Christina, 31, koki olevansa työkyvytön, mutta lääkäri ei päästänyt häntä eläkkeelle.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma tuossa on, että on koettu ikäviä asioita siinä yhdessä työpaikassa ja siitä on jäänyt traumat. Oikeasti pitäisi puhua siitä, että näitä huonoja työpaikkoja tai jopa itselle sopimattomia työpaikkoja on paljon. Olen nähnyt elämässäni monia ikäviä työpaikkoja ja sitten taas toisia joissa on ollut ihan mukavaa.

Kun tästä ei puhuta tarpeeksi niin ihminen kokee helposti, että HÄNESSÄ on vikaa ja alkaa ylianalysoida asioita. Todennäköisesti tässä naisessa ei ole itsessään mitään sellaista vikaa joka estää pärjäämästä toisessa paikassa, mutta tämä yksi kokemus värittää liikaa. Vaikka hänellä olisi mikä nepsyvika niin hyvinhän se työpanos kelpasi hyväksikäyttäjäfirmalle siihen asti kunnes palkkaa olisi pitänyt maksaa!

"Vaikka hänellä olisi mikä nepsyvika niin hyvinhän se työpanos kelpasi hyväksikäyttäjäfirmalle siihen asti kunnes palkkaa olisi pitänyt maksaa!"

Erittäin hyvin sanottu! Muutenkin samaa mieltä tämän viestin kanssa.

En ymmärrä miksi työttömiä vieroksutaan... Siis että vain ne voivat poistua työelämästä jotka ovat vaikeasti vammaisia ja vammautuneita. Entäs ne joilla on oikeasti oppimisongelmia ja esimerkiksi dysfasia tai afasia? Ei tällaisia ihmisiä huolita kaikenlaisiin hommiin vaan työkyky riittää vaan harvoihin ammatteihin. Ei sen vian tarvitse olla iso kun se vaikuttaa paljon elämiseen.

Olen itse nainen jolla todettu lapsena kielellinen erityisvaikeus mutta teen kyllä ihan täyspäiväisesti töitä laitoshuoltajana. Luojan kiitos minulla ei ole muita ongelmia koska jos olisi, en pärjäisi työssäni. Minun on joskus vaikeus muistaa sanoja ja tuottaa niitä mutta onneksi positiivisella elämänasenteella jaksan eteenpäin ja se että työpaikassani on hyvä ilmapiiri.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se Luoja laiskoja tarvii

"Laiskalle tulee hiki syödessäkin."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö tuollaiset ensimmäisellä sivulla mainitut matalan kynnyksen työpaikat, joissa voi työskennellä muutaman tunnin viikossa, ole tarkoitettu lähinnä kehitysvammaisille ja muille synnynnäisesti rajoitteisille. Ja kuvitteleeko joku sillä palkalla elävän? Se on taskurahaa vammaistukea saaville.

Jos saat vammaistukea, saat myös työkyvyttömyyseläkettä yleensä. Vanmaistuki on vain pieni avustus esim terapia- tai avustajakuluihin. Nyt nämä tukikuviot selviksi ennen kuin kommentoidaan!

Tk-eläkkeellä ei voi saada vammaistukea.

Kyllä voi muttei vammaistukea tipu heppoisin perustein. Pitää olla oikea vamma todettu lääkärintodistuksella eikä se yksinään riitä, ehdot löytyvät googlaamalla. Kuviteltu vamma ei oikeuta tukeen.

Monet lievästi kehitysvammaisetkin pyritään laittamaan työelämään ja monet itse asiassa haluavat tehdä töitä. Ei ole älynlahjoistakaan kiinni ihmisen työllistyminen.

Vierailija kirjoitti:

Moni nuori pääsee tosta vaan eläkkeelle kun pää ei kestä. Kotona ei ole opetettu työntekoa.

On meillä nämä Suomen nuorimmat eläkeläiset, joiden ei tarvitse edes käydä lääkärin arvioitavana eikä tarvitse edes yrittää mitään töitä tai koulutusta.

Työelämä ja työelämään pääsy ja siellä pysyminen vaatii nykyisellään niitä resursseja joita kaikilla ei ole, jos olet hiukankaan "poikkeava" esim. terveydellisistä syistä "rajoitteinen", joutuu paska tuulettimeen heti. Suomeen pitäisi luoda monenkerroksen työmarkkinat, eli kaikille jotakin, ei kaikki voi olla joko johtoportaassa tai alatasanteella on monia välimuotojakin.

