Lue keskustelun säännöt.
Tunteiden kertominen varatulle
10.04.2023 |
Olen ihastunut työkaveriini. Mies pitää minusta kovasti, se on itsestään selvää. Hakeutuu seuraan, kyselee asioitani, kehuu minua yms. Mitään fyysistä ei ole tapahtunut. En itse huomaa asiaa mutta naispuoliset työkaverit sanovat että jos eivät muuten tietäisi, niin eivät tajuaisi ihastustani. Käyttäydyn kuulemma aivan ylikorrektisti miehen seurassa vaikka hymyilenkin paljon.
Mies on minua 20 vuotta vanhempi ja todennäköisesti ei tiedä tunteistani mitään ja on sellainen vanhanajan herrasmies että tuskin tekisi aloitetta. Hän on naimisissa, lapset aikuisia, nuorin muuttaa kesällä kotoa. Mies vaihtaa työpaikkaa kesäkuussa. Olen miettinyt etten koskaan sano mitään, mutta tuntuu etten pääse miehestä ikinä yli jos en kerro tunteistani. Joko saan pakit tai sitten tästä voisi tulla jotain. Joka tapauksessa pääsisin eteenpäin. Pelkään ihan hirveästi nolaavani itseni. Mutta parempi kai sekin kun epätietoisuus. Ikää on lähempänä neljää- kuin kolmeakymmentä enkä ole koskaan tuntenut ketään miestä kohtaan näin. Kertoako vai ei miehen lähtiessä? Ja tietenkään en mitään suurta rakkautta alkaisi tunnustaa vaan sen että pidän miehestä kovasti. Tuntuu että on väärin kertoa ja sotkea miehen elämä. Koen myös että vaimon takia on väärin kertoa. Toisaalta jos heillä on kaikki hyvin, niin eihän siihen väliin kukaan pääse vaan voivat sitten yhdessä nauraa minulle.
Meillä oli tämän miehen kanssa jo aiemmin töitä yhdessä ja ennen tätä hommaa meni 2 vuotta ettemme nähteet. En saanut miestä sillonkaan mielestäni. Nyt olemme lähentyneet ja se tekee kaikesta entistä vaikeampaa. Tuntuu etten pääse koskaan eteenpäin ellen kerro. Hän on miellyttävin ja mukavin mies jonka olen koskaan tavannut.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi varattu, jolle on tultu tunnustamaan tunteita (ja samaten mun miehelle). Se ei ole mitenkään mukavaa tai imartelevaa, vaan hyvin kiusallista ja vaivaannuttavaa. Jos jotenkin halua lähestyä, niin kivempi on joku ihan kasuaali haluaisitko joskus lähteä kahville -heitto, jolloin minun on helppo kohteliaasti kieltäytyä. Kerron näistä aina miehelleni (ja hän minulle), ja ihmettelen kyllä kuinka paljon ihmiset kehtaavat. Eikä siis mitenkään hyvällä tavalla.
Ilmeisesti teistä kiinnostuvat jotenkin kiusalliset ihmiset. Tuossa varattu on jo antanut signaalia, teettekö tekin jatkuvasti niin? Ja kahvikutsu päinvastoin olisi ele salasuhteen suuntaan. Kun tarkoituksena on vain kertoa fiiliksistä ihmiselle jota ei koskaan näe niin antaa mennä vaan. Sitten on asiansa ilmaissut ja elämät jatkuu.
Ihminen joka on nauravainen ja puhelias... tai ihminen, jolle jostain syystä kerrotaan murheita, vaikka häntä ei oikeasti kiinnosta yhtään.
Osa sosiaalusesti kyvyttömistä lukee em. tilanteet signaaleiksi.
-ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi varattu, jolle on tultu tunnustamaan tunteita (ja samaten mun miehelle). Se ei ole mitenkään mukavaa tai imartelevaa, vaan hyvin kiusallista ja vaivaannuttavaa. Jos jotenkin halua lähestyä, niin kivempi on joku ihan kasuaali haluaisitko joskus lähteä kahville -heitto, jolloin minun on helppo kohteliaasti kieltäytyä. Kerron näistä aina miehelleni (ja hän minulle), ja ihmettelen kyllä kuinka paljon ihmiset kehtaavat. Eikä siis mitenkään hyvällä tavalla.
Ilmeisesti teistä kiinnostuvat jotenkin kiusalliset ihmiset. Tuossa varattu on jo antanut signaalia, teettekö tekin jatkuvasti niin? Ja kahvikutsu päinvastoin olisi ele salasuhteen suuntaan. Kun tarkoituksena on vain kertoa fiiliksistä ihmiselle jota ei koskaan näe niin antaa mennä vaan. Sitten on asiansa ilmaissut ja elämät jatkuu.
