Lue keskustelun säännöt.
Klassisen musiikin ystävät - tai satunnaiset kuuntelijat. Kerro suosikkisi?
Mulla on niiiin monia, monia suosikkeja - mut jotenkin aina ykkösenä säilyy Beethovenin viides, alusta loppuun. Toki kaikki tunnistaa sen ekan Allegron alun ..mutta mulle koko teos on tosi rakas.
(en edes ala listata kaikkia ihanuuksia koska toiveena on, että vastauksiin tulisi se yksi suosikki. Tai se mikä on suosikki tänään)
Kommentit (265)
Bach, Messiaen, Scelsi, Feldman, Pärt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mendelssohnin E-molli viululle. Voi soittaa tsiljoona kertaa putkeen. Upea.
Albinoni Adagio. Tiedän, soitetaan hautajaisissa yleensä. Satun vain pitämään tästä kappaleesta. Voimakas, menee ihon alle.
Rakastan kuoromusiikkia. Ikisuosikkeja mm.
Fauré: Requiem
Rachmaninov: Vigilia
Virolaisen Cyrillus Kreekin kuorosävellykset.
Kaikki sopivat pääsiäiseen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Beethoven on ehkä suurin maan päällä koskaan elänyt nero.
KYLLÄ!! ..sori, editoin lainauksesta lopun pois, koska tämä lause oli olennaisempi :)
-ap
Sibelius ei kyllä jää kovin kauas taakse neroudessa. Osin sinfonioissa jopa vallankumouksellisempi kuin Beethoven. Viulukonsertto äänestetty kaikkien aikojen parhaaksi mm Briteissä. Loppupeleissä Beethoven kuitenkin tulee ykkösenä maaliin jousikvartettojensa ansiosta.
Miten Sibelius voisi olla vallankumouksellisempi kuin Beethoven? Beethoven käytännössä perusti romantiikan. Sibelius taas oli romantiikan viimeisiä edustajia 1900-luvun puolella.
Siinö miten hän kiteytti Beethovenista alkaneen arkkitehtonisen idean yhdeksi äärettömän tiiviiksi loogiseksi jatkumoksi. Mutta teitenkin välissä oli sata vuotta eikä näitä oikein voi verrata keskenään. Musiikki ei ole luonnontiedettä joka kehittyy koko ajan kohti suurempaa ymmärrystä.
Luulenpa, että useimmat ei-suomalaiset ajattelisivat Beethovenista alkaneen jatkumon päättyneen Mahleriin.
Tuo on saksalainen nurkkapatrioottinen näkemys, joka perustuu noihin Adornon väsyneisiin kritiikkeihin. Briteissä ja jenkeissä, missä on ihan yhtä lailla maailman huippuorkestereita, Sibelius kyllä luetaan vankasti tähän länsimaisen musiikkihistorian kaanoniin ja jatkumoon. Jos saksalaisia ei kiinnosta, se on heidän ongelmansa. Me voimme täällä ihan itsenäisesti tehdä omat arviomme ja johtopäätöksemme.
Toki me voimme tehdä itsenäisesti arviomme, mutta ovatko suomalaisten arviot sitten Sibeliuksen suhteen objektiivisempia kuin muiden?
Juuri luin brittiläisten musiikkikriitikoiden listan maailman 20 suurimmasta sinfoniasta. Siellä oli muistaakseni viisi sinfoniaa Beethovenilta, neljä Mahlerilta, neljä Brahmsilta ja yksi Sibeliukselta. Se, että Sibelius ylipäätään on listalla, on merkki neroudesta.
Eivät suomalaiset varmaankaan ole täydellisen objektiivisia. Mutta toisaalta meillä on myös tällaista hölmöä alemmuuskompleksiajattelua, missä uskomme, että saksalaisen maailman taide määrittää klassista musiikkia. Se taas on vielä vähemmän objektiivista. Siihen saksalaisilla ei ole mitään yksinoikeutta. Esim Sibelius-Akatemia rankattiin aivan maailman huipulle oliko se nyt Times Higher Education listalle, korkeammalle kuin yksikään saksalaisen alueen musiikkikorkeakoulu. Eli kyllä me täällä voimme ihan omilla aivoillamme määrittää musiikkikaanonia.
