Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteiden tasoteoreetikot
Onkokauneuskatsojansilmissä
08.04.2023 |
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeintä on naisen puhtaus (eli vähän tai ei ollenkaan intiimisuhteita)
Naisille tärkeintä on miehen status
Minä taas miehenä olen sitä mieltä, että on hyvä, jos naisella on ollut paljon suhteita. Tietää mitä tekee ja haluaa.
Vaatimuksena naisen vähät kokemukset tuo mieleen omistamisen ja sen, et sit voi vaimostan muokata itselle sopiva. Eli aika kammottava ajatusmalli.
Tilastollisesti avioliitto kestää pisimpään, jos naisella on ollut 0-1 seksikumppania ennen aviomiestä. Kun niitä on ollut 2, niin siinä on jo suuri ero.
Naisen seksihistorialla on todella suuri merkitys, eikä historialliset vaatimukset vaimon siveydestä/neitsyydestä ole missään nimessä vain naisen ns. alistamista, vaan perustuu paljolti siihen, että on aina tiedetty, että monien miesten kanssa paritellut kerta kaikkiaan vain ole parasta vaimoainesta.
Onko olemassa ihan oikeasti tilasto, johon on merkitty eronneiden ihmisten seksikumppaneiden määrät ennen avioliiton solmimista? Kukahan sen on kysynyt ja missä vaiheessa? Pistäs linkki, niin käyn katsomassa.'
No ei varmasti ole, yrittää vain huudattaa teitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeintä on naisen puhtaus (eli vähän tai ei ollenkaan intiimisuhteita)
Naisille tärkeintä on miehen status
Minä taas miehenä olen sitä mieltä, että on hyvä, jos naisella on ollut paljon suhteita. Tietää mitä tekee ja haluaa.
Vaatimuksena naisen vähät kokemukset tuo mieleen omistamisen ja sen, et sit voi vaimostan muokata itselle sopiva. Eli aika kammottava ajatusmalli.
Tilastollisesti avioliitto kestää pisimpään, jos naisella on ollut 0-1 seksikumppania ennen aviomiestä. Kun niitä on ollut 2, niin siinä on jo suuri ero.
Naisen seksihistorialla on todella suuri merkitys, eikä historialliset vaatimukset vaimon siveydestä/neitsyydestä ole missään nimessä vain naisen ns. alistamista, vaan perustuu paljolti siihen, että on aina tiedetty, että monien miesten kanssa paritellut kerta kaikkiaan vain ole parasta vaimoainesta.
Onko olemassa ihan oikeasti tilasto, johon on merkitty eronneiden ihmisten seksikumppaneiden määrät ennen avioliiton solmimista? Kukahan sen on kysynyt ja missä vaiheessa? Pistäs linkki, niin käyn katsomassa.'
No ei varmasti ole, yrittää vain huudattaa teitä.
Äläs nyt, ties vaikka löytyy joku Tilastokeskuksen tekemä yhteenveto.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
Sun ongelma tässä on, että asetat miehet tuolle Gaussin käyrälle ja oletat, että se paikka mikä heillä siellä yhden naisen mielestä on koskee kaikkia muitakin naisia. Miehen oletettu haluttavuus ja taso vaihtelee sen mukaan, millainen nainen on kyseessä. Ihan sama toisin päin. Tavisnaisten kesken joku satunnainen tavismies voi olla täysin kelvollinen tai täysin kelvoton parisuhdekumppani riippuen siitä, kuka häntä arvioi. Harrastukset myös on vahvasti preferenssi juttu, josta ei välttämättä hyödy yhtikäs mitään parisuhdemarkkinoilla. Harrastus, jopa "hyväksytty" sellainen, voi olla jopa huono juttu jonkun kohdalla ja vastaavasti ne parjatut videopelit ihan ok.
Kenenkään ei tarvitse tehdä kompromisseja. On ihan oma päätös hyväksyä joku sellainen, joka ei ole sitä mitä haluaa. Kukaan ei myöskään ole täydellinen, mutta jollekulle toiselle ihmiselle hän voi olla tarpeeksi täydellinen vaikka sun teoriasi väittäisi hänen tasokseen mitä.
Esimerkkisi alistuvista miehistä on sikäli outo, että jos ei haeta pelkkää seksiseuraa niin aika harva tuo tuollaiset ominaisuudet esille heti kun tavataan. Tapaamisvaiheessa vaikuttavat ihan muut asiat ja tuskinpa kukaan nainen tietää, onko hänestä kiinnostunut mies alistuvaa vai dominoivaa sorttia ja kuinka paljon ketäkin on hänestä kiinnostunut. Vastaavasti harva mies tietää, onko nainen dominoiva vai alistuva parisuhteessa ja ensivaikutelman perusteella tuollaista on paha arvioida.
