Onko akvaarioharrastus eettisesti oikein?

Tätähän ei kysytty mutta sisäkissat haikailee jatkuvasti ulkoilmaan seikkailemaan ja metsästämään, katsovat päivät pitkät ikkunasta ulos ja ihmettelevät miksi tuo pösilö palvelija ei päästä ikinä pois tästä vankilasta.

Ei ole eläineettistä. Kalakin on eläin. Mustekalat ovat älyllisesti 6-vuotiaan lapsen tasolla.

Olet hyvä ja hieno ihminen, kun ajattelet eläinparkojen julmaa kärsimystä.

Aika moni kissa asuu huoneistossa, jossa on vähemmän kissan kokoon nähden elintilaa, kun neontetralla isossa akvaariossa. 

Ei ole. Pitäisi kieltää Suomessa ainakin yksityisiltä ihmisiltä kalojen "viihdekasvatus/käyttö".

Eihän se ole eettisesti oikein. Kuten ei ole myöskään muut lemmikit. Samalla tapaahan ihminen haluaa niiden pupujen, kissojen tai koirien ympäristöä muokata omien mieltymystensä mukaiseksi.

Samasta syystä itsekin luovuin akvaarioharrastuksesta. Tulin tietoiseksi siitä miten kaloja pyydystetään ja millaisilla myrkyillä. Sitten niiden kuljetus ympäri maapalloa ym. ym. Nyt on myös harrastajia, jotka pyrkivät itse viljelemään kaloja ja vaihtavat sitten muiden harrastajien kanssa ja näin välttävät myrkkypyydystämisen ja muut pahimmat eettiset ongelmat, mutta viissiin aika harvalukuista sakkia.  En usko, että kala tiedostaa, että hänet on vangittu akvaarioon: luonnossakin niiden elinympäristöt voivat yhtäkkiä muuttua pienemmiksi erilaisten kuivien kausien vuoksi jne, mutta onhan se vähän outo ajatus katsella kalaa, joka ui 24/7 pahimmillaan alle 100 litran akvaariossa ympyrää

Voisin ajatella aloittavani harrastuksen uudelleen, jos olisi tärkeää saada säilytettyä jotain uhanalaista kalalajia ja harrastajat voisivat siinä auttaa. Tai jos voisi kasvattaa vaikka koralleja, mutta ei sellaista tule tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ahdistun akvaariota katsellessani. Ees taas ees taas uiskentelee tylsistynyt kala jonka elämä on sidottu lasiboksiin.

Toisaalta sen ei tarvitse pelätä saalistajia ja ravintoa saa säännöllisesti. Akvaariohin myydään jopa antibiootteja ja loislääkityksiä. Väitän heittämällä, että elämä on huomattavasti parempaa kuin luonnossa.

Hmm. Kyllä monelle eläinlajille elämä vankeudessa on selvästi kärsimystä aiheuttavaa, vaikka olisikin turvaa, ruokaa ja hoitoa luonnossa uhkaaviin sairauksiin ja loukkaantumisiin. Tuskinpa ne tarhaminkitkään häkkielämää valitsisivat, jos saisivat valita, vaikka ovatkin turvassa ja ruokittuja turkistarhan kopissa. Ei ihminenkään viihdy vankilassa, vaikka siellä on turvassa ja ruokaa ja terveydenhuollon saa. Eri asia sitten, mikä on juuri kalojen kyky osata kaivata vapautta ja lajinomaisia toimia, ja tuntea kärsimystä jos lajinomaista käytöstä ei pääse toteuttamaan.

Niin, tässä tullaan tietysti mielenkiintoiseen kysymykseen, kumpi eläimelle on tärkeämpää - tai ihmiselle, sen puoleen. Vapaus vai turvallisuus. Nyt korostetaan jälkimmäistä ehkä liikaakin, koska ensimmäistä ei niin ole tarjota. 

Ja sitten tullaan asetelmaan, jossa akvaariokalan ja koiran vapautta mietitään kovastikin, samaan aikaan kun kassilohen tai turkiseläimen kohdalla asia ei kiinnosta lainkaan. Minusta tämä on kertakaikkiaan tekopyhää. Koko eläinsuojelu ontuu. 

Mielestäni kalat kokevat ahdistusta. Meillä oli kauan sitten parvi keltabarbeja, joiden lähelle laitettiin hylly pumppua varten.

