Lue keskustelun säännöt.
6. viikko ilman alkoholia. Olen varmaan viimeksi 13 vuotta sitten ollut näin kauan selvinpäin. Mitäs muille raitistuneille?
09.04.2023 |
Ei tee mieli yhtään juoda. Se loppui seinään vaan.
Ennen olin viikonloput humalassa. Nyt mietin ja totean kuinka sairas elämäntapa on ollut.
Ihan hämmästyttää miten tuli tuhlattua niin paljon päiviä, itseään tai ylipäätään elämää alkoholin ollessa keskiössä.
Mitään ihmeellistä ei sinänsä ole muuttunut kai voinnissa. Olen kyllä tasaisempi, perus positiivinen, liikkunut runsaasti ja syönyt terveystietoisesti.
Rahaa ei kulu kuten ennen. Ei oli ahdistusta, ei masennusta, ei ota päähän eikä ole morkkiksia.
Mennyt elämä kyllä hävettää ja unissani olen juovuksissa usein.
On tämä mukavampaa näin. Ei ole intressejä juoda, tiedä yhtään kauan olen selvinpäin. Ehkä aina, ei voi tietää. Mitään muuta määränpäätä ei ole kuin, että haluan olla hyvinvoiva ja selvänä.
Saada muistin ja logiikan taas toimimaan paremmin.
Mites siellä?
Onkohan itsellä vielä jotain odotettavissa, en tiedä mitä tässä itselle tapahtuu tämän suuren elämänmuutoksen seurauksena. Sen näkee joskus.
Kommentit (45)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden hullujen vuosien jälkeen olen ollut alkoholin kohtuukäyttäjä.
Tyypillinen suomalainen perjantaijuoppo, joka työviikon jälkeen törpötellyt kevytjuopotelleen perjantain, parannellut mahdollista krapulaa lauantain ja mennyt kiltisti työhön taas maanantaina.
Loma-aikoina saattanut ottaa muutaman oluen tai paukun useampanakin kertana viikossa, mutta suurimmaksi osaksi pitkätkin kesätlomamatkat ovat olleet krapulattomia, johtuen siitäkin, että yleensä olen tehnyt matkaa autolla ja halunnut olla aina jo aikaisin aamulla ajokunnossa.
Kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes muutama vuosi sitten pääsin/jouduin sydänleikkaukseen ja alkoholinkäytössäni tapahtui radikaali muutos.
Viina ei enää yksinkertaisesti maistu.
Jotenkin tuntuu, että arjesta yleisesti ottaen on tullut harmaata puurtamista, kun ei enää ole alkoholin mukanaan tuomaa siirtymäriittiä perjantaina.
Koko idea automatkailusta on tullut aina vain enemmän vastenmieliseksi kun ei ole jäljellä enää sitä siirtymäriittiä, ajamisen loppumista ja kaljapullon avaamista.
Se juominen ajopäivän jälkeen jäi yleensäkin siihen yhteen pulloon, mutta en itsekään ymmärrä kuinka alkoholinkäyttöön tullut vastenmielisyys on poistanut ilon koko matkailausta.
Itseäni tilanne hämmentää ja vielä enemmän vaimoani, joka ehti tottua liikkuvaan elämäntapaamme ja tuntuu nyt hieman pettyneeltä tilanteeseen kun kerroin hänelle, etten oikein näe mitään järkeä suunnitella ensi kesän matkailuja minnekään, sillä en enää näe järkeä ajaa satoja kilometrejä möllöttämään seuraavaan paikkaan odottamaan kunnes pääsee illalla nukkumaan.
Ps. Olen yberintrovertti joka ei ole koskaan pitänyt sosiaalisesta juomisesta kapakoissa, leirintäalueiden juoppokööreissä.
Olen napannut paukkuni ja juonut olueni omassa seurassani ja alkoholin seurauksena tulen leppoisaksi, enkä koskaan ole nuonut nuoruusvuosieni jälkeen itseäni tilaan jossa menettäisin millään tavalla kontrolliani.
Jotenkin vain se pieni juominen on ollut hyvinkin merkittävää vaikken sitä koskaan ole tajunnut aiemmin.
Vasta tilanne jossa en halua ottaa alkoholia ja se tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, sai minut huomaamaan, että ilman sitä pientäkään määrää arki ja loma muuttui harmaaksi ilottomaksi mössöksi.
