Miksi jotkut ihmiset on aina riidoissa jonkun kanssa ja jotkut ei koskaan?

Mä en ole aikuisiällä ollut riidoissa kenekään kanssa, vaikka en mikään kynnysmattokaan ole. En osaa edes kuvitella, mistä voisi riitaa jonkun kanssa tulla.

Tunnen yhden ihmisen joka on jatkuvasti riidoissa jonkun kanssa. Ja nämä riidan kohteen vaihtuvat tyyliin viikottain. Pidän häntä hieman epävakaana persoonana, on suuttunut minullekin jostain ihan olemattomista.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ole aikuisiällä ollut riidoissa kenekään kanssa, vaikka en mikään kynnysmattokaan ole. En osaa edes kuvitella, mistä voisi riitaa jonkun kanssa tulla.

Jos on jatkuvasti tilanteissa, joissa testaillaan asetanko rajan, niin ennen pitkää syntyy myös riitoja.

Testataan ja näytellään. Mä en ole riidoissa kenenkään kanssa vaikka hieman outoa suhtautumista olen saanut osakseni ja vihjailuja joistain juoruista ,mutta kohautan vaan olkapäitä että jos on jotain niin kannattaa tulla sanomaan. Muuten otan sen niin, että mitään ei ole. Vaikka olisi kiva tietää mitä oikein niille ihmisille on kerrottu kun jotain ihan selvästi on...luulevat varmaan että tiedän, mutta siinähän koko juju on. Koska luulevat, eivät sano mitään tai luulevat että kyseessä on joku salaisuus mitä ei saa kohteelle kertoa vaikka juuri päinvastoin. Kohde haluaa nimenomaan tietää mitä pas...kaa on kerrottu. Niin ne valheetkin tulisi ilmi. Tahalleen ei kysy mitään. Antaa muiden pyöriä ja hyöriä

Kuulin myös hassusti tarinasta, missä kuulemma jonkun suhdetta ja perhetilannetta oli yritetty jollain joukkopsykooinneilla parantaa. Kaunis ajatus,mutta tuossa tapauksessa tuohon liittyi kyllä törkeitä rikoksia ja vastenmielistä pervoilua jopa vaka ia rikoksia terv. huollon puolella joten ei niin kaunis teko kuitenkaan. Noista ei vaan suurin osa tiedä mitään ja tomppelit luulevat

olleen mukana vain hyvissä teoissa. Oli valheita ja väärennyksiä joista tulisi linnatuomio jos paljastuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen riidoissa ihan ilman omaa tietoakin. Ne on jänniä juttuja. Miten ihmiset jaksaa?

Mullakin on kuulemma joku "tilanne" yhden ihmisen kanssa, mutta en itse tiedä yhtään mikä tilanne tai ylipäätään tiennyt meillä olevan mitään "tilannetta".

Kyseinen ihminen on juurikin sellainen, jolla on helposti riitaa muiden kanssa. Ehkä luonnekysymys, ja lisäksi tullut elämässä lunta tupaan ja pettymyksiä ihmisiin, niin on herkästi negatiivinen ja takajaloilla kaikesta.

Myös sairaudet ja jotkin kehitykseen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa siihen, kuinka herkästi ihminen "hyökkää" toista vastaan. Meillä on suvussa eräs melko varmasti autisminkirjolla oleva henkilö, diagnoosia ei ole mutta piirteitä on varsin paljon ja selkeitä sellaisia. Älyllisesti skarppi ja luova tyyppi, ajattelultaan melko mustavalkoinen tuuliviiri ja joskus onnistunut ärsyttämään ihmisiä mm. neuvomalla heitä asioissa, joita ei itsekään hahmota kunnolla tai joista hänellä ei ole edes kokemusta. Sairastui viitisentoista vuotta sitten erääseen autoimmuunisairauteen, minkä jälkeen kulmikkaasta mutta parhaimmillaan viihdyttävästä ja mielenkiintoisesta ihmisestä tuli riidanhaluinen ja päällekäyvä. Pahimmassa vaiheessa alkoi levitellä facebookissa ym. valheita omista perheenjäsenistään minkä jälkeen nämä tietenkin katkaisivat välit. Loppuihin sukulaisiin katkaisi välit itse joskus 5-6 vuotta sitten eikä ole pitänyt kehenkään enää mitään yhteyttä. Jälkikäteen olen miettinyt, että sairastumisen mukanaan tuoma stressi joko laukaisi hänessä jonkin puolustautumisreaktion tai alkoi korostaa hänen huonoja piirteitään niin, että käytöksensä meni lopulta yli. Sinänsä olisi mukava tietää mitä hänelle nykyään kuuluu. Koska hän ei itse halua pitää yhteyttä ja silloin vielä niin tehdessään alkoi aina pomottaa ja haastaa riitaa ties mistä, niin parempi näin, että on vain omissa oloissaan.

