Lue keskustelun säännöt.
Kipeä aihe: lapsen työttömyys
08.04.2023 |
Haluaisin keskustella asiasta, joka vaivaa kovasti mieltäni ja pilaa perheemme elämää.
Meillä on neljä lasta, kaikki jo aikuisia ja muuttaneet kotoa pois. Vanhin kävi yliopiston ja on pärjännyt hyvin elämässä, nuorin opiskelee amk:ssa töiden ohessa ja on perustamassa oman yrityksen.
Huolenaiheeni ovat keskimmäiset tyttäreni, jotka ei vät koskaan ole olleet työssä jotain kuukauden kesätyötä lukuunottamatta. Toinen valmistui suoraan kortistoon yli kymmenen vuotta sitten. Toiselta jäi yliopisto kesken kun ensimmäinen lapsi syntyi ja nyt hän on useamman lapsen yh ilman mitään ammattia tai pätevyyttä.
Molemmat elävät ihan tukien varassa ja pyytävät usein rahaa minulta ja isältään. Ymmärrän, että toimeentulo- ja työllistämistuilla eläminen on tiukkaa, mutta tilanne on kestämätön erityisesti nuoremmaisemme kannalta, joka tarvitsisi taloudellista tukea oman yrityksen perustamiseen valmistuttuaan.
Ex-mieheni maksoi tyttären ja tämän lapset kanssaan Lappiin pääsiäiseksi, mikä on kallis reissu mökkeineen ja hissikortteineen. Toinen työtön tytär kuuli tästä ja alkoi vaatia Italianmatkaa kesäksi. Olen maksanut hänen pikavippejään ettei luottotiedot mene. Luulen että mies antaa hänelle rahaa vuokraan, koska asuntotuki ei korvaa 1200€ vuokraa. Tosin tytär itse sanoo, että sosiaalitoimisto maksaa asuntotuen yli menevän osan vuokrasra, koska hän tarvitsee kyseistä asuntoa taiteen tekemiseen.
Sekä minulla että miehellä on tarpeeksi rahaa jaettavaksi, mutta on epäreilua ja ikävää, kun lapset riitelevät keskenään kuka saa mitäkin.
Toki olen iloinen ja kiitollinen, että lapset saavat tukia, mutta samalla harmittaa, että yhteiskunta ei mahdollista heille työntekoa vaan antaa olla kotona tekemättä mitään. Tyttären lapsetkin ovat jo koulussa niin hänellä olisi aika hankkia joku koulutus itselleen, mutta kivempi vaan olla kotona ja käydä ystävättärien kanssa kahvilla ja shoppailemassa.
Tunnen että olemme epäonnistuneet vanhempina ja kasvattajina. Mietin myös olisiko pitänyt erota ja aikaisemmin. Nyt sinnittelimme miehen kanssa yhdessä, kunnes nuorinkin lapsi oli lukiossa ja asui omillaan. Olemmeko jollain tavoin antaneet huonon mallin lapsille? Toisaalta kaksi heistä pärjää hyvin.
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku lapsista on kroonisesti sairas, vanhemman pitää huolehtia silti myös niistå muista lapsista.
Se ei aina ole helppoa mutta muu on väärin.
Tietysti pitää huolehtia lapsina lapsista, mutta ei niille tarvii rahaa jaella, vaikka kroonisesti sairaan hoitokuluja sun muita makselisikin. Vanhempien velvollisuus on huolehtia niistä, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä yksin aikuisena. Miksi rahaa pitäisi jaella sellaiselle, joka esim. tienaa paremmin kuin vanhempansa?
Koska myös pärjäävä yritteliäs lapsi on vanhempansa lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi lasta. Toisella on krooninen sairaus.
Ei ole koskaan edes tullut mieleen, että sen takia minä voisin dumpata sen terveen lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOKAISELLE lapselle AINA saman verran rahaa. Siis myös niille menestyville. Itse olen ns. menestyvä, ja kyllä vtuttaa kun luuseriksi heittäytynyt saa jatkuvasti rahaa, enemmän kuin minä palkkaa työstäni, koska sisareni mielestä "on noloa kun muut pitävät köyhänä". Rahaa antamalla tuet luuserina olemista. Tue etsimällä työpaikka nettisivuilta ja auta työhakemusten tekemisessä ja haastattelussa onnistumisessa. Sekään ei ole helppoa.
