Parisuhteiden tasoteoreetikot
Hei tasoteoreetikko! Voisitko määrittää numerosta 1-10 ihmisten tasot (sekä naisen että miehen) perusteluineen. Täällä jauhetaan aina ihmisten tasoista ja niiden vaikutuksesta pariutumiseen, mutta kukaan ei kerro mitkä seikat nostavat ihmisen tietylle tasolle.
Kommentit (2112)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Mitä tekemistä perheellä on ihmisen tason kanssa?? Ehkä jos on joku julkkisperhe mut muuten ihan samantekevää[/
On sillä nyt hiukan väliä kuitenkin. Tarjolla voi olla sekalainen sirkus ilkeitä, moniongelmaisia sossupummeja tai kiva, toisiaan tukeva perheyhteisö, joka reissaa kesäisin saaristoon mökkeilemään. Ei kukaan varmaan tee kumppanivalintaa toisen perheen perusteella pelkästään, mutta perhe voi olla asia, joka painaa vaakakupissa sen viimeisen pisaran verran, suuntaan tai toiseen .
Missä vaakakupissa? On ensinnäkin lähinnä teoreettinen mahdollisuus, että jollain ihmisellä olisi valittavana kaksi henkilöä, jotka olisivat ulkonäön, persoonan ja kaikkien ominaisuuksiensa puolesta yhtä hyviä, miltei identtisiä, ja valitsija olisi vielä rakastunutkin heihin molempiin, mutta sitten ainoa eroavaisuus olisi tuo mainitsemasi perhe. Oikeassa elämässä vaaka ei mittaa kahden eri henkilön välillä, vaan vaaka mittaa, kiinnostaako vai ei kiinnosta. Ja täytyy kyllä sanoa, että jos "päättää" kiinnostuvansa toisesta tämän PERHEEN vuoksi, ollaan aika heikoilla. Minulla painaa vaakakupissa ainoastaan se, tunnenko vetoa henkilöä kohtaan, olenko ihastunut/rakastunut, millaista hänen kanssaan on olla ja haluanko olla hänen kanssaan. Siinä vaiheessa, kun tiedän tämän, en varmaankaan vielä ole tavannutkaan hänen perhettään. Ja enpä itse haluaisi olla suhteessa, jossa kumppani ei muuten tiennyt, haluaako minut, mutta päätti PERHEENI vuoksi haluta - juu ei kiitos, ei kuulosta siltä, että on MINUSTA kovin kiinnostunut.
Tasoteoreetikot tykkäävät tasoteoriasta, koska heille pariutuminen on täysin teoreettista 🤷.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Akateemiset naiset ovat tosin heikoilla sen pariutumisen kanssa. Miestä ei naisen koulutus ja rahat niinkään kiinnosta.
Miehillä asia on hiukan toisin, perheenisiksi mieluummin akateeminen ja rikas, siittäjälle on muita vaatimuksia.Akateemisilla miehillä on useammin akateeminen puoliso kuin akateemisilla naisilla Suomessa. Se, ettei sinua naisen koulutus kiinnosta, tarkoittaa lähes sataprosenttisella varmuudella, että olet itse matalasti koulutettu eli korkeintaan tason 7 mies.
Tuo johtuu siitä että akateemisia naisia on enemmän kuin akateemisia miehiä, ei siitä että tuo olisi erityisesti miesten vaatimus.
Mutta, jos naisen koulutuksella ei ole väliä, miksi akateeminen mies valitsee lähes aina akateemisesti koulutetun puolison? Turha väittää, että miehet olisivat oman elämänsä objekteja vailla mahdollisuutta vaikuttaa puolisovalintaansa.
Naiset sentään pystyvät koulutustason suhteen puolisovalinnassaan joustamaan. Miehet eivät sitä tee, koska ei ole pakko.
Usein nainen on se, joka valitsee. Mies on silloin se, jolle vaan tapahtuu, joka tulee valituksi.
Toki on näitäkin tapauksia, joissa mies valitsee sen joka vain ensimmäisenä suostuu.
Harvemmin nainen valitsee "kenet tahansa" miehen joka on suostuvainen.
Ai niin joo kun miehet ovat tahdottomia ameeboita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla sellainen seuranhakuappi, minne toiset naiset voisivat ilmoittaa näitä friend zone -miehiään. Oikeasti olisi ihana deittailla miehiä jotka joku toinen nainen on jo arvioinut ei-kuspääksi.