En tiedä tuon henkilön tapauksesta mitään, mutta kyllä ihmisiä roikutetaan työkkärin listoilla kauan sen jälkeenkin, kun on selvää, ettei työkykyä enää ole. Äidilläni oli sairaus, joka vei hänet lopulta pyörätuoliin, mutta kesti vuosia päästä eläkkeelle, vaikka hän ei pystynyt tekemään mitään.

Jotenkin hieman epäselvä tarina. Ehkä tarkoituksella jätetty yksityiskohtia pois, ja eihän kaikki sinänsä lukijalle kuulukaan. Tuskin hän turhaan valittaa, varmaan lievää neuroepätyypillisyyttä taustalla tai huonoa roolimallia ja ohjauksen puutetta omassa lapsuudenkodissa. Huonoja kokemuksiakin. Vaikea silti ymmärtää miksi on niin kova halu tehdä lapsia ties millaisiin olosuhteisiin, vaikka ei olisi oma elämäkään ja toimeentulo järjestyksessä. Hyvä tietysti, että opettelee pitämään huolta itsestään ja käy työpajalla, jos siitä kerran hyötyy ja saa apua. Nuo työpajat tai kuntouttavat eivät kuitenkaan sovi kaikille työkyvyttömille työttömille, eikä niistä saa korvaustakaan kuin 9 euroa päivässä. Itse olen ollut kuntouttavassa työtoiminnassa niin huonokuntoisena, että se pahensi vointiani ja aiheutti terveyden romahtamisen. Pyysin jopa ylimääräisiä tunteja ja päiviä omasta aloitteestani, mutta olin työpaikalla ihan voimieni äärirajoilla ja nukahtelin kesken päivän, mistä johtajankin piti huomauttaa. Toivottavasti Christina kuntoutuisi vielä työkykyiseksi ja voisi tulevaisuudessa elättää itsensä sekä lapsensa. 

Minulla on autismin kirjoa ja laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, mutta ei ole käynyt mielessäkään ryhtyä elämäntapatyöttömäksi, vaikka elämä ollut suurimmilta osin alamäkeä, minkä takia itseluottamuskin ollut nollissa. Tällä hetkellä opiskelen tavallisessa ammattikoulussa merkonomiksi, jonne hain työkokeilun perheenjäsenen myymälässä vahvistaessa opiskeluhalua. Olin alkuun aika skeptinen miettiessäni peruskoulussa yksilöllistettyä matematiikkaa. Hyvä, kun osaan laskea yhteen ja vähentää. Jotain päässälaskuja olen oppinut näönvaraisesti.

Kierrätyskeskuksessa harjoittelu sujuu mukavasti. Ainoa asia, joka tökkii, on teoriaopinnot. Matematiikan tehtävissä tarvitsen jelppiä ja todella kiva, kun keskittymiskykyni on heikentynyt kuivasilmäisyyden myötä. Toki on mahdollista, että myös huono fyysinen kunto pilaa kykyä keskittyä, aiheuttaa pääkipua ja vaikuttaa silmiini, ja itsekin jo tajunnut, että asialle on tehtävä jotain. Muuten ihan ok menee. Tuntuu silti siltä, että 22-vuotiaana saatu diagnoosi Sjögrenin oireyhtymästä vaikuttaa kognitiooni ja tekee minusta varhain raihnaistuneen.

Ehkä mieleinen tekeminen harjoittelussa saanut ajattelemaan liikunnallista puoltani, jolle ihan oikeasti aion tehdä jotain. Onneksi en ole niin kyvytön, että vielä 27-vuotiaana yrittäisin opetella hampaiden pesua. Sehän on kuulunut rutiineihini pestä hampaat aamuin illoin. Ehkä tästä vielä jotain kehkeytyy, enkä minä rupea kiukuttelemaankaan vaikeiden matematiikan tehtävien kanssa, vaikka tiedän että en tule niitä kaikkia oppimaan. Kunhan en miksikään kirjanpitäjäksi tähtää, niin kaikki hyvin.

Eihän adhd itsessään estä työntekoa. Tiedän monia duunariammateissa ja akateemisilla aloilla toimivia adhd-ihmisiä. Aika helpolla saa luistaa yhteiskunnasta, jos adhd:n takia pääsee eläkkeelle. Toki jos on jotain psyykkisiä ongelmia, niin ne vaikuttavat enemmän kuin adhd.

