Miten saada mies kertomaan mikä on vialla?

Olin tismalleen samassa tilanteessa kuin ap. Tiesin että mies ei ikinä myöntäisi toista naista ja siksi tein hitaasti ja varmasti salapoliisin työtä että sain kirjalliset todisteet toisesta naisesta.

Ap, tutki miehen lompakko, takkien ja housujen taskut ja sieltä löytyy varmasti epäilyttäviä kuitteja. Tyylin maksettu kahdelle lounas lounastauolla.

Tsekkaa läppärilaukku ja treenikassi, siellä on ehkä jotain toiseen naiseen liittyvää.

Ja sitten se miehen kännykkä, sähköposti, face ja insta.

Meillä mies vaihtoi uuden kännykän mutta ei tyhjentänyt vanhaa kännykkää. Tsekkasin vanhan kännykän ja sieltä löytyi kasapäin todisteita pettämisestä. Ihan sama oliko rikollista mutta mä en pettäjän kanssa elä.

Ja laita miehen autoon lemmikkieläinkaupoissa myytävä GPS paikannin. Mun ex mies ajoi aamuisin horonsa luo, näin suoraan paikantimesta osoitteen ja menin soittamaan ovikelloa kun mies oli mennyt naisen luo. Ei tarvinnut miehen enää selitellä valheita.

Ja todellakin erottiin.

Hyvää sunnuntaita Ap, jos haluat pitää kulissit kunnossa, anna vain asian olla. Jos haluat olla valmiina sillä hetkellä, kun mies marttyyrin ilmeellä haluaa erota "koska sinä olet pilannut hänen elämänsä", otat nyt talteen tiedot kaikista teidän molempien veloista, varoista, tileistä, vakuutuksista ja lasten rahoista, vakuutuksista ja lahjoista. Ota tiliotteet niin pitkältä ajalta, että voit näyttää kuka on maksanut ja mitä. Ota talteen myös lasten lääkärikäyntien tekstit. Oliko mukana isä, äiti vai molemmat? Kumpi on hoitanut arjen vai onko se hoidettu yhdessä?

Viet nuo kaikki tiedot pois kotoa. Paikkaan, minne sinä pääset ja mies ei pääse.

Tuo on sinun turvaksesi. Päivitä tietoja, jos ero alkaa näyttää siirtyvän kauemmas tulevaisuuteen. Näin et tule huijatuksi rahan suhteen ja saat mahdollisuuden päästä nopeammin eteenpäin, jos jotain sattuisi tapahtumaan.

Ap, miltä tuntuu, kun mies muutti taas kerran vappusuunnitelmat, tekee pitkää päivää ja tuli vielä ylimääräisiä menoja sulkapalloharrastuksen lisäksi?

Käy ostaa se GPS-paikannin lemmikkieläinliikkeestä, kiinnitä se äijän autoon.

Käy myös katsomassa onko hän noina aikoina paikassa x, kuten väittää. Seurassa, jossa hän väittää. Jos paikannin osoittaa vieraaseen paikkaan, mene livenä katsomaan, missä tämä paikka x on ja missä äijän auto on.

Onko mökki kavereiden, teidän vai vuokramökki?

Onko sulla nyt sitä omaa autoa ja ajokorttia, niin voidaan suunnitella sun juttuja yhdessä.

Pyydä jälkikäteen saada palkkakuitit, jossa todennetaan ylityöt ja niistä saadut ylityökorvaukset. Suomessa lain mukaan ylitöistä saa korvaukset ja ne näkyy omana erillisenä rivinään palkkakuitissa.

Minne GPS-paikannin kannattaa piilottaa? Autoon sisään paikkaan, johon ei vahingossakaan kukaan katso?

Vierailija kirjoitti:

Minne GPS-paikannin kannattaa piilottaa? Autoon sisään paikkaan, johon ei vahingossakaan kukaan katso?

Takakonttiin. Siellä on yleensä lokero mihin voi laittaa kaikkea pikkusälää kuten ensiapupakkauksen.