Niinkö?
Minä ja veljeni hankimme molemmat yliopistokoulutukset. Minä sairastuin vakavasti ja olen nyt työkyvytön. Veli tienaa lähes 100 000 €/vuosi. Minä n. 10 000 €.
Vanhempani auttoivat autoni korjauskuluissa viimeksi 500 € (en pysty käymään edes kaupassa ilman autoa) . Mun täytyy nyt pyytää vanhemmilta että veljeni saa saman?Miksi et ole veljeltä vaatinut avustusta sillä onhan se ihan törkeetä jos joku tienaa liikaa eikä jaa sitä muille.
Se veli jakaa tuloistaan vuosittain 40-50 000 kaikkien elättien hyväksi.
Ja se on jotenkin veljen omaa ansiota että juuri hän ei sairastunut vaan se sisarus?
Täh? Veli on ihan samanarvoinen lapsi kuin se toinenkin. Ei hänen sitä tarvitse erikseen ansaita tai suorittaa.
Entäs jos veljellä ja siskolla on erilaiset edellytykset tehdä ja saada työtä? Toisella olisi ollut mahdollisuus kaikkeen ja toiselle vain rajoitetusti valinnanvaraa valita, mitä työtä voisi tehdä.
Elämä on.
Silti se veli on ihan yhtä arvokas ja häntä pitää sellaisena kohdella.
Siksi, että on niin arvokas, niin on tuettu kaikella tapaa pääsemään työelämään. Saanut jalan oven väliin ja tekee pätkätyötä. Meillä ei ole ikinä asioita hoidettu niin, että jos toinen saa jotain tarpeeseen, niin toinen saa saman verran. Ei kukaan meidän perheessä laske kenelle on annettu minkäkin verran tai ostettu jotain kenenkäkin rahoilla.
Ja siitä kaikesta yrittämisestä ja tekemisestä ei palkita vana siitä että lusmuillaan eikä yritetä einä tehdä. Törkeää.
Minkäs se nuori aikuinen tekee, jos häntä ei ominaisuuksien takia oteta töihin? Jos on jonkun paikan saanut edes osa-aokaisena, niin mitä se sinua rasittaa.
Miksi olet kasvattanut surkimuksen?
Eikä se kai sisaruksen vika ole?
Onko vamma ja muut sairaudet kasvatuksen tulosta. Voit mennä osittaa sille työnantajalle, joka sanoo ei vamman takia, että äitinsä on kasvattanut surkimuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku lapsista on kroonisesti sairas, vanhemman pitää huolehtia silti myös niistå muista lapsista.
Se ei aina ole helppoa mutta muu on väärin.
Tietysti pitää huolehtia lapsina lapsista, mutta ei niille tarvii rahaa jaella, vaikka kroonisesti sairaan hoitokuluja sun muita makselisikin. Vanhempien velvollisuus on huolehtia niistä, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä yksin aikuisena. Miksi rahaa pitäisi jaella sellaiselle, joka esim. tienaa paremmin kuin vanhempansa?
Koska myös pärjäävä yritteliäs lapsi on vanhempansa lapsi.
Ahne paska se on, jos aikuisena kinuaa rahaa, vaikka itse käy hyväpalkkaisessa työssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku lapsista on kroonisesti sairas, vanhemman pitää huolehtia silti myös niistå muista lapsista.
Se ei aina ole helppoa mutta muu on väärin.
Tietysti pitää huolehtia lapsina lapsista, mutta ei niille tarvii rahaa jaella, vaikka kroonisesti sairaan hoitokuluja sun muita makselisikin. Vanhempien velvollisuus on huolehtia niistä, joilla ei ole edellytyksiä pärjätä yksin aikuisena. Miksi rahaa pitäisi jaella sellaiselle, joka esim. tienaa paremmin kuin vanhempansa?
Koska myös pärjäävä yritteliäs lapsi on vanhempansa lapsi.
Ahne paska se on, jos aikuisena kinuaa rahaa, vaikka itse käy hyväpalkkaisessa työssä.
Millä lailla kinuaa?
Vanhempien kuuluu olla tasavertaisia ja kannustavia.
