Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteiden tasoteoreetikot
Onkokauneuskatsojansilmissä
08.04.2023 |
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Tuo on muuten totta.
Nuorissa on paljon sellaisia pareja että mies on naista tasokkaampi (geenikomea ja itsevarma), kun taas nainen trimmaa itseään ja miellyttää miestä joka tekee niin kuin haluaa.
Se on käsittelemättä, että miten tasoteoria suhtautuu näihin epäsuhtaisiin pareihin, joita on kyllä vanhemmissakin. Asetelma voi olla myös toisin päin, kuitenkin niin, että elättäjän rooli osuu sille vaatimattomamman näköiselle. Ja nyt en puhu siitä tilanteesta, että molemmat ovat tyytyväisiä kumppaniinsa ja parisuhde sujuu hyvin (vaikka ulkoisesti oltaisiin eri paria), vaan suhteessa on häikkää, pettämistä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa jne.
Kaipa se menee kutakuinkin näin: Tasoteorian mukaisesti pariudutaan aina samassa kerroksessa, ei ylös tai alas, vaan sivusuuntaan. Rentulta mieheltä puuttuu statusta ja resursseja, joita ulkonäkö kompensoi, jolloin hän on naisen kanssa samassa kategoriassa (miehen kohdalla status ja resurssit ovat tärkeämpiä kuin naisen kohdalla). Tasaisen insinöörin valinnut, nuoruudessaan hiukan tavallista nätimpi nainen taas on samassa kerroksessa miehensä kanssa, koska hänen ulkonäkönsä ei ole niin hyvä kuin nuoremana (ei geenikaunis) tai sitten hänellä voi olla mt-ongelmia. Eli he ovat kuin ovatkin samassa kerroksessa eikä kyse ole tyytymisestä (valintatilanteen kannalta, toki avioliitossa myöhemmin voi olla vaikka mitä ongelmia).
Miksi ajatus on se, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa parisuhteen olennaisimpia osatekijöitä on elättäjyys? Juuri tuon takia vaikuttaa siltä, että koko teoria on omaksuttu Amerikasta sopeuttamatta sitä ollenkaan maan olosuhteisiin.
Mistä sitä voi tietää, mitä niitä ulkonäöllisesti epäsuhtaisia pareja yhdistää - ei sitä ulkopuolinen voi mitenkään tietää. Heillähän voi olla yhdistävänä tekijänä vaikkapa aiemmin ketjussa mainitut seksuaaliset preferenssit - tykkäävät vaikka samantyylisestä seksistä - tai sitten jokin muu erityinen yhteinen yhdistävä tekijä. Tai sitten se paremman näköinen omaa jonkin ulkonäöllisen mieltymyksen, mikä toteutuu siinä vähemmän hyvännäköisessä. Usein myös yhdistelmä kaikkia näitä. Tai sitten jotain muuta. Ihmissuhde on niin paljon muutakin kuin se, mikä ulospäin näkyy - itse asiassa se on pääasiassa juuri kaikkea muuta, joten ei olennaista ole ollenkaan se tuntemattomille poseeraaminen. On pelkkää arvailua, että yllättäviin parinmuodostuksiin liittyisi raha tavalla tai toisella - itse melkein veikkaan, että niihin liittyy nimenomaan jokin muu kuin raha, koska raha on verrattain yleinen asia, eli se hyvännäköinen saisi sitä rahaa muualtakin.
Ja koittakaa nyt muistaa, että elämme maassa, jossa on oikeasti ihan kelvollinen sosiaaliturva, ilmaiset koulut, ilmainen terveydenhuolto, toimiva yhteiskunta. Kuinka tärkeää on hankkia itselleen elatus tyytymissuhteen kautta? Miettikää nyt vähän.
Lisäksi pariskunnista yleensä molemmat tekevät täyspäiväistä työtä. Kotirouvia ei pahemmin ole. Se, että naiset ansaitsee yleensä vähemmän, johtuu ihan muista syistä, kuin siitä, että he tekisivät töitä vähemmän.
Ohis, mutta kyllä naiset keskimäärin tekevät vähemmän ansiotyötä kuin miehet. Palkkaero tuntipalkaksi muutettuna onkin selvästi pienempi kuin kokonaisansioiden ero.
Näin varmaan mutta naisen työpäivän pituuteen ei useinkaan lasketa sitä ylimääräistä tuntia päivittäin joka naisella menee lasten vientiin ja hakemiseen päiväkodista tai vastaaviin arjen velvollisuuksiin jotka hoidetaan työmatkan yhteydessä. Niistä kun ei makseta mitään niin ne eivät ole laskelmissa työtä. Puhumattakaan siitä että mies useimmiten hurauttaa suoraan töihin omalla autolla mutta nainen odottelee bussia viimassa ja pakkasessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi syistä miksi tasoteoria on minua kiinnostanut on se, että sen käsittely ja muotoilut tuovat esille miten valtavan suuri merkitys vastakkaisen sukupuolen suosiolla ihmiseen on. Sen vaikutus todella on aivan irrallaan muista asioista (erityisesti ulkonäön), joita myös pidän tärkeinä (kuten kiintymyssuhteen malli).
Ne ihmiset, joilla ei ole ollut mitään vaikeuksia saada seurustelukumppaneita, vaan heillä on tarjokkaita liiankin kanssa (niin että torjumisesta tulee vaikeuksia, koska ei haluaisi pahoittaa mieltä) omaavat yleensä yltiöpositiivisen kuvan vastakkaisesta sukupuolesta. He rakastavat miehiä/naisia. Totta kai, koska vastakkainen sukupuoli on aina kohdellut heitä silkkihansikkain, sen sijaan sama sukupuoli on ollut välillä kateellinen. Näin kuva vastakkaisesta sukupuolesta muodostuu positiivisemmaksi kuin kuva samasta sukupuolesta. Miehet/naiset ovat reiluja ja kivoja, heistä on pelkästään hyviä kokemuksia. Oman sukupuolen kanssa taas saa vähän olla varuillaan, koska ei aina tiedä mistä tuulee.
Tähän ilmiöön viittasin, kun aiemmin tässä ketjussa kirjoitin pyramidin huipun miehistä, joiden 12121212 on maininnut olevan naismaisia. Muistaakseni tämä tapahtui siinä yhteydessä, kun joskus useampi vuosi sitten keskusteltiin miesten (palstanaisten aviomiesten) feminismistä ja siitä, miten tällainen mies rakastaa kaikkia naisia kuten esimerkiksi minun mieheni tekee. Tällöin 12121212 viittasi siihen, että muistavatko vaimot, mitä se kaikkien naisten rakastaminen käytännössä tarkoittaa. Hän tosin viittasi siihen pelimiesten kohdalla (ehdotti, että mieheni olisi pelimies), koska hekin rakastavat (tai "rakastavat": rakkaudestahan ei ole kyse) kaikkia naisia, mutta pyramidin huipun miehet rakastavat myös. Muutama muukin nainen siinä ketjussa oli tehnyt saman havainnon.
Tämä kiinnitti huomioni, koska olen aina vitsaillut kaikkien naisten rakastamisesta miehelleni. Hän on kertonut lapsuuden muistonaan rakastaneensa jo ala-asteella kaikkia tyttöjä, mikä minusta on aina ollut liikuttavaa. Hän on myös muistellut mm. miten joku tyttö oli pyöräillyt hänen luokseen 7. luokalla yli 20 km ollakseen pari tuntia hänen kanssaan. Eikä asiassa ollut hänen mielestään mitään ihmeellistä - hän kertoi sen siinä yhteydessä, kun löysin siivotessa vanhoja papereita tämän tytön rakkauskirjeen. (Edes minulle, vaikka olenkin ollut hyvin suosittu tyttö, ei ole tapahtunut mitään tuollaista.) Tämän tyyppiset tapahtumat ovat saaneet mieheni rakastamaan naisia, koska naiset ovat hänen mielessään hyviä ja rakastavia, empaattisia ja luotettavia - tietenkin jossain on olemassa myös muunlaisia, mutta heihin hän on törmännyt hyvin harvoin (ensimmäinen tyttöystävä oli äärimmäisen mustasukkainen ja riitaisa).
Osa yksi päättyy...
Ymmärrän pointtisi mutta olen hieman eri mieltä. Vaikka omat kokemukset ovat aina hyvin subjektiivinen mittari niin otan kuitenkin ne nyt tähän. Sekä minä itse että monet kaverini ovat nuorena olleet niitä vähemmän suosittuja miehiä. Koulussa hyviä mutta sosiaalisesti hieman kömpelöitä nörttejä. Kun katson meidän elämäämme nyt lähellä neljääkymmentä ja vertaan sitä niihin vaikkapa lukioluokan suosituimpiin oppilaisiin niin tulos on melko yllättävä. Jokainen meistä nörteistä on lopulta perustanut perheen mukavan koulutetun naisen kanssa. Jokaisen liitto voi hyvin ja eroja ei ole ollut. Sen sijaan ne suositut ovat ehtineet käydä useimmiten läpi ison liudan eripituisia suhteita, moni on jo ollut aviossa ja eronnut ja parhaimmillaan on jossain uusperhekuviossa. Tai sitten jo vähän katkera yksinhuoltaja tai eroisä.
En nyt ihan heti näe että ne suositut olisivat eläneet paremman elämän vaikka suosiota onkin ollut. Toki riippuu mitä haluaa mutta minä en ainakaan vaihtaisi omaa elämääni siihen mitä moni heistä on viettänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Tuo on muuten totta.
Nuorissa on paljon sellaisia pareja että mies on naista tasokkaampi (geenikomea ja itsevarma), kun taas nainen trimmaa itseään ja miellyttää miestä joka tekee niin kuin haluaa.
Se on käsittelemättä, että miten tasoteoria suhtautuu näihin epäsuhtaisiin pareihin, joita on kyllä vanhemmissakin. Asetelma voi olla myös toisin päin, kuitenkin niin, että elättäjän rooli osuu sille vaatimattomamman näköiselle. Ja nyt en puhu siitä tilanteesta, että molemmat ovat tyytyväisiä kumppaniinsa ja parisuhde sujuu hyvin (vaikka ulkoisesti oltaisiin eri paria), vaan suhteessa on häikkää, pettämistä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa jne.
Kaipa se menee kutakuinkin näin: Tasoteorian mukaisesti pariudutaan aina samassa kerroksessa, ei ylös tai alas, vaan sivusuuntaan. Rentulta mieheltä puuttuu statusta ja resursseja, joita ulkonäkö kompensoi, jolloin hän on naisen kanssa samassa kategoriassa (miehen kohdalla status ja resurssit ovat tärkeämpiä kuin naisen kohdalla). Tasaisen insinöörin valinnut, nuoruudessaan hiukan tavallista nätimpi nainen taas on samassa kerroksessa miehensä kanssa, koska hänen ulkonäkönsä ei ole niin hyvä kuin nuoremana (ei geenikaunis) tai sitten hänellä voi olla mt-ongelmia. Eli he ovat kuin ovatkin samassa kerroksessa eikä kyse ole tyytymisestä (valintatilanteen kannalta, toki avioliitossa myöhemmin voi olla vaikka mitä ongelmia).
Miksi ajatus on se, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa parisuhteen olennaisimpia osatekijöitä on elättäjyys? Juuri tuon takia vaikuttaa siltä, että koko teoria on omaksuttu Amerikasta sopeuttamatta sitä ollenkaan maan olosuhteisiin.