No mikä nyt sitten on signaalin antamista? Me molemmat tykkäämme ihmisistä ja tutustumme mielellämme uusiin ihmisiin. Ei ole mikään ongelma käydä työkaverin kanssa kahvilla ja lounaalla. Yllättävän moni tulkitsee sen joksikin muuksi.
Niin eli miten ehdottamasi kahvikutsu lopulta auttaisi selvittämään tai viestimään mitään kun siihen voi hyvin suostua muuten vaan kaverina?
En kertoisi. Ei minusta varattuna olisi kivaa kuulla mitään tunnustuksia. Se ei myöskään välttämättä auta pääsemään yli, sillä ihastunut helposti etsii piilomerkityksiä kohteliaassa torjunnassa.
Ystäväni oli kovin ihastunut varattuun ja piti tunteiden molemminpuolisuuden merkkinä sitä että mies jatkuvasti mainitsi olevansa varattu. Normaalisti täysjärkinen kaveri järkeili, että yrittää muistuttaa itseään puolisostaan. Itse ajattelen, että kyseessä oli hienovarainen vihjaus toiseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä myös yksi varattu, jolle on tultu tunnustamaan tunteita (ja samaten mun miehelle). Se ei ole mitenkään mukavaa tai imartelevaa, vaan hyvin kiusallista ja vaivaannuttavaa. Jos jotenkin halua lähestyä, niin kivempi on joku ihan kasuaali haluaisitko joskus lähteä kahville -heitto, jolloin minun on helppo kohteliaasti kieltäytyä. Kerron näistä aina miehelleni (ja hän minulle), ja ihmettelen kyllä kuinka paljon ihmiset kehtaavat. Eikä siis mitenkään hyvällä tavalla.
Ilmeisesti teistä kiinnostuvat jotenkin kiusalliset ihmiset. Tuossa varattu on jo antanut signaalia, teettekö tekin jatkuvasti niin? Ja kahvikutsu päinvastoin olisi ele salasuhteen suuntaan. Kun tarkoituksena on vain kertoa fiiliksistä ihmiselle jota ei koskaan näe niin antaa mennä vaan. Sitten on asiansa ilmaissut ja elämät jatkuu.
No mikä nyt sitten on signaalin antamista? Me molemmat tykkäämme ihmisistä ja tutustumme mielellämme uusiin ihmisiin. Ei ole mikään ongelma käydä työkaverin kanssa kahvilla ja lounaalla. Yllättävän moni tulkitsee sen joksikin muuksi.
Niin eli miten ehdottamasi kahvikutsu lopulta auttaisi selvittämään tai viestimään mitään kun siihen voi hyvin suostua muuten vaan kaverina?
Ei minulla ole tapana työajan ulkopuolella käydä kahvilla vastakkaista sukupuolta olevien kanssa, tai ainakin pyytäisin miehen mukaan. Eli kieltäytyisin kohteliaasti ja näin kukaan ei menetä kasvojaan. Mutta jos joku alkaa tunnustaa tunteitaan, niin siitä on kiusallista yrittää liueta pois. Ei aikuisen, vieraan ihmisen romanttiset tunteet kuulu mun kannettavaksi. Kahvikutsu on asiallinen, ihastumisen tunnustus ei. Vaikka olisin sinkku, niin en haluaisi kenenkään lähestyvän minua tunteitaan jakamalla (oikeasti, mitä hittoa?), vaan juurikin esim lenkkikutsulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö voi vain kiittää yhteisestä ajasta työkaverina, ja sanoa että hän on sinusta mukava ihminen? Voit aivan hyvin kertoa ajattelevasi positiivisesti tästä miehestä, mutta sitä lähemmäs on turha pyrkiä.
Tämä mies on siis mm kehunut minua kauniiksi ja fiksuksi ja tosiaan hakeutuu paljon seuraan. Viime viikolla totesi että miten voin lukea häntä niin tarkasti. Osti minulle joululahjan (muille töissä ei). Voihan tämä olla pelkkää ystävällisyyttä mutta itse olen tulkinnut että mies voisi olla jollain tasolla kiinnostunut. Eri asia tietystä on, onko valmis tekemään asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kertoisi. Ei minusta varattuna olisi kivaa kuulla mitään tunnustuksia. Se ei myöskään välttämättä auta pääsemään yli, sillä ihastunut helposti etsii piilomerkityksiä kohteliaassa torjunnassa.
Ystäväni oli kovin ihastunut varattuun ja piti tunteiden molemminpuolisuuden merkkinä sitä että mies jatkuvasti mainitsi olevansa varattu. Normaalisti täysjärkinen kaveri järkeili, että yrittää muistuttaa itseään puolisostaan. Itse ajattelen, että kyseessä oli hienovarainen vihjaus toiseen suuntaan.
