Parisuhteiden tasoteoreetikot

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?

- 172cm pitkä

- vetäytyvä hiusraja jo nuorena

- seksuaalisesti alistuva

lisätään vielä:

- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi

- pienituloinen ja vähään tyytyvä

 

Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).

En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.

Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.

Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole. 

Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.

 

Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.

Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.

Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.

Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?

Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.

Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä. 

Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.

Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.

Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).

Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy.  Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.

Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?

Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.

Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.

 

Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.

Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.

Toimitusjohtaja > työharjoittelija

Rocktähti > rockfani

Hippiguru > hippigurun seuraaja

Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen

 

Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;) 

Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).

Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?

Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.

Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.

 

Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.

Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.

Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.

Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.

-ohis

Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.

Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?

Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.

Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.

Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.

Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.

Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.

Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.

Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta. 

Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.

Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.

Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.

Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".

Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.

Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.

Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.

 

Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.

Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.

Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä. 

Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.

Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.

Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.

Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.

Tuo on muuten totta.

Nuorissa on paljon sellaisia pareja että mies on naista tasokkaampi (geenikomea ja itsevarma), kun taas nainen trimmaa itseään ja miellyttää miestä joka tekee niin kuin haluaa.

Se on käsittelemättä, että miten tasoteoria suhtautuu näihin epäsuhtaisiin pareihin, joita on kyllä vanhemmissakin. Asetelma voi olla myös toisin päin, kuitenkin niin, että elättäjän rooli osuu sille vaatimattomamman näköiselle. Ja nyt en puhu siitä tilanteesta, että molemmat ovat tyytyväisiä kumppaniinsa ja parisuhde sujuu hyvin (vaikka ulkoisesti oltaisiin eri paria), vaan suhteessa on häikkää, pettämistä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa jne.

Kaipa se menee kutakuinkin näin: Tasoteorian mukaisesti pariudutaan aina samassa kerroksessa, ei ylös tai alas, vaan sivusuuntaan. Rentulta mieheltä puuttuu statusta ja resursseja, joita ulkonäkö kompensoi, jolloin hän on naisen kanssa samassa kategoriassa (miehen kohdalla status ja resurssit ovat tärkeämpiä kuin naisen kohdalla). Tasaisen insinöörin valinnut, nuoruudessaan hiukan tavallista nätimpi nainen taas on samassa kerroksessa miehensä kanssa, koska hänen ulkonäkönsä ei ole niin hyvä kuin nuoremana (ei geenikaunis) tai sitten hänellä voi olla mt-ongelmia. Eli he ovat kuin ovatkin samassa kerroksessa eikä kyse ole tyytymisestä (valintatilanteen kannalta, toki avioliitossa myöhemmin voi olla vaikka mitä ongelmia). 

Miksi ajatus on se, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa parisuhteen olennaisimpia osatekijöitä on elättäjyys? Juuri tuon takia vaikuttaa siltä, että koko teoria on omaksuttu Amerikasta sopeuttamatta sitä ollenkaan maan olosuhteisiin.

Mistä sitä voi tietää, mitä niitä ulkonäöllisesti epäsuhtaisia pareja yhdistää - ei sitä ulkopuolinen voi mitenkään tietää. Heillähän voi olla yhdistävänä tekijänä vaikkapa aiemmin ketjussa mainitut seksuaaliset preferenssit - tykkäävät vaikka samantyylisestä seksistä - tai sitten jokin muu erityinen yhteinen yhdistävä tekijä. Tai sitten se paremman näköinen omaa jonkin ulkonäöllisen mieltymyksen, mikä toteutuu siinä vähemmän hyvännäköisessä. Usein myös yhdistelmä kaikkia näitä. Tai sitten jotain muuta. Ihmissuhde on niin paljon muutakin kuin se, mikä ulospäin näkyy - itse asiassa se on pääasiassa juuri kaikkea muuta, joten ei olennaista ole ollenkaan se tuntemattomille poseeraaminen. On pelkkää arvailua, että yllättäviin parinmuodostuksiin liittyisi raha tavalla tai toisella - itse melkein veikkaan, että niihin liittyy nimenomaan jokin muu kuin raha, koska raha on verrattain yleinen asia, eli se hyvännäköinen saisi sitä rahaa muualtakin.

Ja koittakaa nyt muistaa, että elämme maassa, jossa on oikeasti ihan kelvollinen sosiaaliturva, ilmaiset koulut, ilmainen terveydenhuolto, toimiva yhteiskunta. Kuinka tärkeää on hankkia itselleen elatus tyytymissuhteen kautta? Miettikää nyt vähän.

Lisäksi pariskunnista yleensä molemmat tekevät täyspäiväistä työtä. Kotirouvia ei pahemmin ole. Se, että naiset ansaitsee yleensä vähemmän, johtuu ihan muista syistä, kuin siitä, että he tekisivät töitä vähemmän.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:

1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)

2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)

Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.

Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.

Uteliaisuudesta kysyn, että minkä vuoksi naisten tasojen määrittely on mielestäsi vaikeampaa?

Koska miehillä valintapreferenssit ovat huomattavasti laajemmat kuin naisilla, osin biologiasta johtuen ja osin pakon sanelemana. Joten pelkästään miesten toimintaa tarkastelemalla ei saada niin helposti sitä huippujoukkoa eristettyä kuin naisten kohdalla. Miehet myös tyytyvät useimmin kuin naiset, koska miesten biologiaan on koodattu tarve levittää siementä mahdollisimman moneen naiseen kun taas naiset panostavat laadukkaiden geenien haalimiseen määrän sijasta.

Okei, ymmärrän mitä tarkoitat.

Tasoteoria ei kuitenkaan perustu sille, että kerrokset olisivat eriarvoisia, vaan siinähän kuvataan kysyntää ja tarjontaa. Minusta nimitys tasoteoria ei ole sen vuoksi niin onnistunut kuin markkina-arvoteoria, joka väistää idean arvottamisesta (ainakin osittain) ja tyytyy kuvaamaan kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuksia isommassa mittakaavassa. Nimitys parisuhdemarkkina myös kantaa mukanaan kontekstuaalisen aspektin eli sen, että kenenkään määreet eivät ole absoluuttisia samalla tavalla kuin luku 7.

Ajatus eri kerroksista, joissa ihmiset pariutuvat on mielestäni myös hyvä sen vuoksi, että se väistää arvottamisen. Ja se miksi välttelen arvottamisen ideaa johtuu sitten tietenkin siitä, josta aiemmin jo kirjoitin, että en usko, että tyytymissuhteet kuitenkaan ovat mikään iso ilmiö, vaikka niitä onkin. Suurin osa pariutuu, koska rakastaa. 

Ehkä 121212 ilmaantuu tähän kertomaan omat ajatuksensa.

Tasoteoria on vain toinen nimi markkina-arvoteorialle.

Kun puhutaan kerroksista, sen voi helposti ymmärtää virheellisesti siten että kerros olisi tietty alakategoria kuten hipit tai rokkarit. Kerros tarkoittaa juurikin tasoa, joka määrittyy vastakkaisen sukupuolen arvostamien asioiden kuten ulkonäön ja statuksen kautta. Piirien koko määrittää sen kuinka korkeatasoinen ko. piirien huippuyksilö on. Esimerkiksi multimiljonääri-liikemiehellä on valittavanaan huomattavasti enemmän ja tasokkaampia naisia kuin mp-jengipomolla.

Henkilökohtainen maku, sattuma, alakategoria, jne puolestaan määrittävät sen ketkä saman kerroksen asukkaista päätyvät yksiin.

En minäkään usko että monetkaan naiset tyytyisivät tietoisesti tai laskelmoisivat parempaa elämää insinöörin kanssa. Kyse on muista asioista joita nainen haluaa, ja saadakseen ne hän alkaa uskomaan että insinööri olisikin hyvä mies (vaikkei olekaan niin komea kuin nainen olisi toivonut jne). Kyse on vastaavasta ilmiöstä kuin mainitsemasi kalibrointi; eli saadakseen haluamansa, nainen alkaa pitämään kaiken sen mahdollistajaa hyvänä valintana, ja ihastuu tähän aidosti.

Kyllä, uskon samaan kuin sinäkin, että rakkaus turvalliseen perusinsinööriin on aitoa. Joskin laimeampaa kuin nuoruuden jännis-poikkiksen kanssa, ja enemmän turvaan pohjautuvaa. Kaikkea kuitenkin ajaa naisen muut tarpeet, suurempi kokonaisuus. Ja kun miestä ei enää tarvita "kokonaispaketin" hankkimisessa, nainen hiljalleen palaa siihen mikä häntä sytyttää eniten tunnetasolla. Insinööri on kuin onkin liian tylsä, liian varovainen seksissä, liian juro.

Lehdessä oli muuten juuri artikkeli asioista joita naiset toivoisivat saavansa seksissä, mutta eivät saa. Top 2 oli sama kuin aina: kiusoittelevat ja mielikuvitukselliset esileikit, jälkihoito tunteista puhumisineen, se kun mies ottaisi rajusti ja spontaanisti, ja miehelle alistuminen. Taas kerran, tasainen ja turvallinen mies on liian tylsä ja väritön.

Seksuaalinen yhteensopivuus on erittäin tärkeää. Mutta miksi insinööri ei voisi olla kaikkea tuota, mitä seksistä haetaan? Se mitä esim. itse tiedän bdsm-alakulttuurista, niin siellä on hyvinkin monelaisia ihmisiä. Varmasti jokunen insinöörikin. Ja se, että jonkun kanssa voi olla intohimoista, villiä, kokeilevaa ja bdsm-henkistä seksiä, ei mitenkään poissulje sitä, etteikö sama ihminen voisi olla ihmisenä ja kumppanina tasainen ja turvallinen. Ja samoin tasainen ja turvallinen mies voi olla romanttinen ja kiinnostava persoona. Eiväthän nämä sulje toisiaan pois.

Mutta sitten, jos mies on tasainen ja turvallinen SEKÄ lisäksi tylsä persoona ja tylsä seksissä, niin onko ihme, ettei tällainen suhde kanna pitkälle? Ja miksi sen pitäisikään? Kuten sanoin, seksuaalinen yhteensopivuus on todella tärkeää, mutta moni ei oikein ole sisäistänytkään, kuinka tärkeää. 

Pointti on että naiset haluavat dominoivampia, rajumpia, spontaanimpia ja mielikuvituksellisempia miehiä kuin mitä miehet oikeasti ovat.

 

Ok. Eli mitä ei-dominoivien, ei-rajujen, ei-spontaanien miesten kannattaisi tehdä?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:

1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)

2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)

Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.

Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.

Uteliaisuudesta kysyn, että minkä vuoksi naisten tasojen määrittely on mielestäsi vaikeampaa?

Koska miehillä valintapreferenssit ovat huomattavasti laajemmat kuin naisilla, osin biologiasta johtuen ja osin pakon sanelemana. Joten pelkästään miesten toimintaa tarkastelemalla ei saada niin helposti sitä huippujoukkoa eristettyä kuin naisten kohdalla. Miehet myös tyytyvät useimmin kuin naiset, koska miesten biologiaan on koodattu tarve levittää siementä mahdollisimman moneen naiseen kun taas naiset panostavat laadukkaiden geenien haalimiseen määrän sijasta.

Okei, ymmärrän mitä tarkoitat.

Tasoteoria ei kuitenkaan perustu sille, että kerrokset olisivat eriarvoisia, vaan siinähän kuvataan kysyntää ja tarjontaa. Minusta nimitys tasoteoria ei ole sen vuoksi niin onnistunut kuin markkina-arvoteoria, joka väistää idean arvottamisesta (ainakin osittain) ja tyytyy kuvaamaan kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuksia isommassa mittakaavassa. Nimitys parisuhdemarkkina myös kantaa mukanaan kontekstuaalisen aspektin eli sen, että kenenkään määreet eivät ole absoluuttisia samalla tavalla kuin luku 7.

Ajatus eri kerroksista, joissa ihmiset pariutuvat on mielestäni myös hyvä sen vuoksi, että se väistää arvottamisen. Ja se miksi välttelen arvottamisen ideaa johtuu sitten tietenkin siitä, josta aiemmin jo kirjoitin, että en usko, että tyytymissuhteet kuitenkaan ovat mikään iso ilmiö, vaikka niitä onkin. Suurin osa pariutuu, koska rakastaa. 

Ehkä 121212 ilmaantuu tähän kertomaan omat ajatuksensa.

Tasoteoria on vain toinen nimi markkina-arvoteorialle.

Kun puhutaan kerroksista, sen voi helposti ymmärtää virheellisesti siten että kerros olisi tietty alakategoria kuten hipit tai rokkarit. Kerros tarkoittaa juurikin tasoa, joka määrittyy vastakkaisen sukupuolen arvostamien asioiden kuten ulkonäön ja statuksen kautta. Piirien koko määrittää sen kuinka korkeatasoinen ko. piirien huippuyksilö on. Esimerkiksi multimiljonääri-liikemiehellä on valittavanaan huomattavasti enemmän ja tasokkaampia naisia kuin mp-jengipomolla.

Henkilökohtainen maku, sattuma, alakategoria, jne puolestaan määrittävät sen ketkä saman kerroksen asukkaista päätyvät yksiin.

En minäkään usko että monetkaan naiset tyytyisivät tietoisesti tai laskelmoisivat parempaa elämää insinöörin kanssa. Kyse on muista asioista joita nainen haluaa, ja saadakseen ne hän alkaa uskomaan että insinööri olisikin hyvä mies (vaikkei olekaan niin komea kuin nainen olisi toivonut jne). Kyse on vastaavasta ilmiöstä kuin mainitsemasi kalibrointi; eli saadakseen haluamansa, nainen alkaa pitämään kaiken sen mahdollistajaa hyvänä valintana, ja ihastuu tähän aidosti.

Kyllä, uskon samaan kuin sinäkin, että rakkaus turvalliseen perusinsinööriin on aitoa. Joskin laimeampaa kuin nuoruuden jännis-poikkiksen kanssa, ja enemmän turvaan pohjautuvaa. Kaikkea kuitenkin ajaa naisen muut tarpeet, suurempi kokonaisuus. Ja kun miestä ei enää tarvita "kokonaispaketin" hankkimisessa, nainen hiljalleen palaa siihen mikä häntä sytyttää eniten tunnetasolla. Insinööri on kuin onkin liian tylsä, liian varovainen seksissä, liian juro.