Ei kukaan ole minua käskenyt ottamaan nenäkorua pois ja värjäämään oranssit hiukset blondeiksi, vaikka tehnyt töitä pitkäänkin palvelualalla. Tällä hetkellä olen töissä kirppiksellä. Ymmärrän tietysti että mm. hoitoalalla ja ravintola-alalla lävistykset eivät tule kuuloonkaan hygienia- ja turvallisuussyistä. Elämä on valintoja. Ei astmaatikkokaan tee siivoojan tai kampaajan töitä hajusteiden takia, eikä kyse ole syrjinnästä vaan realiteeteista. Itselläni on muuten diagnoosina ADHD, joka oli koulussa kivasti pärjäävä ja opiskellut kaksoistutkinnon. Ei kyse ole esteestä, vaan hidasteesta. Parhaimmillaan adhd-ihmisen tilanne on juuri samanlainen kuin minulla. Pahimmillaan sitten rottautunut elämä neljän seinän sisällä tai jopa vankilassa.

Jos kaikki päästettäisiin eläkkeelle kun kokevat olevansa työkyvyttömiä, ei täällä kukaan tekisi töitä. Yleensä se on niin, että jos ei voi tehdä entistä työtä, voi tehdä jotain muuta työtä.

Minulle tuli työtapaturman vuoksi paha lannerangan vika, enkä kyennyt tekemään enää fyysistä työtä. Hain eläkettä mutta en saanut. Ilmoitettiin, että vaikka en kykene enää nykyiseen työhän, niin voin silti tehdä jotain muuta työtä. Viimein vakuutusyhtiö osti minulle koulutuspaikan ja valmistuin tradenomiksi. Nyt olen onnellinen valtion hyväpalkkaisessa virassa. Olen usein kivulias mutta onneksi voin työssäni istua tai seisoa sähköpöydän ansiosta. Kivut eivät haittaa kun on niin kiva työ, ihanat työkaverit ja mukava esimies. 

Onneksi en päässyt eläkkeellä. Talossani asuu useita jo nuorena työkyvyttömyys eläkkeelle päässeitä. Yksi on entinen laatoittaja ja hän käy päivittäin "pimeissä" töissä. Yksi eläkeläisnainen harrastaa kiipeilyä ja potkunyrkkeilyä. Eräs nuorehko eläkeläismies osallistuu maratoneihin pari kertaa vuodessa ja lopun aikaa lenkkeilee ja nostelee painoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseisellä ihmisellä on selvästi neurokognitiivisia/psyykkisiä haasteita, jotka tekevät työnteosta hankalaa. Se ei ole hänen syynsä, kuten ei sekään, että erilaiset kuntoutuspolut eivät läheskään aina takaa työllistymistä tai muutenkaan sovi kaikille.

Usein kuntoutus tuntuu rehellisesti sanottuna olevan vain keino siivota työttömyystilastoja.

Mitä tulee yksilön ja yhteiskunnan suhteeseen: joskus yksilön hyvä ja yhteiskunnan hyvä ovat ristiriidassa ja silloin ihminen voi ainutkertaisen elämänsä äärellä joutua tekemään ratkaisuja, jotka eivät miellytä yhteiskuntaa/muita kansalaisia. Ihminen on kuitenkin enemmän kuin kansalainen/veronmaksaja. Hänellä on elämäntilanteen ja voimavarojen niin vaatiessa oltava oikeus huolehtia hyvinvoinnistaan ja terveydestään vaikka se tarkoittaisi vähemmän verotuloja valtiolle. Hyvinvointivaltiossa tällaisista ihmisistä pitävät huolta ne joilla on leveämmät hartiat.

Miksi suomeen syntyy koko ajan sairaampia ja mielenterveysongelmaisempia lapsia? Alhainen syntyvyys on mahdollisuus.

Olin aiemmin huolissani Suomen alhaisesta syntyvyydestä, mutta jos joka toinen suomalaislapsi on sairaampi ja mielenterveysongelmaisempi, niin synnytystalkoisiin osallistuminen ei houkuttele yhtään. Mieluummin sitten lapseton kuin elämä sairaan lapsen kanssa, mikä tarkoittaa yleensä avieroa (yleensä isä on se perheestä häipyvä osapuoli).

Työelämä voi kyllä nykyään olla varsin sekavaa ja huonosti organisoitua. Jos ei ole kunnollista perehdytystä, niin mitä siitä tulee? Virheitä virheiden perään.

- sivusta

Vierailija kirjoitti:

Jos kaikki päästettäisiin eläkkeelle kun kokevat olevansa työkyvyttömiä, ei täällä kukaan tekisi töitä. Yleensä se on niin, että jos ei voi tehdä entistä työtä, voi tehdä jotain muuta työtä.

Minulle tuli työtapaturman vuoksi paha lannerangan vika, enkä kyennyt tekemään enää fyysistä työtä. Hain eläkettä mutta en saanut. Ilmoitettiin, että vaikka en kykene enää nykyiseen työhän, niin voin silti tehdä jotain muuta työtä. Viimein vakuutusyhtiö osti minulle koulutuspaikan ja valmistuin tradenomiksi. Nyt olen onnellinen valtion hyväpalkkaisessa virassa. Olen usein kivulias mutta onneksi voin työssäni istua tai seisoa sähköpöydän ansiosta. Kivut eivät haittaa kun on niin kiva työ, ihanat työkaverit ja mukava esimies. 

