Hei sinä, joka kamppailet kodin sotkun ja epäsiisteyden kanssa!

Pyyhkeet: keittiö, wc, kylpypyyhkeet, sekä sohva ja verhot myös listaan mukaan puhtaisiin tekstiileihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa Veltto Virtasen haastattelu Iltasanomista. Aivan järkyttävää katseltavaa. Melkein tuli oksennus kun katsoin videon ja näin sen kaaoksen. Mutta kukin tavallaan. Jos joku on onnellinen romun keskellä ja pitää niitä aarteinaan siitä vaan. Minä en. En kestäisi katsella tuollaista kaaosta sekuntiakaan.

Samaa katoin minäkin. Kuuluuko ihmisellä olla noin montaa aarretta. Vain onko se vain elämäntyylin romantisoimista. Oletteko koskaan kuulleet swedish death cleaning. Miettikää nyt kuka noita romuja siivoo kun ko. Henkilö ei enää olemassa. On aika itsekästä haalia noin paljon tavaraa itselleen. Ja ajatella et jälkeläiset sit hoitaa näitä sotkuja mun puolesta kun aikani on päättynyt. Tää ei nyt liittynyt siis ap aloittamaan ihanan inspiroivaan aiheeseen.

Pidetään tämä kuitenkin hyvän mielen ketjuna. Ei ole tarpeen haukkua toisten koteja, olivat ne sitten millaisia.

Perikunta voi myydä koko kodin tavaroineen vaikka asiaan erikoistuneille yrittäjille. He raivaavat ja myyvät, mikä arvokasta.

Useimmat perikunnat eivät itse asiassa koskaan peri mitään muuta kuin niitä toisen ns. aarteita, joita moni roinaksikin kutsuu. Tästä oli juuri juttu iltapäivälehdissä, että useimmat suomalaiset ovat esim. perintöverosta vapaat sen takia, ettei ole mitään, mitä perittäisiin.

Eikä niitä raivausyrityksiä ole kuin isoilla paikkakunnilla. Edes antikvariaatteja ei enää ole kaikkialla. Kirppareillekaan ei juuri enää saa vain viedä, vaan pitää hankkia loosi ja myydä itse roinansa.

Kyllä ruotsalainen kuolinsiivous olisi ihan aiheellista jokaisen suorittaa. Eli raivata rojunsa itse, kun vielä pystyy. Iltapäivälehdessä kehotettiin myymään jopa asunto ennen 70 ikävuotta eli muuttamaan koti rahaksi.

Itsekin olen hamsterivanhemmilleni sanonut, etten halua heidän keräämiään kippoja, kuppeja, verhoja, lakanoita ja tilpehööriä, viekää ylimääräiset pois talostanne. Mutta mitään ei ole tapahtunut. Oman ylimääräisen roinan, jota asianosaiset itsekään eivät ole käyttäneet, jättäminen perikunnalle kulkee suomalaisissa verenperintönä.

Tätä kommenttia lukiessa ajattelin, että toivottavasti tosiaan yksikään tämmöinen ihminen ei peri yhtään mitään rahallisesti arvokasta.

Ymmärrän toki ajatuksen valtavien tavaravuorten ahdistavuudesta. Lisäksi on tietysti ihan kestämätöntä luonnon ja ihmisen kannalta tuottaa ja ostaa hirveitä määriä tavaraa. En mitenkään kannusta tähän.

Siihen loppuu ymmärrys. Ajatuskin siitä, että yhtään minkään ikäisellä olisi velvollisuus luopua tavaroistaan saati kodistaan, ettei jäisi siivottavaa, on todella pöyristyttävä. Todellakin toivon, että vanhempani saisivat asua, missä haluavat ja pitää tavaransa ihan loppuun asti. Olen itse tarjonnut siivousapua omille vanhemmilleni ja nähnyt isovanhempani hamstrausvaiheen (säästi kaikkea rojua), kun hän sairastui muistisairauteen. Niiden setviminen oli osa surutyötä.

Minä ja moni muu tykkää tehdä kaikenlaista käsillään ja silloin kertyy materiaalia, jota koko ajan myös käytän. Kaikki tämmöinen olisi joidenkin mielestä lopetettava ja mentävä kuopan viereen makaamaan siinä seitsemänkymppisenä, jotta on sitten helppo potkaista kupsahtanut kuoppaan.