Teoriassa. Käytännössä se kipinä sitten jäisi puuttumaan.
No ei, koska toisin kuin palstavinkut väittää, me naiset lämmetään eri tyypeille. Tapaan jatkuvasti miehiä joista mietin että miten tuollakin voi olla nainen, mutta niin vain on.
Miksi se friend zone-mies on sitten vailla naista?
Niinpä.
Tuo on näennäistä, ja palstalla oli viime vuonna hauska gallup joka osoitti sen.
4 miestä
- komea bisnesmies- komea rokkarimies
- tavis bisnesmies
- tavis rokkari
Naiset olivat täysin eri mieltä kumpi kahdesta ensimmäisestä oli paras. Mutta 100% äänistä meni kahdelle ensimmäiselle miehille. Tavista ei valinnut kukaan, kun komistuksia oli tarjolla.
Pointti tässä se, että naiset ei tule edes noihin tindereihin, kun siellä on niin ikäviä miehiä. Joku esikarsittu versio, jossa täytyisi olla naispuolinen suosittelija tuntuisi näin naisena paljon turvallisemmalta ja mukavammalta.
Siksi naiset pariutuu usein kaveripiirin kautta. Siinä ehtii vähän tsekkailla millainen mies on miehiään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä yksi 35v erittäin fiksu mies. Kasvoiltaan ja kropaltaan ihan tavallinen. Hän pitää itseään noin kutosena-seiskana, koska on koulukiusattu joten itseluottamus ja kokemus naisista on vähäinen. Kuitenkin mun mielestä hän on joku 8-9-10 jopa: Erittäin ystävällinen ja avulias. Hauska. Kohtelias. Todella fiksu ja rento ote elämään. Ei polta, osaa ottaa viinaa kohtuudella. On koulunsa käynyt, vakityö, en tiedä paljonko tienaa.
Pokaisin heti jos olisin sinkku.Tämä on tavallaan hyvä kommentti. Pari huomiota:
Työkaverisi on mielestäsi tasoa 8-10, koska olet oppinut tuntemaan hänet työsi kautta. Jos näkisit hänet baarissa ensimmäistä kertaa elämässäsi ja hän yrittäisi lähestyä, nakkaisit todennäköisesti niskojasi ja käskisit suksimaan kuuseen. Baarissa "ihan tavallinen" ulkonäkö ei yleensä riitä.
Tästä syystä työpaikat, ja erilaiset harrastepiirit ovat tosielämän tindereitä ja treffipalstoja. Siellä saa tilaisuuden semmoinenkin nainen/mies joka ei esim. yöelämässä sitä tilaisuutta saa. Käsi ylös, kuinka moni on löytänyt kumppaninsa töistä tai harrastuksista???
Toinen huomio, jonka joku jo merkille panikin, on tuo "täydellinen kumppani jollekin muulle, mutta ei minulle". Osa ihmisistä kelpaa kyllä kaveriksi = "friend- zone", mutta ei sen enempää. Kun on kymmenkunta kertaa kuullut olevansa ihan mahtava kaveri, mutta.... niin alkaa syödä miestä/ naista.
Aika harvan ihmisen ulkonäkö pelkästään riittää herättämään kiinnostuksen, joten onkos nyt ihmekään, jos pelkkä tavis ulkonäkö ei erotu muiden taviksien seasta. Mutta juuri tuon takia itse en ikinä ole kiinnostunutkaan kenestäkään baarissa (tosin en kyllä niistä erityisen hyvännäköisistäkään) - koska minua ei vaan pelkkä ulkonäkö kiinnosta. Kiinnostaa ihminen kokonaisuutena, eli se persoona on erittäin oleellinen asia. Itse olen tavannut kaikki työn tai harrastusten parista. Minulle tulee kyllä usein baarissa miehiä juttelemaan, mutta itseäni ei kiinnosta, kun en tiedä heistä mitään.