Lehdessä oli muuten juuri artikkeli asioista joita naiset toivoisivat saavansa seksissä, mutta eivät saa. Top 2 oli sama kuin aina: kiusoittelevat ja mielikuvitukselliset esileikit, jälkihoito tunteista puhumisineen, se kun mies ottaisi rajusti ja spontaanisti, ja miehelle alistuminen. Taas kerran, tasainen ja turvallinen mies on liian tylsä ja väritön.

Seksuaalinen yhteensopivuus on erittäin tärkeää. Mutta miksi insinööri ei voisi olla kaikkea tuota, mitä seksistä haetaan? Se mitä esim. itse tiedän bdsm-alakulttuurista, niin siellä on hyvinkin monelaisia ihmisiä. Varmasti jokunen insinöörikin. Ja se, että jonkun kanssa voi olla intohimoista, villiä, kokeilevaa ja bdsm-henkistä seksiä, ei mitenkään poissulje sitä, etteikö sama ihminen voisi olla ihmisenä ja kumppanina tasainen ja turvallinen. Ja samoin tasainen ja turvallinen mies voi olla romanttinen ja kiinnostava persoona. Eiväthän nämä sulje toisiaan pois.

Mutta sitten, jos mies on tasainen ja turvallinen SEKÄ lisäksi tylsä persoona ja tylsä seksissä, niin onko ihme, ettei tällainen suhde kanna pitkälle? Ja miksi sen pitäisikään? Kuten sanoin, seksuaalinen yhteensopivuus on todella tärkeää, mutta moni ei oikein ole sisäistänytkään, kuinka tärkeää. 

Pointti on että naiset haluavat dominoivampia, rajumpia, spontaanimpia ja mielikuvituksellisempia miehiä kuin mitä miehet oikeasti ovat.

Tämä johtaa siihen että suuri osa naisista pariutuu miesten kanssa, jotka ovat liian tasaisia ja tylsiä heille. Miksikö? Koska he haluavat perheen, häät ja asuntolainan. Ei ole sattumaa että naisten pariutumishalut ovat alhaisemmat aikoina jolloin ei vielä tai enää tarvita miestä kaikkeen tähän.

Samasta syytä kun nämä naiset haluavat seksisuhteen valinta ei olekaan se insinöörimies vaan aivan erilainen mies. Useasti pelimies.

 

Eihän tuossa niinkään ole kyse tasoteoriasta, vaan tuo on tietynlainen keskiluokkainen elämäntyyli. Ihan samalla lailla miehetkin hakevat tavallisia, norminmukaisia kuvioita. Mutta itse en sanoisi, että miehet joukkona ovat tietynlaisia - kyllä miehissäkin eroa on seksuaalisissa mieltymyksissä. Puhutko nyt seksistä tuossa listassa "dominoiva, raju, spontaani, mielikuvituksekas" vai muusta? Koska on täysin eri asia olla dominoiva seksissä kuin olla yleisesti dominoiva persoona. Mutta jos noissa viitattiin seksiin, niin osa on enemmän noita kuin joku toinen - veikkaan, että ne tyytymättömät naiset ovat alunperinkin pariutuneet vääränlaisen miehen kanssa, ja olisi alunperinkin pitänyt etsiä joku seksuaalisesti yhteensopiva.

Ja ehkä voitaisiin yleisesti pohtia sitäkin, ONKO edes keskiluokkainen norminmukainen elämäntyyli niin kiinnostavaa ja antoisaa - vai onko se vain normi, jota toteutetaan? Keskiluokkaan kuulumisessa ei tietysti ole mitään ongelmaa, mutta olisihan sielläkin mahdollista elää omannäköistään elämää. Mutta sinänsähän se, että joku on insinööri tai ottaa asuntolainen, ei tarkoita sitä, etteikö hän voisi olla romanttinen tai seksuaalisesti kiinnostava - kuten sanoin, bdsm-yhteisöissä on monenlaisia ihmisiä, insinöörejä myös.

Mutta jos yhtään mielikuvituksekkaampaa seksiä haluaa, se ei yleensä toteudu jossain irtoseksissä. Suurimmalla osalla irtoseksi on aika geneeristä vaniljaseksiä ja nimenomaan sen "oman insinöörin" (tai mikä kenelläkin nyt sitten onkaan) kanssa harrastetaan kiimaisempaa ja jännittävämpää seksiä.

Ja mitä tuodon seksiin tulee, niin eivät kaikki myöskään mitään villiä tai dominoivaa meininkiä edes kaipaa. Todella moni haluaa myös vaniljaseksiä, ja ovat täysin tyytyväisiä siihen, ettei kumppaninsa ole dominoiva ja ehdottele kaikenlaista "liian outoa". Pitää muistaa, että naisetKAAN eivät ole edes seksissä yhteinäinen ryhmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?

- 172cm pitkä

- vetäytyvä hiusraja jo nuorena

- seksuaalisesti alistuva

lisätään vielä:

- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi

- pienituloinen ja vähään tyytyvä

 

Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).

En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.

Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.

Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole. 

Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.

 

Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.

Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.

Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.

Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?

Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.

Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä. 

Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.

Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.

Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).

Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy.  Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.

Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?

Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.

Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.

 

Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.

Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.

Toimitusjohtaja > työharjoittelija

Rocktähti > rockfani

Hippiguru > hippigurun seuraaja

Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen

 

Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;) 

Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).

Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?

Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.

Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.

 

Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.

Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.

Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.

Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.

-ohis

Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.

Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?

Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.

Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.

Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.

Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.

Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.

Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.

Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta. 

Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.

Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.

Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.

Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".

Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.

Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.

Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.

 

Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.

Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.

Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä. 

Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.

Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.

Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.

Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.

Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.

Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.

Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli  mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit). 

Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin. 

Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.

Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.

Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.

Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.

Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?

Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa,  jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi. 

Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.

Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.

Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan. 

Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään  niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.

Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity  vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.

Tarkoitatko, että teoreetinot ovat kuvitteellisesti nurkassa makaavia?

Minua häiritsee lähinnä se, että näissä "teorioissa" annetan niin iso rooli ulkonäölle. Sellasia oikeasti hyvännäköisiä, siis huomattavan ja poikeuksellisen, on todella vähän. Ainakin Suomessa. Ja sit perus nättejä ja komeita on suurin osa. Ja tämän ryhmän sisällä sit makumieltymyksiä monia.

Toinen on se, että teoreetikkojen ihmiskuva on niin vieras itselle . En tunnista arkkityyppejä, enkä osaa sijoittaa ketään tuntemaani ihmistä tai paria noihin raameihin.

Ensisijaisesti korpee tuo naiskäsitys. Näissä aina nainen tekee kaiken hyötymisnäkökulmasta. Lisäks miehetkin ovat jotenkin tunnekylmiä, jotka joko käyttää naisia, tai ovat käytettävinä. Ja sit se surkea osa, joka ei ketään saa, koska naiset luulee itsestään liikoja.

Eli ei osu, eikä uppoo. Vaikka mitä ja ketä ajattelisin

Joo, sitä tarkoitan. Monet ketjuun kirjoittaneet todella tuntuvat inhoavan näitä/meitä teoreetikkoja, mistä itsekin olen osani saanut, vaikka olen vanhempi nainen enkä mies. "Mene betonikuutioosi kuolemaan"-tyyppisesti. Siitä asetelmasta on hiukka kaksinaismoralismia kritisoida tasoteoriaa naisvihasta. 

Se mitä sinä kirjoitat on sitten asia erikseen. Jos jokin teoria ei nappaa, niin eihän siitä pakko ole tykätä. Mutta itselleni ei tule mieleenkään väitellä asiasta, joka on mielestäni täyttä soopaa. En ole koskaan osallistunut täällä tai muuallakaan sellaisiin keskusteluihin, vaan ohitan ne sujuvasti. Tuskinpa voin käännyttää uskovaista tai muutenkaan liikaa eri tavalla ajattelevaa kannalleni tai sitten itseluottamukseni vain on huomattavasti heikompi sen suhteen kuin tasoteorian uutterilla kriitikoilla. 

Mutta mahtuuhan tänne tekstiä. Tässäkin ketjussa on satoja kommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?

- 172cm pitkä

- vetäytyvä hiusraja jo nuorena

- seksuaalisesti alistuva

lisätään vielä:

- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi

- pienituloinen ja vähään tyytyvä

 

Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).

En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.

Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.

Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole. 

Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.

 

Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.

Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.

Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.

Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?

Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.

Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä. 

Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.

Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.

Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).

Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy.  Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.

Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?

Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.

Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.

 

Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.

Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.

Toimitusjohtaja > työharjoittelija

Rocktähti > rockfani

Hippiguru > hippigurun seuraaja

Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen

 

Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;) 

Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).

Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?

Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.

Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.

 

Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.

Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.

Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.

Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.

-ohis

Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.

Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?

Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.

Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.

Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.

Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.

Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.

Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.

Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta. 

Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.

Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.

Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.

Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".

Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.

Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.

Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.

 

Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.

Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.

Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä. 

Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.

Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.

Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.

Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.

Tuo on muuten totta.

Nuorissa on paljon sellaisia pareja että mies on naista tasokkaampi (geenikomea ja itsevarma), kun taas nainen trimmaa itseään ja miellyttää miestä joka tekee niin kuin haluaa.

Se on käsittelemättä, että miten tasoteoria suhtautuu näihin epäsuhtaisiin pareihin, joita on kyllä vanhemmissakin. Asetelma voi olla myös toisin päin, kuitenkin niin, että elättäjän rooli osuu sille vaatimattomamman näköiselle. Ja nyt en puhu siitä tilanteesta, että molemmat ovat tyytyväisiä kumppaniinsa ja parisuhde sujuu hyvin (vaikka ulkoisesti oltaisiin eri paria), vaan suhteessa on häikkää, pettämistä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa jne.

Kaipa se menee kutakuinkin näin: Tasoteorian mukaisesti pariudutaan aina samassa kerroksessa, ei ylös tai alas, vaan sivusuuntaan. Rentulta mieheltä puuttuu statusta ja resursseja, joita ulkonäkö kompensoi, jolloin hän on naisen kanssa samassa kategoriassa (miehen kohdalla status ja resurssit ovat tärkeämpiä kuin naisen kohdalla). Tasaisen insinöörin valinnut, nuoruudessaan hiukan tavallista nätimpi nainen taas on samassa kerroksessa miehensä kanssa, koska hänen ulkonäkönsä ei ole niin hyvä kuin nuoremana (ei geenikaunis) tai sitten hänellä voi olla mt-ongelmia. Eli he ovat kuin ovatkin samassa kerroksessa eikä kyse ole tyytymisestä (valintatilanteen kannalta, toki avioliitossa myöhemmin voi olla vaikka mitä ongelmia). 

Miksi ajatus on se, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa parisuhteen olennaisimpia osatekijöitä on elättäjyys? Juuri tuon takia vaikuttaa siltä, että koko teoria on omaksuttu Amerikasta sopeuttamatta sitä ollenkaan maan olosuhteisiin.

Mistä sitä voi tietää, mitä niitä ulkonäöllisesti epäsuhtaisia pareja yhdistää - ei sitä ulkopuolinen voi mitenkään tietää. Heillähän voi olla yhdistävänä tekijänä vaikkapa aiemmin ketjussa mainitut seksuaaliset preferenssit - tykkäävät vaikka samantyylisestä seksistä - tai sitten jokin muu erityinen yhteinen yhdistävä tekijä. Tai sitten se paremman näköinen omaa jonkin ulkonäöllisen mieltymyksen, mikä toteutuu siinä vähemmän hyvännäköisessä. Usein myös yhdistelmä kaikkia näitä. Tai sitten jotain muuta. Ihmissuhde on niin paljon muutakin kuin se, mikä ulospäin näkyy - itse asiassa se on pääasiassa juuri kaikkea muuta, joten ei olennaista ole ollenkaan se tuntemattomille poseeraaminen. On pelkkää arvailua, että yllättäviin parinmuodostuksiin liittyisi raha tavalla tai toisella - itse melkein veikkaan, että niihin liittyy nimenomaan jokin muu kuin raha, koska raha on verrattain yleinen asia, eli se hyvännäköinen saisi sitä rahaa muualtakin.

Ja koittakaa nyt muistaa, että elämme maassa, jossa on oikeasti ihan kelvollinen sosiaaliturva, ilmaiset koulut, ilmainen terveydenhuolto, toimiva yhteiskunta. Kuinka tärkeää on hankkia itselleen elatus tyytymissuhteen kautta? Miettikää nyt vähän.

Ei tasoteorian idea ole tulkita yksittäisen parisuhteen motiiveja, vaan tarkastella asioita oman valitun näkökulmansa kautta. Tästä on jo tässäkin ketjussa puhuttu useamman kerran. Teoria ei kuvaa mitään muuta kuin siinä sanotaan.

Tasoteorian parametrit ovat ulkonäkö, luonne, sukupuolispesifit yleisest preferenssit. Ja se kuvaa sitä miten heteronormatiivinen pariutuminen tapahtuu, kun prosessin päämäärä on monogaaminen parisuhde nuoruusikään painottaen. Muuta ei ole tarkoituskaan kuvata. Sitä varten ovat muut teoriat, joita on satoja, ellei tuhansia tai kymmeniätuhansia. 

Eli, tämä teoria elää jossain omassa todellisuudessa, jolla ei ole pahemmin yhteyttä reaalimaailmaan? Kenenkään parisuhteen ei o tarkoitus siihen sopia. Miksi se on kehitelty? Yleensä teorioita koetellaan ja testataan. Ja muokataan sit tarvittaessa.

Miten sitten nää misogy nistit tähän sopii? Onko heillä eri versio tästä, jossa naiset ovat ayyllisiä kaikkeen, vai onko se vaan tulkintaa omiin tarkoituksiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:

1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)

2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)

Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.

Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.

Tasoteoria tekee ihmisistä objekteja ja laittaa ihmiset eri arvoihin. Tasoteoria ei toimi, koska ihmisillä on eri motiivit, käyttäytymismallit ja biologinen tapa hylkiä lähisukulaisia.

Toimii se karkeassa mittakaavassa. Aina on tietysti poikkeuksia ja monimutkaisempia syy-seurausuhteita mikrotasolla. Ja miten biologiset sukulaisuussuhteet liittyvät tasoteoriaan? :O

Katseletko useinkin sukulaismiehiä sillä silmällä, että tuossapa olisi hyvä mies, mutta ei voi kun sukulainen? Eli tasoteoria ei voi toimia, koska et kapsahda sukulaismiesten kaulaan vaikka nämä olisivat komeita ja rikkaita? Nyt on kyllä naisen logiikkaa tosiaankin.