Tai mitä jos vain pitäisi tavaransa järjestyksessä? Pyrkisi siis myös keskusteluissa ajatukseen, että myös läheiset tietävät, missä on suunnilleen mitäkin ja perikunnan on sitten helppo myydä tai antaa tavarat pois. Moni kuitenkin ajattelee myös, että osa peritystä tavarasta on arvokkainta, mitä omistaa oli rahallista arvoa tai ei.

Minulla on vuosia ollut ongelmia pitää kotia siistinä ja koen siitä syyllisyyttä ja ahdistusta. Mielenterveys ja jaksaminen ei ole kunnossa. Tuntuu turhalta siivota kun lapset sotkevat jatkuvasti. Tajusin että ainoa ratkaisu on rankalla kädellä alkaa karsimaan tavaroita, niin paikat pysyisi helpommin järjestyksessä. Olenkin antanut jo monta kassillista vaatteita/tekstiilejä/mattoja/astioita pois ja yhdessä lasten kanssa myimme/lahjoitimme leluja joilla ei oltu leikitty aikoihin. Ja luulin ettei meillä muka ole erityisen paljon tavaraa, silti sitä vaan jostain löytyy lisää.

Joistain tavaroista on vaikeaa luopua, esim. lapsuudessa keräilemäni sarjakuvakirjat. Vihdoin pystyn luopumaan niistäkin, kun tajusin että ne ovat vain pyörineet koskemattomina hyllyssä ainakin 5 vuotta eli loppupeleissä ne eivät olekaan minulle niin tärkeitä.

Pikkuhiljaa koti on alkanut näyttää avarammalta. Vielä riittää karsittavaa, tavoitteeni on ettei ennen siivoamista tarvitse siivota jotta pääsee siivoamaan. Tämä projekti vie aikaa mutta on sen arvoista :)

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vuosia ollut ongelmia pitää kotia siistinä ja koen siitä syyllisyyttä ja ahdistusta. Mielenterveys ja jaksaminen ei ole kunnossa. Tuntuu turhalta siivota kun lapset sotkevat jatkuvasti. Tajusin että ainoa ratkaisu on rankalla kädellä alkaa karsimaan tavaroita, niin paikat pysyisi helpommin järjestyksessä. Olenkin antanut jo monta kassillista vaatteita/tekstiilejä/mattoja/astioita pois ja yhdessä lasten kanssa myimme/lahjoitimme leluja joilla ei oltu leikitty aikoihin. Ja luulin ettei meillä muka ole erityisen paljon tavaraa, silti sitä vaan jostain löytyy lisää.

Joistain tavaroista on vaikeaa luopua, esim. lapsuudessa keräilemäni sarjakuvakirjat. Vihdoin pystyn luopumaan niistäkin, kun tajusin että ne ovat vain pyörineet koskemattomina hyllyssä ainakin 5 vuotta eli loppupeleissä ne eivät olekaan minulle niin tärkeitä.

Pikkuhiljaa koti on alkanut näyttää avarammalta. Vielä riittää karsittavaa, tavoitteeni on ettei ennen siivoamista tarvitse siivota jotta pääsee siivoamaan. Tämä projekti vie aikaa mutta on sen arvoista :)

Hyvä kun olet päässyt alkuun ja alkanut hommiin. :)

Nyt vaan syyllisyyden tuskat unholaan. Tee se  minkä milloinkin jaksat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aitanraivaaja kirjoitti:

Ei kait se auta kuin aloittaa.

Kylmän viileesti vaan kaikki arvoton roskiin. Esim. nippu edesmenneiden sukulaisteni passeja. Enkö voikin heittää menemään? Silppuan vaan hlötunnusosan. Vaan entä jos joku historian harrastaja haluaa tutkia merkkihenkilön matkoja? Ei, ei, ei. Pois vaan.

Kaupat tehtiin sukutilasta 7 vuotta sitten. Tilasta on olemassa laatikkokaupalla myynti, osto, lahjoituspapereita, sukulaiselta toiselle. Enkö voikin nämä heittää pois? Ei kai näitä enää tarvita? Mietin vaan kun viimeinen sukulaiseni kuolee ja tulee se viimeinen perunkirjoitus niin ei kai noita enää tarvita.