Sama. Pitää vähän tuntea ja se vasta ratkaisee kiinnostaako vai ei. Sosiaalinen olemisen tapa, miten suhtautuu itseensä ja muihin on aivan oleellsita. Ulkonäölläkin väliä ja ominaistuoksulla varsinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä yksi 35v erittäin fiksu mies. Kasvoiltaan ja kropaltaan ihan tavallinen. Hän pitää itseään noin kutosena-seiskana, koska on koulukiusattu joten itseluottamus ja kokemus naisista on vähäinen. Kuitenkin mun mielestä hän on joku 8-9-10 jopa: Erittäin ystävällinen ja avulias. Hauska. Kohtelias. Todella fiksu ja rento ote elämään. Ei polta, osaa ottaa viinaa kohtuudella. On koulunsa käynyt, vakityö, en tiedä paljonko tienaa.
Pokaisin heti jos olisin sinkku.Tämä on tavallaan hyvä kommentti. Pari huomiota:
Työkaverisi on mielestäsi tasoa 8-10, koska olet oppinut tuntemaan hänet työsi kautta. Jos näkisit hänet baarissa ensimmäistä kertaa elämässäsi ja hän yrittäisi lähestyä, nakkaisit todennäköisesti niskojasi ja käskisit suksimaan kuuseen. Baarissa "ihan tavallinen" ulkonäkö ei yleensä riitä.
Tästä syystä työpaikat, ja erilaiset harrastepiirit ovat tosielämän tindereitä ja treffipalstoja. Siellä saa tilaisuuden semmoinenkin nainen/mies joka ei esim. yöelämässä sitä tilaisuutta saa. Käsi ylös, kuinka moni on löytänyt kumppaninsa töistä tai harrastuksista???
Toinen huomio, jonka joku jo merkille panikin, on tuo "täydellinen kumppani jollekin muulle, mutta ei minulle". Osa ihmisistä kelpaa kyllä kaveriksi = "friend- zone", mutta ei sen enempää. Kun on kymmenkunta kertaa kuullut olevansa ihan mahtava kaveri, mutta.... niin alkaa syödä miestä/ naista.
Aika harvan ihmisen ulkonäkö pelkästään riittää herättämään kiinnostuksen, joten onkos nyt ihmekään, jos pelkkä tavis ulkonäkö ei erotu muiden taviksien seasta. Mutta juuri tuon takia itse en ikinä ole kiinnostunutkaan kenestäkään baarissa (tosin en kyllä niistä erityisen hyvännäköisistäkään) - koska minua ei vaan pelkkä ulkonäkö kiinnosta. Kiinnostaa ihminen kokonaisuutena, eli se persoona on erittäin oleellinen asia. Itse olen tavannut kaikki työn tai harrastusten parista. Minulle tulee kyllä usein baarissa miehiä juttelemaan, mutta itseäni ei kiinnosta, kun en tiedä heistä mitään.
Olen tuosta hieman eri mieltä.
Parisuhteen muodostuminen on kuin esterata. Päästäksesi esteelle numero 2, sinun täytyy selvittää este numero 1...
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? No sitä, että ensivaikutelma on erittäin tärkeää ihmisille yleensä, naisille erityisesti. Ensivaikutelma syntyy sekunnissa tai sekunnin kymmenysosissa, ja ihminen ei edes tiedosta ensivaikutelman syntymistä. Tässä sekunnissa analysoidaan ulkonäkö, status, käyttäytyminen, ym. "Emmä niinku tiedä mut se vaan niinku jotenki kolahti silleen tai niinku jotain, emmä osaa selittää..."
Eli selkokielellä, varsinkin baareissa ihmisen kiinnostavuus/ kiinnostamattomuus arvioidaan yhdellä silmäyksellä, ja jos ei tästä silmäyksestä saa hyväksyttyä arviota, peli on pelattu. Ilman että yhtäkään sanaa on vaihdettu, ilman että vilkaisun kohde edes huomasi asiaa. "hei, saanks mä tarjota juoman?" "No ei todellakaan, meillä on jutut kesken ja mä ostan kyllä omani!" Minuutti myöhemmin sama tiski, sama neito, mutta eri mies: "Onpas siinä tytöllä muhevat munkit! Juotkos oluen?" "Hi-hii... Mikäs munkintarkastaja sinä luulet olevasi.. Hihihi... No voin mä ehkä yhden ottaakin..." Mikä ero kahdella eri tilanteella? Eka oli ennalta vilkaistu= hylätty. Toinen niin ikään ennalta vilkaistu ja saanut arvion= Jatkoon.