Tai pakkausteipillä kiinnität apukuskin penkin alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. En ole lukenut koko ketjua mutta kerrompa omakohtaisen kokemuksen kuitenkin. Olen siis mies. Meillä arki alkoi olla liian kuormittavaa, eikä osattu pyytää apua ulkopuolelta. Meillä 5 pientä lasta, puolisolla koulu ja työt. Minulla vuorotyö ja tein ylitöitä hullunlailla että voin kompensoida puolison opiskelujen aikaista raha vajetta. Tuli riitaa ja pakenin riita tilanteita kun en jaksanut riidellä. Saatoin nukkua autossa öitäni jotta saan levättyä ja kuitattua univajetta. Riitoja ei koskaan keretty kunnolla käsitellä. Meille tuli ero ja puoliso muutti lasten kanssa pois. Jälkeenpäin kuulin että kaikki puolison lähipiiristä kuvitteli että olen pettänyt. Se ei todellakaan pidä paikkansa. Ilmeisesti kostoksi ex-vaimo sitten eropaperien kirjoittamisen jälkeen vietti öitä toisen miehen kanssa. Älkää tehkö hätiköityjä ratkaisuja ilman kunnollisia todisteita. Tiedän että keskenään puhuminen on hankalaa. Mekin oltaisi tarvittu joku kunnon hermoloma, jotta kaikki se stressi ja pahaolo olis lauennut. Vasta sitten olis kunnolla saatu asiat käytyä lävitse. Nyt kaikki on myöhäistä.

Eli vaimollasi oli opiskelut ja työ ja hän oli lisäksi arjessa 5 lapsen yksinhuoltaja, kun sinä mieslapsena kävit vain töissä ja otit omaa aikaa nukkumalla öitä muualla. Enpä ihmettele, että vaimo lähti. Puhut tapahtuneesta edelleen ihan kuin sinä olisit ollut se rasittunut uhriparka, vaikka vaimosi elämä on ollut moninverroin raskaampaa ja univaje paljon pahempaa kuin sinun. Et ole siis vieläkään sisäistänyt, miten välttelit vastuuta ja poimit rusinat pullasta.

Tein vuorotyötä 4 päivää putkeen 12h. 5 vapaapäivä sen jälkeen. Kaikki nämä vapaapäivät hoidin lapset ja kodin. Poislukien viikonloput jolloin vaimokin oli kotona ja vaihtelevasti yhdessä hoidettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. En ole lukenut koko ketjua mutta kerrompa omakohtaisen kokemuksen kuitenkin. Olen siis mies. Meillä arki alkoi olla liian kuormittavaa, eikä osattu pyytää apua ulkopuolelta. Meillä 5 pientä lasta, puolisolla koulu ja työt. Minulla vuorotyö ja tein ylitöitä hullunlailla että voin kompensoida puolison opiskelujen aikaista raha vajetta. Tuli riitaa ja pakenin riita tilanteita kun en jaksanut riidellä. Saatoin nukkua autossa öitäni jotta saan levättyä ja kuitattua univajetta. Riitoja ei koskaan keretty kunnolla käsitellä. Meille tuli ero ja puoliso muutti lasten kanssa pois. Jälkeenpäin kuulin että kaikki puolison lähipiiristä kuvitteli että olen pettänyt. Se ei todellakaan pidä paikkansa. Ilmeisesti kostoksi ex-vaimo sitten eropaperien kirjoittamisen jälkeen vietti öitä toisen miehen kanssa. Älkää tehkö hätiköityjä ratkaisuja ilman kunnollisia todisteita. Tiedän että keskenään puhuminen on hankalaa. Mekin oltaisi tarvittu joku kunnon hermoloma, jotta kaikki se stressi ja pahaolo olis lauennut. Vasta sitten olis kunnolla saatu asiat käytyä lävitse. Nyt kaikki on myöhäistä.

Eli vaimollasi oli opiskelut ja työ ja hän oli lisäksi arjessa 5 lapsen yksinhuoltaja, kun sinä mieslapsena kävit vain töissä ja otit omaa aikaa nukkumalla öitä muualla. Enpä ihmettele, että vaimo lähti. Puhut tapahtuneesta edelleen ihan kuin sinä olisit ollut se rasittunut uhriparka, vaikka vaimosi elämä on ollut moninverroin raskaampaa ja univaje paljon pahempaa kuin sinun. Et ole siis vieläkään sisäistänyt, miten välttelit vastuuta ja poimit rusinat pullasta.

