Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteiden tasoteoreetikot
Onkokauneuskatsojansilmissä
08.04.2023 |
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria muistuttaa naisia parinmuodostuksen raadollisuudesta, mikä aiheuttaa hirvittävää kiukkua ja torjuntaa. Miehet elävät ja hengittävät tätä maailmaa heti, kun mielenkiinto naisiin herää.
Aika monella naisellakin on kokemuksia siitä, että ei meinaa löytää kumppania ja miehet eivät tunnu kiinnostuvan. Aika moni nainenkin kokee olevansa "vääränlainen". Moni nainenkin kokee, ettei oma ulkonäkö viehätä miehiä. Joten ei tuo "raadollisuus" tuntematonta naisillekaan ole.
Ja kun täällä nyt on otettu seksuaaliset mieltymykset esimerkiksi, niin eihän tuo pelkästään miesten ongelma ole. Monella naisellakin on se ongelma, että ei tunnu löytyvän miestä, jonka kanssa seksuaalisesti olisi samalla aaltopituudella. Joillekin se tarkoittaa myös seksuaalisia mieltymyksiä, jollekin taas on kyse seksin määrästä tai missä vaiheessa seksiä harrastetaan. Kyllähän palstalla moni demiseksuaali nainenkin on kirjoittanut siitä, että ei löydy miestä, koska ajatukset seksin suhteen eivät kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oman kokemukseni mukaan onnellisesti parisuhteessa olevilla miehillä on aika vähän intressejä keskustella tasoteoriasta. Se ei juuri kosketa heidän elämäänsä. Ihan ilman mitään arvotusta on aika selvää että tasoteoria kiinnostaa niitä miehiä joiden elämän mahdollisia kipupisteitä se sivuaa.
Ainakaan oma aviomieheni ei jaksaisi kuunnella neljää sekuntia jos alkaisin selostaa hänelle tätä tasohommelia :D
Ja hän olisi listaspekseillä hyvinkin tasoinen, mutta kun oli valtavirrasta varsin poikkeava ykköskriteeri kumppanin valintaan ja sellainen jota ei edes sanota ääneen kuin pienessä samanmielisten piirissä niin... no, vinot löysi sit toisensa ja jästit saa rauhassa ihmetellä mitä NUO tekee naimisissa... :)
121212 kuvasi juuri tuon tyyppisen tilanteen?
Siis domnainen ja submies. Koska kysyntä ja tarjonta menee niin kuin menee, taviksen näköinen domnainen voi valkata komean submiehen koska submiehistä on ylitarjontaa.
Markkinataloutta.
Niin, mitä "eksoottisemmasta" viiteryhmästä puhutaan esimerkiksi seksuaalimieltymysten osalta, sitä pienemmästä joukosta on mahdollista ylipäätään löytää samanmielinen kumppani. Silloin tingitään muista kriteereistä. Eräissä näkyvästi viiteryhmäänsä liputtavilla tätä voi ihan omin silmin todeta. Sopii tasoteoriaan kuin hanska käteen (no pun).
Ymmärrän mitä tällä tarkoitetaan mutta tuo "tinkiminen" kuulostaa pahemmalta kuin mitä se käytännössä on. Kun ihminen saa suhteessa jotain joka on hänellä erityisen tärkeää niin hän harvoin kokee tinkineensä mitenkään erityisesti muustakaan. Kokonaisuus on se joka ratkaisee ja jos ihminen on tyytyväinen suhteeseensa niin hän ei ole tinkinyt mistään vaikka teoriassa olisikin.
Lisäksi on olemassa se näissä keskusteluissa aina unohtuva asia jota kutsutaan rakkaudeksi. Kun ihminen rakastuu niin hän unohtaa saman tien kaikki tinkimiset ja se toinen tuntuu vain niin ihanalta.
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria muistuttaa naisia parinmuodostuksen raadollisuudesta, mikä aiheuttaa hirvittävää kiukkua ja torjuntaa. Miehet elävät ja hengittävät tätä maailmaa heti, kun mielenkiinto naisiin herää.
Parinmuodostus muuttuu heti paljon vähemmän raadolliseksi kun tajuaa että siinä ei ole kyse vain siitä että saat jonkun naisen tyydyttämään seksuaaliset tarpeesi vaan suhteet ovat ensisijassa tunnesuhteita joissa pyrkimys olisi hyvä olla siinä että rakastettaisiin sitä kumppania.
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria muistuttaa naisia parinmuodostuksen raadollisuudesta, mikä aiheuttaa hirvittävää kiukkua ja torjuntaa. Miehet elävät ja hengittävät tätä maailmaa heti, kun mielenkiinto naisiin herää.
Me naiset opimme viimeistään koulussa, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Viimeistään teini-iästä alkaen meille opetetaan naistenlehtien ja nykyisin somen kautta, millaisia meidän pitäisi olla ollaksemme haluttuja. Aivan varmasti tässä keskustelussa on minun lisäkseni muitakin naisia, jotka ovat kokeneet, millaista se on kun baarissa kaikki miehet kiinnostuvat kaverista ja itse saa istu seinäruusuna. Usko pois, kyllä se maailma on naisille ja jo tytöille erittäin tuttua.
Se, ettei joku hahmota tai halua hahmottaa tasojen olemassaoloa parisuhdemarkkinoilla, ei tarkoita sitä että ne lakkaisivat olemasta.
Ihan samalla tavalla kuin et ymmärrä esimerkiksi monia fysikaalisia faktoja maailmankaikkeudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei joku hahmota tai halua hahmottaa tasojen olemassaoloa parisuhdemarkkinoilla, ei tarkoita sitä että ne lakkaisivat olemasta.
Ihan samalla tavalla kuin et ymmärrä esimerkiksi monia fysikaalisia faktoja maailmankaikkeudesta.
