Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteiden tasoteoreetikot
Onkokauneuskatsojansilmissä
08.04.2023 |
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Tasoteorian konteksti pariutumiselle on päinvastoin pieni, ahdas ja täysin vieras suomalaiseen kulttuuriin.
Niinhän minä viestissäni sanoin, että sen lähestymistapa on vieras, minkä vuoksi tuo tuo esille uusia asioita, jotka eivät oikeasti ole uusia Suomessa. Luepa vaikka kirja 1700-luvun suomalaisesta kartanoelämästä.
Vanha juttu uusissa kääreissä on todella hyvä keino lähes aina melkein joka asiassa. Tasoteoria on vanhan jutun päivitys. Naimakaupat.
... Apua, no ei nyt sentään. Tarkoitin, että kun puhutaan tutkimuksesta, niin sen vanhan paradigman päivittäminen tuottaa herkullisen paljon informaatiota uudesta näkökulmasta.
Juuri tällaisena pidän tasoteoriaa, sillä eiväthän ne tasoteorian parametrit sinänsä mitenkään vanhentuneita ole. Ne ovat vain häivytetympiä kuin ennen (ainakin joissain piireissä). Se mikä tänään on darwinismia, oli eilen realismia, kuten käy hyvin ilmi, jos lukee vaikka 1700-luvun kirjeitä erilaisista naimakaupoista. Morsiamen ulkonäkö ja sulhasen varallisuus ja status käytiin läpi erittäin raadollisesti. Rakkaus oli samaan tapaan törkeä loukkaus (hyväätarkoittaville vanhemmille) kuin ulkonäön ja statuksen korostaminen on nykypäivän Suomessa, vaikka noilla kaikilla yhä on merkitystä. Tapa joilla asioista saa puhua on muuttunut.
Suomeksi siis sillä on väliä, minkälaisen ihmisen kanssa lähtee kanssaloihin! Harvempi lähtee ihan kenen kans tahansa. Mutta se, miten tasoteoreetikot määrittelevät ne valinnat, eivät pidä paikkansa. Toki tasokkaat miehet ja kauniit naiset voivat olla pitkissäkinnsuhteissa, mut niin on myös tavikset ja keskivertoihmiset. Mutta eivät ihan kenen kans tahansa, joka mahtuu johonkin raamiin (teoreetikoiden määrittämiin). Jos ihminen toimis, kuten tässä ketjussa väitetään, pitäis kyetä mennä vaikka sänkyun nenen kanssa tahansa, jolla on riittävä sosiaalinen status, tulot, vartalo ja hyvän tyypin maine. Mut ei vaan kylene. Ei mitenkään. Vaikk kaverina kuin tykkään. Eli jotain muuta siihen hommaan tarvitaan, kuin vaan nää speksit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasot noudattavat normaalijakaumaa. Tietyt jutut ovat suurimmalle osalle tärkeitä kuten yleisesti komeana/kauniina pidetty ulkonäkö, koulutus, tulotaso, sosiaalinen osaaminen ja muut vastaavat. Tietenkin sitten yksilötasolla on poikkeuksia, mutta suurin osa ihmisistä arvostaa noissa asioissa samoja juttuja, ja siksi ne nostavat tasoa. Tämä on päivänselvää.
Tavanomaisen normaalijakauman mukaan suurin osa ihmisistä on keskivertoja. Sillä perusteella suurin osa ihmisistä myös pariutuu keskiverron tyypin kanssa. Ääripäitä on hyvin vähän. Täällä miehet itkevät tasoteoriaansa, että ne komean ääripään miehet vievät kaikki naiset karuselliinsa ja keskivertomiehille ei jää mitään. Ne rumimman ääripään miehet ovat täysin ulkona pelistä ja ilmeisesti keskivertomiehille kelpaa ne rumimman ääripään naiset. Oikeassa elämässä tilanne ei ole tämä ja ihan noin tilastollisestikin tässä on hyvin vähän pohjaa. Tosiasiassa suunnilleen samankaltaiset miehet ja naiset etsivät toisiaan ja aina on osa, joka ei edes halua pariutua ja ovat pois laskuista.
Olen puolisoni kanssa saman tyyppisestä (hyvästä) sosioekonomisesta taustasta. Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja ja vanhempamme tunsivat toisensa ennen kuin aloitimme seurustelun. Olemme nyt keski-ikäisiä, molemmat hoikkia ja ihan kohtalaisessa kunnossa, vaikka emme kumpikaan ole mitään mallityyppejä tai lihaskimppuja Olemme kuitenkin ihan miellyttävän näköisiä. Emme varmaan kumpikaan olleet aikanaan mitään "huipputasoisia", puolisoni oli varmaan "parempi" tähän ketjuun viitaten, mutta se ei ollut keskeistä. Tärkeämpää oli yhteensopivuus eri tasoilla ja myös pitkän aikavälin näkymät. Olemme taloudellisesti riippumattomia ja olemme saaneet yhdessä kasvattaa lapsia, jotka pärjäävät omassa elämässään. Jotenkin tuntuu, että tässä tasokeskustelussa ollaan turhan ulkonäkökeskeisiä ja silloin elämän kannalta oikeasti olennaiset asiat jäävät sivuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasot noudattavat normaalijakaumaa. Tietyt jutut ovat suurimmalle osalle tärkeitä kuten yleisesti komeana/kauniina pidetty ulkonäkö, koulutus, tulotaso, sosiaalinen osaaminen ja muut vastaavat. Tietenkin sitten yksilötasolla on poikkeuksia, mutta suurin osa ihmisistä arvostaa noissa asioissa samoja juttuja, ja siksi ne nostavat tasoa. Tämä on päivänselvää.
Näinhän se menee, mutta ihmiset eivät ole tottuneet hahmottamaan pariutumistaan isommassa kontekstissa (ja kuvittelevat, että tasoteoria jotenkin kannustaisi siihen, ei, sehän on vain kuvaus), niin se herättää tyrmistystä. Aivan samalla tavalla ihmiset saattavat loukkaantuvat, jos heille sanoo, että kuulut alempaan keskiluokkaan, vaikka siinä ei ole mitään loukkaavaa. Se on vain kuvaus hänen yhteiskunnallisesta asemastaan tietyn yhteiskunnallisen teoria-apparaatin näkökulmasta. Se ei myöskään poista sitä, että hän kokee olevansa hippi, joka elää omannäköistään elämää.
Tasoteorian ymmärtämättömyydestä on monesti (ei aina) kysymys samasta ongelmasta eli jos lähtökohta on tuo, niin keskustelu on mahdotonta.
