäiväisiä siivoojia jotka siistivät työnjälkiä. Aika oli ihan toinen ja naiset kävivät oikeesti töissä, kykyjensä mukaan tietysti.

Koska päivähoitoa ei ollut, osa otti hoitolapsia omien lapsien sivuun. Lasteni päivähoitaja lähti siivoamaan kun miehensä tuli illalla kotiin. Kun lapset meni kouluun, lähti kokopäivätöihin.

Aika oli niin toinen ettei sitä tajua kuka nostaa kotihoidontukia, päivähoitopaikka puoli-ilmaiseksi jokaiselle, pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat.

Ne anopit taas saattoivat olla jo työkyvyttömyyseläkkeellä kun olivat kansakoulun jälkeen aloittaneet työt.

Olen syntynyt vuonna 1960 joten tiedän kyllä mistä puhun.

Kotirouvia oli vaikka kuinka paljon 70-luvulla. Minunkin työpaikallani pankissa oli rouvia jotka oli menneet töihin kun nuorin lapsi oli 12. Ja iso osa silloinkin vain osapäiväisesti.

Iso osa ei mennyt silloinkaan kuten minun äitini.

Ja lastenhoidon taso oli suunnilleen 10 prosenttia nykyisestä. Lapset ruokittiin, oli jonkinlaiset vaatteet.

Ei lasten kanssa oltu tai heitä kuunneltu.

Jos olet 1960 syntynyt et 70- luvulla ole voinut olla pankkivirkailija.

Niin, päivähoito oli huonolla tolalla, kaikenmaailman tätien varassa. Siksi osa hoiti itse lapsensa , monet teki jotain iltatyötä jos miehen työajat sallivat.

En ole katkera vaikka valitsin työsskäynnin ja vaihtuvat hoitotädit, en jaksaisi koko ajan kadehtia, ruikuttaa, halveksia.

Tietenkin olen voinut olla, koska minähän olin kuule ihan täysikäinenkin jo 70-luvulla.

70-luvulla oli täysin normaalia ja erittäin yleistä lojua kotona koululaistenkin kanssa. Kuten siellä miunnkin pankkikonttorissa ne äidit oli tehneet. Tai minun äitini teki.

Se oli sosiaalisesti hyväksyttyä ja perheverotuksen takia ihan kannattavaakin.

Ja turhaan sinä uhriudut noista hoitotädeistä. Olisit hyvin voniut valita myös opinnot, kunnollisen työn ja kodinhoitajan. Nekin oli ihan tavallisia 70-luvulla. Opiskelu oli helppoa, vakituisia työpaikkoja pilvin pimein ja vanhemmuuden vaatimus niin alhainen, että se oli kuopalla.

Helpolla olet päässyt.

Tietysti elämäni on ollut helpompaa kuin sinun. Merkonomiksi kuitenkin jäin ja olin työelämässä. Esikoisen aikaan äitiysloma oli 3 kk. Nykyisellä järjellä ja jos olisi ollut kotihoidontukia, olisin jonkynlaisen hoitovapaan pitänyt.

Vähän nyt yritä löystyttää ajatksiasi, ei tollasessa "ihmisvihassa" ole eläkeläisen hyvä olla. Etsi hyviä asioita jos jostain löydät.

En ole verrannut itseeni, vaan nykytilanteeseen. Sinä olet vain tehnyt laiskan ihmisen valintoja, lastesi kustannuksella.

Sinähän se täällä raivoat ja solvaat ja toisaalta ryvet keksityssä itsesäälissä.

Vuonna 1960 syntyneet ei muuten ole eläkeläisiä.

Älä nyt teeskentele, päivät täällä roikut joten olet eläkeläinen.

Ainakin minun 1960 syntyneet veljien lapsista toinen jäi vuoden alusta, toinen kesälomien jälkeen eläkkeelle. Eläkeikä on 63 vuotta monessa ammatissa.

Mistähän sinä muka tiedät missä minä roikun?

1960 syntyneiden eläkeikä on 64 v 7 kk. Sun keksityt veljesi ei sitä muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oikea ap, tulin katsomaan, mitä keskustelulle kuuluu. Olen ollut kyllä yllättynyt siitä, millaisia kierroksia tämä keskustelu on saanut ja miten aggressiivisia isoäitejä keskusteluun on osallistunut. Ja lapsi ei todellakaan ole teini, vaan taapero.

Onneksi mukaan on mahtunut myös ymmärtäviä kommentteja. Tässä samalla sivulla joku kommentoi sukulaisista, joiden mielestä lapsen "äiti ei osaa mitään". Tältä minusta juuri tuntuu miehen suvun kanssa. Olen tunkeilija, jonkinlainen ulkopuolinen, joka jyrätään.

Joku muu kommentoi myös luokkaeroista. Kyllä! Tämä asia saattaa olla osasyynä. Omassa suvussani myös vanhemmat ihmiset ovat lähtökohtaisesti korkeakoulutettuja. Kaikille heille on ollut itsestään selvää vaikka se, ettei omalla lusikalla anneta ruokaa. Miehen suvussa vanhemmalla väellä koulutus on jäänyt pääasiassa keskikouluun, korkeakoulutettuja ei ole yhtäkään.

Enköhän saa tästäkin lisää kuraa niskaan!

Ap

Jaa, sieltähän se tuli. Olen vähän koulutettu mummo mutta kuulepas nuori äiti, nuo kariesjutut tiedettiin kauan ennen syntymääsi, jo 70 - luvulla. Jopa me typerykset keskikoulun käyneetkin.

Miksi olet mennyt naimaan säätyäsi alemman huonosti koulutetun miehen?

Jos heittäisit sen koppavuuden miehenkin suvun keskuudessa voisit löytää ihan kivoja ihmisiä. Mutta tosiaan, et osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, erilaisista harrastuksista jotka eivät mielestäsi ole hienoja.

Ei mun miehen sukulaiset osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, mistään tuollaisesta.

Appeni lempivirsi on pilkata minua kun tykkään tuollaisesta. Käsityöt varsinkin on typeriä.

