Jos nyt eroaisin, en enää ikinä haluaisi avopuolisoa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat siis johtuu siitä, että vaimo jäi työttömäksi, uutta työtä ei paikkakunnallanne käytännössä tule saamaan ja hänen päänuppi ei kestä työttömyyttä eikä sitä, että ei voi saada uutta työtä vaan tulee olemaan ikuisesti työtön. Koska sinä et halua muuttaa paikkakunnalle, jossa vaimolle olisi töitä.

Vaimo on ihan vapaa muuttamaan jos haluaa. Minä en toisen töiden perässä ala juosta ja luopuisin siinä sitte omasta elämäntyöstä joka ollut jo ennen vaimoa, ja lapsiltakin lähtis lapsuudenkoti.

Ap

Miksi et suhtaudu ollenkaan empaattisesti hänen hankalaan työttömyystilanteeseen? Ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen, sinulta olisi lähtenyt työt alta vuosia sitten ja selvää olisi, että lähimaillakaan ei sinulle koskaan töitä löydy. Ja vaimosi tiuskaisisi, että senkus muutat muualle, mutta minä ja lapset ei jousteta yhtään, tervemenoa. Miltä sinusta tuo tuntuisi?

Tästä syystä en koskaan mene naimisiin, ilman avioehtoa. Törkeää, miten puoliso voi saada lain mukaan puolet omaisuudesta, tikkua ristiin laittamatta. Hyväksikäyttöä tuollainen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli työttömänä elää enemmän tai vähemmän sinun rahoillasi koska perheen pääasiallinen elättäjä olet kuitenkin ja valittaa. Valittaa myös miten teet kotityöt ja kuluttaa harrastuksiinsa satoja euroja. Työttömänä. Joo menisi nainen vaihtoon sillä aivan varmasti vaihtamalla paranisi tai oma elämänlaatu paranisi siitäkin saisi tuollaisen ulkoistettua. 

Käytännössä joo kaikki kulut maksan minä. Vaimon työkkärirahat menee sen harrastukseen ja johonkin osareihin, mitä se on shoppaillut. En ees tiedä, heh. Netti laskun se maksaa ja oman puhelinlaskun. Lapsia vaan koitan ajatella. Ja väkisin toki sitäki että teen tosiaan töitä maataloudessa.. Meniskö kodin ja lasten lisäksi oma työpaikka, elanto, jonka oon omalla rahalla pystyyn pistänyt jo ennen vaimoa. Ei ihan pikkujutuista viitis alkaa eroa viritteleen vaikka vituttaahan tää jo niin että itkettää!

Ap

No huh, paljonko tienaat, että kaikki kulut maksat ja vaimo törsää työkkärin rahat itseensä? Järkyttävää.

En edes hirveästi, pientilalla elätän meitä kuitenkin niin ettei vaimon ole tarvinut maksaa eikä osallistua tilan töihin. Meidän tila ei esim saa maataloustukia, ja sanotaanko näin että pitäis olla mahdotonta saada Suomessa kannattavaks ilman. Joten pienillä tuloilla pärjätty, kun on pakko. Oon pitäny vähän niinkö kunnia asiana että vaimon ei oo tarvinu tinkiä omista jutuista kun tiedän et ne on sille tärkeitä. Paljoa ei kulujen jälkeen jääkään, nekin vähät käytän sit lasten kans mielelläni.

Ap

Miten voi käyttää liikaa mikroa  Minä käytän   mikroalähes kaikkeen.Minulla ihan kiva mies. Sähköä käytän myös  normaalisti  mutta en tuhlaa. Sano sille  että ole hiljaa. !!

Jännä, ettei tämä ketju ei ole jo liekeissä ja sivulla sata, kun kyseessä onkin mies ja vaimo/nainen ongelmana.