Valitsin tuon esimerkiksi ominaisuudesta jota voisi ajatella henkilökohtaisena preferenssinä, mutta koska kysynnän ja tarjonnnan suhde suosii vastakohtaista ominaisuutta, käytännössä sitä tulisi ajatella taso-ominaisuutena.
Onhan joitain erittäin harvinaisia naisiakin jotka esimerkiksi suosivat lyhyitä tai korkeaäänisiä miehiä, mutta koska heitä on paljon vähemmän kuin lyhyitä ja korkeaäänisiä miehiä, tämä asettaa jälkimmäiset heikompaan tilanteeseen ps-markkinoilla.
Jos palataan esimerkkiin seksuaalisesti alistuvasta miehestä. Tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin ko. henkilö, mies tai nainen, pystyy sitouttamaan parisuhteeseen. Jos tavallisella mutta seksuaalisesti dominoivalla naisella on valittavana 20 seksuaalisesti alistuvaa miestä ja tämä valitsee komean ja hyvin toimeentulevan, tällöin jälkimmäisen taso onkin tavis. Siitä huolimatta ettei ko. ominaisuus ole juuri tämän naisen silmissä tasoa laskeva.
Naisten puolella tilanne on monimutkaisempi. Dominoiva nainen on vähemmistön mieleen, mutta toisaalta valitsijan asema tässä joukossa on vahvempi.
Osa keskustelijoista ei ole ymmärtänyt markkinatalouden lainalaisuuksia.
Missä vaiheessa ihmisille selviää se, onko toinen seksuaalisesti alistuva vai dominoiva? Ei ainakaan siinä vaiheessa, kun baarissa mennään juttusille. Jos minulta joku mies tulisi kysymään tuollaista, juttu loppuisi siihen ja lähtisin nauraen pois paikalta. Huonokäytöksisiin typeryksiin en aikaani tuhlaa.
Oletettavasti ennen kuin voidaan sanoa että ollaan sitouduttu parisuhteeseen.
Kuten olen kirjoittanut, tämä on tason määrittämisessä ykköskriteeri.
Mitäs sitten, kun en ole enkä halua olla alistuva enkä dominoiva? Sinähän esität vain kaksi vaihtoehtoa.
...tuossa esimerkissä.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
Kyllä pitää kiirettä sillä 10% miehillä, kun pitää hoitaa lähes kaikkien naisten juoksut!! Voi luoja tätä harhaisuutta.
Näinkö on?
Mietitäänpä asiaa.
Kaikki naiset eivät juokse juoksuja. On myös laadukkaat naiset jotka haluavat parisuhteen jo nuorena, ja naiset jotka valitsevat mieluummin seksittömyyden kuin kevytsuhteet odotellessa Sitä Oikeaa.
Jos top 10% miehellä on esimerkiksi 50 seksikumppania, aika moni nainen saa kokemuksen tasokkaan miehen kanssa. Kovimmilla pelimiehillä seksikumppaneita kertyy satoja.
Ei se mitään fiktiota ole että pieni osa miehistä hoitaa suurimman osan kevytsuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeintä on naisen puhtaus (eli vähän tai ei ollenkaan intiimisuhteita)
Naisille tärkeintä on miehen status
Minä taas miehenä olen sitä mieltä, että on hyvä, jos naisella on ollut paljon suhteita. Tietää mitä tekee ja haluaa.
Vaatimuksena naisen vähät kokemukset tuo mieleen omistamisen ja sen, et sit voi vaimostan muokata itselle sopiva. Eli aika kammottava ajatusmalli.
Tilastollisesti avioliitto kestää pisimpään, jos naisella on ollut 0-1 seksikumppania ennen aviomiestä. Kun niitä on ollut 2, niin siinä on jo suuri ero.
Naisen seksihistorialla on todella suuri merkitys, eikä historialliset vaatimukset vaimon siveydestä/neitsyydestä ole missään nimessä vain naisen ns. alistamista, vaan perustuu paljolti siihen, että on aina tiedetty, että monien miesten kanssa paritellut kerta kaikkiaan vain ole parasta vaimoainesta.