Eri

Laitat vahvasti liioitellen. Työväenluokka arvostaa käsillä osaamista.

Sivistyneenä ihmisenä osannet kuitenkin löytää yhteisiä keskustelunaiheita suvun naisten kanssa, lapset, päivähoito, peruskoulu, ruoka, jumpat. Työväenluokassa myös on innokkaita lukijoita, tunnen kirjallisuutta hyvin laajalti keskikoulun käyneenä. Kirjoittelen. Jospa appesi vaikka maalaa ja kirjoittaa runoja kuten kansakoulun käynyt , myös taitava puutyöntekijä, mieheni.

Ongelmasi on se ettet ole mieheesi tyytyväinen. Avioituessa ei järjen käyttö ole pahasta. Olisi kannattanut etsiä omatasoinen mies.

Ei mun miehen duunarisuvussa kukaan tee käsillä mitään. Anopillakin iso pihamaa, ei potun pottua, ei marjapensaita, ei mitään hyötykasvia, eikä kyllä muitakaan kasveja.

Ei tee käsitöitä, ei marjasta, ei ompele, ei kudo, ei neulo, ei virkkaa. Ei siis luo käsillään mitään, ikinä. Eikä lue kirjallisuutta tai käy kirjastossa.

No kohan. Teitä huonon miehen naineita on vauvasivut täynnä.

Mitenköhän tuo mun anoppini liittyy mitenkään mun mieheeni ja tämän harrastamiseen????

Anoppi on miehesi äiti. Miten olet nainut kelvottoman naisen pojan? Alaspäin säädyssäsi.

En ole tuo jolle kommentoit, vastaan omasta puolestani. Anoppi oli aluksi kivan etäinen. Ei puuttunut asioihin, joka eivät hänelle kuulu. Tätä kesti siihen asti, kunnes kuulivauvauutiset. Yhtäkkiä oli anopin pitkä nenä ja vikkelät sormet sotkeutuneena ihan joka asiaan mun ja mieheni taloudessa. Oli jo muun muassa päättänyt, että mä palaan töihin pikaisesti ennen äitiysloman loppua, hän tulee hoitamaan...

Itse on ollut kylmä ja välinpitämätön äiti, joka hoidatti lapsensa omalla äidillään. Kun tuo perinne ei jatkunut, niin taas sai nakella niskojaan, kun miniälle ei mikään kelpaa. Ei ollut anopin poikakaan puoltamassa äitinsä ideaa, mutta kaikki vika minussa.

Kumman joutilaita anoppeja teillä. Itse olin työelämässä kun ensimmäiset syntyi. Ja vielä siinä naapurissa?

Anoppi olisi ehkä hyvää kierrättänyt eteenpäin, hoitanut lapsen että äiti pääsee töihin kuten hänen äitinsä oli auttanut.

Muista että päivähoito-oikeus tuli vasta 1991. Lapseni hoitivat yksityiset päivähoitajat, ei ollut kumpaakaan mummua

Anoppi oli ollut useamman vuoden eläkkeellä kun mun vauva syntyi.

Mitähän hyvän kierrättämistä eteenpäin on siinä, että anoppi mitätöi miniän äitiyttä siinä määrin, että yrittää tunkea kokopäiväiseksi hoitajaksi alle puolivuotiaalle vauvalle? En missään kohtaa ollut ilmaissut haluani palata pikaisesti töihin. Päin vastoin, nautin olostani kotona pitkään kaipaamani vauvan kanssa.

Ihan pelkkää vallan käyttöä anopiltani. Ei muuten ole hoitanut lapsiani ikinä. Ei riitä minulla eikä lasten isällä luottamus.

Kiukuttelet vaan kovasti etkä näe elämässä mitään positiivista. Niin sinusta tulee kauhuanoppi aikoinaan.

Et kai ole ihan nuori enää, mutta silti et ymmärrä miksi joskus isoäidit, jos olivat kotirouvia, hoitivat lastensa lapsia ja ehkä vielä ansiomielessä vieraitakin lapsia.

Tosin kuitenkin 70- luvulla olivat jo isoäiditkin töissä, kaupoissa, tehtaissa. Vaneritehtaalla jossa olin palkanlaskijana sitkeät kuivakkaat isoäidit pistivät vaneria uuniin, liimasivat, paikkasivat, kolmivuorotöissä.

Tai sitten eivät hoitaneet edes niitä omia lapsiaan. He olivat kotirouvina koska eivät muuhun kyenneet.

Eri

Jopa on taas halveksuntaa, otetaan vaikka 70- luku, töitä oli, yksinkertaisia töitä. Esim. Tehdasosastoilla oli kokopäiväisiä siivoojia jotka siistivät työnjälkiä. Aika oli ihan toinen ja naiset kävivät oikeesti töissä, kykyjensä mukaan tietysti.

Koska päivähoitoa ei ollut, osa otti hoitolapsia omien lapsien sivuun. Lasteni päivähoitaja lähti siivoamaan kun miehensä tuli illalla kotiin. Kun lapset meni kouluun, lähti kokopäivätöihin.

Aika oli niin toinen ettei sitä tajua kuka nostaa kotihoidontukia, päivähoitopaikka puoli-ilmaiseksi jokaiselle, pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat.

Ne anopit taas saattoivat olla jo työkyvyttömyyseläkkeellä kun olivat kansakoulun jälkeen aloittaneet työt.

Olen syntynyt vuonna 1960 joten tiedän kyllä mistä puhun.

Kotirouvia oli vaikka kuinka paljon 70-luvulla. Minunkin työpaikallani pankissa oli rouvia jotka oli menneet töihin kun nuorin lapsi oli 12. Ja iso osa silloinkin vain osapäiväisesti.

Iso osa ei mennyt silloinkaan kuten minun äitini.

Ja lastenhoidon taso oli suunnilleen 10 prosenttia nykyisestä. Lapset ruokittiin, oli jonkinlaiset vaatteet.

Ei lasten kanssa oltu tai heitä kuunneltu.