Mistä sitä voi tietää, mitä niitä ulkonäöllisesti epäsuhtaisia pareja yhdistää - ei sitä ulkopuolinen voi mitenkään tietää. Heillähän voi olla yhdistävänä tekijänä vaikkapa aiemmin ketjussa mainitut seksuaaliset preferenssit - tykkäävät vaikka samantyylisestä seksistä - tai sitten jokin muu erityinen yhteinen yhdistävä tekijä. Tai sitten se paremman näköinen omaa jonkin ulkonäöllisen mieltymyksen, mikä toteutuu siinä vähemmän hyvännäköisessä. Usein myös yhdistelmä kaikkia näitä. Tai sitten jotain muuta. Ihmissuhde on niin paljon muutakin kuin se, mikä ulospäin näkyy - itse asiassa se on pääasiassa juuri kaikkea muuta, joten ei olennaista ole ollenkaan se tuntemattomille poseeraaminen. On pelkkää arvailua, että yllättäviin parinmuodostuksiin liittyisi raha tavalla tai toisella - itse melkein veikkaan, että niihin liittyy nimenomaan jokin muu kuin raha, koska raha on verrattain yleinen asia, eli se hyvännäköinen saisi sitä rahaa muualtakin.
Ja koittakaa nyt muistaa, että elämme maassa, jossa on oikeasti ihan kelvollinen sosiaaliturva, ilmaiset koulut, ilmainen terveydenhuolto, toimiva yhteiskunta. Kuinka tärkeää on hankkia itselleen elatus tyytymissuhteen kautta? Miettikää nyt vähän.
Lisäksi pariskunnista yleensä molemmat tekevät täyspäiväistä työtä. Kotirouvia ei pahemmin ole. Se, että naiset ansaitsee yleensä vähemmän, johtuu ihan muista syistä, kuin siitä, että he tekisivät töitä vähemmän.
Ohis, mutta kyllä naiset keskimäärin tekevät vähemmän ansiotyötä kuin miehet. Palkkaero tuntipalkaksi muutettuna onkin selvästi pienempi kuin kokonaisansioiden ero.
Näin varmaan mutta naisen työpäivän pituuteen ei useinkaan lasketa sitä ylimääräistä tuntia päivittäin joka naisella menee lasten vientiin ja hakemiseen päiväkodista tai vastaaviin arjen velvollisuuksiin jotka hoidetaan työmatkan yhteydessä. Niistä kun ei makseta mitään niin ne eivät ole laskelmissa työtä. Puhumattakaan siitä että mies useimmiten hurauttaa suoraan töihin omalla autolla mutta nainen odottelee bussia viimassa ja pakkasessa.
En tiedä, mistä tilastoista nuo tietosi ovat peräisin. Mutta ei se oikein liity lainaamaasi mainintaan siitä, että naisten ja miesten välinen ero kesiansioissa selittyy suureksi osaksi nimen omaan sillä, että miehet tekevät keskimäärin enemmän ansiotyötä.
Tasoteorian yksi perusvirhe on se että se olettaa maksimaalisen kiinnostavuuden olevan se tavoiteltavin asia. Vaikka tätä ei suoraan sanota niin se on kuitenkin se henki siellä taustalla.
Siis suosituin mies tai suosituin nainen olisi automaattisesti myös tyytyväisin ja se joka ei saa niin paljon suosiota on taas tyytymättömämpi.
Mutta suhteethan eivät toimi noin. Ihmisen onnellisuus tulee siitä että hänellä on yksi hyvä suhde, ei siitä että hänellä on hyvin paljon suhteita. Toki vähemmän suositulla on hankalampaa löytää edes se yksi suhde mutta jos hän sen yhden hyvä suhteen löytää niin hän on aivan riittävän onnellinen. Ei hän tarvitse sataa muuta.
Ja käytännössä jokaisella taviksella on mahdollisuus saada se yksi hyvä suhde. Se on lopulta aika paljon itsestä kiinni.
Osa kaksi (katkaisin, koska tähän ei varmaan mahdu kaikkea yhteen viestiin).
Suosittujen ihmisten kuva vastakkaisesta sukupuolesta on ääripositiivinen siis sen vuoksi, että heillä on tasoteorian (ja erityisesti 1212121: n ansiokkaasti kuvaama) haloefekti. Se on myös naisilla, ja se on tutkimuksissa todettu todellinen ilmiö. Esimerkiksi kahdesta yhtä pätevästä valitaan kauniimpi ja miehistä pitempi. Hyvään ulkonäköön liitetetään hyviä luonteenpiirteitä aivan kun 121212 ja monet muutkin tasomiehet ovat kuvanneet. Riittää kun he vain menevät naisen luokse ja sanovat "moi" tai kertovat kevyen vitsin, jolle nainen nauraa. Silloin miehestä tulee "kaikkein symppiksin mies" (=eräs mieheni saama kirjallinen palaute duuneistaan.
Huvittavasti täällä joskus näkee neuvoja, joka on veljellisesti osoitettu toiselle miehelle naisten pokaamiseen ja naisetkin näitä neuvoja mielellään jakavat. "Menet vain puhumaan naisille ja tekemään tuttavuutta." Johon yleensä huomautetaan (aivan oikein), että kun mies, jota naiset eivät yleensä ottaen pidä hyvännäköisenä tekee noin, vastaanotto on useimmiten kalsea.
Edellä kuvatusta asiasta johtuu, että tasoteoria (joka on syntynyt puutteen ja nihilismin seurauksena) kuvaa naisia melko raadollisesti. Sen kuvaus ei ole aivan realistinen, vaan osin värittynyt, koska se on puutteen näkökulma. Tavikset jäävät usein tarkastelun ulkopuolelle lähes kokonaan, vaikka heidän kohdallaan olisi mahdollisuus realistisempaan ajatteluun. Heidän kohtelunsa sekä saman että vastakkaisen sukupuolen taholta on "sitä sun tätä" eli heillä on monenlaisia kokemuksia ja niin muodoin heidän kuvansa pariutumisesta muodostuu realistisemmaksi kuin hyvin suosittujen ja epäsuosittujen kuvaus. Siitä huolimatta he usein vastustavat tasoteoriaa kiivaasti, mikä tietenkin johtuu siitä, etteivät he empiirisen kokemuksensa perusteella tunnista niiden ryhmien kokemuksia, joihin tasoteoriassa pääasiassa pureudutaan (eli pyramidin huipulle ja pyramidin perustaan).
Tasoteoriassa puhutaan vain vähän tavisten pariutumisesta, mikä on on sen suurin heikkous, koska ennustettavuus laskee huomattavasti. Prismatesti on ainoa ja hypergamia tietysti. Mutta vasta tavisten pariutumisen uskottava kuvaus tekisi tasoteoriasta aidosti uskottavan. Monihan siitä on jo huomauttanutkin, tässäkin ketjussa. Eli että jokainen on tiennyt ennestään, että suosituimpin on helppo pariutua ja vähemmän suosittujen vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Tuo on muuten totta.
Nuorissa on paljon sellaisia pareja että mies on naista tasokkaampi (geenikomea ja itsevarma), kun taas nainen trimmaa itseään ja miellyttää miestä joka tekee niin kuin haluaa.
Se on käsittelemättä, että miten tasoteoria suhtautuu näihin epäsuhtaisiin pareihin, joita on kyllä vanhemmissakin. Asetelma voi olla myös toisin päin, kuitenkin niin, että elättäjän rooli osuu sille vaatimattomamman näköiselle. Ja nyt en puhu siitä tilanteesta, että molemmat ovat tyytyväisiä kumppaniinsa ja parisuhde sujuu hyvin (vaikka ulkoisesti oltaisiin eri paria), vaan suhteessa on häikkää, pettämistä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa jne.
Kaipa se menee kutakuinkin näin: Tasoteorian mukaisesti pariudutaan aina samassa kerroksessa, ei ylös tai alas, vaan sivusuuntaan. Rentulta mieheltä puuttuu statusta ja resursseja, joita ulkonäkö kompensoi, jolloin hän on naisen kanssa samassa kategoriassa (miehen kohdalla status ja resurssit ovat tärkeämpiä kuin naisen kohdalla). Tasaisen insinöörin valinnut, nuoruudessaan hiukan tavallista nätimpi nainen taas on samassa kerroksessa miehensä kanssa, koska hänen ulkonäkönsä ei ole niin hyvä kuin nuoremana (ei geenikaunis) tai sitten hänellä voi olla mt-ongelmia. Eli he ovat kuin ovatkin samassa kerroksessa eikä kyse ole tyytymisestä (valintatilanteen kannalta, toki avioliitossa myöhemmin voi olla vaikka mitä ongelmia).
Miksi ajatus on se, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa parisuhteen olennaisimpia osatekijöitä on elättäjyys? Juuri tuon takia vaikuttaa siltä, että koko teoria on omaksuttu Amerikasta sopeuttamatta sitä ollenkaan maan olosuhteisiin.
Mistä sitä voi tietää, mitä niitä ulkonäöllisesti epäsuhtaisia pareja yhdistää - ei sitä ulkopuolinen voi mitenkään tietää. Heillähän voi olla yhdistävänä tekijänä vaikkapa aiemmin ketjussa mainitut seksuaaliset preferenssit - tykkäävät vaikka samantyylisestä seksistä - tai sitten jokin muu erityinen yhteinen yhdistävä tekijä. Tai sitten se paremman näköinen omaa jonkin ulkonäöllisen mieltymyksen, mikä toteutuu siinä vähemmän hyvännäköisessä. Usein myös yhdistelmä kaikkia näitä. Tai sitten jotain muuta. Ihmissuhde on niin paljon muutakin kuin se, mikä ulospäin näkyy - itse asiassa se on pääasiassa juuri kaikkea muuta, joten ei olennaista ole ollenkaan se tuntemattomille poseeraaminen. On pelkkää arvailua, että yllättäviin parinmuodostuksiin liittyisi raha tavalla tai toisella - itse melkein veikkaan, että niihin liittyy nimenomaan jokin muu kuin raha, koska raha on verrattain yleinen asia, eli se hyvännäköinen saisi sitä rahaa muualtakin.
Ja koittakaa nyt muistaa, että elämme maassa, jossa on oikeasti ihan kelvollinen sosiaaliturva, ilmaiset koulut, ilmainen terveydenhuolto, toimiva yhteiskunta. Kuinka tärkeää on hankkia itselleen elatus tyytymissuhteen kautta? Miettikää nyt vähän.
Lisäksi pariskunnista yleensä molemmat tekevät täyspäiväistä työtä. Kotirouvia ei pahemmin ole. Se, että naiset ansaitsee yleensä vähemmän, johtuu ihan muista syistä, kuin siitä, että he tekisivät töitä vähemmän.
Ohis, mutta kyllä naiset keskimäärin tekevät vähemmän ansiotyötä kuin miehet. Palkkaero tuntipalkaksi muutettuna onkin selvästi pienempi kuin kokonaisansioiden ero.
Näin varmaan mutta naisen työpäivän pituuteen ei useinkaan lasketa sitä ylimääräistä tuntia päivittäin joka naisella menee lasten vientiin ja hakemiseen päiväkodista tai vastaaviin arjen velvollisuuksiin jotka hoidetaan työmatkan yhteydessä. Niistä kun ei makseta mitään niin ne eivät ole laskelmissa työtä. Puhumattakaan siitä että mies useimmiten hurauttaa suoraan töihin omalla autolla mutta nainen odottelee bussia viimassa ja pakkasessa.
En tiedä, mistä tilastoista nuo tietosi ovat peräisin. Mutta ei se oikein liity lainaamaasi mainintaan siitä, että naisten ja miesten välinen ero kesiansioissa selittyy suureksi osaksi nimen omaan sillä, että miehet tekevät keskimäärin enemmän ansiotyötä.
Se liittyy sikäli että se tuo esiin sen miten yhteiskunta (ja monet miehet) eivät näe sitä miten moni palkaton työ mahdollistaa sen palkallisen työn tekemisen. Se mies ei voi tehdä pidempää päivää jos hänen pitää olla hakemassa lapset päiväkodista jo neljältä. Mutta jos nainen hakee lapset niin sitä ei lasketa naisen työksi mutta miehen sillä aikaa tekemä työ lasketaan.
Vierailija kirjoitti:
Osa kaksi (katkaisin, koska tähän ei varmaan mahdu kaikkea yhteen viestiin).