Ei tasoteoriaa ole sinänsä vaikea ymmärtää. Empiria vain ei tue sitä.
Empiria nimenomaan tukee sitä. Siinä pitää vain ottaa huomioon, että suurin osa meistä on taviksia ja tavikset pariutuvat tavisten kanssa. Ja jos taviksella on joku tasoaan nostava ominaisuus niin se ei vielä välttämättä näy kovin selkeästi.
Siis teoriaa tukee se, et tavikset on tavisten kanssa, ja muut sit muiden kanssa? Ja koska suurin osa on taviksia, niin se, et suurin osa ihmisistä on toisen puolen taviksia kanssa, niin teorian pitää olla pätevä?? Siis mikä se teorian osuus tässä tavikset ryhmässä oikein on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria muistuttaa naisia parinmuodostuksen raadollisuudesta, mikä aiheuttaa hirvittävää kiukkua ja torjuntaa. Miehet elävät ja hengittävät tätä maailmaa heti, kun mielenkiinto naisiin herää.
Me naiset opimme viimeistään koulussa, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Viimeistään teini-iästä alkaen meille opetetaan naistenlehtien ja nykyisin somen kautta, millaisia meidän pitäisi olla ollaksemme haluttuja. Aivan varmasti tässä keskustelussa on minun lisäkseni muitakin naisia, jotka ovat kokeneet, millaista se on kun baarissa kaikki miehet kiinnostuvat kaverista ja itse saa istu seinäruusuna. Usko pois, kyllä se maailma on naisille ja jo tytöille erittäin tuttua.
Katso 15v vanhempia miehiä, joilla on jo koulutus ja sosioekonominen asema. Suosittelen kiinnittämään ulkoista olemusta enemmän huomiota näihin asioihin ja siihen, mitä mies voi pitkällä tähtäimellä tuoda pöytään. Veikkaan, että lopputulos on parempi, kuin sillä jääkiekkoilijan metsästäjällä.
Älä kuuseen kurkota muuten katajaan kapsahdat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Tasoteorian konteksti pariutumiselle on päinvastoin pieni, ahdas ja täysin vieras suomalaiseen kulttuuriin.
Niinhän minä viestissäni sanoin, että sen lähestymistapa on vieras, minkä vuoksi tuo tuo esille uusia asioita, jotka eivät oikeasti ole uusia Suomessa. Luepa vaikka kirja 1700-luvun suomalaisesta kartanoelämästä.
Vanha juttu uusissa kääreissä on todella hyvä keino lähes aina melkein joka asiassa. Tasoteoria on vanhan jutun päivitys. Naimakaupat.
Millä perusteella nykyihmisen pariutuminen muistuttaisi enemmän pariutumista 1700-luvun kartanoemännän tyyliin eikä 1700-luvun rahvaan tyyliin? Noissahan oli eroa. Tavallinen rahvas sai itse valita kumppaninsa ihan toisella lailla kuin varakkaimmat, joiden kohdalla kyse olikin tosiaan naimakaupasta.
Kyse on tunteiden historiasta, ei "muistuttamisesta".
Rahvas (maaseudun työväki, kaupunkien köyhät) ei useinkaan mennyt naimisiin 1700-luvulla, kun ei ollut mitään kaupiteltavaa.
Rahvasta oli 70% väestöstä ja rahvaaksi luokiteltiin kaikki, jotka eivät kuuluneet yhteenkään neljästä säädystä. 1700-luvulla eivät yleensä menneet naimisiin kirkonmenoin. Mutta katsottiin avioliiton kaltaiseksi suhteeksi, jos vuoden asuivat yksissä. Ja silloin lapsetkin katsottiin miehen lapsiksi, jos lasten kanssa asui. Eli kyllä parisuhteita oli ja lapsiakin syntyi, ilman mitään kaupiteltavaa. Tämä "säädytön sääty" lakkas olemasta vasta n. 100 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
No onpa yllättävää, et iso osa alemman tai ylemmän korkeakoulututkinnon omaava valitsee toisen, alemman tai ylemmän korkeakoututkinnon suorittaneen, tai keskiluokkanen valitsee keskiluokkasen, tai maaseutupitäjässä maataloudessa elannon saava pariutuu vastaavaa elämää elävän. Olisko niin, että maailmamme on aika yhteneväinen, ja todella poikkeavia yksilöitä ei täällä ole edes helppo löytää, saati saada heistä tilastollista merkitystä. Siten elämäntapamme ja tapaamiskulttuuri noudattaa pitkälle samoja kaavoja. Siinäkö se on tasoteorian anarkismi?
Anarkismia on mm. puhua markkina-arvosta pariutumiseen liitettynä, mikä koetaan nykyisin törkeänä ja provosoivana.
No on joo rajua. Hui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Tasoteorian konteksti pariutumiselle on päinvastoin pieni, ahdas ja täysin vieras suomalaiseen kulttuuriin.
Niinhän minä viestissäni sanoin, että sen lähestymistapa on vieras, minkä vuoksi tuo tuo esille uusia asioita, jotka eivät oikeasti ole uusia Suomessa. Luepa vaikka kirja 1700-luvun suomalaisesta kartanoelämästä.
Vanha juttu uusissa kääreissä on todella hyvä keino lähes aina melkein joka asiassa. Tasoteoria on vanhan jutun päivitys. Naimakaupat.
Millä perusteella nykyihmisen pariutuminen muistuttaisi enemmän pariutumista 1700-luvun kartanoemännän tyyliin eikä 1700-luvun rahvaan tyyliin? Noissahan oli eroa. Tavallinen rahvas sai itse valita kumppaninsa ihan toisella lailla kuin varakkaimmat, joiden kohdalla kyse olikin tosiaan naimakaupasta.
Kyse on tunteiden historiasta, ei "muistuttamisesta".
Rahvas (maaseudun työväki, kaupunkien köyhät) ei useinkaan mennyt naimisiin 1700-luvulla, kun ei ollut mitään kaupiteltavaa.
Rahvasta oli 70% väestöstä ja rahvaaksi luokiteltiin kaikki, jotka eivät kuuluneet yhteenkään neljästä säädystä. 1700-luvulla eivät yleensä menneet naimisiin kirkonmenoin. Mutta katsottiin avioliiton kaltaiseksi suhteeksi, jos vuoden asuivat yksissä. Ja silloin lapsetkin katsottiin miehen lapsiksi, jos lasten kanssa asui. Eli kyllä parisuhteita oli ja lapsiakin syntyi, ilman mitään kaupiteltavaa. Tämä "säädytön sääty" lakkas olemasta vasta n. 100 vuotta sitten.
