Exit kausi 3

Huonoin kausi tämä vika

Tietääkö muuten joku mitä vieraita kieliä Norjan kouluissa pitää opiskella? Varmaan ainakin englantia, mutta ehkä ruotsiakin?

No ei Norjassa ruotsia tartte opiskella. Siellähän on kaksi kieltä, bokmål ja nynorsk, joissa on eroavaisuuksia ja niitä molempia opiskellaan koulussa. Bokmål ja tanska on aika samanlaisia kirjoitettuna - tanskalaiset toki lausuvat ainakin suomalaisen korvaan sitä niin hassusti ettei sitä meinaa tajuta. Muuten kieliopinnot vastaavat aika lailla suomalaisia, eli englantia tietty eniten. Norjalaisille kuten muillekin skandinaaveille tosin esim saksa on "helpompi" oppia kun meidän. Nykyaikana norjalaisten ja suomalaisten kielitaito taitaa olla suht samalla tasolla (?). Ruotsalaisilla ja tanskalaisilla on parempi. Tuo nyt oma kokemus.

Ihan höpöhöpöä koko sarja. Mainoskikka.

Olisiko täällä vielä porukkaa, jota kiinnostaisi vaihtaa ajatuksia sarjasta? Luin suosituksen sarjasta muutama päivä sitten, jäin ihan koukkuun ja olen nyt katsonut viime päivinä kaikki putkeen aina ehtiessäni. 😂

Eilen illalla pääsinkin jo kolmoskauden loppuun. Ei vain olisi pitänyt jatkaa katsomista enää kahteen viimeiseen jaksoon myöhään illalla! :O En saanut enää unta (ja sitten kun sain edes hetkeksi, näin painajaisia XD), oli vain jotenkin niin järkyttävä loppu. Mietin jo yöllä, että ei olisi pitänyt katsoa koko sarjaa - oman kestokyvyn rajoilla tuo loppu varsinkin, vaikka olihan koko sarja kamala monessa suhteessa.

Ehkä en osannut varautua, että tuon tyyppinen sarja (joka ei lähtökohtaisesti ole mikään kauhu-tai edes rikossarja) olisi ollut ihan niin ahdistava ja todellakin jää mieleen pyörimään. Tai ekat jaksot olivatkin vielä sietokyvyn rajoissa, mutta jotenkin tuo loppu meinasi olla itselle liikaa.

Mutta nyt päivän aikana olen miettinyt tässä muiden hommien taustalla sarjan tapahtumia, ja nyt päivänvalossa olen ihan iloinen että katsoin sen kuitenkin, harvinaisen vaikuttava sarja hyvässä ja huonossa! Tajusin, että sen vaikuttavuus syntyi paljon erinomaisten näyttelijäsuoritusten ja hyvän käsikirjoituksen myötä (vaikka kritiikkiäkin voisin siitä antaa: edelleen silti koen, että oli osin jo liiallisen mässäilevä noissa hurjasteluiden ja moraalittomuuksien kuvailuissaan).

Mutta esimerksi Agnes Kittelsenin esittämä Hermine oli niin hyvin näytelty hahmo, että olen hänen tarinaansa tässä jopa melkein eniten sarjan pohjalta miettinyt.

Mutta tällaiset osin ristiriitaiset fiilikset sarjan pohjalta! Kiinnostaisi tosiaan kuulla muiden näkemyksiä sarjan teemoista, hirveä tarve keskustella 😂 enkä tiedä viitsinkö vinkata tätä nyt katsottavaksi tutuille, tai ainakin pitää nyt harkita kenelle vinkkaa (joskin monihan tämän on Suomessakin jo katsonut), eikä ole nyt ajatuksenvaihtoseuraa tähän aiheeseen 😂 suomalaiset keskustelut eri foorumeilta jo käyty läpi ja tullut harjoiteltua norjaakin (!) lukemalla keskusteluja sikäläisiltä nettipalstoilta 😅

Vierailija kirjoitti:

Ihan höpöhöpöä koko sarja. Mainoskikka.