Teoria ei voi toimia karkeassa mittakaavassa. Tämä on insinöörin logiikkaa. Teoria joko toimii 100% tai se ei ole todistettava teoria.

Väärin. On teorioita joissa tietty kaava toimii osassa tutkimusaluetta, mutta osassa joudutaan käyttämään toisenlaista kaavaa tietyn rajan ylityttyä. Teoria siis toimii suuressa mittakaavassa vaikka yhtä tiettyä mallia ei voida suoraan soveltaa koko aluetta koskevaksi.

Olen eri, mutta puhut höpöjä. Edeltävä kirjoittaja on oikeassa, teoria ei ole teoria, ellei se toteuta ennustettaan parametrien mukaisesti. En ole 12121212, mutta sanon silti kuten hänellä on tapana, että tasoteoria toteutuu kellontarkasti valtaosassa tapauksista.

Toki tämä on vain uskomus toistaiseksi, kun tasoteorialla ei ole tiedeyhteisön hyväksyntää. Mutta olen tarkkaillut tilanteita empiirisesti siitä asti, kun tutustuin teoriaan ja osasta tasoteorian väitteistä löytyy myös tutkimustuloksia. 121212 ja muutamat muutkin nimettömät ovat täälläkin analysoineet tilanteita teorian parametrien mukaisesti uskottavasti.

Se on sitten täysin eri asia, että eri teorioita sotketaan keskenään ja väitetään sen perusteella, että jompikumpi ei toimi.

Voi hyvä jeesus. Sanattomaksi vetää.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:

1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)

2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)

Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.

Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.

Uteliaisuudesta kysyn, että minkä vuoksi naisten tasojen määrittely on mielestäsi vaikeampaa?

Koska miehillä valintapreferenssit ovat huomattavasti laajemmat kuin naisilla, osin biologiasta johtuen ja osin pakon sanelemana. Joten pelkästään miesten toimintaa tarkastelemalla ei saada niin helposti sitä huippujoukkoa eristettyä kuin naisten kohdalla. Miehet myös tyytyvät useimmin kuin naiset, koska miesten biologiaan on koodattu tarve levittää siementä mahdollisimman moneen naiseen kun taas naiset panostavat laadukkaiden geenien haalimiseen määrän sijasta.

Okei, ymmärrän mitä tarkoitat.

Tasoteoria ei kuitenkaan perustu sille, että kerrokset olisivat eriarvoisia, vaan siinähän kuvataan kysyntää ja tarjontaa. Minusta nimitys tasoteoria ei ole sen vuoksi niin onnistunut kuin markkina-arvoteoria, joka väistää idean arvottamisesta (ainakin osittain) ja tyytyy kuvaamaan kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuksia isommassa mittakaavassa. Nimitys parisuhdemarkkina myös kantaa mukanaan kontekstuaalisen aspektin eli sen, että kenenkään määreet eivät ole absoluuttisia samalla tavalla kuin luku 7.

Ajatus eri kerroksista, joissa ihmiset pariutuvat on mielestäni myös hyvä sen vuoksi, että se väistää arvottamisen. Ja se miksi välttelen arvottamisen ideaa johtuu sitten tietenkin siitä, josta aiemmin jo kirjoitin, että en usko, että tyytymissuhteet kuitenkaan ovat mikään iso ilmiö, vaikka niitä onkin. Suurin osa pariutuu, koska rakastaa. 

Ehkä 121212 ilmaantuu tähän kertomaan omat ajatuksensa.

Tasoteoria on vain toinen nimi markkina-arvoteorialle.

Kun puhutaan kerroksista, sen voi helposti ymmärtää virheellisesti siten että kerros olisi tietty alakategoria kuten hipit tai rokkarit. Kerros tarkoittaa juurikin tasoa, joka määrittyy vastakkaisen sukupuolen arvostamien asioiden kuten ulkonäön ja statuksen kautta. Piirien koko määrittää sen kuinka korkeatasoinen ko. piirien huippuyksilö on. Esimerkiksi multimiljonääri-liikemiehellä on valittavanaan huomattavasti enemmän ja tasokkaampia naisia kuin mp-jengipomolla.

Henkilökohtainen maku, sattuma, alakategoria, jne puolestaan määrittävät sen ketkä saman kerroksen asukkaista päätyvät yksiin.

En minäkään usko että monetkaan naiset tyytyisivät tietoisesti tai laskelmoisivat parempaa elämää insinöörin kanssa. Kyse on muista asioista joita nainen haluaa, ja saadakseen ne hän alkaa uskomaan että insinööri olisikin hyvä mies (vaikkei olekaan niin komea kuin nainen olisi toivonut jne). Kyse on vastaavasta ilmiöstä kuin mainitsemasi kalibrointi; eli saadakseen haluamansa, nainen alkaa pitämään kaiken sen mahdollistajaa hyvänä valintana, ja ihastuu tähän aidosti.

Kyllä, uskon samaan kuin sinäkin, että rakkaus turvalliseen perusinsinööriin on aitoa. Joskin laimeampaa kuin nuoruuden jännis-poikkiksen kanssa, ja enemmän turvaan pohjautuvaa. Kaikkea kuitenkin ajaa naisen muut tarpeet, suurempi kokonaisuus. Ja kun miestä ei enää tarvita "kokonaispaketin" hankkimisessa, nainen hiljalleen palaa siihen mikä häntä sytyttää eniten tunnetasolla. Insinööri on kuin onkin liian tylsä, liian varovainen seksissä, liian juro.

Lehdessä oli muuten juuri artikkeli asioista joita naiset toivoisivat saavansa seksissä, mutta eivät saa. Top 2 oli sama kuin aina: kiusoittelevat ja mielikuvitukselliset esileikit, jälkihoito tunteista puhumisineen, se kun mies ottaisi rajusti ja spontaanisti, ja miehelle alistuminen. Taas kerran, tasainen ja turvallinen mies on liian tylsä ja väritön.

Hyvin ja monipuolisesti kirjoitettu, kiitos vastauksesta. 

On aivan totta, että useissa tutkimuksissa, joita säännöllisin väliajoin julkaistaan, nousevat esille  nuo mainitsemasi naisten seksitoiveet. Siksi ymmärrän, että ne ovat tasokeskusteluissa mukana. Siitä on kuitenkin vielä jonkinmoinen uskonhyppy väitteeseen, missä tasainen ja turvallinen mies olisi liian tylsä ja väritön. Onhan vastaavia tutkimuksia tehty miestenkin jännittävistä ja toteutumattomista seksitoiveista.

Kokonaiskuvaksi minulle näyttäytyy enemmänkin sellainen skenaario, etteivät seksistä ja omista toiveista puhuta riittävän suorasukaisesti ja konkreettisesti pariskunnan kesken, jolloin toiveita voisi ehkä toteuttaa. Naiset ovat yhtä tylsiä ja värittömiä seksissä miesten mielestä, jos luen nuo samat tutkimustulokset päinvastaisesta näkökulmasta eli miesten toiveita kuvaavien tutkimusten mukaan ja teen saman johtopäätöksen kun sinä teet.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?

- 172cm pitkä

- vetäytyvä hiusraja jo nuorena

- seksuaalisesti alistuva

lisätään vielä:

- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi

- pienituloinen ja vähään tyytyvä

 

Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).

En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.

Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.

Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole. 

Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.

 

Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.

Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.

Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.

Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?

Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.

Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä. 

Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.

Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.

Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).

Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy.  Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.

Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?

Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.

Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.

 

Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.

Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.

Toimitusjohtaja > työharjoittelija

Rocktähti > rockfani

Hippiguru > hippigurun seuraaja

Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen

 

Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;) 

Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).

Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?

Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.

Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.

 

Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.

Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.

Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.

Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.

-ohis

Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.

Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?

Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.

Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.

Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.

Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.

Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.

Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.

Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta. 

Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.

Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.

Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.

Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".

Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.

Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.

Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.

 

Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.

Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.

Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä. 

Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.

Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.

Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.

Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.

Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.

Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.

Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli  mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit). 

Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin. 

Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.

Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.

Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.

Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.

Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?

Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa,  jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi. 

Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.

Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.

Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan. 

Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään  niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.

Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity  vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.

Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.

Mitä tämän tasoteorian taustalla sitten on? Mielestäni se selittää joitain pariutumiseen liittyviä ilmiöitä. Mikä siinä on ideologia? Ja tavoite? Vaikka kaikki maailman naiset päätyisivät tämän jankkauksen jälkeen toteamaan sen päteväksi, niin mitä hyötyä siitä olisi jollekin taholla tai joillekin miehille?

Jokainen mies osaa laittaa 10 satunnaista naista haluttavuusjärjestykseen melko lailla samassa järjestyksessä kuin kaikki muutkin miehet. Ja todeta, ettei haluttavimman kohdalla ole juuri väliä onko korkea vai matalakoulutettu esim. Tämän ääneen sanominen ei herätä kiukkuaaltoa keskustelupalstoilla miesten taholta.

Melko helposti päällepäin nähtävät miehen ominaisuudet (ulkonäkö, asema jne) selittävät miehen kiinnostavuutta naisten silmissä. Tämäkään ei kiukuta miehiä. Naisille se tuntuu olevan jostain syystä ylipääsemätön paikka, että näin on. Miksi? En ole keksinyt. 

Naisen primaaritarve tunnetasolla on halu olla erityinen ja ainutlaatuinen miehensä silmissä. Miehen erityisyyden osoitus naiselle on arvoton, jos mies on "heikkotasoinen". Jos tasoteorian myöntää todeksi, lähes kaikki naiset joutuvat toteamaan, että ovat erityisiä lähinnä vain tavallisen perusreiskan näkökulmasta. Teoria, joka laittaa miehet selvään arvojärjestykseen on myrkkyä naisille, joilla ei ole asiaa pyramidin huipulle. Se oma perusreiska voi olla "maailmanparas" vain jos tasoteoria ei päde ja vain siten nainen voi erityinen maailman ainutlaatuisimman miehen silmissä. Tasoteorian kieltämisen keskiössä on kyvyttömyys myöntää oma matala tasonsa suhteessa muihin.

Ei herranjumala mitä shaissea täällä suolletan sylki roiskuen. Täällä tyypit, joille itselleen on äärimmäisen tärkeää jokin tasohimmeli ja asema sen hierarkiassa, paasaavat miten NAISET näitä tasoja mittailevat. Koko teoria tuntuu olevan joidenkin autististen burgereiden epätoivoista yritystä selittää omaa päänsisäistä kaaostaan projisoimalla se naisten päähän ja naisten viaksi.

Ja sitten selitetään, miten NAISET vertaavat ja miesten arvottaminen on absoluuttista, ei relatiivista. No niinpä, mitä nyt vähän verrataan itseään laatikkoleukaiseen, täydellisen hiusrajan omistavaan gigachadiin ja itketään itsensä uneen.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?

- 172cm pitkä

- vetäytyvä hiusraja jo nuorena

- seksuaalisesti alistuva

lisätään vielä:

- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi

- pienituloinen ja vähään tyytyvä

 

Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).

En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.

Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.

Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole. 

Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.

 

Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.

Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.

Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.

Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?

Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.

Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä. 

Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.

Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.

Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).

Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy.  Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.

Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?

Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.

Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.

 

Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.

Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.

Toimitusjohtaja > työharjoittelija

Rocktähti > rockfani

Hippiguru > hippigurun seuraaja

Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen

 

Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;) 

Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).

Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?

Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.

Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.

 

Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.

Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.

Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.

Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.

-ohis

Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.

Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?

Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.

Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.

Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.

Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.

Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.

Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.

Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta. 

Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.

Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.

Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.

Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".

Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.

Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.

Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.

 

Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.

Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.

Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä. 

Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.

Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.

Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.

Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.

Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.

Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.

Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli  mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit). 

Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin. 

Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.

Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.

Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.

Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.

Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?

Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa,  jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi. 

Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.

Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.

Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan. 

Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään  niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.

Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity  vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.

Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.

Mitä tämän tasoteorian taustalla sitten on? Mielestäni se selittää joitain pariutumiseen liittyviä ilmiöitä. Mikä siinä on ideologia? Ja tavoite? Vaikka kaikki maailman naiset päätyisivät tämän jankkauksen jälkeen toteamaan sen päteväksi, niin mitä hyötyä siitä olisi jollekin taholla tai joillekin miehille?

Jokainen mies osaa laittaa 10 satunnaista naista haluttavuusjärjestykseen melko lailla samassa järjestyksessä kuin kaikki muutkin miehet. Ja todeta, ettei haluttavimman kohdalla ole juuri väliä onko korkea vai matalakoulutettu esim. Tämän ääneen sanominen ei herätä kiukkuaaltoa keskustelupalstoilla miesten taholta.

Melko helposti päällepäin nähtävät miehen ominaisuudet (ulkonäkö, asema jne) selittävät miehen kiinnostavuutta naisten silmissä. Tämäkään ei kiukuta miehiä. Naisille se tuntuu olevan jostain syystä ylipääsemätön paikka, että näin on. Miksi? En ole keksinyt. 

Naisen primaaritarve tunnetasolla on halu olla erityinen ja ainutlaatuinen miehensä silmissä. Miehen erityisyyden osoitus naiselle on arvoton, jos mies on "heikkotasoinen". Jos tasoteorian myöntää todeksi, lähes kaikki naiset joutuvat toteamaan, että ovat erityisiä lähinnä vain tavallisen perusreiskan näkökulmasta. Teoria, joka laittaa miehet selvään arvojärjestykseen on myrkkyä naisille, joilla ei ole asiaa pyramidin huipulle. Se oma perusreiska voi olla "maailmanparas" vain jos tasoteoria ei päde ja vain siten nainen voi erityinen maailman ainutlaatuisimman miehen silmissä. Tasoteorian kieltämisen keskiössä on kyvyttömyys myöntää oma matala tasonsa suhteessa muihin.

Eiköhän miestenkin tarve ole ihan sama, sitä ilmentää mm. tuo kammo mitä "Juoksunsa juossut morsianehdokas"  herättää, vai mitä? Luulen, että tuollainen tarve on miehillä jopa korostuneempi, vaikka se piilotetaankin, koska miehelle kokemus halutuksi tulemisesta ja passiivisen ihailun kohteena olemisesta on harvinaisempi. Siksihän pyramidin huipulla olevien miesten asemaan haluttaisiin päästä, ja 121212 on useasti puhunutkin (aivan oikein) että tuollaiset miehet ovat tietyllä tapaa naismaisia. Heille on luonnollista, että naiset jahtaavat heitä eikä seuran saamiseksi tarvitse nähdä niin paljon vaivaa. Se on mielestäni erinomainen ja suorastaan nerokas huomio. 