Se että hahmotat maailmaa tasoteorian kautta ei tarkoita sitä että ne tasot näyttäytyisivät tosielämässä kaikille samanlaisina kuin mitä se sinun teoriasi kertoo. Teoriat ovat hyviä työkaluja tiettyjen ilmiöiden hahmottamiseen mutta niihin ei pidä hirttäytyä liikaa koska jokainen teoria on vain kalpea aavistus siitä elämän monimuotoisuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria muistuttaa naisia parinmuodostuksen raadollisuudesta, mikä aiheuttaa hirvittävää kiukkua ja torjuntaa. Miehet elävät ja hengittävät tätä maailmaa heti, kun mielenkiinto naisiin herää.
Me naiset opimme viimeistään koulussa, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Viimeistään teini-iästä alkaen meille opetetaan naistenlehtien ja nykyisin somen kautta, millaisia meidän pitäisi olla ollaksemme haluttuja. Aivan varmasti tässä keskustelussa on minun lisäkseni muitakin naisia, jotka ovat kokeneet, millaista se on kun baarissa kaikki miehet kiinnostuvat kaverista ja itse saa istu seinäruusuna. Usko pois, kyllä se maailma on naisille ja jo tytöille erittäin tuttua.
Voin tähän samaistua miehenäkin oikein hyvin. Jos mietin itseäni teininä niin olin oikeasti ihan sokea valtavalle määrälle mukavia tyttöjä joiden kanssa minulla olisi varmasti voinut olla mahdollisuudet todella hyviin suhteisiin jos vain he olisivat minun äärimmäisen kapeaan näkökenttääni mahtuneet. Mutta eivät mahtuneet vaan ne muutamat näyttävimmät tytöt joihin minulla ei sitten ollut mitään mahdollisuutta. Onneksi ikä sitten toi tähänkin päähän vähän järkeä eikä siinä ole kyse mistään tyytymisestä vaan kypsymisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei joku hahmota tai halua hahmottaa tasojen olemassaoloa parisuhdemarkkinoilla, ei tarkoita sitä että ne lakkaisivat olemasta.
Ihan samalla tavalla kuin et ymmärrä esimerkiksi monia fysikaalisia faktoja maailmankaikkeudesta.
Käyttäytymisteiteen ja psykologian teoriat eivät ole samalla tavalle eksaktia ja aina paikkansa pitävää tiedettä kuin vaikkapa fysiikan teoriat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.
Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.
Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit).
Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin.
Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.
Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.
Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.
Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.
Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?
Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi.
Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.
Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.
Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan.
Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.
Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.
Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.
Mitä tämän tasoteorian taustalla sitten on? Mielestäni se selittää joitain pariutumiseen liittyviä ilmiöitä. Mikä siinä on ideologia? Ja tavoite? Vaikka kaikki maailman naiset päätyisivät tämän jankkauksen jälkeen toteamaan sen päteväksi, niin mitä hyötyä siitä olisi jollekin taholla tai joillekin miehille?
Jokainen mies osaa laittaa 10 satunnaista naista haluttavuusjärjestykseen melko lailla samassa järjestyksessä kuin kaikki muutkin miehet. Ja todeta, ettei haluttavimman kohdalla ole juuri väliä onko korkea vai matalakoulutettu esim. Tämän ääneen sanominen ei herätä kiukkuaaltoa keskustelupalstoilla miesten taholta.
Melko helposti päällepäin nähtävät miehen ominaisuudet (ulkonäkö, asema jne) selittävät miehen kiinnostavuutta naisten silmissä. Tämäkään ei kiukuta miehiä. Naisille se tuntuu olevan jostain syystä ylipääsemätön paikka, että näin on. Miksi? En ole keksinyt.
En tiedä, kuinka monta kertaa olen tällä palstalla kirjoittanut, että ulkonäkö ratkaisee, herääkö kiinnostus. Monta joka tapauksessa. En ymmärrä tuota vänkäystä, etteivät naiset myönnä asiaa, kun me itse olemme sen lukemattomia kertoja todenneet, että tottakai ulkonäöllä on merkitystä ja jopa ratkaiseva merkitys silloin, jos emme ihmisestä muuta edes tiedä.
Mitä asemaan tulee, niin väitän, että suurin osa meistä palstan naisista on aivan taviksia parisuhteessa aivan tavismiehen kanssa. Ei ole mitään ihmeellistä asemaa tai statusta, joka olisi erottanut puolisomme meistä itsestämme.
Olen samaa mieltä tuosta, että ulkonäöllä on merkitystä. Se vaan, et ei ole mitään yhtä ulkonäköä, joka olis kaikkien mieleen. En tiedä, onko se miesten maku yhtenevämpi. Edelleen oon sitä mieltä, että naisille (useille) luotettavuus on aika merkittävä piirre miehessä. Liian kiiltokuvamainen tai "korea" mies ei anna tällaista vaikutelmaa. Kun mies on geneerisesti tosi komea, indikoi se holtittomuutta parisuhteissa. Silloin se hyvä ulkonäkökin menettää merkityksen.
Enkä tiedä, kuonka moni nainen ajattelee ja tuntee mitenkin. Tämä on vain oman elämänkokemuksen kautta syntynyt käsitys. Ei vain omista kokemuksista, vaan ympärillä olevien ihmisten myös. Ja käsitykset olleet aika lailla samat jo nuoresta pitäen.Luotettavuuden, rehellisyyden ja aitouden ylikorostamiset tulevat aggressiiviiksi toiveiksi vasta pettymysten myötä. Tekosyynä elettyä elämää = tavoiteltu itseään tasokkaampia. Yksikään mies ei halua näitä katkeria naisia, jotka kasautuvat yliedustetuiksi Tinderiin.