Kommentoin jo tähän: samaa mieltä siinä, että koen sarjan markkinoinnin vahvasti todellisuuspohjaisena osin kans ihan mainoskikkana. Vaikka uskonkin, että totuus voi olla tarua ihmeellisempää (ja joskus karmaisevampaakin), jotenkin vain sarjasta välittyi myös vahva fiktiivisyys. Ihan jo siinä, että sai tarinasta edes noin yhtenäisen eri henkilöiden osalta, ja totta kai aina tarvitaan se tietty "keksiminen" mukaan, että faktaa kun pohjautuvasta tarinasta saadaan yhtenäinen (ellei sitten just ole kyse elämäkerrasta tms.,periaatteessa täysin faktoihin perustuvassa kirjallisuudessa tai sarjassa tai muussa).

Ja osin se oli selvääkin (mikä ei sinänsä haittaa), vaikkapa just se laulukohtaus siellä altaalla - en usko, että ko. bisneshai-päähenkilöt olisivat yhtäkkiä kaikki taitavia a cappella -laulajia, tai ainakaan heidän kuoroharrastustaan ei muuten avattu sarjassa enempää....

Itse suurempi kritiikkini kohdistuu vielä enemmän tosiaan hieman liialliseksikin menneeseen kauheilla asioilla, huumeilla ja seksillä mässäilemiseen (mikä osaltaan aiheutti sarjan osittaisen epätodenmukaisuuden vaikutelman: siinä keskityttiin niin paljon juhlimiseen yms, eyyä sai ikään kuin vaikutelman, että töitä ei paljon tehty - en usko että kovinkaan juhlija rahoitusalan kärjessä pystyy suhteessa töihin juhlimaan noin paljon ja tekemään silti työtään. Toki sarjaan oli nyt valittu tietty katselukulma henkilöihin ja keskitytty siihen, tässä siis tarkastelemaan heidän elämänsä pimeää puolta).

-kommentoija nro 25

Niin, lyhyesti vielä vähän Herminestä: hänestä tosiaan tuli minulle ehkä sarjan kiinnostavin henkilö. Jäi hirveän ristiriitainen tunne lopussa: jotenkin hän oli pitkään sarjassa hahmo, jonka puolella katsoja on. Sellainen ihana ystävällinen huomaavainen, herkkä henkilö, joka aluksi todellakin hyvässä mielessä "voimaantuu", saa itsekunnioitusta ja -varmuutta, päämäärätietoisuutta ja oppii puolustamaan paremmin itseään. Jotenkin jopa koin itsekin voimaantuvani hänen tarinastaan! 😅

Mutta loppupuolella hänenkin hahmonsa alkaa mennä liian pitkälle ja kosto Adamille on ehkä turhankin hurja. Mietin, että menikö hän osin sekaisinkin keskenmenon jälkeen. Toisaalta se hänen ensimmäinen sijoitusvoittonsa tuntui katsojastakin hienolta: nyt olet rikas Hermine, eikä sinun tarvitse olla enää riippuvainen Adamin tai kavereidensa rahoista!

Mutta sitten jotenkin toivoo, että hän ei olisi lähtenyt koston tielle noin vahvasti. Olisi hän varmasti sillä 1,5 miljoonallaan saanut hyvän, turvallisen elämän ja päässyt irti Adamista. Tai en tiedä, pitikö hänen tosiaan tehdä noin raju katoamistemppu, jotta pääsi täysin pelosta Adamia kohtaan?

Jossain vaiheessa sarjaahan Hermine itse pelkäsi, että käykö hänelle samoin kuin Adamille, ja koen että osin pelko toteutui. Jotekin hänen arvonsa kovenivat jo vastenmielisellä, surullisella tavalla. Jos hän olisi lopettanut "ajoissa", uskon että hän olisi ollut onnellisempi itsekin sarjan lopussa.