Tuo jälkimmäinen osuus tekstistä pitää varmaankin kutakuinkin paikkansa päätellen siitä, että tasoteorian arvottamiseen liittyviä pointteja vastaan hyökätään täällä kaikkein useimmin. Nainen ei ole desimaali eikä reiskaa kukaan vaihda puhumieheen, hyi olkoon. Jos tasoteoriasta karsittaisiin arvottaminen (kuten olen yrittänyt tehdä), se olisi helpommin omaksuttava. Mutta luulenpa, että koko teorian motiiveista osa nimenomaan tavoitteleekin provosointia, hyvitystä ja hävitystä, koska se näkyy vastapuolellakin. "Juoksunsa juosseiden on turha yrittää!"

Pelimiehet, aivan kuten naiset, inhoavat mustavalkoisuutta, sopimuksia ja moraalia.

Niin että mitä? Täällä kirkasotaiset moraalimartit selittää, että naiset ne on moraalittomia, ja pelihmiehet myös? Ja naisia taas kaadetaan kuin Niilo Ylivainion herätyskokouksessa. Mekoista körttimenoa.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:

1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)

2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)

Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.

Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.

Uteliaisuudesta kysyn, että minkä vuoksi naisten tasojen määrittely on mielestäsi vaikeampaa?

Koska miehillä valintapreferenssit ovat huomattavasti laajemmat kuin naisilla, osin biologiasta johtuen ja osin pakon sanelemana. Joten pelkästään miesten toimintaa tarkastelemalla ei saada niin helposti sitä huippujoukkoa eristettyä kuin naisten kohdalla. Miehet myös tyytyvät useimmin kuin naiset, koska miesten biologiaan on koodattu tarve levittää siementä mahdollisimman moneen naiseen kun taas naiset panostavat laadukkaiden geenien haalimiseen määrän sijasta.

Okei, ymmärrän mitä tarkoitat.

Tasoteoria ei kuitenkaan perustu sille, että kerrokset olisivat eriarvoisia, vaan siinähän kuvataan kysyntää ja tarjontaa. Minusta nimitys tasoteoria ei ole sen vuoksi niin onnistunut kuin markkina-arvoteoria, joka väistää idean arvottamisesta (ainakin osittain) ja tyytyy kuvaamaan kysynnän ja tarjonnan lainalaisuuksia isommassa mittakaavassa. Nimitys parisuhdemarkkina myös kantaa mukanaan kontekstuaalisen aspektin eli sen, että kenenkään määreet eivät ole absoluuttisia samalla tavalla kuin luku 7.

Ajatus eri kerroksista, joissa ihmiset pariutuvat on mielestäni myös hyvä sen vuoksi, että se väistää arvottamisen. Ja se miksi välttelen arvottamisen ideaa johtuu sitten tietenkin siitä, josta aiemmin jo kirjoitin, että en usko, että tyytymissuhteet kuitenkaan ovat mikään iso ilmiö, vaikka niitä onkin. Suurin osa pariutuu, koska rakastaa. 

Ehkä 121212 ilmaantuu tähän kertomaan omat ajatuksensa.

Tasoteoria on vain toinen nimi markkina-arvoteorialle.

Kun puhutaan kerroksista, sen voi helposti ymmärtää virheellisesti siten että kerros olisi tietty alakategoria kuten hipit tai rokkarit. Kerros tarkoittaa juurikin tasoa, joka määrittyy vastakkaisen sukupuolen arvostamien asioiden kuten ulkonäön ja statuksen kautta. Piirien koko määrittää sen kuinka korkeatasoinen ko. piirien huippuyksilö on. Esimerkiksi multimiljonääri-liikemiehellä on valittavanaan huomattavasti enemmän ja tasokkaampia naisia kuin mp-jengipomolla.

Henkilökohtainen maku, sattuma, alakategoria, jne puolestaan määrittävät sen ketkä saman kerroksen asukkaista päätyvät yksiin.

En minäkään usko että monetkaan naiset tyytyisivät tietoisesti tai laskelmoisivat parempaa elämää insinöörin kanssa. Kyse on muista asioista joita nainen haluaa, ja saadakseen ne hän alkaa uskomaan että insinööri olisikin hyvä mies (vaikkei olekaan niin komea kuin nainen olisi toivonut jne). Kyse on vastaavasta ilmiöstä kuin mainitsemasi kalibrointi; eli saadakseen haluamansa, nainen alkaa pitämään kaiken sen mahdollistajaa hyvänä valintana, ja ihastuu tähän aidosti.

Kyllä, uskon samaan kuin sinäkin, että rakkaus turvalliseen perusinsinööriin on aitoa. Joskin laimeampaa kuin nuoruuden jännis-poikkiksen kanssa, ja enemmän turvaan pohjautuvaa. Kaikkea kuitenkin ajaa naisen muut tarpeet, suurempi kokonaisuus. Ja kun miestä ei enää tarvita "kokonaispaketin" hankkimisessa, nainen hiljalleen palaa siihen mikä häntä sytyttää eniten tunnetasolla. Insinööri on kuin onkin liian tylsä, liian varovainen seksissä, liian juro.

Lehdessä oli muuten juuri artikkeli asioista joita naiset toivoisivat saavansa seksissä, mutta eivät saa. Top 2 oli sama kuin aina: kiusoittelevat ja mielikuvitukselliset esileikit, jälkihoito tunteista puhumisineen, se kun mies ottaisi rajusti ja spontaanisti, ja miehelle alistuminen. Taas kerran, tasainen ja turvallinen mies on liian tylsä ja väritön.

Seksuaalinen yhteensopivuus on erittäin tärkeää. Mutta miksi insinööri ei voisi olla kaikkea tuota, mitä seksistä haetaan? Se mitä esim. itse tiedän bdsm-alakulttuurista, niin siellä on hyvinkin monelaisia ihmisiä. Varmasti jokunen insinöörikin. Ja se, että jonkun kanssa voi olla intohimoista, villiä, kokeilevaa ja bdsm-henkistä seksiä, ei mitenkään poissulje sitä, etteikö sama ihminen voisi olla ihmisenä ja kumppanina tasainen ja turvallinen. Ja samoin tasainen ja turvallinen mies voi olla romanttinen ja kiinnostava persoona. Eiväthän nämä sulje toisiaan pois.

Mutta sitten, jos mies on tasainen ja turvallinen SEKÄ lisäksi tylsä persoona ja tylsä seksissä, niin onko ihme, ettei tällainen suhde kanna pitkälle? Ja miksi sen pitäisikään? Kuten sanoin, seksuaalinen yhteensopivuus on todella tärkeää, mutta moni ei oikein ole sisäistänytkään, kuinka tärkeää. 

Pointti on että naiset haluavat dominoivampia, rajumpia, spontaanimpia ja mielikuvituksellisempia miehiä kuin mitä miehet oikeasti ovat.

Tämä johtaa siihen että suuri osa naisista pariutuu miesten kanssa, jotka ovat liian tasaisia ja tylsiä heille. Miksikö? Koska he haluavat perheen, häät ja asuntolainan. Ei ole sattumaa että naisten pariutumishalut ovat alhaisemmat aikoina jolloin ei vielä tai enää tarvita miestä kaikkeen tähän.

Samasta syytä kun nämä naiset haluavat seksisuhteen valinta ei olekaan se insinöörimies vaan aivan erilainen mies. Useasti pelimies.

 

Koko ketju täynnä miesten selitystä siitä, mitä naiset haluavat.

Mitä miehet haluavat? Miksei kukaan muu kuin hiusrajamies kerro, mitä miehet haluavat? Hiusrajamies haluaa listamiehensä, se on selvä. Osa haluaa sen kaikkein kauneimman naisen, mutta tässäkö on tosiaan on kaikki, mitä kaikki miehet haluavat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?

- 172cm pitkä

- vetäytyvä hiusraja jo nuorena

- seksuaalisesti alistuva

lisätään vielä:

- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi

- pienituloinen ja vähään tyytyvä

 

Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).

En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.

Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.

Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole. 

Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.

 

Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.

Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.

Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.

Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?

Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.

Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä. 

Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.

Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.

Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).

Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy.  Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.

Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?

Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.

Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.

 

Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.

Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.

Toimitusjohtaja > työharjoittelija

Rocktähti > rockfani

Hippiguru > hippigurun seuraaja

Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen

 

Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;) 

Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).

Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?

Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.

Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.

 

Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.

Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.

Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.

Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.

-ohis

Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.

Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?

Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.

Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.

Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.

Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.

Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.

Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.

Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta. 

Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.

Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.

Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.

Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".

Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.

Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.

Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.

 

Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.

Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.

Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä. 

Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.

Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.

Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.

Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.

Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.

Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.

Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli  mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit). 

Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin. 

Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.

Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.

Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.

Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.

Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?

Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa,  jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi. 

Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.

Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.

Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan. 

Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään  niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.

Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity  vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.

Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.

Mitä tämän tasoteorian taustalla sitten on? Mielestäni se selittää joitain pariutumiseen liittyviä ilmiöitä. Mikä siinä on ideologia? Ja tavoite? Vaikka kaikki maailman naiset päätyisivät tämän jankkauksen jälkeen toteamaan sen päteväksi, niin mitä hyötyä siitä olisi jollekin taholla tai joillekin miehille?

Jokainen mies osaa laittaa 10 satunnaista naista haluttavuusjärjestykseen melko lailla samassa järjestyksessä kuin kaikki muutkin miehet. Ja todeta, ettei haluttavimman kohdalla ole juuri väliä onko korkea vai matalakoulutettu esim. Tämän ääneen sanominen ei herätä kiukkuaaltoa keskustelupalstoilla miesten taholta.

Melko helposti päällepäin nähtävät miehen ominaisuudet (ulkonäkö, asema jne) selittävät miehen kiinnostavuutta naisten silmissä. Tämäkään ei kiukuta miehiä. Naisille se tuntuu olevan jostain syystä ylipääsemätön paikka, että näin on. Miksi? En ole keksinyt. 

Naisen primaaritarve tunnetasolla on halu olla erityinen ja ainutlaatuinen miehensä silmissä. Miehen erityisyyden osoitus naiselle on arvoton, jos mies on "heikkotasoinen". Jos tasoteorian myöntää todeksi, lähes kaikki naiset joutuvat toteamaan, että ovat erityisiä lähinnä vain tavallisen perusreiskan näkökulmasta. Teoria, joka laittaa miehet selvään arvojärjestykseen on myrkkyä naisille, joilla ei ole asiaa pyramidin huipulle. Se oma perusreiska voi olla "maailmanparas" vain jos tasoteoria ei päde ja vain siten nainen voi erityinen maailman ainutlaatuisimman miehen silmissä. Tasoteorian kieltämisen keskiössä on kyvyttömyys myöntää oma matala tasonsa suhteessa muihin.

Ei herranjumala mitä shaissea täällä suolletan sylki roiskuen. Täällä tyypit, joille itselleen on äärimmäisen tärkeää jokin tasohimmeli ja asema sen hierarkiassa, paasaavat miten NAISET näitä tasoja mittailevat. Koko teoria tuntuu olevan joidenkin autististen burgereiden epätoivoista yritystä selittää omaa päänsisäistä kaaostaan projisoimalla se naisten päähän ja naisten viaksi.

Ja sitten selitetään, miten NAISET vertaavat ja miesten arvottaminen on absoluuttista, ei relatiivista. No niinpä, mitä nyt vähän verrataan itseään laatikkoleukaiseen, täydellisen hiusrajan omistavaan gigachadiin ja itketään itsensä uneen.

Ota tämä viihteenä, niin me muutkin teemme ;-)

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?

- 172cm pitkä

- vetäytyvä hiusraja jo nuorena

- seksuaalisesti alistuva

lisätään vielä:

- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi

- pienituloinen ja vähään tyytyvä

 

Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).

En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.

Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.

Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole. 

Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.

 

Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.

Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.

Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.

Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?

Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.

Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä. 

Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.

Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.

Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).

Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy.  Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.

Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?

Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.

Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.

 

Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.

Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.

Toimitusjohtaja > työharjoittelija

Rocktähti > rockfani

Hippiguru > hippigurun seuraaja

Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen

 

Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;) 

Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).

Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?

Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.

Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.

 

Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.

Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.

Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.

Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.

-ohis

Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.

Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?

Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.

Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.

Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.

Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.

Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.

Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.

Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta. 

Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.

Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.

Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.

Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".

Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.

Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.

Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.

 

Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.

Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.

Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä. 

Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.

Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.

Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.

Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.

Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.

Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.

Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli  mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit). 

Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin. 

Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.

Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.

Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.

Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.

Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?

Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa,  jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi. 

Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.

Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.

Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan. 

Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään  niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.

Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity  vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.

Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.

Mitä tämän tasoteorian taustalla sitten on? Mielestäni se selittää joitain pariutumiseen liittyviä ilmiöitä. Mikä siinä on ideologia? Ja tavoite? Vaikka kaikki maailman naiset päätyisivät tämän jankkauksen jälkeen toteamaan sen päteväksi, niin mitä hyötyä siitä olisi jollekin taholla tai joillekin miehille?

Jokainen mies osaa laittaa 10 satunnaista naista haluttavuusjärjestykseen melko lailla samassa järjestyksessä kuin kaikki muutkin miehet. Ja todeta, ettei haluttavimman kohdalla ole juuri väliä onko korkea vai matalakoulutettu esim. Tämän ääneen sanominen ei herätä kiukkuaaltoa keskustelupalstoilla miesten taholta.

Melko helposti päällepäin nähtävät miehen ominaisuudet (ulkonäkö, asema jne) selittävät miehen kiinnostavuutta naisten silmissä. Tämäkään ei kiukuta miehiä. Naisille se tuntuu olevan jostain syystä ylipääsemätön paikka, että näin on. Miksi? En ole keksinyt. 

Naisen primaaritarve tunnetasolla on halu olla erityinen ja ainutlaatuinen miehensä silmissä. Miehen erityisyyden osoitus naiselle on arvoton, jos mies on "heikkotasoinen". Jos tasoteorian myöntää todeksi, lähes kaikki naiset joutuvat toteamaan, että ovat erityisiä lähinnä vain tavallisen perusreiskan näkökulmasta. Teoria, joka laittaa miehet selvään arvojärjestykseen on myrkkyä naisille, joilla ei ole asiaa pyramidin huipulle. Se oma perusreiska voi olla "maailmanparas" vain jos tasoteoria ei päde ja vain siten nainen voi erityinen maailman ainutlaatuisimman miehen silmissä. Tasoteorian kieltämisen keskiössä on kyvyttömyys myöntää oma matala tasonsa suhteessa muihin.