Ehkä vielä jonain päivänä havahdut ja ymmärrät miksi sinulle on sittenkin tärkeämpää olla selvinpäin kuin juoda alkoholia sitä vähääkää.
Luulen, että sinulle on tulossa vielä suuri oivallus. Kenties viikkojen, kuukauden tai muutaman vuoden päästä.
Jos alkoholiton elämä olisi ollut tietoinen päätös, se olisi oma päätökseni ja minulla olisi todennäköisesti ollut pätevä syy päätyä täysin alkoholittomaan elämään ja pystyisin nauttimaan elämästäni eri tavalla.
Alkoholin käytön lopettaminen ei ollut päätäntävallassani, sillä se ei vain yksinkertaisesti enää maistu.
Yritin aktiivisesti aloittaa alkoholinkäyttöäni uudelleen, yritin juoda entiseen tapaan perjantaisin, avasin olutpullon tai tein likööripaukun työpäivän jälkeen, mutta en vain pystynyt juomaan.
En enää rentoutunut hyvän juoman äärellä musiikkia kuunnellen, sillä koko ideasta oli kadonnut sen punainen lanka.
Kaadoin juomani viemäriin, söin ja odotin iltaa kunnes pääsin nukkumaan.
Viime kesä räjäytti potin, sillä olimme tapamme mukaisesti liikkeellä matkailuautolla ja kiertelimme pitkin suomea.
En nauttinut koko matkasta enää samalla tavalla kuin lukemattomina vuosina ennen tätä vastentahtoista totaaliselvyyttäni.
Yritin sielläkin juoda, mutta alkoihan se vtuttamaan kuin pientä eläintä olla selvinpäin pienissä tiloissa vailla mitään järkevää tekemistä.
Vaimoni vuoksi kestin tylsät illat, sillä näin hänen nauttivan matkailusta entiseen tapaansa.
Tuleva kesä aiheuttaa suoranaista ahdistusta.
Kuinka hemmetissä voisin oppia uudelleen juomaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden hullujen vuosien jälkeen olen ollut alkoholin kohtuukäyttäjä.
Tyypillinen suomalainen perjantaijuoppo, joka työviikon jälkeen törpötellyt kevytjuopotelleen perjantain, parannellut mahdollista krapulaa lauantain ja mennyt kiltisti työhön taas maanantaina.
Loma-aikoina saattanut ottaa muutaman oluen tai paukun useampanakin kertana viikossa, mutta suurimmaksi osaksi pitkätkin kesätlomamatkat ovat olleet krapulattomia, johtuen siitäkin, että yleensä olen tehnyt matkaa autolla ja halunnut olla aina jo aikaisin aamulla ajokunnossa.
Kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes muutama vuosi sitten pääsin/jouduin sydänleikkaukseen ja alkoholinkäytössäni tapahtui radikaali muutos.
Viina ei enää yksinkertaisesti maistu.
Jotenkin tuntuu, että arjesta yleisesti ottaen on tullut harmaata puurtamista, kun ei enää ole alkoholin mukanaan tuomaa siirtymäriittiä perjantaina.
Koko idea automatkailusta on tullut aina vain enemmän vastenmieliseksi kun ei ole jäljellä enää sitä siirtymäriittiä, ajamisen loppumista ja kaljapullon avaamista.
Se juominen ajopäivän jälkeen jäi yleensäkin siihen yhteen pulloon, mutta en itsekään ymmärrä kuinka alkoholinkäyttöön tullut vastenmielisyys on poistanut ilon koko matkailausta.
Itseäni tilanne hämmentää ja vielä enemmän vaimoani, joka ehti tottua liikkuvaan elämäntapaamme ja tuntuu nyt hieman pettyneeltä tilanteeseen kun kerroin hänelle, etten oikein näe mitään järkeä suunnitella ensi kesän matkailuja minnekään, sillä en enää näe järkeä ajaa satoja kilometrejä möllöttämään seuraavaan paikkaan odottamaan kunnes pääsee illalla nukkumaan.
Ps. Olen yberintrovertti joka ei ole koskaan pitänyt sosiaalisesta juomisesta kapakoissa, leirintäalueiden juoppokööreissä.
Olen napannut paukkuni ja juonut olueni omassa seurassani ja alkoholin seurauksena tulen leppoisaksi, enkä koskaan ole nuonut nuoruusvuosieni jälkeen itseäni tilaan jossa menettäisin millään tavalla kontrolliani.
Jotenkin vain se pieni juominen on ollut hyvinkin merkittävää vaikken sitä koskaan ole tajunnut aiemmin.