Parisuhteita kyllä syntyi, kirjoitin, että elettiin sarjamonogamisissa suhteissa kuten nykyäänkin (avoliitot yleisiä). Avioliiton ihanne, johon nykyisin viitataan perinteisenä syntyi vasta sotien jälkeen isommille massoille. Sitä ennen monogaaminen avioliitto oli ihanteena vain ylemmissä yhteiskuntaluokissa, vaikka käytännössä esimerkiksi yläluokalla oli paljon vapauksia tässäkin asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria muistuttaa naisia parinmuodostuksen raadollisuudesta, mikä aiheuttaa hirvittävää kiukkua ja torjuntaa. Miehet elävät ja hengittävät tätä maailmaa heti, kun mielenkiinto naisiin herää.
Me naiset opimme viimeistään koulussa, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Viimeistään teini-iästä alkaen meille opetetaan naistenlehtien ja nykyisin somen kautta, millaisia meidän pitäisi olla ollaksemme haluttuja. Aivan varmasti tässä keskustelussa on minun lisäkseni muitakin naisia, jotka ovat kokeneet, millaista se on kun baarissa kaikki miehet kiinnostuvat kaverista ja itse saa istu seinäruusuna. Usko pois, kyllä se maailma on naisille ja jo tytöille erittäin tuttua.
Katso 15v vanhempia miehiä, joilla on jo koulutus ja sosioekonominen asema. Suosittelen kiinnittämään ulkoista olemusta enemmän huomiota näihin asioihin ja siihen, mitä mies voi pitkällä tähtäimellä tuoda pöytään. Veikkaan, että lopputulos on parempi, kuin sillä jääkiekkoilijan metsästäjällä.
Lopputulos on se, että 15 vuotta vanhempa nainen jää verrattain nuorena leskeksi vietettyään ensin rasittavat vuodet joko omaishoitajana tai sitten yksin asuvana, joka käy koko ajan hoivakodissa katsomassa miestä, jolla on joko fyysistä tai päänsisäistä "kremppaa" (tai molempia). Ja samaan aikaan se jääkiekkoilijaa metsästänyt on voinut elää paremmin omannäköistään elämää. Voi olla, että ovat yksinäisiä vanhuksia lopulta molemmat, mutta jääkiekkoilijan metsästäjällä on ehkä sisältörikkaampia muistoja elämästään, myös niistä viimeisistä elinvoimaisista ja toimintakykyisistä vuosistaan. Hän on ehkä voinut keskittyä itseensä ja myös itsestään huolehtimiseen, joten hän saattaa olla paremmassa kunnossa kuin omaishoitajuuden tai vanhenevan kumppanin rapistumisen rasittama leski.
Että en suosittele kenellekään ainakaan 15 vuotta vanhempia miehiä. Joskaan en jaksaisi jääkiekkoilijoitakaan - varsin tyhmiltä vaikuttavat. Aina kun joku jääkiekkoilija avaa suunsa julkisesti, sieltä tulee jotain älytöntä tuubaa. Toisaalta niin tulee vanhojen höperöiden ukkojen suustakin. Joten kumpikin vaihtoehto on huono! Mieluummin vaikka ikuinen sinkku (joskin onhan niitä muitakin vaihtoehtoja, kuten omanikäinen mies joka ei ole rasittava urheilija).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria muistuttaa naisia parinmuodostuksen raadollisuudesta, mikä aiheuttaa hirvittävää kiukkua ja torjuntaa. Miehet elävät ja hengittävät tätä maailmaa heti, kun mielenkiinto naisiin herää.
Me naiset opimme viimeistään koulussa, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Viimeistään teini-iästä alkaen meille opetetaan naistenlehtien ja nykyisin somen kautta, millaisia meidän pitäisi olla ollaksemme haluttuja. Aivan varmasti tässä keskustelussa on minun lisäkseni muitakin naisia, jotka ovat kokeneet, millaista se on kun baarissa kaikki miehet kiinnostuvat kaverista ja itse saa istu seinäruusuna. Usko pois, kyllä se maailma on naisille ja jo tytöille erittäin tuttua.
Katso 15v vanhempia miehiä, joilla on jo koulutus ja sosioekonominen asema. Suosittelen kiinnittämään ulkoista olemusta enemmän huomiota näihin asioihin ja siihen, mitä mies voi pitkällä tähtäimellä tuoda pöytään. Veikkaan, että lopputulos on parempi, kuin sillä jääkiekkoilijan metsästäjällä.
Lopputulos on se, että 15 vuotta vanhempa nainen jää verrattain nuorena leskeksi vietettyään ensin rasittavat vuodet joko omaishoitajana tai sitten yksin asuvana, joka käy koko ajan hoivakodissa katsomassa miestä, jolla on joko fyysistä tai päänsisäistä "kremppaa" (tai molempia). Ja samaan aikaan se jääkiekkoilijaa metsästänyt on voinut elää paremmin omannäköistään elämää. Voi olla, että ovat yksinäisiä vanhuksia lopulta molemmat, mutta jääkiekkoilijan metsästäjällä on ehkä sisältörikkaampia muistoja elämästään, myös niistä viimeisistä elinvoimaisista ja toimintakykyisistä vuosistaan. Hän on ehkä voinut keskittyä itseensä ja myös itsestään huolehtimiseen, joten hän saattaa olla paremmassa kunnossa kuin omaishoitajuuden tai vanhenevan kumppanin rapistumisen rasittama leski.
Että en suosittele kenellekään ainakaan 15 vuotta vanhempia miehiä. Joskaan en jaksaisi jääkiekkoilijoitakaan - varsin tyhmiltä vaikuttavat. Aina kun joku jääkiekkoilija avaa suunsa julkisesti, sieltä tulee jotain älytöntä tuubaa. Toisaalta niin tulee vanhojen höperöiden ukkojen suustakin. Joten kumpikin vaihtoehto on huono! Mieluummin vaikka ikuinen sinkku (joskin onhan niitä muitakin vaihtoehtoja, kuten omanikäinen mies joka ei ole rasittava urheilija).
sori, typo, piti lukea, että "lopputulos on, että 10 vuotta vanhemman miehen kanssa ollut nainen" - osa lauseesta jostain syystä tippui pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Tavallaan joo provosoi, mut lähinnä ton naisvihamielisyyden kautta. Siitä on isompaakin liikehdintää mm. Amerikassa ja siihen on syytäkin reagoitua. Siinähän on siis tavoitteena alistaa n. puolet ihmiskunnasta.