Suosittujen ihmisten kuva vastakkaisesta sukupuolesta on ääripositiivinen siis sen vuoksi, että heillä on tasoteorian (ja erityisesti 1212121: n ansiokkaasti kuvaama) haloefekti. Se on myös naisilla, ja se on tutkimuksissa todettu todellinen ilmiö. Esimerkiksi kahdesta yhtä pätevästä valitaan kauniimpi ja miehistä pitempi. Hyvään ulkonäköön liitetetään hyviä luonteenpiirteitä aivan kun 121212 ja monet muutkin tasomiehet ovat kuvanneet. Riittää kun he vain menevät naisen luokse ja sanovat "moi" tai kertovat kevyen vitsin, jolle nainen nauraa. Silloin miehestä tulee "kaikkein symppiksin mies" (=eräs mieheni saama kirjallinen palaute duuneistaan.
Huvittavasti täällä joskus näkee neuvoja, joka on veljellisesti osoitettu toiselle miehelle naisten pokaamiseen ja naisetkin näitä neuvoja mielellään jakavat. "Menet vain puhumaan naisille ja tekemään tuttavuutta." Johon yleensä huomautetaan (aivan oikein), että kun mies, jota naiset eivät yleensä ottaen pidä hyvännäköisenä tekee noin, vastaanotto on useimmiten kalsea.
Edellä kuvatusta asiasta johtuu, että tasoteoria (joka on syntynyt puutteen ja nihilismin seurauksena) kuvaa naisia melko raadollisesti. Sen kuvaus ei ole aivan realistinen, vaan osin värittynyt, koska se on puutteen näkökulma. Tavikset jäävät usein tarkastelun ulkopuolelle lähes kokonaan, vaikka heidän kohdallaan olisi mahdollisuus realistisempaan ajatteluun. Heidän kohtelunsa sekä saman että vastakkaisen sukupuolen taholta on "sitä sun tätä" eli heillä on monenlaisia kokemuksia ja niin muodoin heidän kuvansa pariutumisesta muodostuu realistisemmaksi kuin hyvin suosittujen ja epäsuosittujen kuvaus. Siitä huolimatta he usein vastustavat tasoteoriaa kiivaasti, mikä tietenkin johtuu siitä, etteivät he empiirisen kokemuksensa perusteella tunnista niiden ryhmien kokemuksia, joihin tasoteoriassa pääasiassa pureudutaan (eli pyramidin huipulle ja pyramidin perustaan).
Tasoteoriassa puhutaan vain vähän tavisten pariutumisesta, mikä on on sen suurin heikkous, koska ennustettavuus laskee huomattavasti. Prismatesti on ainoa ja hypergamia tietysti. Mutta vasta tavisten pariutumisen uskottava kuvaus tekisi tasoteoriasta aidosti uskottavan. Monihan siitä on jo huomauttanutkin, tässäkin ketjussa. Eli että jokainen on tiennyt ennestään, että suosituimpin on helppo pariutua ja vähemmän suosittujen vaikeaa.
Mitä olen itse miehiä kuunnellut niin kyllä se ihan normimies joka on saanut vaikka monienkin vaikeuksien jälkeen sen norminaisen rinnalleen on yleensä oikein tyytyväinen tilanteeseensa ja omaa varsin positiivisen kuvan naisista. Tämä siis vaikka ei olisikaan ollut kovin suosittu.
Ne katkerat ja naisista negatiivisesti ajattelevat löytyvät sitten niistä jotka eivät ole koskaan naista saaneet ja paradoksaalisesti usein myös niiden pelimiesten joukosta. Heidänkin naiskuvansa on usein aika vääristynyt ja saattaa nähdä naiset vain objekteina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käykö tämän yhden tyypin nais- ja miessivupersoonat täällä keskenään tätä pseudotieteellistä tasoteiriakeskustelua 😅? Tyyli aivan sama ja näköjään aina paikalla samaan aikaan.
Mene ihmeessä vähän ulkoilemaan välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Tuo on muuten totta.
Nuorissa on paljon sellaisia pareja että mies on naista tasokkaampi (geenikomea ja itsevarma), kun taas nainen trimmaa itseään ja miellyttää miestä joka tekee niin kuin haluaa.
Se on käsittelemättä, että miten tasoteoria suhtautuu näihin epäsuhtaisiin pareihin, joita on kyllä vanhemmissakin. Asetelma voi olla myös toisin päin, kuitenkin niin, että elättäjän rooli osuu sille vaatimattomamman näköiselle. Ja nyt en puhu siitä tilanteesta, että molemmat ovat tyytyväisiä kumppaniinsa ja parisuhde sujuu hyvin (vaikka ulkoisesti oltaisiin eri paria), vaan suhteessa on häikkää, pettämistä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa jne.
Kaipa se menee kutakuinkin näin: Tasoteorian mukaisesti pariudutaan aina samassa kerroksessa, ei ylös tai alas, vaan sivusuuntaan. Rentulta mieheltä puuttuu statusta ja resursseja, joita ulkonäkö kompensoi, jolloin hän on naisen kanssa samassa kategoriassa (miehen kohdalla status ja resurssit ovat tärkeämpiä kuin naisen kohdalla). Tasaisen insinöörin valinnut, nuoruudessaan hiukan tavallista nätimpi nainen taas on samassa kerroksessa miehensä kanssa, koska hänen ulkonäkönsä ei ole niin hyvä kuin nuoremana (ei geenikaunis) tai sitten hänellä voi olla mt-ongelmia. Eli he ovat kuin ovatkin samassa kerroksessa eikä kyse ole tyytymisestä (valintatilanteen kannalta, toki avioliitossa myöhemmin voi olla vaikka mitä ongelmia).
Olet oikeilla linjoilla mitä tulee tasoteoriaan. Yksi olennainen asia on kuitenkin naisen tunne tyytymisestä, kun hän on saanut seurustella tasokkaamman miehen kanssa nuorempana eikä välttämättä koe tasonsa laskeneen (naiset kokevat ulkonäkönsä parhaimmaksi kolmekymppisinä, ja arvioivat itse oman tasonsa joissain asioissa eri tavalla kuin miehet). Nainen voi kokea että mies on onnekas saatuaan hänet, ja nainen on onnekas saatuaan "tämän kaiken" häistä lapsiin ja asuntoon. Huomaatko eron?
Siksi miehen kannattaa katsoa naisen historiaa.
Sekin jos nainen on pitänyt huolta itsestään komistusta miellyttäessään mutta insinöörin kanssa vaihdetaan ylipaino-, ja verkkarilinjalle, kertoo jotain.
Kyllä, olet mielestäni tässä oikeassa.
On fiksua seurata seurustelukumppanin käyttäytymistä ja selvittää, onko tämä oikeasti rakastunut mikä ilmenee nimenomaan miellyttämisenhaluna niin ulkoisesti kuin käytöksenkin puolesta. On tavallaan sama mistä miellyttämisen halun puute johtuu (eikä sitä varmuudella ehkä selville saakaan), mutta siinä tilanteessa mielestäni kannattaa miettiä onko suhde säilyttämisen arvoinen. Ihmisellä voi nimittäin olla vaikka isojakin ongelmia, mutta silti hän selkeästi rakastaa ja arvostaa sekä kunnioittaa puolisoaan, jolloin tilanne muuttuu eli suhde on säilyttämsen arvoinen. Parisuhteen tarkoitus on ratkaista kaikkia elämän ongelmia yhdessä ja monesti se myös onnistuu, jos vain aitoa rakkautta riittää.
Ei tarvitse olla virheetön eikä rakkautta voi muutenkaan ansaita. Tästä käsittääkseni puhut, kun puhut, että et halua naista, joka haluaa kauttasi vain perhepaketin.
Mielenkiintoinen seikka tuossa on monien naisten taipumus ihastua miehiin jotka eivät pyri miellyttämän naista. Hypergamia selittää tämän suurelta osin, mutta monet naiset myös viehättyvät tämän tyyppisestä käytöksestä miehessä koska se koetaan itsevarmuutena ja osoituksena korkeasta asemasta. Se on yleisempää kuin naiset myöntävät.
Mutta kyllähän se asia on niin kuin tässä kirjoitat. Jos nainen miellytti komeaa exäänsä kun taas insinöörin on osoitettava kelpoisuutensa eikä nainen sittenkään ala tätä miellyttämään, tutkan pitäisi varoittaa.
Nyt pitää hoitaa muutama asia, kiitokset tälle palstalle harvinaisesta asiallisesta keskustelusta.
Hyvä pointti, enpä tullutkaan ajatelleeksi tuota kautta.
Turvaton kiintymyssuhde tuo mukanaan useimmiten juuri sen asian, ettei tunnisteta muiden motiiveja oikein. Kun lapsesta asti on saanut osakseen vaikkapa kaksoisviestintää ja epäjohdonmukaisesti vaihtelevia kiintymyksen, inhon tai moittimisen ilmauksia, niin sellainen toimintatapa sekoittuu rakkauteen. Se on tuttua ja turvatonta. Riippuvuuden, epätoivon, riitelyn, on-off-vuoristoradan tunteet ovat suurta rakkautta eikä se, mitä muut pitävät rakkautena (turvallisuus, hyvän olon tunne, tasaisuus) tunnu miltään tai se tuntuu tylsältä.
Itsevarmuus on tällöin sekä itsessä että muissa pseudo-itsevarmuutta, joka perustuu tunteiden eristämiseen ja torjumiseen, konktaktin välttämiseen, koska se tuntuu vaaralliselta. Muista ei haluta olla riippuvaisia, etteivät he heilauta puolustusmekanismien panssaria, jolla ihminen ylläpitää näennäistä vakauttaan.
Itsevarmuus on tuolloin sitä, ettei ole "nössö" eli ei pyri miellyttämään naista eikä muitakaan, vaan pitää jännityksessä. Näin ylläpidetään turvatonta kiintymyssuhdetta, sillä se on ainoa maailma, jossa osataan toimia. Ikäviin asioihin ollaan totuttu, eikä ole kykyä ottaa hyvää vastaan, vaikka joku sitä tarjoaisikin. Siitäkin syystä, ettei hyvää tahtoa yksinkertaisesti tunnisteta.
Turvattomille maailma on vaarallinen paikka, eivätkä he luota muiden hyviin tarkoituksiin. Sen vuoksi on tarve olla aina niskan päällä, jota pidetään itsevarmuutena. Tällaisilla ihmisillä on sadomasokistisia, riitaisia suhteita eli joskus voi olla niin päin samalla henkilöllä, että nainen vuorostaan on se "itsevarma" (pseudo-itsevarma), joka piinaa miestä välinpitämättömyydella ja ei-miellyttämisellä. Myös vastaavilla miehillä on silloin vuoroin lapatossunaisia ja "hulluja naisia". Ja tämä on melko yleinenkin parisuhdemalli, joka usein jatkuu hamaan vanhuuteen.
Erinomaisesti kuvattu. Ihmisen parisuhdetilanne on yleensä heijastuma hänen lapsuuden kiintymyssuhdemalleistaan.
Onko siis niin, että tasoteoria kuvaa ihmisiä, joilla on kiintymyssuhdevaurio? Nimittäin samalla teoriallahan ei voi kuvata turvallisen ja turvattoman kiintymyssuhdemallin ihmisten lähisuhteita.
Ja joku teoria menneisyydestä on, et ihminen rakastuu, koska on kiintymyssuhdemallissa on valuvikoja. Rakastuminen perustuu tarpeeseen saada täytettyä ne puutteet tai viat. Ilman niitä, ihminen on eheä, eikä tarvetta rakastumiseen ole.
No ei ihan näinkään. Turvallisen kiintymyssuhteen omaava ihminen kyllä rakastuu myös, mutta hänen rakastumisensa ja suhteensa ei saa epäterveitä ja vahingoittavia piirteitä. Jos ihminen ei kykene rakastumaan ja kiintymään, hän on lähinnä tunnekylmä eli jonkin vaurion saanut siinäkin. On ihan terveen ihmisen merkki, että kykenee kiintymään, luottamaan, rakastumaan, rakentamaan hyvää suhdetta ja ilmaisemaan tunteitaan.
