Lue keskustelun säännöt.
Jos nyt eroaisin, en enää ikinä haluaisi avopuolisoa!
07.04.2023 |
Otsikossa tärkein jo tulikin. Todella raskasta kun ei saa hetkenkään rauhaa, ja kaikki kumppanit ja puolisot olleet aina jotenkin raskasta seuraa kun ollaan liikaa yhdessä - siis esimerkiksi nyt vaikka et nykyinen puoliso kitisee siitä että laitan hänen mielestään liikaa suolaa OMAAN RUOKAANI! Tai liikaa voita leivälle, tai kun en ota puhelinta mukaan kävelylle, syön liikaa kasviksia (jep).. Tuntuu kuin en vielä 31 vuotiaanakaan ole aikuinen, joka saa itse päättää asioista, vaan jatkuvasti saan huomauttelua typeristä! Ymmärtäisin edes hiukan jos olis veriarvoissa häikkää, joisin tms mutta olen täysin terve, raitis, savuton jne! Nii ja sellainen kans että maksan meidän yhteisen sähkölaskun, mutta en saisi pestä pyykkiä muuta kuin pikaohjelmalla, enkä käyttää muutenkaan sähköä omiin, kumppanin mielestä turhiin, asioihin. Kyse kuitenkinnvain muutamista kympeistä kuussa!! Oonko ainoa, joka on ihan kypsä tällaiseen.. Tavallaan pikkujuttuihin, mutta niin hermoja raastavaa! En IKINÄ ota enää uutta puolisoa, jos tästä päätän lähteä!!
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Pyydä lähete psyykkisen tilan arvioon, niin kestät puolisoasi jatkossa varmaan paremmin. Yksi ratkaisu voisi olla ero puolisostasi mikäli puolisosi ei kykene eroamaan sinusta, mutta silloin puolisosikin on jollain tapaa sairas.
Mikä on psyykkisen tilan arvio? Ja mistä lähtien Suomessa on voinut pyytää lähetteitä toisista ihmisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan poika/mies ei ole tehnyt minuun tarpeitaan kuuteen vuoteen :)
T31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat siis johtuu siitä, että vaimo jäi työttömäksi, uutta työtä ei paikkakunnallanne käytännössä tule saamaan ja hänen päänuppi ei kestä työttömyyttä eikä sitä, että ei voi saada uutta työtä vaan tulee olemaan ikuisesti työtön. Koska sinä et halua muuttaa paikkakunnalle, jossa vaimolle olisi töitä.
Vaimo on ihan vapaa muuttamaan jos haluaa. Minä en toisen töiden perässä ala juosta ja luopuisin siinä sitte omasta elämäntyöstä joka ollut jo ennen vaimoa, ja lapsiltakin lähtis lapsuudenkoti.
Ap
Miksi et suhtaudu ollenkaan empaattisesti hänen hankalaan työttömyystilanteeseen? Ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen, sinulta olisi lähtenyt työt alta vuosia sitten ja selvää olisi, että lähimaillakaan ei sinulle koskaan töitä löydy. Ja vaimosi tiuskaisisi, että senkus muutat muualle, mutta minä ja lapset ei jousteta yhtään, tervemenoa. Miltä sinusta tuo tuntuisi?
Vaimo on ennenkin käyny töissä 40km päässä kuten melkein kaikki täältä. Tilallisena se on kuule semmosta, että sitä ei noin vaa lähetä jonnekin etelään töiden perässä. Tätä tilaa oon rakentanu 12 vuotta, ja investoinnit on tehty vuosikymmeniksi eteenpäin. Vaimon ei tarvis ees mitää töitä tehä, ku minä maksan kaiken.
Ap
Ihminen tarvitsee järkevää tekemistä voidakseen henkisesti hyvin. Vaimo aloittakoon opinnot, vaikka etänä.
Ei vaimo aivan jouten ole, sillä on harrastukset, lapset, koti.. Vapaat kädet tehdä mitä haluaa.
Ap
Varmaankin ne vapaat kädet nimenomaan hiertää. Vaimo kokee varmaan olonsa hyödyttömäksi, vaikkei välttämättä tiedosta asiaa itsekään. Nyt purkaa kotona hyödyttömyyden tunnetaan valittamalla pikkuasioista.
Hän tarvitsee jonkun muun päämäärän, kuin harrastukset, lapset ja koti. Opiskelua kannatan minäkin tai sitä, että alkaa osallistua maataloustöihin. Myös yksilöterapiaa voisi suositella vaimolle.
Vapaarouvan elämä ei välttämättä ole niin helppoa, kuin kuvittelet. Siinä ei auta yhtään, että sinä pidät hänen asemaansa helppona. Ymmärrän toki senkin, että kun itselläsi on kädet täynnä töitä, on vaikea samastua olemisen sietämättömään keveyteen.