Tein vuorotyötä 4 päivää putkeen 12h. 5 vapaapäivä sen jälkeen. Kaikki nämä vapaapäivät hoidin lapset ja kodin. Poislukien viikonloput jolloin vaimokin oli kotona ja vaihtelevasti yhdessä hoidettiin.

Jatkoa... Tähän vielä satunnaiset omat ylityöt ja vaimon viikonloppu keikat. Vaimo kävi koulusss joka arkipäivä, 100km suuntaansa. Lähti aamulla ennen 7 ja palasi illalla 4-5 aikaan. Jos omat työt sattu arkipäiville pienimmät 2 lasta oli päiväkodissa/isovanhemmilla. Muuten hoidin arkipäivät kaikki itse.

Ja me molemmat olimme tosella rasittuneita. Ei kimpikaan osattu ajatella enää selkeästi. Ja tiedän kyllä, minä tein siinä ison virheen etten osannut/uskaltanut pyytää apua mistään enkä keneltäkään vaan yritin omineni korjata tilannetta.

Vierailija kirjoitti:

Katsokaa youtubesta Men’s Mental Health Matters | Steve Bam video. Kertoo tosi hyvin miten miehet eivät kerro ongelmistaan vaikka kuinka huonosti menisi. Taustalla on myös yhteiskunnallinen ongelma jossa miehen odotetaan olevan se joka ei valita asioista. Asiat saattavat olla jo niin pahasti pielessä että mies voi hautoa itsemurhaa ja silti ei kehtaa avautua ongelmista kun sitten leimattaisiin heikoksi.

Miksi miehistä käytetään aina passiivia? Ihan kuin mies ei olisi vastuussa mistään.

Nuo ovat miehen omia ajatusvääristymiä. Mies uskoo että hän ei voi puhua. Mies pitää itseään heikkona jos avautuu. Mies haluaa valehdella itselleen. Mies haluaa väistellä omia tunteitaan. Mies haluaa suojella itseään salailemalla asioita.

Nuo lukot ovat miehen omassa päässä ja vain mies pystyy asian korjaamaan. Siihen on terapiaa saatavilla.

Meillä loppui kiukuttelut, kun vihdoin kävi lääkärillä. Miehellä todettiin kilpirauhasen toimintahäiriö, kun sai lääkityksen, niin nyt taas jaksaa ei ole aina väsynyt ja kiukkuinen vaan ihana oma itsensä.

Ei nämä sairaudet ole aina vain keski-ikäisten tauteja, vaan voi tulla nuoremmillekin.

Miehiä täytyy ehkä hieman patistaa lääkäriin, kun usein ajattelevat et oireet menee ohi ajan kanssa, eivätkä siten u485skalla puhua niistä kotona, kun pelkäävät olevan vakavampaa kuin mitä monesti sitten ovatkaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä loppui kiukuttelut, kun vihdoin kävi lääkärillä. Miehellä todettiin kilpirauhasen toimintahäiriö, kun sai lääkityksen, niin nyt taas jaksaa ei ole aina väsynyt ja kiukkuinen vaan ihana oma itsensä.

Ei nämä sairaudet ole aina vain keski-ikäisten tauteja, vaan voi tulla nuoremmillekin.

Miehiä täytyy ehkä hieman patistaa lääkäriin, kun usein ajattelevat et oireet menee ohi ajan kanssa, eivätkä siten u485skalla puhua niistä kotona, kun pelkäävät olevan vakavampaa kuin mitä monesti sitten ovatkaan.

Halusiko sun mies myös kiukuttelun lisäksi paljon omaa vapaa-aikaa kodin ulkopuolella ja halusi myös erota? Korjaantuiko tuommoisetkin halut siis lääkityksellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. En ole lukenut koko ketjua mutta kerrompa omakohtaisen kokemuksen kuitenkin. Olen siis mies. Meillä arki alkoi olla liian kuormittavaa, eikä osattu pyytää apua ulkopuolelta. Meillä 5 pientä lasta, puolisolla koulu ja työt. Minulla vuorotyö ja tein ylitöitä hullunlailla että voin kompensoida puolison opiskelujen aikaista raha vajetta. Tuli riitaa ja pakenin riita tilanteita kun en jaksanut riidellä. Saatoin nukkua autossa öitäni jotta saan levättyä ja kuitattua univajetta. Riitoja ei koskaan keretty kunnolla käsitellä. Meille tuli ero ja puoliso muutti lasten kanssa pois. Jälkeenpäin kuulin että kaikki puolison lähipiiristä kuvitteli että olen pettänyt. Se ei todellakaan pidä paikkansa. Ilmeisesti kostoksi ex-vaimo sitten eropaperien kirjoittamisen jälkeen vietti öitä toisen miehen kanssa. Älkää tehkö hätiköityjä ratkaisuja ilman kunnollisia todisteita. Tiedän että keskenään puhuminen on hankalaa. Mekin oltaisi tarvittu joku kunnon hermoloma, jotta kaikki se stressi ja pahaolo olis lauennut. Vasta sitten olis kunnolla saatu asiat käytyä lävitse. Nyt kaikki on myöhäistä.

