Teenkö viimeinkin ison siirtoni ja sen suurimman riskin ihastukseni suhteen, vai jatkanko lopun elämää samaa rataa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvin epätodennäköistä, että sinua kaverina pitävä nainen olisi sinuun rakastunut ja olet jo kerran häneltä pakit saanut. En ymmärrä lainkaan logiikkaasi. Mitä ihmettä tällä tunnustuksellasi oikein tavoittelet?

En ymmärrä miehiä tässä suhteessa. Itselleni kävi kerran samoin, että eräs tuttavaperheen mies ilmoitti rakastavansa minua syvästi ja haluavansa elää elämänsä loppuun asti kanssani. Olin tyrmistynyt. En todellakaan vastannut tunteisiin ja välimme viilenivät (koska hän oli tuosta vaimolleenkin kertonut). Kului muutamia vuosia, ja hän lähetti minulle kirjeen, jossa toivoi taas samaa asiaa. Että olisiko mieleni ehkä muuttunut tai ehkä voisimme olla edes ystäviä. 

Minulle jäi täydeksi mysteeriksi miksi mies toimi noin kuten sinunkin logiikkasi. Miksi sinä suunnittelet toimivasi noin järjettömästi?

Kyllä olen itsekin sitä mieltä, että onhan tämä ristiriitaista. Enkä varmaan kaikkiin kysymyksiin osaa vastata ja varsinkaan en tiedä onko kuvaamasi mies ajatellut yhtään kuten minä. Mutta se miksi tätä harkitsen on se, että tunnen että hän on mulle se oikein yli muiden ja kyllä sitä vaan haluaa toivoa ja tavoitella varsinkin, kun ne tunteet ei vaan laimene. Sitten taas naisen näkökulmasta kuvittelisin, että tuskin hän 20 vuotta sitten tiesi tarkalleen mitä minussa voi saada tai menettää, kun olimme tunteneet kuukausia, eikä vuosia kuten nyt. Ei silloin ollut pohjana tätä syvää ystävyyttä ja luottamusta, eikä mulla silloin ollut tilaisuutta tuoda esiin millainen kumppani aidosti olisin hänelle. Mutta nyt nämä asiat on toisin. 

Ja toisaalta ehkä toivon, että meidän ystävyys on säilynyt siksi, että naisen puolelta olisi jotain samaa. Joistakin viesteistä ja tilanteista olen vuosien varrella niin päätellytkin, mutta mun täytyy ottaa huomioon, että omat tunteet ja toiveet voi teettää tulkintavirheitä näissä.

En halua latistaa sinua, mutta ethän sinä nytkään ole voinut tuoda ilmi millainen kumppani hänelle olisit, kun ette ole keskenänne parisuhteessa, vaan olette ystäviä. Ja olette molemmat varattuja.

Ystävät ovat tosi hyviä olemassa ja arvokkaita, se on kuitenkin eri asia kuin seksuaalinen kiinnostus. Ainakin omalla kohdalla ne ovat kaksi täysin eri asiaa.

Mutta kuulostaa siltä, että olet joka tapauksessa päättänyt tunnustaa. Surettaa puolisosi kohtalo, kun hän on kakkosvaihtoehtosi. Ei kovin reilua, sillä hänhän voisi löytää jonkun, jolle on ykkösvaihtoehto.  

Se joku ei välttämättä olisi hänelle ykkösvaihtoehto. Entä jos ap on hänelle ykkösvaihtoehto?