Tunteiden kertominen varatulle
Olen ihastunut työkaveriini. Mies pitää minusta kovasti, se on itsestään selvää. Hakeutuu seuraan, kyselee asioitani, kehuu minua yms. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut. En itse huomaa asiaa mutta naispuoliset työkaverit sanovat että jos eivät muuten tietäisi, niin eivät tajuaisi ihastustani. Käyttäydyn kuulemma aivan ylikorrektisti miehen seurassa vaikka hymyilenkin paljon.
Mies on minua 20 vuotta vanhempi ja todennäköisesti ei tiedä tunteistani mitään ja on sellainen vanhanajan herrasmies että tuskin tekisi aloitetta. Hän on naimisissa, lapset aikuisia, nuorin muuttaa kesällä kotoa. Mies vaihtaa työpaikkaa kesäkuussa. Olen miettinyt etten koskaan sano mitään, mutta tuntuu etten pääse miehestä ikinä yli jos en kerro tunteistani. Joko saan pakit tai sitten tästä voisi tulla jotain. Joka tapauksessa pääsisin eteenpäin. Pelkään ihan hirveästi nolaavani itseni. Mutta parempi kai sekin kun epätietoisuus. Ikää on lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä enkä ole koskaan tuntenut ketään miestä kohtaan näin. Kertoako vai ei miehen lähtiessä? Ja tietenkään en mitään suurta rakkautta alkaisi tunnustaa vaan sen että pidän miehestä kovasti. Tuntuu että on väärin kertoa ja sotkea miehen elämä. Koen myös että vaimon takia on väärin kertoa. Toisaalta jos heillä on kaikki hyvin, niin eihän siihen väliin kukaan pääse vaan voivat sitten yhdessä nauraa minulle.
Meillä oli tämän miehen kanssa jo aiemmin töitä yhdessä ja ennen tätä hommaa meni 2 vuotta ettemme nähteet. En saanut miestä sillonkaan mielestäni. Nyt olemme lähentyneet ja se tekee kaikesta entistä vaikeampaa. Tuntuu etten pääse koskaan eteenpäin ellen kerro. Hän on miellyttävin ja mukavin mies jonka olen koskaan tavannut.
Kommentit (69)
Miksi ei voi kunnioittaa toisen suhdetta?
Anna mennä. Eipä tarvitse myöhemmin jossitella.
Tottakai kerrot! Mitä siinä voi menettää? Jos mies on vaimonsa kanssa onnellinen, hän torjuu sinut kohteliaasti.
Tottakai kerrot, mutta tee selväksi ettet toivo tai odota mitään. Hänen liittonsa rajojen kunnioittaminen on hänen, ei sinun vastuulla.
20 vuotta vanhempi eli noin 60?Omaishoitajuus haaveena?
20 vuotta vanhempi!!! Etkö tosiaan saa ketään ikäistäsi?
Onko tunteiden kertominen nykyaikaa? Sen ymmärrän että lapsille annetaan tunnekasvatusta ja kerrotaan että rakastetaan, mutta että aikuiselle..
Olet ilmeisesti itse sinkku? En varmaan itse pystyisi olemaan kertomatta. Ei sinun tunnustuksesi vaikuta mieheen kielteisesti, jos hän ei sinusta välitä. Jos taas välittää, niin sekin on hänen vastuullaan miten tilanne etenee.
Vierailija kirjoitti:
Onko tunteiden kertominen nykyaikaa? Sen ymmärrän että lapsille annetaan tunnekasvatusta ja kerrotaan että rakastetaan, mutta että aikuiselle..
Onhan se. Moderni ihminen tietää, että tunteet ovat olennainen osa elämää eikä niiden jakamisessa ole mitään väärää kun kyse on positiivisista tunteista. Mutta tokihan se on varatun ihmisen velvollisuus varmistaa ettei ota sitä kutsuna leikkiin.