Itse jopa spekuloin, että tarkoittiko lopun leikattu pikkusormi sitä, että hän antoi pahalle pikkusormen, joka sitten vei koko käden 😅 en kyllä edes tiedä, onko tuota sanontaa muualla kuin Suomessa

Vierailija kirjoitti:

Niin, lyhyesti vielä vähän Herminestä: hänestä tosiaan tuli minulle ehkä sarjan kiinnostavin henkilö. Jäi hirveän ristiriitainen tunne lopussa: jotenkin hän oli pitkään sarjassa hahmo, jonka puolella katsoja on. Sellainen ihana ystävällinen huomaavainen, herkkä henkilö, joka aluksi todellakin hyvässä mielessä "voimaantuu", saa itsekunnioitusta ja -varmuutta, päämäärätietoisuutta ja oppii puolustamaan paremmin itseään. Jotenkin jopa koin itsekin voimaantuvani hänen tarinastaan! 😅

Mutta loppupuolella hänenkin hahmonsa alkaa mennä liian pitkälle ja kosto Adamille on ehkä turhankin hurja. Mietin, että menikö hän osin sekaisinkin keskenmenon jälkeen. Toisaalta se hänen ensimmäinen sijoitusvoittonsa tuntui katsojastakin hienolta: nyt olet rikas Hermine, eikä sinun tarvitse olla enää riippuvainen Adamin tai kavereidensa rahoista!

Mutta sitten jotenkin toivoo, että hän ei olisi lähtenyt koston tielle noin vahvasti. Olisi hän varmasti sillä 1,5 miljoonallaan saanut hyvän, turvallisen elämän ja päässyt irti Adamista. Tai en tiedä, pitikö hänen tosiaan tehdä noin raju katoamistemppu, jotta pääsi täysin pelosta Adamia kohtaan?

Jossain vaiheessa sarjaahan Hermine itse pelkäsi, että käykö hänelle samoin kuin Adamille, ja koen että osin pelko toteutui. Jotekin hänen arvonsa kovenivat jo vastenmielisellä, surullisella tavalla. Jos hän olisi lopettanut "ajoissa", uskon että hän olisi ollut onnellisempi itsekin sarjan lopussa.

Itse jopa spekuloin, että tarkoittiko lopun leikattu pikkusormi sitä, että hän antoi pahalle pikkusormen, joka sitten vei koko käden 😅 en kyllä edes tiedä, onko tuota sanontaa muualla kuin Suomessa

Ja jotenkin se oli tosi hyvin kuvattu (ja näytelty) sarjassa, kuinka pienistä asioista ja vähä vähältä Herminen arvojen koveneminen tapahtui. Itse näen, että ensimmäiset haitalliselle puolelle menevät asiat olivat ensin pienet, sitten yhä suuremmiksi kasvavat epärehellisyydet: aluksi se oli sellaista, että Hermine ei puhunut enää aina täysin totta ja alkoi huijaamaan ja suoranaisesti hyväksikäyttämään toisia ihmisiä - esimerkiksi ystävällistä, empaattista poliisia ja ihanaa terapeuttiaan mm. näyttäen heille kuvia kasvojensa vammoista syyttäen niistä Adamia, joka ei kuitenkaan enää niistä ollut vastuussa.

-25

Hyvän product placementin oli saanut Fiskarsin oksasakset ja isossa osassa oli yhdessä jaksossa! Hyvin toimi. Naps vaan..

Loppui erikoiesti tämä kausi mikä Areenassa on 3?

Jatkoa pukkaa ehkä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, lyhyesti vielä vähän Herminestä: hänestä tosiaan tuli minulle ehkä sarjan kiinnostavin henkilö. Jäi hirveän ristiriitainen tunne lopussa: jotenkin hän oli pitkään sarjassa hahmo, jonka puolella katsoja on. Sellainen ihana ystävällinen huomaavainen, herkkä henkilö, joka aluksi todellakin hyvässä mielessä "voimaantuu", saa itsekunnioitusta ja -varmuutta, päämäärätietoisuutta ja oppii puolustamaan paremmin itseään. Jotenkin jopa koin itsekin voimaantuvani hänen tarinastaan! 😅

Mutta loppupuolella hänenkin hahmonsa alkaa mennä liian pitkälle ja kosto Adamille on ehkä turhankin hurja. Mietin, että menikö hän osin sekaisinkin keskenmenon jälkeen. Toisaalta se hänen ensimmäinen sijoitusvoittonsa tuntui katsojastakin hienolta: nyt olet rikas Hermine, eikä sinun tarvitse olla enää riippuvainen Adamin tai kavereidensa rahoista!