Onko olemassa ihan oikeasti tilasto, johon on merkitty eronneiden ihmisten seksikumppaneiden määrät ennen avioliiton solmimista? Kukahan sen on kysynyt ja missä vaiheessa? Pistäs linkki, niin käyn katsomassa.'
Olen nähnyt tuosta tutkimuksen, jossa oli sellainen käppyräkin, mistä näki naisten seksikumppanien määrä ennen avioliittoa vaikuttaa. Se oli niin, että 0-1 kumppania oli paras avioliiton kannalta, 2-10 kumppanin välillä ennuste pysyi aika samana, ja sitten jos on todella paljon niitä, niin ennuste on jo paljon huonompi. Siitä on pari vuotta kun näin sen, joten en tiedä löydänkö heti. Oli kai Amerikasta se tutkimus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
Määrittelisitkö, millainen on "mukava naapurinpoika"? Jonka kanssa siis naiset (vai tytöt?) eivät halua pariutua nuorina. Millainen kumppani se ahkera ja vaatimaton perusmies siis olisi?
Ihan vain anekdoottina: Huvittavat nämä puheet nuorten tyttöjen hylkäämistä kivoista naapurinpojista - minulla ei ainakaan ollut mitään tuollaisia vaihtoehtoja nuoruudessa. En tavannut nuorena kertaakaan yhtään kanssani samanhenkistä poikaa, yhtä lukuunottamatta, joka oli hyvä kaverini ja homoseksuaali. Ihan kivoja poikia siellä varmaan oli, mutta en nyt kuitenkaan halunnut seurustella ihmisen kanssa, jonka kanssa ei olisi ollut mitään yhteistä, ja jonka kanssa ei edes syntynyt keskustelua luontevasti. Ainakin minun piti muuttaa isoon kaupunkiin opiskelemaan, että saattoi kohdata kiinnostavia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasot noudattavat normaalijakaumaa. Tietyt jutut ovat suurimmalle osalle tärkeitä kuten yleisesti komeana/kauniina pidetty ulkonäkö, koulutus, tulotaso, sosiaalinen osaaminen ja muut vastaavat. Tietenkin sitten yksilötasolla on poikkeuksia, mutta suurin osa ihmisistä arvostaa noissa asioissa samoja juttuja, ja siksi ne nostavat tasoa. Tämä on päivänselvää.
Tavanomaisen normaalijakauman mukaan suurin osa ihmisistä on keskivertoja. Sillä perusteella suurin osa ihmisistä myös pariutuu keskiverron tyypin kanssa. Ääripäitä on hyvin vähän. Täällä miehet itkevät tasoteoriaansa, että ne komean ääripään miehet vievät kaikki naiset karuselliinsa ja keskivertomiehille ei jää mitään. Ne rumimman ääripään miehet ovat täysin ulkona pelistä ja ilmeisesti keskivertomiehille kelpaa ne rumimman ääripään naiset. Oikeassa elämässä tilanne ei ole tämä ja ihan noin tilastollisestikin tässä on hyvin vähän pohjaa. Tosiasiassa suunnilleen samankaltaiset miehet ja naiset etsivät toisiaan ja aina on osa, joka ei edes halua pariutua ja ovat pois laskuista.
Olen puolisoni kanssa saman tyyppisestä (hyvästä) sosioekonomisesta taustasta. Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja ja vanhempamme tunsivat toisensa ennen kuin aloitimme seurustelun. Olemme nyt keski-ikäisiä, molemmat hoikkia ja ihan kohtalaisessa kunnossa, vaikka emme kumpikaan ole mitään mallityyppejä tai lihaskimppuja Olemme kuitenkin ihan miellyttävän näköisiä. Emme varmaan kumpikaan olleet aikanaan mitään "huipputasoisia", puolisoni oli varmaan "parempi" tähän ketjuun viitaten, mutta se ei ollut keskeistä. Tärkeämpää oli yhteensopivuus eri tasoilla ja myös pitkän aikavälin näkymät. Olemme taloudellisesti riippumattomia ja olemme saaneet yhdessä kasvattaa lapsia, jotka pärjäävät omassa elämässään. Jotenkin tuntuu, että tässä tasokeskustelussa ollaan turhan ulkonäkökeskeisiä ja silloin elämän kannalta oikeasti olennaiset asiat jäävät sivuun.
Tähän kommentoin, että ulkonäön merkitys on ehkä merkittävin ero mikä nykytilanteessa on entisaikojen naimakauppoihin. Eli kumppanin ulkonäöllä saa olla merkitystä ihan toiseen tapaan kuin aiemmin, koska aikamme on hyvin ulkonäkökeskeinen ja seksuaalisuuden merkitystä painottava.