Kuinka moni on kuullut töissä tai harrastuksessa toisensa tavanneen parin kertovan jotain tämäntyyppistä: "En minä tuohon aliksi kiinnittänyt mitään huomiota, mutta kun siinä ajan mittaan tuli tutummaksi, niin siitä se sitten alkoi jotenkin etenemään...." Aivan niin, aika moni. Töissä tai harrastuksissa ihminen ikäänkuin pakotetaan ensivaikutelma- vaiheen ohi, ja se antaa mahdollisuuden tutustua ihmiseen paremmin. Ihminen jolla ei baarissa nähtynä olisi mitään mahdollisuuksia, voikin osoittautua potentiaaliseksi kumppaniksi.
Tästä saisi aikaan pitkänkin jorinan, mutta tässä oli asia raakasti tiivistettynä.
Perheellä on aivan oleellisesti väliä taustamuuttujana. Siitä riippuu millainen kiintymyssuhdetyyli ihmisellä ja se taas ohjaa pariutumista todella vahvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täydellinen hiusraja! Jäätävä leuka! Vidusti massii!
Öö, sama kaveri on tyhmä kuin saapas, käyttää huumeita eikä ole käynyt mitään koulua loppuun. Ihan parasta!
Tunnen kuvaamasi kaltaisia naistenmiehiä useampiakin: taustalla apukoulu, tarkkailuluokka, vitosen päästötodistus, narkkareita, kriminaaleja, sosiopaatteja, mutta komeita ja itsevarmoja. Naisista ei ole pulaa myöhemmälläkään iällä.
Mutta millaisista naisista? Sivistyneistä, kouluttautuneista, urheilullisista, hauskoista, kauniskasvoisista vai sittenkin niistä joille alko maistuu, käyvät töissä jos käyvät, suunnittelemattomia lapsia, rahat loppu? Kai nyt naisillakin on eri tasoja?
Nuorina yhteinen tekijä noissa naisissa oli se, että olivat aina ne luokan kauneimmat tapaukset. Vanhempana sitten enemmänkin niistä enemmän omista piireistä, vaikka sekään ei ole koko totuus. Kauniita ovat aina. Naisille aina välillä kelpaa muutenkin pieni seikkailu ja jännitys näemmä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi olla sellainen seuranhakuappi, minne toiset naiset voisivat ilmoittaa näitä friend zone -miehiään. Oikeasti olisi ihana deittailla miehiä jotka joku toinen nainen on jo arvioinut ei-kuspääksi.
Teoriassa. Käytännössä se kipinä sitten jäisi puuttumaan.
No ei, koska toisin kuin palstavinkut väittää, me naiset lämmetään eri tyypeille. Tapaan jatkuvasti miehiä joista mietin että miten tuollakin voi olla nainen, mutta niin vain on.
Miksi se friend zone-mies on sitten vailla naista?
Niinpä.
Tuo on näennäistä, ja palstalla oli viime vuonna hauska gallup joka osoitti sen.
4 miestä
- komea bisnesmies- komea rokkarimies
- tavis bisnesmies
- tavis rokkari
Naiset olivat täysin eri mieltä kumpi kahdesta ensimmäisestä oli paras. Mutta 100% äänistä meni kahdelle ensimmäiselle miehille. Tavista ei valinnut kukaan, kun komistuksia oli tarjolla.
Pointti tässä se, että naiset ei tule edes noihin tindereihin, kun siellä on niin ikäviä miehiä. Joku esikarsittu versio, jossa täytyisi olla naispuolinen suosittelija tuntuisi näin naisena paljon turvallisemmalta ja mukavammalta.
Siksi naiset pariutuu usein kaveripiirin kautta. Siinä ehtii vähän tsekkailla millainen mies on miehiään.
Tuossa on perää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä:
- ulkonäkö
- itsevarmuus
- status
- sosiaalisuus
- sosiaalinen älykkyys
- huumorintaju
- menestys
- varakkuus
Naisella:
-ulkonäkö
-ulkonäkö
-ulkonäkö
Unohdit naisella faktorin: ikuisesti alle 25
... että Jampe-setä 56 jaksaa tykätä.