Jos olet 1960 syntynyt et 70- luvulla ole voinut olla pankkivirkailija.

Niin, päivähoito oli huonolla tolalla, kaikenmaailman tätien varassa. Siksi osa hoiti itse lapsensa , monet teki jotain iltatyötä jos miehen työajat sallivat.

En ole katkera vaikka valitsin työsskäynnin ja vaihtuvat hoitotädit, en jaksaisi koko ajan kadehtia, ruikuttaa, halveksia.

Tietenkin olen voinut olla, koska minähän olin kuule ihan täysikäinenkin jo 70-luvulla.

70-luvulla oli täysin normaalia ja erittäin yleistä lojua kotona koululaistenkin kanssa. Kuten siellä miunnkin pankkikonttorissa ne äidit oli tehneet. Tai minun äitini teki.

Se oli sosiaalisesti hyväksyttyä ja perheverotuksen takia ihan kannattavaakin.

Ja turhaan sinä uhriudut noista hoitotädeistä. Olisit hyvin voniut valita myös opinnot, kunnollisen työn ja kodinhoitajan. Nekin oli ihan tavallisia 70-luvulla. Opiskelu oli helppoa, vakituisia työpaikkoja pilvin pimein ja vanhemmuuden vaatimus niin alhainen, että se oli kuopalla.

Helpolla olet päässyt.

Tietysti elämäni on ollut helpompaa kuin sinun. Merkonomiksi kuitenkin jäin ja olin työelämässä. Esikoisen aikaan äitiysloma oli 3 kk. Nykyisellä järjellä ja jos olisi ollut kotihoidontukia, olisin jonkynlaisen hoitovapaan pitänyt.

Vähän nyt yritä löystyttää ajatksiasi, ei tollasessa "ihmisvihassa" ole eläkeläisen hyvä olla. Etsi hyviä asioita jos jostain löydät.

En ole verrannut itseeni, vaan nykytilanteeseen. Sinä olet vain tehnyt laiskan ihmisen valintoja, lastesi kustannuksella.

Sinähän se täällä raivoat ja solvaat ja toisaalta ryvet keksityssä itsesäälissä.

Vuonna 1960 syntyneet ei muuten ole eläkeläisiä.

Älä nyt teeskentele, päivät täällä roikut joten olet eläkeläinen.

Ainakin minun 1960 syntyneet veljien lapsista toinen jäi vuoden alusta, toinen kesälomien jälkeen eläkkeelle. Eläkeikä on 63 vuotta monessa ammatissa.

Mistähän sinä muka tiedät missä minä roikun?

1960 syntyneiden eläkeikä on 64 v 7 kk. Sun keksityt veljesi ei sitä muuta.

Veljien lapset. Roikut täällä vauvapalstalla päivät niiko minäkin samoja juttuja kertoen niiko minäkin. Me mummelit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä oikea ap, tulin katsomaan, mitä keskustelulle kuuluu. Olen ollut kyllä yllättynyt siitä, millaisia kierroksia tämä keskustelu on saanut ja miten aggressiivisia isoäitejä keskusteluun on osallistunut. Ja lapsi ei todellakaan ole teini, vaan taapero.

Onneksi mukaan on mahtunut myös ymmärtäviä kommentteja. Tässä samalla sivulla joku kommentoi sukulaisista, joiden mielestä lapsen "äiti ei osaa mitään". Tältä minusta juuri tuntuu miehen suvun kanssa. Olen tunkeilija, jonkinlainen ulkopuolinen, joka jyrätään.

Joku muu kommentoi myös luokkaeroista. Kyllä! Tämä asia saattaa olla osasyynä. Omassa suvussani myös vanhemmat ihmiset ovat lähtökohtaisesti korkeakoulutettuja. Kaikille heille on ollut itsestään selvää vaikka se, ettei omalla lusikalla anneta ruokaa. Miehen suvussa vanhemmalla väellä koulutus on jäänyt pääasiassa keskikouluun, korkeakoulutettuja ei ole yhtäkään.

Enköhän saa tästäkin lisää kuraa niskaan!

Ap

Jaa, sieltähän se tuli. Olen vähän koulutettu mummo mutta kuulepas nuori äiti, nuo kariesjutut tiedettiin kauan ennen syntymääsi, jo 70 - luvulla. Jopa me typerykset keskikoulun käyneetkin.

Miksi olet mennyt naimaan säätyäsi alemman huonosti koulutetun miehen?

Jos heittäisit sen koppavuuden miehenkin suvun keskuudessa voisit löytää ihan kivoja ihmisiä. Mutta tosiaan, et osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, erilaisista harrastuksista jotka eivät mielestäsi ole hienoja.

Ei mun miehen sukulaiset osaa keskustella käsitöistä, marjastuksesta, mistään tuollaisesta.

Appeni lempivirsi on pilkata minua kun tykkään tuollaisesta. Käsityöt varsinkin on typeriä.

Eri

Laitat vahvasti liioitellen. Työväenluokka arvostaa käsillä osaamista.

Sivistyneenä ihmisenä osannet kuitenkin löytää yhteisiä keskustelunaiheita suvun naisten kanssa, lapset, päivähoito, peruskoulu, ruoka, jumpat. Työväenluokassa myös on innokkaita lukijoita, tunnen kirjallisuutta hyvin laajalti keskikoulun käyneenä. Kirjoittelen. Jospa appesi vaikka maalaa ja kirjoittaa runoja kuten kansakoulun käynyt , myös taitava puutyöntekijä, mieheni.

Ongelmasi on se ettet ole mieheesi tyytyväinen. Avioituessa ei järjen käyttö ole pahasta. Olisi kannattanut etsiä omatasoinen mies.

Ei mun miehen duunarisuvussa kukaan tee käsillä mitään. Anopillakin iso pihamaa, ei potun pottua, ei marjapensaita, ei mitään hyötykasvia, eikä kyllä muitakaan kasveja.