Toisaalta se ponnistaa niin epäsuomalaisesta maastosta, et väkisin tuntuu vieraalta.En näe mitään syytä huolestua tasoteoriasta suomalaisessa kontekstissa. Ei meillä ole mitään sellaista kuin jenkeissä nykyään, ei missään puolueessa eikä muussakaan liikehdinnässä. Meillä ei ole edes oikeistopuoluetta, sillä kokoomus luokitellaan eurooppalaisttain keskustaoikeistolaiseksi ja persut oikeistopopulistiseksi puolueeksi. Persutkaan eivät ole ajaneet aborttioikeuden poistamista.
No tosta teoriasta sinänsä en ole huolissani. Saahan sitä kukin satuilla, mitä haluaa ja uskoa tai olla uskomatta. Mutta misogynian noususta ja kaikenlaisen vastakkaisasettelun noususta olen huolissani. Eipä kaiken maailman katastrofeihin olla historiassakaan uskottu, ennenkuin ne todella tapahtui. Jälkijättöisesti merkkejä oli etukäteen. Viimeisin reilu vuosi sitten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeintä on naisen puhtaus (eli vähän tai ei ollenkaan intiimisuhteita)
Naisille tärkeintä on miehen status
Minä taas miehenä olen sitä mieltä, että on hyvä, jos naisella on ollut paljon suhteita. Tietää mitä tekee ja haluaa.
Vaatimuksena naisen vähät kokemukset tuo mieleen omistamisen ja sen, et sit voi vaimostan muokata itselle sopiva. Eli aika kammottava ajatusmalli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasot noudattavat normaalijakaumaa. Tietyt jutut ovat suurimmalle osalle tärkeitä kuten yleisesti komeana/kauniina pidetty ulkonäkö, koulutus, tulotaso, sosiaalinen osaaminen ja muut vastaavat. Tietenkin sitten yksilötasolla on poikkeuksia, mutta suurin osa ihmisistä arvostaa noissa asioissa samoja juttuja, ja siksi ne nostavat tasoa. Tämä on päivänselvää.
Tavanomaisen normaalijakauman mukaan suurin osa ihmisistä on keskivertoja. Sillä perusteella suurin osa ihmisistä myös pariutuu keskiverron tyypin kanssa. Ääripäitä on hyvin vähän. Täällä miehet itkevät tasoteoriaansa, että ne komean ääripään miehet vievät kaikki naiset karuselliinsa ja keskivertomiehille ei jää mitään. Ne rumimman ääripään miehet ovat täysin ulkona pelistä ja ilmeisesti keskivertomiehille kelpaa ne rumimman ääripään naiset. Oikeassa elämässä tilanne ei ole tämä ja ihan noin tilastollisestikin tässä on hyvin vähän pohjaa. Tosiasiassa suunnilleen samankaltaiset miehet ja naiset etsivät toisiaan ja aina on osa, joka ei edes halua pariutua ja ovat pois laskuista.
Olen puolisoni kanssa saman tyyppisestä (hyvästä) sosioekonomisesta taustasta. Olemme molemmat akateemisesti koulutettuja ja vanhempamme tunsivat toisensa ennen kuin aloitimme seurustelun. Olemme nyt keski-ikäisiä, molemmat hoikkia ja ihan kohtalaisessa kunnossa, vaikka emme kumpikaan ole mitään mallityyppejä tai lihaskimppuja Olemme kuitenkin ihan miellyttävän näköisiä. Emme varmaan kumpikaan olleet aikanaan mitään "huipputasoisia", puolisoni oli varmaan "parempi" tähän ketjuun viitaten, mutta se ei ollut keskeistä. Tärkeämpää oli yhteensopivuus eri tasoilla ja myös pitkän aikavälin näkymät. Olemme taloudellisesti riippumattomia ja olemme saaneet yhdessä kasvattaa lapsia, jotka pärjäävät omassa elämässään. Jotenkin tuntuu, että tässä tasokeskustelussa ollaan turhan ulkonäkökeskeisiä ja silloin elämän kannalta oikeasti olennaiset asiat jäävät sivuun.
Tähän kommentoin, että ulkonäön merkitys on ehkä merkittävin ero mikä nykytilanteessa on entisaikojen naimakauppoihin. Eli kumppanin ulkonäöllä saa olla merkitystä ihan toiseen tapaan kuin aiemmin, koska aikamme on hyvin ulkonäkökeskeinen ja seksuaalisuuden merkitystä painottava.
Enää kukaan ei ajattele, että että kunnon miehen kriteeriksi riittää, että hän tuo leivän pöytään tai että naisen tulisi suostua seksiin aviomiehensä kansa, vaikka pitäisi tätä fyysisesti vastenmielisenä. Sillä tavalla muutosta on kyllä tapahtunut, mutta ei lainkaan sillä tavalla mitä moni täällä korostaa. Eli että ulkonäön merkitys olisi pienempi kuin muiden asioiden.
Toki on aina olemassa poikkeavia pariskuntia, joille muut kriteerit ovat huomattavasti tärkeämpiä eli parametrit painottuvat eri tavoin. Esimerkiksi vanhempien ihmisten uudet parisuhteet eivät varmastikaan aseta ulkonäköä samanlaiseen rooliin kuin nuorempien. Tasoteorian kuvaus koskee nuorten ihmisten pariutumista ensisijaisesti. Jossain ekoissa keskusteluissa ikäraja naisille oli huomattavasti alle 30.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria muistuttaa naisia parinmuodostuksen raadollisuudesta, mikä aiheuttaa hirvittävää kiukkua ja torjuntaa. Miehet elävät ja hengittävät tätä maailmaa heti, kun mielenkiinto naisiin herää.
Me naiset opimme viimeistään koulussa, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Viimeistään teini-iästä alkaen meille opetetaan naistenlehtien ja nykyisin somen kautta, millaisia meidän pitäisi olla ollaksemme haluttuja. Aivan varmasti tässä keskustelussa on minun lisäkseni muitakin naisia, jotka ovat kokeneet, millaista se on kun baarissa kaikki miehet kiinnostuvat kaverista ja itse saa istu seinäruusuna. Usko pois, kyllä se maailma on naisille ja jo tytöille erittäin tuttua.
Katso 15v vanhempia miehiä, joilla on jo koulutus ja sosioekonominen asema. Suosittelen kiinnittämään ulkoista olemusta enemmän huomiota näihin asioihin ja siihen, mitä mies voi pitkällä tähtäimellä tuoda pöytään. Veikkaan, että lopputulos on parempi, kuin sillä jääkiekkoilijan metsästäjällä.