Mutta sitten jotenkin toivoo, että hän ei olisi lähtenyt koston tielle noin vahvasti. Olisi hän varmasti sillä 1,5 miljoonallaan saanut hyvän, turvallisen elämän ja päässyt irti Adamista. Tai en tiedä, pitikö hänen tosiaan tehdä noin raju katoamistemppu, jotta pääsi täysin pelosta Adamia kohtaan?

Jossain vaiheessa sarjaahan Hermine itse pelkäsi, että käykö hänelle samoin kuin Adamille, ja koen että osin pelko toteutui. Jotekin hänen arvonsa kovenivat jo vastenmielisellä, surullisella tavalla. Jos hän olisi lopettanut "ajoissa", uskon että hän olisi ollut onnellisempi itsekin sarjan lopussa.

Itse jopa spekuloin, että tarkoittiko lopun leikattu pikkusormi sitä, että hän antoi pahalle pikkusormen, joka sitten vei koko käden 😅 en kyllä edes tiedä, onko tuota sanontaa muualla kuin Suomessa

Ja jotenkin se oli tosi hyvin kuvattu (ja näytelty) sarjassa, kuinka pienistä asioista ja vähä vähältä Herminen arvojen koveneminen tapahtui. Itse näen, että ensimmäiset haitalliselle puolelle menevät asiat olivat ensin pienet, sitten yhä suuremmiksi kasvavat epärehellisyydet: aluksi se oli sellaista, että Hermine ei puhunut enää aina täysin totta ja alkoi huijaamaan ja suoranaisesti hyväksikäyttämään toisia ihmisiä - esimerkiksi ystävällistä, empaattista poliisia ja ihanaa terapeuttiaan mm. näyttäen heille kuvia kasvojensa vammoista syyttäen niistä Adamia, joka ei kuitenkaan enää niistä ollut vastuussa.

-25

Ja Herminen katoaminen tuntui hänen äitinsä kannalta törkeältä. Mietin tässä jopa, että missasinko jonkin kohdan - eikö hän missään vaiheessa edes kiittänyt äitiään, joka osasi olla inhottava, mutta auttoi kuitenkin häntä tuntuvasti suuressa hädässä ja selvästi myös välitti hänestä kutenkin? Eihän ikinä kaikkea ehdi kertoa, mutta tuosta syntyi kuitenkin vaikutelma, että Hermine ei juuri välittänyt enää äidistään ja ilmaissut kiitostaan avusta hänelle millään tavalla.

Yksi toinen tosi kiinnostava hahmo oli myös Celine, johon ainakin itse suhtauduin osin ymmärtäväisemmin jakson edetessä kuin alussa. William oli omalla tavallaan yksi julmimmista puolisoista, vaikka hänessä oli se katuvakin puoli. Hänen kontrolloimisensa oli jotenkin kylmäävää (halusi Celine luopuvan urastaan ja jäämään kotiin, lisäksi arvosteli todella inhottavasti hänen ulkonäköään osin ikävästi vihjaillen, ostaen botox-hoitoja ja personal trainer -palveluita lahjaksi kaksi lasta synnyttäneelle äidille, ja hänen yhä tylymmäksi menevä kohtelu Celineä kohtaan tuntui jo todella inhottavalta sarjan loppupuolella).

Katsoja ei enää ihmettele Celinen masennusta ja muita mielenterveysongelmia ja jää sarjan loputtua toivomaan hänelle pelkkää hyvää jatkossa ja arvostavamman puolison, jos sellainen hänellä tulee olemaan - hänen heikkouksistaan huolimatta hänenkään tarinansa ei paljastu helpoksi ja pinnallisen ulkokuoren alla on lapsistaan ja ystävistään välittävä ihminen. Jotenkin harmittaa, että Hermine käyttää hänenkin ystävällisyyttään hyväksi mm. unilääkkeiden saamisessa, mutta ei omasta puolestaan korvaa hänelle esimerkiksi mitenkään apua omassa rikastumisessaan (käsitin ainakin, että Hermine sai juuri Celineltä vinkin Beskowista, jota ilman hänen rikastumisensa ei olisi onnistunut).