Eiköhän miestenkin tarve ole ihan sama, sitä ilmentää mm. tuo kammo mitä "Juoksunsa juossut morsianehdokas"  herättää, vai mitä? Luulen, että tuollainen tarve on miehillä jopa korostuneempi, vaikka se piilotetaankin, koska miehelle kokemus halutuksi tulemisesta ja passiivisen ihailun kohteena olemisesta on harvinaisempi. Siksihän pyramidin huipulla olevien miesten asemaan haluttaisiin päästä, ja 121212 on useasti puhunutkin (aivan oikein) että tuollaiset miehet ovat tietyllä tapaa naismaisia. Heille on luonnollista, että naiset jahtaavat heitä eikä seuran saamiseksi tarvitse nähdä niin paljon vaivaa. Se on mielestäni erinomainen ja suorastaan nerokas huomio. 

Tuo jälkimmäinen osuus tekstistä pitää varmaankin kutakuinkin paikkansa päätellen siitä, että tasoteorian arvottamiseen liittyviä pointteja vastaan hyökätään täällä kaikkein useimmin. Nainen ei ole desimaali eikä reiskaa kukaan vaihda puhumieheen, hyi olkoon. Jos tasoteoriasta karsittaisiin arvottaminen (kuten olen yrittänyt tehdä), se olisi helpommin omaksuttava. Mutta luulenpa, että koko teorian motiiveista osa nimenomaan tavoitteleekin provosointia, hyvitystä ja hävitystä, koska se näkyy vastapuolellakin. "Juoksunsa juosseiden on turha yrittää!"

Myös pelimiesten ajattelussa on paljon "naismaisia" piirteitä.

Siis tarkoitan aitoja pelimiehiä joilla on suorastaan pakkomielle kaataa naisia. En tarkoita tasokkaita miehiä jotka kaatavat naisia koska se on helppoa, enkä olemattomilla panoilla uhoavia miehiä joita naiset pitävät pelimiehinä.

Pelimiehet, aivan kuten naiset, inhoavat mustavalkoisuutta, sopimuksia ja moraalia. He uskovat että oikea tunne voi tehdä edellä mainittuihin perustuen väärän teon oikeaksi. He kaipaavat hyväksyntää, ja tämä johtaa pakkomielteeseen saada nainen ihastumaan heihin.

 

Joo, muistan, että olet maininnut pelimiehetkin naismaisina. Ihan tällainen formulointi ei ole ennen silmiini osunut. 

Minusta naiset eivät yleisesti ottaen perustele tunteilla vääriä tekoja oikeiksi  - oletko yllättynyt, että olen tätä mieltä ;)  -  vaan tuollainen käytös sopii narsistista problematiikkaa omaavan persoonallisuuden rakenteeseen. Riippuvaisuus muiden hyväksynnästä (ja pseudo-itsevarmuus, mistä aiemmin kirjoitin) kuuluu samaan pakettiin myös. Edelleen moraali ja sopimukset ovat asioita, joita muiden tulee noudattaa.

Se mitä tuosta tulkitsen, on ajatus siitä, että naiset ovat taipuvaisempia (kulttuurisista syistä) manipuloimaan tunteilla, mikä on pelimiesten erikoisala. Hyvin harva mies itkee krokotiilin kyyneleitä, koska se ei kuulu miehen perinteiseen rooliin. Pelimiehet osaavat manipuloida naisten tunteita, yksi suosittu pelimiestyyppihän on pelastettava renttu, jolla on ollut huono lapsuus ja kauheita vastoinkäymisiä. Uhripositio on myös naiselle hyväksytympi tapa tuoda esille omaa tahtoaan ja aggressioitaan - kun omien rajojen ilmaisu ja puolustaminen on miehille tyypillisempi tapa toimia.

Ikävä juttu tuossa on se, että pelimiesten naismaisuus taitaa olla useimmiten maskeeraus eli pelkästään manipulointia (eikä muiden taitojen puutetta kuten naisten tunteilla manipulointi), jolloin heillä on käytössään myös maskuliininen tapa toimia ja saada tahtonsa läpi. Eli avoin aggressio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:

1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)

2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)

Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.

Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.

Tasoteoria tekee ihmisistä objekteja ja laittaa ihmiset eri arvoihin. Tasoteoria ei toimi, koska ihmisillä on eri motiivit, käyttäytymismallit ja biologinen tapa hylkiä lähisukulaisia.

Toimii se karkeassa mittakaavassa. Aina on tietysti poikkeuksia ja monimutkaisempia syy-seurausuhteita mikrotasolla. Ja miten biologiset sukulaisuussuhteet liittyvät tasoteoriaan? :O

Katseletko useinkin sukulaismiehiä sillä silmällä, että tuossapa olisi hyvä mies, mutta ei voi kun sukulainen? Eli tasoteoria ei voi toimia, koska et kapsahda sukulaismiesten kaulaan vaikka nämä olisivat komeita ja rikkaita? Nyt on kyllä naisen logiikkaa tosiaankin.

Teoria ei voi toimia karkeassa mittakaavassa. Tämä on insinöörin logiikkaa. Teoria joko toimii 100% tai se ei ole todistettava teoria.

Väärin. On teorioita joissa tietty kaava toimii osassa tutkimusaluetta, mutta osassa joudutaan käyttämään toisenlaista kaavaa tietyn rajan ylityttyä. Teoria siis toimii suuressa mittakaavassa vaikka yhtä tiettyä mallia ei voida suoraan soveltaa koko aluetta koskevaksi.

Olen eri, mutta puhut höpöjä. Edeltävä kirjoittaja on oikeassa, teoria ei ole teoria, ellei se toteuta ennustettaan parametrien mukaisesti. En ole 12121212, mutta sanon silti kuten hänellä on tapana, että tasoteoria toteutuu kellontarkasti valtaosassa tapauksista.

Toki tämä on vain uskomus toistaiseksi, kun tasoteorialla ei ole tiedeyhteisön hyväksyntää. Mutta olen tarkkaillut tilanteita empiirisesti siitä asti, kun tutustuin teoriaan ja osasta tasoteorian väitteistä löytyy myös tutkimustuloksia. 121212 ja muutamat muutkin nimettömät ovat täälläkin analysoineet tilanteita teorian parametrien mukaisesti uskottavasti.

Se on sitten täysin eri asia, että eri teorioita sotketaan keskenään ja väitetään sen perusteella, että jompikumpi ei toimi.

Sinun kannattaisi panostaa luetun ymmärtämiseen. Todistat juuri omalla viestilläsi kirjoittamani oikeaksi. Valtaosa ei tarkoita kaikkia tapauksia. Se on sitten eri asia miten haluaa sen loppuosan määritellä. Ovatko ne vain hassuja poikkeuksia vai se osa aluetta johon tasoteorian kaava ei suoraan sellaiseen sovi.

Viestini oli muutenkin lähinnä vastaus tuolle eräälle ihmettelijälle joka oli sitä mieltä ettei teoria voi olla teoria jos ei sitä sellaisenaan voi aukottomasti soveltaa kaikkiin tapauksiin.

Kirjoitin epäselvästi. Vaikka valtaosa pariutuu kellontarkasti normikaavan mukaan, tasoteoria sisältää myös epäsymmetristen suhteiden logiikan. Ne eivät ole poikkeuksia, vaan ne selitetään myös. Tätä todisteluahan jo tuonne aiemmin kirjoitinkin usean viestin verran. 

Olen eri, mutta miten ne tasoteoriassa selitetään? Itse huomasin vain yhden selityksen ja se oli raha, mutta kun esim. itse mietin omia syitäni pariutua jonkun kanssa, niin voisin kuvitella että samantyyppiset syyt voisivat selittää noita ulkopuolisen silmiin "outoja" pariutumisratkaisuja. Näitä selityksiä voivat olla vaikka seksuaalinen yhteensopivuus (jos ei olla ihan perusvaniljaa), jotkin muut alakulttuurisyyt tai muu ulospäin näkymätön yhdistävä tekijä, henkilökohtaiset ulkonäölliset mieltymykset ja preferenssit, jotka eivät noudata stereotypioita, tms.

Oletko sinä se bi-nainen joka kirjoitti aiemmin jo? Hänellä on ollut hyviä kritiikkejä tässä ketjussa ja hän koettaa ymmärtää mistä tasoteoriassa on kyse, jolloin keskustelu on paljon mielekkäämpää. 

Tasoteorian epäsymmetrisistä parisuhteista oli puhetta muutama sivu taakse päin. Olet aivan oikeassa siinä, että seksuaalinen yhteensopivuus voi vaikuttaa pariutumiseen, mutta se on siinä mielessä tasoteorian ulkopuolinen asia, ettei se kuulu niiden parametrien joukkoon, joista pariutumista tarkastellaan. Yksi poikkeus tästä on, eli 12121212:n esillä pitävä miehen seksuaalinen dominoivuus (tai vaikutelma siitä pariutumisen alkuvaiheessa), joka katsotaan tasoa nostavaksi. Muita tilanteita ei ole sisällytetty teorian parametreihin.

Joo olin se sama bi-nainen :) Kiitos palautteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan yksikään tasoteoreetikko koskaan onnistunut löytämään pysyvää, onnellista parisuhdetta?

Miksi pitäisi? En halua parisuhdetta.

Niinpä niin, tasoteoreetikko ei halua parisuhdetta, vaan panoja. Eikä saa niitäkään. Ei siis kannata olla tasoteoreetikko.

Juuri niin. "Eikä saa niitäkään" on aika erikoisesti ilmaistu, koska olen kyllä ollut pitkässä parisuhteessa. Sen sijaan "vain" irtopanoja ei ole kyllä ollut. Niiden saaminen on huomattavasti parisuhdetta vaikeampaa.

Miksi erositte? Kumpi teistä tyytyi alempitasoiseen, kun olit parisuhteessa? Oliko kumppanisi ruma ja lihava, vai kokiko hän sinut alempitasoiseksi (etkös sinä ole kalju ja lyhyt?)

Miksi arvotat irtopanot parisuhteen edelle? Eivätkö petititosi ole sitä luokkaa, että kestäisit yhtä useamman aamun samassa kahvipöydässä?

Vierailija kirjoitti:

Naisia tasoteoria korventaa, koska eivät halua omalla naamallaan myöntää kahta asiaa:

1. kaikilla ei käy flaksi samalla tavalla (solidaarisuusolettama)

2. nainen ei halu vaikuttaa onnenonkijalta toteuttaessaan hypergamiaa (vaan kyseessä kemia tai muu vastaavia epämääräinen asia)

Vaikka teoria aika reikäinen onkin, niin on aivan päivänselvää, että komeiden miesten ympärillä pyörii naisia ja kaveriporukassa on yleensä se yksi jonka kaikki naiset haluavat ja muihin sitten tyydytään. Ulkonäköä voi kompensoida rahalla, koulutuksella ja hyvällä sosiaalisella statuksella. Huippumiehillä on tietysti kaikki neljä osa-aluetta hyvällä tolalla.

Naisten osalta tasojen määrittely on hieman vaikeampaa, mutta ulkonäkö, luonne ja mieshistoria ovat tärkeimmissä rooleissa. Koulutus ja sosiaalinen asema sitten seuraavina.

Miksi tässä mikään korventais, kun ei löydy mitään yhteyttä omaan elämään. Eikä lähipiirin elämään. Ja tähän aina vastataan, ettei kuulukaan, kun ei teoria koske mitään yksittäisiä ihmisiä. Mut miksi sit olis tarve jotenkin nonseleerata "totuuksia", kun ei niitä tunnista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?

- 172cm pitkä

- vetäytyvä hiusraja jo nuorena

- seksuaalisesti alistuva

lisätään vielä:

- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi

- pienituloinen ja vähään tyytyvä

 

Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).

En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.

Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.

Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole. 

Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.

 

Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.

Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.

Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.

Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?

Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.

Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä. 

Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.

Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.

Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).

Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy.  Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.

Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?

Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.

Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.

 

Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.

Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.

Toimitusjohtaja > työharjoittelija

Rocktähti > rockfani

Hippiguru > hippigurun seuraaja

Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen

 

Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;) 

Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).

Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?

Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.

Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.

 

Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.

Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.

Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.

Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.

-ohis

Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.

Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?

Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.

Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.

Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.

Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.

Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.

Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.

Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta. 

Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.

Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.

Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.

Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".

Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.

Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.

Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.

 

Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.

Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.

Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä. 

Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.

Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.

Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.

Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.

Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.

Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.

Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli  mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit). 

Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin. 

Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.

Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.

Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.

Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.

Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?

Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa,  jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi. 

Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.

Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.

Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan. 

Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään  niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.

Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity  vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.

Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.

Mitä tämän tasoteorian taustalla sitten on? Mielestäni se selittää joitain pariutumiseen liittyviä ilmiöitä. Mikä siinä on ideologia? Ja tavoite? Vaikka kaikki maailman naiset päätyisivät tämän jankkauksen jälkeen toteamaan sen päteväksi, niin mitä hyötyä siitä olisi jollekin taholla tai joillekin miehille?

Jokainen mies osaa laittaa 10 satunnaista naista haluttavuusjärjestykseen melko lailla samassa järjestyksessä kuin kaikki muutkin miehet. Ja todeta, ettei haluttavimman kohdalla ole juuri väliä onko korkea vai matalakoulutettu esim. Tämän ääneen sanominen ei herätä kiukkuaaltoa keskustelupalstoilla miesten taholta.

Melko helposti päällepäin nähtävät miehen ominaisuudet (ulkonäkö, asema jne) selittävät miehen kiinnostavuutta naisten silmissä. Tämäkään ei kiukuta miehiä. Naisille se tuntuu olevan jostain syystä ylipääsemätön paikka, että näin on. Miksi? En ole keksinyt. 

En tiedä, johtuisko siitä, että miehet aina äkkiseltään kiinnostuvat ulkonäön perusteella. Naiset sit jonkun muun. Korea mies ei ole naisille se juttu, vaan jotkut muut ominaisuudet. Miehet taas alkuun voivat kestää isompiakin "puutteita", jos ulkonäkö natsaa.

Ylitsepääsemätön paikka=eri mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?

- 172cm pitkä

- vetäytyvä hiusraja jo nuorena

- seksuaalisesti alistuva

lisätään vielä:

- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi

- pienituloinen ja vähään tyytyvä

 

Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).