Nuoruuden ihannoimisella evoluutio on meidät valitettavasti pilannut. Jo kivikautiset miehet suosivat jostain syystä nuoria naisia ja siten naisten kyky saada lapsia on evoluution myötä kehittynyt sellaiseksi, että niitä ei saa enää vanhana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä:
- ulkonäkö
- itsevarmuus
- status
- sosiaalisuus
- sosiaalinen älykkyys
- huumorintaju
- menestys
- varakkuus
Naisella:
-ulkonäkö
-ulkonäkö
-ulkonäkö
Naiset lisäksi vaativat mieheltä parempaa ulkonäköä kuin miehet naiselta, joten ei ole mikään ihme, että 40+ miehissä on lapsettomia paljon enemmän kuin naisissa.
Miehet voivat kompensoida ulkonäköänsä monellakin tavalla, mutta se taas voi olla paljonkin vaikeampaa kuin ulkonäön korjaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä yksi 35v erittäin fiksu mies. Kasvoiltaan ja kropaltaan ihan tavallinen. Hän pitää itseään noin kutosena-seiskana, koska on koulukiusattu joten itseluottamus ja kokemus naisista on vähäinen. Kuitenkin mun mielestä hän on joku 8-9-10 jopa: Erittäin ystävällinen ja avulias. Hauska. Kohtelias. Todella fiksu ja rento ote elämään. Ei polta, osaa ottaa viinaa kohtuudella. On koulunsa käynyt, vakityö, en tiedä paljonko tienaa.
Pokaisin heti jos olisin sinkku.Tämä on tavallaan hyvä kommentti. Pari huomiota:
Työkaverisi on mielestäsi tasoa 8-10, koska olet oppinut tuntemaan hänet työsi kautta. Jos näkisit hänet baarissa ensimmäistä kertaa elämässäsi ja hän yrittäisi lähestyä, nakkaisit todennäköisesti niskojasi ja käskisit suksimaan kuuseen. Baarissa "ihan tavallinen" ulkonäkö ei yleensä riitä.
Tästä syystä työpaikat, ja erilaiset harrastepiirit ovat tosielämän tindereitä ja treffipalstoja. Siellä saa tilaisuuden semmoinenkin nainen/mies joka ei esim. yöelämässä sitä tilaisuutta saa. Käsi ylös, kuinka moni on löytänyt kumppaninsa töistä tai harrastuksista???
Toinen huomio, jonka joku jo merkille panikin, on tuo "täydellinen kumppani jollekin muulle, mutta ei minulle". Osa ihmisistä kelpaa kyllä kaveriksi = "friend- zone", mutta ei sen enempää. Kun on kymmenkunta kertaa kuullut olevansa ihan mahtava kaveri, mutta.... niin alkaa syödä miestä/ naista.
Aika harvan ihmisen ulkonäkö pelkästään riittää herättämään kiinnostuksen, joten onkos nyt ihmekään, jos pelkkä tavis ulkonäkö ei erotu muiden taviksien seasta. Mutta juuri tuon takia itse en ikinä ole kiinnostunutkaan kenestäkään baarissa (tosin en kyllä niistä erityisen hyvännäköisistäkään) - koska minua ei vaan pelkkä ulkonäkö kiinnosta. Kiinnostaa ihminen kokonaisuutena, eli se persoona on erittäin oleellinen asia. Itse olen tavannut kaikki työn tai harrastusten parista. Minulle tulee kyllä usein baarissa miehiä juttelemaan, mutta itseäni ei kiinnosta, kun en tiedä heistä mitään.
Olen tuosta hieman eri mieltä.
Parisuhteen muodostuminen on kuin esterata. Päästäksesi esteelle numero 2, sinun täytyy selvittää este numero 1...
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? No sitä, että ensivaikutelma on erittäin tärkeää ihmisille yleensä, naisille erityisesti. Ensivaikutelma syntyy sekunnissa tai sekunnin kymmenysosissa, ja ihminen ei edes tiedosta ensivaikutelman syntymistä. Tässä sekunnissa analysoidaan ulkonäkö, status, käyttäytyminen, ym. "Emmä niinku tiedä mut se vaan niinku jotenki kolahti silleen tai niinku jotain, emmä osaa selittää..."