Aitanraivaaja, tilanteesi on poikkeuksellisen haastava ja vastaa ihan työtä, jota toisessa tilanteessa hoitaisi joku palkkatyönään ehkä usemman asisntuntijan tukea saaden.

Oletko ollut yhteydessä arkistoihin?

Olisi hyvä saada näkemyksellistä apua, mitä tuhota ja mitä säästää. Poisheittäminenhän on lopulta helppoa.

Kiitos.

Erottelen sellaiset paperit joista olen varma että voi tuhota. Loput säilön kunnes voin kysyä joltain. Kerran menin 10 cm paperinipun kanssa verotoimistoon, virkailija ei edes katsonut niitä.

Ensi kesänä teen retken Helsinkiin, vien tavaroita huutokauppaan ja samalla sinne arkistoon paperitavaraa.

Minulla olisi kuvakansio Helsingin yliopiston oppilaista 1900-vaihteesta, en muista mikä tiedekunta. Ylioppilaat olivat munasillaan saunassa! Oli nautittu jotain vettä väkevämpää. Ottaisikohan kyseinen tiedekunta tuollaisen kansion...

Antiikit ja huonekalut laitan myyntiin nettiin tai kysyn lähikaupungin antiikkimyyjältä. Sinne vien nyt myös keväällä kirpputoritavaraa, peräkontti on jo täynnä.

Läheisten maalaamia tauluja on jonkin verran(puoliammattilainen taiteilija, ei  martikkelissa). Näitä ei voi oikein hävittää ja sukulaisetkaan eivät ehkä halua, päinvastoin ovat antaneet minulle. Vievät tilaa kuitenkin. Vaikeaa.

Arabiaa 1900-luvun alusta, hienoa mutta ei itselle mahdu. Olen tarjonnut sitä jonnekin, mutta nyt ei ole arvossaan. FB-ryhmässä voisi tarjota mutta miten nuokin lähettää niin ettei mene rikki? Lisäksi on hienoa vanhaa kristallia mutta sitä näyttää pelastuskirputkin olevan täynnä.

Kerran asuin asunnossa jossa ei ollut mitään ylimääräistä. Siivoamiseen meni 20 minuuttia. Tästä haaveilen, toista se on nyt oi voi...

Vähän kerrallaan.

Tuo valokuva voisi kiinnostaa esim. Helsingin yliopiston museota. Kirjoita ja kysy.

Minulla on myös tuota vanhaa arabiaa. Jouluisin käytämme. Joten ymmärrän tuskan.

Museovirastoon voi tarjota vanhoja valokuvia.

Mä heitin roskiin risat ja liian pitkät verhot ja otin käyttöön uudet sopivan kokoiset. Kaappiinkin tuli tilaa neljän verhon verran 👍

On vähän ylimielinen aloitus. 

"Vastaisin mielelläni teidän kysymyksiin aiheesta."

On tosissaan ylimielistä. Suuri guru vastailemassa. :D

Vierailija kirjoitti:

On vähän ylimielinen aloitus. 

Pakko sanoa että ap vaikuttaa erittäin sydämelliseltä ja mukavalta ihmiseltä. Kuten myös kaikki muut täällä.

Nimim. Alusta asti seurannut tätä ketjua

Vierailija kirjoitti:

On vähän ylimielinen aloitus. 

No klikkasit keskustelun auki, joten oletan sinun kamppailevan sotkuisen kodin kanssa. Älä heti ota kaikkea ylimielisenä jos joku tarjoaa ILMAISEKSI aikaansa ja vinkkejään muille, vielä anonyymisti eli ei varmasti hyödy itse tästä ollenkaan. Huoh. No mutta, iloiseen aiheeseen. Olen tänään aamulla tehnyt kaikki askareet loppuun asti. Todella raskasta oli koko ajan olla tietonen omista tavoista. Kyllä se varmaan kohta alkaa olemaan automaattista. Aamulla laitoin likaiset vaatteet heti pyykkikoriin, pesin käyttämäni tiskit, hiusharja, hammasharja, akkulaturi jne kaikki heti omalle paikalleen. Tämän kanssa kompuroin yleensä eniten ja siksi harjoittelen sitä nyt joka päivä. Tulin tänne nyt lounastauolla katsomaan miten te muut pärjäätte :) tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vähän ylimielinen aloitus. 