Just tämä! Kun aistin jonkun vastakkaista sukupuolta olevan ihastuneen minuun ja homma meinaa mennä kiusalliseen suuntaan, mainitsen sopivasti juttujeni lomassa puolisoni. Tällä pyrin tuomaan esille sen, etten ole pokattavissa eikä toinen tekisi sitä mokaa, että joutuisin keksimään kauniin kieltäytymisen johonkin treffikutsuun.
Ja ettei meidän välinen hyvä kaveruus mene sen ihastuksen takia karille, koska jos meillä muuten synkkaa, niin miksi emme voisi silti olla hyviä työkavereita? Nämä treffikutsut kun usein pilaavat rennon suhteen ja sitten jäykistellään noloina, kun tavataan.
Olin hieman vastaavassa tilanteessa, paitsi että tämän varatun vastavuoroinen ihastuminen oli täysin päivänselvää myös työkavereille jo ennen ensimmäistä tunnustusta. Muutaman viikon salasuhde siitä seurasi koska mies kovasti väitti olevansa juuri eroamassa ja kovin onneton. Lopetin suhteen heti kun todellisuus selvisi.
Mutta enpä voi sanoa että kadun tunteiden tunnustamista, nimittäin ilman tätä tapahtumaa luulisin vieläkin, että kyseessä on hyvä mies. Paljon helpompi olla nyt, vaikka jälkiviisaana olin hirvittävän naiivi.
Tämä mieshän muuten väitti vaimolleen että on vain yksipuolinen ihastus ja epäilemättä naureskelevat sille yhdessä vielä tänäkin päivänä. En taida olla ainoa naiivi tässä maailmassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja sanoi miehen vaihtavan työpaikkaa kesäkuussa. Kannattaa tsempata siihen asti, ettei nolaa itseään aivan turhaan. Sen jälkeen ongelma on ohi: poissa silmistä, poissa mielestä.
Merkilisiä te olette.Alaspeukutatte kun hän avoimesti kertoo asian.Minkä takia te käyttäydytte kuin teitä maa vietäsi jalkojen alta ? Mikä teitä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerro vaan. Et voi menettää mitään. Hän vaihtaa kohta töitä, joten et näe häntä enää sen jälkeen. Ei siis tule kiusallisia hetkiä enää sen jälkeen, vaikka hän ei olisikaan kiinnostunut.
Sanot että hän on herrasmies. Jos hän ei ole kiinnostunut, niin osaa varmasti ilmaista asian tahdikkaasti, ystävällisesti ja siten, että kaikki säilyttävät kasvonsa. Ei ole siis syytä hävetä tai jännittää sen takia.
Kerro siten, ettet oleta mitään. Kerro että pidät hänestä todella paljon ja halusit vain hänen tietävän sen, kun ette enää näe toisianne. Muotoile asia kuitenkin vähän voimakkaammin kuin pelkkä työkaveri muotoilisi. Näin hän voi halutessaan tulkita asian kaverillisessa mielessä ja halutessaan enemmän kuin kaverillisesti.
Kertomalla pääset ainakin eteenpäin omien tunteidesi kanssa, olivat ne sitten yksi- tai molemminpuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Miettiikö kukaan miten vastenmieliseltä varatusta tuntuu tällainen tunteiden kertominen?
Varattuna sanon, ettei tuntuisi ollenkaan vastenmieliseltä, jos pitäisin naisesta ja hän esittäisi asian tahdikkaasti kahden kesken (ei siis esim. humalassa räkä poskella).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin hieman vastaavassa tilanteessa, paitsi että tämän varatun vastavuoroinen ihastuminen oli täysin päivänselvää myös työkavereille jo ennen ensimmäistä tunnustusta. Muutaman viikon salasuhde siitä seurasi koska mies kovasti väitti olevansa juuri eroamassa ja kovin onneton. Lopetin suhteen heti kun todellisuus selvisi.
Mutta enpä voi sanoa että kadun tunteiden tunnustamista, nimittäin ilman tätä tapahtumaa luulisin vieläkin, että kyseessä on hyvä mies. Paljon helpompi olla nyt, vaikka jälkiviisaana olin hirvittävän naiivi.
Tämä mieshän muuten väitti vaimolleen että on vain yksipuolinen ihastus ja epäilemättä naureskelevat sille yhdessä vielä tänäkin päivänä. En taida olla ainoa naiivi tässä maailmassa
Naivi tai et.Tuota voi sattua jokaiselle . Itsekin seurustelin miehen kanssa 10 vuotta.Rouvansa seurusteli myös . Toisen kanssa. Ja nyt on mies kuollut ja rouva uusissa naimisissa . Ja minä istun ihanien muistojen kanssa. Suku tiesi minun olemassa olon . En ollut tarpeeksi hienosta perheestä sopiakseni sukuun. Seuraavassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Kerro vaan. Et voi menettää mitään. Hän vaihtaa kohta töitä, joten et näe häntä enää sen jälkeen. Ei siis tule kiusallisia hetkiä enää sen jälkeen, vaikka hän ei olisikaan kiinnostunut.