Eli selkokielellä, varsinkin baareissa ihmisen kiinnostavuus/ kiinnostamattomuus arvioidaan yhdellä silmäyksellä, ja jos ei tästä silmäyksestä saa hyväksyttyä arviota, peli on pelattu. Ilman että yhtäkään sanaa on vaihdettu, ilman että vilkaisun kohde edes huomasi asiaa. "hei, saanks mä tarjota juoman?" "No ei todellakaan, meillä on jutut kesken ja mä ostan kyllä omani!" Minuutti myöhemmin sama tiski, sama neito, mutta eri mies: "Onpas siinä tytöllä muhevat munkit! Juotkos oluen?" "Hi-hii... Mikäs munkintarkastaja sinä luulet olevasi.. Hihihi... No voin mä ehkä yhden ottaakin..." Mikä ero kahdella eri tilanteella? Eka oli ennalta vilkaistu= hylätty. Toinen niin ikään ennalta vilkaistu ja saanut arvion= Jatkoon.
Kuinka moni on kuullut töissä tai harrastuksessa toisensa tavanneen parin kertovan jotain tämäntyyppistä: "En minä tuohon aliksi kiinnittänyt mitään huomiota, mutta kun siinä ajan mittaan tuli tutummaksi, niin siitä se sitten alkoi jotenkin etenemään...." Aivan niin, aika moni. Töissä tai harrastuksissa ihminen ikäänkuin pakotetaan ensivaikutelma- vaiheen ohi, ja se antaa mahdollisuuden tutustua ihmiseen paremmin. Ihminen jolla ei baarissa nähtynä olisi mitään mahdollisuuksia, voikin osoittautua potentiaaliseksi kumppaniksi.
Tästä saisi aikaan pitkänkin jorinan, mutta tässä oli asia raakasti tiivistettynä.
Harmi että keksit baariin noin junttimaisen esimerkin, on vaikea löytää samastumispintaa. Tosin itse en osaisi varmaan edes fiksummalla esimerkillä samastua, koska itse en ole ikinä kiinnostunut kenestäkään baarissa. No, juomia en anna kenenkään tarjota, koska en näe siinä pointtia, mutta en ole myöskään IKINÄ ilahtunut siitä, jos joku tulee juttelemaan. Eli ilmeisesti kukaan ei siis sinun teoriasi mukaan ole läpäissyt minun kohdallani "ensimmöistä estettä". Kukaan ei siis ole kolahtanut sekuntin sadanosassa. Ikinä.
Varmaan tuo voi joidenkin kohdalla pitää paikkansa, mutta entä sitten? Baarissa on toisensa tavannut lukuisat tavistyypit, osa jopa aika vaatimattoman näköisiä, että ei se ulkonäkö vaikuta ainakaan mikään estekään olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä:
- ulkonäkö
- itsevarmuus
- status
- sosiaalisuus
- sosiaalinen älykkyys
- huumorintaju
- menestys
- varakkuus
Naisella:
-ulkonäkö
-ulkonäkö
-ulkonäkö
Unohdit naisella faktorin: ikuisesti alle 25
... että Jampe-setä 56 jaksaa tykätä.
Nuoruuden ihannoimisella evoluutio on meidät valitettavasti pilannut. Jo kivikautiset miehet suosivat jostain syystä nuoria naisia ja siten naisten kyky saada lapsia on evoluution myötä kehittynyt sellaiseksi, että niitä ei saa enää vanhana.
Totta. Niin mies kuin nainenkin etsii vaistonvaraisesti mahdollisimman hyvää, nuorta ja tervettä kumppania, jolta tulevat jälkeläiset saavat hyvät geenit ja hyvät mahdollisuudet saada omia jälkeläisiä.
Naisella on nuoruutensa, mies voi korvata vanhuuttaan hyvällä statuksella.
ihminen on perusluonnoltaan vieläkin se kivikauden keräilijä/ metsästäjä, jonka keskimääräinen elinikä oli noin 25-30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Perheellä on aivan oleellisesti väliä taustamuuttujana. Siitä riippuu millainen kiintymyssuhdetyyli ihmisellä ja se taas ohjaa pariutumista todella vahvasti.
