Lue keskustelun säännöt.
6. viikko ilman alkoholia. Olen varmaan viimeksi 13 vuotta sitten ollut näin kauan selvinpäin. Mitäs muille raitistuneille?
09.04.2023 |
Ei tee mieli yhtään juoda. Se loppui seinään vaan.
Ennen olin viikonloput humalassa. Nyt mietin ja totean kuinka sairas elämäntapa on ollut.
Ihan hämmästyttää miten tuli tuhlattua niin paljon päiviä, itseään tai ylipäätään elämää alkoholin ollessa keskiössä.
Mitään ihmeellistä ei sinänsä ole muuttunut kai voinnissa. Olen kyllä tasaisempi, perus positiivinen, liikkunut runsaasti ja syönyt terveystietoisesti.
Rahaa ei kulu kuten ennen. Ei oli ahdistusta, ei masennusta, ei ota päähän eikä ole morkkiksia.
Mennyt elämä kyllä hävettää ja unissani olen juovuksissa usein.
On tämä mukavampaa näin. Ei ole intressejä juoda, tiedä yhtään kauan olen selvinpäin. Ehkä aina, ei voi tietää. Mitään muuta määränpäätä ei ole kuin, että haluan olla hyvinvoiva ja selvänä.
Saada muistin ja logiikan taas toimimaan paremmin.
Mites siellä?
Onkohan itsellä vielä jotain odotettavissa, en tiedä mitä tässä itselle tapahtuu tämän suuren elämänmuutoksen seurauksena. Sen näkee joskus.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
En ole juonut elämässäni pisaraakaan alkoholia. Olen yksin, sinkku ja perheetön.
Mä join varmasti sinunkin osuutesi vaikka eihän se viina maailmasta ikinä juomalla lopu. Minäkin olen yksin, sinkku ja perheetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, mutta minun on pakko kertoa tosiasioita. Et voi todellakaan kutsua vielä itseäsi raitistuneeksi. Olet kuitenkin ollut vasta 6 viikkoa ilman alkoholia. Iteskin myös mainitse ettet tiedä, kuinka kauan aiot alkoholitta olla. Olet tilanteessa, jossa lipsahdus tapahtuu vielä todella helposti.
Älä pety, jos päihteetön elämä ei loppujen lopuksi tuo mukanaan sellaista hyvänolon tunnetta, jonka se usein väitetään tuovan. Joillekin tuo, joillekin ei. Minulle ei tuonut. Tai totta kai krapuloiden loputtua olo oli yleisesti ottaen henkisesti ja fyysisesti parempi kuin juopotteluaikoina, mutta sellaista tunnetta, jossa tavallaan koko maailma avautuu uudenlaisena ja kauniina, ei tullut koskaan.
- pian 7 vuotta ilman alkoholia, m39v
Totta. Tiedän riskit ja ehken ole vielä raitistunut mutta miten sen nyt sanoisi. Raitistumassa.
Ei minulla ole mitään syytä juoda. On vain syitä olla juomatta.
Jos edes ajattelen tässä ottavani kylmän oluen tai jonkun lempisiiderin mitä ikinä, niin ensireaktio on kuvotus. Mietin makua suussa, ei kiitos.
En myöskään kaipaa humalatilaa, se vasta saakin perääntymään.En tiedä mitä tapahtui. Heräsin unesta, tuntuu.
En vain halua juoda, niin yksinkertaista ja jos mielitekoja tulisi niin, jo pelkästään sen seuraavan päivän henkisen olotilan ajattelu saa toivottavasti perääntymään.En tässä odota oikein mitään suurempaa. On joka aamu ihana herätä.
Onnea sinulle. Hyvä kun lopetit.
AP
Mulla kävi tuo sama röökin kanssa eli polttaminen loppui kuin seinään vaikka en edes ollut suunnitellut tai ajatellut lopettavani. Sytytin röökin ihan normaalisti kuten aina junaa odottaessani ja parin hatsin jälkeen totesin, että tämä se ei muuten maistu.
Ja sen jälkeenkään ei sitten ole maistunut vaan nuo hatsit oli vikat mitkä poltin ja that's it. En tarvinnut edes purkkaa tai mitään, koska se kuvotus oli niin voimakas ja olisi oikeasti ollut vaikeampaa polttaa mitä oli olla polttamatta.
Alkoholinkin ole jättänyt mutta siinä ei ole tuollaista että ajatuskin kuvottaa vaan siinä ällötyksen saa aikaan tölkin avaamisen ääni. En siis voi ostaa limua/vissyä tölkissä, koska se sihahdus tuo välittömästi kännäysajat mieleen ja sitten jotenkin maistan sen limun/vissyn vaan lantrinkina jossa on viinaa ja sitten etoo. Vähänkö hullua?
Juu, uskomatonta.
Itsellä kyllä oli jo ollut pitkään ongelmia alkoholin vuoksi. Siis masennus ja muut asiat olivat jo sitä tasoa, ettei juomisessa ollut järkeä. Luulin, etten pystyisi lopettamaan mutta pystyin. Ilman mitään paineita tai himoja lopetin. Ihmettelen tätä.