En minä kyllä mitään tuollaista ole ajatellut, ja vapaa on tekemään töitä tai opiskelemaan, sitä meinaan. Minkä tähen mun pitäis aikuista ihmistä patistaa kun ei oo tähänkää asti kiinnostanu?? Eihä se oo se pointti täsä nyt yhtää! Minä en voi siihen vaikuttaa mitä akan päässä liikkuu. Mielestäni oon parhaani tehny jos se ei riitä niin sitte ero.
Ap
No näköjään sitten ero on ainoa ratkaisu, jos kerran pariterapiakaan ei auta. Ette selvästikään puhalla yhteen hiileen, vaan olette kasvaneet erilleen. Et enää pysty tuntemaan empatiaa tai sympatiaa vaimoasi kohtaan, ja sama varmaan päinvastoin.
Tehkää siis lapsillenne palvelus ja erotkaa, niin heidän ei tarvitse kasvaa toksisessa ilmapiirissä.
Olet liian kauan antanut siimaa (esim. seksittömyys) ja nyt tämä kaikki purkautuu katkeruutena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat siis johtuu siitä, että vaimo jäi työttömäksi, uutta työtä ei paikkakunnallanne käytännössä tule saamaan ja hänen päänuppi ei kestä työttömyyttä eikä sitä, että ei voi saada uutta työtä vaan tulee olemaan ikuisesti työtön. Koska sinä et halua muuttaa paikkakunnalle, jossa vaimolle olisi töitä.
Vaimo on ihan vapaa muuttamaan jos haluaa. Minä en toisen töiden perässä ala juosta ja luopuisin siinä sitte omasta elämäntyöstä joka ollut jo ennen vaimoa, ja lapsiltakin lähtis lapsuudenkoti.
Ap
Miksi et suhtaudu ollenkaan empaattisesti hänen hankalaan työttömyystilanteeseen? Ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen, sinulta olisi lähtenyt työt alta vuosia sitten ja selvää olisi, että lähimaillakaan ei sinulle koskaan töitä löydy. Ja vaimosi tiuskaisisi, että senkus muutat muualle, mutta minä ja lapset ei jousteta yhtään, tervemenoa. Miltä sinusta tuo tuntuisi?
Vaimo on ennenkin käyny töissä 40km päässä kuten melkein kaikki täältä. Tilallisena se on kuule semmosta, että sitä ei noin vaa lähetä jonnekin etelään töiden perässä. Tätä tilaa oon rakentanu 12 vuotta, ja investoinnit on tehty vuosikymmeniksi eteenpäin. Vaimon ei tarvis ees mitää töitä tehä, ku minä maksan kaiken.
Ap
Ihminen tarvitsee järkevää tekemistä voidakseen henkisesti hyvin. Vaimo aloittakoon opinnot, vaikka etänä.
Ei vaimo aivan jouten ole, sillä on harrastukset, lapset, koti.. Vapaat kädet tehdä mitä haluaa.
Ap
Varmaankin ne vapaat kädet nimenomaan hiertää. Vaimo kokee varmaan olonsa hyödyttömäksi, vaikkei välttämättä tiedosta asiaa itsekään. Nyt purkaa kotona hyödyttömyyden tunnetaan valittamalla pikkuasioista.
Hän tarvitsee jonkun muun päämäärän, kuin harrastukset, lapset ja koti. Opiskelua kannatan minäkin tai sitä, että alkaa osallistua maataloustöihin. Myös yksilöterapiaa voisi suositella vaimolle.
Vapaarouvan elämä ei välttämättä ole niin helppoa, kuin kuvittelet. Siinä ei auta yhtään, että sinä pidät hänen asemaansa helppona. Ymmärrän toki senkin, että kun itselläsi on kädet täynnä töitä, on vaikea samastua olemisen sietämättömään keveyteen.
En minä kyllä mitään tuollaista ole ajatellut, ja vapaa on tekemään töitä tai opiskelemaan, sitä meinaan. Minkä tähen mun pitäis aikuista ihmistä patistaa kun ei oo tähänkää asti kiinnostanu?? Eihä se oo se pointti täsä nyt yhtää! Minä en voi siihen vaikuttaa mitä akan päässä liikkuu. Mielestäni oon parhaani tehny jos se ei riitä niin sitte ero.
Ap
No näköjään sitten ero on ainoa ratkaisu, jos kerran pariterapiakaan ei auta. Ette selvästikään puhalla yhteen hiileen, vaan olette kasvaneet erilleen. Et enää pysty tuntemaan empatiaa tai sympatiaa vaimoasi kohtaan, ja sama varmaan päinvastoin.
Tehkää siis lapsillenne palvelus ja erotkaa, niin heidän ei tarvitse kasvaa toksisessa ilmapiirissä.