Ei tee käsitöitä, ei marjasta, ei ompele, ei kudo, ei neulo, ei virkkaa. Ei siis luo käsillään mitään, ikinä. Eikä lue kirjallisuutta tai käy kirjastossa.

No kohan. Teitä huonon miehen naineita on vauvasivut täynnä.

Mitenköhän tuo mun anoppini liittyy mitenkään mun mieheeni ja tämän harrastamiseen????

Anoppi on miehesi äiti. Miten olet nainut kelvottoman naisen pojan? Alaspäin säädyssäsi.

En ole tuo jolle kommentoit, vastaan omasta puolestani. Anoppi oli aluksi kivan etäinen. Ei puuttunut asioihin, joka eivät hänelle kuulu. Tätä kesti siihen asti, kunnes kuulivauvauutiset. Yhtäkkiä oli anopin pitkä nenä ja vikkelät sormet sotkeutuneena ihan joka asiaan mun ja mieheni taloudessa. Oli jo muun muassa päättänyt, että mä palaan töihin pikaisesti ennen äitiysloman loppua, hän tulee hoitamaan...

Itse on ollut kylmä ja välinpitämätön äiti, joka hoidatti lapsensa omalla äidillään. Kun tuo perinne ei jatkunut, niin taas sai nakella niskojaan, kun miniälle ei mikään kelpaa. Ei ollut anopin poikakaan puoltamassa äitinsä ideaa, mutta kaikki vika minussa.

Kumman joutilaita anoppeja teillä. Itse olin työelämässä kun ensimmäiset syntyi. Ja vielä siinä naapurissa?

Anoppi olisi ehkä hyvää kierrättänyt eteenpäin, hoitanut lapsen että äiti pääsee töihin kuten hänen äitinsä oli auttanut.

Muista että päivähoito-oikeus tuli vasta 1991. Lapseni hoitivat yksityiset päivähoitajat, ei ollut kumpaakaan mummua

Anoppi oli ollut useamman vuoden eläkkeellä kun mun vauva syntyi.

Mitähän hyvän kierrättämistä eteenpäin on siinä, että anoppi mitätöi miniän äitiyttä siinä määrin, että yrittää tunkea kokopäiväiseksi hoitajaksi alle puolivuotiaalle vauvalle? En missään kohtaa ollut ilmaissut haluani palata pikaisesti töihin. Päin vastoin, nautin olostani kotona pitkään kaipaamani vauvan kanssa.

Ihan pelkkää vallan käyttöä anopiltani. Ei muuten ole hoitanut lapsiani ikinä. Ei riitä minulla eikä lasten isällä luottamus.

Kiukuttelet vaan kovasti etkä näe elämässä mitään positiivista. Niin sinusta tulee kauhuanoppi aikoinaan.

Et kai ole ihan nuori enää, mutta silti et ymmärrä miksi joskus isoäidit, jos olivat kotirouvia, hoitivat lastensa lapsia ja ehkä vielä ansiomielessä vieraitakin lapsia.

Tosin kuitenkin 70- luvulla olivat jo isoäiditkin töissä, kaupoissa, tehtaissa. Vaneritehtaalla jossa olin palkanlaskijana sitkeät kuivakkaat isoäidit pistivät vaneria uuniin, liimasivat, paikkasivat, kolmivuorotöissä.

Tai sitten eivät hoitaneet edes niitä omia lapsiaan. He olivat kotirouvina koska eivät muuhun kyenneet.

Eri

Jopa on taas halveksuntaa, otetaan vaikka 70- luku, töitä oli, yksinkertaisia töitä. Esim. Tehdasosastoilla oli kokopäiväisiä siivoojia jotka siistivät työnjälkiä. Aika oli ihan toinen ja naiset kävivät oikeesti töissä, kykyjensä mukaan tietysti.

Koska päivähoitoa ei ollut, osa otti hoitolapsia omien lapsien sivuun. Lasteni päivähoitaja lähti siivoamaan kun miehensä tuli illalla kotiin. Kun lapset meni kouluun, lähti kokopäivätöihin.

Aika oli niin toinen ettei sitä tajua kuka nostaa kotihoidontukia, päivähoitopaikka puoli-ilmaiseksi jokaiselle, pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat.

Ne anopit taas saattoivat olla jo työkyvyttömyyseläkkeellä kun olivat kansakoulun jälkeen aloittaneet työt.

Olen syntynyt vuonna 1960 joten tiedän kyllä mistä puhun.

Kotirouvia oli vaikka kuinka paljon 70-luvulla. Minunkin työpaikallani pankissa oli rouvia jotka oli menneet töihin kun nuorin lapsi oli 12. Ja iso osa silloinkin vain osapäiväisesti.

Iso osa ei mennyt silloinkaan kuten minun äitini.

Ja lastenhoidon taso oli suunnilleen 10 prosenttia nykyisestä. Lapset ruokittiin, oli jonkinlaiset vaatteet.

Ei lasten kanssa oltu tai heitä kuunneltu.

Jos olet 1960 syntynyt et 70- luvulla ole voinut olla pankkivirkailija.

Niin, päivähoito oli huonolla tolalla, kaikenmaailman tätien varassa. Siksi osa hoiti itse lapsensa , monet teki jotain iltatyötä jos miehen työajat sallivat.

En ole katkera vaikka valitsin työsskäynnin ja vaihtuvat hoitotädit, en jaksaisi koko ajan kadehtia, ruikuttaa, halveksia.

Tietenkin olen voinut olla, koska minähän olin kuule ihan täysikäinenkin jo 70-luvulla.

70-luvulla oli täysin normaalia ja erittäin yleistä lojua kotona koululaistenkin kanssa. Kuten siellä miunnkin pankkikonttorissa ne äidit oli tehneet. Tai minun äitini teki.

Se oli sosiaalisesti hyväksyttyä ja perheverotuksen takia ihan kannattavaakin.

Ja turhaan sinä uhriudut noista hoitotädeistä. Olisit hyvin voniut valita myös opinnot, kunnollisen työn ja kodinhoitajan. Nekin oli ihan tavallisia 70-luvulla. Opiskelu oli helppoa, vakituisia työpaikkoja pilvin pimein ja vanhemmuuden vaatimus niin alhainen, että se oli kuopalla.

