Jos mies yrittää iskeä pitkäjänteisesti varattua naista, onko nainen silloin jollain tavalla erityinen vai onko miehellä lähinnä pakkomielle?

Vierailija kirjoitti:

Mieshän kärsii ilmiselvästi limerenssistä. Eli hänelle on kehittynyt pakkomielle ja hän haaveilee ihmisestä, jota ei voi saada ja jonka idealisoi omassa päässään täydelliseksi ihmiseksi, joka tekisi hänet onnelliseksi.

Limerenssiä ilmiönä on tutkittu. Se kehittyy herkästi ihmisille, joilla on lapsuuden kiintymyssuhteessa häiriöitä, yleisimmin niille, joilla on anxious attachment. Eli he ovat vauvana saaneet pääasiallisilta huoltajiltaan hoitoa ja sitten katoamista (säännölliset pitkät työmatkat esim.). Sitten joku muu hoitaa (satunnainen hoitaja) ja täyttää tarpeet. Tällöin vauva oivaltaa, että on jossain on joku täydellinen, joka hänen tarpeensa täyttää. Tämä jää alitajuntaan.

Myös henkilöt, jotka ahdistuvat herkästi ja ovat sensitiivisiä, heillä on adhd taipumusta, ocd taipumusta (eli haluavat että asiat on järjestyksessä jne.), niin he saattavat rakastua juuri niinkuin salamaniskusta. Voimakkaasti ja yllättäe

Yleensä ihmiset rakastuvat voimakkaasti. Jos rakastuminen on laimeaa, niin se ei ole rakastumista. Yllätyksellisyys on suhteellinen käsite, mutta kyllähän useimmille itselle tulee yllätyksenä, että om äkkiä aivan hulluna johonkuhun. Vaikka eihän se ole yllättävää sinällään, että murrosiässä tai puutteessa tai yksinäisenä rakastuu. 

Nuorena ihastutaan johonkin, joka on nähty koulun pihalla. Varattuun rakastuessa on ehkä tyypillisempää, että hän on joku tuttu ihminen. Ihmisillä on sisäönrakennettu taipumus kiintyä niihin, joiden kanssa viettää aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miehellä on pakkomielle saavuttamattomaan. On turvallista ihailla ja flirttailla ja "yrittää", kun se ei kuitenkaan johda mihinkään. Turvallinen rakkauden harjoittelun kohde. MIes ei itse olisi valmis kunnon, vakavaan suhteeseen, muttei tätä itsekään tajua. Ja siksi ihastuu saavuttamattomaan.

Mies luultavasti kärsii myös limerenssistä. Se on tila, jossa tavallaan hullaannutaan sellaisesta, jota et voi saada. Kohdetta ei tunne täysin, vaikka juttelisi ja siksi täyttää kohteen puuttuvat aukkokohdat itselleen mieluisilla piiirteillä ja tadaa, näin onkin luotu "täydellinen nainen, rakkauden kohde, jota ei kuitenkaan voi saada". Limenessi voi kestää jopa vuosikymmeniä. 

Monet sekoittavat limerenssin rakkauteen. Mutta rakkautta limerenssi ei ole, sillä tosiaan ei ole semmoista kunnon parisuhdetta, että asuttaisiin yhdessä, tunnettaisiin toisensa läpikotaisin ja silti olisi hullaantuneen rakastunut.

Limerenssi on ns. kaukorakkaut

Omia tunne-elämäni vaiheita tarkemmin mietittyäni olen tullut siihen tulokseen, etten oikeastaan ole muunlaista "rakkautta" kokenutkaan kuin limerenssiä. Se on todella sekoittanut pään ja hormonit. Se on ollut tosi kuluttavaa ja aiheuttanut kovaa stressiä, vaikkei "rakkauden" kohteiden kanssa ole suhdetta ollutkaan, tai korkeintaan satunnaisesti seksiä.

Ne muutamat suhteet, joita on oikeasti ollut, ovat perustuneet lähinnä kaveruuteen ja mukavuussyihin, ilman sen suurempaa tunnetta. Helppoa, mutta lopulta vain tympeää.