Minun puolisollani myös työ eli maatila ja sen myötä asumisratkaisu on ollut nykyinen. Minä käyn pitemmässä matkassa työsssä (noin 50 kilometriä suuntaansa) koska sieltä koulutukselleni sopivaa työtä. Tai olisi läheisemmässäkin pienessä kunnassa mutta itselleni huonommin sopivaa ja paljon huonommin palkattua. Mielummin suhaan päivittäin 40 kilometriä ylimääräistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat siis johtuu siitä, että vaimo jäi työttömäksi, uutta työtä ei paikkakunnallanne käytännössä tule saamaan ja hänen päänuppi ei kestä työttömyyttä eikä sitä, että ei voi saada uutta työtä vaan tulee olemaan ikuisesti työtön. Koska sinä et halua muuttaa paikkakunnalle, jossa vaimolle olisi töitä.

Vaimo on ihan vapaa muuttamaan jos haluaa. Minä en toisen töiden perässä ala juosta ja luopuisin siinä sitte omasta elämäntyöstä joka ollut jo ennen vaimoa, ja lapsiltakin lähtis lapsuudenkoti.

Ap

Miksi et suhtaudu ollenkaan empaattisesti hänen hankalaan työttömyystilanteeseen? Ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen, sinulta olisi lähtenyt työt alta vuosia sitten ja selvää olisi, että lähimaillakaan ei sinulle koskaan töitä löydy. Ja vaimosi tiuskaisisi, että senkus muutat muualle, mutta minä ja lapset ei jousteta yhtään, tervemenoa. Miltä sinusta tuo tuntuisi?

Vaimo on ennenkin käyny töissä 40km päässä kuten melkein kaikki täältä. Tilallisena se on kuule semmosta, että sitä ei noin vaa lähetä jonnekin etelään töiden perässä. Tätä tilaa oon rakentanu 12 vuotta, ja investoinnit on tehty vuosikymmeniksi eteenpäin. Vaimon ei tarvis ees mitää töitä tehä, ku minä maksan kaiken.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat siis johtuu siitä, että vaimo jäi työttömäksi, uutta työtä ei paikkakunnallanne käytännössä tule saamaan ja hänen päänuppi ei kestä työttömyyttä eikä sitä, että ei voi saada uutta työtä vaan tulee olemaan ikuisesti työtön. Koska sinä et halua muuttaa paikkakunnalle, jossa vaimolle olisi töitä.

Vaimo on ihan vapaa muuttamaan jos haluaa. Minä en toisen töiden perässä ala juosta ja luopuisin siinä sitte omasta elämäntyöstä joka ollut jo ennen vaimoa, ja lapsiltakin lähtis lapsuudenkoti.

Ap

Miksi et suhtaudu ollenkaan empaattisesti hänen hankalaan työttömyystilanteeseen? Ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen, sinulta olisi lähtenyt työt alta vuosia sitten ja selvää olisi, että lähimaillakaan ei sinulle koskaan töitä löydy. Ja vaimosi tiuskaisisi, että senkus muutat muualle, mutta minä ja lapset ei jousteta yhtään, tervemenoa. Miltä sinusta tuo tuntuisi?

Vaimo on ennenkin käyny töissä 40km päässä kuten melkein kaikki täältä. Tilallisena se on kuule semmosta, että sitä ei noin vaa lähetä jonnekin etelään töiden perässä. Tätä tilaa oon rakentanu 12 vuotta, ja investoinnit on tehty vuosikymmeniksi eteenpäin. Vaimon ei tarvis ees mitää töitä tehä, ku minä maksan kaiken.

Ap

Ihminen tarvitsee järkevää tekemistä voidakseen henkisesti hyvin. Vaimo aloittakoon opinnot, vaikka etänä.

Eikö vaimollasi ole muita läheisiä, jotka voisivat auttaa ottamaan niskasta kiinni? Perhe? Kaverit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat siis johtuu siitä, että vaimo jäi työttömäksi, uutta työtä ei paikkakunnallanne käytännössä tule saamaan ja hänen päänuppi ei kestä työttömyyttä eikä sitä, että ei voi saada uutta työtä vaan tulee olemaan ikuisesti työtön. Koska sinä et halua muuttaa paikkakunnalle, jossa vaimolle olisi töitä.

