Lue keskustelun säännöt.
Lapsettomat ystävät
09.04.2023 |
Koen että lapsettomat ystäväni eivät ymmärrä lapseen liittyviä huolia ja murheita. Tavallaan tajuan sen, olinhan itsekin pitkään lapseton ja onhan se täysin erilaista elämää kun ei tarvitse kuin huolehtia itsestään ja säädellä omat tunteensa.
Kun itse kamppailee lapsen ongelmien ja vaikean käytöksen kanssa ei jaksaisi kuunnella niitä lapsettoman murheita jotka pyörii vain itsen ympärillä. Maailmamme eivät vaan kohtaa. Itsen on pakko laittaa lapsi etusijalle, omat tunteet käsitellään viimeisenä jos niihin on enää energiaa. Lapseton ei muuta teekään kuin käsittelee omia tunteitaan "minä minä minä".
Kommentit (32)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä haluat ihmisten keskittyvän sinun elämään, mutta samalla et kuitenkaan halua, että muut keskittyvän omaansa?
Kyllä sinä taidat olla se itsekäs tässä.
Suosittelen sinulle jonkinlaista terapiaa.
Samalla lailla sinäkin haluat vatvoa niitä omia murheitasi, sinun murheesi ovat lapset ja lapsettomilla on sitten jotain muuta mielen päällä. En ymmärrä, miksi murheita pitää arvottaa kummalla menee huonommin. Ystävyyteen kuuluu kummankin osapuolen tukeminen.
Vierailija kirjoitti:
Sinä haluat ihmisten keskittyvän sinun elämään, mutta samalla et kuitenkaan halua, että muut keskittyvän omaansa?
Kyllä sinä taidat olla se itsekäs tässä.
Kuppikakkuihin piti mennä kinuskikreemiä mut laittoi vahingossa sinappia. Ikävä vela alkoi rykimään. Mokomaki :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No onpa itsekkäitä ystäviä, ihan kaikki.. Nyt katkeruutesi menee liian yli. Sinä et täällä ole arvottamassa mikä on oikea juttu ja mikä ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän sinua ap, itsellä sama tilanne. Yhdellä lapsista todella vaikeaa ja tuntuu ettei lapsettomat ystävät ymmärrä yhtään. Täysin turha heille puhua kun eivät vaan tajua. Kun on vastuu vain itsestä ei voi ymmärtää vanhemmuuden murheita.
Jos maailmanne eivät enää kohtaa, miksi olette ystäviä keskenänne? Kirjoituksestasi paistaa läpi, että olet ärsyyntynyt lapsettomiin ystäviisi etkä jaksa enää ottaa heidän mielensä päällä olevia asioita vakavasti. Ei kuulosta ystävyydeltä. Ala etäännyttää itseäsi heistä ja mieti, mistä löytäisit paremmin samalla aaltopituudella olevaa seuraa. Ystäväsi ovat todennäköisesti jo aavistaneet, ettet juuri enää viihdy heidän seurassaan.
Omien tunteiden käsittely ei muuten ole mitään minäminäminä -hömppää. Se on terveen ja kypsän ihmisen taito, josta on paljon hyötyä esimerkiksi kaikenlaisissa ihmissuhteissa aina vanhempi-lapsi -suhteesta ammatillisiin työkaveri- ja asiakassuhteisiin. Suosittelen lämpimästi kaikille riippumatta siitä, onko lapsia vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua. En itsekään aikoinaan lapsettomana tajunnut mitä se on kun joutuu murehtimaan oman lapsen puolesta. Lapsettoman elämä on paljon helpompaa ja itsekkäämpää. Vanhemmuus muuttaa ihmistä koska siitä selvitäkseen on pakko muuttua.
saathan leikki puistoista kaltaistasi vali vali minä minä ystäviä vai eikö heidän juttunsa sinua kiinnosta. miksi sinun juttusi kiinnostaisi ex ystävääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinä taas et näytä tajuavan että puhut vain lapsestasi ja hänen ongelmistaan. Olet itsekeskeinen. Ketään lapsetonta ei kiinnosta lapsesi asiat.