Nykyään en tavoittele enää minkäänlaista suhdetta. En mitä ilmeisemmin ole kykenevä terveeseen suhteeseen. Päässäni lienee jotain vikaa. Sen kanssa elän loppumatkani.

Tässä psykiatri selittää selkokielellä, mitä limerenssi tarkoittaa ja mistä se johtuu.

Limerenssi on siis tämmöinen aivan yhtäkkinen hullaantuminen ja rakastuminen henkilöön, jota ei kunnolla edes tunne, tekemisissä voidaan olla kyllä. Ja se tunne pysyy ja pysyy, jopa vuosia.

https://www.youtube.com/@HealthyGamerGG

Luulen että pakkomielle, tosin en tiedä tietääkö hän minun olevan varattu, luultavasti ei välitä. Mutta outoa on.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset rakastuvat voimakkaasti. Jos rakastuminen on laimeaa, niin se ei ole rakastumista. Yllätyksellisyys on suhteellinen käsite, mutta kyllähän useimmille itselle tulee yllätyksenä, että om äkkiä aivan hulluna johonkuhun. 

Limerenssin ja oikean rakkauden ero on siinä, että limerenssissä tunne on ensinnäkin melko yksipuolinen, sillä kohde on useimmiten varattu tai torjuva. Eikä limerenssissä tunneta toista läpikotaisin ja silti rakasteta täysillä.

Oikeassa rakkaudessa olette olleet vuosikausia yhdessä saman katon alla, tunnette toisenne ja silti rakastatte.

Suuri ero.

Limerenssissä rakastuu ikäänkuin potentiaaliin, haavekuvaan, millainen toinen onkaan. On täyttänyt aukkokohdat (luonne, yhteensopivuus) itselleen mieluisilla asioilla.

nosto

"Yleensä ihmiset rakastuvat voimakkaasti. Jos rakastuminen on laimeaa, niin se ei ole rakastumista. Yllätyksellisyys on suhteellinen käsite, mutta kyllähän useimmille itselle tulee yllätyksenä, että om äkkiä aivan hulluna johonkuhun. Vaikka eihän se ole yllättävää sinällään, että murrosiässä tai puutteessa tai yksinäisenä rakastuu. 

Nuorena ihastutaan johonkin, joka on nähty koulun pihalla. Varattuun rakastuessa on ehkä tyypillisempää, että hän on joku tuttu ihminen. Ihmisillä on sisäönrakennettu taipumus kiintyä niihin, joiden kanssa viettää aikaa."

Olen samaa mieltä lainaamani kirjoittajan kanssa. Joillain on mielestäni liian suuri into patologisoida normaaleja ihmiseloon kuuluvia tunteita.

Joskus ihastuminen on hirveän voimakasta, kun oikeanlainen ihminen tulee eteen. Se ihastuminen voi tietysti olla yksipuolista tai sitten muista syistä ei ole edellytyksiä ryhtyä parisuhteeseen. Tietysti tällaisessa tilanteessa tunnekoktailiin sekoittuu myös vaikeita tunteita ja on hyvin vaikeaa vain pudottaa säkit käsistä ja jatkaa eteenpäin. Mielestäni kuitenkin hyvin normaalia.

Se mies ei kelpaa kenellekään muulle.

Kaveri yritti monta vuotta, sai lopulta, eli kai se sitten kannattaa.

Tosin itseä ei olisi moinen ikinä kiinnostanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ihmiset rakastuvat voimakkaasti. Jos rakastuminen on laimeaa, niin se ei ole rakastumista. Yllätyksellisyys on suhteellinen käsite, mutta kyllähän useimmille itselle tulee yllätyksenä, että om äkkiä aivan hulluna johonkuhun. 

Limerenssin ja oikean rakkauden ero on siinä, että limerenssissä tunne on ensinnäkin melko yksipuolinen, sillä kohde on useimmiten varattu tai torjuva. Eikä limerenssissä tunneta toista läpikotaisin ja silti rakasteta täysillä.

Oikeassa rakkaudessa olette olleet vuosikausia yhdessä saman katon alla, tunnette toisenne ja silti rakastatte.

Suuri ero.

Limerenssissä rakastuu ikäänkuin potentiaaliin, haavekuvaan, millainen toinen onkaan. On täyttänyt aukkokohdat (luonne, yhteensopivuus) itselleen mieluisilla asioilla.