Ne järkyttyi siitä hyllyn ruuvausmetelistä niin paljon, että kolo lopun elämäänsä viettivät piilossa alalla kasvien alla. Nopeasti kävivät vaan syömässä. Kuolivat sitten vanhuuttaan.

Nyt kauan tuon jälkeen ostettiin uusi keltabarbiparvi. Mielestäni niillä on ahdistuskäyttäytymistä. Ne ei ui normaalisti akvaariossa, vaan ovat aina vain sen rupkinta-aukon alla odottamassa.

Ei enää akvaariota tännekään, samoja asioita miettinyt. Koirastani kyllä koitan pitää niin hyvän huolen kun vaan ikinä pystyn.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kalat kokevat ahdistusta. Meillä oli kauan sitten parvi keltabarbeja, joiden lähelle laitettiin hylly pumppua varten.

Ne järkyttyi siitä hyllyn ruuvausmetelistä niin paljon, että kolo lopun elämäänsä viettivät piilossa alalla kasvien alla. Nopeasti kävivät vaan syömässä. Kuolivat sitten vanhuuttaan.

Nyt kauan tuon jälkeen ostettiin uusi keltabarbiparvi. Mielestäni niillä on ahdistuskäyttäytymistä. Ne ei ui normaalisti akvaariossa, vaan ovat aina vain sen rupkinta-aukon alla odottamassa.

Kyllä kokevat ja myös masentuvat ihan tutkitusti.

Vierailija kirjoitti:

Samasta syystä itsekin luovuin akvaarioharrastuksesta. Tulin tietoiseksi siitä miten kaloja pyydystetään ja millaisilla myrkyillä. Sitten niiden kuljetus ympäri maapalloa ym. ym. Nyt on myös harrastajia, jotka pyrkivät itse viljelemään kaloja ja vaihtavat sitten muiden harrastajien kanssa ja näin välttävät myrkkypyydystämisen ja muut pahimmat eettiset ongelmat, mutta viissiin aika harvalukuista sakkia.  En usko, että kala tiedostaa, että hänet on vangittu akvaarioon: luonnossakin niiden elinympäristöt voivat yhtäkkiä muuttua pienemmiksi erilaisten kuivien kausien vuoksi jne, mutta onhan se vähän outo ajatus katsella kalaa, joka ui 24/7 pahimmillaan alle 100 litran akvaariossa ympyrää

Voisin ajatella aloittavani harrastuksen uudelleen, jos olisi tärkeää saada säilytettyä jotain uhanalaista kalalajia ja harrastajat voisivat siinä auttaa. Tai jos voisi kasvattaa vaikka koralleja, mutta ei sellaista tule tapahtumaan.

Mites nyt kun minä olen siinä käsityksessä, että joissain päin Amazonilla akvaariokalojen pyydystäminen on niin tärkeää, että se toimii luonnonsuojeluna, koska kalankerääjät suojelevat jokea ympäristöntuhoajia vastaan. 

Ei nämä asiat ole niin yksinkertaisia kuin ajattelisi, ja minusta sekin on tärkeää, jos akvaariot saavat lapsia miettimään luontoa ja perehtymään siihen. Luonnonsuojelussa olisi tärkeää, että ihmiset tietäisivät luonnosta paljon enemmän kuin tietävät, eikä se onnistu ilman varhaista innostusta asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ahdistun akvaariota katsellessani. Ees taas ees taas uiskentelee tylsistynyt kala jonka elämä on sidottu lasiboksiin.

Toisaalta sen ei tarvitse pelätä saalistajia ja ravintoa saa säännöllisesti. Akvaariohin myydään jopa antibiootteja ja loislääkityksiä. Väitän heittämällä, että elämä on huomattavasti parempaa kuin luonnossa.

Parempaan elämään ei riitä pelkkä turvallisuus, jota sitäkään kala ei käsitteenä välttämättä ymmärrä niin että se toisi tyytyväisyyden tunteen. Siis kelaileeko kala että "olenpa onnekas kun tässä akvaariossa ei ole petokaloja tai tartuntatauteja", vai onko se luonnostaan varovainen koko ikänsä joka tapauksessa?

Ja tuolla logiikallahan mitä tahansa eläintä voi pitää millaisissa olosuhteissa tahansa, kunhan sen pitää turvassa pedoilta ja lääkitsee tarvittaessa.

