Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka vaatimattomassa asunnossa olisit valmis asumaan säästääksesi mahdollisimman paljon?
10.04.2023 |
Asun siis Helsingissä ja olen sinkku, eli maksan asumiskulut täysin yksin. Ansaitsen sen verran hyvin, että mitään asumistukea en saa, enkä muitakaan yhteiskunnan tukia. Eli pystyn maksamaan asunnosta ihan hyvinkin, mutta kyllästyttää laittaa niin paljon rahaa vuokraan että omaan asuntoon säästäminen on harmitttavan hidasta.
Nyt olen päättänyt muuttaa halvempaan asuntoon ja pähkäilen sen kanssa, miten vaatimattomasti voisin elää olematta ihan onneton, voidakseni säästää mahdollisimman paljon. Pk-seudulla on nyt pakko asua töiden takia, vaikka sitäkin voin muuttaa mahdollisuuksien puitteissa jatkossa.
Halvimmat asunnot mitä olen löytänyt sellaisilta alueilta, jotka ovat joukkoliikenteen saavutettavissa (autoa minulla ei ole enkä halua sellaiseen käyttää rahaa), ovat siinä noin 600 euroa. Mutta ne ovat sitten 20 neliötä, huonokuntoisia, eikä niissä ole astianpesukonetta tai pyykinpesukonetta eikä edes tilaa tai liitäntöjä niille. Tosin taloyhtiöissä on taloyhtiöpesulat. Ja yllättävää kyllä, joukkoliikenteen saavutettavissa olevat asunnot eivät Vantaalla tai Espoossa ole juurikaan halvempia kuin Helsingissä.
Mietin vain, kestäisinkö asua tuollaisissa oloissa säästääkseni mahdollisimman paljon? Sitoutua pitää kuitenkin minimissään vuodeksi. Sitten jos maksaisi pari sataa enemmän niin saisi hyväkuntoisen asunnon, jossa pesukoneet on, vaikkakin niissäkään ei neliöitä paljon tuota enempää ole (sellaiset 25 neliötä), ja kivemmalta alueelta.
Tavoitteena on väliaikaisratkaisu jotta voin maksimoida säästämisen, joten tilannetta pitäisi kestää ehkä 1-2 vuotta.
En ole koskaan asunut noin pienessä asunnossa enkä ilman pyykinpesu- ja astianpesukonetta. Pienin asunto, jossa olen asunut, oli 30 neliötä. Nykyinen on 50 neliötä.
Mitä tekisitte minun tilanteessani? Olisiko sitä aivan epätoivoisen onneton tuollaisessa koneettomassa miniasunnossa, joka olisi vielä huonokuntoinen?
Kommentit (126)
Riippuu asunnosta, sijainnista tms. Ne huonot puolethan huomaat ap vaan asumalla. Itse veikkaisin, että sua alkaa kaduttamaan jossain vaiheessa. Toki riippuu elämäntavastasi millainen asunto sulle sopii. Jos vietät paljon aikaa kotona, teet etätyötä tms. älä muuta koppiin. Sinuna ehkä etsisin asuntoa vähän kauempaa tai ns. huonommalta alueelta ja säästäisin sillä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin sinkkuna asua tilapäisesti pienessä yksiössä ilman tiskikonetta ja käyttäen pyykkitupaa ja olen asunutkin. Kunhan alue on turvallinen eikä esim. narkkien suosiossa.
Se on muuten tosi yleistä että valitetaan, että hankala säästää ja sit paljastuu, että on vähintään yksi koira ja mahdollisesti päälle kaksi kissaa, matelijoita yms lemmikkejä. Koiraan saa uppoamaan kyllä tosi paljon rahaa..
Ei minulla muuten ole tarvetta mitenkään mielettömästi säästää, mutta Helsingissä asumiskustannukset vievät siihen koiraan verrattuna moninkertaiset summat. Kuten mainitsin, niin tällä hetkellä maksan vuokraa 1200 eur/kk, mikä on jo ärsyttävää. Varsinkin kun se koira ihan oikeasti tuo minulle todella paljon iloa, mutta tämä ylisuuri ja ylikallis asunto ei. Eli tässä kysymys ei ole "miten säästäisin" tai että minulla olisi taloudellisia vaikeuksia, vaan hyvin spesifisti kysymys on, mitä ratkaisuja haluan tehdä säästääkseni juuri niistä asumiskuluista koska ne ovat se itseäni ärsyttävä turha rahanreikä tällä tasolla.
Nettotuloni ovat kuitenkin reilu 4000 eur/kk, joten se koira ei vie minua vararikkoon. Eikä vie vuokrakaan, mutta koen tämän nykyisen vuokran rahantuhlaukseksi, josta on helppo siirtyä halvempaan. Kysymys vain on, kuinka paljon halvempaan eli mistä kaikesta olen valmis tinkimään.
Ja kun ihan oikeasti ei ole koko elämän aikana kokemusta 20 neliön asunnossa asumisesta eikä ilman pyykinpesu- ja astianpesukoneita asumisesta, niin ajattelin kysellä kokemuksia siitä, että miten vaivalloista se on, eli suljenko nuo vaihtoehdot heti ulos ja suosiolla maksan pari sataa tuosta enemmän.