En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.

Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.

Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole. 

Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.

 

Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.

Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.

Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.

Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?

Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.

Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä. 

Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.

Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.

Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).

Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy.  Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.

Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?

Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.

Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.

 

Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.

Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.

Toimitusjohtaja > työharjoittelija

Rocktähti > rockfani

Hippiguru > hippigurun seuraaja

Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen

 

Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;) 

Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).

Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?

Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.

Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.

 

Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.

Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.

Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.

Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.

-ohis

Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.

Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?

Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.

Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.

Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.

Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.

Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.

Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.

Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta. 

Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.

Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.

Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.

Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".

Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.

Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.

Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.

 

Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.

Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.

Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä. 

Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.

Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.

Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.

Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.

Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.

Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.

Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli  mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit). 

Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin. 

Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.

Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.

Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.

Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.

Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?

Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa,  jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi. 

Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.

Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.

Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan. 

Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään  niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.

Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity  vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.

Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.

Mitä tämän tasoteorian taustalla sitten on? Mielestäni se selittää joitain pariutumiseen liittyviä ilmiöitä. Mikä siinä on ideologia? Ja tavoite? Vaikka kaikki maailman naiset päätyisivät tämän jankkauksen jälkeen toteamaan sen päteväksi, niin mitä hyötyä siitä olisi jollekin taholla tai joillekin miehille?

Jokainen mies osaa laittaa 10 satunnaista naista haluttavuusjärjestykseen melko lailla samassa järjestyksessä kuin kaikki muutkin miehet. Ja todeta, ettei haluttavimman kohdalla ole juuri väliä onko korkea vai matalakoulutettu esim. Tämän ääneen sanominen ei herätä kiukkuaaltoa keskustelupalstoilla miesten taholta.

Melko helposti päällepäin nähtävät miehen ominaisuudet (ulkonäkö, asema jne) selittävät miehen kiinnostavuutta naisten silmissä. Tämäkään ei kiukuta miehiä. Naisille se tuntuu olevan jostain syystä ylipääsemätön paikka, että näin on. Miksi? En ole keksinyt. 

En tiedä, johtuisko siitä, että miehet aina äkkiseltään kiinnostuvat ulkonäön perusteella. Naiset sit jonkun muun. Korea mies ei ole naisille se juttu, vaan jotkut muut ominaisuudet. Miehet taas alkuun voivat kestää isompiakin "puutteita", jos ulkonäkö natsaa.

Ylitsepääsemätön paikka=eri mieltä.

Ensin kirjoitat sen, että ajattelet aivan niin kuin tasoteoria kuvaa asian olevan. Sen jälkeen ilmoitat olevasi tasoteoriasta eri mieltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?

- 172cm pitkä

- vetäytyvä hiusraja jo nuorena

- seksuaalisesti alistuva

lisätään vielä:

- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi

- pienituloinen ja vähään tyytyvä

 

Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).

En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.

Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.

Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole. 

Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.

 

Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.

Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.

Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.

Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?

Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.

Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä. 

Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.

Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.

Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).

Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy.  Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.

Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?

Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.

Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.

 

Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.

Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.

Toimitusjohtaja > työharjoittelija

Rocktähti > rockfani

Hippiguru > hippigurun seuraaja

Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen

 

Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;) 

Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).

Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?

Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.

Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.

 

Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.

Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.

Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.

Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.

-ohis

Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.

Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?

Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.

Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.

Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.

Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.

Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.

Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.

Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta. 

Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.

Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.

Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.

Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".

Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.

Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.

Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.

 

Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.

Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.

Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä. 

Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.

Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.

Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.

Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.

Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.

Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.

Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli  mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit). 

Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin. 

Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.

Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.

Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.

Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.

Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?

Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa,  jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi. 

Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.

Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.

Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan. 

Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään  niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.

Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity  vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.

Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.

Mitä tämän tasoteorian taustalla sitten on? Mielestäni se selittää joitain pariutumiseen liittyviä ilmiöitä. Mikä siinä on ideologia? Ja tavoite? Vaikka kaikki maailman naiset päätyisivät tämän jankkauksen jälkeen toteamaan sen päteväksi, niin mitä hyötyä siitä olisi jollekin taholla tai joillekin miehille?

Jokainen mies osaa laittaa 10 satunnaista naista haluttavuusjärjestykseen melko lailla samassa järjestyksessä kuin kaikki muutkin miehet. Ja todeta, ettei haluttavimman kohdalla ole juuri väliä onko korkea vai matalakoulutettu esim. Tämän ääneen sanominen ei herätä kiukkuaaltoa keskustelupalstoilla miesten taholta.

Melko helposti päällepäin nähtävät miehen ominaisuudet (ulkonäkö, asema jne) selittävät miehen kiinnostavuutta naisten silmissä. Tämäkään ei kiukuta miehiä. Naisille se tuntuu olevan jostain syystä ylipääsemätön paikka, että näin on. Miksi? En ole keksinyt. 

En tiedä, kuinka monta kertaa olen tällä palstalla kirjoittanut, että ulkonäkö ratkaisee, herääkö kiinnostus. Monta joka tapauksessa. En ymmärrä tuota vänkäystä, etteivät naiset myönnä asiaa, kun me itse olemme sen lukemattomia kertoja todenneet, että tottakai ulkonäöllä on merkitystä ja jopa ratkaiseva merkitys silloin, jos emme ihmisestä muuta edes tiedä.

Mitä asemaan tulee, niin väitän, että suurin osa meistä palstan naisista on aivan taviksia parisuhteessa aivan tavismiehen kanssa. Ei ole mitään ihmeellistä asemaa tai statusta, joka olisi erottanut puolisomme meistä itsestämme.

Olen samaa mieltä tuosta, että ulkonäöllä on merkitystä. Se vaan, et ei ole mitään yhtä ulkonäköä, joka olis kaikkien mieleen. En tiedä, onko se miesten maku yhtenevämpi. Edelleen oon sitä mieltä, että naisille (useille) luotettavuus on aika merkittävä piirre miehessä. Liian kiiltokuvamainen tai "korea" mies ei anna tällaista vaikutelmaa. Kun mies on geneerisesti tosi komea, indikoi se holtittomuutta parisuhteissa. Silloin se hyvä ulkonäkökin menettää merkityksen.

Enkä tiedä, kuonka moni nainen ajattelee ja tuntee mitenkin. Tämä on vain oman elämänkokemuksen kautta syntynyt käsitys. Ei vain omista kokemuksista, vaan ympärillä olevien ihmisten myös. Ja käsitykset olleet aika lailla samat jo nuoresta pitäen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?

- 172cm pitkä

- vetäytyvä hiusraja jo nuorena

- seksuaalisesti alistuva

lisätään vielä:

- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi

- pienituloinen ja vähään tyytyvä

 

Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).

En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.

Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.

Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole. 

Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.

 

Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.

Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.

Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.

Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?

Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.

Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä. 

Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.

Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.

Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).

Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy.  Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.

Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?

Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.

Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.

 

Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.

Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.

Toimitusjohtaja > työharjoittelija

Rocktähti > rockfani

Hippiguru > hippigurun seuraaja

Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen

 

Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;) 

Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).

Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?

Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.

Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.

 

Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.

Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.

Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.

Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.

-ohis

Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.

Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?

Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.

Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.

Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.

Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.

Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.

Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.

Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta. 

Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.

Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.

Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.

Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".

Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.

Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.

Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.

 

Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.

Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.

Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä. 

Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.

Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.

Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.

Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.

Tuo on muuten totta.

Nuorissa on paljon sellaisia pareja että mies on naista tasokkaampi (geenikomea ja itsevarma), kun taas nainen trimmaa itseään ja miellyttää miestä joka tekee niin kuin haluaa.

Se on käsittelemättä, että miten tasoteoria suhtautuu näihin epäsuhtaisiin pareihin, joita on kyllä vanhemmissakin. Asetelma voi olla myös toisin päin, kuitenkin niin, että elättäjän rooli osuu sille vaatimattomamman näköiselle. Ja nyt en puhu siitä tilanteesta, että molemmat ovat tyytyväisiä kumppaniinsa ja parisuhde sujuu hyvin (vaikka ulkoisesti oltaisiin eri paria), vaan suhteessa on häikkää, pettämistä, henkistä tai fyysistä väkivaltaa jne.

Kaipa se menee kutakuinkin näin: Tasoteorian mukaisesti pariudutaan aina samassa kerroksessa, ei ylös tai alas, vaan sivusuuntaan. Rentulta mieheltä puuttuu statusta ja resursseja, joita ulkonäkö kompensoi, jolloin hän on naisen kanssa samassa kategoriassa (miehen kohdalla status ja resurssit ovat tärkeämpiä kuin naisen kohdalla). Tasaisen insinöörin valinnut, nuoruudessaan hiukan tavallista nätimpi nainen taas on samassa kerroksessa miehensä kanssa, koska hänen ulkonäkönsä ei ole niin hyvä kuin nuoremana (ei geenikaunis) tai sitten hänellä voi olla mt-ongelmia. Eli he ovat kuin ovatkin samassa kerroksessa eikä kyse ole tyytymisestä (valintatilanteen kannalta, toki avioliitossa myöhemmin voi olla vaikka mitä ongelmia). 

Miksi ajatus on se, että Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa parisuhteen olennaisimpia osatekijöitä on elättäjyys? Juuri tuon takia vaikuttaa siltä, että koko teoria on omaksuttu Amerikasta sopeuttamatta sitä ollenkaan maan olosuhteisiin.

Mistä sitä voi tietää, mitä niitä ulkonäöllisesti epäsuhtaisia pareja yhdistää - ei sitä ulkopuolinen voi mitenkään tietää. Heillähän voi olla yhdistävänä tekijänä vaikkapa aiemmin ketjussa mainitut seksuaaliset preferenssit - tykkäävät vaikka samantyylisestä seksistä - tai sitten jokin muu erityinen yhteinen yhdistävä tekijä. Tai sitten se paremman näköinen omaa jonkin ulkonäöllisen mieltymyksen, mikä toteutuu siinä vähemmän hyvännäköisessä. Usein myös yhdistelmä kaikkia näitä. Tai sitten jotain muuta. Ihmissuhde on niin paljon muutakin kuin se, mikä ulospäin näkyy - itse asiassa se on pääasiassa juuri kaikkea muuta, joten ei olennaista ole ollenkaan se tuntemattomille poseeraaminen. On pelkkää arvailua, että yllättäviin parinmuodostuksiin liittyisi raha tavalla tai toisella - itse melkein veikkaan, että niihin liittyy nimenomaan jokin muu kuin raha, koska raha on verrattain yleinen asia, eli se hyvännäköinen saisi sitä rahaa muualtakin.

Ja koittakaa nyt muistaa, että elämme maassa, jossa on oikeasti ihan kelvollinen sosiaaliturva, ilmaiset koulut, ilmainen terveydenhuolto, toimiva yhteiskunta. Kuinka tärkeää on hankkia itselleen elatus tyytymissuhteen kautta? Miettikää nyt vähän.

Lisäksi pariskunnista yleensä molemmat tekevät täyspäiväistä työtä. Kotirouvia ei pahemmin ole. Se, että naiset ansaitsee yleensä vähemmän, johtuu ihan muista syistä, kuin siitä, että he tekisivät töitä vähemmän.

Ohis, mutta kyllä naiset keskimäärin tekevät vähemmän ansiotyötä kuin miehet. Palkkaero tuntipalkaksi muutettuna onkin selvästi pienempi kuin kokonaisansioiden ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kappas, tämä viimeinen sivu onkin kelpuuttajajankuttajan, nykyään myös hiusrajamiehen, yksinpuhelua äskeistä viestiäni lukuunottamatta :D

Hiusrajamies

- on hoikka, n. 172 cm pitkä

- on päätellyt, että tämä oikeuttaa hänet saamaan HYVIN hoikan ja timmin naisen

- on seksuaalisesti alistuva ja passiivinen, naisen pitäisi ymmärtää tämä kertomatta ja muuttua (soft) dommeksi

-keksii sivupersoonia ja vastailee itselleen

Ja uusimpana: on ilmeisesti saanut silmälasit, kun tuohon hiusrajalistaukseen on päätynyt silmälasittomuus naisten ehdottomaksi vaatimukseksi 😅

Miten on pääsiäinen mennyt, hiusrajamies?

Kun nyt tuollaiset asiat mainitse, niin kuinkahan montaa naistakeskustelijoista miellyttäisi tuollainen mies?

- 172cm pitkä

- vetäytyvä hiusraja jo nuorena

- seksuaalisesti alistuva

lisätään vielä:

- kropaltaan erittäin hoikka ja timmi

- pienituloinen ja vähään tyytyvä

 

Tähän tietysti kuuluu vastata palstan perinteiden mukaan, että vain yksi riittää, jota miellyttää. Sellaisiakin naisia on olemassa (prismatesti).

En ole kysynyt Prismassa asioivilta naisilta seksuaalisista mieltymyksistä.

Minä väittäisin että tuo asia rajaa enemmistön seksuaalisesti alistuvista miehistä parisuhteiden ulkopuolelle.

Seksuaaliset mieltymykset eivät kyllä sovi tasoteoriaan mitenkään. Ne ovat yksilöllisiä preferenssejä - toki jotkut niistä ovat väestön keskuudessa yleisempiä kuin toiset, ja ainahan tietysti niiden marginaalisempien on vaikeampi löytää kumppania. Mutta tasoteoria lähtee siitä, että kaikkien mielestä ominaisuus X on haluttava, ja kaikki yrittävät tavoitella sitä. Seksuaalisissa mieltymyksissä tämä menee toisella lailla, eikä mitään yleistettäviä toivottuja ominaisuuksia ole. 

Sen alistuvan miehen kannattaa etsiä kumppania jostain bdsm-yhteisöistä. Kyllä sieltä domina-naisia löytyy. Ihan järjetöntä yrittää todistella tasoteoriaa sillä, että jotkut vanilja-oletetut naiset eivät kiinnostu alistuvasta miehestä, joka etsii dominaa - koska ihan yhtä lailla se alistuva mies kokisi ne vaniljanaiset kuten sub-naisetkin seksuaalisesti epäkiinnostaviksi eikä olisi tyytyväinen suhteeseen/seksiin heidän kanssaan. Eli ei se alistuva mieskään edes haluaisi juuri näitä naisia, joiden kiinnostumattomuudesta nyt valitetaan.

 

Olen samaa mieltä ("tasonaisena") etteivät seks. erityismieltymykset kuulu tasoteorian hahmottamien asioiden piiriin. Niiden vaikutusta ei voi tasoteorian avulla hahmottaa, koska tasoteoria kuvaa muita asioita.