Olet liian kauan antanut siimaa (esim. seksittömyys) ja nyt tämä kaikki purkautuu katkeruutena.
En ole millään tavalla katkera? Turhautunut vaan kun en saa elää rauhassa vaan alati kyttäyksen kohteena. Kai se on alettava eroa tekemään, mutta varoen. Jos kokeilisin saada pidettyä edes tämän tilan koska tää on mun elämäntyö..
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat siis johtuu siitä, että vaimo jäi työttömäksi, uutta työtä ei paikkakunnallanne käytännössä tule saamaan ja hänen päänuppi ei kestä työttömyyttä eikä sitä, että ei voi saada uutta työtä vaan tulee olemaan ikuisesti työtön. Koska sinä et halua muuttaa paikkakunnalle, jossa vaimolle olisi töitä.
Vaimo on ihan vapaa muuttamaan jos haluaa. Minä en toisen töiden perässä ala juosta ja luopuisin siinä sitte omasta elämäntyöstä joka ollut jo ennen vaimoa, ja lapsiltakin lähtis lapsuudenkoti.
Ap
Miksi et suhtaudu ollenkaan empaattisesti hänen hankalaan työttömyystilanteeseen? Ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen, sinulta olisi lähtenyt työt alta vuosia sitten ja selvää olisi, että lähimaillakaan ei sinulle koskaan töitä löydy. Ja vaimosi tiuskaisisi, että senkus muutat muualle, mutta minä ja lapset ei jousteta yhtään, tervemenoa. Miltä sinusta tuo tuntuisi?
Vaimo on ennenkin käyny töissä 40km päässä kuten melkein kaikki täältä. Tilallisena se on kuule semmosta, että sitä ei noin vaa lähetä jonnekin etelään töiden perässä. Tätä tilaa oon rakentanu 12 vuotta, ja investoinnit on tehty vuosikymmeniksi eteenpäin. Vaimon ei tarvis ees mitää töitä tehä, ku minä maksan kaiken.
Ap
Ihminen tarvitsee järkevää tekemistä voidakseen henkisesti hyvin. Vaimo aloittakoon opinnot, vaikka etänä.
Ei vaimo aivan jouten ole, sillä on harrastukset, lapset, koti.. Vapaat kädet tehdä mitä haluaa.
Ap
Varmaankin ne vapaat kädet nimenomaan hiertää. Vaimo kokee varmaan olonsa hyödyttömäksi, vaikkei välttämättä tiedosta asiaa itsekään. Nyt purkaa kotona hyödyttömyyden tunnetaan valittamalla pikkuasioista.
Hän tarvitsee jonkun muun päämäärän, kuin harrastukset, lapset ja koti. Opiskelua kannatan minäkin tai sitä, että alkaa osallistua maataloustöihin. Myös yksilöterapiaa voisi suositella vaimolle.
Vapaarouvan elämä ei välttämättä ole niin helppoa, kuin kuvittelet. Siinä ei auta yhtään, että sinä pidät hänen asemaansa helppona. Ymmärrän toki senkin, että kun itselläsi on kädet täynnä töitä, on vaikea samastua olemisen sietämättömään keveyteen.
En minä kyllä mitään tuollaista ole ajatellut, ja vapaa on tekemään töitä tai opiskelemaan, sitä meinaan. Minkä tähen mun pitäis aikuista ihmistä patistaa kun ei oo tähänkää asti kiinnostanu?? Eihä se oo se pointti täsä nyt yhtää! Minä en voi siihen vaikuttaa mitä akan päässä liikkuu. Mielestäni oon parhaani tehny jos se ei riitä niin sitte ero.
Ap
No näköjään sitten ero on ainoa ratkaisu, jos kerran pariterapiakaan ei auta. Ette selvästikään puhalla yhteen hiileen, vaan olette kasvaneet erilleen. Et enää pysty tuntemaan empatiaa tai sympatiaa vaimoasi kohtaan, ja sama varmaan päinvastoin.
Tehkää siis lapsillenne palvelus ja erotkaa, niin heidän ei tarvitse kasvaa toksisessa ilmapiirissä.
Olet liian kauan antanut siimaa (esim. seksittömyys) ja nyt tämä kaikki purkautuu katkeruutena.
En ole millään tavalla katkera? Turhautunut vaan kun en saa elää rauhassa vaan alati kyttäyksen kohteena. Kai se on alettava eroa tekemään, mutta varoen. Jos kokeilisin saada pidettyä edes tämän tilan koska tää on mun elämäntyö..
