Jos mies yrittää iskeä pitkäjänteisesti varattua naista, onko nainen silloin jollain tavalla erityinen vai onko miehellä lähinnä pakkomielle?
Kommentit (119)
ap huhuu, onko kyseessä joku tyyppi esim. töistä?
Ei välttämättä kumpaakaan. Jahtaaminen kertoo ehkä enemmän siitä iskijästä kuin kohteesta, samoin kuin torjuminenkin. Varatun piirittäminen kertoo ihmisestä erilaisia asioita riippuen motiivista. Joidenkin mielestä mikään ei ole tähän riittävä motiivi, toisten mielestä ns elämän suurimman rakkauden tavoittelu on aina hyväksyttävää tai ainakin puolusteltavissa.
Vierailija kirjoitti:
ap huhuu, onko kyseessä joku tyyppi esim. töistä?
Olen eri, mutta hei, on täysin mahdotonta että ap puhuu sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ap huhuu, onko kyseessä joku tyyppi esim. töistä?
Olen eri, mutta hei, on täysin mahdotonta että ap puhuu sinusta.
No en sitä kuule kuvitellutkaan. Haluan vain tietää taustaa tähän eli onko tämä liehittelijä töistä, jolloin on pakko nähdä ja joutua liehittelyn kohteeksi vai onko se kaveripiiristä joku, jota nähdään jne.
Kun tämä on jo niin pitkään jatkunut, niin pakko joku yhteys olla, missä he näkevät
Jollakin on pakkomielle yrittää kaikkia naisia, jotka sopii johonkun haarukkaan.Jos nainen todellisuudessa kiinnostaisi niin yleensä nää yrittäjät jää passiin, eli odottaa kun suhteessa menee huonosti. Aktiivinen yrittäjä on jollain tavalla fiksaantunut siihen käytösmalliinsa. Ikävää varmaan sen partnerille.
Jos mies ei usko ekasta kerrasta kun sanoo ei, se on vaarallinen.
Juokse, lujaa.
Itse tiedän työkaverin, joka roikkuu toisen naispuolisen varatun työkaverin perässä. Nainen luulee miestä ystäväkseen, eikä tajua että mies on ihastunut syvästi. On ollut tämä tilanne jo yli 5 vuotta. Miehellä ei ole koko aikana ollut kuin lyhytaikaisia suhteita ja koko ajan itkee sinkkuuttaan tälle naiselle ja huokailee kun en sua saa juttujaan (olen kuullut ja nainen on avautunut). Ja mies on tässä se komempi ja nuorempi. Tämä naispuolinen työkaveri toki nauttii saamastaan ihailusta ja pitää miestä parhaana kaverinaan, mutta miehelle diili on huonompi.
Vierailija kirjoitti:
Itse tiedän työkaverin, joka roikkuu toisen naispuolisen varatun työkaverin perässä. Nainen luulee miestä ystäväkseen, eikä tajua että mies on ihastunut syvästi. On ollut tämä tilanne jo yli 5 vuotta. Miehellä ei ole koko aikana ollut kuin lyhytaikaisia suhteita ja koko ajan itkee sinkkuuttaan tälle naiselle ja huokailee kun en sua saa juttujaan (olen kuullut ja nainen on avautunut). Ja mies on tässä se komempi ja nuorempi. Tämä naispuolinen työkaveri toki nauttii saamastaan ihailusta ja pitää miestä parhaana kaverinaan, mutta miehelle diili on huonompi.
Oho. Tuo varattu nainen selkeästi saa egobuustin tuosta ihailijamiehestä eikä vihellä peliä poikki.
Yhtälailla tällainen voi olla rajaton nainen, joka alkaa piirittää varattua miestä.
No mitä, ehkä nainen vastaa hänen unelmiensa naista, kukapa siitä ajatuksesta pystyy helpolla luopumaan. Varsinkaan jossei parempaa ole vastaan tullut. Onhan tuo ihastuminen jo tunteenakin ihan mukava.
Jotkut miehet yrittävät kaikkea mikä liikkuu. On kokemusta tuollaisesta. Nostaa hänen itsetuntoa jos joku antaa vastakaikua. Sitten innostuu tosissaan, ihan sama miltä näyttää tai millainen on.
Vierailija kirjoitti:
Ei välttämättä kumpaakaan. Jahtaaminen kertoo ehkä enemmän siitä iskijästä kuin kohteesta, samoin kuin torjuminenkin. Varatun piirittäminen kertoo ihmisestä erilaisia asioita riippuen motiivista. Joidenkin mielestä mikään ei ole tähän riittävä motiivi, toisten mielestä ns elämän suurimman rakkauden tavoittelu on aina hyväksyttävää tai ainakin puolusteltavissa.
Niin taikka näin, jokainen täyspäinen uskoo kun varattu sanoo ettei ole kiinnostunut. Koskee toki myös sinkkuja. Jatkuva piiritys ja "yrittäminen" kertoo pakkomielteisestä ja sairaasta mielestä. Siinä ei ole mitään romanttista. Sellainen on pelkästään ahdistavaa, ärsyttävää ja sairasta.
Mies on pakkomielteinen ressukka. Mahdollisesti omaa autistisia piirteitä. Naisen kannattaa hakea lähestymiskieltoa, jos järkipuhe ei mene perille.
Minä en yritä sitkeästi iskeä, vaan olen hyväksynyt, että osani on olla kaveri. Tutustuttiin nuorina ja nainen seurusteli silloin. Totesin heti, että siinä on minulle täydellinen tyttö ja jäin kunnioittavasti odottamaan, että hänen seurustelu päättyisi. Kerroin tunteistani, sovittiin että ollaan kavereita siitä huolimatta. Tästä on nyt 18 vuotta ja nainen aviossa ja perheellinen sen tyypin kanssa, joka oli jo alunperin kuvioissa. Edelleen olen sitä mieltä, että jos tilaisuus tulee, niin teen ajatukseni ja tunteeni selviksi, mutta hänen liittoaan en koskaan häiritse.
En ole itsekään ollut yksin näitä vuosia ja suhteessa olen nytkin. Hyvien naisten kanssa, joita arvostan ja rakastan. Mitä kukaan olisi voittanut, jos olisin erakoitunut?
Mutta samaan aikaan totuus on se, että minulle on olemassa se täydellisin. Arvot, huumori, viisas, hyvä äiti, ahkera, kaunis, elämäntavat. Kunnioitus vain lisääntyy vuosi vuodelta. Myös meidän yhteinen ystäväporukka arvostaa häntä valtavasti ja kaikki kysyy hänen neuvojaan vaikeissa elämäntilanteissaan. Että en ihan pelkkään mielikuvitukseni kaikkea kuitenkaan perusta.
Minusta tämä on aika mustavalkoinen näkemys. Kaukorakkauden ja avoliiton väliin mahtuu aika paljon erilaisia ihmissuhteita, ja jotkut niistä herättävät vahvempia tunteita ja jäävät pidempiaikaisesti mieleen kuin toiset. Vahvojen tunteiden tunkeminen tuollaisiin ahtaisiin laatikoihin ei ehkä aina vastaa totuutta.