Niin, tuo on teoria, en missään väittänyt sen olevan tosi. Se perustuu siihen ajatukseen, että vauvalla on tarve olla yhtä äitinsä kanssa. Ja sitten kun sen oman erillisyyden tajuaa, siinä jotenkin vaurioituu ja sit sitä yhteyttä pyritään saamaan takaisin rakastumalla.
Ja siis teoria, kuten nämä taso- ja markkina-arvo. Joku joskus tuohonkin uskonut. en minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kaksi (katkaisin, koska tähän ei varmaan mahdu kaikkea yhteen viestiin).
Suosittujen ihmisten kuva vastakkaisesta sukupuolesta on ääripositiivinen siis sen vuoksi, että heillä on tasoteorian (ja erityisesti 1212121: n ansiokkaasti kuvaama) haloefekti. Se on myös naisilla, ja se on tutkimuksissa todettu todellinen ilmiö. Esimerkiksi kahdesta yhtä pätevästä valitaan kauniimpi ja miehistä pitempi. Hyvään ulkonäköön liitetetään hyviä luonteenpiirteitä aivan kun 121212 ja monet muutkin tasomiehet ovat kuvanneet. Riittää kun he vain menevät naisen luokse ja sanovat "moi" tai kertovat kevyen vitsin, jolle nainen nauraa. Silloin miehestä tulee "kaikkein symppiksin mies" (=eräs mieheni saama kirjallinen palaute duuneistaan.
Huvittavasti täällä joskus näkee neuvoja, joka on veljellisesti osoitettu toiselle miehelle naisten pokaamiseen ja naisetkin näitä neuvoja mielellään jakavat. "Menet vain puhumaan naisille ja tekemään tuttavuutta." Johon yleensä huomautetaan (aivan oikein), että kun mies, jota naiset eivät yleensä ottaen pidä hyvännäköisenä tekee noin, vastaanotto on useimmiten kalsea.
Edellä kuvatusta asiasta johtuu, että tasoteoria (joka on syntynyt puutteen ja nihilismin seurauksena) kuvaa naisia melko raadollisesti. Sen kuvaus ei ole aivan realistinen, vaan osin värittynyt, koska se on puutteen näkökulma. Tavikset jäävät usein tarkastelun ulkopuolelle lähes kokonaan, vaikka heidän kohdallaan olisi mahdollisuus realistisempaan ajatteluun. Heidän kohtelunsa sekä saman että vastakkaisen sukupuolen taholta on "sitä sun tätä" eli heillä on monenlaisia kokemuksia ja niin muodoin heidän kuvansa pariutumisesta muodostuu realistisemmaksi kuin hyvin suosittujen ja epäsuosittujen kuvaus. Siitä huolimatta he usein vastustavat tasoteoriaa kiivaasti, mikä tietenkin johtuu siitä, etteivät he empiirisen kokemuksensa perusteella tunnista niiden ryhmien kokemuksia, joihin tasoteoriassa pääasiassa pureudutaan (eli pyramidin huipulle ja pyramidin perustaan).
Tasoteoriassa puhutaan vain vähän tavisten pariutumisesta, mikä on on sen suurin heikkous, koska ennustettavuus laskee huomattavasti. Prismatesti on ainoa ja hypergamia tietysti. Mutta vasta tavisten pariutumisen uskottava kuvaus tekisi tasoteoriasta aidosti uskottavan. Monihan siitä on jo huomauttanutkin, tässäkin ketjussa. Eli että jokainen on tiennyt ennestään, että suosituimpin on helppo pariutua ja vähemmän suosittujen vaikeaa.
Mitä olen itse miehiä kuunnellut niin kyllä se ihan normimies joka on saanut vaikka monienkin vaikeuksien jälkeen sen norminaisen rinnalleen on yleensä oikein tyytyväinen tilanteeseensa ja omaa varsin positiivisen kuvan naisista. Tämä siis vaikka ei olisikaan ollut kovin suosittu.
Ne katkerat ja naisista negatiivisesti ajattelevat löytyvät sitten niistä jotka eivät ole koskaan naista saaneet ja paradoksaalisesti usein myös niiden pelimiesten joukosta. Heidänkin naiskuvansa on usein aika vääristynyt ja saattaa nähdä naiset vain objekteina.
Tasoteoriaan uskovat vain katkerat ja tunnevammaiset miesasiamiehet (sitaateissa) ja pari pick me -naista. Se kertoo kaiken tarvittavan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syistä miksi tasoteoria on minua kiinnostanut on se, että sen käsittely ja muotoilut tuovat esille miten valtavan suuri merkitys vastakkaisen sukupuolen suosiolla ihmiseen on. Sen vaikutus todella on aivan irrallaan muista asioista (erityisesti ulkonäön), joita myös pidän tärkeinä (kuten kiintymyssuhteen malli).
Ne ihmiset, joilla ei ole ollut mitään vaikeuksia saada seurustelukumppaneita, vaan heillä on tarjokkaita liiankin kanssa (niin että torjumisesta tulee vaikeuksia, koska ei haluaisi pahoittaa mieltä) omaavat yleensä yltiöpositiivisen kuvan vastakkaisesta sukupuolesta. He rakastavat miehiä/naisia. Totta kai, koska vastakkainen sukupuoli on aina kohdellut heitä silkkihansikkain, sen sijaan sama sukupuoli on ollut välillä kateellinen. Näin kuva vastakkaisesta sukupuolesta muodostuu positiivisemmaksi kuin kuva samasta sukupuolesta. Miehet/naiset ovat reiluja ja kivoja, heistä on pelkästään hyviä kokemuksia. Oman sukupuolen kanssa taas saa vähän olla varuillaan, koska ei aina tiedä mistä tuulee.
Tähän ilmiöön viittasin, kun aiemmin tässä ketjussa kirjoitin pyramidin huipun miehistä, joiden 12121212 on maininnut olevan naismaisia. Muistaakseni tämä tapahtui siinä yhteydessä, kun joskus useampi vuosi sitten keskusteltiin miesten (palstanaisten aviomiesten) feminismistä ja siitä, miten tällainen mies rakastaa kaikkia naisia kuten esimerkiksi minun mieheni tekee. Tällöin 12121212 viittasi siihen, että muistavatko vaimot, mitä se kaikkien naisten rakastaminen käytännössä tarkoittaa. Hän tosin viittasi siihen pelimiesten kohdalla (ehdotti, että mieheni olisi pelimies), koska hekin rakastavat (tai "rakastavat": rakkaudestahan ei ole kyse) kaikkia naisia, mutta pyramidin huipun miehet rakastavat myös. Muutama muukin nainen siinä ketjussa oli tehnyt saman havainnon.
Tämä kiinnitti huomioni, koska olen aina vitsaillut kaikkien naisten rakastamisesta miehelleni. Hän on kertonut lapsuuden muistonaan rakastaneensa jo ala-asteella kaikkia tyttöjä, mikä minusta on aina ollut liikuttavaa. Hän on myös muistellut mm. miten joku tyttö oli pyöräillyt hänen luokseen 7. luokalla yli 20 km ollakseen pari tuntia hänen kanssaan. Eikä asiassa ollut hänen mielestään mitään ihmeellistä - hän kertoi sen siinä yhteydessä, kun löysin siivotessa vanhoja papereita tämän tytön rakkauskirjeen. (Edes minulle, vaikka olenkin ollut hyvin suosittu tyttö, ei ole tapahtunut mitään tuollaista.) Tämän tyyppiset tapahtumat ovat saaneet mieheni rakastamaan naisia, koska naiset ovat hänen mielessään hyviä ja rakastavia, empaattisia ja luotettavia - tietenkin jossain on olemassa myös muunlaisia, mutta heihin hän on törmännyt hyvin harvoin (ensimmäinen tyttöystävä oli äärimmäisen mustasukkainen ja riitaisa).
Osa yksi päättyy...
Ymmärrän pointtisi mutta olen hieman eri mieltä. Vaikka omat kokemukset ovat aina hyvin subjektiivinen mittari niin otan kuitenkin ne nyt tähän. Sekä minä itse että monet kaverini ovat nuorena olleet niitä vähemmän suosittuja miehiä. Koulussa hyviä mutta sosiaalisesti hieman kömpelöitä nörttejä. Kun katson meidän elämäämme nyt lähellä neljääkymmentä ja vertaan sitä niihin vaikkapa lukioluokan suosituimpiin oppilaisiin niin tulos on melko yllättävä. Jokainen meistä nörteistä on lopulta perustanut perheen mukavan koulutetun naisen kanssa. Jokaisen liitto voi hyvin ja eroja ei ole ollut. Sen sijaan ne suositut ovat ehtineet käydä useimmiten läpi ison liudan eripituisia suhteita, moni on jo ollut aviossa ja eronnut ja parhaimmillaan on jossain uusperhekuviossa. Tai sitten jo vähän katkera yksinhuoltaja tai eroisä.
En nyt ihan heti näe että ne suositut olisivat eläneet paremman elämän vaikka suosiota onkin ollut. Toki riippuu mitä haluaa mutta minä en ainakaan vaihtaisi omaa elämääni siihen mitä moni heistä on viettänyt.
Nyt ymmärsit hieman väärin. En missään tapauksessa tarkoittanut, että suositut elävät paremman elämän. Useimmiten se voi olla jopa päinvastoin, koska 1) komeat ja kauniit myös saavat kärsiä siitä, että ovat erilaisia kuten kaikki erilaiset 2) se että pariutuu helposti ja voi valita isosta valikoimasta ei takaa parisuhteen eikä minkään muunkaan onnistumista, vaan siihen vaikuttavat ihan muut asiat (pääosin kiintymyssuhteen laatu).
Olen melko varma siitä, että kokemuksesi edustaa tavallisen, mukavannäköisen miehen kokemusta, ja olen sitä mieltä, että tämän ryhmän kokemukset pääosin puuttuvat tasoteoriasta. Joka ei siis kuvaa onnellisuutta tai mitään muutakaan parisuhteessa tapahtuvaa asiaa (hypergamiaa lukuunottamatta), vaan ainoastaan pyrkii kuvaamaan sitä miten pariutumisen markkinat menevät. Älkää lisätkö teoriaan mitään muuta, niin ymmärrätte mistä on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syistä miksi tasoteoria on minua kiinnostanut on se, että sen käsittely ja muotoilut tuovat esille miten valtavan suuri merkitys vastakkaisen sukupuolen suosiolla ihmiseen on. Sen vaikutus todella on aivan irrallaan muista asioista (erityisesti ulkonäön), joita myös pidän tärkeinä (kuten kiintymyssuhteen malli).
Ne ihmiset, joilla ei ole ollut mitään vaikeuksia saada seurustelukumppaneita, vaan heillä on tarjokkaita liiankin kanssa (niin että torjumisesta tulee vaikeuksia, koska ei haluaisi pahoittaa mieltä) omaavat yleensä yltiöpositiivisen kuvan vastakkaisesta sukupuolesta. He rakastavat miehiä/naisia. Totta kai, koska vastakkainen sukupuoli on aina kohdellut heitä silkkihansikkain, sen sijaan sama sukupuoli on ollut välillä kateellinen. Näin kuva vastakkaisesta sukupuolesta muodostuu positiivisemmaksi kuin kuva samasta sukupuolesta. Miehet/naiset ovat reiluja ja kivoja, heistä on pelkästään hyviä kokemuksia. Oman sukupuolen kanssa taas saa vähän olla varuillaan, koska ei aina tiedä mistä tuulee.
Tähän ilmiöön viittasin, kun aiemmin tässä ketjussa kirjoitin pyramidin huipun miehistä, joiden 12121212 on maininnut olevan naismaisia. Muistaakseni tämä tapahtui siinä yhteydessä, kun joskus useampi vuosi sitten keskusteltiin miesten (palstanaisten aviomiesten) feminismistä ja siitä, miten tällainen mies rakastaa kaikkia naisia kuten esimerkiksi minun mieheni tekee. Tällöin 12121212 viittasi siihen, että muistavatko vaimot, mitä se kaikkien naisten rakastaminen käytännössä tarkoittaa. Hän tosin viittasi siihen pelimiesten kohdalla (ehdotti, että mieheni olisi pelimies), koska hekin rakastavat (tai "rakastavat": rakkaudestahan ei ole kyse) kaikkia naisia, mutta pyramidin huipun miehet rakastavat myös. Muutama muukin nainen siinä ketjussa oli tehnyt saman havainnon.