Vaimo on ihan vapaa muuttamaan jos haluaa. Minä en toisen töiden perässä ala juosta ja luopuisin siinä sitte omasta elämäntyöstä joka ollut jo ennen vaimoa, ja lapsiltakin lähtis lapsuudenkoti.

Ap

Miksi et suhtaudu ollenkaan empaattisesti hänen hankalaan työttömyystilanteeseen? Ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen, sinulta olisi lähtenyt työt alta vuosia sitten ja selvää olisi, että lähimaillakaan ei sinulle koskaan töitä löydy. Ja vaimosi tiuskaisisi, että senkus muutat muualle, mutta minä ja lapset ei jousteta yhtään, tervemenoa. Miltä sinusta tuo tuntuisi?

Vaimo on ennenkin käyny töissä 40km päässä kuten melkein kaikki täältä. Tilallisena se on kuule semmosta, että sitä ei noin vaa lähetä jonnekin etelään töiden perässä. Tätä tilaa oon rakentanu 12 vuotta, ja investoinnit on tehty vuosikymmeniksi eteenpäin. Vaimon ei tarvis ees mitää töitä tehä, ku minä maksan kaiken.

Ap

Ihminen tarvitsee järkevää tekemistä voidakseen henkisesti hyvin. Vaimo aloittakoon opinnot, vaikka etänä.

Ei vaimo aivan jouten ole, sillä on harrastukset, lapset, koti.. Vapaat kädet tehdä mitä haluaa.

Ap

Minkä ikäinen vaimo on? Onko niin, että oman elämän tilanteensa vaikuttaa noin paljon että käytös on muuttunut? Hormonit, vaihdevuodet? Ehkä luopuminen pikkulapsivaiheessa tai haluaako lisää lapsia, kohtaako ajatuksenne tuossa asiassa? Vaimo tarvitsee työtä tai opiskelua. Miten nykyisin voi olla pitkään työttömänä, eikö jo jotain tarvisi työkkärin järjestämänä tehdä? Ehkä johtuukin siitä, että ei halua enää töitä kun voi olla kotona, mutta kohta velvoitetaan töihin. Syy voi olla jossain taustalla joku vaimon omaa elämää koskeva juttu. Rakastaako sinua vielä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat siis johtuu siitä, että vaimo jäi työttömäksi, uutta työtä ei paikkakunnallanne käytännössä tule saamaan ja hänen päänuppi ei kestä työttömyyttä eikä sitä, että ei voi saada uutta työtä vaan tulee olemaan ikuisesti työtön. Koska sinä et halua muuttaa paikkakunnalle, jossa vaimolle olisi töitä.

Vaimo on ihan vapaa muuttamaan jos haluaa. Minä en toisen töiden perässä ala juosta ja luopuisin siinä sitte omasta elämäntyöstä joka ollut jo ennen vaimoa, ja lapsiltakin lähtis lapsuudenkoti.

Ap

Miksi et suhtaudu ollenkaan empaattisesti hänen hankalaan työttömyystilanteeseen? Ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen, sinulta olisi lähtenyt työt alta vuosia sitten ja selvää olisi, että lähimaillakaan ei sinulle koskaan töitä löydy. Ja vaimosi tiuskaisisi, että senkus muutat muualle, mutta minä ja lapset ei jousteta yhtään, tervemenoa. Miltä sinusta tuo tuntuisi?

Vaimo on ennenkin käyny töissä 40km päässä kuten melkein kaikki täältä. Tilallisena se on kuule semmosta, että sitä ei noin vaa lähetä jonnekin etelään töiden perässä. Tätä tilaa oon rakentanu 12 vuotta, ja investoinnit on tehty vuosikymmeniksi eteenpäin. Vaimon ei tarvis ees mitää töitä tehä, ku minä maksan kaiken.