Eli vaimollasi oli opiskelut ja työ ja hän oli lisäksi arjessa 5 lapsen yksinhuoltaja, kun sinä mieslapsena kävit vain töissä ja otit omaa aikaa nukkumalla öitä muualla. Enpä ihmettele, että vaimo lähti. Puhut tapahtuneesta edelleen ihan kuin sinä olisit ollut se rasittunut uhriparka, vaikka vaimosi elämä on ollut moninverroin raskaampaa ja univaje paljon pahempaa kuin sinun. Et ole siis vieläkään sisäistänyt, miten välttelit vastuuta ja poimit rusinat pullasta.

Tein vuorotyötä 4 päivää putkeen 12h. 5 vapaapäivä sen jälkeen. Kaikki nämä vapaapäivät hoidin lapset ja kodin. Poislukien viikonloput jolloin vaimokin oli kotona ja vaihtelevasti yhdessä hoidettiin.

Jatkoa... Tähän vielä satunnaiset omat ylityöt ja vaimon viikonloppu keikat. Vaimo kävi koulusss joka arkipäivä, 100km suuntaansa. Lähti aamulla ennen 7 ja palasi illalla 4-5 aikaan. Jos omat työt sattu arkipäiville pienimmät 2 lasta oli päiväkodissa/isovanhemmilla. Muuten hoidin arkipäivät kaikki itse.

Ja me molemmat olimme tosella rasittuneita. Ei kimpikaan osattu ajatella enää selkeästi. Ja tiedän kyllä, minä tein siinä ison virheen etten osannut/uskaltanut pyytää apua mistään enkä keneltäkään vaan yritin omineni korjata tilannetta.

Mikä saa ihmiset edes ajautumaan tuommoiseen jamaan. Teittekö itse tarkasti harkiten omasta elämästänne järkyttävän vaikeaa ja raskasta? Ettekö tajunneet toimia toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei aina ole sitä miltä näyttää. En ole lukenut koko ketjua mutta kerrompa omakohtaisen kokemuksen kuitenkin. Olen siis mies. Meillä arki alkoi olla liian kuormittavaa, eikä osattu pyytää apua ulkopuolelta. Meillä 5 pientä lasta, puolisolla koulu ja työt. Minulla vuorotyö ja tein ylitöitä hullunlailla että voin kompensoida puolison opiskelujen aikaista raha vajetta. Tuli riitaa ja pakenin riita tilanteita kun en jaksanut riidellä. Saatoin nukkua autossa öitäni jotta saan levättyä ja kuitattua univajetta. Riitoja ei koskaan keretty kunnolla käsitellä. Meille tuli ero ja puoliso muutti lasten kanssa pois. Jälkeenpäin kuulin että kaikki puolison lähipiiristä kuvitteli että olen pettänyt. Se ei todellakaan pidä paikkansa. Ilmeisesti kostoksi ex-vaimo sitten eropaperien kirjoittamisen jälkeen vietti öitä toisen miehen kanssa. Älkää tehkö hätiköityjä ratkaisuja ilman kunnollisia todisteita. Tiedän että keskenään puhuminen on hankalaa. Mekin oltaisi tarvittu joku kunnon hermoloma, jotta kaikki se stressi ja pahaolo olis lauennut. Vasta sitten olis kunnolla saatu asiat käytyä lävitse. Nyt kaikki on myöhäistä.