Siihen pieni korjaus, että tasoteoriassa ei ole sellaista väitettä, että kaikki pitäisivät ominaisuudesta X. Kysymys on siitä, että suuri määrä naisia suosii pitkiä miehiä, suuri määrä miehiä suosii tiimalasivartaloista naista. Kyse on yleisistä, tavanomaisista preferensseistä, mutta yksilöllisiä mieltymyksiä (joista osa tosin määräytyy tason kalibroinnin kautta) ei kiistetä.

Hyvin usein tasoteoriaa tulkitaan siten, että alemmissa kerroksissa tai tasoilla olevat ihmiset ajatellaan jotenkin alempiarvoisiksi. Se on näissä keskusteluissa on vastustajien pääargumentteja tasoteoriaa vastaan, vaikka tasoteoriahan kertoo ihan päinvastaista eli siitä, että omalla tasollaan pariutuvat ovat tyytyväisiä valintaansa. Eivät he halua ylemmän tai alemman kerroksen väkeä, vaan pitävät omaa valintaansa komeimpana tai kauneimpana, koska ovat kalibroituneet. Ts. ne, jotka puhuvat tyytymisestä, eivät noudata tasoteoriaa. Nainen ei pariudu kerrosta alemmas, ei nainen varsinkaan.

Kiitos tarkennuksesta. Itse koen tasoteorian ongelmallisena siksi, että se huomioi vain tietyt ominaisuudet, kuten nyt vaikka se pituus. Kuitenkin monella voi olla syystä tai toisesta täysin erilaisia painotuksia, jotka liittyvät vaikka erilaisten alakulttuurien synnyttämiin mielikuviin tai muihin mielikuviin. Eli joku viehättyykin boheemin oloisista pitkätukkaisista miehistä, eikä hän edes mieti pituutta. Ja toisaalta sekin on virheellinen ajattelutapa, että heti jos nainen ei halua mahdollisimman pitkään miestä, hän on "kalibroinut" tasoaan - onko oikeasti mahdoton käsittää, että se "mahdollisimman pitkä" ei edusta kaikille mitään ihannetta, josta sitten "kalibroidaan" omaa tasoa vastaavaksi? Vai olenko nyt käsittänyt taas jotain väärin?

Ja tosiaan, seksuaaliset preferenssit eivät kuulu tasoteorian piiriin - mutta mihin vedetään seksuaalisten preferenssien raja? Eihän se tarkoita vain bdsm-tyyppisiä fetissejä vaan yleensä asioita, joita kokee seksikkääksi. Tämä ohitetaan tasoteoriassa koko ajan, kun oletus on, että se on aina se nuori mallipoika, tai sitten pelkkä raha. Selventäkää toki, jos olen käsittänyt väärin. Tai sitten olen vain itse niin alakulttuuri-ihminen, että en kykene käsittämään - tämä on ihan mahdollista, jo senkin vuoksi, että en satu olemaan esim. vanilja, ja muutenkaan en edusta ihmisenä mitään mainstream-tyyppiä.

Nyt täytyy muistaa, että tuo kalibroiminen on ihan omasta hatustani vedetty käsite, jota kehittelen sinunkin kysymyksesi avulla. Kiitos siitä. 

Kalibroituminen ei tarkoita sitä, että jouduttaisiin tyytymään mihinkään, koska mieltymykset ja taso ovat ihmisessä hyvin pysyviä ja niillä on pitkä historia. Esimerkiksi sosiaalista statusta kaveripiirissä on tutkittu ja todettu sen olevan erittäin pysyvä (Christina Salmivalli on kirjoittanut tästä suomeksi). Samalla tavalla taso on olemassa jo pienestä asti (jokin käsitys omasta ja muiden ulkonäöstä sekä asemasta omassa viiteryhmässä). Mieltymyksiin vaikuttavat myös kokemukset, joita on lapsesta asti saatu. Naapurin pisamaisen pojan kanssa leikitty lääkärileikki, iskelmätähti pitkine säärineen jne. vaikuttavat siihen, millaisiksi ulkonäkömieltymykset muokkaantuvat. Myös vanhempien ominaisuudet ja hoivan laatu vaikuttavat. Noista kaikista seikoista muodostuvat seksuaaliset mieltymykset eli en lainkaan kiistä sitä mitä sinä sanot.

Tasoteorian perustana oleva klassinen ihanne on silti siinä mielessä merkittävä kaikille, että elämme tietyssä kulttuurissa, joka muodostaa pohjavireen myös pariutumisen pelisäännöille. Joudumme ottamaan kantaa siihen tavalla tai toisella joka ainoa: jopa nimitys "marginaali" on siitä osoitus. Tasoteoria on siis mainstream.

Kulttuurisen tai yhteiskunnallisen selitysmallin lisäksi tasoteoriaan liittyy myös biologia. Tutkimuksissa on todettu, että tietyt evoluutiobiologiasta peräisin olevat preferenssit säätelevät parinvalintaa, vaikka ne eivät määritä sitä (kuten tasoteoria osoittaa).

Olen itse monta kertaa yrittänyt tuoda näihin tasoteorioihin mukaan tällaista yksilölliset erot huomioivaa nöäkemystä, mutta tasoteoriamiehet ovat joka kerta tulleen tyrmäämään ajatukseni: ei ole olemassa yksilöllisiä eroja. Jos nyt ymmärrän oikein, mitä haet tuolla kalibroinnilla, niin eikö sen voisi muotoilla niin, että tasoteoria on mainstream ja yleinen stereotypia, mutta yksilötasolla se ei enää pädekään, koska jokaisella voi olla ihan omanlaisena tasokategoriat? Sen seurauksena se "mainstream taso 10" onkin jollekin tasoa "ei kiinnosta", koska hän haluaa asioita X, Y ja Z joita tästä mainstream-stereotypiasta ei löydy.  Tätä olen aiemmin tuonut monta kertaa esiin, mutta palstan miesoletetut ovat tulleet väittämään vastaan, että ei voi olla mitään yksiöllisiä eroja, ja jos onkin, se on vain tyytymistä. Eli jos joku haluaa kumppaniltaan asioita X, Y ja Z, näillä ei ikään kuin ole mitään merkitystä, koska joku muu on päättänyt, että täytyy haluta jotain muita asioita, jotka on luettu amerikkalaisista julkaisuista.

Mitä tarkoitat asioilla joita ei löydy mainstream-stereotypiasta?

Tiivistettynä miehen taso määräytyy ensisijaisesti genetiikan, resurssien ja statuksen perusteella.

Se jos halutut ominaisuudet liittyvät miehen geneettiseen komeuteen, resursseihin ja statukseen omassa "ei mainstreamia edustavassa" ryhmässä tarkoittaa, että ajattelet kuten mainstreamiiin kuuluvat. Joku mainitsikin jo hippigurun ja mp-jengipomon.

 

Eli, mikäli asia jäi epäselväksi, nainen haluaa miehen jota muut miehet ihailevat ja jolla on sosiaalista vaikutusvaltaa.

Minä en ole havainnut että missään piireissä naiset poikkeaisivat tästä mainstream-ajattelusta.

Toimitusjohtaja > työharjoittelija

Rocktähti > rockfani

Hippiguru > hippigurun seuraaja

Mp-jengipomo > hangaround-käskyläinen

 

Joudun nyt oikaisemaan sinuakin, vaikka olet guru ;) 

Noin sanoessasi kiellät tasoteorian eli sen, että pariudutaan omassa kerroksessa. Hippigurun seuraajat pariutuvat keskenään, rock-fani voi pariutua roudarin tai toisen rock-fanin kanssa. Rokkari pariutuu toisen rokkarin kanssa, vaikkapa oman laulusolistinsa kanssa ja bändärit ovat sitten erikseen (hypergamia).

Tunnetko "suurempi kuin"-merkkiä?

Tuossa ei kuvattu pareja, vaan miesten asemaa alaryhmien hierarkiassa.

Ja tasoteoria ei sano että pariutumien toimisi noin. Esimerkiksi hippugurun pari voi olla kuvankaunis 21v seuraaja.

 

Okei, mutta tasoteoria kuvaa pariutumista.

Alaryhmien hierarkia on kyllä sinänsä kiinnostava myös naisten suhteen. Todennäköisimmin tuo 21v. kuvankaunis tyttö kuuluu gurun haaremiin jonkin aikaa, ellei hänellä muuta ole kuin kauneutensa. Julkkikset pariutuvat keskinäisissä piireissään eli kuvankauniilla tulee olla jotain muutakin, jos hän haluaa hippigurun tyttöystäväksi. Usko minua, minä tiedän. Kuvankauniita tyttöjä pyörii julkkisten ympärillä vaikka kuinka, mutta groupie ei ole tyttöystävä.

Kuvauksesta haiskahtaa mimmi joka tuntee julkkiksen tai on jopa seurustellut sellaisen kanssa, ja on ylpeä tästä.

Todistaa kuinka naisille on tärkeää kuulua statusmiehen vaikutuspiiriin.

-ohis

Statusmies ja julkkis ovat aivan eri asioita useimmiten, täytyy vielä lisätä. Julkkis ei juuri koskaan ole, eivät olleet nuo minun ekat poikaystävänikään.

Oliko sattumaa että "ekat poikaystäväsi" olivat (pikku)julkkiksia?

Selkeästi tämä toi heille silmissäsi statusta.

Ei tuonut, he olivat samoista piireistä kuin itsekin olen. Ensimmäisen tapasin treenikämpällä (olin eri bändissä) ja toinen poikaystävä oli levy-yhtiöön liittyvä kontakti (ei muusikko). Tein aika paljon erilaisia taidejuttuja nuorena, joten tunsin ja tunnen edelleen paljon oman ikäluokkani ihmisiä, jotka ovat työnsä vuoksi tunnettuja. Eivät he sen kummempia ole kuin muutkaan.

Tasoteorian mukaan taide- ja kulttuurialan ihmisiä ei ole olemassa, koska tasoteorian maailmassa on olemassa vain kaupallinen ala ja rahaa, sekä alamaailman pikkurikollisjengit. Tasoteorian mukaan tässä maailmassa miehet yrittävät saada rahaa tai sitten päästä jengipomoksi, ja naisten tehtävä on pyrkiä varakkaimman tai rikollisimman miehen suojelukseen.

Kohta tuo rasittava julkkisjankkaaja tulee varmaan sanomaan sinulle, että valitsit kuitenkin bändissä soittamisen päästäksesi lähelle julkkismiehiä, ja ehkä hän alkaa sitten kysellä poikaystäviesi leukojen koosta.

Minusta 121212 ei ole rasittava, päinvastoin, hän on fiksu ja erittäin hyvä kirjoittaja ja hän on opettanut minulle monta asiaa miesten ajattelutavasta. Aina kun käyn täällä keskustelemassa tasojutuista, toivon, että myös 121212 ilmaantuu ketjuun, koska hänen täsmällistä ja usein sarkastista tekstiään on ilo lukea. Myös jotkut muutkin tasokirjoittajat näiden vuosien ajalta kun täällä olen käynyt, mutta en tiedä heitä palstanimeltä.

Mielipiteeni on se, että julkkispiirit ovat ihan samanlaisia piirejä kuin muutkin ja toimivat samalla tavoin tasoteorian mukaisesti eli että sekoittumista ei juurikaan tapahdu eri piirien välillä. Ja mitä geneerisiin ominaisuuksiin tulee, niin valitsin sieltä ne kaksi pisintä ja omasta mielestäni komeinta miestä. He eivät olleet niitä isoimpia julkkiksia tai vaikutusvaltaisimpia tyyppejä, joita siellä tuolloin oli, vaan nimenomaan komeimpia. He olivat edustivat ulkoisesti täsmälleen samaa tyyppiä molemmat kuten myös aviomieheni edustaa. Olen aina tykännyt todella komeista miehistä, kun taas ulkoinen status ei juuri tee vaikutusta. Ei vaikka kyseessä olisi presidentti, ellen sitä presidenttiä arvosta. Tittelit eivät merkitse minulle mitään, ja vaikka tämä onkin klisee, niin se kuitenkin on juuri niin. Kunnioitus ja arvostus pitää ansaita tässä ja nyt.

Mielestäni tämä tasokeskustelu on sikäli hauska, että tässä olen muistanut montaa tyyppiä, joita en ole ajatellut vuosikymmeniin. Ja saanut silloisille tilanteille eri tulkinnan tasoteorian ja nykyisen ällini ansiosta. 

Ja muuten tuosta ihan ensimmäisestä poikaystävästäni, joka tuolloin ei soittanut isossa bändissä, joka olisi ollut valtaisan suosittu (vain pienemmissä piireissä kotimaassa ja ulkomailla) on nykyisin tullut kulttibändi, jonka levyihin olen törmännyt esimerkiksi New Yorkissa ja Berliinissä. Minullakin on kaksi levyä vielä tallessa, mutta en ole kyllä kuunnellut niitä vuosikymmeniin. Olisi hauska nähdä tuo poika joskus, hän on asunut jo vuosikymmeniä ulkomailla, eikä enää tietääkseni ole tehnyt musiikkia. Toisesta poikaystävästäni en ole kuullut seurustelumme päätyttyä enää yhtään mitään, luultavasti hänkin asuu ulkomailla. Seurustelumme loppui, kun hän muutti pois Suomesta ja jätin hänet, koska en uskonut kaukosuhteisiin.

Siinäpä oli päivän nostalgiapläjäys osaltani.

Kiitokset asiallisesta palautteesta, sitä saa palstalla todella harvoin.

Asiahan tiivistyy kaavaan LMS (looks, money, status) - joskin raha olisi täsmällisintä korvata "resursseilla".

Siinä on eroja mitä näistä painotetaan, ja tilannehan useasti vaihtelee kun naisen elämäntilanne muuttuu. Eli nuorena nainen keskittyy ensisijaisesti miehen ulkonäköön, sitten statuksen painoarvo kasvaa, ja lopulta konkreettiset resurssit tulevat tärkeämmiksi.