Ja Hermine ei ikinä ole kiinnostunut Celinen voinnista ja tilanteesta, kun taas Celine tosi ystävällisesti ja empaattisesti juttelee hänelle ja ottaa osaa keskenmenoon jne. Itseäni harmittaa tuo Herminen koveneminen, koska samalla hän oli yksi lempihahmoni sarjassa - joskin juuri tuota hänen muuttumistaan on myös kiinnostava seurata! Mutta olisi pysynyt kuitenkin entisenä ihanana herkkänä itsenään!

Jos Hermine olisi pitänyt moraalistaan kiinni saadessaan myös sitä tervettä itsevarmuutta ja puolensa pitämisen taitoja, häntä olisi jotenkin loppujen lopuksi pitänyt vahvempana hahmona kuin mitä hänestä tuli. Hän antoi sitten liikaakin periksi vihalle ja kostonhimolle. Jäi miettimään juuri sitä, että vahvimpia ihmisiä ovat usein sellaiset, jotka ovat kokeneet kovia ja käyneet läpi monenlaista ja hyvässä mielessä kovettuneetkin (juuri puolensa pitämisessä yms.), mutta eivät ole antaneet silti periksi katkeruudelle ja vihalle ja käyttäytyvät muita ihmisiä kohtaan kauniisti ja arvostavasti.

Vierailija kirjoitti:

Hyvän product placementin oli saanut Fiskarsin oksasakset ja isossa osassa oli yhdessä jaksossa! Hyvin toimi. Naps vaan..

Jep katsoin kans, että Fiskarsin sakset saivat hyvää mainosta, taisivat olla kaupan terävimmät 😆 no, aina valitetaan että suomalaiset eivät osaa markkinoida kunnolla tuotteitaan, nyt norjalaiset vähän avittivat :P

Vierailija kirjoitti:

Loppui erikoiesti tämä kausi mikä Areenassa on 3?

Jatkoa pukkaa ehkä

Ei käsittääkseni ole tulossa jatkoa. Minusta loppu oli kans erikoinen, ellei suorastaan huono. Ei kaiken tarvitse aina päättyä onnellisesti, mutta jotenkin oli vähän liiankin onneton loppu tässä suurimmalle osalle henkilöitä. Ja jotenkin katsoja vain usein toivoo, että saisi loppuun edes jonkin "onnellisen lopun" tarinankaaren. Tai edes niin, että ei jää niin paljon asioita leijumaan ja ikään kuin selvittämättä.

Voihan tuollainen olla tehokeinokin, kun jotain jättää lopussa kesken, mutta näin rajusti yleistäen tykkään katsoa usein vaikka brittisarjoja enemmän kuin tällaisia nordic noir -tyyppisiä, jotka menevät turhankin synkiksi. Usein brittisarjoissa saattaa olla rajua ja raskastakin asiaa, mutta niissä on mukana usein huumoria ja tietty "sensuuri" (harvoin ovat niin mässäileviä kuin vaikka tämä Exit), ja ne kaiken kaikkiaan tuntuvat siinä mielessä paremmalla maulla tehdyiltä.

Huumoria olisin kaivannut tähän Exit:niinkin enemmän. Suomiversiota en ole vielä nähnyt, mutta kiva kuulla jos siinä on kauheuksia tasapainottamassa enemmän kepeyttä ja huumoria.