Hyi kauhea, jos puoliso olisi 15 vuotta vanhempi. Suurinpiirtein itsen ikäinen on paras vaihtoehto. 15 vuotta on jöärkyttävän suuri ikäero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasot noudattavat normaalijakaumaa. Tietyt jutut ovat suurimmalle osalle tärkeitä kuten yleisesti komeana/kauniina pidetty ulkonäkö, koulutus, tulotaso, sosiaalinen osaaminen ja muut vastaavat. Tietenkin sitten yksilötasolla on poikkeuksia, mutta suurin osa ihmisistä arvostaa noissa asioissa samoja juttuja, ja siksi ne nostavat tasoa. Tämä on päivänselvää.
Näinhän se menee, mutta ihmiset eivät ole tottuneet hahmottamaan pariutumistaan isommassa kontekstissa (ja kuvittelevat, että tasoteoria jotenkin kannustaisi siihen, ei, sehän on vain kuvaus), niin se herättää tyrmistystä. Aivan samalla tavalla ihmiset saattavat loukkaantuvat, jos heille sanoo, että kuulut alempaan keskiluokkaan, vaikka siinä ei ole mitään loukkaavaa. Se on vain kuvaus hänen yhteiskunnallisesta asemastaan tietyn yhteiskunnallisen teoria-apparaatin näkökulmasta. Se ei myöskään poista sitä, että hän kokee olevansa hippi, joka elää omannäköistään elämää.
Tasoteorian ymmärtämättömyydestä on monesti (ei aina) kysymys samasta ongelmasta eli jos lähtökohta on tuo, niin keskustelu on mahdotonta.
Onko siihen sisältyvä misogynia myös vaan kuvaus todellisuudesta? Et me naiset nyt vaan olemme sellaisia, jotka yritämme tasomiestä, vaikka emme ole samalla tasolla ja pyrimme sosiaaliseen nousuun ja tyydymme insinööriin? Ja aiheutamme harhoissamme yksinäisyyden isolla laumalle osattomia miehiä. Siis vaan kuvaa tätä kaikkea, ei ota kantaa, eikä arvota.
Itse en näe itse tasoteoriassa misogyniaa, vaan molempia sukupuolia koskevaa nihilismiä. Tasoteoria on onnistunut yllättämään minut raikkailla tulkinnoilla, vaikka olen melko paatunut teoreettisten mallinnusten suhteen.
Tasoteorian tulkintoihin toki liittyy täällä monenlaista sheimausta naisia kohtaan, mutta naiset kunnostautuvat täällä siinä yhtälailla, ellei enemmänkin. (Siis näissä ketjuissa.)
Jaa että misogynia on ok teorian piirissä, koska jossain ketjuis naiset haukkuu miehiä? Olen ollut kahdessa pitkässä ketjussa aktiivisesti keskustelemassa, missä ei ollut yhtään miehiä alentavaa viestiä, mutta jokunen mies jankuttamassa #miesvihanäkyväks ja kutsumalla palstailijoita nartuiks ym. liittäen väliin tasoteoriaa. Lisäksi oli joku(nen), jotka laittoi miehiä haukkuvia kommentteja provotakseen. Siis niin rasittavaa ja häiritsevää käytöstä. He ovat varmaan lopullisesti pilanneet kaiken mahdollisuuden ymmärtää tata tasoteoriaa parisuhdemallinnuksena.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
Sun ongelma tässä on, että asetat miehet tuolle Gaussin käyrälle ja oletat, että se paikka mikä heillä siellä yhden naisen mielestä on koskee kaikkia muitakin naisia. Miehen oletettu haluttavuus ja taso vaihtelee sen mukaan, millainen nainen on kyseessä. Ihan sama toisin päin. Tavisnaisten kesken joku satunnainen tavismies voi olla täysin kelvollinen tai täysin kelvoton parisuhdekumppani riippuen siitä, kuka häntä arvioi. Harrastukset myös on vahvasti preferenssi juttu, josta ei välttämättä hyödy yhtikäs mitään parisuhdemarkkinoilla. Harrastus, jopa "hyväksytty" sellainen, voi olla jopa huono juttu jonkun kohdalla ja vastaavasti ne parjatut videopelit ihan ok.
Kenenkään ei tarvitse tehdä kompromisseja. On ihan oma päätös hyväksyä joku sellainen, joka ei ole sitä mitä haluaa. Kukaan ei myöskään ole täydellinen, mutta jollekulle toiselle ihmiselle hän voi olla tarpeeksi täydellinen vaikka sun teoriasi väittäisi hänen tasokseen mitä.
Esimerkkisi alistuvista miehistä on sikäli outo, että jos ei haeta pelkkää seksiseuraa niin aika harva tuo tuollaiset ominaisuudet esille heti kun tavataan. Tapaamisvaiheessa vaikuttavat ihan muut asiat ja tuskinpa kukaan nainen tietää, onko hänestä kiinnostunut mies alistuvaa vai dominoivaa sorttia ja kuinka paljon ketäkin on hänestä kiinnostunut. Vastaavasti harva mies tietää, onko nainen dominoiva vai alistuva parisuhteessa ja ensivaikutelman perusteella tuollaista on paha arvioida.
Valitsin tuon esimerkiksi ominaisuudesta jota voisi ajatella henkilökohtaisena preferenssinä, mutta koska kysynnän ja tarjonnnan suhde suosii vastakohtaista ominaisuutta, käytännössä sitä tulisi ajatella taso-ominaisuutena.
Onhan joitain erittäin harvinaisia naisiakin jotka esimerkiksi suosivat lyhyitä tai korkeaäänisiä miehiä, mutta koska heitä on paljon vähemmän kuin lyhyitä ja korkeaäänisiä miehiä, tämä asettaa jälkimmäiset heikompaan tilanteeseen ps-markkinoilla.
Jos palataan esimerkkiin seksuaalisesti alistuvasta miehestä. Tason määrittää se minkä tasoisen kumppanin ko. henkilö, mies tai nainen, pystyy sitouttamaan parisuhteeseen. Jos tavallisella mutta seksuaalisesti dominoivalla naisella on valittavana 20 seksuaalisesti alistuvaa miestä ja tämä valitsee komean ja hyvin toimeentulevan, tällöin jälkimmäisen taso onkin tavis. Siitä huolimatta ettei ko. ominaisuus ole juuri tämän naisen silmissä tasoa laskeva.
Naisten puolella tilanne on monimutkaisempi. Dominoiva nainen on vähemmistön mieleen, mutta toisaalta valitsijan asema tässä joukossa on vahvempi.