Eihän tuossa ole mitään järkeä. Palkitaan laiskuutta ja tyhmyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOKAISELLE lapselle AINA saman verran rahaa. Siis myös niille menestyville. Itse olen ns. menestyvä, ja kyllä vtuttaa kun luuseriksi heittäytynyt saa jatkuvasti rahaa, enemmän kuin minä palkkaa työstäni, koska sisareni mielestä "on noloa kun muut pitävät köyhänä". Rahaa antamalla tuet luuserina olemista. Tue etsimällä työpaikka nettisivuilta ja auta työhakemusten tekemisessä ja haastattelussa onnistumisessa. Sekään ei ole helppoa.
Niinkö?
Minä ja veljeni hankimme molemmat yliopistokoulutukset. Minä sairastuin vakavasti ja olen nyt työkyvytön. Veli tienaa lähes 100 000 €/vuosi. Minä n. 10 000 €.
Vanhempani auttoivat autoni korjauskuluissa viimeksi 500 € (en pysty käymään edes kaupassa ilman autoa) . Mun täytyy nyt pyytää vanhemmilta että veljeni saa saman?Miksi et ole veljeltä vaatinut avustusta sillä onhan se ihan törkeetä jos joku tienaa liikaa eikä jaa sitä muille.
Se veli jakaa tuloistaan vuosittain 40-50 000 kaikkien elättien hyväksi.
Ja se on jotenkin veljen omaa ansiota että juuri hän ei sairastunut vaan se sisarus?
Täh? Veli on ihan samanarvoinen lapsi kuin se toinenkin. Ei hänen sitä tarvitse erikseen ansaita tai suorittaa.
Entäs jos veljellä ja siskolla on erilaiset edellytykset tehdä ja saada työtä? Toisella olisi ollut mahdollisuus kaikkeen ja toiselle vain rajoitetusti valinnanvaraa valita, mitä työtä voisi tehdä.
Elämä on.
Silti se veli on ihan yhtä arvokas ja häntä pitää sellaisena kohdella.
Siksi, että on niin arvokas, niin on tuettu kaikella tapaa pääsemään työelämään. Saanut jalan oven väliin ja tekee pätkätyötä. Meillä ei ole ikinä asioita hoidettu niin, että jos toinen saa jotain tarpeeseen, niin toinen saa saman verran. Ei kukaan meidän perheessä laske kenelle on annettu minkäkin verran tai ostettu jotain kenenkäkin rahoilla.
Ja siitä kaikesta yrittämisestä ja tekemisestä ei palkita vana siitä että lusmuillaan eikä yritetä einä tehdä. Törkeää.
Minkäs se nuori aikuinen tekee, jos häntä ei ominaisuuksien takia oteta töihin? Jos on jonkun paikan saanut edes osa-aokaisena, niin mitä se sinua rasittaa.
Miksi olet kasvattanut surkimuksen?
Eikä se kai sisaruksen vika ole?
Onko vamma ja muut sairaudet kasvatuksen tulosta. Voit mennä osittaa sille työnantajalle, joka sanoo ei vamman takia, että äitinsä on kasvattanut surkimuksen.
On. Pitää kasvattaa sitkeäksi.
Ihminen on helppo opettaa olemaan ottavalla puolella. Ei siinä mietitä moraalia, jos sukulaiset ja valtio ovat valmiita antamaan ilmaista rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatuella ei paljon Italiassa matkailla, saati että olisi varaa edes niihin taidetarvikkeisiin.
Kun provoilee niin kannattaa provoilla aiheista joista jotain tietää.
Se on hänen ammatti ja on hakenut ja saanutkin siihen tukea. Mutta noin 10 kk vuodessa elää toimeentulotuella tai työmarkkinatuella. Monien freelancereiden ongelma. Minua surettaa ettei hae töitä. Ja taidetta en osaa ajatella työksi jos sillä ei elä.
ApKilttien, hemmoteltujen tyttöjen/naisten tapa alisuoriutua on ryhtyä taiteilijoiksi ja/tai kulttuurialalle, kituuttaa pienillä tuloilla ja tukien/vanhempien rahoilla.
Kuinka muuten on, onko nää eka ja vika selviytyjät poikia ja alisuoriutujat tyttöjä? Millaiset sukupuoliroolit on olleet? Onko tyttöjä palkittu riippuvuudesta ja poikia itsenäisyydestä?
Kolme vanhinta on tyttöjä ja nuorin on poika. Tytöt on syntyneet parin kolmen vuoden välein, poika on iltatähti, paljon nuorempi kuin siskot. Ei ole mitään rooleja ollut, kaikki saaneet kasvaa omaksi itsekseen.