 

Melkein kaikki avioliitossa olevat, jotka tiedän ovat ensin rakastuneet tuolla tavalla. Mukaanlukien Ruotsin kuningas, jonka päässä kuului klik.

Se on rakastumista. Evoluution kehittämä asia, joka alunperin tähtää jälkeläisten saamiseen. Se voi myöhemmin muuttua tasaiseksi rakkaudeksi.

Se, mistä sinä puhut on rakastamista perheenjäsenten ja puolisoiden välillä.

Tuo on lähinnä pakkomielteistä häirintää. 

Koska tavallinen biologinen perusrakastuminen on aivan sekopäistä, niin en oikein ymmärrä mikä on se raja, että pitäisi puhua limerenssistä. Kai sekoilussa on aste-eroja, mutta kyllähän se aina on vähän hullua. 

Mutta tietysti se on eri, jos oikeasti piirittää varattua vastoin tämän tahtoa. 

Narsistien toimintaa, jolloin itseasiassa ei ole kysymys rakkaudesta, vaan pyrkimyksenä saada sulka omaan hattuun ja toinen eroamaan haurasta narsistin minäkuvaa pönkittämään, onhan näitä nähty. Usein noissa tilanteissa oma puoliso ei enää tuo sitä tarvittavaa ihailua, jolloin sitä pyritään hakemaan muualta livenä tai somen kautta muodostamalla epärealistisia ja suureellisia fantasioita, joissa narsisti näkee itsensä jotenkin muita parempana ja tavoiteltavana, vaikka tosiasiassa muut ihmiset näkevät tämän juuri päinvastausena, vastenmielisenä ja välttelevät tätä, yleensä juuri tämän toimintatapojen ja häiriöisen ajattelun vuoksi. Narsistit eivät ajattele muita kuin hyötymistarkoituksessa, niinkuin tässäkin varattuun "ihastumis" tilanteessa, todellisia ja aitoja tunteita eivät pysty kokemaan ja se on tämän häiriön ikävin piirre. 

nosto

Vierailija kirjoitti:

Koska tavallinen biologinen perusrakastuminen on aivan sekopäistä, niin en oikein ymmärrä mikä on se raja, että pitäisi puhua limerenssistä. Kai sekoilussa on aste-eroja, mutta kyllähän se aina on vähän hullua. 

Mutta tietysti se on eri, jos oikeasti piirittää varattua vastoin tämän tahtoa. 

 

Raja menee siinä, että limerenssissä et siis ole parisuhteessa tämän rakkautesi kohteen kanssa. Olet ikäänkuin rakastunut haavekuvaan, potentiaaliin, siihen, millainen toinen voisi olla, et ole rakastunut todelliseen ihmiseen vikoineen päivineen.

Limerenssi on usein myös yksipuolista, pitkäkestoista ja sinnikästä. Usein vuosia kestävää. Rakkauden kohde on usein saavuttamaton.

Oikeassa syvässä rakkaudessa rakastat sitä henkilöä yhä, vaikka tunnet hänet vikoineen päivineen ja asut hänen kanssaan ja tunteet ovat molemminpuolisia.

Vierailija kirjoitti:

No minä kyllä tykkäisin kolmevuosikymmentä vanhassa suhteessa, että joku "asiallinen tyyppi" edes joskus yrittäisi iskeä. Pakit sais, vaikka yrittäis sinnikkäästi. Se tuntuis vaan niin mukavalta - nähdyksi tuleminen. Jos taas tilanne menis stalkkaamisen puolelle, niin muuttuisi ahdistavaksi.

Ei se mene niin suoraviivaisesti, että joku mies tulee iskemään sinua varattua naista ja sitten annat pakit. Kokemukseni mukaan varattu mies voi piirittää ja piirittää iankaiken varattua naista, mutta ei koskaan tee mitään aloitetta eikä tunnusta mitään suoraan. Homma on niin epämääräistä, ettet voi itsekään puuttua siihen ja pyytää häntä lopettamaan. Hän vain leikkii tunteillasi ja muistuttaa itsestään aika ajoin.  Miehen ihastuminen on ulkonäkökeskeistä ja ehdollista, hän ei välitä sinusta oikeasti. Sellaista se on, suoraan sanottuna ajan hukkaa.