Helpolla olet päässyt.

Tietysti elämäni on ollut helpompaa kuin sinun. Merkonomiksi kuitenkin jäin ja olin työelämässä. Esikoisen aikaan äitiysloma oli 3 kk. Nykyisellä järjellä ja jos olisi ollut kotihoidontukia, olisin jonkynlaisen hoitovapaan pitänyt.

Vähän nyt yritä löystyttää ajatksiasi, ei tollasessa "ihmisvihassa" ole eläkeläisen hyvä olla. Etsi hyviä asioita jos jostain löydät.

En ole verrannut itseeni, vaan nykytilanteeseen. Sinä olet vain tehnyt laiskan ihmisen valintoja, lastesi kustannuksella.

Sinähän se täällä raivoat ja solvaat ja toisaalta ryvet keksityssä itsesäälissä.

Vuonna 1960 syntyneet ei muuten ole eläkeläisiä.

Älä nyt teeskentele, päivät täällä roikut joten olet eläkeläinen.

Ainakin minun 1960 syntyneet veljien lapsista toinen jäi vuoden alusta, toinen kesälomien jälkeen eläkkeelle. Eläkeikä on 63 vuotta monessa ammatissa.

Mistähän sinä muka tiedät missä minä roikun?

1960 syntyneiden eläkeikä on 64 v 7 kk. Sun keksityt veljesi ei sitä muuta.

Veljien lapset. Roikut täällä vauvapalstalla päivät niiko minäkin samoja juttuja kertoen niiko minäkin. Me mummelit.

Keksityt veljet ja niiden lapset.

No miten sulle sitten on niiiiiin suuri yllätys nämä kotirouvat, jos ne on sulle moneen kertaan kerrottu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin saan ap:n ajatuksesta kiinni. Meillä anoppi on ollut ihan samantapainen lapsen syntymästä asti. Lapsi on nyt 11v eikä halua olla isoäitinsä kanssa missään tekemisissä.

Vauvana lapsen piti olla aina vain anopin sylissä jos näimme. Lapsi oli pulloruokinnalla, joten anoppi olisi halunnut aina hoitaa sen, vaihtaa vaipat jne. Ihan kuin lapsi olisi ollut hänen. Isompana halusi lapsen luokseen ja tekivät aina anopin päättämiä asioita. Koskaan ei kuunneltu lapsen halua. Eikä koskaan kunnioitettu mitään mitä me vanhemmat sanoimme. Mies kuitenkin pitkään ajatteli, että äidillään on oikeus suhteeseen ainoan lapsenlapsen kanssa kaikesta huolimatta. Mies heräsi vasta, kun anoppi kerran alkoi huutamaan lapselle meidän nähden, kun lapsi uskalsi sanoa mielipiteensä jostain anopille tärkeästä asiasta eikä se ollut sama kuin anopin. Sen jälkeen lapsi on saanut päättää itse näkeekö isoäitiään. Eikä ole nähnyt. Ja on kertonut jälkikäteen, miten ahdistavia ne yhdessä tekemiset oli, kun anoppini toteutti omaa näkemystään isovanhemmuudesta eikä kuunnellut lasta ollenkaan.

Mies muuten jutteli äitinsä kanssa jossain vaiheessa siitä miksi näin lopulta kävi. Anopille ei kuulemma ollut tullut mieleenkään, että meidän tai lapsen mielipiteet olisi niin tärkeitä, että ne pitäisi ottaa huomioon. Eipä sen kommentin jälkeen ole tehnyt mieli olla itsekään anopin kanssa missään tekemisissä.

Siis herraisä minkälaiseen sukuun sitä ihmiset itsensä nai????

Ihminen joka on kasvattanut itsekin lapsia/lapsen, sanoo, ettei "lapsen mielipiteet ole niin tärkeitä, että niitä pitäisi ottaa huomioon" ????????

Onko miehesi siis saanut tälläisen kasvatuksen??? Ja on silti ihan normaali???

No, jos miehesi on kasvanut normaaliksi tuollaisella kasvatuksella, niin kai se pojan lapsikin sitten.

Mutta täyttyy kyllä ihan vilpittömästi ihmetellä, että miten niistä anoppien pojista on kasvanut normaaleja ihmisiä, kun kasvatusmetodit on olleet mitä on. 

Ja yleensä ihminen vielä aika pitkälle noudattaa kotonaan oppimiaan tapoja, joten pojankaan mielestä ei lapsen mielipide kovin tärkeä taida olla :D

Mun mies on elänyt hyvin jyrähenkisen äidin kanssa, oppinutkin myötäilemään häntä kaikessa. Kova poisopetteleminen hänellä on ollut lapsuuden tavoista, mutta päättäväisyytensä vuoksi onnistunut siinä. Jälkensä äidin kylmyys ja hallitsevuus on jättänyt, tietysti. Kaikkensa kyllä tekee, että hänen lapsillaan olisi parempi ja rakastavampi lapsuus kuin hänellä itsellään oli. Varmasti onnistunutkin siinä.

Olen tuo alkuperäisen viestin kirjoittaja. Sama on meilläkin. On tehnyt kotona kaikkensa, että lapsella on erilainen lapsuus, mutta joku sokea piste oli alkuun äitinsä kanssa. Onneksi kuitenkin heräsi. On kuitenkin edelleen hyvin konflikteja välttelevä ja miellyttämisenhaluinen. Pitää itsekin olla tarkkana, että oikeasti kaivaa hänestä mielipiteen esille ja on mahdollisimman huomioiva, koska ei osaa aina sanoa vastaan, vaikka olisikin eri mieltä jostain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin saan ap:n ajatuksesta kiinni. Meillä anoppi on ollut ihan samantapainen lapsen syntymästä asti. Lapsi on nyt 11v eikä halua olla isoäitinsä kanssa missään tekemisissä.

