Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteiden tasoteoreetikot
Onkokauneuskatsojansilmissä
08.04.2023 |
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriasta ja faijan opiskelukaverista tuli mieleen vielä se, että parametreistä puuttuvat ne, yleisesti positiivisina pidetyt asiat, jotka muuttuvat negatiivisiksi, kun ne ilmenevät väärässä ympäristössä (poikkeaa ympäristöstä liikaa) tai ovat muuten liiallisia. Ilmeisin näistä olisi helppo lisätä, jos tasoteoriasta tehtäisiin tieteellinen tutkimus. Tarkoitan tietenkin älykkyysosamäärää, joka on erittäin helppo mitata.
Veikkaan, että korkea älykkyysosamäärä on yksi tekijä, joka vaikeuttaa pariutumista jos siitäkin syystä, että tutkitusti pariskuntien äo:t ovat lähellä toisiaan. Lisäksi korkea äo voi aiheuttaa koulukiusaamista ja syrjäytymistä, jos muiden äo on siitä kaukana. Jos erittäin älykäs lapsi elää vaikkapa koulussa, josta kaikki menevät amikseen ja ovat kotoisin matalan tulotason perheistä, älykkyys herättää kaveripiirissä huomiota vain siksi, että erilaisuutta karsastetaan. Jos sama lapsi eläisi koulussa, missä kaikkien vanhemmat ovat korkeakoulutettuja ja muutkin ovat älykkäitä, hän olisi arvostettu ja normaali. Poikkeaminen ympäristöstä on aina riski olipa se poikkeaminen sitten millaista tahansa, ihonväri, vammaisuus, liika älykkyys, liiallinen kauneus ja komeus. Minunkin miestäni kiusattiin koulussa siksi, että tytöt tykkäsivät pitkästä ja mukavannäköisestä pojasta ihan liikaa. Samoin minua itseäni kiusattiin tai yritettiin kiusata, ns. kovistytöt koska minussa oli useitakin piirteitä, jotka olivat erilaisia.
Ohis, sori.
Kiusamisen syy ei ole kiusatussa. Kiusaaja kiusaa, jos niin haluaa. Normista poikkeaminen tekee toki otolliseksi kohteeksi, mutta ei vielä riitä syyksi. Koulukiusaamisessa myös tuotetaan erilaisuutta. Ja sitä pidetään yllä leimaamalla kohde jonkin ominaisuuden kautta ja muistuttamalla siitä leimasta. Kiusattu voi itse aiheuttaa kiusaamista vain silloin, kun on kiusaaja-kiusattu.
Kiusaajallakin on aina omat syyt siihen toimintaansa. Kiusaamisissa on tärkeää selvittää perinpohjaisesti tilanne, ihan kaikkien takia. Myös kiusaajan elämään oma toiminta jättää jälkensä ja hänellä saatta olla vaikeuksia aikuiselämässä. Vertaisryhmä ympärillä kärsii kans. Joten tulanne ei ole reilu kenenkään kannalta. Mut kiusattu ei ole se syy!Kiusaaminen ei siinä mielessä ole ohis, että tasoteoriaa käsittelevät ketjut ovat täynnä kiusaamista.
Minusta olisi syytä miettiä käsitteen "koulukiusaaminen" hylkäämistä, koska kyse on väkivallasta, henkisestä tai fyysisestä. Koulukiusaamista on tutkittu jonkin verran ryhmädynaamisena ilmiönä, mutta se ei tavoita kaikkea asiaan liittyvää, vaan tulisi hyödyntää enemmänkin sitä mitä tiedämme väkivallan tekijöistä ja uhreista. Usein molemmilla on traumatausta.
Väkivalta ei useimmiten ole sattumaa eikä yllättävää, se vaatii tietyn toimintaympäristön ja otollisen kohteen. Väkivallan tekijä valitsee usein uhrin, jonka ajattelee olevan "pehmeä" eli häntä heikompi. Netissä toimivat samanlaiset mekanismit kuin koulukiusaamisessa ryhmädynamiikan kannalta. Isompi joukko valitsee tietyn kohderyhmän, jota sitten joukolla härnätään, solvataan ja mitätöidään.
Kyllä, asiaa kirjoitat. Pointti tossa nyt oli se, ettei kiusattu ole automaattisesti se syypää kiusaamiseen. Vaikka oliskin normista poikkeava.
En ole paljon näitä juttuja täällä lukenut, mutta en ymmärrä, miten tasoteoriaa kannattavat olisivat kiisaamisen kohteena. Epäasiallisesti varmaan kommentoidaan, mutta siihen liittyy varmaan se, että teoria halventaa naisia aika tavalla, (tai teoriasta puhuvat), ja se hetättää kiukkua. Tai tarvetta vastustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriasta ja faijan opiskelukaverista tuli mieleen vielä se, että parametreistä puuttuvat ne, yleisesti positiivisina pidetyt asiat, jotka muuttuvat negatiivisiksi, kun ne ilmenevät väärässä ympäristössä (poikkeaa ympäristöstä liikaa) tai ovat muuten liiallisia. Ilmeisin näistä olisi helppo lisätä, jos tasoteoriasta tehtäisiin tieteellinen tutkimus. Tarkoitan tietenkin älykkyysosamäärää, joka on erittäin helppo mitata.
Veikkaan, että korkea älykkyysosamäärä on yksi tekijä, joka vaikeuttaa pariutumista jos siitäkin syystä, että tutkitusti pariskuntien äo:t ovat lähellä toisiaan. Lisäksi korkea äo voi aiheuttaa koulukiusaamista ja syrjäytymistä, jos muiden äo on siitä kaukana. Jos erittäin älykäs lapsi elää vaikkapa koulussa, josta kaikki menevät amikseen ja ovat kotoisin matalan tulotason perheistä, älykkyys herättää kaveripiirissä huomiota vain siksi, että erilaisuutta karsastetaan. Jos sama lapsi eläisi koulussa, missä kaikkien vanhemmat ovat korkeakoulutettuja ja muutkin ovat älykkäitä, hän olisi arvostettu ja normaali. Poikkeaminen ympäristöstä on aina riski olipa se poikkeaminen sitten millaista tahansa, ihonväri, vammaisuus, liika älykkyys, liiallinen kauneus ja komeus. Minunkin miestäni kiusattiin koulussa siksi, että tytöt tykkäsivät pitkästä ja mukavannäköisestä pojasta ihan liikaa. Samoin minua itseäni kiusattiin tai yritettiin kiusata, ns. kovistytöt koska minussa oli useitakin piirteitä, jotka olivat erilaisia.
Ohis, sori.
Kiusamisen syy ei ole kiusatussa. Kiusaaja kiusaa, jos niin haluaa. Normista poikkeaminen tekee toki otolliseksi kohteeksi, mutta ei vielä riitä syyksi. Koulukiusaamisessa myös tuotetaan erilaisuutta. Ja sitä pidetään yllä leimaamalla kohde jonkin ominaisuuden kautta ja muistuttamalla siitä leimasta. Kiusattu voi itse aiheuttaa kiusaamista vain silloin, kun on kiusaaja-kiusattu.
Kiusaajallakin on aina omat syyt siihen toimintaansa. Kiusaamisissa on tärkeää selvittää perinpohjaisesti tilanne, ihan kaikkien takia. Myös kiusaajan elämään oma toiminta jättää jälkensä ja hänellä saatta olla vaikeuksia aikuiselämässä. Vertaisryhmä ympärillä kärsii kans. Joten tulanne ei ole reilu kenenkään kannalta. Mut kiusattu ei ole se syy!Kiusaaminen ei siinä mielessä ole ohis, että tasoteoriaa käsittelevät ketjut ovat täynnä kiusaamista.
Minusta olisi syytä miettiä käsitteen "koulukiusaaminen" hylkäämistä, koska kyse on väkivallasta, henkisestä tai fyysisestä. Koulukiusaamista on tutkittu jonkin verran ryhmädynaamisena ilmiönä, mutta se ei tavoita kaikkea asiaan liittyvää, vaan tulisi hyödyntää enemmänkin sitä mitä tiedämme väkivallan tekijöistä ja uhreista. Usein molemmilla on traumatausta.
Väkivalta ei useimmiten ole sattumaa eikä yllättävää, se vaatii tietyn toimintaympäristön ja otollisen kohteen. Väkivallan tekijä valitsee usein uhrin, jonka ajattelee olevan "pehmeä" eli häntä heikompi. Netissä toimivat samanlaiset mekanismit kuin koulukiusaamisessa ryhmädynamiikan kannalta. Isompi joukko valitsee tietyn kohderyhmän, jota sitten joukolla härnätään, solvataan ja mitätöidään.