Tämä kiinnitti huomioni, koska olen aina vitsaillut kaikkien naisten rakastamisesta miehelleni. Hän on kertonut lapsuuden muistonaan rakastaneensa jo ala-asteella kaikkia tyttöjä, mikä minusta on aina ollut liikuttavaa. Hän on myös muistellut mm. miten joku tyttö oli pyöräillyt hänen luokseen 7. luokalla yli 20 km ollakseen pari tuntia hänen kanssaan. Eikä asiassa ollut hänen mielestään mitään ihmeellistä - hän kertoi sen siinä yhteydessä, kun löysin siivotessa vanhoja papereita tämän tytön rakkauskirjeen. (Edes minulle, vaikka olenkin ollut hyvin suosittu tyttö, ei ole tapahtunut mitään tuollaista.) Tämän tyyppiset tapahtumat ovat saaneet mieheni rakastamaan naisia, koska naiset ovat hänen mielessään hyviä ja rakastavia, empaattisia ja luotettavia - tietenkin jossain on olemassa myös muunlaisia, mutta heihin hän on törmännyt hyvin harvoin (ensimmäinen tyttöystävä oli äärimmäisen mustasukkainen ja riitaisa).
Osa yksi päättyy...
Ymmärrän pointtisi mutta olen hieman eri mieltä. Vaikka omat kokemukset ovat aina hyvin subjektiivinen mittari niin otan kuitenkin ne nyt tähän. Sekä minä itse että monet kaverini ovat nuorena olleet niitä vähemmän suosittuja miehiä. Koulussa hyviä mutta sosiaalisesti hieman kömpelöitä nörttejä. Kun katson meidän elämäämme nyt lähellä neljääkymmentä ja vertaan sitä niihin vaikkapa lukioluokan suosituimpiin oppilaisiin niin tulos on melko yllättävä. Jokainen meistä nörteistä on lopulta perustanut perheen mukavan koulutetun naisen kanssa. Jokaisen liitto voi hyvin ja eroja ei ole ollut. Sen sijaan ne suositut ovat ehtineet käydä useimmiten läpi ison liudan eripituisia suhteita, moni on jo ollut aviossa ja eronnut ja parhaimmillaan on jossain uusperhekuviossa. Tai sitten jo vähän katkera yksinhuoltaja tai eroisä.
En nyt ihan heti näe että ne suositut olisivat eläneet paremman elämän vaikka suosiota onkin ollut. Toki riippuu mitä haluaa mutta minä en ainakaan vaihtaisi omaa elämääni siihen mitä moni heistä on viettänyt.
Nyt ymmärsit hieman väärin. En missään tapauksessa tarkoittanut, että suositut elävät paremman elämän. Useimmiten se voi olla jopa päinvastoin, koska 1) komeat ja kauniit myös saavat kärsiä siitä, että ovat erilaisia kuten kaikki erilaiset 2) se että pariutuu helposti ja voi valita isosta valikoimasta ei takaa parisuhteen eikä minkään muunkaan onnistumista, vaan siihen vaikuttavat ihan muut asiat (pääosin kiintymyssuhteen laatu).
Olen melko varma siitä, että kokemuksesi edustaa tavallisen, mukavannäköisen miehen kokemusta, ja olen sitä mieltä, että tämän ryhmän kokemukset pääosin puuttuvat tasoteoriasta. Joka ei siis kuvaa onnellisuutta tai mitään muutakaan parisuhteessa tapahtuvaa asiaa (hypergamiaa lukuunottamatta), vaan ainoastaan pyrkii kuvaamaan sitä miten pariutumisen markkinat menevät. Älkää lisätkö teoriaan mitään muuta, niin ymmärrätte mistä on kyse.
Itse asiassa se ei kuvaa edes varsinaisesti pariutumisen markkinoita kokonaisuutena vaan vain sitä ensihetkeä eli saako nopeasti ja usein positiivista vastakaikua. Se siis kuvaa enemmän sitä satunnaisen seksin hakemisen dynamiikkaa kuin pitkän hyvän parisuhteen löytämisen ja saamisen dynamiikkaa. Nämä kun ovat kaksi aika eri asiaa.
Ja se on se suurin heikkous tai ainakin se mitä tasoteorian yhteydessä ei juuri muisteta mainita.
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:
1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)
2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)
Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.
Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.
Uteliaisuudesta kysyn, että minkä vuoksi naisten tasojen määrittely on mielestäsi vaikeampaa?
Koska miehillä valintapreferenssit ovat huomattavasti laajemmat kuin naisilla, osin biologiasta johtuen ja osin pakon sanelemana. Joten pelkästään miesten toimintaa tarkastelemalla ei saada niin helposti sitä huippujoukkoa eristettyä kuin naisten kohdalla. Miehet myös tyytyvät useimmin kuin naiset, koska miesten biologiaan on koodattu tarve levittää siementä mahdollisimman moneen naiseen kun taas naiset panostavat laadukkaiden geenien haalimiseen määrän sijasta.
Okei, ymmärrän mitä tarkoitat.
Tasoteoria ei kuitenkaan perustu sille, että kerrokset olisivat eriarvoisia, vaan siinähän kuvataan kysyntää ja tarjontaa. Minusta nimitys tasoteoria ei ole sen vuoksi niin onnistunut kuin markkina-arvoteoria, joka väistää idean arvottamisesta (ainakin osittain) ja tyytyy kuvaamaan kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuksia isommassa mittakaavassa. Nimitys parisuhdemarkkina myös kantaa mukanaan kontekstuaalisen aspektin eli sen, että kenenkään määreet eivät ole absoluuttisia samalla tavalla kuin luku 7.
Ajatus eri kerroksista, joissa ihmiset pariutuvat on mielestäni myös hyvä sen vuoksi, että se väistää arvottamisen. Ja se miksi välttelen arvottamisen ideaa johtuu sitten tietenkin siitä, josta aiemmin jo kirjoitin, että en usko, että tyytymissuhteet kuitenkaan ovat mikään iso ilmiö, vaikka niitä onkin. Suurin osa pariutuu, koska rakastaa.
Ehkä 121212 ilmaantuu tähän kertomaan omat ajatuksensa.
Tasoteoria on vain toinen nimi markkina-arvoteorialle.
Kun puhutaan kerroksista, sen voi helposti ymmärtää virheellisesti siten että kerros olisi tietty alakategoria kuten hipit tai rokkarit. Kerros tarkoittaa juurikin tasoa, joka määrittyy vastakkaisen sukupuolen arvostamien asioiden kuten ulkonäön ja statuksen kautta. Piirien koko määrittää sen kuinka korkeatasoinen ko. piirien huippuyksilö on. Esimerkiksi multimiljonääri-liikemiehellä on valittavanaan huomattavasti enemmän ja tasokkaampia naisia kuin mp-jengipomolla.
Henkilökohtainen maku, sattuma, alakategoria, jne puolestaan määrittävät sen ketkä saman kerroksen asukkaista päätyvät yksiin.
En minäkään usko että monetkaan naiset tyytyisivät tietoisesti tai laskelmoisivat parempaa elämää insinöörin kanssa. Kyse on muista asioista joita nainen haluaa, ja saadakseen ne hän alkaa uskomaan että insinööri olisikin hyvä mies (vaikkei olekaan niin komea kuin nainen olisi toivonut jne). Kyse on vastaavasta ilmiöstä kuin mainitsemasi kalibrointi; eli saadakseen haluamansa, nainen alkaa pitämään kaiken sen mahdollistajaa hyvänä valintana, ja ihastuu tähän aidosti.
Kyllä, uskon samaan kuin sinäkin, että rakkaus turvalliseen perusinsinööriin on aitoa. Joskin laimeampaa kuin nuoruuden jännis-poikkiksen kanssa, ja enemmän turvaan pohjautuvaa. Kaikkea kuitenkin ajaa naisen muut tarpeet, suurempi kokonaisuus. Ja kun miestä ei enää tarvita "kokonaispaketin" hankkimisessa, nainen hiljalleen palaa siihen mikä häntä sytyttää eniten tunnetasolla. Insinööri on kuin onkin liian tylsä, liian varovainen seksissä, liian juro.
Lehdessä oli muuten juuri artikkeli asioista joita naiset toivoisivat saavansa seksissä, mutta eivät saa. Top 2 oli sama kuin aina: kiusoittelevat ja mielikuvitukselliset esileikit, jälkihoito tunteista puhumisineen, se kun mies ottaisi rajusti ja spontaanisti, ja miehelle alistuminen. Taas kerran, tasainen ja turvallinen mies on liian tylsä ja väritön.
Seksuaalinen yhteensopivuus on erittäin tärkeää. Mutta miksi insinööri ei voisi olla kaikkea tuota, mitä seksistä haetaan? Se mitä esim. itse tiedän bdsm-alakulttuurista, niin siellä on hyvinkin monelaisia ihmisiä. Varmasti jokunen insinöörikin. Ja se, että jonkun kanssa voi olla intohimoista, villiä, kokeilevaa ja bdsm-henkistä seksiä, ei mitenkään poissulje sitä, etteikö sama ihminen voisi olla ihmisenä ja kumppanina tasainen ja turvallinen. Ja samoin tasainen ja turvallinen mies voi olla romanttinen ja kiinnostava persoona. Eiväthän nämä sulje toisiaan pois.
Mutta sitten, jos mies on tasainen ja turvallinen SEKÄ lisäksi tylsä persoona ja tylsä seksissä, niin onko ihme, ettei tällainen suhde kanna pitkälle? Ja miksi sen pitäisikään? Kuten sanoin, seksuaalinen yhteensopivuus on todella tärkeää, mutta moni ei oikein ole sisäistänytkään, kuinka tärkeää.
Ovatko teorian naiset siis aina halukkaita vain villiin seksiin? Mikään tavisselainen ei siis kiinnosta pidemmän päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kaksi (katkaisin, koska tähän ei varmaan mahdu kaikkea yhteen viestiin).
Suosittujen ihmisten kuva vastakkaisesta sukupuolesta on ääripositiivinen siis sen vuoksi, että heillä on tasoteorian (ja erityisesti 1212121: n ansiokkaasti kuvaama) haloefekti. Se on myös naisilla, ja se on tutkimuksissa todettu todellinen ilmiö. Esimerkiksi kahdesta yhtä pätevästä valitaan kauniimpi ja miehistä pitempi. Hyvään ulkonäköön liitetetään hyviä luonteenpiirteitä aivan kun 121212 ja monet muutkin tasomiehet ovat kuvanneet. Riittää kun he vain menevät naisen luokse ja sanovat "moi" tai kertovat kevyen vitsin, jolle nainen nauraa. Silloin miehestä tulee "kaikkein symppiksin mies" (=eräs mieheni saama kirjallinen palaute duuneistaan.
Huvittavasti täällä joskus näkee neuvoja, joka on veljellisesti osoitettu toiselle miehelle naisten pokaamiseen ja naisetkin näitä neuvoja mielellään jakavat. "Menet vain puhumaan naisille ja tekemään tuttavuutta." Johon yleensä huomautetaan (aivan oikein), että kun mies, jota naiset eivät yleensä ottaen pidä hyvännäköisenä tekee noin, vastaanotto on useimmiten kalsea.