Vauvana lapsen piti olla aina vain anopin sylissä jos näimme. Lapsi oli pulloruokinnalla, joten anoppi olisi halunnut aina hoitaa sen, vaihtaa vaipat jne. Ihan kuin lapsi olisi ollut hänen. Isompana halusi lapsen luokseen ja tekivät aina anopin päättämiä asioita. Koskaan ei kuunneltu lapsen halua. Eikä koskaan kunnioitettu mitään mitä me vanhemmat sanoimme. Mies kuitenkin pitkään ajatteli, että äidillään on oikeus suhteeseen ainoan lapsenlapsen kanssa kaikesta huolimatta. Mies heräsi vasta, kun anoppi kerran alkoi huutamaan lapselle meidän nähden, kun lapsi uskalsi sanoa mielipiteensä jostain anopille tärkeästä asiasta eikä se ollut sama kuin anopin. Sen jälkeen lapsi on saanut päättää itse näkeekö isoäitiään. Eikä ole nähnyt. Ja on kertonut jälkikäteen, miten ahdistavia ne yhdessä tekemiset oli, kun anoppini toteutti omaa näkemystään isovanhemmuudesta eikä kuunnellut lasta ollenkaan.

Mies muuten jutteli äitinsä kanssa jossain vaiheessa siitä miksi näin lopulta kävi. Anopille ei kuulemma ollut tullut mieleenkään, että meidän tai lapsen mielipiteet olisi niin tärkeitä, että ne pitäisi ottaa huomioon. Eipä sen kommentin jälkeen ole tehnyt mieli olla itsekään anopin kanssa missään tekemisissä.

Siis herraisä minkälaiseen sukuun sitä ihmiset itsensä nai????

Ihminen joka on kasvattanut itsekin lapsia/lapsen, sanoo, ettei "lapsen mielipiteet ole niin tärkeitä, että niitä pitäisi ottaa huomioon" ????????

Onko miehesi siis saanut tälläisen kasvatuksen??? Ja on silti ihan normaali???

No, jos miehesi on kasvanut normaaliksi tuollaisella kasvatuksella, niin kai se pojan lapsikin sitten.

Mutta täyttyy kyllä ihan vilpittömästi ihmetellä, että miten niistä anoppien pojista on kasvanut normaaleja ihmisiä, kun kasvatusmetodit on olleet mitä on. 

Ja yleensä ihminen vielä aika pitkälle noudattaa kotonaan oppimiaan tapoja, joten pojankaan mielestä ei lapsen mielipide kovin tärkeä taida olla :D

Mun mies on elänyt hyvin jyrähenkisen äidin kanssa, oppinutkin myötäilemään häntä kaikessa. Kova poisopetteleminen hänellä on ollut lapsuuden tavoista, mutta päättäväisyytensä vuoksi onnistunut siinä. Jälkensä äidin kylmyys ja hallitsevuus on jättänyt, tietysti. Kaikkensa kyllä tekee, että hänen lapsillaan olisi parempi ja rakastavampi lapsuus kuin hänellä itsellään oli. Varmasti onnistunutkin siinä.

Olen tuo alkuperäisen viestin kirjoittaja. Sama on meilläkin. On tehnyt kotona kaikkensa, että lapsella on erilainen lapsuus, mutta joku sokea piste oli alkuun äitinsä kanssa. Onneksi kuitenkin heräsi. On kuitenkin edelleen hyvin konflikteja välttelevä ja miellyttämisenhaluinen. Pitää itsekin olla tarkkana, että oikeasti kaivaa hänestä mielipiteen esille ja on mahdollisimman huomioiva, koska ei osaa aina sanoa vastaan, vaikka olisikin eri mieltä jostain.

Minulla on jyrämäinen äiti ja hän on saanut kaikki uskomaan, että se johtui olosuhteista. Ihminen on sokea omalle lapsuudelleen ja vasta kun sain omia lapsia, silmäni avautuivat lopullisesti. Ja äitini oli mummona ihan yhtä hirveä kuin oli äitinäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin saan ap:n ajatuksesta kiinni. Meillä anoppi on ollut ihan samantapainen lapsen syntymästä asti. Lapsi on nyt 11v eikä halua olla isoäitinsä kanssa missään tekemisissä.

Vauvana lapsen piti olla aina vain anopin sylissä jos näimme. Lapsi oli pulloruokinnalla, joten anoppi olisi halunnut aina hoitaa sen, vaihtaa vaipat jne. Ihan kuin lapsi olisi ollut hänen. Isompana halusi lapsen luokseen ja tekivät aina anopin päättämiä asioita. Koskaan ei kuunneltu lapsen halua. Eikä koskaan kunnioitettu mitään mitä me vanhemmat sanoimme. Mies kuitenkin pitkään ajatteli, että äidillään on oikeus suhteeseen ainoan lapsenlapsen kanssa kaikesta huolimatta. Mies heräsi vasta, kun anoppi kerran alkoi huutamaan lapselle meidän nähden, kun lapsi uskalsi sanoa mielipiteensä jostain anopille tärkeästä asiasta eikä se ollut sama kuin anopin. Sen jälkeen lapsi on saanut päättää itse näkeekö isoäitiään. Eikä ole nähnyt. Ja on kertonut jälkikäteen, miten ahdistavia ne yhdessä tekemiset oli, kun anoppini toteutti omaa näkemystään isovanhemmuudesta eikä kuunnellut lasta ollenkaan.

Mies muuten jutteli äitinsä kanssa jossain vaiheessa siitä miksi näin lopulta kävi. Anopille ei kuulemma ollut tullut mieleenkään, että meidän tai lapsen mielipiteet olisi niin tärkeitä, että ne pitäisi ottaa huomioon. Eipä sen kommentin jälkeen ole tehnyt mieli olla itsekään anopin kanssa missään tekemisissä.

Siis herraisä minkälaiseen sukuun sitä ihmiset itsensä nai????

Ihminen joka on kasvattanut itsekin lapsia/lapsen, sanoo, ettei "lapsen mielipiteet ole niin tärkeitä, että niitä pitäisi ottaa huomioon" ????????