Eli vaimollasi oli opiskelut ja työ ja hän oli lisäksi arjessa 5 lapsen yksinhuoltaja, kun sinä mieslapsena kävit vain töissä ja otit omaa aikaa nukkumalla öitä muualla. Enpä ihmettele, että vaimo lähti. Puhut tapahtuneesta edelleen ihan kuin sinä olisit ollut se rasittunut uhriparka, vaikka vaimosi elämä on ollut moninverroin raskaampaa ja univaje paljon pahempaa kuin sinun. Et ole siis vieläkään sisäistänyt, miten välttelit vastuuta ja poimit rusinat pullasta.

Tein vuorotyötä 4 päivää putkeen 12h. 5 vapaapäivä sen jälkeen. Kaikki nämä vapaapäivät hoidin lapset ja kodin. Poislukien viikonloput jolloin vaimokin oli kotona ja vaihtelevasti yhdessä hoidettiin.

Jatkoa... Tähän vielä satunnaiset omat ylityöt ja vaimon viikonloppu keikat. Vaimo kävi koulusss joka arkipäivä, 100km suuntaansa. Lähti aamulla ennen 7 ja palasi illalla 4-5 aikaan. Jos omat työt sattu arkipäiville pienimmät 2 lasta oli päiväkodissa/isovanhemmilla. Muuten hoidin arkipäivät kaikki itse.

Ja me molemmat olimme tosella rasittuneita. Ei kimpikaan osattu ajatella enää selkeästi. Ja tiedän kyllä, minä tein siinä ison virheen etten osannut/uskaltanut pyytää apua mistään enkä keneltäkään vaan yritin omineni korjata tilannetta.

Mikä saa ihmiset edes ajautumaan tuommoiseen jamaan. Teittekö itse tarkasti harkiten omasta elämästänne järkyttävän vaikeaa ja raskasta? Ettekö tajunneet toimia toisin?

Samaa ihmettelen mäkin. Elämänhallinta.

Neanderthalensis kirjoitti:

Rakastaminen muuttuu ystävyydeksi ja sitten luottoystävyydeksi. Periaateessa voi olla jopa parempaa kuin rakkaus. Itse elän siinä luottoystävyysvaiheessa. Toinen välittää toisesta. Moni varmaan imee herneen nennulii8nsa siihen, että rakkaus muuttuu ajan kuluessa. 

Sinä sekoitat käsitteet ja realiteetin. Se mitä sanot rakkaudeksi, ei ole ollutkaan rakkautta, vaan emotionaalisuutta ja eläimellistä himoa. Se mitä taas sanot luottoystävyydeksi, on lähempänä rakkautta. Rakkaus on asenne, päätös ja rationaalinen tukeutuminen korkeampiin periaatteisiin ja lakeihin sekä niiden mukaan toimimista, huolimatta tunteista. Jos suhteesta niin sanotusti "katoaa rakkaus", kertoo se siitä, että siinä ei mitä todennäköisemmin rakkautta ole koskaan ollutkaan, vaan Hollywoodin versio rakkaudesta, joka on emotionaalisuutta ja egon eläimellisiä himoja. Todellinen rakkaus ei katoa, eikä se petä, eikä jätä. Avioliiton prinsiippi perustuu rakkaudelle ja se on korkeamman tason lainalaisuus, koska rakkaus on universumin laki.

Pettäminen ei todelliseen parisuhteeseen kuulu, eikä salailu. Alitajuinen syyllisyys tuottaa raivoa ja ärtymystä; onko miehelläsi syyllisyyttä ja minkähän takia?

Itselläni tosin usein ärtymystä myös herättää ymmärtämättömyys, jota olen kohdannut. Lisäksi kun miehenä usein tuntuu olevan vaikea sanoittaa omia ongelmiaan ja tunteitaan naiselle käsitettävään muotoon, on joskus naisen käytös kyselyineen ja uteluineen herättänyt tämän johdosta ärtymystä. Naisen kannattaisi melko varovasti lähestyä miestä, niin miehen on usein helpompi silloin verbalisoida ongelmiaan.