Enää kukaan ei ajattele, että että kunnon miehen kriteeriksi riittää, että hän tuo leivän pöytään tai että naisen tulisi suostua seksiin aviomiehensä kansa, vaikka pitäisi tätä fyysisesti vastenmielisenä. Sillä tavalla muutosta on kyllä tapahtunut, mutta ei lainkaan sillä tavalla mitä moni täällä korostaa. Eli että ulkonäön merkitys olisi pienempi kuin muiden asioiden.
Toki on aina olemassa poikkeavia pariskuntia, joille muut kriteerit ovat huomattavasti tärkeämpiä eli parametrit painottuvat eri tavoin. Esimerkiksi vanhempien ihmisten uudet parisuhteet eivät varmastikaan aseta ulkonäköä samanlaiseen rooliin kuin nuorempien. Tasoteorian kuvaus koskee nuorten ihmisten pariutumista ensisijaisesti. Jossain ekoissa keskusteluissa ikäraja naisille oli huomattavasti alle 30.
Naisille? Mikä sit miehille? Miksi tässä taas erotellaan naiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeintä on naisen puhtaus (eli vähän tai ei ollenkaan intiimisuhteita)
Naisille tärkeintä on miehen status
Minä taas miehenä olen sitä mieltä, että on hyvä, jos naisella on ollut paljon suhteita. Tietää mitä tekee ja haluaa.
Vaatimuksena naisen vähät kokemukset tuo mieleen omistamisen ja sen, et sit voi vaimostan muokata itselle sopiva. Eli aika kammottava ajatusmalli.
Tilastollisesti avioliitto kestää pisimpään, jos naisella on ollut 0-1 seksikumppania ennen aviomiestä. Kun niitä on ollut 2, niin siinä on jo suuri ero.
Naisen seksihistorialla on todella suuri merkitys, eikä historialliset vaatimukset vaimon siveydestä/neitsyydestä ole missään nimessä vain naisen ns. alistamista, vaan perustuu paljolti siihen, että on aina tiedetty, että monien miesten kanssa paritellut kerta kaikkiaan vain ole parasta vaimoainesta.
Onkin viisainta, että keskenään pariutuvat ne, joilla on näistä asioista samanlaiset näkemykset. Eivät nuo tilastot kiinnosta muita kuin niitä, joiden ajatusmaailmaan ja arvoihin ne sopivat. Muut ottavat mieluummin vaikka lyhyemmän suhteen samanhenkisen kanssa kuin loppuelämän suhteen vääränlaisen ihmisen kanssa.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
Kyllä pitää kiirettä sillä 10% miehillä, kun pitää hoitaa lähes kaikkien naisten juoksut!! Voi luoja tätä harhaisuutta.
Näinkö on?
Mietitäänpä asiaa.
Kaikki naiset eivät juokse juoksuja. On myös laadukkaat naiset jotka haluavat parisuhteen jo nuorena, ja naiset jotka valitsevat mieluummin seksittömyyden kuin kevytsuhteet odotellessa Sitä Oikeaa.
Jos top 10% miehellä on esimerkiksi 50 seksikumppania, aika moni nainen saa kokemuksen tasokkaan miehen kanssa. Kovimmilla pelimiehillä seksikumppaneita kertyy satoja.
Ei se mitään fiktiota ole että pieni osa miehistä hoitaa suurimman osan kevytsuhteista.
Jep, irtosuhteet ja lyhyet seurustelusuhteet ei todellakaan jakaannu ollenkaan tasaisesti miesten kesken, vaan moni mies deittailee montaa naista nuorena, kun iso osa jää lähes tai kokonaan ilman.
Totta kai suurin osa miehistä pääsee lopulta pitkään parisuhteeseen, mutta ei ne nuorena ilman jääneet yleensä saa tasokasta naista, vaan joutuu tyytymään esim. johonkin 30-35 v. tavikseen, joka on parhaina päivinään bylsinyt tasokkaiden miesten kanssa lyhyissä suhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasot noudattavat normaalijakaumaa. Tietyt jutut ovat suurimmalle osalle tärkeitä kuten yleisesti komeana/kauniina pidetty ulkonäkö, koulutus, tulotaso, sosiaalinen osaaminen ja muut vastaavat. Tietenkin sitten yksilötasolla on poikkeuksia, mutta suurin osa ihmisistä arvostaa noissa asioissa samoja juttuja, ja siksi ne nostavat tasoa. Tämä on päivänselvää.
