Lue keskustelun säännöt.
Tunteiden kertominen varatulle
10.04.2023 |
Olen ihastunut työkaveriini. Mies pitää minusta kovasti, se on itsestään selvää. Hakeutuu seuraan, kyselee asioitani, kehuu minua yms. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut. En itse huomaa asiaa mutta naispuoliset työkaverit sanovat että jos eivät muuten tietäisi, niin eivät tajuaisi ihastustani. Käyttäydyn kuulemma aivan ylikorrektisti miehen seurassa vaikka hymyilenkin paljon.
Mies on minua 20 vuotta vanhempi ja todennäköisesti ei tiedä tunteistani mitään ja on sellainen vanhanajan herrasmies että tuskin tekisi aloitetta. Hän on naimisissa, lapset aikuisia, nuorin muuttaa kesällä kotoa. Mies vaihtaa työpaikkaa kesäkuussa. Olen miettinyt etten koskaan sano mitään, mutta tuntuu etten pääse miehestä ikinä yli jos en kerro tunteistani. Joko saan pakit tai sitten tästä voisi tulla jotain. Joka tapauksessa pääsisin eteenpäin. Pelkään ihan hirveästi nolaavani itseni. Mutta parempi kai sekin kun epätietoisuus. Ikää on lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä enkä ole koskaan tuntenut ketään miestä kohtaan näin. Kertoako vai ei miehen lähtiessä? Ja tietenkään en mitään suurta rakkautta alkaisi tunnustaa vaan sen että pidän miehestä kovasti. Tuntuu että on väärin kertoa ja sotkea miehen elämä. Koen myös että vaimon takia on väärin kertoa. Toisaalta jos heillä on kaikki hyvin, niin eihän siihen väliin kukaan pääse vaan voivat sitten yhdessä nauraa minulle.
Meillä oli tämän miehen kanssa jo aiemmin töitä yhdessä ja ennen tätä hommaa meni 2 vuotta ettemme nähteet. En saanut miestä sillonkaan mielestäni. Nyt olemme lähentyneet ja se tekee kaikesta entistä vaikeampaa. Tuntuu etten pääse koskaan eteenpäin ellen kerro. Hän on miellyttävin ja mukavin mies jonka olen koskaan tavannut.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kerrot! Mitä siinä voi menettää? Jos mies on vaimonsa kanssa onnellinen, hän torjuu sinut kohteliaasti.
On myös mahdollista, että ilman tuota tunnustusta mies olisi ollut kiinnostunut Ap:sta jos joskus tulisi ero, mutta tunnustuksen jälkeen hän ei enää pysty kunnioittamaan naista joka yritti tulla toisen avioliiton väliin.
Tunteista kertominen ei ole väliintulo. Sen voi todeta, ja sitten antaa olla. Ainakin silloin tekee sen selväksi niin että jos ero joskus tulee, niin mies tietää kiinnostuksesta.
On se joidenkin mielestä. Emme tiedä mitä mieltä Ap:n ihastus on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kerrot! Mitä siinä voi menettää? Jos mies on vaimonsa kanssa onnellinen, hän torjuu sinut kohteliaasti.
On myös mahdollista, että ilman tuota tunnustusta mies olisi ollut kiinnostunut Ap:sta jos joskus tulisi ero, mutta tunnustuksen jälkeen hän ei enää pysty kunnioittamaan naista joka yritti tulla toisen avioliiton väliin.
Tunnetko montakin tällaista miestä?
Miettiikö kukaan miten vastenmieliseltä varatusta tuntuu tällainen tunteiden kertominen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kerrot, mutta tee selväksi ettet toivo tai odota mitään. Hänen liittonsa rajojen kunnioittaminen on hänen, ei sinun vastuulla.
Kaikki ihmiset eivät ajattele samoin. Minä en ainakaan osaisi nähdä tuollaista ihmistä potentiaalisena parisuhdekumppanina. Mahdollinen alkava kiinnostus loppuisi kyllä saman tien.
Niin, silloin kun minä aikanaan erosin, niin muistin kyllä jokaisen joka oli ilmaissut kiinnostuksensa. Ja en muista ketään joka on pitänyt asian omana tietonaan. Siinä vaan on jotain rohkeaa, rehellistä ja suoraselkäistä että tunnistaa omat tunteensa ja uskaltaa ne sanoa suoraan vaikka tilanne olisi mahdoton. On yhäkin eri asia puhua tunteista ja tyrkyttää itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kerrot! Mitä siinä voi menettää? Jos mies on vaimonsa kanssa onnellinen, hän torjuu sinut kohteliaasti.