Ei pidä paikkaansa. Varsinkin jos naisella on lapsuudessa ollut hyvä ja turvallinen isäsuhde, nainen hakee alitajuisesti myös parisuhteissaan samanlaista turvaa ja luotettavuutta. Se ei tarkoita että sellainen nainen ei voisi haksahtaa myös muunlaiseen mieheen mutta siinä tutustumishetkellä sen miehen pitää kyllä herättää niitä luotettavuuden ja turvallisuuden tunteita.
Niin, pahoinpidelty lapsi voi kokea rakkaudeksi juurikin sen pahoinpitelyn. Ja toiset haksahtavat "parantamaan" miehiä. Johtuen jostain lapsuuden traumasta. Mahtuuko teoriaan vai ei? Valitseeko siis pahoinpitelijän samasta kerroksesta? Jos sit saa itsetuntonsa ym. kuntoon, seuraako hypergamia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.
Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.
Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit).
Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin.
Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.
Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.
Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.
Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.
Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?
Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi.
Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.
Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.
Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan.
Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.
Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.
Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.
Mitä tämän tasoteorian taustalla sitten on? Mielestäni se selittää joitain pariutumiseen liittyviä ilmiöitä. Mikä siinä on ideologia? Ja tavoite? Vaikka kaikki maailman naiset päätyisivät tämän jankkauksen jälkeen toteamaan sen päteväksi, niin mitä hyötyä siitä olisi jollekin taholla tai joillekin miehille?
Jokainen mies osaa laittaa 10 satunnaista naista haluttavuusjärjestykseen melko lailla samassa järjestyksessä kuin kaikki muutkin miehet. Ja todeta, ettei haluttavimman kohdalla ole juuri väliä onko korkea vai matalakoulutettu esim. Tämän ääneen sanominen ei herätä kiukkuaaltoa keskustelupalstoilla miesten taholta.
Melko helposti päällepäin nähtävät miehen ominaisuudet (ulkonäkö, asema jne) selittävät miehen kiinnostavuutta naisten silmissä. Tämäkään ei kiukuta miehiä. Naisille se tuntuu olevan jostain syystä ylipääsemätön paikka, että näin on. Miksi? En ole keksinyt.
En tiedä, kuinka monta kertaa olen tällä palstalla kirjoittanut, että ulkonäkö ratkaisee, herääkö kiinnostus. Monta joka tapauksessa. En ymmärrä tuota vänkäystä, etteivät naiset myönnä asiaa, kun me itse olemme sen lukemattomia kertoja todenneet, että tottakai ulkonäöllä on merkitystä ja jopa ratkaiseva merkitys silloin, jos emme ihmisestä muuta edes tiedä.
Mitä asemaan tulee, niin väitän, että suurin osa meistä palstan naisista on aivan taviksia parisuhteessa aivan tavismiehen kanssa. Ei ole mitään ihmeellistä asemaa tai statusta, joka olisi erottanut puolisomme meistä itsestämme.
Olen samaa mieltä tuosta, että ulkonäöllä on merkitystä. Se vaan, et ei ole mitään yhtä ulkonäköä, joka olis kaikkien mieleen. En tiedä, onko se miesten maku yhtenevämpi. Edelleen oon sitä mieltä, että naisille (useille) luotettavuus on aika merkittävä piirre miehessä. Liian kiiltokuvamainen tai "korea" mies ei anna tällaista vaikutelmaa. Kun mies on geneerisesti tosi komea, indikoi se holtittomuutta parisuhteissa. Silloin se hyvä ulkonäkökin menettää merkityksen.
Enkä tiedä, kuonka moni nainen ajattelee ja tuntee mitenkin. Tämä on vain oman elämänkokemuksen kautta syntynyt käsitys. Ei vain omista kokemuksista, vaan ympärillä olevien ihmisten myös. Ja käsitykset olleet aika lailla samat jo nuoresta pitäen.Luotettavuuden, rehellisyyden ja aitouden ylikorostamiset tulevat aggressiiviiksi toiveiksi vasta pettymysten myötä. Tekosyynä elettyä elämää = tavoiteltu itseään tasokkaampia. Yksikään mies ei halua näitä katkeria naisia, jotka kasautuvat yliedustetuiksi Tinderiin.
Ei pidä paikkaansa. Varsinkin jos naisella on lapsuudessa ollut hyvä ja turvallinen isäsuhde, nainen hakee alitajuisesti myös parisuhteissaan samanlaista turvaa ja luotettavuutta. Se ei tarkoita että sellainen nainen ei voisi haksahtaa myös muunlaiseen mieheen mutta siinä tutustumishetkellä sen miehen pitää kyllä herättää niitä luotettavuuden ja turvallisuuden tunteita.
Niin, pahoinpidelty lapsi voi kokea rakkaudeksi juurikin sen pahoinpitelyn. Ja toiset haksahtavat "parantamaan" miehiä. Johtuen jostain lapsuuden traumasta. Mahtuuko teoriaan vai ei? Valitseeko siis pahoinpitelijän samasta kerroksesta? Jos sit saa itsetuntonsa ym. kuntoon, seuraako hypergamia?
Ei. Tasoteoriassa ihmisella on tietty "taso" ja se on se hänen tasonsa riippumatta mistään muusta mitä ihminen haluaa tai on ennen kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Se, ettei joku hahmota tai halua hahmottaa tasojen olemassaoloa parisuhdemarkkinoilla, ei tarkoita sitä että ne lakkaisivat olemasta.
Ihan samalla tavalla kuin et ymmärrä esimerkiksi monia fysikaalisia faktoja maailmankaikkeudesta.
Mistä löytyy taulukko, josta voin laskea oman tasoni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syistä miksi tasoteoria on minua kiinnostanut on se, että sen käsittely ja muotoilut tuovat esille miten valtavan suuri merkitys vastakkaisen sukupuolen suosiolla ihmiseen on. Sen vaikutus todella on aivan irrallaan muista asioista (erityisesti ulkonäön), joita myös pidän tärkeinä (kuten kiintymyssuhteen malli).