Näinhän se menee, mutta ihmiset eivät ole tottuneet hahmottamaan pariutumistaan isommassa kontekstissa (ja kuvittelevat, että tasoteoria jotenkin kannustaisi siihen, ei, sehän on vain kuvaus), niin se herättää tyrmistystä. Aivan samalla tavalla ihmiset saattavat loukkaantuvat, jos heille sanoo, että kuulut alempaan keskiluokkaan, vaikka siinä ei ole mitään loukkaavaa. Se on vain kuvaus hänen yhteiskunnallisesta asemastaan tietyn yhteiskunnallisen teoria-apparaatin näkökulmasta. Se ei myöskään poista sitä, että hän kokee olevansa hippi, joka elää omannäköistään elämää.
Tasoteorian ymmärtämättömyydestä on monesti (ei aina) kysymys samasta ongelmasta eli jos lähtökohta on tuo, niin keskustelu on mahdotonta.
Jos tasoteoria on vain kuvaus, niin miksi niin usein tältä palstalta saa lukea valittamista siitä, kuinka nainen "toimi taas juuri tasoteorian mukaisesti"? Eihän siinä pitäisi silloin olla mitään ihmeellistä eikä etenkään mitään pahaa. Sehän on vähän sama kuin alkaisi itkeä siksi, että aurinko nousi tänään(kin) idästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeintä on naisen puhtaus (eli vähän tai ei ollenkaan intiimisuhteita)
Naisille tärkeintä on miehen status
Mun miehellä ei ole juuri mitään tietoa entisistä suhteistani (joita ei ole paljon, mutta se ei ole olennaista tässä), silti hän on kanssani. Kun tavattiin, mies oli opiskelija ja melko huono palkkaisessa työssä, eli mitään oikeaa statusta ei ollut. En kiinnittänyt tuohon huomiota, mulle riitti että mies kehittää itseään ja on ylipäätään töissä. Vuosia ollaan oltu yhdessä.
Minulta ei ole kukaan koskaan kysynyt entisistä seksikumppaneista. Ei ex-aviopuoliso, ei nykyinen avopuoliso eikä kukaan, ketä olen tapaillut/kenen kanssa seurustellut. Ei ikinä. (Minulla niitä puolestaan on paljon.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeintä on naisen puhtaus (eli vähän tai ei ollenkaan intiimisuhteita)
Naisille tärkeintä on miehen status
Minä taas miehenä olen sitä mieltä, että on hyvä, jos naisella on ollut paljon suhteita. Tietää mitä tekee ja haluaa.
Vaatimuksena naisen vähät kokemukset tuo mieleen omistamisen ja sen, et sit voi vaimostan muokata itselle sopiva. Eli aika kammottava ajatusmalli.
Tilastollisesti avioliitto kestää pisimpään, jos naisella on ollut 0-1 seksikumppania ennen aviomiestä. Kun niitä on ollut 2, niin siinä on jo suuri ero.
Naisen seksihistorialla on todella suuri merkitys, eikä historialliset vaatimukset vaimon siveydestä/neitsyydestä ole missään nimessä vain naisen ns. alistamista, vaan perustuu paljolti siihen, että on aina tiedetty, että monien miesten kanssa paritellut kerta kaikkiaan vain ole parasta vaimoainesta.
Onko olemassa ihan oikeasti tilasto, johon on merkitty eronneiden ihmisten seksikumppaneiden määrät ennen avioliiton solmimista? Kukahan sen on kysynyt ja missä vaiheessa? Pistäs linkki, niin käyn katsomassa.'
Amerikasta näitä löytyy. Voi miettiä mikä popula siellä nai ensimmäisen seksikumppaninsa.
Enkä muutenkaan ymmärrä mikä onnen mittari on pitkä avioliitto. Se avioliitto voi olla pitkä helv*tti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeintä on naisen puhtaus (eli vähän tai ei ollenkaan intiimisuhteita)
Naisille tärkeintä on miehen status
Minä taas miehenä olen sitä mieltä, että on hyvä, jos naisella on ollut paljon suhteita. Tietää mitä tekee ja haluaa.
Vaatimuksena naisen vähät kokemukset tuo mieleen omistamisen ja sen, et sit voi vaimostan muokata itselle sopiva. Eli aika kammottava ajatusmalli.