Vasta tilanne jossa en halua ottaa alkoholia ja se tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, sai minut huomaamaan, että ilman sitä pientäkään määrää arki ja loma muuttui harmaaksi ilottomaksi mössöksi.
Ehkä vielä jonain päivänä havahdut ja ymmärrät miksi sinulle on sittenkin tärkeämpää olla selvinpäin kuin juoda alkoholia sitä vähääkää.
Luulen, että sinulle on tulossa vielä suuri oivallus. Kenties viikkojen, kuukauden tai muutaman vuoden päästä.Kuinka hemmetissä voisin oppia uudelleen juomaan?
Suosittelen uudelleenkouluttautumista IT-alalle. Riittää alkoholiin rahaa ihan mukavasti, eikä jää siitä kiinni etteikö maistuisi, ja etteikö työyhteisöstä saisi reipasta ryhmäpainetta törpötellä arkenakin!
Olen alkoholisti joka on ollut selvin päin nyt 15 viikkoa. Tuntuu hyvälle.
En ole juonut elämässäni pisaraakaan alkoholia. Olen yksin, sinkku ja perheetön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuoruuden hullujen vuosien jälkeen olen ollut alkoholin kohtuukäyttäjä.
Tyypillinen suomalainen perjantaijuoppo, joka työviikon jälkeen törpötellyt kevytjuopotelleen perjantain, parannellut mahdollista krapulaa lauantain ja mennyt kiltisti työhön taas maanantaina.
Loma-aikoina saattanut ottaa muutaman oluen tai paukun useampanakin kertana viikossa, mutta suurimmaksi osaksi pitkätkin kesätlomamatkat ovat olleet krapulattomia, johtuen siitäkin, että yleensä olen tehnyt matkaa autolla ja halunnut olla aina jo aikaisin aamulla ajokunnossa.
Kaikki meni hyvin siihen saakka kunnes muutama vuosi sitten pääsin/jouduin sydänleikkaukseen ja alkoholinkäytössäni tapahtui radikaali muutos.
Viina ei enää yksinkertaisesti maistu.
Jotenkin tuntuu, että arjesta yleisesti ottaen on tullut harmaata puurtamista, kun ei enää ole alkoholin mukanaan tuomaa siirtymäriittiä perjantaina.
Koko idea automatkailusta on tullut aina vain enemmän vastenmieliseksi kun ei ole jäljellä enää sitä siirtymäriittiä, ajamisen loppumista ja kaljapullon avaamista.
Se juominen ajopäivän jälkeen jäi yleensäkin siihen yhteen pulloon, mutta en itsekään ymmärrä kuinka alkoholinkäyttöön tullut vastenmielisyys on poistanut ilon koko matkailausta.
Itseäni tilanne hämmentää ja vielä enemmän vaimoani, joka ehti tottua liikkuvaan elämäntapaamme ja tuntuu nyt hieman pettyneeltä tilanteeseen kun kerroin hänelle, etten oikein näe mitään järkeä suunnitella ensi kesän matkailuja minnekään, sillä en enää näe järkeä ajaa satoja kilometrejä möllöttämään seuraavaan paikkaan odottamaan kunnes pääsee illalla nukkumaan.
Ps. Olen yberintrovertti joka ei ole koskaan pitänyt sosiaalisesta juomisesta kapakoissa, leirintäalueiden juoppokööreissä.
Olen napannut paukkuni ja juonut olueni omassa seurassani ja alkoholin seurauksena tulen leppoisaksi, enkä koskaan ole nuonut nuoruusvuosieni jälkeen itseäni tilaan jossa menettäisin millään tavalla kontrolliani.
Jotenkin vain se pieni juominen on ollut hyvinkin merkittävää vaikken sitä koskaan ole tajunnut aiemmin.
Vasta tilanne jossa en halua ottaa alkoholia ja se tuntuu vastenmieliseltä ajatukselta, sai minut huomaamaan, että ilman sitä pientäkään määrää arki ja loma muuttui harmaaksi ilottomaksi mössöksi.
Ehkä vielä jonain päivänä havahdut ja ymmärrät miksi sinulle on sittenkin tärkeämpää olla selvinpäin kuin juoda alkoholia sitä vähääkää.
Luulen, että sinulle on tulossa vielä suuri oivallus. Kenties viikkojen, kuukauden tai muutaman vuoden päästä.Jos alkoholiton elämä olisi ollut tietoinen päätös, se olisi oma päätökseni ja minulla olisi todennäköisesti ollut pätevä syy päätyä täysin alkoholittomaan elämään ja pystyisin nauttimaan elämästäni eri tavalla.