Kai jokin viimeinen niitti tuli vain.
Jospa tupakan kanssa kävisi sama. Inhoan sitä tapaa. Inhoan sitä hajua sekä sitä mitä se tekee haittoineen.
Olen pahasti koukussa tupakkaan. Ja se hävettää.
En tiedä miten pystyn sen lopettamaan mutta toivon hartaasti, että pystyisin asap.
Kiitos kun kerroit sinun tarinasta. Kiva lukea näitä.
AP
Vierailija kirjoitti:
Siis tarkoitin, ettei mitään ihmeellistä ole muuttunut siinä mielessä voinnissa vaan olo on normaali. Sellainen mitä sen kuuluu olla.
Eli tavallaan vointi on muuttunut paljonkin mutta normaaliksi.Join ennen viikonloput, joskus vielä arkenakin.
Annoksina joku 40-50 annosta viikkotasolla.
Olen nainen, n. 30v.
AP
Aika paljonhan noita annoksia olikin. Hyvä kun lopetit!
Minulla raitistuminen on tapahtunut vuosien myötä pikku hiljaa. Raittiit jaksot pitentyneet kerta toisensa jälkeen. Välissä annosmäärät pienentyneet. Viimeksi uutenavuotena, aika reippaasti, en tiedä paljonko meni, mutta vain yhtenä iltana, edellisestä kerrasta olikin jo kolme vuotta. Sitten uudenvuoden jälkeen ei ole tehnyt mielikään.
Hieno homma, että olet päässyt alkuun. Se kuitenkin vaatii asioiden miettimistä ja niiden jonkinlaista loksahdusta omassa päässä. Olen ollut kohta 4v ilman alkoholia. Ihmiset varmasti kokevat asiat eri tavalla, mutta itselläni asia meni pääpiirteissään niin, että ensimmäisen vuoden aikana pääpaino oli kohdata ne tilanteet, joihin alkoholi liittyy. Vuoden aikana tulee elämässä vastaan vaput, juhannukset, pikkujoulut, muut juhlat (joissa joko juodaan tai vain nostetaan yksi malja), kesäinen rantasaunominen, grillaaminen, vitutus, loukatuksi tulemisen tunne, ja mitä näitä tilanteita tulee, johon alkoholi on liittynyt. Ehkä jo tuon ensimmäisen vuoden aikana, mutta viimeistään toisena vuotena (kun omat tunteet ei keskittynyt siihen, miten selviää tilanteesta ilman alkoa) avautui silmät sille, miten suunnattomasti kulttuurimme pyörii alkoholin ympärillä. Itselleni on oikeastaan vasta nyt tullut helpoksi sanoa ei kiitos ilman tarvetta selitellä valintaani. Selittely oli hyvin rasittavaa ja oikeastaan vain oman pään sisällä oleva tarve. Harvoin sitä syytä nykyään kukaan edes mieheltä kysyy. Ja jos kysyisi, niin mitä sitten. Unia juomisesta olen nähnyt tähän asti. Lähinnä ne ovat olleet painajaisia epäonnistumisesta, jos unessa olen mennyt juomaan jonkin onnittelumaljan tjsp. Itselläni suurin syy lopettamiseen oli terveyden ja kunnon ylläpidon lisäksi taipumus masennukseen, jonka haluan omilla valinnoillani pitää nykyään aisoissa. Iän karttuessa vähäisenkin juomisen aiheuttamat morkkikset ja liki viikon kestävä alakulon matalapaine on jotain sellaista, johon en halua enää palata. Noiden jonkun runsaamman alkoholia sisältäneen juhlan jälkeisinä päivinä tuntemusten miettiminen auttaa, jos joskus tulee mieleen pohtia onko tässä alkottomuudessa mitään järkeä.
Mulla kävi tuo sama röökin kanssa eli polttaminen loppui kuin seinään vaikka en edes ollut suunnitellut tai ajatellut lopettavani. Sytytin röökin ihan normaalisti kuten aina junaa odottaessani ja parin hatsin jälkeen totesin, että tämä se ei muuten maistu.
Ja sen jälkeenkään ei sitten ole maistunut vaan nuo hatsit oli vikat mitkä poltin ja that's it. En tarvinnut edes purkkaa tai mitään, koska se kuvotus oli niin voimakas ja olisi oikeasti ollut vaikeampaa polttaa mitä oli olla polttamatta.
Alkoholinkin ole jättänyt mutta siinä ei ole tuollaista että ajatuskin kuvottaa vaan siinä ällötyksen saa aikaan tölkin avaamisen ääni. En siis voi ostaa limua/vissyä tölkissä, koska se sihahdus tuo välittömästi kännäysajat mieleen ja sitten jotenkin maistan sen limun/vissyn vaan lantrinkina jossa on viinaa ja sitten etoo. Vähänkö hullua?