Sibelius-Akatemia on todella hyvä koulu, rankingeissa parhaiden joukossa. Mutta Sibeliuksen säveltäjyyteen se ei taida kuitenkaan vaikuttaa suuntaan tai toiseen, jos omilla aivoilla tarkemmin pohditaan.
En oikein ymmärrä tuota argumenttia, että Sibelius olisi ollut vallankumouksellisempi säveltäjä kuin Beethoven, etenkään jos sitä perustellaan muotoseikoilla. Ensimmäiset yksiosaiset sinfoniat sävellettiin jo 1830-luvulla, ja ylipäätään on outoa verrata kahta aivan eri aikakauden säveltäjää ja sanoa, että nuorempi oli vallankumouksellisempi, koska teki modernimpaa musiikkia.
Hieno säveltäjä Sibelius tietenkin oli, ja minun mielestäni hänen arvostuksensa maailmalla myös vastaa hänen saavutuksiaan.
Moonlight sonata, Anssi Tikanmäen Aamu lakeuksilla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Brucknerin 8. sinfonia, täydellistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
György Ligeti - Requiem
Kaija Saariaho - L'amour de loin
Jóhann Jóhannson - Arrival soundtrack
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootteko kokeillut tätä ilmaista nettiradiopalvelua
https://raimomakela.fi/klassista-ja-vanhaa-musiikkia-soittavia-nettirad…
J.S.Bach "The Well-Tempered Clavier Book 1 & 2. Evgeni Koroliov piano. Sai Classics Today musiikkilehdessä 10/10. Löytyy J.S.Bach Spotify soittolistoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosikkeja on monia. Yksi niistä on Ahti Sonnisen säveltämä Hiirten häävalssi.
Kirjoitin sen tähän listaan, koska se on harvoin mainittu.
Meikäläisen Remu- ja Henkkafanin suosikit ovat sellaisia joita säveltäjät itse tiettävästi eivät kovin korkealla arvostaneet: Moonlight by Beetu ja Shopäängin Fantasia Impromptu, molemmat kai cis-mollissa (joka lienee E-duurin rinnakkainen, esim. pianossa 3 mustaa), ynnä Bach'in Toccata ja Fuuga, d-minor.
Vierailija kirjoitti:
Meikäläisen Remu- ja Henkkafanin suosikit ovat sellaisia joita säveltäjät itse tiettävästi eivät kovin korkealla arvostaneet: Moonlight by Beetu ja Shopäängin Fantasia Impromptu, molemmat kai cis-mollissa (joka lienee E-duurin rinnakkainen, esim. pianossa 3 mustaa*), ynnä Bach'in Toccata ja Fuuga, d-minor.
* eikun neljä...
Händel: Wassermusik
Holst: Planeetat
Mozart: Pianokonsertto 27
Einojuhani Rautavaara: Sinfonia 7
Vierailija kirjoitti:
Meikäläisen Remu- ja Henkkafanin suosikit ovat sellaisia joita säveltäjät itse tiettävästi eivät kovin korkealla arvostaneet: Moonlight by Beetu ja Shopäängin Fantasia Impromptu, molemmat kai cis-mollissa (joka lienee E-duurin rinnakkainen, esim. pianossa 3 mustaa), ynnä Bach'in Toccata ja Fuuga, d-minor.
Mulla on tuo Beetu nuottitelineellä, ja jos pilkkua viilataan, niin kyllä siinä neljä ristiä on. Mutta hieno biisi, ja kyllä kai Beethoven siitä itsekin tykkäsi, ihmetteli vain miksi ihmiset pitivät sitä hänen parhaanaan.
Eivät suomalaiset varmaankaan ole täydellisen objektiivisia. Mutta toisaalta meillä on myös tällaista hölmöä alemmuuskompleksiajattelua, missä uskomme, että saksalaisen maailman taide määrittää klassista musiikkia. Se taas on vielä vähemmän objektiivista. Siihen saksalaisilla ei ole mitään yksinoikeutta. Esim Sibelius-Akatemia rankattiin aivan maailman huipulle oliko se nyt Times Higher Education listalle, korkeammalle kuin yksikään saksalaisen alueen musiikkikorkeakoulu. Eli kyllä me täällä voimme ihan omilla aivoillamme määrittää musiikkikaanonia.