Ne ihmiset, joilla ei ole ollut mitään vaikeuksia saada seurustelukumppaneita, vaan heillä on tarjokkaita liiankin kanssa (niin että torjumisesta tulee vaikeuksia, koska ei haluaisi pahoittaa mieltä) omaavat yleensä yltiöpositiivisen kuvan vastakkaisesta sukupuolesta. He rakastavat miehiä/naisia. Totta kai, koska vastakkainen sukupuoli on aina kohdellut heitä silkkihansikkain, sen sijaan sama sukupuoli on ollut välillä kateellinen. Näin kuva vastakkaisesta sukupuolesta muodostuu positiivisemmaksi kuin kuva samasta sukupuolesta. Miehet/naiset ovat reiluja ja kivoja, heistä on pelkästään hyviä kokemuksia. Oman sukupuolen kanssa taas saa vähän olla varuillaan, koska ei aina tiedä mistä tuulee.
Tähän ilmiöön viittasin, kun aiemmin tässä ketjussa kirjoitin pyramidin huipun miehistä, joiden 12121212 on maininnut olevan naismaisia. Muistaakseni tämä tapahtui siinä yhteydessä, kun joskus useampi vuosi sitten keskusteltiin miesten (palstanaisten aviomiesten) feminismistä ja siitä, miten tällainen mies rakastaa kaikkia naisia kuten esimerkiksi minun mieheni tekee. Tällöin 12121212 viittasi siihen, että muistavatko vaimot, mitä se kaikkien naisten rakastaminen käytännössä tarkoittaa. Hän tosin viittasi siihen pelimiesten kohdalla (ehdotti, että mieheni olisi pelimies), koska hekin rakastavat (tai "rakastavat": rakkaudestahan ei ole kyse) kaikkia naisia, mutta pyramidin huipun miehet rakastavat myös. Muutama muukin nainen siinä ketjussa oli tehnyt saman havainnon.
Tämä kiinnitti huomioni, koska olen aina vitsaillut kaikkien naisten rakastamisesta miehelleni. Hän on kertonut lapsuuden muistonaan rakastaneensa jo ala-asteella kaikkia tyttöjä, mikä minusta on aina ollut liikuttavaa. Hän on myös muistellut mm. miten joku tyttö oli pyöräillyt hänen luokseen 7. luokalla yli 20 km ollakseen pari tuntia hänen kanssaan. Eikä asiassa ollut hänen mielestään mitään ihmeellistä - hän kertoi sen siinä yhteydessä, kun löysin siivotessa vanhoja papereita tämän tytön rakkauskirjeen. (Edes minulle, vaikka olenkin ollut hyvin suosittu tyttö, ei ole tapahtunut mitään tuollaista.) Tämän tyyppiset tapahtumat ovat saaneet mieheni rakastamaan naisia, koska naiset ovat hänen mielessään hyviä ja rakastavia, empaattisia ja luotettavia - tietenkin jossain on olemassa myös muunlaisia, mutta heihin hän on törmännyt hyvin harvoin (ensimmäinen tyttöystävä oli äärimmäisen mustasukkainen ja riitaisa).
Osa yksi päättyy...
Ymmärrän pointtisi mutta olen hieman eri mieltä. Vaikka omat kokemukset ovat aina hyvin subjektiivinen mittari niin otan kuitenkin ne nyt tähän. Sekä minä itse että monet kaverini ovat nuorena olleet niitä vähemmän suosittuja miehiä. Koulussa hyviä mutta sosiaalisesti hieman kömpelöitä nörttejä. Kun katson meidän elämäämme nyt lähellä neljääkymmentä ja vertaan sitä niihin vaikkapa lukioluokan suosituimpiin oppilaisiin niin tulos on melko yllättävä. Jokainen meistä nörteistä on lopulta perustanut perheen mukavan koulutetun naisen kanssa. Jokaisen liitto voi hyvin ja eroja ei ole ollut. Sen sijaan ne suositut ovat ehtineet käydä useimmiten läpi ison liudan eripituisia suhteita, moni on jo ollut aviossa ja eronnut ja parhaimmillaan on jossain uusperhekuviossa. Tai sitten jo vähän katkera yksinhuoltaja tai eroisä.
En nyt ihan heti näe että ne suositut olisivat eläneet paremman elämän vaikka suosiota onkin ollut. Toki riippuu mitä haluaa mutta minä en ainakaan vaihtaisi omaa elämääni siihen mitä moni heistä on viettänyt.
Nyt ymmärsit hieman väärin. En missään tapauksessa tarkoittanut, että suositut elävät paremman elämän. Useimmiten se voi olla jopa päinvastoin, koska 1) komeat ja kauniit myös saavat kärsiä siitä, että ovat erilaisia kuten kaikki erilaiset 2) se että pariutuu helposti ja voi valita isosta valikoimasta ei takaa parisuhteen eikä minkään muunkaan onnistumista, vaan siihen vaikuttavat ihan muut asiat (pääosin kiintymyssuhteen laatu).
Olen melko varma siitä, että kokemuksesi edustaa tavallisen, mukavannäköisen miehen kokemusta, ja olen sitä mieltä, että tämän ryhmän kokemukset pääosin puuttuvat tasoteoriasta. Joka ei siis kuvaa onnellisuutta tai mitään muutakaan parisuhteessa tapahtuvaa asiaa (hypergamiaa lukuunottamatta), vaan ainoastaan pyrkii kuvaamaan sitä miten pariutumisen markkinat menevät. Älkää lisätkö teoriaan mitään muuta, niin ymmärrätte mistä on kyse.
