Lue keskustelun säännöt.
Kipeä aihe: lapsen työttömyys
08.04.2023 |
Haluaisin keskustella asiasta, joka vaivaa kovasti mieltäni ja pilaa perheemme elämää.
Meillä on neljä lasta, kaikki jo aikuisia ja muuttaneet kotoa pois. Vanhin kävi yliopiston ja on pärjännyt hyvin elämässä, nuorin opiskelee amk:ssa töiden ohessa ja on perustamassa oman yrityksen.
Huolenaiheeni ovat keskimmäiset tyttäreni, jotka ei vät koskaan ole olleet työssä jotain kuukauden kesätyötä lukuunottamatta. Toinen valmistui suoraan kortistoon yli kymmenen vuotta sitten. Toiselta jäi yliopisto kesken kun ensimmäinen lapsi syntyi ja nyt hän on useamman lapsen yh ilman mitään ammattia tai pätevyyttä.
Molemmat elävät ihan tukien varassa ja pyytävät usein rahaa minulta ja isältään. Ymmärrän, että toimeentulo- ja työllistämistuilla eläminen on tiukkaa, mutta tilanne on kestämätön erityisesti nuoremmaisemme kannalta, joka tarvitsisi taloudellista tukea oman yrityksen perustamiseen valmistuttuaan.
Ex-mieheni maksoi tyttären ja tämän lapset kanssaan Lappiin pääsiäiseksi, mikä on kallis reissu mökkeineen ja hissikortteineen. Toinen työtön tytär kuuli tästä ja alkoi vaatia Italianmatkaa kesäksi. Olen maksanut hänen pikavippejään ettei luottotiedot mene. Luulen että mies antaa hänelle rahaa vuokraan, koska asuntotuki ei korvaa 1200€ vuokraa. Tosin tytär itse sanoo, että sosiaalitoimisto maksaa asuntotuen yli menevän osan vuokrasra, koska hän tarvitsee kyseistä asuntoa taiteen tekemiseen.
Sekä minulla että miehellä on tarpeeksi rahaa jaettavaksi, mutta on epäreilua ja ikävää, kun lapset riitelevät keskenään kuka saa mitäkin.
Toki olen iloinen ja kiitollinen, että lapset saavat tukia, mutta samalla harmittaa, että yhteiskunta ei mahdollista heille työntekoa vaan antaa olla kotona tekemättä mitään. Tyttären lapsetkin ovat jo koulussa niin hänellä olisi aika hankkia joku koulutus itselleen, mutta kivempi vaan olla kotona ja käydä ystävättärien kanssa kahvilla ja shoppailemassa.
Tunnen että olemme epäonnistuneet vanhempina ja kasvattajina. Mietin myös olisiko pitänyt erota ja aikaisemmin. Nyt sinnittelimme miehen kanssa yhdessä, kunnes nuorinkin lapsi oli lukiossa ja asui omillaan. Olemmeko jollain tavoin antaneet huonon mallin lapsille? Toisaalta kaksi heistä pärjää hyvin.
Kommentit (123)
Mun siskolla on MS-tauti, on ajoittain pyörätuolissa. Vanhempani ovat auttaneet häntä vuosien varrella paljon sekä taloudellisesti että muutenkin. En ole kyllä koskaan ajatellut että minun pitäisi saada itselleni sama apu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin usein sen kuppaajan sisaruksesta tulee selviytyjä. Aina vahva, aina osaava, aina pärjää, aina jaksaa jne.
Kuvio ei ole terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOKAISELLE lapselle AINA saman verran rahaa. Siis myös niille menestyville. Itse olen ns. menestyvä, ja kyllä vtuttaa kun luuseriksi heittäytynyt saa jatkuvasti rahaa, enemmän kuin minä palkkaa työstäni, koska sisareni mielestä "on noloa kun muut pitävät köyhänä". Rahaa antamalla tuet luuserina olemista. Tue etsimällä työpaikka nettisivuilta ja auta työhakemusten tekemisessä ja haastattelussa onnistumisessa. Sekään ei ole helppoa.