Ap

Ihminen tarvitsee järkevää tekemistä voidakseen henkisesti hyvin. Vaimo aloittakoon opinnot, vaikka etänä.

Ei vaimo aivan jouten ole, sillä on harrastukset, lapset, koti.. Vapaat kädet tehdä mitä haluaa.

Ap

Varmaankin ne vapaat kädet nimenomaan hiertää. Vaimo kokee varmaan olonsa hyödyttömäksi, vaikkei välttämättä tiedosta asiaa itsekään. Nyt purkaa kotona hyödyttömyyden tunnetaan valittamalla pikkuasioista.

Hän tarvitsee jonkun muun päämäärän, kuin harrastukset, lapset ja koti. Opiskelua kannatan minäkin tai sitä, että alkaa osallistua maataloustöihin. Myös yksilöterapiaa voisi suositella vaimolle.

Vapaarouvan elämä ei välttämättä ole niin helppoa, kuin kuvittelet. Siinä ei auta yhtään, että sinä pidät hänen asemaansa helppona. Ymmärrän toki senkin, että kun itselläsi on kädet täynnä töitä, on vaikea samastua olemisen sietämättömään keveyteen.

Sellaista se on jos kaksi epäsopivaa ihmistä asuu ja elää yhdessä. En ymmärrä sitä miksi ihmiset aina haluaa asua yhdessä? Suhde pysyy parempana kun molemmilla on omat asunnot. Tottakai se ahdistaa asua väärän ihmisen kanssa saman katon alla, kun ns oikea ihminenkin alkaa välillä ärsyttää jos on kokoajan yhdessä. Minä haluaisin ehdottomasti (hyvän) parisuhteen, mutta en usko haluavani koskaan muuttaa yhteen, lapsista puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen vaimo on? Onko niin, että oman elämän tilanteensa vaikuttaa noin paljon että käytös on muuttunut? Hormonit, vaihdevuodet? Ehkä luopuminen pikkulapsivaiheessa tai haluaako lisää lapsia, kohtaako ajatuksenne tuossa asiassa? Vaimo tarvitsee työtä tai opiskelua. Miten nykyisin voi olla pitkään työttömänä, eikö jo jotain tarvisi työkkärin järjestämänä tehdä? Ehkä johtuukin siitä, että ei halua enää töitä kun voi olla kotona, mutta kohta velvoitetaan töihin. Syy voi olla jossain taustalla joku vaimon omaa elämää koskeva juttu. Rakastaako sinua vielä?

Kun keskustellaan, ni ei sano mitään syitä. Ei vaan tykkää et teen asioita tietyllä tavalla. Sanoo että rakastaa. Itsellä kyllä alkanut tunteet väkisinkin viilentyä. Rakastan silti vaimoani. Seksiä ei juurikaan ole, siihenkin oon tyytynyt ja antanu hänelle tilaa olla sitten. Mitään flirttiä tai muuta ei oo enää koska aina tulen vaan torjutuksi tai vastaus on aina "ei mitää seksihommia nyt" tai "hyii" ja väistää. Halata saan mutta sekin on sellaista "noniin, äkkiä nyt sitten..". Vaimo ei vuosiin enää edes halunnut nukkua vieressä, siinäkin oon hyväksynyt koska ajattelin että tuntisi painetta seksiin, oli vauvaa jne. Et saa nukuttuu kunnolla. Eli meillä on omat makkarit nykyään kun nukun työhuoneessa. Itse voisin hyvin jatkaa vaikka näinkin, tai käydä terapiassa, tai mitä vaan vaimo haluaisi!! Mutta rajanveto menee siinä että nalkutetaan asioista jotka koskee vain mua. Ja vaimo alkanu juoda minusta liian usein, on välillä kotona ihan ympäri kännissä. No senkin sietäisin kunhan ei olis kotona kännissä tai mun seurassa, menis vaikka kavereiden kans ulos mutta ei. Vetoaa aina siihen että hänen koti, hän ei halua lähteä. Minkä tavallaan ymmärrän mutta ei voi kokoajan olla toisessa kiinni. Kauhulla ootan kesää jos on sitä taas että pitää peltotöihinkin tulla mukaan. Nyt kun tilanne kokoajan tulehtuneempi. Sit jos itse haluan olla yksin, valittaa kun en halua tehdä perheen kanssa asioita. Oon sanonu että jaksan heti jos saan eka olla rauhassa ja levätä! Nyt jos vaimo menee vaikka lasten kans syömään kaupunkiin, niin en jaksa lähteä mukaan kun se on ainut hetki kun saan olla rauhassa! Ja en usko että vaimo ees haluaa töihin, enkä pakota. Mutta ei sekään ole oikein että ainut hetki mulla olla rauhassa on kun nukun tai teen töitä..

