Kipeä aihe: lapsen työttömyys

Haluaisin keskustella asiasta, joka vaivaa kovasti mieltäni ja pilaa perheemme elämää.
Meillä on neljä lasta, kaikki jo aikuisia ja muuttaneet kotoa pois. Vanhin kävi yliopiston ja on pärjännyt hyvin elämässä, nuorin opiskelee amk:ssa töiden ohessa ja on perustamassa oman yrityksen.
Huolenaiheeni ovat keskimmäiset tyttäreni, jotka ei vät koskaan ole olleet työssä jotain kuukauden kesätyötä lukuunottamatta. Toinen valmistui suoraan kortistoon yli kymmenen vuotta sitten. Toiselta jäi yliopisto kesken kun ensimmäinen lapsi syntyi ja nyt hän on useamman lapsen yh ilman mitään ammattia tai pätevyyttä.
Molemmat elävät ihan tukien varassa ja pyytävät usein rahaa minulta ja isältään. Ymmärrän, että toimeentulo- ja työllistämistuilla eläminen on tiukkaa, mutta tilanne on kestämätön erityisesti nuoremmaisemme kannalta, joka tarvitsisi taloudellista tukea oman yrityksen perustamiseen valmistuttuaan.
Ex-mieheni maksoi tyttären ja tämän lapset kanssaan Lappiin pääsiäiseksi, mikä on kallis reissu mökkeineen ja hissikortteineen. Toinen työtön tytär kuuli tästä ja alkoi vaatia Italianmatkaa kesäksi. Olen maksanut hänen pikavippejään ettei luottotiedot mene. Luulen että mies antaa hänelle rahaa vuokraan, koska asuntotuki ei korvaa 1200€ vuokraa. Tosin tytär itse sanoo, että sosiaalitoimisto maksaa asuntotuen yli menevän osan vuokrasra, koska hän tarvitsee kyseistä asuntoa taiteen tekemiseen.
Sekä minulla että miehellä on tarpeeksi rahaa jaettavaksi, mutta on epäreilua ja ikävää, kun lapset riitelevät keskenään kuka saa mitäkin.
Toki olen iloinen ja kiitollinen, että lapset saavat tukia, mutta samalla harmittaa, että yhteiskunta ei mahdollista heille työntekoa vaan antaa olla kotona tekemättä mitään. Tyttären lapsetkin ovat jo koulussa niin hänellä olisi aika hankkia joku koulutus itselleen, mutta kivempi vaan olla kotona ja käydä ystävättärien kanssa kahvilla ja shoppailemassa.
Tunnen että olemme epäonnistuneet vanhempina ja kasvattajina. Mietin myös olisiko pitänyt erota ja aikaisemmin. Nyt sinnittelimme miehen kanssa yhdessä, kunnes nuorinkin lapsi oli lukiossa ja asui omillaan. Olemmeko jollain tavoin antaneet huonon mallin lapsille? Toisaalta kaksi heistä pärjää hyvin.