Niinkö?
Minä ja veljeni hankimme molemmat yliopistokoulutukset. Minä sairastuin vakavasti ja olen nyt työkyvytön. Veli tienaa lähes 100 000 €/vuosi. Minä n. 10 000 €.
Vanhempani auttoivat autoni korjauskuluissa viimeksi 500 € (en pysty käymään edes kaupassa ilman autoa) . Mun täytyy nyt pyytää vanhemmilta että veljeni saa saman?Eihän se ole sen sun veljesi syy.
Ei tietenkään ole mutta ei ole minun vakava sairautenikaan minun syytäni.
Kyse oli siitä saako yhtä lasta auttaa vaikeassa elämäntilanteessa vai pitääkö silloinkin kaikkien saada sama, esim. myös veljelle se 500 €.Kyllä pitää antaa kaikille sama.
Sitä on terve vanhemmuus.
Kaikille aina sama? Kun mun äiti meni auttamaan sisaruksen perhettä kun siellä oli 1-vuotiaat kaksoset ja heidän äitinsä vuodepotilaana, niin mun olisi pitänyt vaatia yhtä paljon lastenhoitoapua meille?
Järjen käyttö kommentoinnissa on myös ihan sallittua
Olisihan lastenhoitoapua aina myös ostettavissa.
Miksi auton korjauttaminen ja lastenhoito olisi täysin eri asioita? Toisessa ei saa auttaa, toisessa saa?Lastenhoitoon saa kyllä ihan kunnalta kodinhoitajan tuollaisessa tilanteessa.
Ja eihän sitä autoa korjattu vaan se korjaaminen maksettiin.
No ei kyllä saa mitään lastenhoitajaa noin vain yhtäkkiä tai sitten on kyllä aivan erinomainen kunta. Jos äidillä vaikka influenssa niin mistä saat hoitajan kotiin?
Ja jos isä olisi itse autonasentaja niin auton saa korjata mutta maksaa ei saa? Äiti saa auttaa lapsen perhettä lastenhoidossa mutta ei saa maksaa ulkopuolista apua? Mistä tuo ero?
Jos pienten lasten kotiäiti on vuodepotilaana, kuten kuvasti, kunnalta saa kodinhoitajan.
Ja isä voi myös hakea palkatonta vapaata lastenhoitoon.
Tai ne lapset saa päivähoitoon hätätilanteessa.
Mikään ei pakota just mummoa sinne juoksemaan.
Ei kyllä mihinkään yhtäkkiseen tilanteeseen, esim. tuo influenssa, saa heti hoitajaa. Mies voi olla vaikka työmatkalla. Joskus mummon apu on kullanarvoista.
Työttömät ovat ainakin rehtejä kun eivåt tue valtion korruptiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOKAISELLE lapselle AINA saman verran rahaa. Siis myös niille menestyville. Itse olen ns. menestyvä, ja kyllä vtuttaa kun luuseriksi heittäytynyt saa jatkuvasti rahaa, enemmän kuin minä palkkaa työstäni, koska sisareni mielestä "on noloa kun muut pitävät köyhänä". Rahaa antamalla tuet luuserina olemista. Tue etsimällä työpaikka nettisivuilta ja auta työhakemusten tekemisessä ja haastattelussa onnistumisessa. Sekään ei ole helppoa.
Niinkö?
Minä ja veljeni hankimme molemmat yliopistokoulutukset. Minä sairastuin vakavasti ja olen nyt työkyvytön. Veli tienaa lähes 100 000 €/vuosi. Minä n. 10 000 €.
Vanhempani auttoivat autoni korjauskuluissa viimeksi 500 € (en pysty käymään edes kaupassa ilman autoa) . Mun täytyy nyt pyytää vanhemmilta että veljeni saa saman?Eihän se ole sen sun veljesi syy.
Ei tietenkään ole mutta ei ole minun vakava sairautenikaan minun syytäni.