No klikkasit keskustelun auki, joten oletan sinun kamppailevan sotkuisen kodin kanssa. Älä heti ota kaikkea ylimielisenä jos joku tarjoaa ILMAISEKSI aikaansa ja vinkkejään muille, vielä anonyymisti eli ei varmasti hyödy itse tästä ollenkaan. Huoh. No mutta, iloiseen aiheeseen. Olen tänään aamulla tehnyt kaikki askareet loppuun asti. Todella raskasta oli koko ajan olla tietonen omista tavoista. Kyllä se varmaan kohta alkaa olemaan automaattista. Aamulla laitoin likaiset vaatteet heti pyykkikoriin, pesin käyttämäni tiskit, hiusharja, hammasharja, akkulaturi jne kaikki heti omalle paikalleen. Tämän kanssa kompuroin yleensä eniten ja siksi harjoittelen sitä nyt joka päivä. Tulin tänne nyt lounastauolla katsomaan miten te muut pärjäätte :) tsemppiä!

Mahtavaa! Olen se joka tilasi pöytätiskikoneen. Se tuli todella nopeasti ja on kyllä auttanut tiskien kanssa. Pöytätasot pysyvät siistinä eikä kuppeja enää ajelehdi siellä tai täällä. Muutaman kipponi laitan aina illan päälle tiskiin ja nostan ohjelman päätyttyä kaappiin. Tämä on aivan uusi tapa jota opettelen. Näillä pienillä asioilla kotini on nyt pysynyt siistinä. Lisäksi olen opetellut laittamaan kaikki paikalleen heti. Tämä on vaikeaa mutta mukava kuulla että muutkin opettelevat tätä. Tsemppiä meille kaikille :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vähän ylimielinen aloitus. 

No klikkasit keskustelun auki, joten oletan sinun kamppailevan sotkuisen kodin kanssa. Älä heti ota kaikkea ylimielisenä jos joku tarjoaa ILMAISEKSI aikaansa ja vinkkejään muille, vielä anonyymisti eli ei varmasti hyödy itse tästä ollenkaan. Huoh. No mutta, iloiseen aiheeseen. Olen tänään aamulla tehnyt kaikki askareet loppuun asti. Todella raskasta oli koko ajan olla tietonen omista tavoista. Kyllä se varmaan kohta alkaa olemaan automaattista. Aamulla laitoin likaiset vaatteet heti pyykkikoriin, pesin käyttämäni tiskit, hiusharja, hammasharja, akkulaturi jne kaikki heti omalle paikalleen. Tämän kanssa kompuroin yleensä eniten ja siksi harjoittelen sitä nyt joka päivä. Tulin tänne nyt lounastauolla katsomaan miten te muut pärjäätte :) tsemppiä!

Mahtavaa! Olen se joka tilasi pöytätiskikoneen. Se tuli todella nopeasti ja on kyllä auttanut tiskien kanssa. Pöytätasot pysyvät siistinä eikä kuppeja enää ajelehdi siellä tai täällä. Muutaman kipponi laitan aina illan päälle tiskiin ja nostan ohjelman päätyttyä kaappiin. Tämä on aivan uusi tapa jota opettelen. Näillä pienillä asioilla kotini on nyt pysynyt siistinä. Lisäksi olen opetellut laittamaan kaikki paikalleen heti. Tämä on vaikeaa mutta mukava kuulla että muutkin opettelevat tätä. Tsemppiä meille kaikille :) 

Jes! Jatketaan samaan malliin :)

Vierailija kirjoitti:

Sotku ja siisteys ovat hyvin subjektiivisia käsitteitä.

Joillekin 500000 tavaraa omistettuna on normaali luku, jotkut kauhistuvat jo 10000 tavarasta.

Mä päädyin 1000 tavaraan. Se toimii mulla.

Paitsi muutin miesystävän luo ja nyt on enää henk koht tavarat.

Taidan mennä alle 500 kpl.

Eipä tarvi juurikaan siivota. Perus tietty, mutta imuroinnissa ei kauaa mene aikaa

Tapasin vkl ystävän joka kertoi että hänelle lahjoitettiin eräs kapistus. Siis ilmaiseksi! Pitäisi vaan hakea se. No kun aikani kuuntelin tajusin että ei tuo ystävä sitä laitetta tarvitse ja tuskin tulee käyttåmäänkään. Sanoin sitten että kannattaako ottaa kaikki vastaan mitä ilmaiseksi tarjotaan jos et varmasti tuota tarvitse. Alkoi vähän miettiä.