ApVanhempien velvollisuus on ohjata sitä kasvua. Ettei mene tuolla lailla kieroon.
Olemme tukeneet kaikkia lapsiamme yhtä paljon ja heidän toivomillaan tavoilla. Emme ole yrittäneet ohjata uravalinnoissa tai muussa. Nyt tuntuu, että olisi pitänyt. Vanhin lapsi tsemppasi todella paljon, että pääsi opiskelemaan haluamaansa ainetta ja on luomassa hyvää uraa alallaan. Kannustimme häntä ja maksoimme totta kai valmennuskurssit yms. Opiskeluaikana tuimme häntä kaikin tavoin, jotta voisi keskittyä opintoihin. Sen jälkeen on pärjännyt omillaan.
Samoim nuorimmainen tiesi jo hyvin varhain mitä haluaa tehdä. Hänellä harrastus ja työ yhdistyvät ja oman yrityksen perustaminen alalta, jonka tuntee on tähtäimessä.
Samoin tämä taiteilija on aina tiennyt mitä haluaa tehdä. Mutta tuntuu, että ei menesty, kymmenen vuotta on mennyt ihan hukkaan eikä ole saanut jalansijaa alallaan. Kova yritys on kyllä, mutta oikein ei lähde.
Sitten tämä toiseksi nuorin elää ihan jossain pilvissä jalat tukevasti ilmassa. Lapsia on hankittu ja perheidylliä hehkutetaan, mutta kotiäiteys ei vaan toimi kun miestä ei ole ja lapset lähestyy murrosikää. Häneltä jäi siis yliopisto kesken kun alkoi odottaa esikoistaan. Mutta ei hän varmaan koskaan ollut koko alastaan kiinnostunut, vaan enemmän bilettämisestä ja aviomiehen löytämisestä. No miehiä sitten löytyi useitakin, mutta kukaan ei halunnut mukaan perheleikkiin.
Kaikesta huolimatta lapseni ovat minulle rakkaita ja haluan tehdä kaikkeni heidän eteensä. Harmittaa vain, että yhteiskunta luo vääriä käsityksiä ihmisten mieleen. Kuten että kaikki luova työ on arvokasta ja ansaitsee tukea tai että ihminen voi elää hyvää elämää ja hankkia lapsia vaikka ei kykene elättämään itseään saati lapsiaan. Kun sitten kotihoidon ym tuet lakkaa, pudotaan aika paljon tyhjän päälle. Vaikka kylllähän toimeentulotuella ja elatustuellakin eläisi, muttei ihan luksuselämää. Tosin viiden huoneen rivarikoti järjestyi todella nopeasti kun häätö uhkasi. Ja siitä kiitos sosiaaliturvalle.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatuella ei paljon Italiassa matkailla, saati että olisi varaa edes niihin taidetarvikkeisiin.
Kun provoilee niin kannattaa provoilla aiheista joista jotain tietää.
Se on hänen ammatti ja on hakenut ja saanutkin siihen tukea. Mutta noin 10 kk vuodessa elää toimeentulotuella tai työmarkkinatuella. Monien freelancereiden ongelma. Minua surettaa ettei hae töitä. Ja taidetta en osaa ajatella työksi jos sillä ei elä.
ApKilttien, hemmoteltujen tyttöjen/naisten tapa alisuoriutua on ryhtyä taiteilijoiksi ja/tai kulttuurialalle, kituuttaa pienillä tuloilla ja tukien/vanhempien rahoilla.
Kuinka muuten on, onko nää eka ja vika selviytyjät poikia ja alisuoriutujat tyttöjä? Millaiset sukupuoliroolit on olleet? Onko tyttöjä palkittu riippuvuudesta ja poikia itsenäisyydestä?
Kolme vanhinta on tyttöjä ja nuorin on poika. Tytöt on syntyneet parin kolmen vuoden välein, poika on iltatähti, paljon nuorempi kuin siskot. Ei ole mitään rooleja ollut, kaikki saaneet kasvaa omaksi itsekseen.
ApVanhempien velvollisuus on ohjata sitä kasvua. Ettei mene tuolla lailla kieroon.