Kyse oli siitä saako yhtä lasta auttaa vaikeassa elämäntilanteessa vai pitääkö silloinkin kaikkien saada sama, esim. myös veljelle se 500 €.Kyllä pitää antaa kaikille sama.
Sitä on terve vanhemmuus.
Kaikille aina sama? Kun mun äiti meni auttamaan sisaruksen perhettä kun siellä oli 1-vuotiaat kaksoset ja heidän äitinsä vuodepotilaana, niin mun olisi pitänyt vaatia yhtä paljon lastenhoitoapua meille?
Järjen käyttö kommentoinnissa on myös ihan sallittua
Olisihan lastenhoitoapua aina myös ostettavissa.
Miksi auton korjauttaminen ja lastenhoito olisi täysin eri asioita? Toisessa ei saa auttaa, toisessa saa?Lastenhoitoon saa kyllä ihan kunnalta kodinhoitajan tuollaisessa tilanteessa.
Ja eihän sitä autoa korjattu vaan se korjaaminen maksettiin.
No ei kyllä saa mitään lastenhoitajaa noin vain yhtäkkiä tai sitten on kyllä aivan erinomainen kunta. Jos äidillä vaikka influenssa niin mistä saat hoitajan kotiin?
Ja jos isä olisi itse autonasentaja niin auton saa korjata mutta maksaa ei saa? Äiti saa auttaa lapsen perhettä lastenhoidossa mutta ei saa maksaa ulkopuolista apua? Mistä tuo ero?
Jos pienten lasten kotiäiti on vuodepotilaana, kuten kuvasti, kunnalta saa kodinhoitajan.
Ja isä voi myös hakea palkatonta vapaata lastenhoitoon.
Tai ne lapset saa päivähoitoon hätätilanteessa.
Mikään ei pakota just mummoa sinne juoksemaan.
Ei kyllä mihinkään yhtäkkiseen tilanteeseen, esim. tuo influenssa, saa heti hoitajaa. Mies voi olla vaikka työmatkalla. Joskus mummon apu on kullanarvoista.
Kerrroit että on vuoteenoma. Et mitään influenssasta.
Ja minä sain Väestöliitosta hoitajan puolen tunnin varoajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itseään ei kannata käydä syyttämään.
Jatkuvaksi pankiksi ei kannata ryhtyä. Toki taloudellisesti voi silloin tällöin auttaa, jos OMA taloudellinen tilanne sen sallii. Ja tässäkin voi tietysti yrittää olla tasapuolinen kaikille lapsille.
Voisiko tytärtäni kanssa keskustella asiallisesti ja tukea esim. opintojen aloittamista? Jos ei rahallisesti, niin vaikka hoitamalla lapsia?
Meillä on kyllä niin hyvä taloudellinen tilanne, että voimme ihan hyvin auttaa. Kyse on enemmänkin huoli siitä, että lapset eivät ota vastuuta itsestään. Näin ainakin minun mielestäni. Tyttären lapset ovat jo isoja, nuorinkin koulussa. Kun lapset olivat pieniä, he olivat minulla hoidossa. Neljän lapsen kanssa tytär ei jaksanut. Ymmärrän hyvin tämän. Nyt kun asun maalla en voi hoitaa lapsia joka päivä, mutta lomat ja usein viikonloput haen lapset tänne. Se on ihan mukavaa minusta. Mies asuu Helsingissä ja kuskaa lapset harrastuksiin ja hoitaa kun tyttärellä on menoa.
Ongelma on se, että tytär ei enää saa kotihoidon ym tukia vaikka harrastukdiin saakin rahaa. Siksi käänty enemmän meidän puoleen. Vanhemman tyttären lapset on myös lomia minulla, tosin vähemmän. Pyrimme kyllä tasa-arvoisuuteen lasten lasten suhteen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatuella ei paljon Italiassa matkailla, saati että olisi varaa edes niihin taidetarvikkeisiin.
Kun provoilee niin kannattaa provoilla aiheista joista jotain tietää.