Kyllä, asiaa kirjoitat. Pointti tossa nyt oli se, ettei kiusattu ole automaattisesti se syypää kiusaamiseen. Vaikka oliskin normista poikkeava.
En ole paljon näitä juttuja täällä lukenut, mutta en ymmärrä, miten tasoteoriaa kannattavat olisivat kiisaamisen kohteena. Epäasiallisesti varmaan kommentoidaan, mutta siihen liittyy varmaan se, että teoria halventaa naisia aika tavalla, (tai teoriasta puhuvat), ja se hetättää kiukkua. Tai tarvetta vastustaa.
Se vielä, et kiusaaminen liittyy aina vallan epätasapainoon. Miten se ilmenee keskustelupalstalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriasta ja faijan opiskelukaverista tuli mieleen vielä se, että parametreistä puuttuvat ne, yleisesti positiivisina pidetyt asiat, jotka muuttuvat negatiivisiksi, kun ne ilmenevät väärässä ympäristössä (poikkeaa ympäristöstä liikaa) tai ovat muuten liiallisia. Ilmeisin näistä olisi helppo lisätä, jos tasoteoriasta tehtäisiin tieteellinen tutkimus. Tarkoitan tietenkin älykkyysosamäärää, joka on erittäin helppo mitata.
Veikkaan, että korkea älykkyysosamäärä on yksi tekijä, joka vaikeuttaa pariutumista jos siitäkin syystä, että tutkitusti pariskuntien äo:t ovat lähellä toisiaan. Lisäksi korkea äo voi aiheuttaa koulukiusaamista ja syrjäytymistä, jos muiden äo on siitä kaukana. Jos erittäin älykäs lapsi elää vaikkapa koulussa, josta kaikki menevät amikseen ja ovat kotoisin matalan tulotason perheistä, älykkyys herättää kaveripiirissä huomiota vain siksi, että erilaisuutta karsastetaan. Jos sama lapsi eläisi koulussa, missä kaikkien vanhemmat ovat korkeakoulutettuja ja muutkin ovat älykkäitä, hän olisi arvostettu ja normaali. Poikkeaminen ympäristöstä on aina riski olipa se poikkeaminen sitten millaista tahansa, ihonväri, vammaisuus, liika älykkyys, liiallinen kauneus ja komeus. Minunkin miestäni kiusattiin koulussa siksi, että tytöt tykkäsivät pitkästä ja mukavannäköisestä pojasta ihan liikaa. Samoin minua itseäni kiusattiin tai yritettiin kiusata, ns. kovistytöt koska minussa oli useitakin piirteitä, jotka olivat erilaisia.
Ohis, sori.
Kiusamisen syy ei ole kiusatussa. Kiusaaja kiusaa, jos niin haluaa. Normista poikkeaminen tekee toki otolliseksi kohteeksi, mutta ei vielä riitä syyksi. Koulukiusaamisessa myös tuotetaan erilaisuutta. Ja sitä pidetään yllä leimaamalla kohde jonkin ominaisuuden kautta ja muistuttamalla siitä leimasta. Kiusattu voi itse aiheuttaa kiusaamista vain silloin, kun on kiusaaja-kiusattu.
Kiusaajallakin on aina omat syyt siihen toimintaansa. Kiusaamisissa on tärkeää selvittää perinpohjaisesti tilanne, ihan kaikkien takia. Myös kiusaajan elämään oma toiminta jättää jälkensä ja hänellä saatta olla vaikeuksia aikuiselämässä. Vertaisryhmä ympärillä kärsii kans. Joten tulanne ei ole reilu kenenkään kannalta. Mut kiusattu ei ole se syy!Kiusaaminen ei siinä mielessä ole ohis, että tasoteoriaa käsittelevät ketjut ovat täynnä kiusaamista.
Minusta olisi syytä miettiä käsitteen "koulukiusaaminen" hylkäämistä, koska kyse on väkivallasta, henkisestä tai fyysisestä. Koulukiusaamista on tutkittu jonkin verran ryhmädynaamisena ilmiönä, mutta se ei tavoita kaikkea asiaan liittyvää, vaan tulisi hyödyntää enemmänkin sitä mitä tiedämme väkivallan tekijöistä ja uhreista. Usein molemmilla on traumatausta.
Väkivalta ei useimmiten ole sattumaa eikä yllättävää, se vaatii tietyn toimintaympäristön ja otollisen kohteen. Väkivallan tekijä valitsee usein uhrin, jonka ajattelee olevan "pehmeä" eli häntä heikompi. Netissä toimivat samanlaiset mekanismit kuin koulukiusaamisessa ryhmädynamiikan kannalta. Isompi joukko valitsee tietyn kohderyhmän, jota sitten joukolla härnätään, solvataan ja mitätöidään.
Kyllä, asiaa kirjoitat. Pointti tossa nyt oli se, ettei kiusattu ole automaattisesti se syypää kiusaamiseen. Vaikka oliskin normista poikkeava.
En ole paljon näitä juttuja täällä lukenut, mutta en ymmärrä, miten tasoteoriaa kannattavat olisivat kiisaamisen kohteena. Epäasiallisesti varmaan kommentoidaan, mutta siihen liittyy varmaan se, että teoria halventaa naisia aika tavalla, (tai teoriasta puhuvat), ja se hetättää kiukkua. Tai tarvetta vastustaa.
Jep. Mulla ei ole mitään syytä silittää myötäkarvaan naisvihaa levittäviä ideologeja, joille tiede on vain oman naisvihan päälle heitettävä näkymättömyyskaapu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriasta ja faijan opiskelukaverista tuli mieleen vielä se, että parametreistä puuttuvat ne, yleisesti positiivisina pidetyt asiat, jotka muuttuvat negatiivisiksi, kun ne ilmenevät väärässä ympäristössä (poikkeaa ympäristöstä liikaa) tai ovat muuten liiallisia. Ilmeisin näistä olisi helppo lisätä, jos tasoteoriasta tehtäisiin tieteellinen tutkimus. Tarkoitan tietenkin älykkyysosamäärää, joka on erittäin helppo mitata.
Veikkaan, että korkea älykkyysosamäärä on yksi tekijä, joka vaikeuttaa pariutumista jos siitäkin syystä, että tutkitusti pariskuntien äo:t ovat lähellä toisiaan. Lisäksi korkea äo voi aiheuttaa koulukiusaamista ja syrjäytymistä, jos muiden äo on siitä kaukana. Jos erittäin älykäs lapsi elää vaikkapa koulussa, josta kaikki menevät amikseen ja ovat kotoisin matalan tulotason perheistä, älykkyys herättää kaveripiirissä huomiota vain siksi, että erilaisuutta karsastetaan. Jos sama lapsi eläisi koulussa, missä kaikkien vanhemmat ovat korkeakoulutettuja ja muutkin ovat älykkäitä, hän olisi arvostettu ja normaali. Poikkeaminen ympäristöstä on aina riski olipa se poikkeaminen sitten millaista tahansa, ihonväri, vammaisuus, liika älykkyys, liiallinen kauneus ja komeus. Minunkin miestäni kiusattiin koulussa siksi, että tytöt tykkäsivät pitkästä ja mukavannäköisestä pojasta ihan liikaa. Samoin minua itseäni kiusattiin tai yritettiin kiusata, ns. kovistytöt koska minussa oli useitakin piirteitä, jotka olivat erilaisia.
Ohis, sori.
Kiusamisen syy ei ole kiusatussa. Kiusaaja kiusaa, jos niin haluaa. Normista poikkeaminen tekee toki otolliseksi kohteeksi, mutta ei vielä riitä syyksi. Koulukiusaamisessa myös tuotetaan erilaisuutta. Ja sitä pidetään yllä leimaamalla kohde jonkin ominaisuuden kautta ja muistuttamalla siitä leimasta. Kiusattu voi itse aiheuttaa kiusaamista vain silloin, kun on kiusaaja-kiusattu.
