Onko akvaarioharrastus eettisesti oikein?

Vierailija kirjoitti:

Tässä nyt keväällä kävelin kuppilan ohi , ja siinä ikkunassa oli akvaarioputkelo,  siis halkaisijaltaan joku 20 cm ja ehkä metrin korkea.  Ei mitään kasvillisuutta mutta kuplia nousi ylöspäin ja ne noin

viisi kalaa menivät siinä putkilossa kuplien mukana ylös alas. Ei muuta, ei voineet edes uida.  Kävi kyllä sääli luontokappaleita.. Itsellä ollut joskus iso akvaario, mutta oli yllättävän hankala puhtaanapito ja alkoi tuntumaan koko homma vastenmieliseltä.

Uskon ja toivon että kyseessä oli muovikalakoriste. Ainakin sensory moon hakusanoilla löytyy Googlen kuvahausta esimerkki.

Itsellä on yli 300l. tankki. Mielestäni kalat näyttää ihan tyytyväisiltä. Monnit (nuo mertemme talkkarit) tonkivat ja putsaavat pohjaa ihan pirteinä. Lehtikala-pariskunnat purjehtivat ylväinä.

On joitain asioita, mitä kannattaa pitää mielessä.

kalan vaatimuksiin kannattaa tutustua.

Kalat esim. elää eri kerrosten elämää. Jotkut on pohjakaloja eli heillä kuono on alaspäin taipunut kärsä ja litteä vatsanpohja. Jotkut on pintakaloja eli suu on otsan jatkeena ja sitten on keskikerroksen väkeä.

kannattaa, mielummin kuin täyttää sen keskikerroksen ruuhkalla, valita kaikkien kerrosten väkeä.

Kannattaa tutustua kalojen luonteeseen. Itse en ikimaailmassa laittaisi säyseiden ja hitaiden lehtikalojeni joukkoon mitään aggressiivisia energisiä fisuja jotka rakastavat nyppiä toisten eviä. Esim. keltabarbi on "akvaarioiden k*sipää" joka käy hyvin hanakasti liehuviin eviin käsiksi ja muutenkin aggressiivinen häirikkö.

saa lukea sydäntäsärkeviä juttuja siitä, miten esim. taistelukala on pistetty barbi-akvaarioon ja ei aikaakaan kun sen kaunis huntupyrstö on raadeltu tyngäksi! Syytän akvaarioliikkeitä, joita ei yhtään kiinnosta, mihin he kalojaan myyvät. Varsinkin kun aloittelija on kyseessä. Aloittelija ei aina tajua, että kaikki kalat ei tule toimeen keskenään.

kannattaa myös hankkia pieni karanteeniakvaario, jossa pitää uutta kalaa vähän aikaa varmistuaksesi sen terveydestä ennen päästämistä muiden joukkoon.

Varsinkin jos ja kun toivottavasti alat luomaan suhteita muihin akvaarioharrastajiin joiden kanssa vaihdat kalanpoikasia ja kasveja.

Eli ota hyvin selvää kalojesi vaatimuksista niin veden, ympäristön kuin "kaveriseuran" suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän ei kysytty mutta sisäkissat haikailee jatkuvasti ulkoilmaan seikkailemaan ja metsästämään, katsovat päivät pitkät ikkunasta ulos ja ihmettelevät miksi tuo pösilö palvelija ei päästä ikinä pois tästä vankilasta.

Minun siskollani oli rotukissa, joka haikaili paljon pihalle ikkunasta katsellen. Siskoni asui kerrostalossa ja melkein ylinpänä. Hänellä oli myös kolme alle 5 vuotiasta lasta, mies ja kaikki asuivat pienessä kerrostalossa, jossa oli vain 2 makuuhuonetta. No yksi päivä ikkuna oli raollaa ja kissa väkisin tunkeutui siitä raosta pihalle ja hyppäsi alas vapauteen. Ehti olla pari sekunttia vapaana ja pihalla, kunnes maa tuli vastaan ja loukkaantui siinä niin paljon, että se piti lopettaa...

Mun papalla oli kaksi kultakalaa isossa akvaariossa.

Ne oli aikoinaan jääneet, kun pappa halusi lopettaa harrastuksensa ja jakoi kalojaan pois.

Nuo kultakalat oli kuitenkin jo vanhoja ja pappa oli kiintynyt niihin ja ajatteli, että "ei ne enää kauaa elä" että eläkööt vanhukset elämänsä loppuun kotonaan. Ne oli myös isokokoisia, jo 20cm. Ei sen kokoisia kaloja kukaan olisi huolinut.

Muistan lapsuudesta nuo kalat. Ne oli jo silloin vanhoja. Kun ne kuoli, olin jo melkein aikuinen.