Sanoisin, että sulje. En tajua miksi muuttaisit alle 30 neliön asuntoon koiran kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla hinnalla saat soluhuoneen ydinkeskustasta
Kyllä niitä soluhuoneita halvemmallakin saa, mutta niihin ei saa tuoda lemmikkejä. Jollainen itselläni on ja josta en luovu.
Perusta oma solu johon saa tuoda koiran. Vuokraat ison kämpän, takaan että asukkaat löytyvät nopeasti.
Noin minäkin tein, en tosin Helsingissä. Oli yllättävää, miten korkeakoulutettua porukkaa löytyi kaveriksi aika äkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ratkaisin ongelman ostamalla halvemman asunnon periferiasta ja maksamalla asuntolainaa. Kannattaa selvittää mahdollisuudet asuntolainaan.
Ostaisin kohtalaisella sijainnilla olevan asunnon hyvästä taloyhtiöstä. Remontoisin itselle mieleiseksi budjettiratkaisuilla ja asuisin 2v.
Esimerkiksi:
https://www.etuovi.com/kohde/20049903?haku=M1964923247Neliöitä on vähän, mutta asunnossa on hyvä pohjaratkaisu ja remontit tehty. Taloyhtiö vaikuttaa hyvältä (issarista selviää parhaiten).
Asunnon myyntihinta: 217 000e
Ensiasunnon ostajana riittää kun sinulla on 5% asunnon hinnasta säästössä. Tässä tapauksessa 10 850e. Lisäksi tarvitset vakuuksia (jotka voit myös ostaa, jos muuta ei ole käytettävissä). Lainaa tarvitset 207 000e.
Tällä hetkellä maksat 1200 e/kk vuokraa ja säästät lisäksi omaan asuntoon.
25 vuoden laina-ajalla 207 000 e 5% korolla lainan kuukausierä on 1214e. Lisäksi asunnon vastike 140e/kk. Yhteensä menoja on 1360 e/kk.
Tästä summasta:
Lyhennät lainaa 700 e/kk joka kuukausi. Nyt kasvaneiden korkokustannusten korkojen osuus on iso, mutta toisaalta maksat tälläkin hetkellä jonkun toisen sijoituslainan korkoja.Eli vinkkini on etsiä mahdollisimman hyvä omistusasunto. Tingi neliöistä, tingi järkevästi sijainnista mutta älä taloyhtiön kunnosta. Asu kaksi vuotta ja myy asunto, tai laita se vuokralle.
Mitä mä just luin? Etelä-Haaga periferiaa? Voi luoja teitä... Ja oletan että 217 000€ laina ei ole aloittajalle mikään tuosta-noin-vain pikkujuttu, ei kai hän muuten olisi nyt halvempaan vuokra-asuntoon muuttamassa...
Sinä luit, että minä ostin asunnon edullisen periferiasta. Sinä luit, että minä ehdotin järkevällä sijainnilla sijaitsevaa asuntoa esimerkiksi Etelä-Haagasta. L u e t u n y m m ä r t ä m i n e n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulisi, että neljän tonnin nettotuloista saisi aika helposti säästettyä asunnon käsirahan. Mihin rahasi menevät vuokran lisäksi?
Niin, kai oman asunnonkin ostamista voisi harkita. Olin ajatellut lisätä säästöjä vielä pari vuotta minimoidakseni velkatarpeen ja katsoa samalla markkinoiden kehitystä. Mutta ei tuokaan mahdoton ajatus ole.
Täh? Oletko sinä ap? Eikö aloituksessa ollut kyse juuri oman asunnon käsirahan säästämisestä?
Niin, siis tarkoitin, että voisihan sitä ostamista harkita jo nyt, eikä vasta parin vuoden kuluttua kuten olin ajatellut. Eli jos ostaisin nyt, niin pitäisi ottaa hieman enemmän lainaa, kun taas jos vetäisin kulut minimiin pariksi vuodeksi, niin selviäisin pienemmällä lainasummalla.
- ap
Ostat nyt kompromissiasunnon, asut 2v ja maksat lainaa pois. Ei sitä lainaa kannata pelätä, jos on tuloja millä hoitaa se laina! Ennemmin tienaat/säästät pelkällä asumisella ja säästät tilille siihen lisäksi, jos mitotat lainanhoitokulut nykyistä vuokratasoa vastaavaksi.
Alue: Aihe vapaa
Vaatimattomassa kyllä, rumassa en. En kaipaa koneita ja laitteita - osaan tiskata käsin ja talopesula riittää - mutta repaleisten muovimattojen tai irvistelevien lastulevykaappien kanssa en suostu elämään.
Toisaalta koko ajatus siitä, että käyttäisin elämästäni joitakin vuosia asumalla millä tahansa tavalla itselleni vastenmielisesti saavuttaakseni sillä jotain sitten myöhemmin, on minulle hyvin vieras. Se on sellaista kärsimyksellä kirkkauteen ja sitkun, sitkun -ajattelua, jota ymmärrä. Arvostan itseäni ja elämääni siinä määrin, että en tahdo elää missään välissä mitään vähempiarvoisia elämä telakalla -vuosia. Oma ratkaisuni ap:n kuviossa olisi, että asunnon täytyy olla omalla mittapuullani riittävä sekä ennen että jälkeen oman - ei liian ankeaa ennen eikä ylimitoitettuja tavoitteita jälkeen.