Kiusaajallakin on aina omat syyt siihen toimintaansa. Kiusaamisissa on tärkeää selvittää perinpohjaisesti tilanne, ihan kaikkien takia. Myös kiusaajan elämään oma toiminta jättää jälkensä ja hänellä saatta olla vaikeuksia aikuiselämässä. Vertaisryhmä ympärillä kärsii kans. Joten tulanne ei ole reilu kenenkään kannalta. Mut kiusattu ei ole se syy!Kiusaaminen ei siinä mielessä ole ohis, että tasoteoriaa käsittelevät ketjut ovat täynnä kiusaamista.
Minusta olisi syytä miettiä käsitteen "koulukiusaaminen" hylkäämistä, koska kyse on väkivallasta, henkisestä tai fyysisestä. Koulukiusaamista on tutkittu jonkin verran ryhmädynaamisena ilmiönä, mutta se ei tavoita kaikkea asiaan liittyvää, vaan tulisi hyödyntää enemmänkin sitä mitä tiedämme väkivallan tekijöistä ja uhreista. Usein molemmilla on traumatausta.
Väkivalta ei useimmiten ole sattumaa eikä yllättävää, se vaatii tietyn toimintaympäristön ja otollisen kohteen. Väkivallan tekijä valitsee usein uhrin, jonka ajattelee olevan "pehmeä" eli häntä heikompi. Netissä toimivat samanlaiset mekanismit kuin koulukiusaamisessa ryhmädynamiikan kannalta. Isompi joukko valitsee tietyn kohderyhmän, jota sitten joukolla härnätään, solvataan ja mitätöidään.
Kyllä, asiaa kirjoitat. Pointti tossa nyt oli se, ettei kiusattu ole automaattisesti se syypää kiusaamiseen. Vaikka oliskin normista poikkeava.
En ole paljon näitä juttuja täällä lukenut, mutta en ymmärrä, miten tasoteoriaa kannattavat olisivat kiisaamisen kohteena. Epäasiallisesti varmaan kommentoidaan, mutta siihen liittyy varmaan se, että teoria halventaa naisia aika tavalla, (tai teoriasta puhuvat), ja se hetättää kiukkua. Tai tarvetta vastustaa.
Väkivallan uhri ei tietenkään ole syyllinen, vaan kyllä motiivi löytyy sieltä väkivaltaisen ihmisen omasta rakenteesta ja osin ryhmädynaamisesti otollisesta tilanteesta, jos kyseessä on ryhmä.
Jotkut ihmiset myös ovat geneettisesti normaalia aggressiivisempia. Heistä osa myös impulsiivisia, mikä puolestaan myös altistaa väkivallalle. Eli tuo viimeisin ryhmä (aggressiiviset, impulsiiviset) on myös alttiimpi tulemaan kohdelluksi väkivaltaisesti, koska reagoi härnäämiseen voimakkaasti. Tuhoisa combo on traumatausta, impulsiivisuus ja korkea aggressiivisuus.
No, tämä meni kyllä ohikseksi jo. Ellei sitten oteta mukaan ympäristöjä, missä väkivaltaisuus normalisoituu. Ei ole samantekevää miten muille puhuu ja miten käyttäydytään siellä missä normaalisti aikaansa viettää, olipa sitten kyseessä nuorisojengi tai palsta, missä aika kuluu muita solvaten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriasta ja faijan opiskelukaverista tuli mieleen vielä se, että parametreistä puuttuvat ne, yleisesti positiivisina pidetyt asiat, jotka muuttuvat negatiivisiksi, kun ne ilmenevät väärässä ympäristössä (poikkeaa ympäristöstä liikaa) tai ovat muuten liiallisia. Ilmeisin näistä olisi helppo lisätä, jos tasoteoriasta tehtäisiin tieteellinen tutkimus. Tarkoitan tietenkin älykkyysosamäärää, joka on erittäin helppo mitata.
Veikkaan, että korkea älykkyysosamäärä on yksi tekijä, joka vaikeuttaa pariutumista jos siitäkin syystä, että tutkitusti pariskuntien äo:t ovat lähellä toisiaan. Lisäksi korkea äo voi aiheuttaa koulukiusaamista ja syrjäytymistä, jos muiden äo on siitä kaukana. Jos erittäin älykäs lapsi elää vaikkapa koulussa, josta kaikki menevät amikseen ja ovat kotoisin matalan tulotason perheistä, älykkyys herättää kaveripiirissä huomiota vain siksi, että erilaisuutta karsastetaan. Jos sama lapsi eläisi koulussa, missä kaikkien vanhemmat ovat korkeakoulutettuja ja muutkin ovat älykkäitä, hän olisi arvostettu ja normaali. Poikkeaminen ympäristöstä on aina riski olipa se poikkeaminen sitten millaista tahansa, ihonväri, vammaisuus, liika älykkyys, liiallinen kauneus ja komeus. Minunkin miestäni kiusattiin koulussa siksi, että tytöt tykkäsivät pitkästä ja mukavannäköisestä pojasta ihan liikaa. Samoin minua itseäni kiusattiin tai yritettiin kiusata, ns. kovistytöt koska minussa oli useitakin piirteitä, jotka olivat erilaisia.
Ohis, sori.
Kiusamisen syy ei ole kiusatussa. Kiusaaja kiusaa, jos niin haluaa. Normista poikkeaminen tekee toki otolliseksi kohteeksi, mutta ei vielä riitä syyksi. Koulukiusaamisessa myös tuotetaan erilaisuutta. Ja sitä pidetään yllä leimaamalla kohde jonkin ominaisuuden kautta ja muistuttamalla siitä leimasta. Kiusattu voi itse aiheuttaa kiusaamista vain silloin, kun on kiusaaja-kiusattu.
Kiusaajallakin on aina omat syyt siihen toimintaansa. Kiusaamisissa on tärkeää selvittää perinpohjaisesti tilanne, ihan kaikkien takia. Myös kiusaajan elämään oma toiminta jättää jälkensä ja hänellä saatta olla vaikeuksia aikuiselämässä. Vertaisryhmä ympärillä kärsii kans. Joten tulanne ei ole reilu kenenkään kannalta. Mut kiusattu ei ole se syy!Kiusaaminen ei siinä mielessä ole ohis, että tasoteoriaa käsittelevät ketjut ovat täynnä kiusaamista.
Minusta olisi syytä miettiä käsitteen "koulukiusaaminen" hylkäämistä, koska kyse on väkivallasta, henkisestä tai fyysisestä. Koulukiusaamista on tutkittu jonkin verran ryhmädynaamisena ilmiönä, mutta se ei tavoita kaikkea asiaan liittyvää, vaan tulisi hyödyntää enemmänkin sitä mitä tiedämme väkivallan tekijöistä ja uhreista. Usein molemmilla on traumatausta.
Väkivalta ei useimmiten ole sattumaa eikä yllättävää, se vaatii tietyn toimintaympäristön ja otollisen kohteen. Väkivallan tekijä valitsee usein uhrin, jonka ajattelee olevan "pehmeä" eli häntä heikompi. Netissä toimivat samanlaiset mekanismit kuin koulukiusaamisessa ryhmädynamiikan kannalta. Isompi joukko valitsee tietyn kohderyhmän, jota sitten joukolla härnätään, solvataan ja mitätöidään.
Kyllä, asiaa kirjoitat. Pointti tossa nyt oli se, ettei kiusattu ole automaattisesti se syypää kiusaamiseen. Vaikka oliskin normista poikkeava.
En ole paljon näitä juttuja täällä lukenut, mutta en ymmärrä, miten tasoteoriaa kannattavat olisivat kiisaamisen kohteena. Epäasiallisesti varmaan kommentoidaan, mutta siihen liittyy varmaan se, että teoria halventaa naisia aika tavalla, (tai teoriasta puhuvat), ja se hetättää kiukkua. Tai tarvetta vastustaa.Jep. Mulla ei ole mitään syytä silittää myötäkarvaan naisvihaa levittäviä ideologeja, joille tiede on vain oman naisvihan päälle heitettävä näkymättömyyskaapu.
Tuolla teorialla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Se on puhtaasti uskomus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoriasta ja faijan opiskelukaverista tuli mieleen vielä se, että parametreistä puuttuvat ne, yleisesti positiivisina pidetyt asiat, jotka muuttuvat negatiivisiksi, kun ne ilmenevät väärässä ympäristössä (poikkeaa ympäristöstä liikaa) tai ovat muuten liiallisia. Ilmeisin näistä olisi helppo lisätä, jos tasoteoriasta tehtäisiin tieteellinen tutkimus. Tarkoitan tietenkin älykkyysosamäärää, joka on erittäin helppo mitata.