Ne saattoivat kuollessaan olla jopa yli 25 ehkä lähemmäs 30 vuotiaita! Mietin että olisiko se jonkilainen ennätys?

Pappa keräili niille toukkia ja muuta elävää ravintoa ja ne söivät papan kädestä.

Uskon, että kultakaloillakin on jonkinlainen tunne-elämä, koska kun pappa meni istumaan akvaarion viereen, ne tuli heti papan tykö kuin koirat vaikka minäkin olin siinä. Ne oli selvästi sosiaalisia ja tykkäsivät papasta. Kun pappa pisti kätensä akvaarioon esim. korjatessaan jotain kasvia, niin kalat tulivat heti "pussailemaan" hänen kättään. Pappa väitti, että ne "ymmärtää joka sanan".

Eli kyllä kalakin kiintyy hoitajaansa ja hakee tämän seuraa.

Oli kauhean dramaattista kun ne sitten kuoli. Ensiksi kuoli toinen ja pian perään toinen. Pappa hautasi ne itku silmässä ruusupuskan juureen.

En tiedä kultakalan älykkyydestä mutta pappa esim. pudotti vahingossa sormuksensa akvaarioon ja etsi sitä niin toinen kultakala vieritti sormuksen papan näkösälle.

Hienoa, että on alettu kiinnittämään huomiota myös akvaariotoiminnan eettisyyteen.

Se eettisyys riippuu ihan hoitajasta. Jos täyttää sillipurkin vedellä ja hankkii sinne yksinäisen kultakalan jonka vettä ei viitsi vaihtaa vs. yli 500l. akvaario ja parven kultakaloja ja vaihtaa joka päivä 30% vedestä.

Vinkkinä: akvaariovesi on huippuhyvä kukkien kasteluvesi! Kasvit oikein villiintyy siitä.

Entäs sitten lohen kasvatus? Kalat kasvavat kylkikyljessä sumpuissa. Niihin ajetaan antibiootteja ja muita mömmöjä, koska sumpun vesi vaihtuu huonosti ja ne elää omissa p*skoissaan, tarttuvien kalatautien ja -loisten riivaamina.

Luonnonlohen punainen väri tulee niiden syömistä punaisista krilli-äyriäisistä, jotka ovat täynnä huippu-antioksidanttia astanksantiinia minkä seurauksena villilohi on huipputerveellistä.

pussilohi saa värinsä punaiseksi värjätystä rehusta jolla ei ole mitään tekemistä astanksantiinin kanssa.

lisäksi pussilohen rasvaprofiili ei ole kovin kummoinen koska villilohi on kaloja ja äyriäisiä syövä peto ja pussilohi syö viljaa, soijaa ja kanojen teurasjätteitä.

Lohenkasvatus myös saastuttaa lähivesiä.

Vierailija kirjoitti:

Mun papalla oli kaksi kultakalaa isossa akvaariossa.

Ne oli aikoinaan jääneet, kun pappa halusi lopettaa harrastuksensa ja jakoi kalojaan pois.

Nuo kultakalat oli kuitenkin jo vanhoja ja pappa oli kiintynyt niihin ja ajatteli, että "ei ne enää kauaa elä" että eläkööt vanhukset elämänsä loppuun kotonaan. Ne oli myös isokokoisia, jo 20cm. Ei sen kokoisia kaloja kukaan olisi huolinut.

Muistan lapsuudesta nuo kalat. Ne oli jo silloin vanhoja. Kun ne kuoli, olin jo melkein aikuinen.

Ne saattoivat kuollessaan olla jopa yli 25 ehkä lähemmäs 30 vuotiaita! Mietin että olisiko se jonkilainen ennätys?

Pappa keräili niille toukkia ja muuta elävää ravintoa ja ne söivät papan kädestä.

Uskon, että kultakaloillakin on jonkinlainen tunne-elämä, koska kun pappa meni istumaan akvaarion viereen, ne tuli heti papan tykö kuin koirat vaikka minäkin olin siinä. Ne oli selvästi sosiaalisia ja tykkäsivät papasta. Kun pappa pisti kätensä akvaarioon esim. korjatessaan jotain kasvia, niin kalat tulivat heti "pussailemaan" hänen kättään. Pappa väitti, että ne "ymmärtää joka sanan".

Eli kyllä kalakin kiintyy hoitajaansa ja hakee tämän seuraa.

Oli kauhean dramaattista kun ne sitten kuoli. Ensiksi kuoli toinen ja pian perään toinen. Pappa hautasi ne itku silmässä ruusupuskan juureen.

En tiedä kultakalan älykkyydestä mutta pappa esim. pudotti vahingossa sormuksensa akvaarioon ja etsi sitä niin toinen kultakala vieritti sormuksen papan näkösälle.

Sydän suli kun tätä luki.