Ap, pakottiko joku tekemään niitä pentuja?
t. Elämästä nauttiva lapseton sinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap, itsellä sama tilanne. Yhdellä lapsista todella vaikeaa ja tuntuu ettei lapsettomat ystävät ymmärrä yhtään. Täysin turha heille puhua kun eivät vaan tajua. Kun on vastuu vain itsestä ei voi ymmärtää vanhemmuuden murheita.
Puhu sitten jollekin muulle jos lapsettomat ystäväsi eivät tajua - eiväthän he voikaan. Btw, monella lapsettomalla on selalisia vastuita joista sinä et tiedä mitään, eivät kaikki lapsettomat ole vastuussa vain itsestään. Moni huolehtii vanhemmistaan tai sairasta/vammaisesta sisaruksestaan ja lemmikkejäkin voi olla. Moni tekee myös vapaaehtoistyötä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap, itsellä sama tilanne. Yhdellä lapsista todella vaikeaa ja tuntuu ettei lapsettomat ystävät ymmärrä yhtään. Täysin turha heille puhua kun eivät vaan tajua. Kun on vastuu vain itsestä ei voi ymmärtää vanhemmuuden murheita.
Tai sitten ketään ei kiinnosta kuunnella jatkuvaa vatvomista siitä ongelmakakarastasi. Itse ne maailmaan teit itsekkyyttäsi, nyt niität sitä mitä kylvit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap, itsellä sama tilanne. Yhdellä lapsista todella vaikeaa ja tuntuu ettei lapsettomat ystävät ymmärrä yhtään. Täysin turha heille puhua kun eivät vaan tajua. Kun on vastuu vain itsestä ei voi ymmärtää vanhemmuuden murheita.
Tai sitten ketään ei kiinnosta kuunnella jatkuvaa vatvomista siitä ongelmakakarastasi. Itse ne maailmaan teit itsekkyyttäsi, nyt niität sitä mitä kylvit.
Tämäpä juuri. Omista valinnoista pitää ottaa vastuu. Raskautuessa ei voi koskaan tietää mitä sieltä tulee -ei koskaan. Lapsi voi olla vakavasti vammainen ja sen kanssa on vain elettävä. Ap voisi lopettaa ruikutuksensa ja ottaa vastuun valinnoistaan.
Sellaista se on, ihmiset kasvavat erilleen elämäntilanteiden muuttuessa. Yritä löytää uusia ystäviä muista vanhemmista. Parempi kaikille, kun ei suakaan enää lapsettomien ystäviesi elämä kiinnosta.
Ap, nyt saat multa ihmettelyt.
Mulla on lapsi, joka on tänäänkin huutanut, purrut ja repinyt hiuksista. Vetänyt sellaisia kohtauksia, jolloin vaan itkee ja heittäytyy lattialle. Syli ei auta, ruoka ei auta. Kirja auttaa, kunnes alkaa taas ärsyttämään. Pientä uhmaa siis taaperolla.
Juttelin just ystävän kanssa puhelimessa, ja voi miten onnellinen olin, kun hän kertoi paskoista deiteistä, huonoista panoista ja saatiin yhdessä nauraa hänen hauskoille sattumuksille.
Toki kerroin itsekin ohimennen, että Pirkkoliisaa on tänään kiukuttanut, ja mulla on hampaanjäljet reidessä, naurettiin sillekin.
Ei käynyt mielessäkään, että on liian erilaiset elämät.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap, itsellä sama tilanne. Yhdellä lapsista todella vaikeaa ja tuntuu ettei lapsettomat ystävät ymmärrä yhtään. Täysin turha heille puhua kun eivät vaan tajua. Kun on vastuu vain itsestä ei voi ymmärtää vanhemmuuden murheita.
Miksi ihmeessä edes odotatte sellaisen ihmisen ymmärtävän vanhemmuutta, joka ei ole sitä kokenut?
Joku on nyt hitusen katkera ;D
Ota ihan iisisti siellä kuppikakkujen täyttämässä mammalandiassa. En mä aio tunkeutua teikäläisen tontille.