Huomasin vaan itsessäni muutoksen. Ensinnäkään en tarjoutunut heti hakemaan kapistusta vaikka vihjailtiin kovasti että tarvitsee jonkun avuksi sitä(painava!) hakemaan. Toisekseen, sain sanottua arvioni suoraan vaikkakin ystävällisesti. En enää halua olla se joka paikan höylä joka jeesa muita ja jää itse aina takki tyhjänä ihmettelemään kun ei apuja tule jos tarvitsee.

Meinaan että kehitystä tapahtunut. Ja tottakai autan ystävää jos on hätä. Mutta kun on niin paljon töitä ja uupumusta itsellänikin joten pakko huolehtia omasta jaksamisesta ensisijaisesti ja sanoa myös ei jos voimavaroja tai aikaa ei ole.

Mitä tulee siivoukseen tämä ystävä on siinä huono, ja olen monet kerrat hänen ikkunatkin pessyt ja auttanut viemään roinaa Sortti- asemalle. Siksi on ollut pakko laittaa rajaa koska tuntuu joskus että loputonta se tarvitseminen sieltä päin.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin vkl ystävän joka kertoi että hänelle lahjoitettiin eräs kapistus. Siis ilmaiseksi! Pitäisi vaan hakea se. No kun aikani kuuntelin tajusin että ei tuo ystävä sitä laitetta tarvitse ja tuskin tulee käyttåmäänkään. Sanoin sitten että kannattaako ottaa kaikki vastaan mitä ilmaiseksi tarjotaan jos et varmasti tuota tarvitse. Alkoi vähän miettiä.

Huomasin vaan itsessäni muutoksen. Ensinnäkään en tarjoutunut heti hakemaan kapistusta vaikka vihjailtiin kovasti että tarvitsee jonkun avuksi sitä(painava!) hakemaan. Toisekseen, sain sanottua arvioni suoraan vaikkakin ystävällisesti. En enää halua olla se joka paikan höylä joka jeesa muita ja jää itse aina takki tyhjänä ihmettelemään kun ei apuja tule jos tarvitsee.

Meinaan että kehitystä tapahtunut. Ja tottakai autan ystävää jos on hätä. Mutta kun on niin paljon töitä ja uupumusta itsellänikin joten pakko huolehtia omasta jaksamisesta ensisijaisesti ja sanoa myös ei jos voimavaroja tai aikaa ei ole.

Mitä tulee siivoukseen tämä ystävä on siinä huono, ja olen monet kerrat hänen ikkunatkin pessyt ja auttanut viemään roinaa Sortti- asemalle. Siksi on ollut pakko laittaa rajaa koska tuntuu joskus että loputonta se tarvitseminen sieltä päin.

Vau juuri tällaisia ystäviä kaivataan. Tulee apuun hädässä, mutta uskaltaa sanoa suoraan ja osaa myös sanoa ei. Se on tärkeä taito myös. Olen jossakin tutkimuksesta lukenut, että ihmiset joilla on vaikea pitää elämä hallinnassa kuten esimerkiksi juuri koti, niin he myös ovat maailman ihanampia auttajia ja ovat aina ensimmäisenä, jos joku tarvitsee apua. Meissä kaikissa taitaa olla hyvät ja huonot puolemme.

Apua mä tunnistan itseni näistä alkukirjoituksista. Olen juuri ajanut muutaman viikon moneen paikkaan ja minulla on vieläkin muutama kassi siellä takakontissa. Ne olis siis menossa hyväntekeväisyyteen. Olen välillä hyvä aloittamaan, mutta huono tekemään loppuun kotitöitä. Hyvä esimerkki, kun aloitin keittiön siivoamisen. En ehtinyt siellä kauan olla ja päädyin taas raivaamaan olohuonetta. Löydän itseni parin tunnin kuluttua ullakolta. Siellä vasta paniikki iskee. Kaaosta joka puolella. En saanut mitään suoritettua loppuun, mutta olen ahkeroinut jo monta tuntia. Sitten alkaa työviikko ja voimat ei enää riitä karsimiseen. Lykkään sitä jopa monella vuodella, koska odotan vieläkin sitä oikeaa aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Apua mä tunnistan itseni näistä alkukirjoituksista. Olen juuri ajanut muutaman viikon moneen paikkaan ja minulla on vieläkin muutama kassi siellä takakontissa. Ne olis siis menossa hyväntekeväisyyteen. Olen välillä hyvä aloittamaan, mutta huono tekemään loppuun kotitöitä. Hyvä esimerkki, kun aloitin keittiön siivoamisen. En ehtinyt siellä kauan olla ja päädyin taas raivaamaan olohuonetta. Löydän itseni parin tunnin kuluttua ullakolta. Siellä vasta paniikki iskee. Kaaosta joka puolella. En saanut mitään suoritettua loppuun, mutta olen ahkeroinut jo monta tuntia. Sitten alkaa työviikko ja voimat ei enää riitä karsimiseen. Lykkään sitä jopa monella vuodella, koska odotan vieläkin sitä oikeaa aikaa.