Veikkaan, että korkea älykkyysosamäärä on yksi tekijä, joka vaikeuttaa pariutumista jos siitäkin syystä, että tutkitusti pariskuntien äo:t ovat lähellä toisiaan. Lisäksi korkea äo voi aiheuttaa koulukiusaamista ja syrjäytymistä, jos muiden äo on siitä kaukana. Jos erittäin älykäs lapsi elää vaikkapa koulussa, josta kaikki menevät amikseen ja ovat kotoisin matalan tulotason perheistä, älykkyys herättää kaveripiirissä huomiota vain siksi, että erilaisuutta karsastetaan. Jos sama lapsi eläisi koulussa, missä kaikkien vanhemmat ovat korkeakoulutettuja ja muutkin ovat älykkäitä, hän olisi arvostettu ja normaali. Poikkeaminen ympäristöstä on aina riski olipa se poikkeaminen sitten millaista tahansa, ihonväri, vammaisuus, liika älykkyys, liiallinen kauneus ja komeus. Minunkin miestäni kiusattiin koulussa siksi, että tytöt tykkäsivät pitkästä ja mukavannäköisestä pojasta ihan liikaa. Samoin minua itseäni kiusattiin tai yritettiin kiusata, ns. kovistytöt koska minussa oli useitakin piirteitä, jotka olivat erilaisia.
Ohis, sori.
Kiusamisen syy ei ole kiusatussa. Kiusaaja kiusaa, jos niin haluaa. Normista poikkeaminen tekee toki otolliseksi kohteeksi, mutta ei vielä riitä syyksi. Koulukiusaamisessa myös tuotetaan erilaisuutta. Ja sitä pidetään yllä leimaamalla kohde jonkin ominaisuuden kautta ja muistuttamalla siitä leimasta. Kiusattu voi itse aiheuttaa kiusaamista vain silloin, kun on kiusaaja-kiusattu.
Kiusaajallakin on aina omat syyt siihen toimintaansa. Kiusaamisissa on tärkeää selvittää perinpohjaisesti tilanne, ihan kaikkien takia. Myös kiusaajan elämään oma toiminta jättää jälkensä ja hänellä saatta olla vaikeuksia aikuiselämässä. Vertaisryhmä ympärillä kärsii kans. Joten tulanne ei ole reilu kenenkään kannalta. Mut kiusattu ei ole se syy!Kiusaaminen ei siinä mielessä ole ohis, että tasoteoriaa käsittelevät ketjut ovat täynnä kiusaamista.
Minusta olisi syytä miettiä käsitteen "koulukiusaaminen" hylkäämistä, koska kyse on väkivallasta, henkisestä tai fyysisestä. Koulukiusaamista on tutkittu jonkin verran ryhmädynaamisena ilmiönä, mutta se ei tavoita kaikkea asiaan liittyvää, vaan tulisi hyödyntää enemmänkin sitä mitä tiedämme väkivallan tekijöistä ja uhreista. Usein molemmilla on traumatausta.
Väkivalta ei useimmiten ole sattumaa eikä yllättävää, se vaatii tietyn toimintaympäristön ja otollisen kohteen. Väkivallan tekijä valitsee usein uhrin, jonka ajattelee olevan "pehmeä" eli häntä heikompi. Netissä toimivat samanlaiset mekanismit kuin koulukiusaamisessa ryhmädynamiikan kannalta. Isompi joukko valitsee tietyn kohderyhmän, jota sitten joukolla härnätään, solvataan ja mitätöidään.
Kyllä, asiaa kirjoitat. Pointti tossa nyt oli se, ettei kiusattu ole automaattisesti se syypää kiusaamiseen. Vaikka oliskin normista poikkeava.
En ole paljon näitä juttuja täällä lukenut, mutta en ymmärrä, miten tasoteoriaa kannattavat olisivat kiisaamisen kohteena. Epäasiallisesti varmaan kommentoidaan, mutta siihen liittyy varmaan se, että teoria halventaa naisia aika tavalla, (tai teoriasta puhuvat), ja se hetättää kiukkua. Tai tarvetta vastustaa.Jep. Mulla ei ole mitään syytä silittää myötäkarvaan naisvihaa levittäviä ideologeja, joille tiede on vain oman naisvihan päälle heitettävä näkymättömyyskaapu.
Tuolla teorialla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Se on puhtaasti uskomus.
Nimenomaan.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.
Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.
Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit).
Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin.
Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.
Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.
Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.
Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.
Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?
Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi.
Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.
Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.
Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan.
Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.
Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.
Tarkoitatko, että teoreetinot ovat kuvitteellisesti nurkassa makaavia?
Minua häiritsee lähinnä se, että näissä "teorioissa" annetan niin iso rooli ulkonäölle. Sellasia oikeasti hyvännäköisiä, siis huomattavan ja poikeuksellisen, on todella vähän. Ainakin Suomessa. Ja sit perus nättejä ja komeita on suurin osa. Ja tämän ryhmän sisällä sit makumieltymyksiä monia.
Toinen on se, että teoreetikkojen ihmiskuva on niin vieras itselle . En tunnista arkkityyppejä, enkä osaa sijoittaa ketään tuntemaani ihmistä tai paria noihin raameihin.
Ensisijaisesti korpee tuo naiskäsitys. Näissä aina nainen tekee kaiken hyötymisnäkökulmasta. Lisäks miehetkin ovat jotenkin tunnekylmiä, jotka joko käyttää naisia, tai ovat käytettävinä. Ja sit se surkea osa, joka ei ketään saa, koska naiset luulee itsestään liikoja.
Eli ei osu, eikä uppoo. Vaikka mitä ja ketä ajattelisinJoo, sitä tarkoitan. Monet ketjuun kirjoittaneet todella tuntuvat inhoavan näitä/meitä teoreetikkoja, mistä itsekin olen osani saanut, vaikka olen vanhempi nainen enkä mies. "Mene betonikuutioosi kuolemaan"-tyyppisesti. Siitä asetelmasta on hiukka kaksinaismoralismia kritisoida tasoteoriaa naisvihasta.
Se mitä sinä kirjoitat on sitten asia erikseen. Jos jokin teoria ei nappaa, niin eihän siitä pakko ole tykätä. Mutta itselleni ei tule mieleenkään väitellä asiasta, joka on mielestäni täyttä soopaa. En ole koskaan osallistunut täällä tai muuallakaan sellaisiin keskusteluihin, vaan ohitan ne sujuvasti. Tuskinpa voin käännyttää uskovaista tai muutenkaan liikaa eri tavalla ajattelevaa kannalleni tai sitten itseluottamukseni vain on huomattavasti heikompi sen suhteen kuin tasoteorian uutterilla kriitikoilla.
Mutta mahtuuhan tänne tekstiä. Tässäkin ketjussa on satoja kommentteja.
No oon kysellyt, kyseenalaistanut ja ihmetellyt lähinnä siksi, että olen yrittänyt saada ymmärrystä tähän ilmiöön. Se ei ole nyt onnistunut yrityksistä huolimatta. Asioita ja teorioita voi siis ymmärtää, vaikka niitä ei itse ihan allekirjoittaisi.
Ja kyllä naiset ylläpitävät misogyniaa siinä missä miehetkin. Se, että nainen kannattaa tasoteoriaa, ei poista naisvihamielisyyttä siitä.
Eniten näissä keskusteluissa hämmentää se, kun en edelleenkään tiedä, puhutteko samasta asiasta keskenänne, vai kuuluuko todellakin kaikki naisvihamielisyys siihen "perusteoriaan". Vai onko osa näistä ulostuloista vain joidenkin omia tulkintoja. Koko teoria tullut esille lähinnä sitä kautta, miten on naisten syy, ettei kaikki miehet saa naista.
Ja sit se, että vahvasti todetaan, et todellakin taustalla ideologia, mut en nyt sitä jaksa tähän linkata. Kaikkea muuta voi toistaa moneen kertaan.Kyllä tasoteoriaan liittyy naisvihamielisyyttä (tai vääristymää, jota edellä kuvasin), joten keskustelussa mukana olevan on vain sitten päätettävä haluaako jatkaa keskustelua, kun tällaista huomaa. Asiat, jotka kokee itselleen vastenmielisinä ja väärinä voi hyvin ohittaa, voi käydä heittämässä tylyä kommentteja, haukkua misogynestejä, pick me girlejä, voi kysellä (kuten ymmärsin sinun tehneen ja kuten aiemmin itsekin tein). Vaihtoehtoja on paljon.