Se on hänen ammatti ja on hakenut ja saanutkin siihen tukea. Mutta noin 10 kk vuodessa elää toimeentulotuella tai työmarkkinatuella. Monien freelancereiden ongelma. Minua surettaa ettei hae töitä. Ja taidetta en osaa ajatella työksi jos sillä ei elä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatuella ei paljon Italiassa matkailla, saati että olisi varaa edes niihin taidetarvikkeisiin.
Kun provoilee niin kannattaa provoilla aiheista joista jotain tietää.
Se on hänen ammatti ja on hakenut ja saanutkin siihen tukea. Mutta noin 10 kk vuodessa elää toimeentulotuella tai työmarkkinatuella. Monien freelancereiden ongelma. Minua surettaa ettei hae töitä. Ja taidetta en osaa ajatella työksi jos sillä ei elä.
Ap
No sehän ei sun päänsärkysi ole. Lakkaa nyyhkimästä. Rahahanat kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itseään ei kannata käydä syyttämään.
Jatkuvaksi pankiksi ei kannata ryhtyä. Toki taloudellisesti voi silloin tällöin auttaa, jos OMA taloudellinen tilanne sen sallii. Ja tässäkin voi tietysti yrittää olla tasapuolinen kaikille lapsille.
Voisiko tytärtäni kanssa keskustella asiallisesti ja tukea esim. opintojen aloittamista? Jos ei rahallisesti, niin vaikka hoitamalla lapsia?
Meillä on kyllä niin hyvä taloudellinen tilanne, että voimme ihan hyvin auttaa. Kyse on enemmänkin huoli siitä, että lapset eivät ota vastuuta itsestään. Näin ainakin minun mielestäni. Tyttären lapset ovat jo isoja, nuorinkin koulussa. Kun lapset olivat pieniä, he olivat minulla hoidossa. Neljän lapsen kanssa tytär ei jaksanut. Ymmärrän hyvin tämän. Nyt kun asun maalla en voi hoitaa lapsia joka päivä, mutta lomat ja usein viikonloput haen lapset tänne. Se on ihan mukavaa minusta. Mies asuu Helsingissä ja kuskaa lapset harrastuksiin ja hoitaa kun tyttärellä on menoa.
Ongelma on se, että tytär ei enää saa kotihoidon ym tukia vaikka harrastukdiin saakin rahaa. Siksi käänty enemmän meidän puoleen. Vanhemman tyttären lapset on myös lomia minulla, tosin vähemmän. Pyrimme kyllä tasa-arvoisuuteen lasten lasten suhteen.
Ap
Kai sinä edes jossakin aivon sopukassa tajuat, että teidän touhuissanne ei ole MITÄÄN JÄRKEÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JOKAISELLE lapselle AINA saman verran rahaa. Siis myös niille menestyville. Itse olen ns. menestyvä, ja kyllä vtuttaa kun luuseriksi heittäytynyt saa jatkuvasti rahaa, enemmän kuin minä palkkaa työstäni, koska sisareni mielestä "on noloa kun muut pitävät köyhänä". Rahaa antamalla tuet luuserina olemista. Tue etsimällä työpaikka nettisivuilta ja auta työhakemusten tekemisessä ja haastattelussa onnistumisessa. Sekään ei ole helppoa.
Tämä! Varakas anoppini antaa säännöllisesti rahalahjoja nuoremmille polville. Ja aina tasapuolisesti saman verran jokaiselle. Koskaan ei ole tullut rutinaa vaan kaikki ovat kiitollisia lahjasta.
