Vauvana ilman syliä, miten vaikuttaa.

Minulla oli tyly ja töykeä äiti. Sain lapsesta asti osakseni ikävää arvostelua ja kommentointia. En muista koskaan olleeni äitini sylissä. Myös aiheettomia rangaistuksia ja syytöksiä

Äiti sai myös itkukohtauksia, usein itsesäälistään. Hänellä oli myös suosikkilapsi.

Olen epävarma vielä näin vanhemmalla iälläkin. Tunnen huonommuutta ja kelpaamattomuutta. Miessuhteeni ovat olleet huonoja. En osaa vastaanottaa hyvää palautetta tai kehuja. Usein tunnen häpeääkin. Olen joutunut kiusatuksi sekä koulussa että työelämässä....jne

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Onko Emmanuel (ensimmäinen videossa) ylivireessä.

Huonostihan se vaikuttaa. Syntyy kehityksellinen trauma,  joka kulkee mukana koko elämän, mutta josta voi terapian avulla päästä eroon. Lämmin suositus Juha Klaavun kirjalle "Lapsuuden kehityksellinen trauma".

Kiitokset suosituksesta. Lisätietoa kehityksellisestä traumasta löytyy Youtube kanavallani ( https://www.youtube.com/@JuhaKlaavu ) . Puhumme lapsuuden kehityksellisestä traumasta, traumoista ja monimuotoisesta traumaperäisestä stressihäiriöstä (complex PTSD).

Varmaan vähemmän kuin se, että remmiä ei kuitenkaan säästelty.

En nyt osaa sanoa, mikä suoranaisesti johtuisi sylin puutteesta, ehkä se, etten halua ihmisten koskevan minuun ja halaaminen on äärimmäisen kiusallista. Minulle läheisyys on äärimmäisen intiimi asia ja vaatii syvää luottamusta. Ja toisaalta sitten se, että omia lapsiani pidän paljon sylissä ja kerron jatkuvasti, että he ovat rakkaita.