Se on kuitenkin selvää, ettei tähän keskusteluun ole pakko kenenkään osallistua, vaan jokainen tekee sen omista motiiveistaan käsin. Maailmanmenoon sillä tuskin on paljoakaan vaikutusta, itse katson aina sen mukaan koenko asiasta olevan itselleni hyötyä vai ei. Jos ei, en osallistu.
Ei kyse ole siitä mitä kukin pitää vastenmielisenä vaan siitä, ymmärtääkö vessanpönttötieteilijä vessanpönttöteorioidensa mahdolliset aatteelliset premissit ja niiden vaikutuksen näihin vessanpönttöteorioihin. Know the man you serve.
Tasoteoriaa vastustaville naisille on tyypillistä vastustaa yhtenä blokkina kaikkea mikä on vastoin heidän ideologiaansa, riippumatta siitä mikä on tai ei ole totuus.
"En pidä tästä ajatuksesta, joten vastustan"
Vastapuolen, ja tämän kanssa vähänkään samaa mieltä olevien, kanssa turvaudutaan henkilöhyökkäyksiin. Tasoteoriasta keskusteleva mies on tietysti naiseton luuseri, mikä hauskasti osoittaa että te itse mittaatte miehen arvoa tämän kyvykkyydellä saada naisia. Siskojen yhteisestä rintamasta poistuva nainen on pick me-girl, koska tämä kehtaa liittoutua vihollisen kanssa.
Juuri tämä tekee sen rakentavan keskustelun hankalaksi.
* Tasoteoriaa vastustaville naisille on tyypillistä vastustaa yhtenä blokkina kaikkea mikä on vastoin heidän ideologiaansa, riippumatta siitä mikä on tai ei ole totuus.* Mikä saa sinut kuvittelemaan, että tasoteoria on totuus? Miksi luulet, että kaikki teoriaa vastustavat kirjoitukset tulevat naisilta? Uskotko, että kaikilla tasoteoriaa kritisoivilla on taustalla jokin ideologia? Eikö hävetä esittää jotain gurua ja laukoa tuollaisia päättömiä yleistyksiä kuin jokin oraakkeli ikään?
Ps. Onneksi tasohemmot eivät koskaan huuda kuorossa valkoritaria, kun joku teoriaa kritisoiva mies osuu ketjuun kommentoimaan. Siksi rakentava keskustelu heidän kanssaan on tosi helppoa.
Pps. Kerro, oi suuri guru, olenko mies vai nainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
VMP.
Vain pari kommenttia, koko oksennusta en jaksa ruotia:
1. Miksi taas on kehissä alistuva mies, vaikka teoria kuvaa heteroNORMATIIVISTEN pariutumista?
2. Miehetkö eivät (tutkitusti tai tutkimatta) nosta rimaa, jos tajontaa on enemmän? He sinnikkäästi valitsevat taviksen, vaikka tarjolla olisi megamissejä? Missä tämä on todennettu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeintä on naisen puhtaus (eli vähän tai ei ollenkaan intiimisuhteita)
Naisille tärkeintä on miehen status
Mun miehellä ei ole juuri mitään tietoa entisistä suhteistani (joita ei ole paljon, mutta se ei ole olennaista tässä), silti hän on kanssani. Kun tavattiin, mies oli opiskelija ja melko huono palkkaisessa työssä, eli mitään oikeaa statusta ei ollut. En kiinnittänyt tuohon huomiota, mulle riitti että mies kehittää itseään ja on ylipäätään töissä. Vuosia ollaan oltu yhdessä.
Jooh... poikkeus vahvistaa säännön!
Ja voin kertoa, että miehet kyllä huomaa onko niitä kumppeneita ollut monta. Seksi vaikuttaa naiseen niin paljon, että se kyllä jälkiä jättää.
Jännä miten näissä keskusteluissa kaikki kymmenet ja sadat kommentoijat ja peukuttajat ovat poikkeuksia, kun taas jossain toisessa keskustelussa yksikin kommentti on todiste kaikkien naisten mielipiteestä. Mieslogikkaa puhtaimmillaan?
Seksi jättää naiseen lähtemättömiä jälkiä, jotka miehet vainuavat ja joita karttavat? Nyt on sakeaa settiä, siellä joku huonoitsetuntoinen ja estynyt kommentoi. (Unohditko, että markkinat ovat naisten, nainen valitsee aina, mies vain tyytyy kohtaloonsa. Näin tuolla aiemmin todistettiin tasoteoreetikkojen suulla.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasojankkaus kertoo siitä, että tunneäly puuttuu. Puuttuu kyky ymmärtää toisten ihmisten motiiveja ja havaita toisia sellaisina kuin he ovat. Sen tilalle tehdään teoria ja laatikko, jonka kautta kaikkea katsotaan ja saadaan se kokemus että muka nähdään ja ymmärretään, vaikka oltais ihan pihalla.
Tasojankkari on raskas ihminen, koska ei ymmärrä eikä hyväksy toisia ihmisiä. Sellaisia raskaita päsmäreitä välttää lähes kaikki naiset, koska naisille on tärkeää nähdyksi tuleminen ja että mies kunnioittaa heidän halujaan.
Toisaalta ikuinen yksinäisyys on tasojankkarin perimmäinen tavoite, joska se vahvistaa kouluaikojen yksinäisyden traumaa, jota tasojankkari alitajuisesti jatkuvasti toistaa.
Tasojankkaajahan minäkin olen eli olen kirjoittanut ison määrän viestejä tähän ketjuun. Uskoisin, ettei monikaan minut tunteva moittisi minua tynneälyn puutteesta.
Tunneälykkyys ei tarkoita sitä, että tulkitaan muiden, täysin tuntemattomien ihmisten motiiveja netissä tai kenenkään muunkaan irl elämän motiiveja niistä oikeasti tietämättä. Se on enemmänkin henkistä väkivaltaa.
No ei se tulkinta tule netin kautta, vaan siitä, jos näkee ihmisten toiminnan motiivit vain tuon teorian kautta, kuulostaa siltä, ettei muita kokemuksia ole. Joten oletuksena on, ettei omaa tunneälyä ollenkaan. Eihän me tiedetä toistemme tunneälyistä ollenkaan muutenkaan. Mut jotain tulkintoja tulee väkisinkin tehtyä.
Olen täällä joskus aiemmin kirjoittanut paljon tasoteoriasta, ja se on ihan silmiinpistävää, että aina alkaa melkein heti oletukset tunneälyn ja sosiaalisten taitojen puutteesta.
On siinä sillä tavalla perää, että moni tasoteoreetikko on sellaista matemaattisesti älykästä ja ajattelultaan hyvin systemaattista tai stereotyyppisen insinöörimäistä tyyppiä, jolla on ehkä aina ollut haasteita luontevassa kanssakäymisessä muiden kanssa ja varsinkin flirtailussa. Ehkä joillain on myös aspergerin piirteitä.
Mutta ei tasojen olemassaolon huomioiminen sinänsä tee kenestäkään mitään tunneälyä omaamatonta sosiaalisesti kömpelöä näppäinsoturia, joka ei osaa olla ulkomaailmassa ihmisten kanssa.
Itse olen päinvastoin jopa poikkeuksellisen tunneälykäs mies, mutta olen aina ollut kiinnostunut ihmisten käyttäytymismallien analysoimisesta, vähän niin kuin psykologitutkija. Siksi tasoteoriakin kiinnostaa minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasojankkaus kertoo siitä, että tunneäly puuttuu. Puuttuu kyky ymmärtää toisten ihmisten motiiveja ja havaita toisia sellaisina kuin he ovat. Sen tilalle tehdään teoria ja laatikko, jonka kautta kaikkea katsotaan ja saadaan se kokemus että muka nähdään ja ymmärretään, vaikka oltais ihan pihalla.
Tasojankkari on raskas ihminen, koska ei ymmärrä eikä hyväksy toisia ihmisiä. Sellaisia raskaita päsmäreitä välttää lähes kaikki naiset, koska naisille on tärkeää nähdyksi tuleminen ja että mies kunnioittaa heidän halujaan.
Toisaalta ikuinen yksinäisyys on tasojankkarin perimmäinen tavoite, joska se vahvistaa kouluaikojen yksinäisyden traumaa, jota tasojankkari alitajuisesti jatkuvasti toistaa.
Tasojankkaajahan minäkin olen eli olen kirjoittanut ison määrän viestejä tähän ketjuun. Uskoisin, ettei monikaan minut tunteva moittisi minua tynneälyn puutteesta.