Vierailija kirjoitti:
Onko tunteiden kertominen nykyaikaa? Sen ymmärrän että lapsille annetaan tunnekasvatusta ja kerrotaan että rakastetaan, mutta että aikuiselle..
Rajattomuus ja itsekkyys on nykyaikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tunteiden kertominen nykyaikaa? Sen ymmärrän että lapsille annetaan tunnekasvatusta ja kerrotaan että rakastetaan, mutta että aikuiselle..
Onhan se. Moderni ihminen tietää, että tunteet ovat olennainen osa elämää eikä niiden jakamisessa ole mitään väärää kun kyse on positiivisista tunteista. Mutta tokihan se on varatun ihmisen velvollisuus varmistaa ettei ota sitä kutsuna leikkiin.
Negatiiviset tunteet ovat yhtä tärkeitä. Ei niitä kuulu sivuuttaa. Moderni ihminen tietää myös tämän.
Olen siis itse sinkku. Itselläni on ikää 36, mies on 55 kieppeillä. Mieheni kuoli 4 vuotta sitten, silloin tuntui etten enää tuntisi mitään ketään kohtaan. Ja vaikka tuntuu pahalta sanoa näin niin tunteeni tätä miestä kohtaan ovat voimakkaampia kuin edesmennyttä miestäni kohtaan edes suhteen alkuvaiheessa.
Ymmärsin, että yllättävän monet naiset kauppaavat itseään OF:n kautta.
Mitäpä, jos jättäisit varatun miehen rauhaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tunteiden kertominen nykyaikaa? Sen ymmärrän että lapsille annetaan tunnekasvatusta ja kerrotaan että rakastetaan, mutta että aikuiselle..
Rajattomuus ja itsekkyys on nykyaikaa.
On huonoja naisia ollut aina. Nykyään enemmän.
Mitäpä jos vain kunnioittaisit toisen suhdetta, ja jatkaisit elämääsi. Deittaile muita miehiä. Joku tunteiden tunnustaminen varatulle ihmiselle, joka selvästikään ei aio tai hakua tehdä aloitetta suuntasi, on vain lapsellista ja itsekästä. Sinusta tuntuu, että kertominen on väärin? No näin on, kuuntele intuitiotasi. Älä pyri sotkemaan toisten elämää itsekkäistä syistä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kerrot! Mitä siinä voi menettää? Jos mies on vaimonsa kanssa onnellinen, hän torjuu sinut kohteliaasti.
On myös mahdollista, että ilman tuota tunnustusta mies olisi ollut kiinnostunut Ap:sta jos joskus tulisi ero, mutta tunnustuksen jälkeen hän ei enää pysty kunnioittamaan naista joka yritti tulla toisen avioliiton väliin.
Vierailija kirjoitti:
Olen siis itse sinkku. Itselläni on ikää 36, mies on 55 kieppeillä. Mieheni kuoli 4 vuotta sitten, silloin tuntui etten enää tuntisi mitään ketään kohtaan. Ja vaikka tuntuu pahalta sanoa näin niin tunteeni tätä miestä kohtaan ovat voimakkaampia kuin edesmennyttä miestäni kohtaan edes suhteen alkuvaiheessa.
Haluat jälleen leskeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kerrot! Mitä siinä voi menettää? Jos mies on vaimonsa kanssa onnellinen, hän torjuu sinut kohteliaasti.
On myös mahdollista, että ilman tuota tunnustusta mies olisi ollut kiinnostunut Ap:sta jos joskus tulisi ero, mutta tunnustuksen jälkeen hän ei enää pysty kunnioittamaan naista joka yritti tulla toisen avioliiton väliin.
Tunteista kertominen ei ole väliintulo. Sen voi todeta, ja sitten antaa olla. Ainakin silloin tekee sen selväksi niin että jos ero joskus tulee, niin mies tietää kiinnostuksesta.
Saahan ap. nyt tunteensa kertoa. On sitten miehen asia miten tunteisiin vastaa..
Eli anna vaan mennä ap.
En kertoisi.