On varmasti epäeettisiä tapoja toteuttaa akvaarioharrastusta, mutta mielestäni hyvällä suunnittelulla ja akvaarion hoidolla saa pidettyä sellaista akvaariota, että pystyy nukkumaan yönsä. Kunhan akvaariota ei täytä liian täyteen kaloja (eli tankki on tarpeeksi iso valitsemillesi kaloille) ja akvaariossa on mahdollisimman luonnollista jäljittelevä elinympäristö jossa kalalle on kasveja, piilopaikkoja ja lajityypillistä toimintaa mahdollistavat olot, niin kalalla menee tosi hyvin. Stressaantunut tai huonossa ympäristössä oleva kala ei elä kovin kauaa, joten pitkäikäinen ja jopa poikasia tuottava kalasto on hyvä merkki hyvästä akvaariosta. Kalojen valinnassa voi kiinnittää huomiota siihen onko kala kasvatettu vai pyydystetty, pyydystettyjä kaloja ei ole pakko hankkia ja toisaalta kaikki pyydystäminen ei ole niin epäeettistä ja kalapopulaatioita kurittavaa kuin voisi kuvitella. Toivottelen onnea ja iloa akvaarioharrastuksen aloitteluun, jos päädyt akvaarion hankkimaan.

Mietin samoja kaloista ja linnuista lemmikkinä, olen nähnyt sekä hyvin että puutteellisesti hoidettuja molempia, siitä kai se eettisyys enimmäkseen riippuu joten kimurantti asia. Itse en kuitenkaan ota kumpiakaan, kalat vie ainakin sähköä ja vettä jos ekologisuutta haluaa myös miettiä ja lintubuumi oli välillä valtava mutta moniko pystyi lopulta tarjoamaan riittävästi lentämistä ym virikkeitä kun undutkin sotkee paikat aika tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ahdistun akvaariota katsellessani. Ees taas ees taas uiskentelee tylsistynyt kala jonka elämä on sidottu lasiboksiin.

Toisaalta sen ei tarvitse pelätä saalistajia ja ravintoa saa säännöllisesti. Akvaariohin myydään jopa antibiootteja ja loislääkityksiä. Väitän heittämällä, että elämä on huomattavasti parempaa kuin luonnossa.

Parempaan elämään ei riitä pelkkä turvallisuus, jota sitäkään kala ei käsitteenä välttämättä ymmärrä niin että se toisi tyytyväisyyden tunteen. Siis kelaileeko kala että "olenpa onnekas kun tässä akvaariossa ei ole petokaloja tai tartuntatauteja", vai onko se luonnostaan varovainen koko ikänsä joka tapauksessa?

Ja tuolla logiikallahan mitä tahansa eläintä voi pitää millaisissa olosuhteissa tahansa, kunhan sen pitää turvassa pedoilta ja lääkitsee tarvittaessa.

Eläimelle aiheuttaa moni asia stressiä. Noi ovat kuitenkin listan alkupäässä. Koitappa miettiä asiaa ihan lajin selviämisen kannalta.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samoja kaloista ja linnuista lemmikkinä, olen nähnyt sekä hyvin että puutteellisesti hoidettuja molempia, siitä kai se eettisyys enimmäkseen riippuu joten kimurantti asia. Itse en kuitenkaan ota kumpiakaan, kalat vie ainakin sähköä ja vettä jos ekologisuutta haluaa myös miettiä ja lintubuumi oli välillä valtava mutta moniko pystyi lopulta tarjoamaan riittävästi lentämistä ym virikkeitä kun undutkin sotkee paikat aika tavalla.

Lemmikin pitäjästähän on paljon kiinni, miten lemmikistä huolehtii ja millaiset olot sille pystyy tarjoamaan. Myös varautuminen ja lajitietous auttavat. Kaikki lemmikit tosiaan ei sovi kaikille lainkaan, mutta varmasti on ihmisiä joilla on puitteet linnuille tai akvaariolle eikä voi yksiselitteisesti sanoa, että aina olisi epäeettistä pitää tiettyä eläintä lemmikkinä (normaaleista lemmikkilajeista puhuttaessa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ahdistun akvaariota katsellessani. Ees taas ees taas uiskentelee tylsistynyt kala jonka elämä on sidottu lasiboksiin.

Toisaalta sen ei tarvitse pelätä saalistajia ja ravintoa saa säännöllisesti. Akvaariohin myydään jopa antibiootteja ja loislääkityksiä. Väitän heittämällä, että elämä on huomattavasti parempaa kuin luonnossa.