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen vaimo on? Onko niin, että oman elämän tilanteensa vaikuttaa noin paljon että käytös on muuttunut? Hormonit, vaihdevuodet? Ehkä luopuminen pikkulapsivaiheessa tai haluaako lisää lapsia, kohtaako ajatuksenne tuossa asiassa? Vaimo tarvitsee työtä tai opiskelua. Miten nykyisin voi olla pitkään työttömänä, eikö jo jotain tarvisi työkkärin järjestämänä tehdä? Ehkä johtuukin siitä, että ei halua enää töitä kun voi olla kotona, mutta kohta velvoitetaan töihin. Syy voi olla jossain taustalla joku vaimon omaa elämää koskeva juttu. Rakastaako sinua vielä?

Kun keskustellaan, ni ei sano mitään syitä. Ei vaan tykkää et teen asioita tietyllä tavalla. Sanoo että rakastaa. Itsellä kyllä alkanut tunteet väkisinkin viilentyä. Rakastan silti vaimoani. Seksiä ei juurikaan ole, siihenkin oon tyytynyt ja antanu hänelle tilaa olla sitten. Mitään flirttiä tai muuta ei oo enää koska aina tulen vaan torjutuksi tai vastaus on aina "ei mitää seksihommia nyt" tai "hyii" ja väistää. Halata saan mutta sekin on sellaista "noniin, äkkiä nyt sitten..". Vaimo ei vuosiin enää edes halunnut nukkua vieressä, siinäkin oon hyväksynyt koska ajattelin että tuntisi painetta seksiin, oli vauvaa jne. Et saa nukuttuu kunnolla. Eli meillä on omat makkarit nykyään kun nukun työhuoneessa. Itse voisin hyvin jatkaa vaikka näinkin, tai käydä terapiassa, tai mitä vaan vaimo haluaisi!! Mutta rajanveto menee siinä että nalkutetaan asioista jotka koskee vain mua. Ja vaimo alkanu juoda minusta liian usein, on välillä kotona ihan ympäri kännissä. No senkin sietäisin kunhan ei olis kotona kännissä tai mun seurassa, menis vaikka kavereiden kans ulos mutta ei. Vetoaa aina siihen että hänen koti, hän ei halua lähteä. Minkä tavallaan ymmärrän mutta ei voi kokoajan olla toisessa kiinni. Kauhulla ootan kesää jos on sitä taas että pitää peltotöihinkin tulla mukaan. Nyt kun tilanne kokoajan tulehtuneempi. Sit jos itse haluan olla yksin, valittaa kun en halua tehdä perheen kanssa asioita. Oon sanonu että jaksan heti jos saan eka olla rauhassa ja levätä! Nyt jos vaimo menee vaikka lasten kans syömään kaupunkiin, niin en jaksa lähteä mukaan kun se on ainut hetki kun saan olla rauhassa! Ja en usko että vaimo ees haluaa töihin, enkä pakota. Mutta ei sekään ole oikein että ainut hetki mulla olla rauhassa on kun nukun tai teen töitä..