Itse asiassa se ei kuvaa edes varsinaisesti pariutumisen markkinoita kokonaisuutena vaan vain sitä ensihetkeä eli saako nopeasti ja usein positiivista vastakaikua. Se siis kuvaa enemmän sitä satunnaisen seksin hakemisen dynamiikkaa kuin pitkän hyvän parisuhteen löytämisen ja saamisen dynamiikkaa. Nämä kun ovat kaksi aika eri asiaa.
Ja se on se suurin heikkous tai ainakin se mitä tasoteorian yhteydessä ei juuri muisteta mainita.
Voi olla, mutta toisaalta ensihetkethän ratkaisevat sen syntyykö mitään suhdetta. Jos edes keskustelua ei synny, ei synny suhdettakaan, joten siinä mielessä painotus on osuva. Ja moni suhdehan alkaa yhden yön suhteesta, omanikin alkoi, ja ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta. Esimerkiksi ulkonäön aiheuttamilta lainalaisuuksilta on aika vaikea välttyä paitsi olemalla sokea.
Tietenkin mutta edelleen ei tarvita kuin yksi onnistuminen niin ihminen voi saada suhteen. Ei tarvita sataa onnistumista.
Se vähemmän viehättävä voi tarvita 20 kohtaamista siinä kuin kaunis/komea tarvitsee yhden mutta jos se tavis näkee vaivaa saadakseen ne 20 kohtaamista niin ei hän muuta tarvitse. Ja tasoteorian pahin puoli on juuri se että se saa monen taviksen lannistumaan ja ajattelemaan että hän ei suhdetta saa. Vaikka se oikeasti vain kertoo että hänen pitää yrittää vähän enemmän.
Yhtä onnistumista edeltää kaikkien kohdalla lukuisa määrä muita kohtaamisia eli tässä olet mielestäni hakoteillä eikä väitteesi saa tukea mistään psykologisesta vinkkelistäkään. Kohtaamisilla vastakkaisen sukupuolen kanssa on todella pitkät juuret varhaisiin vuorovaikutussuhteisiin asti. Ja tasoteorian mukainen kalibrointi, jonka toin mukaan tähän keskusteluun määrittää raamit, jos asiaa tarkastellaan sen kuvaamien parametrien mukaan.
Suositut ihmiset eivät tee poikkeusta (siitäkin taisi olla jo puhetta) eli koska he tavoittelevat ihmisiä toisen pyramidin huipulta, heillä tulee olla ominaisuudet ja taidot sen vaatimaa kilpailua varten. Nämä "aseet" syntyvät kokemuksesta.
Voitko vastata mikä ideologia on tasoteorian takana?
Montako kertaa minun pitää vastata samaan kysymykseen? Riittääkö viisi kertaa vai tarvitaanko kymmenen kertaa vai peräti sata?
Minä vastasin jo, että ainakin kapitalismi ja nihilismi. Joku vastasi, että misogynia ja joku muu, jota en muista. Oliko se amerikkalainen uuskonservatismi. Ne ovat minustakin ihan sopivia viiteryhmiä tasoteorialle.
Prvovosoinnillakin on jokin raja, missä se muuttuu umpityperäksi, ja se raja on näiden typerien, nokkeliksi tarkoitettujen pienten kysymysten kohdalla ylitetty. Sinulla ei ole mitään annettavaa keskusteluun, joten mitäpä jos et pidentäisi ketjua turhaan.
Oon eri, mut oletin noiden olevan vaan teorian vastustajien heittoja. En siihen uskovan todellista näkemystä.
Parinmuodostus tapahtuu näin: Kaikki yleensä ihastuvat niihin hyvännäköisiin ja sosiaalisiin tyyppeihin. Tämän huomaa jo alakoulussa, päiväkodissa. Ne hyvännäköiset ihastuvat myös hyvännäköisiin joten "alempitasoiset" jäävät nuolemaan näppejään. Ihastuvat seuraavaksi vähän tasottomampaan ja siitä tikkaita alaspäin vihdoin sellaiseen joka osoittaa kiinnostusta itseen. Tasot kohtaavat suht samalla kohdalla. Eli mätsit tulee sen samantasoisen kanssa. Miehet usein luulevat itseään paremmannäköisiksi kuin ovat, ja siitä johtuu se incel-tyyppisten teoreetikkojen vinkuminen, miten naiset saa muka aina tasoaan parempia ja hyvännäköiset miehet joutuvat tyytymään rumempiin naisiin. Ja naisten pitäisi laskea tasoa ja miesten nostaa, niin kaikki saisivat jotain - mikä ei millään logiikalla pidä paikkaansa, tai incelit joutuvat myöntämään että naiset on kautta linjan parempitasoisia kuin miehet, mikä taas ei oikeasti voi pitää paikkansa.
Tämä todistuu ihan empiirisellä tutkimuksella: ympäristöä katsomalla. Loppujen lopuksi hyvin hyvin harvoin näkee pareja, joista toinen on huomattavasti paremmannäköinen kuin toinen. Näissäkin saattaa selittyä sillä että ovat nuorena olleet samantasoisia, mutta sitten jompikumpi on rupsahtanut aiemmin, joka mies tai nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria muistuttaa naisia parinmuodostuksen raadollisuudesta, mikä aiheuttaa hirvittävää kiukkua ja torjuntaa. Miehet elävät ja hengittävät tätä maailmaa heti, kun mielenkiinto naisiin herää.
Me naiset opimme viimeistään koulussa, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Viimeistään teini-iästä alkaen meille opetetaan naistenlehtien ja nykyisin somen kautta, millaisia meidän pitäisi olla ollaksemme haluttuja. Aivan varmasti tässä keskustelussa on minun lisäkseni muitakin naisia, jotka ovat kokeneet, millaista se on kun baarissa kaikki miehet kiinnostuvat kaverista ja itse saa istu seinäruusuna. Usko pois, kyllä se maailma on naisille ja jo tytöille erittäin tuttua.