Joku väitti etteivät taidepiirit ole mukana keskustelussa, tai että niihin pätevät erilaiset säännöt. Näin ei ole, mikä lienee pettymys erityisille taidelumihiutaleille. Yhäkin geneettinen komeus ja maine taidepiireissä (status ja vaikutusvalta) ovat ratkaisemassa asemassa, aivan kuten elinkeinoelämässäkin. Jos rahan painoarvo on vähäisempi, maineen ja saadun ihailun painoarvo on suurempi. Se luo miehen ympärille halon ja vaikutuspiirin josta nainen haluaa päästä osalliseksi. Kuten groupiekin, nainen kokee oman arvonsa korkeammaksi koska maineikas mies on valinnut hänet.

Rockpiirien erikoisuus lienee voimakas renttuefekti. Renttu käyttäytyy kuin rocktähti, ja antaa naiselle tunteen siitä että hän on ultimaattisen statusmiehen seurassa. Ja ehkäpä miehen surkea bändiviritys on seuraava menestystarina ja rocktähden vaimo illan kuningatar. Tosin vastaavia ihmisiä olen tavannut omissa piireissänikin. Nainen on vakuuttunut miehen typerästä bisnesideasta ja tämän kyvykkyydestä, jne. Jos nainen on kaunis ja säilyttää ulkonäkönsä, tällainen menestymisessä epäonnistunut mies vaihtuu lopulta varakkaampaan.

 

Ole hyvä. Ja kiitos analyysista. Osapuilleen noinhan se meni.

Tilannetta voi tulkita myös siitä näkökulmasta, että nuorena ihminen on irrallisempi omasta taustastaan ja tapaa monenlaisia ihmisiä bilepaikoissa, kouluss, kesätöissä jne. Kun ikää tulee, alkaa ystävä- ja kaveripiiri muuttua oman taustan kaltaiseksi, ja sitä mukaa myös poikaystävät vaihtuvat. Kaikilla ystävilläni (jotka myös olivat ns. hyvistä perheistä, menivät yliopistoon jne.) kävi samalla tavalla. Jos poikaystävä oli ollut amerikkalainen henkivartija tai tanskalainen dj, vaihtui hän suomalaiseen juristiopiskelijaan jne. Resurssit merkkaavat tässä kohtaa niitä resursseja, joita mies tarvitsee seurustellessaan yliopisto-opintojaan tekevän, kunnianhimoisen nuoren naisen kanssa (keskustelutaito, sivistys jne.). Bilettäminen, hyvä musiikki ja se että olet cool, hauska ja hyvännäköinen ei enää riitä.

Ehkäpä osalle miehistä käy samanlainen prosessi? En osaa sanoa. Ja tietenkin ihmisillä on erilaisia kokemuksia tästäkin asiasta riippuen siitä millaista elämää he ovat teininä ja nuorena ihmisenä eläneet, mistä ovat kotoisin, mikä heidän yhteiskuntaluokkansa on jne. Tämä asia on monesti esitetty naisten kannalta sellaisena, että he muka tyytyisivät, kun valitsevat sen tasaisen insinöörin tai putkimiehen komean huithapelin sijasta, mutta nythän 1212121 esittää mielestäni oikean tulkinnan. Kyse on resursseista, aikuistumisesta ja yhteiskunnallisen statuksen kasvattamisesta, joka kuuluu aikuisuuteen. Se ei tarkoita mitään hohdokasta uraa useimpien kohdalla, vaan omaa lupaa ja tupaa, itsenäistymistä vanhempien resursseista, joka suoritetaan sekä omien ponnistelujen että puolison tai poikaystävän kanssa (ostetaan ehkä yhteinen asunto, auto jne.) Aletaan arvostaa eri asioita, mikä ei ole tyytymistä. 

Lisäisin kommentteihisi ettei tuo poissulje tyytymistä.

Kenties tasaisen insinöörin valinnut olisi mieluummin ottanut komean ja hauskan insinööritoimiston omistajan.

Tilanne on kuitenkin se, että rimaa on laskettava (ulkonäkö, hauskuus, itsevarmuus). Parikymppisenä monikin komea mies haluaa kokeilla useita naisia. Osaan vetoaa seurustelun helppous ja sen yhteen sovittaminen bilettämisen kanssa. Nainen voi olla miestä matalampitasoinen, mutta kompensoi tätä miellyttämällä miestä ja sallimalla käytöksen jota nainen ei katselisi omantasoiseltaan.

Kun tällainen komea (peli)mies haluaa myös perustaa perheen, valitsee hän omantasoisensa naisen eli kaunottaren. Tässä vaiheessa miehen exä uskottelee itselleen että olisi saanut komeammankin, mutta valitsi sydämellään tasaisen miehen - toki perhekuumeen ajamana.

Ei se poisssulje, mutta ei kuitenkaan ole mikään automaatio (kuten täällä monesti on esitetty), koska tasoteoria on voimassa. Jokainen pariutuu omassa kerroksessaan ja on tyytyväinen, koska on kalibroitunut. Se elämäntyyli, jota nainen (ja ehkä mieskin) on viettänyt ensimmäisen seurustelukumppanin kanssa ei ole enää ajankohtainen ja hyvässä tapauksessa malli aviomiehelle tulee hyvästä, luotettavasta isästä.

Hyvää luotettavaa isää ja äitiähän ei kaikilla ole. Vain 30% suomalaisista (on arvioitu) on turvallisesti kiintynyt, ja se selittää tyytymisen. Silloin mennään naimisiin miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa ei koskaan ole sovittu yhteen, ei elämäntapatoiveiden, keskinäisen arvostuksen tai ehkä ulkonäönkään suhteen. Se mieskin on "tyytynyt", ei vain nainen. Ulkonäkö on yksi osa pakettia, mutta ei ainoa eikä ehkä edes tärkein.

Ainakin pari vuotta sitten sinun itsesi esittämissä kriteereissä oli  mukana naisen tasoa nostamassa hänen järkevyytensä (tai vastaava adjektiivi), en tarkkaan muista formulointia. Eli nainen voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla järkevä ja täyspäinen, jolloin ulkoisesti komea mies ja vaatimattomampi nainen ovatkin samassa kerroksessa. (Palstalla on jatkuvasti kirjoituksia, jossa kuvataan, ettei vaimoni ole maailman kaunein, mutta silti fiksuin, seksikkäin ja paras.) Samaten mies voi kompensoida ulkoisia puutteitaan olemalla fiksu, tasapainoinen ja turvallinen, jolloin kyseessä ei ole tyytyminen, vaikka insinöörin tai sähkömiehen ulkonäkö ei olisi yhtä komea kuin sen nuoruuden poikaystävän. Ulkonäön merkityshän vähenee iän myötä (kuten itsekin aiemmassa viestissäsi totesit). 

Mitä tulee useiden naisten kokeilemiseen, niin totta kai suurin osa miehistä kokeilee useampia naisia ja moni nainen myös. Se ei tee hänestä millään lailla pelimiestä. Tuo kaikki on kalibrointia, jonka avulla selviää missä kerroksessa liikutaan, miten vastakkaisen sukupuolen kanssa toimitaan, millaista aikuisen seksi- ja seurusteluelämä on. Toisilla tuo alkaa jo esimurrosiässä, osalla parikymppisenä. Ja vasta silloin, jos tämä teini-ikäisille ja nuorille aikuisille tyypillinen normaali käyttäytyminen on jo muiden kohdalla loppunut aikoja sitten, voidaan alkaa puhua pelimiehistä. Miehistä (tai naisista), jotka eivät aikuistu (monogaamisen, heteronormatiivisen, perinteisen ja klassisen mallin mukaisesti: huom! en esitä, että se olisi väärin), vaan jäävät tuohon teini-iälle tyypillisen vaeltelevan elämäntyylin luuppiin. 

Jos suosittu mies kä läpi jopa satoja naisia nuoruudessaan, en kutsuisi sitä kalibroinniksi.

Tuo järkevyysargumentti pätee huonosti. Nythän ei puhuta siitä että komistus olisi vähä-älyinen, vaan siitä että tasoeroa kompensoidaan epäsymmetrisellä parisuhteella jossa nainen miellyttää miestä ja mies tekee mitä haluaa.

Komistus saa naisesta parhaan version, kun taas sähkömiehelle jää b-luokan versio joka ei enää saisi komistusta edes miellytämällä, koska komistus on siirtynyt eteenpäin tasa-arvoiseen parisuhteeseen oman tasoisensa naisen kanssa.

Tällainen nainen voi pitää sähkömiehestä, tai enemmänkin kokonaispaketin tuomasta turvasta, hetken aikaa. Mutta lopulta pari eroaa kun ruuhkavuoden on selvitetty ja olisi taas sitä yhteistä aikaa.

Jos naisen toiminta on aina tuollaista tietoista hyväksikäyttöä, mikä hyöty on erota ruuhkavuosien jälkeen? Rahallisesti ero ei hyödytä. Keski-ikäisellä naisella ei ole enää markkina-arvoa. Miksi siis?

Olen eri, mutta eihän tuossa puhuta mitään tietoisesta hyväksikäytöstä. Nainen haluaa perheen ja etsii siihen soveltuvan miehen. Tässä puhutaan ns. tyytymissuhteista, jollaisia kiistämättä on, jollaisissa on seksuaalisia ongelmia (haluttomuutta), haluttomuutta miellyttää, koska on alun perin menty yhteen ihmisen kanssa,  jota ei oikeasti rakasteta. Onhan tällaisia suhteita miehilläkin. Halu perustaa perhe saa tinkimään jostain, koska biologinen kello tikittää. Sen vuoksi suhde ei kestä. On raskasta olla yhdessä ihmisen kanssa, jota ei rakasta. Pitkän päälle se ei toimi. 

Suurin osa ihmisistä alkaa seurustella koska rakastavat toisiaan. Se että rakkaus ei kestä on toinen asia ja se voi loppua miljoonaan asiaan. Se että teille tyytyminen on joku juttu ei tee siitä muiden ihmisten todellisuutta vaan oman tunne-elämänne tragedian.

Suurin osa ihmisistä menee naimisiin rakkaudesta, mutta eivät kaikki. Jos olet jo vanhempi ihminen kuten minä (50+ nainen), niin varmasti olet jo itsekin tuollaisia ihmisiä tavannut. Jomman kumman puolelta suhde on ollut sitä, että on menty naimisiin tavan vuoksi, lasten saamisen vuoksi, eikä mitään suurta intohimoa ole koskaan ollutkaan. Noita suhteita on vähemmistö, mutta suhteella on silloin huono ennuste. Tällä palstallakin olen usein törmännyt ihmisiin, jotka ovat järkiliitossa.

Pieni ihastus ja mieltyminen on tietysti ollut olemassa, ystävyyttä (ei kukaan mene naimisiin ja perusta perhettä vastenmielisen kanssa), mutta voin kuvitella, että jos olisin jonkun kaverin kanssa naimisissa, niin hänen olemuksensa alkaisi nyppiä hyvin nopeasti, vaikkei siinä mitään varsinaista vikaa olisikaan. 

Minusta on luontevaa, että tuollaista kohtaloa pelätään  niin että sitä halutaan varoa. En kannata toiveajattelua, vaan realismia, jolloin on järkevää miettiä ja harkita ovatko kumppanin motiivit olla kanssani päivänvaloa kestävät.

Yhtä lailla renttu voi alkaa toteuttaa naisen perheunelmaa rakastamatta tätä oikeasti. Ei tämä liity  vain "meihin" tasoteorioista puhuviin eikä välttämättä liity lainkaan minuun ainakaan (olen ollut pian 35 vuotta saman miehen kanssa onnellisesti naimisissa). Se on vain palstakriitikoiden yritys halventaa niitä, jotka ovat tasomallista kiinnostuneita. Minulla herää noista halventamisyrityksistä vain se ajatus, että näissä jutuissa on jotain henkilökohtaisesti häiritsevää. Mistä muuten syntyisi tarve potkia nurkassa makaavia kuvitteellisia luusereita.

Oletko todella noin sokea sille, mikä tämän tasoteorian taustalla on? Se on silkkaa ideologiaa - kenen ideologiaa, jolla tavoitellaan mitä? Silmä käteen nyt.

Mitä tämän tasoteorian taustalla sitten on? Mielestäni se selittää joitain pariutumiseen liittyviä ilmiöitä. Mikä siinä on ideologia? Ja tavoite? Vaikka kaikki maailman naiset päätyisivät tämän jankkauksen jälkeen toteamaan sen päteväksi, niin mitä hyötyä siitä olisi jollekin taholla tai joillekin miehille?

Jokainen mies osaa laittaa 10 satunnaista naista haluttavuusjärjestykseen melko lailla samassa järjestyksessä kuin kaikki muutkin miehet. Ja todeta, ettei haluttavimman kohdalla ole juuri väliä onko korkea vai matalakoulutettu esim. Tämän ääneen sanominen ei herätä kiukkuaaltoa keskustelupalstoilla miesten taholta.

Melko helposti päällepäin nähtävät miehen ominaisuudet (ulkonäkö, asema jne) selittävät miehen kiinnostavuutta naisten silmissä. Tämäkään ei kiukuta miehiä. Naisille se tuntuu olevan jostain syystä ylipääsemätön paikka, että näin on. Miksi? En ole keksinyt. 

Naisen primaaritarve tunnetasolla on halu olla erityinen ja ainutlaatuinen miehensä silmissä. Miehen erityisyyden osoitus naiselle on arvoton, jos mies on "heikkotasoinen". Jos tasoteorian myöntää todeksi, lähes kaikki naiset joutuvat toteamaan, että ovat erityisiä lähinnä vain tavallisen perusreiskan näkökulmasta. Teoria, joka laittaa miehet selvään arvojärjestykseen on myrkkyä naisille, joilla ei ole asiaa pyramidin huipulle. Se oma perusreiska voi olla "maailmanparas" vain jos tasoteoria ei päde ja vain siten nainen voi erityinen maailman ainutlaatuisimman miehen silmissä. Tasoteorian kieltämisen keskiössä on kyvyttömyys myöntää oma matala tasonsa suhteessa muihin.

Mjaa, siis naiset, jotka eivät hyväksy tasoteoriaa, eivät voi myöntää, etteivät ole korkealla tasolla. Miten sit miehet, jotka eivät tasoteoriaa hyväksy? Vai onko tavoite löytää vain naisista näitä vikoja?

Ihan en ymmärrä, et kun oon vakaassa parisuhteessa, miksi minulla olisi tarve arvottaa itseni johonkin ylemmäksi, kun se ei muuta mitään minun nykyisessä erityisyydessä?