Tilastollisesti avioliitto kestää pisimpään, jos naisella on ollut 0-1 seksikumppania ennen aviomiestä. Kun niitä on ollut 2, niin siinä on jo suuri ero.
Naisen seksihistorialla on todella suuri merkitys, eikä historialliset vaatimukset vaimon siveydestä/neitsyydestä ole missään nimessä vain naisen ns. alistamista, vaan perustuu paljolti siihen, että on aina tiedetty, että monien miesten kanssa paritellut kerta kaikkiaan vain ole parasta vaimoainesta.
Ei tietty mitään alistamista, kunhan on melkein neitsyt. Sellanen vaatimus vaan. Onhan se todella kauheeta, jos se kokenu nainen vertais sitä nyxää niihin entisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeintä on naisen puhtaus (eli vähän tai ei ollenkaan intiimisuhteita)
Naisille tärkeintä on miehen status
Minä taas miehenä olen sitä mieltä, että on hyvä, jos naisella on ollut paljon suhteita. Tietää mitä tekee ja haluaa.
Vaatimuksena naisen vähät kokemukset tuo mieleen omistamisen ja sen, et sit voi vaimostan muokata itselle sopiva. Eli aika kammottava ajatusmalli.
Tilastollisesti avioliitto kestää pisimpään, jos naisella on ollut 0-1 seksikumppania ennen aviomiestä. Kun niitä on ollut 2, niin siinä on jo suuri ero.
Naisen seksihistorialla on todella suuri merkitys, eikä historialliset vaatimukset vaimon siveydestä/neitsyydestä ole missään nimessä vain naisen ns. alistamista, vaan perustuu paljolti siihen, että on aina tiedetty, että monien miesten kanssa paritellut kerta kaikkiaan vain ole parasta vaimoainesta.
Onko olemassa ihan oikeasti tilasto, johon on merkitty eronneiden ihmisten seksikumppaneiden määrät ennen avioliiton solmimista? Kukahan sen on kysynyt ja missä vaiheessa? Pistäs linkki, niin käyn katsomassa.'
Olen nähnyt tuosta tutkimuksen, jossa oli sellainen käppyräkin, mistä näki naisten seksikumppanien määrä ennen avioliittoa vaikuttaa. Se oli niin, että 0-1 kumppania oli paras avioliiton kannalta, 2-10 kumppanin välillä ennuste pysyi aika samana, ja sitten jos on todella paljon niitä, niin ennuste on jo paljon huonompi. Siitä on pari vuotta kun näin sen, joten en tiedä löydänkö heti. Oli kai Amerikasta se tutkimus.
Karkeasti voisi sanoa, että jos koko suhteen tavoitteena on mahdollisimman pitkä avioliitto, kannattaa kumppania etsiä uskovaisista piireistä. Tämä siksi, että siellä mennään naimisiin mahdollisimman aikaisin (koska seksiä ei voi muuten harrastaa, niin seksin takia on sitten mentävä naimisiin) ja avioero on niin suuri normirikkomus, että käytännössä pysyvät naimisissa loputtomiin, vaikka huonossakin suhteessa ennemmin kuin ottavat eron. Toisin sanoen avioliitto kestää parhaiten, kun avioliiton osapuolet kuuluvat uskonlahkoon. Toki kaikki kokemattomina naimisiin menneet eivät ole uskovaisia, mutta kyllä uskovaiset/lahkolaiset tuohon tilastoon vaikuttavat - etenkin Amerikassa, jossa heitä on prosentuaalisesti paljon enemmän kuin Suomessa. (Toki osa yhden kumppanin ihmisistä voi olla sitä siksikin, että eivät koskaan ketään muuta saaneet - ja ehkä tietävät mahdollisuutensa heikoiksi, ja siksi pitävät kynsin hampain kiinni siitä, minkä ovat onnistuneet saamaan.)