Ap
Okei, selvä, et ole katkera! En tunne sinua, joten teen vaan omia tulkintojani. Turhautunut onkin varmaan parempi sana. Eikö teillä ole avioehtoa vai miksi olet huolissasi tilan menettämisestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmat siis johtuu siitä, että vaimo jäi työttömäksi, uutta työtä ei paikkakunnallanne käytännössä tule saamaan ja hänen päänuppi ei kestä työttömyyttä eikä sitä, että ei voi saada uutta työtä vaan tulee olemaan ikuisesti työtön. Koska sinä et halua muuttaa paikkakunnalle, jossa vaimolle olisi töitä.
Vaimo on ihan vapaa muuttamaan jos haluaa. Minä en toisen töiden perässä ala juosta ja luopuisin siinä sitte omasta elämäntyöstä joka ollut jo ennen vaimoa, ja lapsiltakin lähtis lapsuudenkoti.
Ap
Miksi et suhtaudu ollenkaan empaattisesti hänen hankalaan työttömyystilanteeseen? Ajattele itsesi vastaavaan tilanteeseen, sinulta olisi lähtenyt työt alta vuosia sitten ja selvää olisi, että lähimaillakaan ei sinulle koskaan töitä löydy. Ja vaimosi tiuskaisisi, että senkus muutat muualle, mutta minä ja lapset ei jousteta yhtään, tervemenoa. Miltä sinusta tuo tuntuisi?
Vaimo on ennenkin käyny töissä 40km päässä kuten melkein kaikki täältä. Tilallisena se on kuule semmosta, että sitä ei noin vaa lähetä jonnekin etelään töiden perässä. Tätä tilaa oon rakentanu 12 vuotta, ja investoinnit on tehty vuosikymmeniksi eteenpäin. Vaimon ei tarvis ees mitää töitä tehä, ku minä maksan kaiken.
Ap
Ihminen tarvitsee järkevää tekemistä voidakseen henkisesti hyvin. Vaimo aloittakoon opinnot, vaikka etänä.
Ei vaimo aivan jouten ole, sillä on harrastukset, lapset, koti.. Vapaat kädet tehdä mitä haluaa.
Ap
Varmaankin ne vapaat kädet nimenomaan hiertää. Vaimo kokee varmaan olonsa hyödyttömäksi, vaikkei välttämättä tiedosta asiaa itsekään. Nyt purkaa kotona hyödyttömyyden tunnetaan valittamalla pikkuasioista.
Hän tarvitsee jonkun muun päämäärän, kuin harrastukset, lapset ja koti. Opiskelua kannatan minäkin tai sitä, että alkaa osallistua maataloustöihin. Myös yksilöterapiaa voisi suositella vaimolle.
Vapaarouvan elämä ei välttämättä ole niin helppoa, kuin kuvittelet. Siinä ei auta yhtään, että sinä pidät hänen asemaansa helppona. Ymmärrän toki senkin, että kun itselläsi on kädet täynnä töitä, on vaikea samastua olemisen sietämättömään keveyteen.
En minä kyllä mitään tuollaista ole ajatellut, ja vapaa on tekemään töitä tai opiskelemaan, sitä meinaan. Minkä tähen mun pitäis aikuista ihmistä patistaa kun ei oo tähänkää asti kiinnostanu?? Eihä se oo se pointti täsä nyt yhtää! Minä en voi siihen vaikuttaa mitä akan päässä liikkuu. Mielestäni oon parhaani tehny jos se ei riitä niin sitte ero.
Ap
No näköjään sitten ero on ainoa ratkaisu, jos kerran pariterapiakaan ei auta. Ette selvästikään puhalla yhteen hiileen, vaan olette kasvaneet erilleen. Et enää pysty tuntemaan empatiaa tai sympatiaa vaimoasi kohtaan, ja sama varmaan päinvastoin.
Tehkää siis lapsillenne palvelus ja erotkaa, niin heidän ei tarvitse kasvaa toksisessa ilmapiirissä.
Olet liian kauan antanut siimaa (esim. seksittömyys) ja nyt tämä kaikki purkautuu katkeruutena.
En ole millään tavalla katkera? Turhautunut vaan kun en saa elää rauhassa vaan alati kyttäyksen kohteena. Kai se on alettava eroa tekemään, mutta varoen. Jos kokeilisin saada pidettyä edes tämän tilan koska tää on mun elämäntyö..
Ap
Okei, selvä, et ole katkera! En tunne sinua, joten teen vaan omia tulkintojani. Turhautunut onkin varmaan parempi sana. Eikö teillä ole avioehtoa vai miksi olet huolissasi tilan menettämisestä?
No ei tosiaan ole avioehtoa, ja kaikki omaisuus on käytännössä minun, ollut jo ennen liittoa.
Ap
Pyydä lähete psyykkisen tilan arvioon, niin kestät puolisoasi jatkossa varmaan paremmin. Yksi ratkaisu voisi olla ero puolisostasi mikäli puolisosi ei kykene eroamaan sinusta, mutta silloin puolisosikin on jollain tapaa sairas.