On myös mahdollista, että ilman tuota tunnustusta mies olisi ollut kiinnostunut Ap:sta jos joskus tulisi ero, mutta tunnustuksen jälkeen hän ei enää pysty kunnioittamaan naista joka yritti tulla toisen avioliiton väliin.
Tunnetko montakin tällaista miestä?
Aika moni mies haluaa naisen, joka on ystävällinen, välittävä, luotettava ja muita ihmisiä kunnioittava. Sellaisen naisen, jolle ei tulisi mieleenkään alkaa lämmitellä varattua miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö kukaan miten vastenmieliseltä varatusta tuntuu tällainen tunteiden kertominen?
Tämä!
Tuossa on riski, että mies ottaa kutsuna ja päädyt sivusuhteeksi.
Mieti tarkkaan mitä itse haluat, mihin olet valmis ja varsinkin mihin et. Toivotko suhdetta ja/tai että mies jättää vaimonsa vuoksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kerrot, mutta tee selväksi ettet toivo tai odota mitään. Hänen liittonsa rajojen kunnioittaminen on hänen, ei sinun vastuulla.
Kaikki ihmiset eivät ajattele samoin. Minä en ainakaan osaisi nähdä tuollaista ihmistä potentiaalisena parisuhdekumppanina. Mahdollinen alkava kiinnostus loppuisi kyllä saman tien.
Niin, silloin kun minä aikanaan erosin, niin muistin kyllä jokaisen joka oli ilmaissut kiinnostuksensa. Ja en muista ketään joka on pitänyt asian omana tietonaan. Siinä vaan on jotain rohkeaa, rehellistä ja suoraselkäistä että tunnistaa omat tunteensa ja uskaltaa ne sanoa suoraan vaikka tilanne olisi mahdoton. On yhäkin eri asia puhua tunteista ja tyrkyttää itseään.
Miten voisit tietää henkilön, joka on pitänyt asian omana tietonaan? 🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kerrot, mutta tee selväksi ettet toivo tai odota mitään. Hänen liittonsa rajojen kunnioittaminen on hänen, ei sinun vastuulla.
Kaikki ihmiset eivät ajattele samoin. Minä en ainakaan osaisi nähdä tuollaista ihmistä potentiaalisena parisuhdekumppanina. Mahdollinen alkava kiinnostus loppuisi kyllä saman tien.
Niin, silloin kun minä aikanaan erosin, niin muistin kyllä jokaisen joka oli ilmaissut kiinnostuksensa. Ja en muista ketään joka on pitänyt asian omana tietonaan. Siinä vaan on jotain rohkeaa, rehellistä ja suoraselkäistä että tunnistaa omat tunteensa ja uskaltaa ne sanoa suoraan vaikka tilanne olisi mahdoton. On yhäkin eri asia puhua tunteista ja tyrkyttää itseään.
Täysin eri mieltä. Minusta se on itsekästä, raukkamaista ja ylimielistä. Kyllä aikuisen ihmisen pitää ymmärtää, ettei kaikkia tuntemuksia tarvitse huudella ympäriinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö kukaan miten vastenmieliseltä varatusta tuntuu tällainen tunteiden kertominen?
Juuri näin. Minä olen ollut tässä tilanteessa varattuna ja tilanne oli todella epämiellyttävä minulle. Tosin tässä tapauksessa yksi kieltäytyminen ei riittänyt. Toivon, että olisi pitänyt suunsa kiinni. Nykyään jos näen ko miehen jossain yritän kiertää mahdollimman kaukaa.
miksi maailman kaikista pippeleistä juuri varatun pippeli????????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika epäkypsää pohdintaa lähes 4-kymppiseltä.... ensinnäkään et tunne tätä miestä kuin työkaverina eli kyse on sinun lapsekkaista romanttisista haavekuvista. Toisekseen, olisitko todella valmis ottamaan miehen, joka pettäisi perheensä?
Unohda mokoma ukko ja keskity kasvamaan aikuiseksi.