Manipulatiivinen syyllistäminen on valitettavan yleistä, joka tuntuu olevan integroitunut feminiiniseen egoon ja on naisten väkivallan muoto. Se osaltaan voi laukaista maskuliinisessa egossa agressiivisia tunteenpurkauksia, koska feminiininen ego pyrkii sillä tavalla alitajuisin keinoin alistamaan miehen egoa ja agressiivisuus ja ärtymys on silloin vain normaali alitajuinen vastareaktio. Naiset valitettavan monesti tuntuvat olevan jonkunlaisessa kollektiivisessa denialissa tämän suhteen ja se on jopa heidän sokea pisteensä ja sallii heille sitten myöhemmin uhriaseman. Miehen agressio on suoraa, mutta kysymys on, onko ap mahdollisesti omalla käytöksellään alitajuisesti ensin provosoinut tämän reaktion miehestään. Naiset ovat mestareja tässä. Miehet taas reagoivat siihen alitajuiseen agressioon suoralla agressiolla, eivätkä aina edes osaa sanoittaa, miksi ovat ärtyneitä ja vihasia naiselle, koska tämä manipulaatio tapahtuu jopa miehiltäkin osin heidän huomaamattaan. Sama mekanismi toimii äiti-poikalapsi suhteissa, joissa naiset valitettavan usein pyrkivät kastroimaan poikalapsensa henkisellä tasolla, koska kokevat alitajuisesti kehittyvän ja voimaantuvan maskuliinisen egon valtavaksi uhaksi, mille tietysti on selkeät syyt historiassa olemassa.

Eli jos ei pettäminen, riippuvuudet, mielenterveys- tai työongelmat ole syynä, voi syynä miehen ärtymykseen monesti olla myös naisen passiivinen krooninen subkliininen henkinen agressio, jonka suhteen nainen on denialissa joko tahtomattaan tai tahtoen.

Homo Neanderthal 2 kirjoitti:

Neanderthalensis kirjoitti:

Rakastaminen muuttuu ystävyydeksi ja sitten luottoystävyydeksi. Periaateessa voi olla jopa parempaa kuin rakkaus. Itse elän siinä luottoystävyysvaiheessa. Toinen välittää toisesta. Moni varmaan imee herneen nennulii8nsa siihen, että rakkaus muuttuu ajan kuluessa. 

Sinä sekoitat käsitteet ja realiteetin. Se mitä sanot rakkaudeksi, ei ole ollutkaan rakkautta, vaan emotionaalisuutta ja eläimellistä himoa. Se mitä taas sanot luottoystävyydeksi, on lähempänä rakkautta. Rakkaus on asenne, päätös ja rationaalinen tukeutuminen korkeampiin periaatteisiin ja lakeihin sekä niiden mukaan toimimista, huolimatta tunteista. Jos suhteesta niin sanotusti "katoaa rakkaus", kertoo se siitä, että siinä ei mitä todennäköisemmin rakkautta ole koskaan ollutkaan, vaan Hollywoodin versio rakkaudesta, joka on emotionaalisuutta ja egon eläimellisiä himoja. Todellinen rakkaus ei katoa, eikä se petä, eikä jätä. Avioliiton prinsiippi perustuu rakkaudelle ja se on korkeamman tason lainalaisuus, koska rakkaus on universumin laki.

Pettäminen ei todelliseen parisuhteeseen kuulu, eikä salailu. Alitajuinen syyllisyys tuottaa raivoa ja ärtymystä; onko miehelläsi syyllisyyttä ja minkähän takia?

Itselläni tosin usein ärtymystä myös herättää ymmärtämättömyys, jota olen kohdannut. Lisäksi kun miehenä usein tuntuu olevan vaikea sanoittaa omia ongelmiaan ja tunteitaan naiselle käsitettävään muotoon, on joskus naisen käytös kyselyineen ja uteluineen herättänyt tämän johdosta ärtymystä. Naisen kannattaisi melko varovasti lähestyä miestä, niin miehen on usein helpompi silloin verbalisoida ongelmiaan.