Olemme tukeneet kaikkia lapsiamme yhtä paljon ja heidän toivomillaan tavoilla. Emme ole yrittäneet ohjata uravalinnoissa tai muussa. Nyt tuntuu, että olisi pitänyt. Vanhin lapsi tsemppasi todella paljon, että pääsi opiskelemaan haluamaansa ainetta ja on luomassa hyvää uraa alallaan. Kannustimme häntä ja maksoimme totta kai valmennuskurssit yms. Opiskeluaikana tuimme häntä kaikin tavoin, jotta voisi keskittyä opintoihin. Sen jälkeen on pärjännyt omillaan.
Samoim nuorimmainen tiesi jo hyvin varhain mitä haluaa tehdä. Hänellä harrastus ja työ yhdistyvät ja oman yrityksen perustaminen alalta, jonka tuntee on tähtäimessä.
Samoin tämä taiteilija on aina tiennyt mitä haluaa tehdä. Mutta tuntuu, että ei menesty, kymmenen vuotta on mennyt ihan hukkaan eikä ole saanut jalansijaa alallaan. Kova yritys on kyllä, mutta oikein ei lähde.
Sitten tämä toiseksi nuorin elää ihan jossain pilvissä jalat tukevasti ilmassa. Lapsia on hankittu ja perheidylliä hehkutetaan, mutta kotiäiteys ei vaan toimi kun miestä ei ole ja lapset lähestyy murrosikää. Häneltä jäi siis yliopisto kesken kun alkoi odottaa esikoistaan. Mutta ei hän varmaan koskaan ollut koko alastaan kiinnostunut, vaan enemmän bilettämisestä ja aviomiehen löytämisestä. No miehiä sitten löytyi useitakin, mutta kukaan ei halunnut mukaan perheleikkiin.
Kaikesta huolimatta lapseni ovat minulle rakkaita ja haluan tehdä kaikkeni heidän eteensä. Harmittaa vain, että yhteiskunta luo vääriä käsityksiä ihmisten mieleen. Kuten että kaikki luova työ on arvokasta ja ansaitsee tukea tai että ihminen voi elää hyvää elämää ja hankkia lapsia vaikka ei kykene elättämään itseään saati lapsiaan. Kun sitten kotihoidon ym tuet lakkaa, pudotaan aika paljon tyhjän päälle. Vaikka kylllähän toimeentulotuella ja elatustuellakin eläisi, muttei ihan luksuselämää. Tosin viiden huoneen rivarikoti järjestyi todella nopeasti kun häätö uhkasi. Ja siitä kiitos sosiaaliturvalle.
Ap
Et sinä ole tehnyt muuta kuin tehnyt heistä riippuvaisia ja sallinut sen että eivät kasva aikuisiksi.
Mikä lie motiivisi, mutta kuvio on ihan sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taideala on vaikea toimeentulon kannalta. Opinahjoissa luodaan suuria tulevaisuuden visioita kun todellisuus on yhtäkuin umpikuja. Pienillä tuloilla kituuttamista ja apurahojen kerjäämistä. Siihen muutama lapsi ja yksinhuoltajuus niin avot.
Huoh. Ehkä murehdin turhia. Surettaa vain omat lapset, kun täällä maalla on tavannut yritteliäitä nuoria, jotka yrittää ja tsemppaa eteenpäin eikä pyydä keltään apuja oli sevsitten vanhemmat tai yhteiskunta.
Hyvää pääsiäistä kaikille!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
JOKAISELLE lapselle AINA saman verran rahaa. Siis myös niille menestyville. Itse olen ns. menestyvä, ja kyllä vtuttaa kun luuseriksi heittäytynyt saa jatkuvasti rahaa, enemmän kuin minä palkkaa työstäni, koska sisareni mielestä "on noloa kun muut pitävät köyhänä". Rahaa antamalla tuet luuserina olemista. Tue etsimällä työpaikka nettisivuilta ja auta työhakemusten tekemisessä ja haastattelussa onnistumisessa. Sekään ei ole helppoa.
Ensinnäkin, sun vanhempien rahat ei kuulu sulle. He saavat käyttää rahansa ihan mihin tahansa, vaikka heittää roskiin - ja se ei sulle kuulu. Kukaan ei ole velkaa sinulle mitään, joten lopeta toi uhriutuva marina.