Kyllä se menee jo valkoroskailun puolelle, jos täytyy jonkun kanssa olla riidoissa. Etenkin aikuiset ihmiset. On se kumma, ettei asioita saa puhuttua halki ja kumpikin olis tyytyväisiä

Rajattomille ihmisille, kun asettaa rajat, eikä anna hyväksikäyttää itseään, joutuu herkästi riitatilanteeseen, vaikka ei haluaisi.

Jos on sellainen ihminen joka on aina kaikesta kateellinen ja loukkaantuva. Helpostihan siitä sitten riidan saa aikaiseksi.

Joustamattomuus on ainakin sellainen piirre ihmisessä, että helposti sitten tulee riitoja kaikkien kanssa. Samoin se, että loukkaantuu hirveän helposti kaikesta, vaikka toinen ei olisi tarkoittanut mitään pahaa.

Sinun ap kannattaisi varmaan jutella tämän kyseisen lapsesi kanssa ja auttaa häntä kehittämään luonnettaan niin, että tulisi paremmin toimeen ihmisten kanssa. Kynnysmatoksi ei tietenkään tarvitse eikä pidäkään kenenkään muuttua, mutta aika monet asiat voi ohittaa myös olankohautuksella tai pyrkiä selvittämään asiallisesti sen sijaan, että saisi täysimittaiset raivarit tai loukkaantuisi verisesti.

Jos henkilö  on aina riidoissa eri ihmisten kanssa niin tällä henkilöllä on itsellään ongelma. Syy ei ole enää se että hän aiheellisesti puolustaa itseään, ei suostu kynnysmatoksi tai se että muut on niin mulkkuja. Olen seurannut tälläistä henkilöä läheltä ja kaikki viat löytyy aina muista. Itse ei ole koskaan tehnyt mitään, ei taida edes huomata jos tekee jotain. Olen miettinyt onko kyse epävakaasta vai mistä koska normaalia se ei ole 

Jos on huonoja (varhaisia) kokemuksia kiintymyssuhteista, on altis tulkitsemaan kaikkea negatiivisesti.

Itselläni on aivan ihana ystävä, jolla on kamala itsetunto ja taipumus ottaa kehutkin v*ttuiluna. Ymmärrän, että moni aikuinen ei muutaman puskista tulleen konfliktin jälkeen jaksa tai halua lähteä keskustelemaan siitä, että kyseessä toisen oma vääristynyt tulkinta eikä yritys loukata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen riidoissa ihan ilman omaa tietoakin. Ne on jänniä juttuja. Miten ihmiset jaksaa?

 

Mullakin on kuulemma joku "tilanne" yhden ihmisen kanssa, mutta en itse tiedä yhtään mikä tilanne tai ylipäätään tiennyt meillä olevan mitään "tilannetta".

Kyseinen ihminen on juurikin sellainen, jolla on helposti riitaa muiden kanssa. Ehkä luonnekysymys, ja lisäksi tullut elämässä lunta tupaan ja pettymyksiä ihmisiin, niin on herkästi negatiivinen ja takajaloilla kaikesta.