Ap

Ota sinne töihin tekemään mitä osaa ja pystyy. Ajamaan traktoria ja peltotöihin. Sano että jos mukaan tulee, niin pitää tehdä jotain. Tuo juominen ei vaikuta hyvältä. Pistä stoppi siihen ha heti! Lastenkin vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen vaimo on? Onko niin, että oman elämän tilanteensa vaikuttaa noin paljon että käytös on muuttunut? Hormonit, vaihdevuodet? Ehkä luopuminen pikkulapsivaiheessa tai haluaako lisää lapsia, kohtaako ajatuksenne tuossa asiassa? Vaimo tarvitsee työtä tai opiskelua. Miten nykyisin voi olla pitkään työttömänä, eikö jo jotain tarvisi työkkärin järjestämänä tehdä? Ehkä johtuukin siitä, että ei halua enää töitä kun voi olla kotona, mutta kohta velvoitetaan töihin. Syy voi olla jossain taustalla joku vaimon omaa elämää koskeva juttu. Rakastaako sinua vielä?

Kun keskustellaan, ni ei sano mitään syitä. Ei vaan tykkää et teen asioita tietyllä tavalla. Sanoo että rakastaa. Itsellä kyllä alkanut tunteet väkisinkin viilentyä. Rakastan silti vaimoani. Seksiä ei juurikaan ole, siihenkin oon tyytynyt ja antanu hänelle tilaa olla sitten. Mitään flirttiä tai muuta ei oo enää koska aina tulen vaan torjutuksi tai vastaus on aina "ei mitää seksihommia nyt" tai "hyii" ja väistää. Halata saan mutta sekin on sellaista "noniin, äkkiä nyt sitten..". Vaimo ei vuosiin enää edes halunnut nukkua vieressä, siinäkin oon hyväksynyt koska ajattelin että tuntisi painetta seksiin, oli vauvaa jne. Et saa nukuttuu kunnolla. Eli meillä on omat makkarit nykyään kun nukun työhuoneessa. Itse voisin hyvin jatkaa vaikka näinkin, tai käydä terapiassa, tai mitä vaan vaimo haluaisi!! Mutta rajanveto menee siinä että nalkutetaan asioista jotka koskee vain mua. Ja vaimo alkanu juoda minusta liian usein, on välillä kotona ihan ympäri kännissä. No senkin sietäisin kunhan ei olis kotona kännissä tai mun seurassa, menis vaikka kavereiden kans ulos mutta ei. Vetoaa aina siihen että hänen koti, hän ei halua lähteä. Minkä tavallaan ymmärrän mutta ei voi kokoajan olla toisessa kiinni. Kauhulla ootan kesää jos on sitä taas että pitää peltotöihinkin tulla mukaan. Nyt kun tilanne kokoajan tulehtuneempi. Sit jos itse haluan olla yksin, valittaa kun en halua tehdä perheen kanssa asioita. Oon sanonu että jaksan heti jos saan eka olla rauhassa ja levätä! Nyt jos vaimo menee vaikka lasten kans syömään kaupunkiin, niin en jaksa lähteä mukaan kun se on ainut hetki kun saan olla rauhassa! Ja en usko että vaimo ees haluaa töihin, enkä pakota. Mutta ei sekään ole oikein että ainut hetki mulla olla rauhassa on kun nukun tai teen töitä..

Ap

Ota sinne töihin tekemään mitä osaa ja pystyy. Ajamaan traktoria ja peltotöihin. Sano että jos mukaan tulee, niin pitää tehdä jotain. Tuo juominen ei vaikuta hyvältä. Pistä stoppi siihen ha heti! Lastenkin vuoksi.

Ei ole vara maksaa vaimolle palkkaa, ja just ollu hyviä esimerkkejä että ei kannata antaa tehdä töitä tilalla. Jos tää eroon päättyy niin tulee jo riittävän paskane keissi ilman et vaimo alkaa ruikuttaa kuin pitäis palkkaa saada..