Toinen asia on tuo "auttaminen". Jokainen on vastuussa itsestään, mutta jos vanhempasi haluavat auttaa, se on heidän valintansa, eikä kuulu sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinatuella ei paljon Italiassa matkailla, saati että olisi varaa edes niihin taidetarvikkeisiin.
Kun provoilee niin kannattaa provoilla aiheista joista jotain tietää.
Se on hänen ammatti ja on hakenut ja saanutkin siihen tukea. Mutta noin 10 kk vuodessa elää toimeentulotuella tai työmarkkinatuella. Monien freelancereiden ongelma. Minua surettaa ettei hae töitä. Ja taidetta en osaa ajatella työksi jos sillä ei elä.
ApKilttien, hemmoteltujen tyttöjen/naisten tapa alisuoriutua on ryhtyä taiteilijoiksi ja/tai kulttuurialalle, kituuttaa pienillä tuloilla ja tukien/vanhempien rahoilla.
Kuinka muuten on, onko nää eka ja vika selviytyjät poikia ja alisuoriutujat tyttöjä? Millaiset sukupuoliroolit on olleet? Onko tyttöjä palkittu riippuvuudesta ja poikia itsenäisyydestä?
Kolme vanhinta on tyttöjä ja nuorin on poika. Tytöt on syntyneet parin kolmen vuoden välein, poika on iltatähti, paljon nuorempi kuin siskot. Ei ole mitään rooleja ollut, kaikki saaneet kasvaa omaksi itsekseen.
ApVanhempien velvollisuus on ohjata sitä kasvua. Ettei mene tuolla lailla kieroon.
Olemme tukeneet kaikkia lapsiamme yhtä paljon ja heidän toivomillaan tavoilla. Emme ole yrittäneet ohjata uravalinnoissa tai muussa. Nyt tuntuu, että olisi pitänyt. Vanhin lapsi tsemppasi todella paljon, että pääsi opiskelemaan haluamaansa ainetta ja on luomassa hyvää uraa alallaan. Kannustimme häntä ja maksoimme totta kai valmennuskurssit yms. Opiskeluaikana tuimme häntä kaikin tavoin, jotta voisi keskittyä opintoihin. Sen jälkeen on pärjännyt omillaan.
Samoim nuorimmainen tiesi jo hyvin varhain mitä haluaa tehdä. Hänellä harrastus ja työ yhdistyvät ja oman yrityksen perustaminen alalta, jonka tuntee on tähtäimessä.
Samoin tämä taiteilija on aina tiennyt mitä haluaa tehdä. Mutta tuntuu, että ei menesty, kymmenen vuotta on mennyt ihan hukkaan eikä ole saanut jalansijaa alallaan. Kova yritys on kyllä, mutta oikein ei lähde.
Sitten tämä toiseksi nuorin elää ihan jossain pilvissä jalat tukevasti ilmassa. Lapsia on hankittu ja perheidylliä hehkutetaan, mutta kotiäiteys ei vaan toimi kun miestä ei ole ja lapset lähestyy murrosikää. Häneltä jäi siis yliopisto kesken kun alkoi odottaa esikoistaan. Mutta ei hän varmaan koskaan ollut koko alastaan kiinnostunut, vaan enemmän bilettämisestä ja aviomiehen löytämisestä. No miehiä sitten löytyi useitakin, mutta kukaan ei halunnut mukaan perheleikkiin.
Kaikesta huolimatta lapseni ovat minulle rakkaita ja haluan tehdä kaikkeni heidän eteensä. Harmittaa vain, että yhteiskunta luo vääriä käsityksiä ihmisten mieleen. Kuten että kaikki luova työ on arvokasta ja ansaitsee tukea tai että ihminen voi elää hyvää elämää ja hankkia lapsia vaikka ei kykene elättämään itseään saati lapsiaan. Kun sitten kotihoidon ym tuet lakkaa, pudotaan aika paljon tyhjän päälle. Vaikka kylllähän toimeentulotuella ja elatustuellakin eläisi, muttei ihan luksuselämää. Tosin viiden huoneen rivarikoti järjestyi todella nopeasti kun häätö uhkasi. Ja siitä kiitos sosiaaliturvalle.
Ap
En ole koskaan kuullut että yhteiskunta rohkaisisi tekemään lapsia tyhjän päälle. Päinvastoin. Heti lapsen synnyttyä aletaan kysellä töihinpaluusta.