Edellä kuvatusta asiasta johtuu, että tasoteoria (joka on syntynyt puutteen ja nihilismin seurauksena) kuvaa naisia melko raadollisesti. Sen kuvaus ei ole aivan realistinen, vaan osin värittynyt, koska se on puutteen näkökulma. Tavikset jäävät usein tarkastelun ulkopuolelle lähes kokonaan, vaikka heidän kohdallaan olisi mahdollisuus realistisempaan ajatteluun. Heidän kohtelunsa sekä saman että vastakkaisen sukupuolen taholta on "sitä sun tätä" eli heillä on monenlaisia kokemuksia ja niin muodoin heidän kuvansa pariutumisesta muodostuu realistisemmaksi kuin hyvin suosittujen ja epäsuosittujen kuvaus. Siitä huolimatta he usein vastustavat tasoteoriaa kiivaasti, mikä tietenkin johtuu siitä, etteivät he empiirisen kokemuksensa perusteella tunnista niiden ryhmien kokemuksia, joihin tasoteoriassa pääasiassa pureudutaan (eli pyramidin huipulle ja pyramidin perustaan).
Tasoteoriassa puhutaan vain vähän tavisten pariutumisesta, mikä on on sen suurin heikkous, koska ennustettavuus laskee huomattavasti. Prismatesti on ainoa ja hypergamia tietysti. Mutta vasta tavisten pariutumisen uskottava kuvaus tekisi tasoteoriasta aidosti uskottavan. Monihan siitä on jo huomauttanutkin, tässäkin ketjussa. Eli että jokainen on tiennyt ennestään, että suosituimpin on helppo pariutua ja vähemmän suosittujen vaikeaa.
Mitä olen itse miehiä kuunnellut niin kyllä se ihan normimies joka on saanut vaikka monienkin vaikeuksien jälkeen sen norminaisen rinnalleen on yleensä oikein tyytyväinen tilanteeseensa ja omaa varsin positiivisen kuvan naisista. Tämä siis vaikka ei olisikaan ollut kovin suosittu.
Ne katkerat ja naisista negatiivisesti ajattelevat löytyvät sitten niistä jotka eivät ole koskaan naista saaneet ja paradoksaalisesti usein myös niiden pelimiesten joukosta. Heidänkin naiskuvansa on usein aika vääristynyt ja saattaa nähdä naiset vain objekteina.
Hyvä että oikaisit. Tällaisia kommentteja juuri tasoteoria kaipaa ollakseen uskottavampi. En väitä, että normimies inhoaisi naisia, vaan ajatukseni oli, että tavallisilla ihmisillä on realistisempi kuva siitä mitä kaikkea pariutumisessa tapahtuu. Sikäli nämä kriitikot täällä ovat oikeassa. Mutta koska he keskittyvät omaan olkiukkoonsa tasoteorian (= esimerkiksi liittävät siihen asioita, joita siinä ei käsitellä) suhteen, niin keskustelussa ei päästä eteenpäin.
Toisaalta ymmärrän sen, että kritiikkiä esitetään siitä näkökulmasta, että koska oma empiirinen kokemus on aivan erilainen kuin tasoteoriassa kuvattu, niin tasoteoriassa välittyvä kokemuksen erilaisuus tuntuu niin väärältä, että se kielletään kokonaan. Sitä en hyväksy, että mukaan liitetään erilaisia haukkumisia, minut näkyi jo joku nimenneen Pick me -girliksi. Kiitos nyt siitäkin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syistä miksi tasoteoria on minua kiinnostanut on se, että sen käsittely ja muotoilut tuovat esille miten valtavan suuri merkitys vastakkaisen sukupuolen suosiolla ihmiseen on. Sen vaikutus todella on aivan irrallaan muista asioista (erityisesti ulkonäön), joita myös pidän tärkeinä (kuten kiintymyssuhteen malli).
Ne ihmiset, joilla ei ole ollut mitään vaikeuksia saada seurustelukumppaneita, vaan heillä on tarjokkaita liiankin kanssa (niin että torjumisesta tulee vaikeuksia, koska ei haluaisi pahoittaa mieltä) omaavat yleensä yltiöpositiivisen kuvan vastakkaisesta sukupuolesta. He rakastavat miehiä/naisia. Totta kai, koska vastakkainen sukupuoli on aina kohdellut heitä silkkihansikkain, sen sijaan sama sukupuoli on ollut välillä kateellinen. Näin kuva vastakkaisesta sukupuolesta muodostuu positiivisemmaksi kuin kuva samasta sukupuolesta. Miehet/naiset ovat reiluja ja kivoja, heistä on pelkästään hyviä kokemuksia. Oman sukupuolen kanssa taas saa vähän olla varuillaan, koska ei aina tiedä mistä tuulee.
Tähän ilmiöön viittasin, kun aiemmin tässä ketjussa kirjoitin pyramidin huipun miehistä, joiden 12121212 on maininnut olevan naismaisia. Muistaakseni tämä tapahtui siinä yhteydessä, kun joskus useampi vuosi sitten keskusteltiin miesten (palstanaisten aviomiesten) feminismistä ja siitä, miten tällainen mies rakastaa kaikkia naisia kuten esimerkiksi minun mieheni tekee. Tällöin 12121212 viittasi siihen, että muistavatko vaimot, mitä se kaikkien naisten rakastaminen käytännössä tarkoittaa. Hän tosin viittasi siihen pelimiesten kohdalla (ehdotti, että mieheni olisi pelimies), koska hekin rakastavat (tai "rakastavat": rakkaudestahan ei ole kyse) kaikkia naisia, mutta pyramidin huipun miehet rakastavat myös. Muutama muukin nainen siinä ketjussa oli tehnyt saman havainnon.
Tämä kiinnitti huomioni, koska olen aina vitsaillut kaikkien naisten rakastamisesta miehelleni. Hän on kertonut lapsuuden muistonaan rakastaneensa jo ala-asteella kaikkia tyttöjä, mikä minusta on aina ollut liikuttavaa. Hän on myös muistellut mm. miten joku tyttö oli pyöräillyt hänen luokseen 7. luokalla yli 20 km ollakseen pari tuntia hänen kanssaan. Eikä asiassa ollut hänen mielestään mitään ihmeellistä - hän kertoi sen siinä yhteydessä, kun löysin siivotessa vanhoja papereita tämän tytön rakkauskirjeen. (Edes minulle, vaikka olenkin ollut hyvin suosittu tyttö, ei ole tapahtunut mitään tuollaista.) Tämän tyyppiset tapahtumat ovat saaneet mieheni rakastamaan naisia, koska naiset ovat hänen mielessään hyviä ja rakastavia, empaattisia ja luotettavia - tietenkin jossain on olemassa myös muunlaisia, mutta heihin hän on törmännyt hyvin harvoin (ensimmäinen tyttöystävä oli äärimmäisen mustasukkainen ja riitaisa).
Osa yksi päättyy...
Ymmärrän pointtisi mutta olen hieman eri mieltä. Vaikka omat kokemukset ovat aina hyvin subjektiivinen mittari niin otan kuitenkin ne nyt tähän. Sekä minä itse että monet kaverini ovat nuorena olleet niitä vähemmän suosittuja miehiä. Koulussa hyviä mutta sosiaalisesti hieman kömpelöitä nörttejä. Kun katson meidän elämäämme nyt lähellä neljääkymmentä ja vertaan sitä niihin vaikkapa lukioluokan suosituimpiin oppilaisiin niin tulos on melko yllättävä. Jokainen meistä nörteistä on lopulta perustanut perheen mukavan koulutetun naisen kanssa. Jokaisen liitto voi hyvin ja eroja ei ole ollut. Sen sijaan ne suositut ovat ehtineet käydä useimmiten läpi ison liudan eripituisia suhteita, moni on jo ollut aviossa ja eronnut ja parhaimmillaan on jossain uusperhekuviossa. Tai sitten jo vähän katkera yksinhuoltaja tai eroisä.
En nyt ihan heti näe että ne suositut olisivat eläneet paremman elämän vaikka suosiota onkin ollut. Toki riippuu mitä haluaa mutta minä en ainakaan vaihtaisi omaa elämääni siihen mitä moni heistä on viettänyt.
Nyt ymmärsit hieman väärin. En missään tapauksessa tarkoittanut, että suositut elävät paremman elämän. Useimmiten se voi olla jopa päinvastoin, koska 1) komeat ja kauniit myös saavat kärsiä siitä, että ovat erilaisia kuten kaikki erilaiset 2) se että pariutuu helposti ja voi valita isosta valikoimasta ei takaa parisuhteen eikä minkään muunkaan onnistumista, vaan siihen vaikuttavat ihan muut asiat (pääosin kiintymyssuhteen laatu).
Olen melko varma siitä, että kokemuksesi edustaa tavallisen, mukavannäköisen miehen kokemusta, ja olen sitä mieltä, että tämän ryhmän kokemukset pääosin puuttuvat tasoteoriasta. Joka ei siis kuvaa onnellisuutta tai mitään muutakaan parisuhteessa tapahtuvaa asiaa (hypergamiaa lukuunottamatta), vaan ainoastaan pyrkii kuvaamaan sitä miten pariutumisen markkinat menevät. Älkää lisätkö teoriaan mitään muuta, niin ymmärrätte mistä on kyse.
Itse asiassa se ei kuvaa edes varsinaisesti pariutumisen markkinoita kokonaisuutena vaan vain sitä ensihetkeä eli saako nopeasti ja usein positiivista vastakaikua. Se siis kuvaa enemmän sitä satunnaisen seksin hakemisen dynamiikkaa kuin pitkän hyvän parisuhteen löytämisen ja saamisen dynamiikkaa. Nämä kun ovat kaksi aika eri asiaa.
Ja se on se suurin heikkous tai ainakin se mitä tasoteorian yhteydessä ei juuri muisteta mainita.
Voi olla, mutta toisaalta ensihetkethän ratkaisevat sen syntyykö mitään suhdetta. Jos edes keskustelua ei synny, ei synny suhdettakaan, joten siinä mielessä painotus on osuva. Ja moni suhdehan alkaa yhden yön suhteesta, omanikin alkoi, ja ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta. Esimerkiksi ulkonäön aiheuttamilta lainalaisuuksilta on aika vaikea välttyä paitsi olemalla sokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kaksi (katkaisin, koska tähän ei varmaan mahdu kaikkea yhteen viestiin).
Suosittujen ihmisten kuva vastakkaisesta sukupuolesta on ääripositiivinen siis sen vuoksi, että heillä on tasoteorian (ja erityisesti 1212121: n ansiokkaasti kuvaama) haloefekti. Se on myös naisilla, ja se on tutkimuksissa todettu todellinen ilmiö. Esimerkiksi kahdesta yhtä pätevästä valitaan kauniimpi ja miehistä pitempi. Hyvään ulkonäköön liitetetään hyviä luonteenpiirteitä aivan kun 121212 ja monet muutkin tasomiehet ovat kuvanneet. Riittää kun he vain menevät naisen luokse ja sanovat "moi" tai kertovat kevyen vitsin, jolle nainen nauraa. Silloin miehestä tulee "kaikkein symppiksin mies" (=eräs mieheni saama kirjallinen palaute duuneistaan.
Huvittavasti täällä joskus näkee neuvoja, joka on veljellisesti osoitettu toiselle miehelle naisten pokaamiseen ja naisetkin näitä neuvoja mielellään jakavat. "Menet vain puhumaan naisille ja tekemään tuttavuutta." Johon yleensä huomautetaan (aivan oikein), että kun mies, jota naiset eivät yleensä ottaen pidä hyvännäköisenä tekee noin, vastaanotto on useimmiten kalsea.
Edellä kuvatusta asiasta johtuu, että tasoteoria (joka on syntynyt puutteen ja nihilismin seurauksena) kuvaa naisia melko raadollisesti. Sen kuvaus ei ole aivan realistinen, vaan osin värittynyt, koska se on puutteen näkökulma. Tavikset jäävät usein tarkastelun ulkopuolelle lähes kokonaan, vaikka heidän kohdallaan olisi mahdollisuus realistisempaan ajatteluun. Heidän kohtelunsa sekä saman että vastakkaisen sukupuolen taholta on "sitä sun tätä" eli heillä on monenlaisia kokemuksia ja niin muodoin heidän kuvansa pariutumisesta muodostuu realistisemmaksi kuin hyvin suosittujen ja epäsuosittujen kuvaus. Siitä huolimatta he usein vastustavat tasoteoriaa kiivaasti, mikä tietenkin johtuu siitä, etteivät he empiirisen kokemuksensa perusteella tunnista niiden ryhmien kokemuksia, joihin tasoteoriassa pääasiassa pureudutaan (eli pyramidin huipulle ja pyramidin perustaan).