Tunneälykkyys ei tarkoita sitä, että tulkitaan muiden, täysin tuntemattomien ihmisten motiiveja netissä tai kenenkään muunkaan irl elämän motiiveja niistä oikeasti tietämättä. Se on enemmänkin henkistä väkivaltaa.
Et varmasti huomaisi vaikka moittisivat. Tai tietävät jo ettei mene perille kuitenkaan.
🤷
Hienoa. Kerrytät omaa pahaa karmaasi jo ennen klo 11 aamusta. Olet varmaan tyytyväinen itseesi, kun olet niin "nokkela".
Sori, en usko myöskään karmaan.
En minäkään varsinaisesti. Uskon kuitenkin, että ihmisen ajatusmaailma "saastuttaa" hänet itsensä kuten psykoanalyysi esittää kuten tässä projektion kautta.
No, draaman tajua sinulta ei puutu.
Teidän kanssanne keskustelu tähän tapaan ilmentää ainakin draamanhakuisuutta. Halusin varmaan ihan itse tulla haukutuksi oikein perusteellisesti, että tietäisin mitä se herättää.
Tarve dissata, kiusata, nimitellä ja vähätellä tuntemattomia ihmisiä on kiinnostava ilmiö, mutta myös se, miksi sinne hakeudutaan kiusattavaksi ja nimiteltäväksi yhä uudelleen.
Mutta jätän nyt teidät polskimaan omaan erinomaisuuteenne vähäksi aikaa.
Kenet *teidät*?
Pastan miesvihamies niputtaa muut keskustelijat aina *teiksi*, oletko hänen sivupersoonansa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Valtaosa ihmisistä on taviksia. Tasoteoria ei koske taviksia, joilla erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat (luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne.) ovat paljon LMS-triangelia ohjaavampia asioita. Siispä tämä tasojankkaus ei kosketa millään lailla ihmiskunnan enemmistöä, ei edes länsimaissa, ei varsinkaan Suomessa. Tasoteoreetikot näpertelevät marginaali-ihmisten marginaalisten pariutumisongelmien parissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
Jäin miettimään tätä yön yli. Itse asiassa yhteenmuuttamisen ja seurustelun (avoliittojen) yleistyminen on korvannut aiemman tilanteen, jolloin avioliittoon mentiin aikaisemmin. Joten se ei taida pitää paikkansa, että juoksujaan juoksevia naisia olisi merkittävästi enemmän. Naimattomat naiset asuvat avoliitoissa ja seurustelevat olematta sen enempää missään juoksemassa. Sarjamonogamia on yleistynyt eli ihmisillä on enemmän parisuhteita ennen lasten tekemistä eivätkä he välttämättä mene naimisiin lainkaan. Sikäli tilanne muistuttaa "rahvaan" tilannetta aikaisemmin. Uskonnollisten rituaalien merkitys on edelleen hupenemassa, mutta lasten tunnustaminen hoidetaan juridisesti.
Ovatko siis nimenomaan kokemattomat miehet niitä, jotka myöhemmin saavat parisuhteen juoksunsa juosseiden naisten kanssa? Eivät taida olla, vaan sinkkuja on paljon enemmän miehissä. Ja naisissakin enemmän kuin ennen. Osa jengistä jää lapsettomiksi sinkuiksi, ja miesten kohdalla näkyy tilastoista, etteivät he ole "ahkeria" ainakaan siinä mielessä, että heillä olisi koulutusta ja työpaikka. Ns. ikisinkuilla on tilastojen valossa matala sosioekonominen asema matalan koulutuksen ja työttömyyden takia, minkä lisäksi heillä on myös mielenterveysongelmia. Tämä koskee sekä miehiä että naisia, mutta syrjäytyneitä miehiä on enemmän.
Tämä viestissäsi kuvattu ns. kunnollinen mies, joka ei saa naista on varmaankin aina ollut olemassa, paitsi silloin, kun hänen vanhempansa ja morsiamen vanhemmat järjestivät hänet naimisiin. Isäni opiskelu- ja työkaveri 60-luvulla oli tällainen, vieläpä hyvin varakas, monimiljönääri. Hän vain oli sosiaalisesti erittäin estynyt ja erakoitui myöhemmin, valtio peri hänet. Uskoisin, että hänen tilanteensa oli vielä tukalampi kuin ikisinkun miehen nykypäivänä, koska sosiaalinen paine löytää nainen ja avioitua oli vielä suurempi kuin tänä päivänä.
Mun on pakko olla tuosta eri mieltä, ellei tilanne ole sittemmin muuttunut.
Omina opiskeluaikoina luokan n. 2/3 miehistä ei koskaan seurustellut, enkä koskaan nähnyt kenenkään heistä vievän naista kotiin baarista. Kaikkia näitä miehiä kiinnosti löytää nainen, mutta flaksi ei käynyt. Naisilla vastaava luku oli huomattavasti pienempi, koska osalla oli lyhyeksi jääneitä suhteita ja erilaisia virityksiä.
Luokkakokouksen perusteella kaikilla paitsi yhdellä on/oli sittemmin nainen ja avioliitto, eli kyllä tilanne muuttui aika radikaalisti kolmen kympin rajapyykin lähestyessä. Kaikki nämä laskisin normaaleiksi ja kunnollisiksi miehiksi. Luokalla oli myös yksi outo ja epäsosiaalinen heppu, hänen myöhemmistä naiskuvioista minulla ei ole tietoa.
Ainakin rafloissa enemmistö miehistä oli täysin näkymättömiä. Vain pari komeaa kaveria ja todelliset itsevarmat supliikkimiehet huomattiin. Yksi komea muusikonrenttu kaatoi ties kuinka monta oppilaitoksen naisista. Ei tainnut koskaan valmistua koska baari kiinnosti opiskelua enemmän.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
_Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.-
Outo tämä oletus siitä, että teininä ja nuorena aikuisena tytöt, taviksetkin, ovat jotenkin niskan päällä. Itse nuorten aikuisten äitinä ja tuonikäisten kanssa työskentelevänä näen kyllä ihan jatkuvasti, miten niitä sydänsuruja on sekä tytöillä että pojilla. Ihan tavikset pariutuvat ja tavisparit eroavat, ja ihan yhtä usein se jättäjä on poika kuin mitä tyttö jättää. Tuo sinun tosielämäsi on siis todelliselle todellisuudelle niin vieras, että pakko ihmetellä mistä madonreiästä se on ongittu.
Ihan jo tilastot osoittavat että <21v neitsytmiehiä on viisinkertainen määrä neitsytnaisiin verrattuna. Ja tässä ei ole edes otettu huomioon sitä asiaa että miesten on todettu valehtelevan asiasta jopa anonyymeissä kyselyissä, koska neitsyys koetaan noloksi.
Ne kärkikaartin pojat (pitkät, raamikkaat, itsevarmat) vaihtavat tyttöystävää usein, kun taas monilla näistä tytöistä on se yksi parisuhde komean pojan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
Jäin miettimään tätä yön yli. Itse asiassa yhteenmuuttamisen ja seurustelun (avoliittojen) yleistyminen on korvannut aiemman tilanteen, jolloin avioliittoon mentiin aikaisemmin. Joten se ei taida pitää paikkansa, että juoksujaan juoksevia naisia olisi merkittävästi enemmän. Naimattomat naiset asuvat avoliitoissa ja seurustelevat olematta sen enempää missään juoksemassa. Sarjamonogamia on yleistynyt eli ihmisillä on enemmän parisuhteita ennen lasten tekemistä eivätkä he välttämättä mene naimisiin lainkaan. Sikäli tilanne muistuttaa "rahvaan" tilannetta aikaisemmin. Uskonnollisten rituaalien merkitys on edelleen hupenemassa, mutta lasten tunnustaminen hoidetaan juridisesti.
Ovatko siis nimenomaan kokemattomat miehet niitä, jotka myöhemmin saavat parisuhteen juoksunsa juosseiden naisten kanssa? Eivät taida olla, vaan sinkkuja on paljon enemmän miehissä. Ja naisissakin enemmän kuin ennen. Osa jengistä jää lapsettomiksi sinkuiksi, ja miesten kohdalla näkyy tilastoista, etteivät he ole "ahkeria" ainakaan siinä mielessä, että heillä olisi koulutusta ja työpaikka. Ns. ikisinkuilla on tilastojen valossa matala sosioekonominen asema matalan koulutuksen ja työttömyyden takia, minkä lisäksi heillä on myös mielenterveysongelmia. Tämä koskee sekä miehiä että naisia, mutta syrjäytyneitä miehiä on enemmän.