Voin tähän samaistua miehenäkin oikein hyvin. Jos mietin itseäni teininä niin olin oikeasti ihan sokea valtavalle määrälle mukavia tyttöjä joiden kanssa minulla olisi varmasti voinut olla mahdollisuudet todella hyviin suhteisiin jos vain he olisivat minun äärimmäisen kapeaan näkökenttääni mahtuneet. Mutta eivät mahtuneet vaan ne muutamat näyttävimmät tytöt joihin minulla ei sitten ollut mitään mahdollisuutta. Onneksi ikä sitten toi tähänkin päähän vähän järkeä eikä siinä ole kyse mistään tyytymisestä vaan kypsymisestä.
Noinhan se menee. Jos olisit nainen ja kirjoittanut saman, se olisi vain merkki siitä, miten olet laskenut tasoasi, kun vauvakuume on alkanut vaivata. Sitä ennen olisit ollut kiinnostunut vain komistuksista ja pyörinyt heidän panoringeissään. Tasoteoriasta jankkaavat pysyvät samanlaisina kuin yläasteella eikä he kypsy mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Parinmuodostus tapahtuu näin: Kaikki yleensä ihastuvat niihin hyvännäköisiin ja sosiaalisiin tyyppeihin. Tämän huomaa jo alakoulussa, päiväkodissa. Ne hyvännäköiset ihastuvat myös hyvännäköisiin joten "alempitasoiset" jäävät nuolemaan näppejään. Ihastuvat seuraavaksi vähän tasottomampaan ja siitä tikkaita alaspäin vihdoin sellaiseen joka osoittaa kiinnostusta itseen. Tasot kohtaavat suht samalla kohdalla. Eli mätsit tulee sen samantasoisen kanssa. Miehet usein luulevat itseään paremmannäköisiksi kuin ovat, ja siitä johtuu se incel-tyyppisten teoreetikkojen vinkuminen, miten naiset saa muka aina tasoaan parempia ja hyvännäköiset miehet joutuvat tyytymään rumempiin naisiin. Ja naisten pitäisi laskea tasoa ja miesten nostaa, niin kaikki saisivat jotain - mikä ei millään logiikalla pidä paikkaansa, tai incelit joutuvat myöntämään että naiset on kautta linjan parempitasoisia kuin miehet, mikä taas ei oikeasti voi pitää paikkansa.
Tämä todistuu ihan empiirisellä tutkimuksella: ympäristöä katsomalla. Loppujen lopuksi hyvin hyvin harvoin näkee pareja, joista toinen on huomattavasti paremmannäköinen kuin toinen. Näissäkin saattaa selittyä sillä että ovat nuorena olleet samantasoisia, mutta sitten jompikumpi on rupsahtanut aiemmin, joka mies tai nainen.
Mä en tajua missä on se ongelma jolle pitäisi tehdä jotain. Mulla ei ainakaan edes nuorena ja tyhmänä ollut mitään vaikeuksia hyväksyä sitä universaalia totuutta että "tuo on liian hyvännäköinen ja suosittu mulle" ja mä yritän sit jotain muuta. Niitä hyvännäkösiä on rajallinen määrä eikä niitä riitä kaikille.
Kai siitä voi jonkun matemaattisen mallinkin vääntää jos ei oo parempaa tekemistä mutta miten se edistää kenenkään hyvinvointia? Ei se numeroiden vängertely lisää hyvännäkösten ihmisten määrää ja pistä niitä ihastumaan suhun.
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.
Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.
Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit).
Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin.
Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.
Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.
Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.
Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.
Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?
Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi.
Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.
Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.
Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan.
Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.
Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.
Tarkoitatko, että teoreetinot ovat kuvitteellisesti nurkassa makaavia?
Minua häiritsee lähinnä se, että näissä "teorioissa" annetan niin iso rooli ulkonäölle. Sellasia oikeasti hyvännäköisiä, siis huomattavan ja poikeuksellisen, on todella vähän. Ainakin Suomessa. Ja sit perus nättejä ja komeita on suurin osa. Ja tämän ryhmän sisällä sit makumieltymyksiä monia.
Toinen on se, että teoreetikkojen ihmiskuva on niin vieras itselle . En tunnista arkkityyppejä, enkä osaa sijoittaa ketään tuntemaani ihmistä tai paria noihin raameihin.
Ensisijaisesti korpee tuo naiskäsitys. Näissä aina nainen tekee kaiken hyötymisnäkökulmasta. Lisäks miehetkin ovat jotenkin tunnekylmiä, jotka joko käyttää naisia, tai ovat käytettävinä. Ja sit se surkea osa, joka ei ketään saa, koska naiset luulee itsestään liikoja.
Eli ei osu, eikä uppoo. Vaikka mitä ja ketä ajattelisinJoo, sitä tarkoitan. Monet ketjuun kirjoittaneet todella tuntuvat inhoavan näitä/meitä teoreetikkoja, mistä itsekin olen osani saanut, vaikka olen vanhempi nainen enkä mies. "Mene betonikuutioosi kuolemaan"-tyyppisesti. Siitä asetelmasta on hiukka kaksinaismoralismia kritisoida tasoteoriaa naisvihasta.
Se mitä sinä kirjoitat on sitten asia erikseen. Jos jokin teoria ei nappaa, niin eihän siitä pakko ole tykätä. Mutta itselleni ei tule mieleenkään väitellä asiasta, joka on mielestäni täyttä soopaa. En ole koskaan osallistunut täällä tai muuallakaan sellaisiin keskusteluihin, vaan ohitan ne sujuvasti. Tuskinpa voin käännyttää uskovaista tai muutenkaan liikaa eri tavalla ajattelevaa kannalleni tai sitten itseluottamukseni vain on huomattavasti heikompi sen suhteen kuin tasoteorian uutterilla kriitikoilla.