Manipulatiivinen syyllistäminen on valitettavan yleistä, joka tuntuu olevan integroitunut feminiiniseen egoon ja on naisten väkivallan muoto. Se osaltaan voi laukaista maskuliinisessa egossa agressiivisia tunteenpurkauksia, koska feminiininen ego pyrkii sillä tavalla alitajuisin keinoin alistamaan miehen egoa ja agressiivisuus ja ärtymys on silloin vain normaali alitajuinen vastareaktio. Naiset valitettavan monesti tuntuvat olevan jonkunlaisessa kollektiivisessa denialissa tämän suhteen ja se on jopa heidän sokea pisteensä ja sallii heille sitten myöhemmin uhriaseman. Miehen agressio on suoraa, mutta kysymys on, onko ap mahdollisesti omalla käytöksellään alitajuisesti ensin provosoinut tämän reaktion miehestään. Naiset ovat mestareja tässä. Miehet taas reagoivat siihen alitajuiseen agressioon suoralla agressiolla, eivätkä aina edes osaa sanoittaa, miksi ovat ärtyneitä ja vihasia naiselle, koska tämä manipulaatio tapahtuu jopa miehiltäkin osin heidän huomaamattaan. Sama mekanismi toimii äiti-poikalapsi suhteissa, joissa naiset valitettavan usein pyrkivät kastroimaan poikalapsensa henkisellä tasolla, koska kokevat alitajuisesti kehittyvän ja voimaantuvan maskuliinisen egon valtavaksi uhaksi, mille tietysti on selkeät syyt historiassa olemassa.

Eli jos ei pettäminen, riippuvuudet, mielenterveys- tai työongelmat ole syynä, voi syynä miehen ärtymykseen monesti olla myös naisen passiivinen krooninen subkliininen henkinen agressio, jonka suhteen nainen on denialissa joko tahtomattaan tai tahtoen.

Ansiokasta ja syvällisempää pohdintaa, vaikka tod.näk. menee monelta mammalta yli hilseen ja nuolet suuntautuu sen mukaisesti

Vierailija kirjoitti:

Minne GPS-paikannin kannattaa piilottaa? Autoon sisään paikkaan, johon ei vahingossakaan kukaan katso?

Tai ihan vaan jättää sinne oman kassinsa, vaikka kauppakassin, takapenkin jalkatilaan. Riippuu tietysti siitä, miten autoa käytetään. Minä jättäisin jonkun oman kassin jossa silmälasikotelossa on paikannin.

Miksi ap eikysy mieheltä että keiden kavereiden kanssa on mökille lähdössä? Minä ainakin varmistelisin sitten joltain hänen kaveriltaan että pitääkö juttu paikkaansa, että ovat mökkeilemässä. Luulisi että pitkän suhteen aikana puolison kaveritkin tulevat tutuiksi..

M kirjoitti:

Homo Neanderthal 2 kirjoitti:

Neanderthalensis kirjoitti:

Rakastaminen muuttuu ystävyydeksi ja sitten luottoystävyydeksi. Periaateessa voi olla jopa parempaa kuin rakkaus. Itse elän siinä luottoystävyysvaiheessa. Toinen välittää toisesta. Moni varmaan imee herneen nennulii8nsa siihen, että rakkaus muuttuu ajan kuluessa. 

Sinä sekoitat käsitteet ja realiteetin. Se mitä sanot rakkaudeksi, ei ole ollutkaan rakkautta, vaan emotionaalisuutta ja eläimellistä himoa. Se mitä taas sanot luottoystävyydeksi, on lähempänä rakkautta. Rakkaus on asenne, päätös ja rationaalinen tukeutuminen korkeampiin periaatteisiin ja lakeihin sekä niiden mukaan toimimista, huolimatta tunteista. Jos suhteesta niin sanotusti "katoaa rakkaus", kertoo se siitä, että siinä ei mitä todennäköisemmin rakkautta ole koskaan ollutkaan, vaan Hollywoodin versio rakkaudesta, joka on emotionaalisuutta ja egon eläimellisiä himoja. Todellinen rakkaus ei katoa, eikä se petä, eikä jätä. Avioliiton prinsiippi perustuu rakkaudelle ja se on korkeamman tason lainalaisuus, koska rakkaus on universumin laki.

Pettäminen ei todelliseen parisuhteeseen kuulu, eikä salailu. Alitajuinen syyllisyys tuottaa raivoa ja ärtymystä; onko miehelläsi syyllisyyttä ja minkähän takia?

Itselläni tosin usein ärtymystä myös herättää ymmärtämättömyys, jota olen kohdannut. Lisäksi kun miehenä usein tuntuu olevan vaikea sanoittaa omia ongelmiaan ja tunteitaan naiselle käsitettävään muotoon, on joskus naisen käytös kyselyineen ja uteluineen herättänyt tämän johdosta ärtymystä. Naisen kannattaisi melko varovasti lähestyä miestä, niin miehen on usein helpompi silloin verbalisoida ongelmiaan.