Onneksi en päässyt eläkkeellä. Talossani asuu useita jo nuorena työkyvyttömyys eläkkeelle päässeitä. Yksi on entinen laatoittaja ja hän käy päivittäin "pimeissä" töissä. Yksi eläkeläisnainen harrastaa kiipeilyä ja potkunyrkkeilyä. Eräs nuorehko eläkeläismies osallistuu maratoneihin pari kertaa vuodessa ja lopun aikaa lenkkeilee ja nostelee painoja.

Hyvä että olet löytänyt työn, jossa viihdyt ja joka tuntuu mielekkäältä.

Luulen, että yksi haaste nykyään on löytää paikka, jossa työn tekeminen tuntuu mielekkäältä ja porukka tukee toisiaan.

Kun arvioidaan ihmisen työkykyä ja oikeutta eläkkeeseen, niin arvioidaan _jäljellä olevaa työkykyä_, aika harvalla alle 40-vuotiaalla ei ole jäljellä lainkaan työkykyä, mihinkään työhön (pois lukien vaikeasti psyykkisesti sairaat). Minusta meillä pitäisi opastaa ihmisiä jo yläasteen opinnoissa Suomen sosiaaliturvan kiemuroihin ja systeemiä muuttaa siten että osa-aikaisen työntekemiseen palkkaaminen ja työntekeminen helpottuisi.

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin jutulla Christinasta, pohjustetaan nyt jotain uutta lakia, joka velvoittaa tälläiset (yh-) lumihiutaleet. Hyvä niin. Christina saa naamansa lehteen ja uuden lain alulle. Onhan väärin, että rehelliset jo työelämän ehtoopuolella olevat työtä tekevät tai työttömiksi joutuneet, raihnaiset ikäihmiset imetään loppuun, jotta tällaiset loisijat saisivat jokapäiväisen verensä.

Kaikki sairaudet ei näy päällepäin. Ja naapureiden terveystiedot ei kuulu sinulle. Jos huomauttelet naapureille työttömyydestä niin hän voi tehdä ilmoituksen vainoamisesta ja sinulle tulee merkintä rekisteriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin jutulla Christinasta, pohjustetaan nyt jotain uutta lakia, joka velvoittaa tälläiset (yh-) lumihiutaleet. Hyvä niin. Christina saa naamansa lehteen ja uuden lain alulle. Onhan väärin, että rehelliset jo työelämän ehtoopuolella olevat työtä tekevät tai työttömiksi joutuneet, raihnaiset ikäihmiset imetään loppuun, jotta tällaiset loisijat saisivat jokapäiväisen verensä.

Kaikki sairaudet ei näy päällepäin. Ja naapureiden terveystiedot ei kuulu sinulle. Jos huomauttelet naapureille työttömyydestä niin hän voi tehdä ilmoituksen vainoamisesta ja sinulle tulee merkintä rekisteriin.

Ihmisen ei tarvitse kertoa uteliaille naapurin mummuille sairauksiaan ja miksi on kotona. Mutta eikö ole hyvä, että 70-vuotiaalle mummulle tulee tuomio vainoamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tälläkin jutulla Christinasta, pohjustetaan nyt jotain uutta lakia, joka velvoittaa tälläiset (yh-) lumihiutaleet. Hyvä niin. Christina saa naamansa lehteen ja uuden lain alulle. Onhan väärin, että rehelliset jo työelämän ehtoopuolella olevat työtä tekevät tai työttömiksi joutuneet, raihnaiset ikäihmiset imetään loppuun, jotta tällaiset loisijat saisivat jokapäiväisen verensä.

Kaikki sairaudet ei näy päällepäin. Ja naapureiden terveystiedot ei kuulu sinulle. Jos huomauttelet naapureille työttömyydestä niin hän voi tehdä ilmoituksen vainoamisesta ja sinulle tulee merkintä rekisteriin.

Ihmisen ei tarvitse kertoa uteliaille naapurin mummuille sairauksiaan ja miksi on kotona. Mutta eikö ole hyvä, että 70-vuotiaalle mummulle tulee tuomio vainoamisesta.

Jokaisella on oikeus kulkea omaan kotiinsa ilman, että huomautellaan työttömyydestä. Eikä sairaudet näy päällepäin. Minulle huomautettiin yhden kerran ja se on ahdistavaa, jatkossa teen ilmoituksen poliisille vainoamisesta.