71 jatkaa. Anopilla on myös yksi bonuslapsenlapsi joka saa aina saman ralalahjan kuin muutkin lapsenlapset. Anoppi kohtelee häntä omana lapsenlapsenaan, aivan samoin kuin biolapsenlapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon sitä mieltä että jos lapsia autetaan rahallisesti niin se pitää tehdä tasapuolisesti. Tosin joskus tulee ennalta-arvaamattomia tilanteita. Kuten kun poikani kämppäkaveri aiheutti pienen tulipalon olkkarissa
(mikä pojat onneksi saivat sammutettua nopeasti) niin autoin poikaa hankkimaan uudet tavarat vahingoittuneiden tilalle. Mun mielestäni tämmöisossä tilanteissa ei ole tarvetta jaella rahaa joka lapselle. Joten tilanteiden mukaan mennään.
Vierailija kirjoitti:
Oon sitä mieltä että jos lapsia autetaan rahallisesti niin se pitää tehdä tasapuolisesti. Tosin joskus tulee ennalta-arvaamattomia tilanteita. Kuten kun poikani kämppäkaveri aiheutti pienen tulipalon olkkarissa
(mikä pojat onneksi saivat sammutettua nopeasti) niin autoin poikaa hankkimaan uudet tavarat vahingoittuneiden tilalle. Mun mielestäni tämmöisossä tilanteissa ei ole tarvetta jaella rahaa joka lapselle. Joten tilanteiden mukaan mennään.
Minusta aina ei tarvitse antaa kaikille lapsille saman verran rahaa.
Varsinkin, jos osa lapsista tarvitsee ennemmin vaikka lastenhoitoapua tai vaikka apua rakennuksilla tai muuten arjessa.
Ja joku toinen lapsista joutuu ostamaan nämä kaikki palvelut muualta, kun ei ne vanhemmat/isovanhemmat voi olla monessa paikassa samaan aikaan .
Niin, maksaisin mielelläni osan kuluista jos en voisi auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon myöhemmällä iällä ilonen et mun molemmat vanhemmat hylkäs nut, lapsuus oli ihan karmea mut nykyään mä selviän tilanteesta kun tilanteesta ja raha riippuvudeltakin säästyin, se on ihan näppärä työkalu mut on kyl aivan 'tun surkea ihminen joka ei pärjää ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOKAISELLE lapselle AINA saman verran rahaa. Siis myös niille menestyville. Itse olen ns. menestyvä, ja kyllä vtuttaa kun luuseriksi heittäytynyt saa jatkuvasti rahaa, enemmän kuin minä palkkaa työstäni, koska sisareni mielestä "on noloa kun muut pitävät köyhänä". Rahaa antamalla tuet luuserina olemista. Tue etsimällä työpaikka nettisivuilta ja auta työhakemusten tekemisessä ja haastattelussa onnistumisessa. Sekään ei ole helppoa.
Niinkö?
Minä ja veljeni hankimme molemmat yliopistokoulutukset. Minä sairastuin vakavasti ja olen nyt työkyvytön. Veli tienaa lähes 100 000 €/vuosi. Minä n. 10 000 €.
Vanhempani auttoivat autoni korjauskuluissa viimeksi 500 € (en pysty käymään edes kaupassa ilman autoa) . Mun täytyy nyt pyytää vanhemmilta että veljeni saa saman?
Eiköhän sairastuminen ole hieman eri asia kuin lusmuilu.
2 pärjää, 2 alisuoriutuu. Mitäpä sitä voi aikuisena tehdä lastensa eteen?
Samassakin perheessä "samalla tavalla" kasvatetut lapset voi kokea ympäristön tosi eri tavalla riippuen omasta synnynnäisestä temperamentista, siitä miten vanhemmat on oikeasti pystyneet ottamaan tarpeita huomioon jne. Tasapuolisuus on siksi vähän harhaa aina.
Silti reilua vähän katsoa, että kuka saa mitäkin ja mihin _tarvitsee_ ei vaan mihin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatuella ei paljon Italiassa matkailla, saati että olisi varaa edes niihin taidetarvikkeisiin.
Kun provoilee niin kannattaa provoilla aiheista joista jotain tietää.
Se on hänen ammatti ja on hakenut ja saanutkin siihen tukea. Mutta noin 10 kk vuodessa elää toimeentulotuella tai työmarkkinatuella. Monien freelancereiden ongelma. Minua surettaa ettei hae töitä. Ja taidetta en osaa ajatella työksi jos sillä ei elä.