Mutta mahtuuhan tänne tekstiä. Tässäkin ketjussa on satoja kommentteja.
No oon kysellyt, kyseenalaistanut ja ihmetellyt lähinnä siksi, että olen yrittänyt saada ymmärrystä tähän ilmiöön. Se ei ole nyt onnistunut yrityksistä huolimatta. Asioita ja teorioita voi siis ymmärtää, vaikka niitä ei itse ihan allekirjoittaisi.
Ja kyllä naiset ylläpitävät misogyniaa siinä missä miehetkin. Se, että nainen kannattaa tasoteoriaa, ei poista naisvihamielisyyttä siitä.
Eniten näissä keskusteluissa hämmentää se, kun en edelleenkään tiedä, puhutteko samasta asiasta keskenänne, vai kuuluuko todellakin kaikki naisvihamielisyys siihen "perusteoriaan". Vai onko osa näistä ulostuloista vain joidenkin omia tulkintoja. Koko teoria tullut esille lähinnä sitä kautta, miten on naisten syy, ettei kaikki miehet saa naista.
Ja sit se, että vahvasti todetaan, et todellakin taustalla ideologia, mut en nyt sitä jaksa tähän linkata. Kaikkea muuta voi toistaa moneen kertaan.Kyllä tasoteoriaan liittyy naisvihamielisyyttä (tai vääristymää, jota edellä kuvasin), joten keskustelussa mukana olevan on vain sitten päätettävä haluaako jatkaa keskustelua, kun tällaista huomaa. Asiat, jotka kokee itselleen vastenmielisinä ja väärinä voi hyvin ohittaa, voi käydä heittämässä tylyä kommentteja, haukkua misogynestejä, pick me girlejä, voi kysellä (kuten ymmärsin sinun tehneen ja kuten aiemmin itsekin tein). Vaihtoehtoja on paljon.
Se on kuitenkin selvää, ettei tähän keskusteluun ole pakko kenenkään osallistua, vaan jokainen tekee sen omista motiiveistaan käsin. Maailmanmenoon sillä tuskin on paljoakaan vaikutusta, itse katson aina sen mukaan koenko asiasta olevan itselleni hyötyä vai ei. Jos ei, en osallistu.
Ei kyse ole siitä mitä kukin pitää vastenmielisenä vaan siitä, ymmärtääkö vessanpönttötieteilijä vessanpönttöteorioidensa mahdolliset aatteelliset premissit ja niiden vaikutuksen näihin vessanpönttöteorioihin. Know the man you serve.
Tasoteoriaa vastustaville naisille on tyypillistä vastustaa yhtenä blokkina kaikkea mikä on vastoin heidän ideologiaansa, riippumatta siitä mikä on tai ei ole totuus.
"En pidä tästä ajatuksesta, joten vastustan"
Vastapuolen, ja tämän kanssa vähänkään samaa mieltä olevien, kanssa turvaudutaan henkilöhyökkäyksiin. Tasoteoriasta keskusteleva mies on tietysti naiseton luuseri, mikä hauskasti osoittaa että te itse mittaatte miehen arvoa tämän kyvykkyydellä saada naisia. Siskojen yhteisestä rintamasta poistuva nainen on pick me-girl, koska tämä kehtaa liittoutua vihollisen kanssa.
Juuri tämä tekee sen rakentavan keskustelun hankalaksi.
Ei naiseton ja luuseri tarkoita, et se naisettomuus on =luuseri. Siinä viitataan naisettomuuteen selittävänä tekijänä tämän teorian kannatukseen. Tätä kun usein käytetään selityksenä naisia vastaan ja ilmeisesti tuo toisille lohtua. Luuserius tulee sit vaan ihan yleisestä katkerasta elämänasenteesta, mikä tulee pintaan niissä misogynistisissä kommenteissa. Perushyvän itsetunnon omaavaa ei-katkera mies ei ole sellainen, jota pidettäis luuserina.
Naiset yhtenä blokkina? No jos useampi nainen on eri mieltä. Tietenkin olisi kivempi, et useampi nainen on pick me- tyttö. Siis miehille kivempi.
Vierailija kirjoitti:
Parinmuodostus tapahtuu näin: Kaikki yleensä ihastuvat niihin hyvännäköisiin ja sosiaalisiin tyyppeihin. Tämän huomaa jo alakoulussa, päiväkodissa. Ne hyvännäköiset ihastuvat myös hyvännäköisiin joten "alempitasoiset" jäävät nuolemaan näppejään. Ihastuvat seuraavaksi vähän tasottomampaan ja siitä tikkaita alaspäin vihdoin sellaiseen joka osoittaa kiinnostusta itseen. Tasot kohtaavat suht samalla kohdalla. Eli mätsit tulee sen samantasoisen kanssa. Miehet usein luulevat itseään paremmannäköisiksi kuin ovat, ja siitä johtuu se incel-tyyppisten teoreetikkojen vinkuminen, miten naiset saa muka aina tasoaan parempia ja hyvännäköiset miehet joutuvat tyytymään rumempiin naisiin. Ja naisten pitäisi laskea tasoa ja miesten nostaa, niin kaikki saisivat jotain - mikä ei millään logiikalla pidä paikkaansa, tai incelit joutuvat myöntämään että naiset on kautta linjan parempitasoisia kuin miehet, mikä taas ei oikeasti voi pitää paikkansa.
Tämä todistuu ihan empiirisellä tutkimuksella: ympäristöä katsomalla. Loppujen lopuksi hyvin hyvin harvoin näkee pareja, joista toinen on huomattavasti paremmannäköinen kuin toinen. Näissäkin saattaa selittyä sillä että ovat nuorena olleet samantasoisia, mutta sitten jompikumpi on rupsahtanut aiemmin, joka mies tai nainen.