Tasoteoriassa puhutaan vain vähän tavisten pariutumisesta, mikä on on sen suurin heikkous, koska ennustettavuus laskee huomattavasti. Prismatesti on ainoa ja hypergamia tietysti. Mutta vasta tavisten pariutumisen uskottava kuvaus tekisi tasoteoriasta aidosti uskottavan. Monihan siitä on jo huomauttanutkin, tässäkin ketjussa. Eli että jokainen on tiennyt ennestään, että suosituimpin on helppo pariutua ja vähemmän suosittujen vaikeaa.
Mitä olen itse miehiä kuunnellut niin kyllä se ihan normimies joka on saanut vaikka monienkin vaikeuksien jälkeen sen norminaisen rinnalleen on yleensä oikein tyytyväinen tilanteeseensa ja omaa varsin positiivisen kuvan naisista. Tämä siis vaikka ei olisikaan ollut kovin suosittu.
Ne katkerat ja naisista negatiivisesti ajattelevat löytyvät sitten niistä jotka eivät ole koskaan naista saaneet ja paradoksaalisesti usein myös niiden pelimiesten joukosta. Heidänkin naiskuvansa on usein aika vääristynyt ja saattaa nähdä naiset vain objekteina.
Hyvä että oikaisit. Tällaisia kommentteja juuri tasoteoria kaipaa ollakseen uskottavampi. En väitä, että normimies inhoaisi naisia, vaan ajatukseni oli, että tavallisilla ihmisillä on realistisempi kuva siitä mitä kaikkea pariutumisessa tapahtuu. Sikäli nämä kriitikot täällä ovat oikeassa. Mutta koska he keskittyvät omaan olkiukkoonsa tasoteorian (= esimerkiksi liittävät siihen asioita, joita siinä ei käsitellä) suhteen, niin keskustelussa ei päästä eteenpäin.
Toisaalta ymmärrän sen, että kritiikkiä esitetään siitä näkökulmasta, että koska oma empiirinen kokemus on aivan erilainen kuin tasoteoriassa kuvattu, niin tasoteoriassa välittyvä kokemuksen erilaisuus tuntuu niin väärältä, että se kielletään kokonaan. Sitä en hyväksy, että mukaan liitetään erilaisia haukkumisia, minut näkyi jo joku nimenneen Pick me -girliksi. Kiitos nyt siitäkin sitten.
Minusta kyllä tuntuu että tasoteoriakaan (tai oikeammin ihmiset jotka siitä puhuvat) ei oikein tiedä mitä se varsinaisesti haluaa käsitellä. Onko se teoria joka vain kuvaa jotain asiaa (eikä silloin oikein ole edes teoria) vai jotain jolla on mahdollista saada ihan uutta relevanttia tietoa. Ainakaan tuo jälkimmäinen ei nyt oikein tunnu toteutuvan ja minä näen että se on se joka aiheuttaa sen isoimman kritiikin.
Jos tasoteoria ei pysty tuomaan oikein uutta tietoa sellaisesta asiasta joka oikeasti kaipaa uutta tietoa, kuten vaikka tavisten pariutumisen dynamiikka, mikä sen merkitys oikein on? Ääripäiden tutkiminen on arvo sinällään mutta aika pian myös aika epäkiinnostavaa useimpien kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syistä miksi tasoteoria on minua kiinnostanut on se, että sen käsittely ja muotoilut tuovat esille miten valtavan suuri merkitys vastakkaisen sukupuolen suosiolla ihmiseen on. Sen vaikutus todella on aivan irrallaan muista asioista (erityisesti ulkonäön), joita myös pidän tärkeinä (kuten kiintymyssuhteen malli).
Ne ihmiset, joilla ei ole ollut mitään vaikeuksia saada seurustelukumppaneita, vaan heillä on tarjokkaita liiankin kanssa (niin että torjumisesta tulee vaikeuksia, koska ei haluaisi pahoittaa mieltä) omaavat yleensä yltiöpositiivisen kuvan vastakkaisesta sukupuolesta. He rakastavat miehiä/naisia. Totta kai, koska vastakkainen sukupuoli on aina kohdellut heitä silkkihansikkain, sen sijaan sama sukupuoli on ollut välillä kateellinen. Näin kuva vastakkaisesta sukupuolesta muodostuu positiivisemmaksi kuin kuva samasta sukupuolesta. Miehet/naiset ovat reiluja ja kivoja, heistä on pelkästään hyviä kokemuksia. Oman sukupuolen kanssa taas saa vähän olla varuillaan, koska ei aina tiedä mistä tuulee.
Tähän ilmiöön viittasin, kun aiemmin tässä ketjussa kirjoitin pyramidin huipun miehistä, joiden 12121212 on maininnut olevan naismaisia. Muistaakseni tämä tapahtui siinä yhteydessä, kun joskus useampi vuosi sitten keskusteltiin miesten (palstanaisten aviomiesten) feminismistä ja siitä, miten tällainen mies rakastaa kaikkia naisia kuten esimerkiksi minun mieheni tekee. Tällöin 12121212 viittasi siihen, että muistavatko vaimot, mitä se kaikkien naisten rakastaminen käytännössä tarkoittaa. Hän tosin viittasi siihen pelimiesten kohdalla (ehdotti, että mieheni olisi pelimies), koska hekin rakastavat (tai "rakastavat": rakkaudestahan ei ole kyse) kaikkia naisia, mutta pyramidin huipun miehet rakastavat myös. Muutama muukin nainen siinä ketjussa oli tehnyt saman havainnon.
Tämä kiinnitti huomioni, koska olen aina vitsaillut kaikkien naisten rakastamisesta miehelleni. Hän on kertonut lapsuuden muistonaan rakastaneensa jo ala-asteella kaikkia tyttöjä, mikä minusta on aina ollut liikuttavaa. Hän on myös muistellut mm. miten joku tyttö oli pyöräillyt hänen luokseen 7. luokalla yli 20 km ollakseen pari tuntia hänen kanssaan. Eikä asiassa ollut hänen mielestään mitään ihmeellistä - hän kertoi sen siinä yhteydessä, kun löysin siivotessa vanhoja papereita tämän tytön rakkauskirjeen. (Edes minulle, vaikka olenkin ollut hyvin suosittu tyttö, ei ole tapahtunut mitään tuollaista.) Tämän tyyppiset tapahtumat ovat saaneet mieheni rakastamaan naisia, koska naiset ovat hänen mielessään hyviä ja rakastavia, empaattisia ja luotettavia - tietenkin jossain on olemassa myös muunlaisia, mutta heihin hän on törmännyt hyvin harvoin (ensimmäinen tyttöystävä oli äärimmäisen mustasukkainen ja riitaisa).
Osa yksi päättyy...
Ymmärrän pointtisi mutta olen hieman eri mieltä. Vaikka omat kokemukset ovat aina hyvin subjektiivinen mittari niin otan kuitenkin ne nyt tähän. Sekä minä itse että monet kaverini ovat nuorena olleet niitä vähemmän suosittuja miehiä. Koulussa hyviä mutta sosiaalisesti hieman kömpelöitä nörttejä. Kun katson meidän elämäämme nyt lähellä neljääkymmentä ja vertaan sitä niihin vaikkapa lukioluokan suosituimpiin oppilaisiin niin tulos on melko yllättävä. Jokainen meistä nörteistä on lopulta perustanut perheen mukavan koulutetun naisen kanssa. Jokaisen liitto voi hyvin ja eroja ei ole ollut. Sen sijaan ne suositut ovat ehtineet käydä useimmiten läpi ison liudan eripituisia suhteita, moni on jo ollut aviossa ja eronnut ja parhaimmillaan on jossain uusperhekuviossa. Tai sitten jo vähän katkera yksinhuoltaja tai eroisä.
En nyt ihan heti näe että ne suositut olisivat eläneet paremman elämän vaikka suosiota onkin ollut. Toki riippuu mitä haluaa mutta minä en ainakaan vaihtaisi omaa elämääni siihen mitä moni heistä on viettänyt.
Nyt ymmärsit hieman väärin. En missään tapauksessa tarkoittanut, että suositut elävät paremman elämän. Useimmiten se voi olla jopa päinvastoin, koska 1) komeat ja kauniit myös saavat kärsiä siitä, että ovat erilaisia kuten kaikki erilaiset 2) se että pariutuu helposti ja voi valita isosta valikoimasta ei takaa parisuhteen eikä minkään muunkaan onnistumista, vaan siihen vaikuttavat ihan muut asiat (pääosin kiintymyssuhteen laatu).
Olen melko varma siitä, että kokemuksesi edustaa tavallisen, mukavannäköisen miehen kokemusta, ja olen sitä mieltä, että tämän ryhmän kokemukset pääosin puuttuvat tasoteoriasta. Joka ei siis kuvaa onnellisuutta tai mitään muutakaan parisuhteessa tapahtuvaa asiaa (hypergamiaa lukuunottamatta), vaan ainoastaan pyrkii kuvaamaan sitä miten pariutumisen markkinat menevät. Älkää lisätkö teoriaan mitään muuta, niin ymmärrätte mistä on kyse.
Itse asiassa se ei kuvaa edes varsinaisesti pariutumisen markkinoita kokonaisuutena vaan vain sitä ensihetkeä eli saako nopeasti ja usein positiivista vastakaikua. Se siis kuvaa enemmän sitä satunnaisen seksin hakemisen dynamiikkaa kuin pitkän hyvän parisuhteen löytämisen ja saamisen dynamiikkaa. Nämä kun ovat kaksi aika eri asiaa.
Ja se on se suurin heikkous tai ainakin se mitä tasoteorian yhteydessä ei juuri muisteta mainita.
Voi olla, mutta toisaalta ensihetkethän ratkaisevat sen syntyykö mitään suhdetta. Jos edes keskustelua ei synny, ei synny suhdettakaan, joten siinä mielessä painotus on osuva. Ja moni suhdehan alkaa yhden yön suhteesta, omanikin alkoi, ja ollaan oltu yhdessä yli 30 vuotta. Esimerkiksi ulkonäön aiheuttamilta lainalaisuuksilta on aika vaikea välttyä paitsi olemalla sokea.
Tietenkin mutta edelleen ei tarvita kuin yksi onnistuminen niin ihminen voi saada suhteen. Ei tarvita sataa onnistumista.
Se vähemmän viehättävä voi tarvita 20 kohtaamista siinä kuin kaunis/komea tarvitsee yhden mutta jos se tavis näkee vaivaa saadakseen ne 20 kohtaamista niin ei hän muuta tarvitse. Ja tasoteorian pahin puoli on juuri se että se saa monen taviksen lannistumaan ja ajattelemaan että hän ei suhdetta saa. Vaikka se oikeasti vain kertoo että hänen pitää yrittää vähän enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa kaksi (katkaisin, koska tähän ei varmaan mahdu kaikkea yhteen viestiin).
Suosittujen ihmisten kuva vastakkaisesta sukupuolesta on ääripositiivinen siis sen vuoksi, että heillä on tasoteorian (ja erityisesti 1212121: n ansiokkaasti kuvaama) haloefekti. Se on myös naisilla, ja se on tutkimuksissa todettu todellinen ilmiö. Esimerkiksi kahdesta yhtä pätevästä valitaan kauniimpi ja miehistä pitempi. Hyvään ulkonäköön liitetetään hyviä luonteenpiirteitä aivan kun 121212 ja monet muutkin tasomiehet ovat kuvanneet. Riittää kun he vain menevät naisen luokse ja sanovat "moi" tai kertovat kevyen vitsin, jolle nainen nauraa. Silloin miehestä tulee "kaikkein symppiksin mies" (=eräs mieheni saama kirjallinen palaute duuneistaan.