Hei kuule, ponnistus se on pienikin! Ajattele, kun saat muutaman kassillisen pois vaikka viikossa, se on enemmän kuin ei yhtään. Olen juuri tuollainen samanlainen että aloitan jostain pisteestä mutta huomaan että päädynkin esimerkiksi länsisiipeen raivaamaan ja mietin kuinka tässä näin kävi. Mutta nyt kun olen järjestelmällisesti huseerannut siellä ja täällä niin kummasti on kaappeihin tullut tilaa, jolloin olen saanut ne tavarat joita oikeasti tarvitsen paikalleen. Tämä on niinkuin pitkänmatkan juoksu, ei 60 metrin pikajuoksu. 

Vaikka saisit vain yhden kaapin viikossa, seuraavassa viikossa toisen kaapin niin eiköhän kesän loppuun mennessä ole kaapit siivottu. Ullakkohan voisi olla sellainen toisarvoinen asia, hyvä jos sieltä saa karsittua jotain aina välillä mutta olisko se sitten paha vaikka se jäisi kesän loppuun?

Kyllä se siitä, olet aloittanut ja varmasti olet jo saanut paljon tehtyä ja tulet vielä tekemään lisää! 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vuosia ollut ongelmia pitää kotia siistinä ja koen siitä syyllisyyttä ja ahdistusta. Mielenterveys ja jaksaminen ei ole kunnossa. Tuntuu turhalta siivota kun lapset sotkevat jatkuvasti. Tajusin että ainoa ratkaisu on rankalla kädellä alkaa karsimaan tavaroita, niin paikat pysyisi helpommin järjestyksessä. Olenkin antanut jo monta kassillista vaatteita/tekstiilejä/mattoja/astioita pois ja yhdessä lasten kanssa myimme/lahjoitimme leluja joilla ei oltu leikitty aikoihin. Ja luulin ettei meillä muka ole erityisen paljon tavaraa, silti sitä vaan jostain löytyy lisää.

Joistain tavaroista on vaikeaa luopua, esim. lapsuudessa keräilemäni sarjakuvakirjat. Vihdoin pystyn luopumaan niistäkin, kun tajusin että ne ovat vain pyörineet koskemattomina hyllyssä ainakin 5 vuotta eli loppupeleissä ne eivät olekaan minulle niin tärkeitä.

Pikkuhiljaa koti on alkanut näyttää avarammalta. Vielä riittää karsittavaa, tavoitteeni on ettei ennen siivoamista tarvitse siivota jotta pääsee siivoamaan. Tämä projekti vie aikaa mutta on sen arvoista :)

Mä kirjoitin päiväkirjaa lapsuudesta asti ja niitä päiväkirjoja oli kertynyt laatikollisia. Kuljetin niitä mukana muutosta toiseen ja pari vuotta sitten tuskastuin, päiväkirjat veivät paljon tilaa sekä minua aina hermostutti se, että löytääkö joku päiväkirjani ja lukee ne. Joten otin kerran kaikki laatikot, luin päiväkirjat läpi, nauroin ja itkin lukiessani niitä ja sitten poltin joka ainoan sivun. En ole katunut päivääkään. Joskus tekee hyvää päästää irti asioista ja tavaroista jotka olivat tärkeitä, ovat kyllä vieläkin mutta on osattava päästää irti menneistä asioista. 