Ap

Shirly-Elizabeth kirjoitti:

Minulla on ollut vain ihania suhteita. Johtuukohan sinusta, että sinua ei kohdella kuin prinsessaa? Minua on aina kohdeltu. 😊

Miksi ne suhteet on päättyneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ongelmat siis johtuu siitä, että vaimo jäi työttömäksi, uutta työtä ei paikkakunnallanne käytännössä tule saamaan ja hänen päänuppi ei kestä työttömyyttä eikä sitä, että ei voi saada uutta työtä vaan tulee olemaan ikuisesti työtön. Koska sinä et halua muuttaa paikkakunnalle, jossa vaimolle olisi töitä.

Vaimo on ihan vapaa muuttamaan jos haluaa. Minä en toisen töiden perässä ala juosta ja luopuisin siinä sitte omasta elämäntyöstä joka ollut jo ennen vaimoa, ja lapsiltakin lähtis lapsuudenkoti.

Ap

Miksi et suhtaudu ollenkaan empaattisesti hänen hankalaan työttömyystilanteeseen? Ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen, sinulta olisi lähtenyt työt alta vuosia sitten ja selvää olisi, että lähimaillakaan ei sinulle koskaan töitä löydy. Ja vaimosi tiuskaisisi, että senkus muutat muualle, mutta minä ja lapset ei jousteta yhtään, tervemenoa. Miltä sinusta tuo tuntuisi?

Vaimo on ennenkin käyny töissä 40km päässä kuten melkein kaikki täältä. Tilallisena se on kuule semmosta, että sitä ei noin vaa lähetä jonnekin etelään töiden perässä. Tätä tilaa oon rakentanu 12 vuotta, ja investoinnit on tehty vuosikymmeniksi eteenpäin. Vaimon ei tarvis ees mitää töitä tehä, ku minä maksan kaiken.

Ap

Ihminen tarvitsee järkevää tekemistä voidakseen henkisesti hyvin. Vaimo aloittakoon opinnot, vaikka etänä.

Ei vaimo aivan jouten ole, sillä on harrastukset, lapset, koti.. Vapaat kädet tehdä mitä haluaa.

Ap

Varmaankin ne vapaat kädet nimenomaan hiertää. Vaimo kokee varmaan olonsa hyödyttömäksi, vaikkei välttämättä tiedosta asiaa itsekään. Nyt purkaa kotona hyödyttömyyden tunnetaan valittamalla pikkuasioista.

Hän tarvitsee jonkun muun päämäärän, kuin harrastukset, lapset ja koti. Opiskelua kannatan minäkin tai sitä, että alkaa osallistua maataloustöihin. Myös yksilöterapiaa voisi suositella vaimolle.

Vapaarouvan elämä ei välttämättä ole niin helppoa, kuin kuvittelet. Siinä ei auta yhtään, että sinä pidät hänen asemaansa helppona. Ymmärrän toki senkin, että kun itselläsi on kädet täynnä töitä, on vaikea samastua olemisen sietämättömään keveyteen.

En minä kyllä mitään tuollaista ole ajatellut, ja vapaa on tekemään töitä tai opiskelemaan, sitä meinaan. Minkä tähen mun pitäis aikuista ihmistä patistaa kun ei oo tähänkää asti kiinnostanu?? Eihä se oo se pointti täsä nyt yhtää! Minä en voi siihen vaikuttaa mitä akan päässä liikkuu. Mielestäni oon parhaani tehny jos se ei riitä niin sitte ero.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Shirly-Elizabeth kirjoitti:

Minulla on ollut vain ihania suhteita. Johtuukohan sinusta, että sinua ei kohdella kuin prinsessaa? Minua on aina kohdeltu. 😊

Miksi ne suhteet on päättyneet?

Minä jätin koska en jaksanu kattella tollasta.

Ap

Vaimosi on masentunut. Masennus oireilee tuollaisena negatiivisena käytöksenä. Hän tarvitsee elämäänsä mielekästä ja tarkoituksellista tekemistä, siis muuta kuin koti ja lapset ja harrastukset. Eli työtä tai opintoja.