Kyllä, mutta tätä yleensä havainnoidaan vain sen kautta, miten toinen kohtelee suhteessa ja millaista hänen kanssaan on - harva alkaa siinä analysoida tämän perhettä, vaan toteaa vain, että ei kiinnosta tai että kiinnostaa. Mutta oikeassahan olet sikäli, että huonon kiintymyssuhdemallin omaavat hylkäävät usein juuri niitä ihannekumppaneita, jotka olisivat muille suoranainen löytö, ja joiden kanssa voisi saada ihanan suhteen - ottavat mieluummin vaikka huomattavasti rumemman, joka kohtelee tutulla tavalla huonosti, kuin jonkun hyvännäköisen ja ihanan ihmisen. Kärjistetysti siis jopa näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurin ongelma suurella osalla miehistä on ylipaino. Ikävä sanoa, mutta itse en ainakaan vaan pysty jos toinen on selkeästi lihava. Sentään tuo nyt on onneksi ongelma jolle on mahdollista tehdä jotain.
Vastaa rehellisesti.
Onko väliä:
- pituudella
- raamikkuudella
- geenikomeudella
- sosiokeonomisella statuksella, tuloilla ja varallisuudella
Edellinen jonka kanssa seurustelin ei ollut mitään noista mitä luettelit, ero tuli koska lihoi vaan niin paljon että en pysty. Hän on alle 180 cm, raksalla, velkainen ja kasvoista ihan tavallinen suomalainen mies. Syy miksi seurusteltiin on että on aivan äärettömän kultainen luonne ja sikahauska. En vaan voi mitään sille että tuo ylipaino vie seksuaalisenhalukkuuteni. En tiennyt miten siitä olisi jatkanut. Enhän nyt voi toiselle sanoa että laihduta tai jätän sinut. Jätin sitte ilman sanomista. Tuntui reilummalta niin.
Reiluimmalta? Tuohan oli aivan jäätävän mulkusti toimittu. Kuvittele, että olisit kihartanut hiuksiasi ja pitänyt sitä tyyliä ja mies päättäisi lopettaa suhteen, koska kiharat hiukset vievät seksuaalisen halukkuuden. Kirsikkana kakun päällä mies ei olisi sanonut mitään, koska tuntui reiluimmalta niin. Hyi olkoon.
ohis
No ei. Mielestäni se että sanoisin hänelle että laihduta tai jätän sinut, on henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku kuvittelee, ettei akateeminen ja rikas ole paremmassa asemassa pariutumisen suhteen kuin kouluttamaton ja köyhä, kun muut ominaisuudet ovat samoja, niin pidän kyseistä henkilöä tyhmänä.
Akateemiset naiset ovat tosin heikoilla sen pariutumisen kanssa. Miestä ei naisen koulutus ja rahat niinkään kiinnosta.
Miehillä asia on hiukan toisin, perheenisiksi mieluummin akateeminen ja rikas, siittäjälle on muita vaatimuksia.Akateeminen nainen on heikoilla, koska haluaa että miehensä on vähintään samaa sosiaalista statusta kuin nainenkin, mieluummin ylempää.
Yhteiskuntatieteiden neiti maisteri ei pariudu nuoriherra hitsaajan kanssa.
Olen itse akateeminen nainen, ja mietin nyt, millä lailla olen heikoilla. Minulla on aiemmasta suhteesta kaksi lasta, ja sen suhteen jälkeen olen seurustellut kaksi kertaa ennen nykyistä suhdetta. Ihan on löytynyt kivoja kumppaneita, eikä akateemisuuteni ole sitä estänyt. Yksikään kumppaneistani ei ole myöskään ollut duunari - yhdellä tosin oli ammattikorkeakoulutausta, mutta muut ovat olleet akateemisia. Nykyinen myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Mitä tekemistä perheellä on ihmisen tason kanssa?? Ehkä jos on joku julkkisperhe mut muuten ihan samantekevää
Perhe on se yhteisö, jossa ihminen kasvaa. Moraalin ja arvojen pohja muokkautuu perheen kautta.
Vaikka kuinka haluan ajatella, että ihminen rakentaa oman elämänsä, on ihminen aina kuitenkin historiansa orja.
Se malli ja oppi mitä lapsena on saanut, seuraa takaraivossa loppuelämän.
Hyvä perhe luo pohjan hyvälle elämälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku kuvittelee, ettei akateeminen ja rikas ole paremmassa asemassa pariutumisen suhteen kuin kouluttamaton ja köyhä, kun muut ominaisuudet ovat samoja, niin pidän kyseistä henkilöä tyhmänä.