Hieno oivallus tuo että ettei ensin tarvitse siivota että pystyy siivoamaan. Siihen itsekin pyrin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua mä tunnistan itseni näistä alkukirjoituksista. Olen juuri ajanut muutaman viikon moneen paikkaan ja minulla on vieläkin muutama kassi siellä takakontissa. Ne olis siis menossa hyväntekeväisyyteen. Olen välillä hyvä aloittamaan, mutta huono tekemään loppuun kotitöitä. Hyvä esimerkki, kun aloitin keittiön siivoamisen. En ehtinyt siellä kauan olla ja päädyin taas raivaamaan olohuonetta. Löydän itseni parin tunnin kuluttua ullakolta. Siellä vasta paniikki iskee. Kaaosta joka puolella. En saanut mitään suoritettua loppuun, mutta olen ahkeroinut jo monta tuntia. Sitten alkaa työviikko ja voimat ei enää riitä karsimiseen. Lykkään sitä jopa monella vuodella, koska odotan vieläkin sitä oikeaa aikaa.

Hei kuule, ponnistus se on pienikin! Ajattele, kun saat muutaman kassillisen pois vaikka viikossa, se on enemmän kuin ei yhtään. Olen juuri tuollainen samanlainen että aloitan jostain pisteestä mutta huomaan että päädynkin esimerkiksi länsisiipeen raivaamaan ja mietin kuinka tässä näin kävi. Mutta nyt kun olen järjestelmällisesti huseerannut siellä ja täällä niin kummasti on kaappeihin tullut tilaa, jolloin olen saanut ne tavarat joita oikeasti tarvitsen paikalleen. Tämä on niinkuin pitkänmatkan juoksu, ei 60 metrin pikajuoksu. 

Vaikka saisit vain yhden kaapin viikossa, seuraavassa viikossa toisen kaapin niin eiköhän kesän loppuun mennessä ole kaapit siivottu. Ullakkohan voisi olla sellainen toisarvoinen asia, hyvä jos sieltä saa karsittua jotain aina välillä mutta olisko se sitten paha vaikka se jäisi kesän loppuun?

Kyllä se siitä, olet aloittanut ja varmasti olet jo saanut paljon tehtyä ja tulet vielä tekemään lisää! 

Olipa hyvä muistutus, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on vuosia ollut ongelmia pitää kotia siistinä ja koen siitä syyllisyyttä ja ahdistusta. Mielenterveys ja jaksaminen ei ole kunnossa. Tuntuu turhalta siivota kun lapset sotkevat jatkuvasti. Tajusin että ainoa ratkaisu on rankalla kädellä alkaa karsimaan tavaroita, niin paikat pysyisi helpommin järjestyksessä. Olenkin antanut jo monta kassillista vaatteita/tekstiilejä/mattoja/astioita pois ja yhdessä lasten kanssa myimme/lahjoitimme leluja joilla ei oltu leikitty aikoihin. Ja luulin ettei meillä muka ole erityisen paljon tavaraa, silti sitä vaan jostain löytyy lisää.

Joistain tavaroista on vaikeaa luopua, esim. lapsuudessa keräilemäni sarjakuvakirjat. Vihdoin pystyn luopumaan niistäkin, kun tajusin että ne ovat vain pyörineet koskemattomina hyllyssä ainakin 5 vuotta eli loppupeleissä ne eivät olekaan minulle niin tärkeitä.

Pikkuhiljaa koti on alkanut näyttää avarammalta. Vielä riittää karsittavaa, tavoitteeni on ettei ennen siivoamista tarvitse siivota jotta pääsee siivoamaan. Tämä projekti vie aikaa mutta on sen arvoista :)

Mä kirjoitin päiväkirjaa lapsuudesta asti ja niitä päiväkirjoja oli kertynyt laatikollisia. Kuljetin niitä mukana muutosta toiseen ja pari vuotta sitten tuskastuin, päiväkirjat veivät paljon tilaa sekä minua aina hermostutti se, että löytääkö joku päiväkirjani ja lukee ne. Joten otin kerran kaikki laatikot, luin päiväkirjat läpi, nauroin ja itkin lukiessani niitä ja sitten poltin joka ainoan sivun. En ole katunut päivääkään. Joskus tekee hyvää päästää irti asioista ja tavaroista jotka olivat tärkeitä, ovat kyllä vieläkin mutta on osattava päästää irti menneistä asioista. 

Hieno oivallus tuo että ettei ensin tarvitse siivota että pystyy siivoamaan. Siihen itsekin pyrin. 

🥹🥹🥹