Manipulatiivinen syyllistäminen on valitettavan yleistä, joka tuntuu olevan integroitunut feminiiniseen egoon ja on naisten väkivallan muoto. Se osaltaan voi laukaista maskuliinisessa egossa agressiivisia tunteenpurkauksia, koska feminiininen ego pyrkii sillä tavalla alitajuisin keinoin alistamaan miehen egoa ja agressiivisuus ja ärtymys on silloin vain normaali alitajuinen vastareaktio. Naiset valitettavan monesti tuntuvat olevan jonkunlaisessa kollektiivisessa denialissa tämän suhteen ja se on jopa heidän sokea pisteensä ja sallii heille sitten myöhemmin uhriaseman. Miehen agressio on suoraa, mutta kysymys on, onko ap mahdollisesti omalla käytöksellään alitajuisesti ensin provosoinut tämän reaktion miehestään. Naiset ovat mestareja tässä. Miehet taas reagoivat siihen alitajuiseen agressioon suoralla agressiolla, eivätkä aina edes osaa sanoittaa, miksi ovat ärtyneitä ja vihasia naiselle, koska tämä manipulaatio tapahtuu jopa miehiltäkin osin heidän huomaamattaan. Sama mekanismi toimii äiti-poikalapsi suhteissa, joissa naiset valitettavan usein pyrkivät kastroimaan poikalapsensa henkisellä tasolla, koska kokevat alitajuisesti kehittyvän ja voimaantuvan maskuliinisen egon valtavaksi uhaksi, mille tietysti on selkeät syyt historiassa olemassa.

Eli jos ei pettäminen, riippuvuudet, mielenterveys- tai työongelmat ole syynä, voi syynä miehen ärtymykseen monesti olla myös naisen passiivinen krooninen subkliininen henkinen agressio, jonka suhteen nainen on denialissa joko tahtomattaan tai tahtoen.

Ansiokasta ja syvällisempää pohdintaa, vaikka tod.näk. menee monelta mammalta yli hilseen ja nuolet suuntautuu sen mukaisesti

Miksi ei vain voinut kertoa selvällä Suomella mitä esimerkiksi nuo lopussa olevat määritteet tarkoittavat.

Emme ole missään psykologian erikoiskeskustelussa.

Toki nuo voi googlesta katsoa, mutta turhaa brassailua, mikä herättää ärsytystä ja itse asia menee silloin ohi.

Vaikka meneekin yli hilseen niin ihan jokapäiväisiä nuo sanonnat eivät kuitenkaan ole. Ei siis voi moittia kuin liian vaikeaa erikoissanastoa.

Siis voisiko saada lopun selkokielellä.

Silloin palvelee asiaa paremmin.

Jos sitä siis tahdotaan. Eikä tahto ole hienostella.

Tiedän erään miehen joka käy työpäivien tai treenien tai omien menojen aikana toisen naisystävän luona tai treffeillä tämän kanssa joko pariskunnan yhteisellä autolla tai pyörällä jos vaimo on vienyt auton. Siinä on jo yritystä. Mihis tossa tapauksessa paikannin? Myös pyörään tai miehen reppuun/takkiin?

Miksei ihmiset vaan eroa. Ei mikään asia ole niin mahdoton järjestää, eikä kukaan tuomitse kunhan tottuvat ajatukseen että jotkut nyt vaan eroavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne GPS-paikannin kannattaa piilottaa? Autoon sisään paikkaan, johon ei vahingossakaan kukaan katso?

Tai ihan vaan jättää sinne oman kassinsa, vaikka kauppakassin, takapenkin jalkatilaan. Riippuu tietysti siitä, miten autoa käytetään. Minä jättäisin jonkun oman kassin jossa silmälasikotelossa on paikannin.

Jos molemmilla on omat autonsa, on tosi epäilyttävää, että yhtäkkiä jossain jalkatilassa on ap:n kassi vettä keittämässä. Eiköhän se kiinnittäisi ihan pirusti huomiota ja äijä vois hyvin heittää sen eteiseen sieltä autosta.

Meillä ei ainakaan ole mitään rojua ja ylimääräistä autossa ikinä.

Saatikka, että mun kasseja tai rojuja ois äijän autossa. En oo ikinä jättäny miehen autoon mitään omaa, en edes hiusdonitsia.