Osa keskustelijoista ei ole ymmärtänyt markkinatalouden lainalaisuuksia.
Miksi ajattelet, että parisuhde muodostuu siten, että toinen osapuoli sitouttaa toisen, ilmeisesti enemmän tai vähemmän mielenkiinnottoman ja suhteeseen huonommin motivoituneen osapuolen? Ei tuo vastaa yleensä ihmisten käsitystä ihmissuhteen syntymisestä.
Ja mitä noihin seksuaalisiin preferensseihin tulee - kyllähän tässä sekin vaikuttaa, miten ehdottomia nuo piirteet on, ja millä lailla ilmenevät. Moni on myös niissä jossain määrin joustava, eikä niin kuten näissä keskusteluissa, joissa on aina esimerkkinä joku "alistuva mies" joka ei ilmeisesti kykene mihinkään muuhun kuin kokonaisvaltaiseen alistumiseen. Ja en tarkoita pahalla, ihan ok sekin on. Mutta jos kerran tietää olevansa marginaaliporukkaa, niin silloinhan jo lähtökohtaisesti kannattaa ignoorata ihmisten suuri enemmistö ja keskittyä etsimään kumppania sieltä, mistä voi löytyä. Ihan samoin kuin jos on jotain muutakin alakulttuuria (vaikkapa ei-seksuaalista) - sieltä omista piireistä ne kumppanin löytyvät. Eikä silloin ole kyse siitä, kuinka moni enemmistöstä ei olisi itsestä kiinnostunut, vaan vastavuoroisesti eihän se henkilö itsekään ole siitä enemmistöjoukosta kiinnostunut. Joten kiinnostumattomuus on täysin molemminpuolista.
Me muut emme kuitenkaan voi tilanteelle mitään. Jos nainen ei ole itse dominoiva, hän ei voi alistuvan miehen ongelmaa ratkaista muuttumallakaan sellaiseksi. Eivätkä toisaalta muutkaan miehet voi ryhtyä alistuviksi tehdäkseen kyseisestä ominaisuudesta miehisen normin (ja silloinhan sen alistuvan miehen tilanne olisi taas hankala, kun olisi liikaa kilpailijoita).
Ja kuten tuolla aiemmin sanoin, moni bdsm-henkinen on kokenut vaikeudeksi löytää yhteensopivaa kumppania. Ihmisillä kuitenkin niin moni asia vaikuttaa siihen, kenestä kiinnostuu, ja monella dom-miehelläkin voi olla se ongelma, että kumppania ei samat jutut sytytäkään seksuaalisesti. Että ei tuo ongelma vain alistuvia miehiä kohtaa. On joku omituinen harhakäsitys, että vaikka henkilöllä olisi joku toivottu tai toivotumpi ominaisuus, niin sitten sopiva kumppani löytyy aina helposti. Mutta ei se niinkään mene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasot noudattavat normaalijakaumaa. Tietyt jutut ovat suurimmalle osalle tärkeitä kuten yleisesti komeana/kauniina pidetty ulkonäkö, koulutus, tulotaso, sosiaalinen osaaminen ja muut vastaavat. Tietenkin sitten yksilötasolla on poikkeuksia, mutta suurin osa ihmisistä arvostaa noissa asioissa samoja juttuja, ja siksi ne nostavat tasoa. Tämä on päivänselvää.
Näinhän se menee, mutta ihmiset eivät ole tottuneet hahmottamaan pariutumistaan isommassa kontekstissa (ja kuvittelevat, että tasoteoria jotenkin kannustaisi siihen, ei, sehän on vain kuvaus), niin se herättää tyrmistystä. Aivan samalla tavalla ihmiset saattavat loukkaantuvat, jos heille sanoo, että kuulut alempaan keskiluokkaan, vaikka siinä ei ole mitään loukkaavaa. Se on vain kuvaus hänen yhteiskunnallisesta asemastaan tietyn yhteiskunnallisen teoria-apparaatin näkökulmasta. Se ei myöskään poista sitä, että hän kokee olevansa hippi, joka elää omannäköistään elämää.
Tasoteorian ymmärtämättömyydestä on monesti (ei aina) kysymys samasta ongelmasta eli jos lähtökohta on tuo, niin keskustelu on mahdotonta.
Onko siihen sisältyvä misogynia myös vaan kuvaus todellisuudesta? Et me naiset nyt vaan olemme sellaisia, jotka yritämme tasomiestä, vaikka emme ole samalla tasolla ja pyrimme sosiaaliseen nousuun ja tyydymme insinööriin? Ja aiheutamme harhoissamme yksinäisyyden isolla laumalle osattomia miehiä. Siis vaan kuvaa tätä kaikkea, ei ota kantaa, eikä arvota.
Itse en näe itse tasoteoriassa misogyniaa, vaan molempia sukupuolia koskevaa nihilismiä. Tasoteoria on onnistunut yllättämään minut raikkailla tulkinnoilla, vaikka olen melko paatunut teoreettisten mallinnusten suhteen.
Tasoteorian tulkintoihin toki liittyy täällä monenlaista sheimausta naisia kohtaan, mutta naiset kunnostautuvat täällä siinä yhtälailla, ellei enemmänkin. (Siis näissä ketjuissa.)
Jaa että misogynia on ok teorian piirissä, koska jossain ketjuis naiset haukkuu miehiä? Olen ollut kahdessa pitkässä ketjussa aktiivisesti keskustelemassa, missä ei ollut yhtään miehiä alentavaa viestiä, mutta jokunen mies jankuttamassa #miesvihanäkyväks ja kutsumalla palstailijoita nartuiks ym. liittäen väliin tasoteoriaa. Lisäksi oli joku(nen), jotka laittoi miehiä haukkuvia kommentteja provotakseen. Siis niin rasittavaa ja häiritsevää käytöstä. He ovat varmaan lopullisesti pilanneet kaiken mahdollisuuden ymmärtää tata tasoteoriaa parisuhdemallinnuksena.
Huono käytös ei tietenkään ole ok. Toisaalta se taitaa kuulua tänne nettiin, joten sitä on siedettävä, jos haluaa joskus keskustella. Itse hyppäilen yli noista, elleivät ole piikikkäitä ja hauskoja, sillä voihan provoilukin olla viihdyttävää ja joskus jopa oivaltavaa. Muiden haukkuminen on vain tylsää.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Tasoteoreetikot väittävät, että taso on objektiivinen asia, mutta nämähän ovat aika yksilöllisiä mielipiteitä.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jotain naista pitää 90% miehistä kauniina ja jotain toista pitää 5% miehistä kauniina. Tästä on vaikka, mitä tutkimuksia, minkälainen viehättää.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että joku on lahjakas urheilussa. Ihan jo tuloksista näkee, kuka pärjää urheilussa.