Akateemiset naiset ovat tosin heikoilla sen pariutumisen kanssa. Miestä ei naisen koulutus ja rahat niinkään kiinnosta.
Miehillä asia on hiukan toisin, perheenisiksi mieluummin akateeminen ja rikas, siittäjälle on muita vaatimuksia.Akateeminen nainen on heikoilla, koska haluaa että miehensä on vähintään samaa sosiaalista statusta kuin nainenkin, mieluummin ylempää.
Yhteiskuntatieteiden neiti maisteri ei pariudu nuoriherra hitsaajan kanssa.
Olen itse akateeminen nainen, ja mietin nyt, millä lailla olen heikoilla. Minulla on aiemmasta suhteesta kaksi lasta, ja sen suhteen jälkeen olen seurustellut kaksi kertaa ennen nykyistä suhdetta. Ihan on löytynyt kivoja kumppaneita, eikä akateemisuuteni ole sitä estänyt. Yksikään kumppaneistani ei ole myöskään ollut duunari - yhdellä tosin oli ammattikorkeakoulutausta, mutta muut ovat olleet akateemisia. Nykyinen myös.
Itselläni ei ole lukion jälkeen ollut yhtäkään ei-akateemista miestä kumppanina. Ei ole kovin vaikeaa sellaista löytää omista piireistä, kun ei niissä ei-akateemisia miehiä tapaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täydellinen hiusraja! Jäätävä leuka! Vidusti massii!
Öö, sama kaveri on tyhmä kuin saapas, käyttää huumeita eikä ole käynyt mitään koulua loppuun. Ihan parasta!
Tunnen kuvaamasi kaltaisia naistenmiehiä useampiakin: taustalla apukoulu, tarkkailuluokka, vitosen päästötodistus, narkkareita, kriminaaleja, sosiopaatteja, mutta komeita ja itsevarmoja. Naisista ei ole pulaa myöhemmälläkään iällä.
Mutta millaisista naisista? Sivistyneistä, kouluttautuneista, urheilullisista, hauskoista, kauniskasvoisista vai sittenkin niistä joille alko maistuu, käyvät töissä jos käyvät, suunnittelemattomia lapsia, rahat loppu? Kai nyt naisillakin on eri tasoja?
Nuorina yhteinen tekijä noissa naisissa oli se, että olivat aina ne luokan kauneimmat tapaukset. Vanhempana sitten enemmänkin niistä enemmän omista piireistä, vaikka sekään ei ole koko totuus. Kauniita ovat aina. Naisille aina välillä kelpaa muutenkin pieni seikkailu ja jännitys näemmä.
Ei kukaan tuntemani keskiluokkainen aikuinen nainen kyllä hae jännitystä pokailemalla elämänkoululaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koitamme kiteyttää. Vielä. Kerran.
Aloitan listan yläpäästä. Jokainen ihminen on sekoitus erilaisia ominaisuuksia.
-Kauneus / komeus. Missimäisyys, mallimaisuus, persoonallinen kauneus. Koskee niin vartaloa, mittasuhteita, kuin kasvojen kauneutta. Symmetria.
-Lahjakkuus. Urheilu, taiteet, tieteet, taloudellinen tai sosiaalinen lahjakkuus jne.
- Perhe. Vaikuttaa paljon suuntaan tai toiseen.
-Luonne. Miten kemiat sopivat yhteen.
Näiden yhdistelmästä taso muodostuu. Jos kaikki noista on hyvin, niin ihminen on tason yläpäässä.
Mitä tekemistä perheellä on ihmisen tason kanssa?? Ehkä jos on joku julkkisperhe mut muuten ihan samantekevää
Perhe on se yhteisö, jossa ihminen kasvaa. Moraalin ja arvojen pohja muokkautuu perheen kautta.
Vaikka kuinka haluan ajatella, että ihminen rakentaa oman elämänsä, on ihminen aina kuitenkin historiansa orja.
Se malli ja oppi mitä lapsena on saanut, seuraa takaraivossa loppuelämän.
Hyvä perhe luo pohjan hyvälle elämälle.
Tämä on myös sukupolvien ketju. Lapsi pärjää paremmin, jos on kannustavat isovanhemmat elämässä. Tämä luo eväitä hyvään elämään.