Alkoholin käytön lopettaminen ei ollut päätäntävallassani, sillä se ei vain yksinkertaisesti enää maistu.
Yritin aktiivisesti aloittaa alkoholinkäyttöäni uudelleen, yritin juoda entiseen tapaan perjantaisin, avasin olutpullon tai tein likööripaukun työpäivän jälkeen, mutta en vain pystynyt juomaan.
En enää rentoutunut hyvän juoman äärellä musiikkia kuunnellen, sillä koko ideasta oli kadonnut sen punainen lanka.
Kaadoin juomani viemäriin, söin ja odotin iltaa kunnes pääsin nukkumaan.
Viime kesä räjäytti potin, sillä olimme tapamme mukaisesti liikkeellä matkailuautolla ja kiertelimme pitkin suomea.
En nauttinut koko matkasta enää samalla tavalla kuin lukemattomina vuosina ennen tätä vastentahtoista totaaliselvyyttäni.
Yritin sielläkin juoda, mutta alkoihan se vtuttamaan kuin pientä eläintä olla selvinpäin pienissä tiloissa vailla mitään järkevää tekemistä.
Vaimoni vuoksi kestin tylsät illat, sillä näin hänen nauttivan matkailusta entiseen tapaansa.
Tuleva kesä aiheuttaa suoranaista ahdistusta.
Kuinka hemmetissä voisin oppia uudelleen juomaan?
Kieltämättä erikoinen ongelma ja harmittaa sinun puolesta :/
Onpa ihmeellistä kun et vaan pysty juomaan.
Ymmärrän, että kun on olutta vaikka mökillä, on kiva puuhailla siinä samalla. Matkallakin mukavampaa.
En oikein tiedä, että mitä tuohon vastaisi.
Ehkä sinun pitäisi keksiä mistä muusta voisit nauttia. Keksiä tekemistä.
Toivottavasti joku osaisi auttaa sinua.
AP
Mulle ei ole tullut vaikka juomattomia kausia on ollut, pitkiäkin. Ihan hevon helvetin väliä. Addiktio vaihtuu toiseen addiktioon. Mä mielummin otan viinaa kun ei tule enää krapulaakaan ja on hauskempaa elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kun jätit pois. Itse jo vuosia sitten. Näkyy kaikessa. Naamasta lähtien.
Olen ollut 9 viikkoa ilman. Miksi naamani tuntuu näyttävän pöhöttyneemmältä kuin juodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2v 4kk raittiina. Join useamman kerran kuussa sellaset pleksit etta oksat pois. Meni hermot niihin, muistikatkoksiin, hapean tunteeseen jne. ja lopetin. En kaipaa alkoholista mitaan.
Kaikille teille iso peukku. Olkaa ylpeitä itsestänne.
Aurinkoista kevättä ja kesää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis tarkoitin, ettei mitään ihmeellistä ole muuttunut siinä mielessä voinnissa vaan olo on normaali. Sellainen mitä sen kuuluu olla.
Eli tavallaan vointi on muuttunut paljonkin mutta normaaliksi.Join ennen viikonloput, joskus vielä arkenakin.
Annoksina joku 40-50 annosta viikkotasolla.
Olen nainen, n. 30v.
AP
Siis miten hemmetissä pystyy noin paljon juomaan viikossa?!? Huhhuh..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis tarkoitin, ettei mitään ihmeellistä ole muuttunut siinä mielessä voinnissa vaan olo on normaali. Sellainen mitä sen kuuluu olla.
Eli tavallaan vointi on muuttunut paljonkin mutta normaaliksi.Join ennen viikonloput, joskus vielä arkenakin.
Annoksina joku 40-50 annosta viikkotasolla.
Olen nainen, n. 30v.
APSiis miten hemmetissä pystyy noin paljon juomaan viikossa?!? Huhhuh..
Kun on hyvin harjoitellut niin hyvin menee.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan hyvin oman juomattomuuteni ensimmäiset viikot.
Juhlavaa oli kun ei ollut akuuttia ongelmaa päällä.
Jos alkoholia on ottanut vaikka ahdistuksen tai muun vastaavan puuduttamiseen niin jossain vaiheessa voi joutua alkamaan työstää niitä syitä.