Ei ole yksilöllinen mielipide, että jollain on ollut alkoholistiperhe, jossa vanhempi hakkaa lapsiaan.
Täytyy sanoa, että tasoteoria on vuosien mittaan kehittynyt, jos nyt otetaan huomioon jo lapsuudenperhekin, hienoa edistystä :)
Silti väitän, että jos vastaan tulee mallinmittainen ja missinnäköinen kiva nainen, mies ei koe häntä huonon tasoiseksi ja torju häntä, vaikka naisen isä olisikin alkkis.
Mutta jos laitetaan vierekkäin kaksi yhtä kaunista (tai lähes yhtä kaunista) naista niin tällaisilla asioilla alkaakin olla jo merkitystä.
Ja tässä päästään sujuvasti niihin enemmän taviksiin. Koska tavikset ovat kuitenkin ulkonäöllisesti melko lähellä toisiaan, erilaiset ulkonäön ulkopuoliset asiat alkavat nopeasti olla paljon merkitsevämpiä. Silloin alkaa luonne, koulutus, perhe, harrastukset jne. olla paljon ohjaavampia asioita.
Loistava huomio, bravo. Tämä on mielestäni ihan totta. Ja tuosta varmaankin johtuu se, miksi kriitikot korostavat muiden seikkojen merkitystä. Koska se on merkittävämpi tuossa mielessä (tasavahvojen kohdatessa).
Mutta kun tavikset eivät ole tasavahvoja.
On osoitettu että naiset erottavat miehistä huippuyksilöt ja kelvottomat, loppuja he pitävät tasavahvoina taviksina joiden osalta henkilökohtainen maku ratkaisee.
Mutta, kun naiset on laitettu valitsemaan heitä miellyttäviä taviksia, onkin käynyt ilmi että valintatilanteessa erot tavisten välillä ovat samaa luokkaa kuin erot tavisten ja huippuyksilöiden välillä. top 20-40% tavis on aivan eri asemassa kuin top 60-80% tavis.
Miehet taas osaavat paremmin tunnistaa mikä naisen yleinen taso on, ja siksi miesten arvioidessa naisia lopputulos muistuttaakin Gaussin käyrää.
Mainitsemistasi asioista esim. korkeakoulutettu on tasokkaampi kuin ammattikoululainen. Jos kysyt naisilta millainen luonne miellyttää nimenomaan miehellä, vastauksissa on paljon samaa. Itsevarmuus, määrätietoisuus, jne. Harrastuksista nikkarointi voittaa suosiossa tietokonepelit selkeän enemmistön silmissä, parantaen nikkaroitsijan mahdollisuuksia ja jättäen pelaajan kisaamaan harvoista pelaajanaisista (joista heistäkin moni valitsee "vastakohtansa" eli miehekkään nikkaroitsijan, kun taas nikkaroitsijanainen tuskin halua pelaajaa). Hyvä perhetausta nostaa myös mahdollisuuksia eli tasoa.
"Mutta eikö se riitä että löytää yhden..."
Tietysti riittää. Mutta tarjonnan ylittäessä kysynnän, riski jäädä parittomaksi kasvaa ja pariutuessa joutuu tekemän enemmään kompromisseja jos kumppanin sattuu löytämään. ts. kyseisellä henkilöllä on alhaisempi markkina-arvo = taso.
Otetaanpa esimerkki. Alistuva mies etsii dominoivaa naista. Jokaista tällaista naista kohden on 10-20 miestä, ellei jopa enemmän. Koska naiset tutkitusti nostavat rimaa kun tarjontaa on enemmän (ja kyllä, kyseessä oli yliopistotasoinen tutkimus jonka olen linkannut palstalle), kyseinen nainen voi vaatia enemmän ulkonäön ja statuksen osalta. 9-19 miestä jää naisettomiksi, ja yksi saa naisen jonka taso on ulkonäöllisesti alhaisempi kuin hänen omansa LMS-ominaisuuksien perusteella.
Tästä syystä kyseessä ei ole vain preferenssi, vaan tasoa laskeva ominaisuus. Tasoon ei vaikuta esimerkiksi naisen 160cm tai 170cm pituus, koska molemmilla on yhtäläinen suosio. Siksi kyseessä on puhtaasti preferenssi.
No niin. Mietin tätä hiukan lisää. Osa 1.
Ulkoisesti tasavahvojen vaihtoehtojen ollessa rintarinnan valinnan ratkaisevat tietyt, hierarkkisesti järjestäytyneet ominaisuudet, joika yleensä ajatellaan "henkilökohtaisina mieltymyksinä". Ajatellaan, että muut pitävät komeista, mutta minä arvostankin luotettavuutta, akateemisuutta tai käden taitoja. Näissä "yksilöllisissä mieltymyksissä" kuitenkin on sukupuolispesifi arvolataus eli tietyt ominaisuudet ovat maskuliinisempia (ja siten suositumpia) kuin toiset. Se mitä suurin osa jengistä tässäkään ketjussa ei ole käsittänyt on se, tasoteoria kertoo suurten massojen mieltymyksistä: klassinen kauneus on suosituinta, maskuliinisena pidetty itsevarmuus on suosituinta, vaikka jokin joukko pitäisikin lihavista naisista tai passiivisista ja varautuneista miehistä. Kumpikaan noista mieltymyksistä ei tosiasiassa ole yksilöllinen, ei enemmistön eikä vähemmistön kanta - sen vuoksi hierarkian voi muodostaa olivatpa ominaisuudet millaisia tahansa. (Tasoteoriassa on vain rajattu joukko parametreja.)
Edeltävän normaalihierarkian erityistapaus ovat 1212121:n aiemmin mainitsemat alaryhmät, mutta hierarkian kiertäminen onkin näennäistä. Alaryhmiä ovat vaikkapa nörtit, panseksualistit tai hipit, ja noiden ryhmien sisällä jokin yleisesti alhaalla oleva ominaisuus voikin olla korkeammalla (kuten dom-naisille on sub-mies). Alaryhmän sisällä kuitenkin törmätään jälleen uudestaan samoihin vanhoihin tasoteoriasta tuttuihin peruskriteereihin sekä miesten että naisten kohdalla, jotka tulee läpäistä ja kilpailla ko. alaryhmän sisällä.