Onko miehesi siis saanut tälläisen kasvatuksen??? Ja on silti ihan normaali???

No, jos miehesi on kasvanut normaaliksi tuollaisella kasvatuksella, niin kai se pojan lapsikin sitten.

Mutta täyttyy kyllä ihan vilpittömästi ihmetellä, että miten niistä anoppien pojista on kasvanut normaaleja ihmisiä, kun kasvatusmetodit on olleet mitä on. 

Ja yleensä ihminen vielä aika pitkälle noudattaa kotonaan oppimiaan tapoja, joten pojankaan mielestä ei lapsen mielipide kovin tärkeä taida olla :D

Mun mies on elänyt hyvin jyrähenkisen äidin kanssa, oppinutkin myötäilemään häntä kaikessa. Kova poisopetteleminen hänellä on ollut lapsuuden tavoista, mutta päättäväisyytensä vuoksi onnistunut siinä. Jälkensä äidin kylmyys ja hallitsevuus on jättänyt, tietysti. Kaikkensa kyllä tekee, että hänen lapsillaan olisi parempi ja rakastavampi lapsuus kuin hänellä itsellään oli. Varmasti onnistunutkin siinä.

Olen tuo alkuperäisen viestin kirjoittaja. Sama on meilläkin. On tehnyt kotona kaikkensa, että lapsella on erilainen lapsuus, mutta joku sokea piste oli alkuun äitinsä kanssa. Onneksi kuitenkin heräsi. On kuitenkin edelleen hyvin konflikteja välttelevä ja miellyttämisenhaluinen. Pitää itsekin olla tarkkana, että oikeasti kaivaa hänestä mielipiteen esille ja on mahdollisimman huomioiva, koska ei osaa aina sanoa vastaan, vaikka olisikin eri mieltä jostain.

Siis ihan kuin kirjoittaisit miehestäni. Konfliktit ovat todella vaikeita,ja mielipiteen muodostaminen ollut vaikeaa. On kyllä helposti osannut valita millaiset täytteet haluaa pizzaan mutta haluaako hän reissuun pohjoiseen vai etelään? Enmätiiä, päätä sinä.

Kyllä niitä sokeita pisteitä on ollut ja alussa mies selitteli äitinsä ilkeitä sanomisia ja kummallisia temppuja, että aina äiti on ollut hankala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin saan ap:n ajatuksesta kiinni. Meillä anoppi on ollut ihan samantapainen lapsen syntymästä asti. Lapsi on nyt 11v eikä halua olla isoäitinsä kanssa missään tekemisissä.

Vauvana lapsen piti olla aina vain anopin sylissä jos näimme. Lapsi oli pulloruokinnalla, joten anoppi olisi halunnut aina hoitaa sen, vaihtaa vaipat jne. Ihan kuin lapsi olisi ollut hänen. Isompana halusi lapsen luokseen ja tekivät aina anopin päättämiä asioita. Koskaan ei kuunneltu lapsen halua. Eikä koskaan kunnioitettu mitään mitä me vanhemmat sanoimme. Mies kuitenkin pitkään ajatteli, että äidillään on oikeus suhteeseen ainoan lapsenlapsen kanssa kaikesta huolimatta. Mies heräsi vasta, kun anoppi kerran alkoi huutamaan lapselle meidän nähden, kun lapsi uskalsi sanoa mielipiteensä jostain anopille tärkeästä asiasta eikä se ollut sama kuin anopin. Sen jälkeen lapsi on saanut päättää itse näkeekö isoäitiään. Eikä ole nähnyt. Ja on kertonut jälkikäteen, miten ahdistavia ne yhdessä tekemiset oli, kun anoppini toteutti omaa näkemystään isovanhemmuudesta eikä kuunnellut lasta ollenkaan.

Mies muuten jutteli äitinsä kanssa jossain vaiheessa siitä miksi näin lopulta kävi. Anopille ei kuulemma ollut tullut mieleenkään, että meidän tai lapsen mielipiteet olisi niin tärkeitä, että ne pitäisi ottaa huomioon. Eipä sen kommentin jälkeen ole tehnyt mieli olla itsekään anopin kanssa missään tekemisissä.

Siis herraisä minkälaiseen sukuun sitä ihmiset itsensä nai????

Ihminen joka on kasvattanut itsekin lapsia/lapsen, sanoo, ettei "lapsen mielipiteet ole niin tärkeitä, että niitä pitäisi ottaa huomioon" ????????

Onko miehesi siis saanut tälläisen kasvatuksen??? Ja on silti ihan normaali???

No, jos miehesi on kasvanut normaaliksi tuollaisella kasvatuksella, niin kai se pojan lapsikin sitten.

Mutta täyttyy kyllä ihan vilpittömästi ihmetellä, että miten niistä anoppien pojista on kasvanut normaaleja ihmisiä, kun kasvatusmetodit on olleet mitä on. 

Ja yleensä ihminen vielä aika pitkälle noudattaa kotonaan oppimiaan tapoja, joten pojankaan mielestä ei lapsen mielipide kovin tärkeä taida olla :D

Mun mies on elänyt hyvin jyrähenkisen äidin kanssa, oppinutkin myötäilemään häntä kaikessa. Kova poisopetteleminen hänellä on ollut lapsuuden tavoista, mutta päättäväisyytensä vuoksi onnistunut siinä. Jälkensä äidin kylmyys ja hallitsevuus on jättänyt, tietysti. Kaikkensa kyllä tekee, että hänen lapsillaan olisi parempi ja rakastavampi lapsuus kuin hänellä itsellään oli. Varmasti onnistunutkin siinä.

Olen tuo alkuperäisen viestin kirjoittaja. Sama on meilläkin. On tehnyt kotona kaikkensa, että lapsella on erilainen lapsuus, mutta joku sokea piste oli alkuun äitinsä kanssa. Onneksi kuitenkin heräsi. On kuitenkin edelleen hyvin konflikteja välttelevä ja miellyttämisenhaluinen. Pitää itsekin olla tarkkana, että oikeasti kaivaa hänestä mielipiteen esille ja on mahdollisimman huomioiva, koska ei osaa aina sanoa vastaan, vaikka olisikin eri mieltä jostain.