Monelle on tullut ero juomisen loputtua jos on skarpannut omaa toimintaansa ja yhteisolo ei synkkaakaan. Töissä voi käydä samoin jos on vaikka pitänyt krapuloissaan matalaa profiilia sekä ylisuorittanut ja nyt rohkeus puuttua asioihin syntyykin.
Noi on vaan varoituksen sanoja, jos alkaa kiristämään jokin. Niitä voi yrittää työstää tai jos alkoholi on muutoin hyvä lääke niin voihan sitäkin kokeilla uudelleen. Itse pidin vuosikaudet olutta kylmässä varuilta, ja vierasvaraviinat on hyllyssä aina. Itse en ole niitä juonut.
Mihin tarkoitukseen muuten joit?
Kusjpäitä kaikki.
Oikea sankari ei kännää laingan.
Vierailija kirjoitti:
Oletko laihtunut?
Minä ainakin lihoin kun jätin alkoholin kokonaan pois.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tässä nyt alkaa olla vuoden kaikki juhlapäivät vietetty ensimmäistä kertaa 20 vuoteen saman vuoden aikana selvinpäin, niin eipä tämä tunnu kummoiseltakaan saavutukselta.
Sama fiilis ja mulla raittiutta on takana pian vuosikymmen. Ei elämä ole muuttunut paremmaksi muuten kuin siinä, ettei enää mene vapaapäiviä krapulassa maaten eikä ole morkkiksia.
Tai siis ei ole uusia alkoholin aiheuttamia morkkiksia vaan tilalle on tullut oikeastaan aika pysyvä morkkis siitä kuinka paljon sitä menikään heittämään elämästään hukkaan alkoholia käyttämällä. Nyt sitä alkaa todellakin tajuamaan mitä kaikkea on menettänyt ja pysyvästi. Se on karua ymmärtää ettei niitä itseä oikeasti kiinnostavia asioita pääse kokemaan ikinä, koska ne olisi pitänyt aloittaa/tehdä jo aikanaan eli just niiden pahimpien törpöttelyvuosien aikana 20-30-ikävuoden välissä. Enkä ollut minäkään mikään alkoholisti vaan ihan tavallinen viikonloppukännääjä.
Jotenkin sitä vaan kuvitteli, että aikaa on ja elämä suunnilleen olisi pausella sen aikaa kun sitä oikeaa elämää odotellessa tappoi aikaa juomalla. Se kun oikeastaan oli enemmänkin lääke jolla yritti sietää sitä itselle epäsopivaa elämää.
Edelleenkin voisin alkoholia kyllä käyttää, mutta jotenkin se ei enää maistu yhtään tässä edelleen itselle vääränlaisessa elämässä.
Viikkoja takana noin 1430...eli 27.5 vuotta.
Elän sellaista elämää, jota en silloin siellä "ojan pohjalla" voinut kuvitellakaan.
Päivä kerrallaan vaan eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko laihtunut?
Minä ainakin lihoin kun jätin alkoholin kokonaan pois.
Mä en laihtunut enkä lihonut vaikka elämäntavat muuttui aika radikaalisti muutenkin kuin vain sen osalta, etten käyttänyt enää lainkaan alkoholia.
Samaan syssyyn lopetin myös röökinpolton ja aloin käydä kävelylenkeillä jotka tätä nykyä on jokapäiväisiä. Juomisen myötä jäi sitten kaikki pikaruokamässäilyt veks, koska aiemminkin niitä tuli harrastettua vain sopivassa krapulassa. Samoin tuoremehua ja limuja tuli juotua vain lantrinkina sekä krapulassa eli nekin kaloripommit jäi ihan itsestään pois.
Tottakai naamasta katosi se pahin pöhötys ja punoitus parissa kuukaudessa, mutta kyllä vararengasvarasto jäi vyötäisille kuin pska junttilan tuvan seinään.
Kun juopottelin, kuvittelin että olen p-skassa kunnossa, lahopäinen ja aikaansaamaton alkoholin takia. En ole juomatta muuttunutkaan kuin taikaiskusta ekstrovertiksi, urheilulliseksi ja teräväpäiseksi, vaan nyt joudun p-skakuntoisena ja aikaansaamattomana tappamaan aikaa selvinpäin. Ei ole kaksista.
Harkintakyvyn ollessa nyt pysyvästi päällä, tällainen ihmistyyppi havaitsee vasta nyt, että spontaanit vedot ovat tehneet elämästä sittenkin sellaisen, mitä mielellään muistelee.