Ap
Kilttien, hemmoteltujen tyttöjen/naisten tapa alisuoriutua on ryhtyä taiteilijoiksi ja/tai kulttuurialalle, kituuttaa pienillä tuloilla ja tukien/vanhempien rahoilla.
Kuinka muuten on, onko nää eka ja vika selviytyjät poikia ja alisuoriutujat tyttöjä? Millaiset sukupuoliroolit on olleet? Onko tyttöjä palkittu riippuvuudesta ja poikia itsenäisyydestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itseään ei kannata käydä syyttämään.
Jatkuvaksi pankiksi ei kannata ryhtyä. Toki taloudellisesti voi silloin tällöin auttaa, jos OMA taloudellinen tilanne sen sallii. Ja tässäkin voi tietysti yrittää olla tasapuolinen kaikille lapsille.
Voisiko tytärtäni kanssa keskustella asiallisesti ja tukea esim. opintojen aloittamista? Jos ei rahallisesti, niin vaikka hoitamalla lapsia?
Meillä on kyllä niin hyvä taloudellinen tilanne, että voimme ihan hyvin auttaa. Kyse on enemmänkin huoli siitä, että lapset eivät ota vastuuta itsestään. Näin ainakin minun mielestäni. Tyttären lapset ovat jo isoja, nuorinkin koulussa. Kun lapset olivat pieniä, he olivat minulla hoidossa. Neljän lapsen kanssa tytär ei jaksanut. Ymmärrän hyvin tämän. Nyt kun asun maalla en voi hoitaa lapsia joka päivä, mutta lomat ja usein viikonloput haen lapset tänne. Se on ihan mukavaa minusta. Mies asuu Helsingissä ja kuskaa lapset harrastuksiin ja hoitaa kun tyttärellä on menoa.
Ongelma on se, että tytär ei enää saa kotihoidon ym tukia vaikka harrastukdiin saakin rahaa. Siksi käänty enemmän meidän puoleen. Vanhemman tyttären lapset on myös lomia minulla, tosin vähemmän. Pyrimme kyllä tasa-arvoisuuteen lasten lasten suhteen.
Ap
Mitenkäs onkin päässeet kasvamaan niin, että eivät ota vastuuta itsestään? Onko joku muu aina kantanut vastuun heidän puolestaan? Kuka? Miksi? Miksi ei ole kasvatettu itsenäisyyteen silloin kun siihen olisi ollut mahdollisuus?
Vierailija kirjoitti:
2 pärjää, 2 alisuoriutuu. Mitäpä sitä voi aikuisena tehdä lastensa eteen?
Samassakin perheessä "samalla tavalla" kasvatetut lapset voi kokea ympäristön tosi eri tavalla riippuen omasta synnynnäisestä temperamentista, siitä miten vanhemmat on oikeasti pystyneet ottamaan tarpeita huomioon jne. Tasapuolisuus on siksi vähän harhaa aina.
Silti reilua vähän katsoa, että kuka saa mitäkin ja mihin _tarvitsee_ ei vaan mihin haluaa.
Vanhempi voi olla tasapuolinen.
Usein tuo alisuoriutuminen johtuu vanhemman tarpeesta olla tarpeellinen. Hän takertuu ja tukahduttaa. Siksi tyypillisesti se alisuoriutuja on nuorin lapsi ja selviytyjä vanhin.
Surkeaa kasvatustyötähän tuossa on tehty kautta linjan: Vanhemman tärkein tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Nyt on toimittu juuri kuten ei pitäisi.
Jos pienten lasten kotiäiti on vuodepotilaana, kuten kuvasti, kunnalta saa kodinhoitajan.
Ja isä voi myös hakea palkatonta vapaata lastenhoitoon.
Tai ne lapset saa päivähoitoon hätätilanteessa.
Mikään ei pakota just mummoa sinne juoksemaan.