Vierailija kirjoitti:

Narsistien toimintaa, jolloin itseasiassa ei ole kysymys rakkaudesta, vaan pyrkimyksenä saada sulka omaan hattuun ja toinen eroamaan haurasta narsistin minäkuvaa pönkittämään, onhan näitä nähty. Usein noissa tilanteissa oma puoliso ei enää tuo sitä tarvittavaa ihailua, jolloin sitä pyritään hakemaan muualta livenä tai somen kautta muodostamalla epärealistisia ja suureellisia fantasioita, joissa narsisti näkee itsensä jotenkin muita parempana ja tavoiteltavana, vaikka tosiasiassa muut ihmiset näkevät tämän juuri päinvastausena, vastenmielisenä ja välttelevät tätä, yleensä juuri tämän toimintatapojen ja häiriöisen ajattelun vuoksi. Narsistit eivät ajattele muita kuin hyötymistarkoituksessa, niinkuin tässäkin varattuun "ihastumis" tilanteessa, todellisia ja aitoja tunteita eivät pysty kokemaan ja se on tämän häiriön ikävin piirre. 

Limerenssiin joutuvat ihmiset eivät kyllä todellakaan ole narsisteja eikä heidän toiminta ole narsismia nähnytkään! Et nyt kyllä yhtään tiedä, mistä puhut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska tavallinen biologinen perusrakastuminen on aivan sekopäistä, niin en oikein ymmärrä mikä on se raja, että pitäisi puhua limerenssistä. Kai sekoilussa on aste-eroja, mutta kyllähän se aina on vähän hullua. 

Mutta tietysti se on eri, jos oikeasti piirittää varattua vastoin tämän tahtoa. 

 

Raja menee siinä, että limerenssissä et siis ole parisuhteessa tämän rakkautesi kohteen kanssa. Olet ikäänkuin rakastunut haavekuvaan, potentiaaliin, siihen, millainen toinen voisi olla, et ole rakastunut todelliseen ihmiseen vikoineen päivineen.

Limerenssi on usein myös yksipuolista, pitkäkestoista ja sinnikästä. Usein vuosia kestävää. Rakkauden kohde on usein saavuttamaton.

Oikeassa syvässä rakkaudessa rakastat sitä henkilöä yhä, vaikka tunnet hänet vikoineen päivineen ja asut hänen kanssaan ja tunteet ovat molemminpuolisi

No tuo on ihan höpöhöpöjuttua. Normaali rakastuminen on useim tuollaista, paitsi tietysti siinä on variaatiota. Mutta se on pakkomielteistä, pitkäkestoista, voimakasta, yllättävää, voi olla yksipuolista ja voi kohdistua tuntemattomaan. Aika moni aviopari on aloittanut tuollaisella.

Itse vedin limerenssit kakarana, sattumoisin samassa kuussa kuin ekat menkat. Siksi minulle onkin aina ollut selvää, että se rakastuminen on biologinen juttu. Oli valmiiksi tietty hormonitila, sitten yksi poika tuijotteli pöljän näköisenä. Se ensin vähän huvitti, mutta eipä olisi kannattanut, koska jonkin päivän päästä sekosin. Siinä pöllyssä meni kymmenisen vuotta. Aika monelle kävi vastaavaa, ja osa heistä on naimisissa tänäkin päivänä.

Se on totta, että nuo tunteet voivat mennä nopeasti ohi, jos pääsee suhteeseen ja toinen on kamala. Mutta jotkut ovat kyllä sellaisissakin suhteissa pitkään. Sitten jos suhde ei toteudu, niin siihen tunteeseen voi jumittua. Ja jos menee naimisiin ensirakkauden kanssa, niin eroaminen voi olla vaikeampaa, vaikka suhde  olisi huono. 

Riippuu. Voi olla oikeasti rakastunut häneen jolloin hän on miehelle erityinen. Mies voi olla myös pakkomielteinen tai hullu tai esim tykätä rikkoa parisuhteita. Mene ja tiedä.

Jos olet tuo varattu nainen, niin älä lähde mukaan.

huhuu ap tuu kertoo lisää