Siis ihan kuin kirjoittaisit miehestäni. Konfliktit ovat todella vaikeita,ja mielipiteen muodostaminen ollut vaikeaa. On kyllä helposti osannut valita millaiset täytteet haluaa pizzaan mutta haluaako hän reissuun pohjoiseen vai etelään? Enmätiiä, päätä sinä.

Kyllä niitä sokeita pisteitä on ollut ja alussa mies selitteli äitinsä ilkeitä sanomisia ja kummallisia temppuja, että aina äiti on ollut hankala.

"Se nyt on semmonen."

Mun miehen mielestä kaikkiin v-päihin pitää sopeutua ja paskaa ottaa niskaan, koska ihmistä ei kuitenkaan voi muuttaa.

Sitten on nää klassikot, että hyväähän se vain tarkottaa ja että ei se pahaa tarkota.

Äidin tossun alta vaimon tossun alle. Eikö teitä naisia edes hävetä puhua miehestänne kuin isosta lapsesta?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ihmisten tosissaan pitäisi miettiä tarkemmin kenen kanssa lapsia tekee. Onko valmis hyväksymään loppuelämäksi myös puolison suvun. Se meinaan seuraa elämässä mukana aina tavalla tai toisella lasten geenien kautta. Ehkä ihmisten kannattaisi jatkossa oikeasti miettiä kenen kanssa lisääntyy ettei sitten tartte murehtia kun ei puolison suku olekaan sitä tätä ja tuota.

Oma mieheni ei ollut perheensä kanssa missään tekemisissä vuosiin ennen kuin saimme lapsen. Sitten yhtäkkiä halusikin olla vanhempiensa kanssa tekemisissä. Edelleen 10v myöhemmin tunnen oloni vähän petetyksi. En tosiaan kuvitellut, että tilanne muuttuisi niin paljon, että miehen vanhempien kanssa pitäisi oikeasti olla tekemisissä. Molemmat sellaisia, joille vain omalla mielipiteellään on merkitystä ja meidän yli on saanut kävellä ihan huolella. Onneksi nykyisin lapsikaan ei halua nähdä heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on ap käynyt niin monta kertaa hokemassa tätä sukulaisten "omien tarpeiden tyydyttämistä" että avaapa vielä vähän mitä tällä tarkoitat? Sukulaiset haluavat antaa hellyyttä lapselle ja sen sijaan että kärsisivät siitä nauttivat itsekin tilanteesta?

Ei, vaan ne aikuiset haluavat hellyyttä lapselta, jopa väkisin. Esim pois rimpuilevaa lasta ei päästetä pois sylistä, kun mummu niin rakastaa pikkumurua.

Mun anoppi teki tätä. Pussasi lasta väkisin, vaikka lapsi sanoi itse, että ei halua eikä tykkää siitä. Sitten anoppi ihmetteli miksi lapsia ei halua nähdä häntä.

Vierailija kirjoitti:

Äidin tossun alta vaimon tossun alle. Eikö teitä naisia edes hävetä puhua miehestänne kuin isosta lapsesta?

Kyllä mieheni on ihan tasavertainen aikuinen, mutta traumaattisen lapsuuden takia tarvitsee vähän extrahellyyttä ja kannustusta eri tilanteissa. Ei se oli tossuttamista vaan välittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Äidin tossun alta vaimon tossun alle. Eikö teitä naisia edes hävetä puhua miehestänne kuin isosta lapsesta?

Niin. Siis minä olen nainen jonka äiti on kammoanoppi ja hirviömummo.

En ole mieheni tossun alla. Mun äitini on myös ollut niiiiin hirveä aina että se on valjennut meille lapsillekin. Jos on samantyyppinen mutta ei noin paha, hänen tekemisiään juurikin selittelee kuten täällä monet kertoo hirviöanopin lasten tekevän.

Minunkin äitini on esimerkiksi satunnaisten naapurien mielestä oikeinkin mukava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin tossun alta vaimon tossun alle. Eikö teitä naisia edes hävetä puhua miehestänne kuin isosta lapsesta?

Niin. Siis minä olen nainen jonka äiti on kammoanoppi ja hirviömummo.

En ole mieheni tossun alla. Mun äitini on myös ollut niiiiin hirveä aina että se on valjennut meille lapsillekin. Jos on samantyyppinen mutta ei noin paha, hänen tekemisiään juurikin selittelee kuten täällä monet kertoo hirviöanopin lasten tekevän.

Minunkin äitini on esimerkiksi satunnaisten naapurien mielestä oikeinkin mukava.

Miksi olette naimisissa miehen kanssa josta puhutte kuin hän olisi lapsi?

Hirviövaimot hallitsevat miestään kunnes ylentyvät hirviöanopeiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin tossun alta vaimon tossun alle. Eikö teitä naisia edes hävetä puhua miehestänne kuin isosta lapsesta?

Niin. Siis minä olen nainen jonka äiti on kammoanoppi ja hirviömummo.

En ole mieheni tossun alla. Mun äitini on myös ollut niiiiin hirveä aina että se on valjennut meille lapsillekin. Jos on samantyyppinen mutta ei noin paha, hänen tekemisiään juurikin selittelee kuten täällä monet kertoo hirviöanopin lasten tekevän.

Minunkin äitini on esimerkiksi satunnaisten naapurien mielestä oikeinkin mukava.

Miksi olette naimisissa miehen kanssa josta puhutte kuin hän olisi lapsi?

Hirviövaimot hallitsevat miestään kunnes ylentyvät hirviöanopeiksi.

Miksi sinä teitittelet minua? Minun anoppini on kuollut. Miehelläni on hirviöanoppi, minun äitini.

Emme ole äitini kanssa missään tekemisissä.

Oletko kännissä kun et ymmärrä lukemaasi?