Täällä myös yksi varattu, jolle on tultu tunnustamaan tunteita (ja samaten mun miehelle). Se ei ole mitenkään mukavaa tai imartelevaa, vaan hyvin kiusallista ja vaivaannuttavaa. Jos jotenkin halua lähestyä, niin kivempi on joku ihan kasuaali haluaisitko joskus lähteä kahville -heitto, jolloin minun on helppo kohteliaasti kieltäytyä. Kerron näistä aina miehelleni (ja hän minulle), ja ihmettelen kyllä kuinka paljon ihmiset kehtaavat. Eikä siis mitenkään hyvällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitään sivusuhdetta en halua. Olemme viettäneet tuntikausia yhdessä, käymme usein kahdestaan lounailla ja kahvilla ja siellä puhumme kaikesta muusta kuin työstä. Mutta siis mitään fyysistä ei ole tapahtunut, jos olisi niin kiinnostukseni olisi jo loppunut sillä fyysisesti pettävät miestä en halua.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kerrot! Mitä siinä voi menettää? Jos mies on vaimonsa kanssa onnellinen, hän torjuu sinut kohteliaasti.
No työkaverille kannattaakin ehdottomasti tunnustaa ihastumisensa. Työkaveri torjuu kohteliaasti, ja sitten ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi varattu, jolle on tultu tunnustamaan tunteita (ja samaten mun miehelle). Se ei ole mitenkään mukavaa tai imartelevaa, vaan hyvin kiusallista ja vaivaannuttavaa. Jos jotenkin halua lähestyä, niin kivempi on joku ihan kasuaali haluaisitko joskus lähteä kahville -heitto, jolloin minun on helppo kohteliaasti kieltäytyä. Kerron näistä aina miehelleni (ja hän minulle), ja ihmettelen kyllä kuinka paljon ihmiset kehtaavat. Eikä siis mitenkään hyvällä tavalla.
Ilmeisesti teistä kiinnostuvat jotenkin kiusalliset ihmiset. Tuossa varattu on jo antanut signaalia, teettekö tekin jatkuvasti niin? Ja kahvikutsu päinvastoin olisi ele salasuhteen suuntaan. Kun tarkoituksena on vain kertoa fiiliksistä ihmiselle jota ei koskaan näe niin antaa mennä vaan. Sitten on asiansa ilmaissut ja elämät jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi varattu, jolle on tultu tunnustamaan tunteita (ja samaten mun miehelle). Se ei ole mitenkään mukavaa tai imartelevaa, vaan hyvin kiusallista ja vaivaannuttavaa. Jos jotenkin halua lähestyä, niin kivempi on joku ihan kasuaali haluaisitko joskus lähteä kahville -heitto, jolloin minun on helppo kohteliaasti kieltäytyä. Kerron näistä aina miehelleni (ja hän minulle), ja ihmettelen kyllä kuinka paljon ihmiset kehtaavat. Eikä siis mitenkään hyvällä tavalla.
Ilmeisesti teistä kiinnostuvat jotenkin kiusalliset ihmiset. Tuossa varattu on jo antanut signaalia, teettekö tekin jatkuvasti niin? Ja kahvikutsu päinvastoin olisi ele salasuhteen suuntaan. Kun tarkoituksena on vain kertoa fiiliksistä ihmiselle jota ei koskaan näe niin antaa mennä vaan. Sitten on asiansa ilmaissut ja elämät jatkuu.
No mikä nyt sitten on signaalin antamista? Me molemmat tykkäämme ihmisistä ja tutustumme mielellämme uusiin ihmisiin. Ei ole mikään ongelma käydä työkaverin kanssa kahvilla ja lounaalla. Yllättävän moni tulkitsee sen joksikin muuksi.
Onko näillä minulla on oikeus ja suorastaan pakko kertoa tyypeillä oma mielenterveys ihan kunnossa? Joku persoonallisuushäiriö?
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta vanhempi eli noin 60?Omaishoitajuus haaveena?
No tätä ajattelin minäkin. Tuo mukava mieshän on kohta eläkeläinen ja hetken kuluttua vaivainen. Omaishoitajuus tosiaan ajankohtaista, moni saa sydän- tai aivoinfarktin tms.vakavan sairauden 60+ iässä.
Kaikki ihmiset eivät ajattele samoin. Minä en ainakaan osaisi nähdä tuollaista ihmistä potentiaalisena parisuhdekumppanina. Mahdollinen alkava kiinnostus loppuisi kyllä saman tien.