 

Myös sairaudet ja jotkin kehitykseen liittyvät tekijät voivat vaikuttaa siihen, kuinka herkästi ihminen "hyökkää" toista vastaan. Meillä on suvussa eräs melko varmasti autisminkirjolla oleva henkilö, diagnoosia ei ole mutta piirteitä on varsin paljon ja selkeitä sellaisia. Älyllisesti skarppi ja luova tyyppi, ajattelul

Olen kokenut samaa sekä sukulaisen että exän taholta. On epävakautta ja erityyppistä nepsy -vaivaa. Suurimmat ongelmat lienevät lähtöisin etuotsalohkon toiminnan ja serotoniinin säätelyn häiriöistä. 

Jep, riidoissa olijat aina syyttää sitte toisia narskuiksi.

Vierailija kirjoitti:

Se on tapa pysyä paremmin elossa. Psykodynaamisesti ajatellen riidanhaluinen ihminen ulkoistaa mielensä sisällä olevan pahan toiseen ihmiseen, jolloin pahaa vastaan on helpompi käydä taistelua ja samalla omasta mielestä tulee hyvä. Tämä on defenssi samalla tavalla kuin vaikkapa pahan tai ikävän asian torjuminen pois mielestä. Jotkut defenssit ovat kypsempiä kuin toiset. Epäkypsät defenssit vievät henkisiä voimia ja saavat mielen köyhtymään, kun mielestä pitää tavallaan siirtää osa pois. Defenssien avulla ihminen yrittää saada ahdistuksen hallintaansa.

No ei aina riidassa ole kyllä kyse mistään defenssistä. Jos vaikka naapuri ajaa autosi perään parkissa ja siitä syntyy riita.

No ainakin mieheni suuttuu ja loukkaantuu huomattavasti helpommin, jos esimerkiksi joku hänen perheestään tai ystävistään arvostelee hänen tekemisiään tai vitsailee hänen kustannuksellaan. Ei kestä juuri yhtään. Itse taas osaan nauraa itselleni enemmän enkä niin välitä muiden puheista, jolloin riitojakaan ei tule niin paljoa

Vierailija kirjoitti:

Minkä hehkutin takia tällä palstalla päivittäin ihmetellään ihmisten erilaisuutta?

Ei oikeastaan ihmetellä, mutta kysymyksen muotoon puetut avaukset saavat paremmin keskustelua aikaan. Useimmiten kysymyksestä paistaa jo aloittajan näkemys asiasta.

Lapsena minulla oli paljon riitoja ties kenen kanssa, mutta aikuisena ei lähes ollenkaan. Miksi? No lapsena niitä riitapukareita oli pakko sietää välitunnilla. Aikuisena olen ottanut asenteen, että ei minun tarvitse nähdä jotain ilkeää ihmistä enää ikinä, jos en halua. Oikeastaan siis ainoat mahdolliset riitapukarit ovat naapurit ja töissä ja nekin on aikuisia, niin on aika helppo kohauttaa olkapäitään tai antaa asian olla. Silloin lapsena piirit olivat todella pienet ja riidoilla oli oikeasti jotain väliä. Aikuisena on oikeasti aika harva asia, josta lähtisin riitelemään. Ainoastaan rahalliset tai jos käydään itseni tai lasten päälle tms. melkeinpä, mutta ne on jo lähtökohtaisesti poliisiasioita. Enkä nyt tarkoita riidoilla normaalia neuvottelua vaikka vanhempainillassa, yhtiökokouksessa tai työhaastattelussa.

Aika monta riitaa säästyisi sillä, että ihmiset vaan jättäisivät toisen omaan arvoonsa. Ei ole pakko nähdä.

Narsismi. Narsismissa on itseasiassa ristiriita. Narsistin mieli on vahingoittunut ja vihaa itseään ja idolisoi piilevää puoltaan jota hän ei pysty syöttämään yhtähyvin joten tämän mieli käy ylikierroksilla ja muuttuu erittäin vaativaksi persoonaksi.

Vieläkö ap:ta jaksaa yllättää että ihmisiä on erilaisia?

Vierailija kirjoitti:

Toisten ÄO on alle ja toisen yli 100 pistettä :-)

ÄO ei kerro mistään muusta kuin ratkaisukyvystä tehdä palikkatestejä !