Ja jatkuvasti toitotetaan että pitää opiskella monipuolisesti ja olla halmis opiskelemaan uutta jod edellinen ei työllistä.
Sulla on vaan todella tyhmät ja laiskat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap:n appivanhemmat vielä siellä korvessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOKAISELLE lapselle AINA saman verran rahaa. Siis myös niille menestyville. Itse olen ns. menestyvä, ja kyllä vtuttaa kun luuseriksi heittäytynyt saa jatkuvasti rahaa, enemmän kuin minä palkkaa työstäni, koska sisareni mielestä "on noloa kun muut pitävät köyhänä". Rahaa antamalla tuet luuserina olemista. Tue etsimällä työpaikka nettisivuilta ja auta työhakemusten tekemisessä ja haastattelussa onnistumisessa. Sekään ei ole helppoa.
Ensinnäkin, sun vanhempien rahat ei kuulu sulle. He saavat käyttää rahansa ihan mihin tahansa, vaikka heittää roskiin - ja se ei sulle kuulu. Kukaan ei ole velkaa sinulle mitään, joten lopeta toi uhriutuva marina.
Toinen asia on tuo "auttaminen". Jokainen on vastuussa itsestään, mutta jos vanhempasi haluavat auttaa, se on heidän valintansa, eikä kuulu sinulle.
Kyllä tuo kuuluu lapselle. Pistää ylös vaan ja ilmoittaa perinnönjaossa ennakkoperinnöksi.
Ja tuo rikkoo lasten keskinäiset välit takuuvarmasti.
Vierailija kirjoitti:
Antakaa menestyneille sama raha. Tietenkään vanhempien ei AINA tarvi olla 100% tasapuolisia antamisessa, koska joku lapsista voi oikeasti joutua pulaan ja tarvita sitä apua sillä hetkellä. Vanhemman tehtävä on tukea myös ongelmissa. Ihan samalla tavalla kuin sairastavampaa lasta joutuu hellittelemään pienenä enemmän kuin aina tervettä sisarusta. Mutta ilmiselvästi kaksi lapsistasi on valinnut loisimisen ja kyse ei ole yksittäisestä vastoinkäymisestä, jonka yli tuette. Eli sama raha kaikille tai sanoisin pikemminkin, että miksi olette lähteneet antamaan rahaa ylipäätään laiskottelun tukemiseen.
Olen aina saanut vanhemmilta taloudellista tukea kuten veljenikin. Edelleen, vaikka ikää pian 50. Mutta sen kirjoittamattomana ehtona on ollut, että käymme töissä ja elätämme itsemme. Vanhemmat ovat auttaneet siinä, että olemme velattomia ja on varaa säästää/sijoittaa. Tavallaan jonkinlaista ennakkoperintöä. Ilman vanhempien tukea emme olisi näin varakkaita, mutta pystyisimme silti ajamaan samaa autoa, asumaan samassa talossa ja tekemään samat matkat. Vain sijoitustili olisi paljon ohuempi.
Tämä se vasta loisimista on - eli vanhemmat maksaa rahaa viiskymppisille lapsille, jotka eivät edes tarvitse sitä. Onpa hävytöntä!
Vierailija kirjoitti:
Onko ap:n appivanhemmat vielä siellä korvessa?
????
Minun appivanhemmat ei ole elossa. Ja olen eronnut kahdeksan vuotta sitten, että siinäkään mielessä ei ole appivanhempia.
Ap
Sehän on vanhempien oma asia, kenelle niitä rahoja antavat ja ketä auttavat. Tokikin voisi olla reilua auttaa kaikkia samalla tavalla. Toisaalta jos yksi on enemmän avun tarpeessa kuin toinen, niin siinä olisi perustelut auttaa toista enemmän. Ei mene aina niin kuin pikkulapsena, että kaikki sisarukset saisivat samankokoisen palan kakusta. Elämä ei ole reilua.
AP:lle: Tällä palstalla on todella paljon ihmisiä, jotka ovat katkeria omista sisarussuhteistaan ja purkavat tunteitaan sinun juttuusi.
Miten nää työttömät oli teineinä? Olivatko kesätöissä? Oppivatko että työtä tekemällä tulee rahaa vai sillä, että joku muu vaan antaa? Vähän näyttää nyt, että lapsia on hemmoteltu liikaa teini-iässä ja on sitten jäänyt huono rooli päälle.