Huvittavasti täällä joskus näkee neuvoja, joka on veljellisesti osoitettu toiselle miehelle naisten pokaamiseen ja naisetkin näitä neuvoja mielellään jakavat. "Menet vain puhumaan naisille ja tekemään tuttavuutta." Johon yleensä huomautetaan (aivan oikein), että kun mies, jota naiset eivät yleensä ottaen pidä hyvännäköisenä tekee noin, vastaanotto on useimmiten kalsea.
Edellä kuvatusta asiasta johtuu, että tasoteoria (joka on syntynyt puutteen ja nihilismin seurauksena) kuvaa naisia melko raadollisesti. Sen kuvaus ei ole aivan realistinen, vaan osin värittynyt, koska se on puutteen näkökulma. Tavikset jäävät usein tarkastelun ulkopuolelle lähes kokonaan, vaikka heidän kohdallaan olisi mahdollisuus realistisempaan ajatteluun. Heidän kohtelunsa sekä saman että vastakkaisen sukupuolen taholta on "sitä sun tätä" eli heillä on monenlaisia kokemuksia ja niin muodoin heidän kuvansa pariutumisesta muodostuu realistisemmaksi kuin hyvin suosittujen ja epäsuosittujen kuvaus. Siitä huolimatta he usein vastustavat tasoteoriaa kiivaasti, mikä tietenkin johtuu siitä, etteivät he empiirisen kokemuksensa perusteella tunnista niiden ryhmien kokemuksia, joihin tasoteoriassa pääasiassa pureudutaan (eli pyramidin huipulle ja pyramidin perustaan).
Tasoteoriassa puhutaan vain vähän tavisten pariutumisesta, mikä on on sen suurin heikkous, koska ennustettavuus laskee huomattavasti. Prismatesti on ainoa ja hypergamia tietysti. Mutta vasta tavisten pariutumisen uskottava kuvaus tekisi tasoteoriasta aidosti uskottavan. Monihan siitä on jo huomauttanutkin, tässäkin ketjussa. Eli että jokainen on tiennyt ennestään, että suosituimpin on helppo pariutua ja vähemmän suosittujen vaikeaa.
Mitä olen itse miehiä kuunnellut niin kyllä se ihan normimies joka on saanut vaikka monienkin vaikeuksien jälkeen sen norminaisen rinnalleen on yleensä oikein tyytyväinen tilanteeseensa ja omaa varsin positiivisen kuvan naisista. Tämä siis vaikka ei olisikaan ollut kovin suosittu.
Ne katkerat ja naisista negatiivisesti ajattelevat löytyvät sitten niistä jotka eivät ole koskaan naista saaneet ja paradoksaalisesti usein myös niiden pelimiesten joukosta. Heidänkin naiskuvansa on usein aika vääristynyt ja saattaa nähdä naiset vain objekteina.
Hyvä että oikaisit. Tällaisia kommentteja juuri tasoteoria kaipaa ollakseen uskottavampi. En väitä, että normimies inhoaisi naisia, vaan ajatukseni oli, että tavallisilla ihmisillä on realistisempi kuva siitä mitä kaikkea pariutumisessa tapahtuu. Sikäli nämä kriitikot täällä ovat oikeassa. Mutta koska he keskittyvät omaan olkiukkoonsa tasoteorian (= esimerkiksi liittävät siihen asioita, joita siinä ei käsitellä) suhteen, niin keskustelussa ei päästä eteenpäin.
Toisaalta ymmärrän sen, että kritiikkiä esitetään siitä näkökulmasta, että koska oma empiirinen kokemus on aivan erilainen kuin tasoteoriassa kuvattu, niin tasoteoriassa välittyvä kokemuksen erilaisuus tuntuu niin väärältä, että se kielletään kokonaan. Sitä en hyväksy, että mukaan liitetään erilaisia haukkumisia, minut näkyi jo joku nimenneen Pick me -girliksi. Kiitos nyt siitäkin sitten.
Sinä olet niin selvä pick me -girl, että kukaan ei voi siitä erehtyä. Olet täysin sokea sille tieteen banalisoinnille, jossa olet täysin rinnoin mukana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
121212 kirjoitti:
121212 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D
Hiusrajamies
- on hoikka, n. 172 cm pitkä
- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen
- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi
-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleenJa uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅
Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?
Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?
- 172cm pitkä
- vetäytyvä hiusraja jo nuorena
- seksuaalisesti alistuva
lisätään vielä:
- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi- pienituloinen ja vähään tyytyvä
Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).
En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.
Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.
Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole.
Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.
Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.
Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.
Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.
Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?
Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.
Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä.
Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.
Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.
Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).
Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy. Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.
Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?
Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.
Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.
Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.
Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.
Toimitusjohtaja > työharjoittelija
Rocktähti > rockfani
Hippiguru > hippigurun seuraaja
Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen
Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;)
Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).
Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?
Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.
Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.
Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.
Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.
Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.
Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.
-ohis
Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.
Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?
Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.
Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.
Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.
Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.
Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.
Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.
Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta.
Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.
Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.
Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.
Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".
Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.
Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.
Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.
Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.
Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.
Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä.
Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.
Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.
Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.
Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.
Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.
Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.
Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit).
Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin.
Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.
Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.
Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.
Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.
Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?
Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa, jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi.
Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.
Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.
Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan.
Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.
Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.
Tarkoitatko, että teoreetinot ovat kuvitteellisesti nurkassa makaavia?
Minua häiritsee lähinnä se, että näissä "teorioissa" annetan niin iso rooli ulkonäölle. Sellasia oikeasti hyvännäköisiä, siis huomattavan ja poikeuksellisen, on todella vähän. Ainakin Suomessa. Ja sit perus nättejä ja komeita on suurin osa. Ja tämän ryhmän sisällä sit makumieltymyksiä monia.
Toinen on se, että teoreetikkojen ihmiskuva on niin vieras itselle . En tunnista arkkityyppejä, enkä osaa sijoittaa ketään tuntemaani ihmistä tai paria noihin raameihin.
Ensisijaisesti korpee tuo naiskäsitys. Näissä aina nainen tekee kaiken hyötymisnäkökulmasta. Lisäks miehetkin ovat jotenkin tunnekylmiä, jotka joko käyttää naisia, tai ovat käytettävinä. Ja sit se surkea osa, joka ei ketään saa, koska naiset luulee itsestään liikoja.
Eli ei osu, eikä uppoo. Vaikka mitä ja ketä ajattelisinJoo, sitä tarkoitan. Monet ketjuun kirjoittaneet todella tuntuvat inhoavan näitä/meitä teoreetikkoja, mistä itsekin olen osani saanut, vaikka olen vanhempi nainen enkä mies. "Mene betonikuutioosi kuolemaan"-tyyppisesti. Siitä asetelmasta on hiukka kaksinaismoralismia kritisoida tasoteoriaa naisvihasta.
Se mitä sinä kirjoitat on sitten asia erikseen. Jos jokin teoria ei nappaa, niin eihän siitä pakko ole tykätä. Mutta itselleni ei tule mieleenkään väitellä asiasta, joka on mielestäni täyttä soopaa. En ole koskaan osallistunut täällä tai muuallakaan sellaisiin keskusteluihin, vaan ohitan ne sujuvasti. Tuskinpa voin käännyttää uskovaista tai muutenkaan liikaa eri tavalla ajattelevaa kannalleni tai sitten itseluottamukseni vain on huomattavasti heikompi sen suhteen kuin tasoteorian uutterilla kriitikoilla.
Mutta mahtuuhan tänne tekstiä. Tässäkin ketjussa on satoja kommentteja.
No oon kysellyt, kyseenalaistanut ja ihmetellyt lähinnä siksi, että olen yrittänyt saada ymmärrystä tähän ilmiöön. Se ei ole nyt onnistunut yrityksistä huolimatta. Asioita ja teorioita voi siis ymmärtää, vaikka niitä ei itse ihan allekirjoittaisi.
Ja kyllä naiset ylläpitävät misogyniaa siinä missä miehetkin. Se, että nainen kannattaa tasoteoriaa, ei poista naisvihamielisyyttä siitä.
Eniten näissä keskusteluissa hämmentää se, kun en edelleenkään tiedä, puhutteko samasta asiasta keskenänne, vai kuuluuko todellakin kaikki naisvihamielisyys siihen "perusteoriaan". Vai onko osa näistä ulostuloista vain joidenkin omia tulkintoja. Koko teoria tullut esille lähinnä sitä kautta, miten on naisten syy, ettei kaikki miehet saa naista.
Ja sit se, että vahvasti todetaan, et todellakin taustalla ideologia, mut en nyt sitä jaksa tähän linkata. Kaikkea muuta voi toistaa moneen kertaan.
Yksi syistä miksi tasoteoria on minua kiinnostanut on se, että sen käsittely ja muotoilut tuovat esille miten valtavan suuri merkitys vastakkaisen sukupuolen suosiolla ihmiseen on. Sen vaikutus todella on aivan irrallaan muista asioista (erityisesti ulkonäön), joita myös pidän tärkeinä (kuten kiintymyssuhteen malli).
Ne ihmiset, joilla ei ole ollut mitään vaikeuksia saada seurustelukumppaneita, vaan heillä on tarjokkaita liiankin kanssa (niin että torjumisesta tulee vaikeuksia, koska ei haluaisi pahoittaa mieltä) omaavat yleensä yltiöpositiivisen kuvan vastakkaisesta sukupuolesta. He rakastavat miehiä/naisia. Totta kai, koska vastakkainen sukupuoli on aina kohdellut heitä silkkihansikkain, sen sijaan sama sukupuoli on ollut välillä kateellinen. Näin kuva vastakkaisesta sukupuolesta muodostuu positiivisemmaksi kuin kuva samasta sukupuolesta. Miehet/naiset ovat reiluja ja kivoja, heistä on pelkästään hyviä kokemuksia. Oman sukupuolen kanssa taas saa vähän olla varuillaan, koska ei aina tiedä mistä tuulee.
Tähän ilmiöön viittasin, kun aiemmin tässä ketjussa kirjoitin pyramidin huipun miehistä, joiden 12121212 on maininnut olevan naismaisia. Muistaakseni tämä tapahtui siinä yhteydessä, kun joskus useampi vuosi sitten keskusteltiin miesten (palstanaisten aviomiesten) feminismistä ja siitä, miten tällainen mies rakastaa kaikkia naisia kuten esimerkiksi minun mieheni tekee. Tällöin 12121212 viittasi siihen, että muistavatko vaimot, mitä se kaikkien naisten rakastaminen käytännössä tarkoittaa. Hän tosin viittasi siihen pelimiesten kohdalla (ehdotti, että mieheni olisi pelimies), koska hekin rakastavat (tai "rakastavat": rakkaudestahan ei ole kyse) kaikkia naisia, mutta pyramidin huipun miehet rakastavat myös. Muutama muukin nainen siinä ketjussa oli tehnyt saman havainnon.
Tämä kiinnitti huomioni, koska olen aina vitsaillut kaikkien naisten rakastamisesta miehelleni. Hän on kertonut lapsuuden muistonaan rakastaneensa jo ala-asteella kaikkia tyttöjä, mikä minusta on aina ollut liikuttavaa. Hän on myös muistellut mm. miten joku tyttö oli pyöräillyt hänen luokseen 7. luokalla yli 20 km ollakseen pari tuntia hänen kanssaan. Eikä asiassa ollut hänen mielestään mitään ihmeellistä - hän kertoi sen siinä yhteydessä, kun löysin siivotessa vanhoja papereita tämän tytön rakkauskirjeen. (Edes minulle, vaikka olenkin ollut hyvin suosittu tyttö, ei ole tapahtunut mitään tuollaista.) Tämän tyyppiset tapahtumat ovat saaneet mieheni rakastamaan naisia, koska naiset ovat hänen mielessään hyviä ja rakastavia, empaattisia ja luotettavia - tietenkin jossain on olemassa myös muunlaisia, mutta heihin hän on törmännyt hyvin harvoin (ensimmäinen tyttöystävä oli äärimmäisen mustasukkainen ja riitaisa).
Osa yksi päättyy...