Joten siinä mielessä olet oikeassa, että avioliiton kannalta ajateltuna varmasti sellainen kokematon kumppani takaa "parhaan" lopputuloksen. Mutta jos ei ajatella avioliiton kannalta, vaan ihmisen, niin silloinhan asiassa on muitakin muuttujia. Eikä aina pitkä avioliitto edes ole paras vaihtoehto - joskus on parempikin, että tarvittaessa voidaan erota, eikä jäädä roikkumaan jopa huonoon suhteeseen. Ja ihmisen kannalta ei useinkaan pitkä avioliitto ole ainoa, mitä hän suhteelta haluaa, vaan useimmiten ihminen haluaa olla sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa on hyvä olla - seksi toimii, suhde toimii, yhteinen elämä on hyvää. Tällöin tuollaisilla tilastoilla ei ole enää mitään arvoa. Koska toimivin suhde syntyy silloin, kun on oikean ihmisen kanssa - ei vain jonkin amerikkalaisen, avioliittoinstituutiota suosivan tilaston mukaan suositellun kanssa.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
Sun ongelma tässä on, että asetat miehet tuolle Gaussin käyrälle ja oletat, että se paikka mikä heillä siellä yhden naisen mielestä on koskee kaikkia muitakin naisia. Miehen oletettu haluttavuus ja taso vaihtelee sen mukaan, millainen nainen on kyseessä. Ihan sama toisin päin. Tavisnaisten kesken joku satunnainen tavismies voi olla täysin kelvollinen tai täysin kelvoton parisuhdekumppani riippuen siitä, kuka häntä arvioi. Harrastukset myös on vahvasti preferenssi juttu, josta ei välttämättä hyödy yhtikäs mitään parisuhdemarkkinoilla. Harrastus, jopa "hyväksytty" sellainen, voi olla jopa huono juttu jonkun kohdalla ja vastaavasti ne parjatut videopelit ihan ok.
Kenenkään ei tarvitse tehdä kompromisseja. On ihan oma päätös hyväksyä joku sellainen, joka ei ole sitä mitä haluaa. Kukaan ei myöskään ole täydellinen, mutta jollekulle toiselle ihmiselle hän voi olla tarpeeksi täydellinen vaikka sun teoriasi väittäisi hänen tasokseen mitä.
Esimerkkisi alistuvista miehistä on sikäli outo, että jos ei haeta pelkkää seksiseuraa niin aika harva tuo tuollaiset ominaisuudet esille heti kun tavataan. Tapaamisvaiheessa vaikuttavat ihan muut asiat ja tuskinpa kukaan nainen tietää, onko hänestä kiinnostunut mies alistuvaa vai dominoivaa sorttia ja kuinka paljon ketäkin on hänestä kiinnostunut. Vastaavasti harva mies tietää, onko nainen dominoiva vai alistuva parisuhteessa ja ensivaikutelman perusteella tuollaista on paha arvioida.
Valitsin tuon esimerkiksi ominaisuudesta jota voisi ajatella henkilökohtaisena preferenssinä, mutta koska kysynnän ja tarjonnnan suhde suosii vastakohtaista ominaisuutta, käytännössä sitä tulisi ajatella taso-ominaisuutena.
Onhan joitain erittäin harvinaisia naisiakin jotka esimerkiksi suosivat lyhyitä tai korkeaäänisiä miehiä, mutta koska heitä on paljon vähemmän kuin lyhyitä ja korkeaäänisiä miehiä, tämä asettaa jälkimmäiset heikompaan tilanteeseen ps-markkinoilla.
Jos palataan esimerkkiin seksuaalisesti alistuvasta miehestä. Tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin ko. henkilö, mies tai nainen, pystyy sitouttamaan parisuhteeseen. Jos tavallisella mutta seksuaalisesti dominoivalla naisella on valittavana 20 seksuaalisesti alistuvaa miestä ja tämä valitsee komean ja hyvin toimeentulevan, tällöin jälkimmäisen taso onkin tavis. Siitä huolimatta ettei ko. ominaisuus ole juuri tämän naisen silmissä tasoa laskeva.
Naisten puolella tilanne on monimutkaisempi. Dominoiva nainen on vähemmistön mieleen, mutta toisaalta valitsijan asema tässä joukossa on vahvempi.
Osa keskustelijoista ei ole ymmärtänyt markkinatalouden lainalaisuuksia.
Missä vaiheessa ihmisille selviää se, onko toinen seksuaalisesti alistuva vai dominoiva? Ei ainakaan siinä vaiheessa, kun baarissa mennään juttusille. Jos minulta joku mies tulisi kysymään tuollaista, juttu loppuisi siihen ja lähtisin nauraen pois paikalta. Huonokäytöksisiin typeryksiin en aikaani tuhlaa.
Oletettavasti ennen kuin voidaan sanoa että ollaan sitouduttu parisuhteeseen.
Kuten olen kirjoittanut, tämä on tason määrittämisessä ykköskriteeri.