Pitää paikkansa. Eikä mielestäni ole edeltävän kirjoittajan (jonka kommenttia kiittelin) kanssa ristiriidassa.
Monen keskustelijan näyttää olevan vaikea ymmärtää, että henkilökohtaiset mieltymykset ja yksilöllisyys ei olekaan aivan niin yksilöllistä. Tänne on taas tullut paljon tekstiä, joissa tuota yksilöllisyyttä korostetaan. Jokainen historiaa vähänkin lukenut huomaa, että yksilöllisyyttä ei juuri ole olemassa. Sama pätee sosiologiaa lukeneisiin ja tietenkin lemppariini psykoanalyysiin.
Ihmiset kuitenkin kokevat elävänsä ainutlaatuista elämäänsä ja tekevänsä vapaita valintoja. Näin erityisesti yhteiskunnissa, jollainen Suomikin on. Vaikuttaa siltä, että yksilöllisyyden puute on vielä vaikeampi hahmottaa pariutumisen kaltaisessa hyvin intiimissä ja tunteita herättävässä asiassa. Siitä huolimatta pariutumiseen liittyvä ajattelutapa on monin tavoin yhteiskunnallisen ja sosiaalisen todellisuuden leimaama. Myös tunteiden historiasta on kirjoitettu paljon kirjoja suomeksikin. Niillä on aina yhteiskunnallinen, sosiaalinen ja aatehistoriallinen tausta eli tapa millä rakkaudesta ja parisuhteista puhutaan, on varsin konventionaalinen. Siinä missä 1700-luvulla pariutumisesta markkinoista puhuminen oli normi, ovat tunteet nykyisin normi, joista poikkeaminen koetaan törkeänä. (Tämä minua tasoteoriassa viehättääkin, anarkismi.)
...Ja osa 2.
Joku tähän jo siihen viittasikin, että tasoteoriaan ei periaatteessa vaikuta yhtään mikään mitä ihminen on ennen kokenut. Pitää paikkansa. Siinä mielessä tasot vertautuvat yhteiskuntaluokkaan. Luokkanousun voi tehdä, mutta vain yhtä luokkaa korkeammalle. "Perusspeksit" jotka yhteiskuntaluokkaan vaikuttavat ja heijastuvat koko ihmisen elämään arvostuksisa, mieltymyksissä, maailmankatsomuksessa jne. säilyvät aina vähintään siltä kannalta, että niihin joutuu tietoisesti ottamaan etäisyyttä, jos tahtoo omaksua jotakin uutta. Itsekseen ei ei tapahdu, mikä on merkittävä poikkeama, sillä itsereflektio puuttuu suurimman osan ajatuksista, kun hän ajattelee omaa ja lähipiirinsä pariutumista. Harva asettaa pariutumisensa isompaan kontekstiin kuten tasoteoria pyrkii tekemään.
Tasoteorian perusprinsiippien omaksumisessa on vähän sama juttu. On vaikea irtautua itsensä ulkopuolelle havainnoimaan omien ajatustensa yhteyttä isompiin ympyröihin. Kyse ei ole vain yhden hetken markkina-arvosta tai sen hahmottamisesta, vaan kokonaisesta elämänkatsomuksesta, joka on rakentunut lapsuudesta ja nuoruudesta asti ja pohjautuu ulkonäköön, siihen sitoutuneisiin arvoihin, kokemuksiin ja henkilöhistoriaan.
Tasoteorian tarkastelutapa poikkeaa rajusti oman yhteiskuntamme ja aikamme pariutumisajattelusta, jonka vastakohdaksi tasoteoria asemoituu ponnistaen kapitalismin, nihilismin, misogynian ja amerikkalaisen uuskonservatismin pohjalta. Ja tarkoitus on selkeästi provosoida, missä se onkin onnistunut.
Hyvää pohdintaa.
Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluvat lateudet kuten "jokaiselle on joku" ja "lopussa kiitos seisoo".
Tosielämä on kuitenkin ajanut tästä ohi. Naiset eivät halua pariutua mukavan naapurin pojan kanssa nuorina. Naiset haluavat kaiken: juoksut, vakiintumisen ja vapauden. Tämä rajaa sen ahkeran ja vaatimattoman perusmiehen roolin tuohon keskimmäiseen elämänvaiheeseen jossa hankitaan kotipesä ja tehdään siitä turvallinen. Tällaiset miehet ovat käytännöllisiä vaihtopenkillä, ykkösketjussa pelaavat aivan toisenlaiset miehet.
Nykytilanne suosii miehiä jotka ovat rohkeita omaavat isoja tavoitteita. Miehiä jotka myös haluavat kaiken.
Ps-markkinat ovat kuin peliä jossa kaikki eivät voi saada haluamaansa. Jos nainen saa juoksunsa, tavismies ei saa naisystävää parikymppisenä. Noin esimerkiksi.
Kyllä pitää kiirettä sillä 10% miehillä, kun pitää hoitaa lähes kaikkien naisten juoksut!! Voi luoja tätä harhaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehille tärkeintä on naisen puhtaus (eli vähän tai ei ollenkaan intiimisuhteita)
Naisille tärkeintä on miehen status
Minä taas miehenä olen sitä mieltä, että on hyvä, jos naisella on ollut paljon suhteita. Tietää mitä tekee ja haluaa.
Vaatimuksena naisen vähät kokemukset tuo mieleen omistamisen ja sen, et sit voi vaimostan muokata itselle sopiva. Eli aika kammottava ajatusmalli.
Tilastollisesti avioliitto kestää pisimpään, jos naisella on ollut 0-1 seksikumppania ennen aviomiestä. Kun niitä on ollut 2, niin siinä on jo suuri ero.
Naisen seksihistorialla on todella suuri merkitys, eikä historialliset vaatimukset vaimon siveydestä/neitsyydestä ole missään nimessä vain naisen ns. alistamista, vaan perustuu paljolti siihen, että on aina tiedetty, että monien miesten kanssa paritellut kerta kaikkiaan vain ole parasta vaimoainesta.
Onko olemassa ihan oikeasti tilasto, johon on merkitty eronneiden ihmisten seksikumppaneiden määrät ennen avioliiton solmimista? Kukahan sen on kysynyt ja missä vaiheessa? Pistäs linkki, niin käyn katsomassa.'
Alue: Aihe vapaa
Ei haittaa, vaikka olisi satoja. Minulla on ollut ainakin 200 kumppania. Mukaan mahtuu eri pituisia suhteita ja paljon irtosuhteita. Ei haittaisi, vaikka kumppani olisi entinen seksin ammattilainen. Nyt olen tosin ollut jo pidempään naimisissa.