Parempaan elämään ei riitä pelkkä turvallisuus, jota sitäkään kala ei käsitteenä välttämättä ymmärrä niin että se toisi tyytyväisyyden tunteen. Siis kelaileeko kala että "olenpa onnekas kun tässä akvaariossa ei ole petokaloja tai tartuntatauteja", vai onko se luonnostaan varovainen koko ikänsä joka tapauksessa?

Ja tuolla logiikallahan mitä tahansa eläintä voi pitää millaisissa olosuhteissa tahansa, kunhan sen pitää turvassa pedoilta ja lääkitsee tarvittaessa.

Eläimelle aiheuttaa moni asia stressiä. Noi ovat kuitenkin listan alkupäässä. Koitappa miettiä asiaa ihan lajin selviämisen kannalta.

Totta, ja juuri yhden tai kahden stressitekijän poistaminen ei tee elämästä hyvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ahdistun akvaariota katsellessani. Ees taas ees taas uiskentelee tylsistynyt kala jonka elämä on sidottu lasiboksiin.

Toisaalta sen ei tarvitse pelätä saalistajia ja ravintoa saa säännöllisesti. Akvaariohin myydään jopa antibiootteja ja loislääkityksiä. Väitän heittämällä, että elämä on huomattavasti parempaa kuin luonnossa.

Parempaan elämään ei riitä pelkkä turvallisuus, jota sitäkään kala ei käsitteenä välttämättä ymmärrä niin että se toisi tyytyväisyyden tunteen. Siis kelaileeko kala että "olenpa onnekas kun tässä akvaariossa ei ole petokaloja tai tartuntatauteja", vai onko se luonnostaan varovainen koko ikänsä joka tapauksessa?

Ja tuolla logiikallahan mitä tahansa eläintä voi pitää millaisissa olosuhteissa tahansa, kunhan sen pitää turvassa pedoilta ja lääkitsee tarvittaessa.

Eläimelle aiheuttaa moni asia stressiä. Noi ovat kuitenkin listan alkupäässä. Koitappa miettiä asiaa ihan lajin selviämisen kannalta.

Totta, ja juuri yhden tai kahden stressitekijän poistaminen ei tee elämästä hyvää.

Esimerkiksi tehotuotantokanat ovat varmassa turvassa pedoilta, mutta niiden elämä ei varmasti millään mittarilla ole laadukasta ja stressitöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse ahdistun akvaariota katsellessani. Ees taas ees taas uiskentelee tylsistynyt kala jonka elämä on sidottu lasiboksiin.

Toisaalta sen ei tarvitse pelätä saalistajia ja ravintoa saa säännöllisesti. Akvaariohin myydään jopa antibiootteja ja loislääkityksiä. Väitän heittämällä, että elämä on huomattavasti parempaa kuin luonnossa.

Parempaan elämään ei riitä pelkkä turvallisuus, jota sitäkään kala ei käsitteenä välttämättä ymmärrä niin että se toisi tyytyväisyyden tunteen. Siis kelaileeko kala että "olenpa onnekas kun tässä akvaariossa ei ole petokaloja tai tartuntatauteja", vai onko se luonnostaan varovainen koko ikänsä joka tapauksessa?

Ja tuolla logiikallahan mitä tahansa eläintä voi pitää millaisissa olosuhteissa tahansa, kunhan sen pitää turvassa pedoilta ja lääkitsee tarvittaessa.

Eläimelle aiheuttaa moni asia stressiä. Noi ovat kuitenkin listan alkupäässä. Koitappa miettiä asiaa ihan lajin selviämisen kannalta.

Totta, ja juuri yhden tai kahden stressitekijän poistaminen ei tee elämästä hyvää.

Esimerkiksi tehotuotantokanat ovat varmassa turvassa pedoilta, mutta niiden elämä ei varmasti millään mittarilla ole laadukasta ja stressitöntä.

Presiis, hyvä esimerkki.

Tässä nyt keväällä kävelin kuppilan ohi , ja siinä ikkunassa oli akvaarioputkelo,  siis halkaisijaltaan joku 20 cm ja ehkä metrin korkea.  Ei mitään kasvillisuutta mutta kuplia nousi ylöspäin ja ne noin

viisi kalaa menivät siinä putkilossa kuplien mukana ylös alas. Ei muuta, ei voineet edes uida.  Kävi kyllä sääli luontokappaleita.. Itsellä ollut joskus iso akvaario, mutta oli yllättävän hankala puhtaanapito ja alkoi tuntumaan koko homma vastenmieliseltä.