Tämä viestissäsi kuvattu ns. kunnollinen mies, joka ei saa naista on varmaankin aina ollut olemassa, paitsi silloin, kun hänen vanhempansa ja morsiamen vanhemmat järjestivät hänet naimisiin. Isäni opiskelu- ja työkaveri 60-luvulla oli tällainen, vieläpä hyvin varakas, monimiljönääri. Hän vain oli sosiaalisesti erittäin estynyt ja erakoitui myöhemmin, valtio peri hänet. Uskoisin, että hänen tilanteensa oli vielä tukalampi kuin ikisinkun miehen nykypäivänä, koska sosiaalinen paine löytää nainen ja avioitua oli vielä suurempi kuin tänä päivänä.
Mun on pakko olla tuosta eri mieltä, ellei tilanne ole sittemmin muuttunut.
Omina opiskeluaikoina luokan n. 2/3 miehistä ei koskaan seurustellut, enkä koskaan nähnyt kenenkään heistä vievän naista kotiin baarista. Kaikkia näitä miehiä kiinnosti löytää nainen, mutta flaksi ei käynyt. Naisilla vastaava luku oli huomattavasti pienempi, koska osalla oli lyhyeksi jääneitä suhteita ja erilaisia virityksiä.
Luokkakokouksen perusteella kaikilla paitsi yhdellä on/oli sittemmin nainen ja avioliitto, eli kyllä tilanne muuttui aika radikaalisti kolmen kympin rajapyykin lähestyessä. Kaikki nämä laskisin normaaleiksi ja kunnollisiksi miehiksi. Luokalla oli myös yksi outo ja epäsosiaalinen heppu, hänen myöhemmistä naiskuvioista minulla ei ole tietoa.
Ainakin rafloissa enemmistö miehistä oli täysin näkymättömiä. Vain pari komeaa kaveria ja todelliset itsevarmat supliikkimiehet huomattiin. Yksi komea muusikonrenttu kaatoi ties kuinka monta oppilaitoksen naisista. Ei tainnut koskaan valmistua koska baari kiinnosti opiskelua enemmän.
Ei tarvitse ujostella eri mieltä olemista, kestän sen :)
Mutta minulle jäi epäselväksi, että mistä sinä olet eri mieltä?
Minä siis kyseenalaistin viestissäni sen, että tytöt harrastaisivat runsaasti irtoseksiä kolmekymppisiksi, jonka jälkeen he pariutuvat kunnon miesten kanssa. Tällaista ilmiötä, mistä lainaamassani viestissä kerrottiin ei näy tilastoissakaan. Se että on paljon kokemattomia miehiä ei todista, että naisilla olisi paljon seksisuhteita komeiden miesten kanssa. Sinäkään et varmaan tiennyt naispuolisten opiskelukavereidesi seksielämästä kovin tarkasti?
Oliko tämä opiskeluaikasi muuten millä vuosikymmenellä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasojankkaus kertoo siitä, että tunneäly puuttuu. Puuttuu kyky ymmärtää toisten ihmisten motiiveja ja havaita toisia sellaisina kuin he ovat. Sen tilalle tehdään teoria ja laatikko, jonka kautta kaikkea katsotaan ja saadaan se kokemus että muka nähdään ja ymmärretään, vaikka oltais ihan pihalla.
Tasojankkari on raskas ihminen, koska ei ymmärrä eikä hyväksy toisia ihmisiä. Sellaisia raskaita päsmäreitä välttää lähes kaikki naiset, koska naisille on tärkeää nähdyksi tuleminen ja että mies kunnioittaa heidän halujaan.
Toisaalta ikuinen yksinäisyys on tasojankkarin perimmäinen tavoite, joska se vahvistaa kouluaikojen yksinäisyden traumaa, jota tasojankkari alitajuisesti jatkuvasti toistaa.
Tasojankkaajahan minäkin olen eli olen kirjoittanut ison määrän viestejä tähän ketjuun. Uskoisin, ettei monikaan minut tunteva moittisi minua tynneälyn puutteesta.
Tunneälykkyys ei tarkoita sitä, että tulkitaan muiden, täysin tuntemattomien ihmisten motiiveja netissä tai kenenkään muunkaan irl elämän motiiveja niistä oikeasti tietämättä. Se on enemmänkin henkistä väkivaltaa.
Et varmasti huomaisi vaikka moittisivat. Tai tietävät jo ettei mene perille kuitenkaan.
🤷
Hienoa. Kerrytät omaa pahaa karmaasi jo ennen klo 11 aamusta. Olet varmaan tyytyväinen itseesi, kun olet niin "nokkela".
Sori, en usko myöskään karmaan.
En minäkään varsinaisesti. Uskon kuitenkin, että ihmisen ajatusmaailma "saastuttaa" hänet itsensä kuten psykoanalyysi esittää kuten tässä projektion kautta.
No, draaman tajua sinulta ei puutu.
Teidän kanssanne keskustelu tähän tapaan ilmentää ainakin draamanhakuisuutta. Halusin varmaan ihan itse tulla haukutuksi oikein perusteellisesti, että tietäisin mitä se herättää.
Tarve dissata, kiusata, nimitellä ja vähätellä tuntemattomia ihmisiä on kiinnostava ilmiö, mutta myös se, miksi sinne hakeudutaan kiusattavaksi ja nimiteltäväksi yhä uudelleen.
Mutta jätän nyt teidät polskimaan omaan erinomaisuuteenne vähäksi aikaa.
Kenet *teidät*?
Pastan miesvihamies niputtaa muut keskustelijat aina *teiksi*, oletko hänen sivupersoonansa?
Olen 50+ nainen, joka sai haukut heti aamutuimaan eli tarkoitin noita, jotka täällä istuivat nälvimässä heti aamukymmeneltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
Jäin miettimään tätä yön yli. Itse asiassa yhteenmuuttamisen ja seurustelun (avoliittojen) yleistyminen on korvannut aiemman tilanteen, jolloin avioliittoon mentiin aikaisemmin. Joten se ei taida pitää paikkansa, että juoksujaan juoksevia naisia olisi merkittävästi enemmän. Naimattomat naiset asuvat avoliitoissa ja seurustelevat olematta sen enempää missään juoksemassa. Sarjamonogamia on yleistynyt eli ihmisillä on enemmän parisuhteita ennen lasten tekemistä eivätkä he välttämättä mene naimisiin lainkaan. Sikäli tilanne muistuttaa "rahvaan" tilannetta aikaisemmin. Uskonnollisten rituaalien merkitys on edelleen hupenemassa, mutta lasten tunnustaminen hoidetaan juridisesti.
Ovatko siis nimenomaan kokemattomat miehet niitä, jotka myöhemmin saavat parisuhteen juoksunsa juosseiden naisten kanssa? Eivät taida olla, vaan sinkkuja on paljon enemmän miehissä. Ja naisissakin enemmän kuin ennen. Osa jengistä jää lapsettomiksi sinkuiksi, ja miesten kohdalla näkyy tilastoista, etteivät he ole "ahkeria" ainakaan siinä mielessä, että heillä olisi koulutusta ja työpaikka. Ns. ikisinkuilla on tilastojen valossa matala sosioekonominen asema matalan koulutuksen ja työttömyyden takia, minkä lisäksi heillä on myös mielenterveysongelmia. Tämä koskee sekä miehiä että naisia, mutta syrjäytyneitä miehiä on enemmän.
Tämä viestissäsi kuvattu ns. kunnollinen mies, joka ei saa naista on varmaankin aina ollut olemassa, paitsi silloin, kun hänen vanhempansa ja morsiamen vanhemmat järjestivät hänet naimisiin. Isäni opiskelu- ja työkaveri 60-luvulla oli tällainen, vieläpä hyvin varakas, monimiljönääri. Hän vain oli sosiaalisesti erittäin estynyt ja erakoitui myöhemmin, valtio peri hänet. Uskoisin, että hänen tilanteensa oli vielä tukalampi kuin ikisinkun miehen nykypäivänä, koska sosiaalinen paine löytää nainen ja avioitua oli vielä suurempi kuin tänä päivänä.
Mun on pakko olla tuosta eri mieltä, ellei tilanne ole sittemmin muuttunut.