Aika usein tuo preferenssi ei tule suhteen alussa esille, vaikka seksiä oltaisiin harrastettu. Siihen alkuun kun liittyy muutenkin tutustumista uuteen ihmiseen, mahdollista epävarmuutta puolin ja toisin, sekä toisen mieltymysten opettelua. Vasta myöhemmin voi käydä ilmi, että kumppani ei halua ottaa aktiivista tai passiivisempaa roolia lainkaan. Siinä vaiheessa ei välttämättä enää haluta lopettaa suhdetta, jos se seksi ei henkilölle tosiaan ole kaikki kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeintä on naisen puhtaus (eli vähän tai ei ollenkaan intiimisuhteita)
Naisille tärkeintä on miehen status
Mun miehellä ei ole juuri mitään tietoa entisistä suhteistani (joita ei ole paljon, mutta se ei ole olennaista tässä), silti hän on kanssani. Kun tavattiin, mies oli opiskelija ja melko huono palkkaisessa työssä, eli mitään oikeaa statusta ei ollut. En kiinnittänyt tuohon huomiota, mulle riitti että mies kehittää itseään ja on ylipäätään töissä. Vuosia ollaan oltu yhdessä.
Jooh... poikkeus vahvistaa säännön!
Ja voin kertoa, että miehet kyllä huomaa onko niitä kumppeneita ollut monta. Seksi vaikuttaa naiseen niin paljon, että se kyllä jälkiä jättää.
Älä ihan oikeasti naurata. Muista, että keskustelet aikuisten ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
Kyllä pitää kiirettä sillä 10% miehillä, kun pitää hoitaa lähes kaikkien naisten juoksut!! Voi luoja tätä harhaisuutta.
Näinkö on?
Mietitäänpä asiaa.
Kaikki naiset eivät juokse juoksuja. On myös laadukkaat naiset jotka haluavat parisuhteen jo nuorena, ja naiset jotka valitsevat mieluummin seksittömyyden kuin kevytsuhteet odotellessa Sitä Oikeaa.
Jos top 10% miehellä on esimerkiksi 50 seksikumppania, aika moni nainen saa kokemuksen tasokkaan miehen kanssa. Kovimmilla pelimiehillä seksikumppaneita kertyy satoja.
Ei se mitään fiktiota ole että pieni osa miehistä hoitaa suurimman osan kevytsuhteista.
Jep, irtosuhteet ja lyhyet seurustelusuhteet ei todellakaan jakaannu ollenkaan tasaisesti miesten kesken, vaan moni mies deittailee montaa naista nuorena, kun iso osa jää lähes tai kokonaan ilman.
Totta kai suurin osa miehistä pääsee lopulta pitkään parisuhteeseen, mutta ei ne nuorena ilman jääneet yleensä saa tasokasta naista, vaan joutuu tyytymään esim. johonkin 30-35 v. tavikseen, joka on parhaina päivinään bylsinyt tasokkaiden miesten kanssa lyhyissä suhteissa.
Anna kun arvaan. Sinä koet yleensä jääneesi ilman?
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
Määrittelisitkö, millainen on "mukava naapurinpoika"? Jonka kanssa siis naiset (vai tytöt?) eivät halua pariutua nuorina. Millainen kumppani se ahkera ja vaatimaton perusmies siis olisi?
Ihan vain anekdoottina: Huvittavat nämä puheet nuorten tyttöjen hylkäämistä kivoista naapurinpojista - minulla ei ainakaan ollut mitään tuollaisia vaihtoehtoja nuoruudessa. En tavannut nuorena kertaakaan yhtään kanssani samanhenkistä poikaa, yhtä lukuunottamatta, joka oli hyvä kaverini ja homoseksuaali. Ihan kivoja poikia siellä varmaan oli, mutta en nyt kuitenkaan halunnut seurustella ihmisen kanssa, jonka kanssa ei olisi ollut mitään yhteistä, ja jonka kanssa ei edes syntynyt keskustelua luontevasti. Ainakin minun piti muuttaa isoon kaupunkiin opiskelemaan, että saattoi kohdata kiinnostavia ihmisiä.
Tätä juuri tarkoitin.
Yksikään tavallisista pojista ei kelvannut sinulle nuorena.
Piti muuttaa isoon kaupunkiin ennen kuin tapasit kärkitason komeita ja itsevarmoja poikia.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
Luin juuri hetki sitten kommentin, jossa sanottiin, että "tasoteoria vain kuvaa tilanteen, ei arvota sitä". Taisit juuri kumota sen.
Alue: Aihe vapaa
Älä nyt kehtaa huudattaa, ketju vain turhaan kasvaa. On muutenkin massiivinen.