Sanot että hän on herrasmies. Jos hän ei ole kiinnostunut, niin osaa varmasti ilmaista asian tahdikkaasti, ystävällisesti ja siten, että kaikki säilyttävät kasvonsa. Ei ole siis syytä hävetä tai jännittää sen takia.
Kerro siten, ettet oleta mitään. Kerro että pidät hänestä todella paljon ja halusit vain hänen tietävän sen, kun ette enää näe toisianne. Muotoile asia kuitenkin vähän voimakkaammin kuin pelkkä työkaveri muotoilisi. Näin hän voi halutessaan tulkita asian kaverillisessa mielessä ja halutessaan enemmän kuin kaverillisesti.
Kertomalla pääset ainakin eteenpäin omien tunteidesi kanssa, olivat ne sitten yksi- tai molemminpuolisia.
Jos olisi normaalilla omatunnolla varustettu ihminen, niin menettää palan itsekunnioitustaan jos tekee jotain noin halpaa ja moraalitonta. Mutta vaikea tätä on teidän ymmärtää, jotka ette muista ihmisistä pätkääkään piittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kerrot, mutta tee selväksi ettet toivo tai odota mitään. Hänen liittonsa rajojen kunnioittaminen on hänen, ei sinun vastuulla.
Kaikki ihmiset eivät ajattele samoin. Minä en ainakaan osaisi nähdä tuollaista ihmistä potentiaalisena parisuhdekumppanina. Mahdollinen alkava kiinnostus loppuisi kyllä saman tien.
Niin, silloin kun minä aikanaan erosin, niin muistin kyllä jokaisen joka oli ilmaissut kiinnostuksensa. Ja en muista ketään joka on pitänyt asian omana tietonaan. Siinä vaan on jotain rohkeaa, rehellistä ja suoraselkäistä että tunnistaa omat tunteensa ja uskaltaa ne sanoa suoraan vaikka tilanne olisi mahdoton. On yhäkin eri asia puhua tunteista ja tyrkyttää itseään.
Miten voisit tietää henkilön, joka on pitänyt asian omana tietonaan? 🤣
No se oli vähän niinkuin se pointti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai kerrot! Mitä siinä voi menettää? Jos mies on vaimonsa kanssa onnellinen, hän torjuu sinut kohteliaasti.
No työkaverille kannattaakin ehdottomasti tunnustaa ihastumisensa. Työkaveri torjuu kohteliaasti, ja sitten ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut?
Hän vaihtaa joka tapauksessa työpaikkaa niin ei siinä sen jälkeen tarvitse olla mitenkään.
Tottakai kerrot. Et menetä mitään, mutta eipä tarvi jossitella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerro vaan. Et voi menettää mitään. Hän vaihtaa kohta töitä, joten et näe häntä enää sen jälkeen. Ei siis tule kiusallisia hetkiä enää sen jälkeen, vaikka hän ei olisikaan kiinnostunut.
Sanot että hän on herrasmies. Jos hän ei ole kiinnostunut, niin osaa varmasti ilmaista asian tahdikkaasti, ystävällisesti ja siten, että kaikki säilyttävät kasvonsa. Ei ole siis syytä hävetä tai jännittää sen takia.
Kerro siten, ettet oleta mitään. Kerro että pidät hänestä todella paljon ja halusit vain hänen tietävän sen, kun ette enää näe toisianne. Muotoile asia kuitenkin vähän voimakkaammin kuin pelkkä työkaveri muotoilisi. Näin hän voi halutessaan tulkita asian kaverillisessa mielessä ja halutessaan enemmän kuin kaverillisesti.
Kertomalla pääset ainakin eteenpäin omien tunteidesi kanssa, olivat ne sitten yksi- tai molemminpuolisia.
Jos olisi normaalilla omatunnolla varustettu ihminen, niin menettää palan itsekunnioitustaan jos tekee jotain noin halpaa ja moraalitonta. Mutta vaikea tätä on teidän ymmärtää, jotka ette muista ihmisistä pätkääkään piittaa.
Ei siinä ole mitään moraalitonta, jos kertoo toiselle pitävänsä tästä ja että tulee ikävä häntä, kun ei enää työpaikan vaihduttua nähdä. Halaamisessakaan ei ole mitään moraalitonta, mutta sitä nyt on turha sinulle yrittää selittää.
Mun mies oli aivan ihmeissään kun työkaverinainen tuli avautumaan tunteistaan ja selitti kuinka kohtalo saattoi heidät yhteen. WTF! Ainakin ollaan saatu repiä huumoria tästä miehen kanssa.