Omina opiskeluaikoina luokan n. 2/3 miehistä ei koskaan seurustellut, enkä koskaan nähnyt kenenkään heistä vievän naista kotiin baarista. Kaikkia näitä miehiä kiinnosti löytää nainen, mutta flaksi ei käynyt. Naisilla vastaava luku oli huomattavasti pienempi, koska osalla oli lyhyeksi jääneitä suhteita ja erilaisia virityksiä.
Luokkakokouksen perusteella kaikilla paitsi yhdellä on/oli sittemmin nainen ja avioliitto, eli kyllä tilanne muuttui aika radikaalisti kolmen kympin rajapyykin lähestyessä. Kaikki nämä laskisin normaaleiksi ja kunnollisiksi miehiksi. Luokalla oli myös yksi outo ja epäsosiaalinen heppu, hänen myöhemmistä naiskuvioista minulla ei ole tietoa.
Ainakin rafloissa enemmistö miehistä oli täysin näkymättömiä. Vain pari komeaa kaveria ja todelliset itsevarmat supliikkimiehet huomattiin. Yksi komea muusikonrenttu kaatoi ties kuinka monta oppilaitoksen naisista. Ei tainnut koskaan valmistua koska baari kiinnosti opiskelua enemmän.
Ei tarvitse ujostella eri mieltä olemista, kestän sen :)
Mutta minulle jäi epäselväksi, että mistä sinä olet eri mieltä?
Minä siis kyseenalaistin viestissäni sen, että tytöt harrastaisivat runsaasti irtoseksiä kolmekymppisiksi, jonka jälkeen he pariutuvat kunnon miesten kanssa. Tällaista ilmiötä, mistä lainaamassani viestissä kerrottiin ei näy tilastoissakaan. Se että on paljon kokemattomia miehiä ei todista, että naisilla olisi paljon seksisuhteita komeiden miesten kanssa. Sinäkään et varmaan tiennyt naispuolisten opiskelukavereidesi seksielämästä kovin tarkasti?
Oliko tämä opiskeluaikasi muuten millä vuosikymmenellä?
Vuosilta 2004-2008.
En tiedä paljonko irtoseksiä harrastivat. Mutta kyllä muutama lähti parin oppilaitoksen komeista miehistä matkaan, ja useimmilla oli jotain virityksiä.
Siinä on iso ero miehiin joista 2/3 ei ollut yhtään mitään. Osalla ehkä oli ennen opiskeluaikoja jotain teini-iän juttuja, mutta kyllä siinä 20+ maailmassa suurin osa miehistä oli näkymättömiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
Jäin miettimään tätä yön yli. Itse asiassa yhteenmuuttamisen ja seurustelun (avoliittojen) yleistyminen on korvannut aiemman tilanteen, jolloin avioliittoon mentiin aikaisemmin. Joten se ei taida pitää paikkansa, että juoksujaan juoksevia naisia olisi merkittävästi enemmän. Naimattomat naiset asuvat avoliitoissa ja seurustelevat olematta sen enempää missään juoksemassa. Sarjamonogamia on yleistynyt eli ihmisillä on enemmän parisuhteita ennen lasten tekemistä eivätkä he välttämättä mene naimisiin lainkaan. Sikäli tilanne muistuttaa "rahvaan" tilannetta aikaisemmin. Uskonnollisten rituaalien merkitys on edelleen hupenemassa, mutta lasten tunnustaminen hoidetaan juridisesti.
Ovatko siis nimenomaan kokemattomat miehet niitä, jotka myöhemmin saavat parisuhteen juoksunsa juosseiden naisten kanssa? Eivät taida olla, vaan sinkkuja on paljon enemmän miehissä. Ja naisissakin enemmän kuin ennen. Osa jengistä jää lapsettomiksi sinkuiksi, ja miesten kohdalla näkyy tilastoista, etteivät he ole "ahkeria" ainakaan siinä mielessä, että heillä olisi koulutusta ja työpaikka. Ns. ikisinkuilla on tilastojen valossa matala sosioekonominen asema matalan koulutuksen ja työttömyyden takia, minkä lisäksi heillä on myös mielenterveysongelmia. Tämä koskee sekä miehiä että naisia, mutta syrjäytyneitä miehiä on enemmän.
Tämä viestissäsi kuvattu ns. kunnollinen mies, joka ei saa naista on varmaankin aina ollut olemassa, paitsi silloin, kun hänen vanhempansa ja morsiamen vanhemmat järjestivät hänet naimisiin. Isäni opiskelu- ja työkaveri 60-luvulla oli tällainen, vieläpä hyvin varakas, monimiljönääri. Hän vain oli sosiaalisesti erittäin estynyt ja erakoitui myöhemmin, valtio peri hänet. Uskoisin, että hänen tilanteensa oli vielä tukalampi kuin ikisinkun miehen nykypäivänä, koska sosiaalinen paine löytää nainen ja avioitua oli vielä suurempi kuin tänä päivänä.
Mun on pakko olla tuosta eri mieltä, ellei tilanne ole sittemmin muuttunut.
Omina opiskeluaikoina luokan n. 2/3 miehistä ei koskaan seurustellut, enkä koskaan nähnyt kenenkään heistä vievän naista kotiin baarista. Kaikkia näitä miehiä kiinnosti löytää nainen, mutta flaksi ei käynyt. Naisilla vastaava luku oli huomattavasti pienempi, koska osalla oli lyhyeksi jääneitä suhteita ja erilaisia virityksiä.
Luokkakokouksen perusteella kaikilla paitsi yhdellä on/oli sittemmin nainen ja avioliitto, eli kyllä tilanne muuttui aika radikaalisti kolmen kympin rajapyykin lähestyessä. Kaikki nämä laskisin normaaleiksi ja kunnollisiksi miehiksi. Luokalla oli myös yksi outo ja epäsosiaalinen heppu, hänen myöhemmistä naiskuvioista minulla ei ole tietoa.
Ainakin rafloissa enemmistö miehistä oli täysin näkymättömiä. Vain pari komeaa kaveria ja todelliset itsevarmat supliikkimiehet huomattiin. Yksi komea muusikonrenttu kaatoi ties kuinka monta oppilaitoksen naisista. Ei tainnut koskaan valmistua koska baari kiinnosti opiskelua enemmän.
Ei tarvitse ujostella eri mieltä olemista, kestän sen :)
Mutta minulle jäi epäselväksi, että mistä sinä olet eri mieltä?
Minä siis kyseenalaistin viestissäni sen, että tytöt harrastaisivat runsaasti irtoseksiä kolmekymppisiksi, jonka jälkeen he pariutuvat kunnon miesten kanssa. Tällaista ilmiötä, mistä lainaamassani viestissä kerrottiin ei näy tilastoissakaan. Se että on paljon kokemattomia miehiä ei todista, että naisilla olisi paljon seksisuhteita komeiden miesten kanssa. Sinäkään et varmaan tiennyt naispuolisten opiskelukavereidesi seksielämästä kovin tarkasti?
Oliko tämä opiskeluaikasi muuten millä vuosikymmenellä?
Kyllähän tilastoissa näkyy tuo ero <21v porukassa, ja siinä että miesten kesken seksi jakautuu epätasaisemmin. On enemmän 50+ seksikumppanin ja 0-2 seksikumppanin yksilöitä kuin naisissa.
Kiusaaminen ei siinä mielessä ole ohis, että tasoteoriaa käsittelevät ketjut ovat täynnä kiusaamista.
Minusta olisi syytä miettiä käsitteen "koulukiusaaminen" hylkäämistä, koska kyse on väkivallasta, henkisestä tai fyysisestä. Koulukiusaamista on tutkittu jonkin verran ryhmädynaamisena ilmiönä, mutta se ei tavoita kaikkea asiaan liittyvää, vaan tulisi hyödyntää enemmänkin sitä mitä tiedämme väkivallan tekijöistä ja uhreista. Usein molemmilla on traumatausta.
Väkivalta ei useimmiten ole sattumaa eikä yllättävää, se vaatii tietyn toimintaympäristön ja otollisen kohteen. Väkivallan tekijä valitsee usein uhrin, jonka ajattelee olevan "pehmeä" eli häntä heikompi. Netissä toimivat samanlaiset mekanismit kuin koulukiusaamisessa ryhmädynamiikan kannalta. Isompi joukko valitsee tietyn kohderyhmän, jota sitten joukolla härnätään, solvataan ja mitätöidään.