Eli tarkoitetaanko tässä nyt sitä, että kaikki ihastuvat ensin samoihin yleisen standardin mukaan parhaimmannäköisiin, vai onko ajatus se, että jokainen ihastuu oman mielensä mukaisesti siihen, joka itsestä tuntuu vetovoimaisimmalta? Nuo kun ovat usein vähän eri henkilöt.
Tuo kuulostaa siltä kuin ajateltaisiin, että ihmiset ovat kuin nappuloita, joita jaetaan päittäin pareiksi eikä kenelläkään ole mitään sen kummempaa kiinnostusta mihinkään paitsi että yritetään saada tietyn pisteytyksen mukaan mahdollisimman korkeatasoinen "nappula". Ja että millään muulla ei ole merkitystä kuin niillä yleisen standardin mukaisilla pisteytyksillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria muistuttaa naisia parinmuodostuksen raadollisuudesta, mikä aiheuttaa hirvittävää kiukkua ja torjuntaa. Miehet elävät ja hengittävät tätä maailmaa heti, kun mielenkiinto naisiin herää.
Me naiset opimme viimeistään koulussa, että toiset ovat suositumpia kuin toiset. Viimeistään teini-iästä alkaen meille opetetaan naistenlehtien ja nykyisin somen kautta, millaisia meidän pitäisi olla ollaksemme haluttuja. Aivan varmasti tässä keskustelussa on minun lisäkseni muitakin naisia, jotka ovat kokeneet, millaista se on kun baarissa kaikki miehet kiinnostuvat kaverista ja itse saa istu seinäruusuna. Usko pois, kyllä se maailma on naisille ja jo tytöille erittäin tuttua.
Voin tähän samaistua miehenäkin oikein hyvin. Jos mietin itseäni teininä niin olin oikeasti ihan sokea valtavalle määrälle mukavia tyttöjä joiden kanssa minulla olisi varmasti voinut olla mahdollisuudet todella hyviin suhteisiin jos vain he olisivat minun äärimmäisen kapeaan näkökenttääni mahtuneet. Mutta eivät mahtuneet vaan ne muutamat näyttävimmät tytöt joihin minulla ei sitten ollut mitään mahdollisuutta. Onneksi ikä sitten toi tähänkin päähän vähän järkeä eikä siinä ole kyse mistään tyytymisestä vaan kypsymisestä.
Noinhan se menee. Jos olisit nainen ja kirjoittanut saman, se olisi vain merkki siitä, miten olet laskenut tasoasi, kun vauvakuume on alkanut vaivata. Sitä ennen olisit ollut kiinnostunut vain komistuksista ja pyörinyt heidän panoringeissään. Tasoteoriasta jankkaavat pysyvät samanlaisina kuin yläasteella eikä he kypsy mitenkään.
Niin ja ironisinta on se että jos olisin silloin teininä sattunutkin kelpaamaan jollekin suositulle tytölle niin lähes varmasti hän ei olisi ollut minulle muuten sopiva ja olisin päätynyt olemaan onneton hänen kanssaan. Kertoo minusta kaiken näiden teini-ikään jämähtäneiden ajatusmaailmasta että heille suhde kauniin ihmisen kanssa on sama asia kuin hyvä suhde.
Vierailija kirjoitti:
Parinmuodostus tapahtuu näin: Kaikki yleensä ihastuvat niihin hyvännäköisiin ja sosiaalisiin tyyppeihin. Tämän huomaa jo alakoulussa, päiväkodissa. Ne hyvännäköiset ihastuvat myös hyvännäköisiin joten "alempitasoiset" jäävät nuolemaan näppejään. Ihastuvat seuraavaksi vähän tasottomampaan ja siitä tikkaita alaspäin vihdoin sellaiseen joka osoittaa kiinnostusta itseen. Tasot kohtaavat suht samalla kohdalla. Eli mätsit tulee sen samantasoisen kanssa. Miehet usein luulevat itseään paremmannäköisiksi kuin ovat, ja siitä johtuu se incel-tyyppisten teoreetikkojen vinkuminen, miten naiset saa muka aina tasoaan parempia ja hyvännäköiset miehet joutuvat tyytymään rumempiin naisiin. Ja naisten pitäisi laskea tasoa ja miesten nostaa, niin kaikki saisivat jotain - mikä ei millään logiikalla pidä paikkaansa, tai incelit joutuvat myöntämään että naiset on kautta linjan parempitasoisia kuin miehet, mikä taas ei oikeasti voi pitää paikkansa.
Tämä todistuu ihan empiirisellä tutkimuksella: ympäristöä katsomalla. Loppujen lopuksi hyvin hyvin harvoin näkee pareja, joista toinen on huomattavasti paremmannäköinen kuin toinen. Näissäkin saattaa selittyä sillä että ovat nuorena olleet samantasoisia, mutta sitten jompikumpi on rupsahtanut aiemmin, joka mies tai nainen.
Päiväkodista ja alakoulusta en tiedä, mutta yläasteella ja lukiossa se meni niin, että ihastuttiin siinä mielessä samantyyppisiin, että punkkarit punkkareihin, röökiä polttavat kovikset röökiä polttaviin koviksiin, tavikset taviksiin, ja sitten ne outolinnut (joiksi itsekin lukeuduin) eivät löytäneet ketään hengenheimolaista vastakkaisesta sukupuolesta ennen opsikelupaikkakunnalle muuttoa. Ei se koskaan mennyt niin, että joku ujo ja runollinen hikarityttö olisi haaveillut lintsailevasta koulukiusaajakoviksesta.
Tasoteoria muistuttaa naisia parinmuodostuksen raadollisuudesta, mikä aiheuttaa hirvittävää kiukkua ja torjuntaa. Miehet elävät ja hengittävät tätä maailmaa heti, kun mielenkiinto naisiin herää.