Jotenkin tuo Exit oli ansiostaan huolimatta minusta turhankin synkkä ja raskas kokonaisuudessaan. Tuli jopa olo, että en tämän tyyppistä enää halua katsoa jatkossa, vaikka koinkin sarjan myös laadukkaana ja ajatuksia herättävänä

Ps. Olen sarjan katsottuani pohtinut, miten vaikka poliisit ja ruumiinavaajat pystyvät henkisesti työhönsä? Entistäkin suurempi arvostus heitä kohtaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, lyhyesti vielä vähän Herminestä: hänestä tosiaan tuli minulle ehkä sarjan kiinnostavin henkilö. Jäi hirveän ristiriitainen tunne lopussa: jotenkin hän oli pitkään sarjassa hahmo, jonka puolella katsoja on. Sellainen ihana ystävällinen huomaavainen, herkkä henkilö, joka aluksi todellakin hyvässä mielessä "voimaantuu", saa itsekunnioitusta ja -varmuutta, päämäärätietoisuutta ja oppii puolustamaan paremmin itseään. Jotenkin jopa koin itsekin voimaantuvani hänen tarinastaan! 😅

Mutta loppupuolella hänenkin hahmonsa alkaa mennä liian pitkälle ja kosto Adamille on ehkä turhankin hurja. Mietin, että menikö hän osin sekaisinkin keskenmenon jälkeen. Toisaalta se hänen ensimmäinen sijoitusvoittonsa tuntui katsojastakin hienolta: nyt olet rikas Hermine, eikä sinun tarvitse olla enää riippuvainen Adamin tai kavereidensa rahoista!

Mutta sitten jotenkin toivoo, että hän ei olisi lähtenyt koston tielle noin vahvasti. Olisi hän varmasti sillä 1,5 miljoonallaan saanut hyvän, turvallisen elämän ja päässyt irti Adamista. Tai en tiedä, pitikö hänen tosiaan tehdä noin raju katoamistemppu, jotta pääsi täysin pelosta Adamia kohtaan?

Jossain vaiheessa sarjaahan Hermine itse pelkäsi, että käykö hänelle samoin kuin Adamille, ja koen että osin pelko toteutui. Jotekin hänen arvonsa kovenivat jo vastenmielisellä, surullisella tavalla. Jos hän olisi lopettanut "ajoissa", uskon että hän olisi ollut onnellisempi itsekin sarjan lopussa.

Itse jopa spekuloin, että tarkoittiko lopun leikattu pikkusormi sitä, että hän antoi pahalle pikkusormen, joka sitten vei koko käden 😅 en kyllä edes tiedä, onko tuota sanontaa muualla kuin Suomessa

Ja jotenkin se oli tosi hyvin kuvattu (ja näytelty) sarjassa, kuinka pienistä asioista ja vähä vähältä Herminen arvojen koveneminen tapahtui. Itse näen, että ensimmäiset haitalliselle puolelle menevät asiat olivat ensin pienet, sitten yhä suuremmiksi kasvavat epärehellisyydet: aluksi se oli sellaista, että Hermine ei puhunut enää aina täysin totta ja alkoi huijaamaan ja suoranaisesti hyväksikäyttämään toisia ihmisiä - esimerkiksi ystävällistä, empaattista poliisia ja ihanaa terapeuttiaan mm. näyttäen heille kuvia kasvojensa vammoista syyttäen niistä Adamia, joka ei kuitenkaan enää niistä ollut vastuussa. -25

Ja aika osoittelevasti Hermine antoi pirulle pikkusormensa leikaamalla sen irti. Samantapaista naispsykologiaa Kauniissa ja rohkeissa, pahis-Sheila leikkasi varpaansa irti lavastaakseen kuolemansa.

Tosielämässä KUKAAN nainen selvässä järjessä ei tekisi tuota, ainakaan ilman puudutusta.

Minusta Herminen hahmo menetti jotain kiinnostavuudestaan ryhtymällä pahisten pahikseksi. Tulee mieleen feministinen kostofantasia käsikirjoittajan päässä, näitähän nykyään paljon tehdään naisille lohduksi...

3. kausi oli ehkä hieman epäuskottava. Williamin ja Herminen juonikuviot olivat aika kaukaa haettuja.

Se poliisi taisi olla trans?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, lyhyesti vielä vähän Herminestä: hänestä tosiaan tuli minulle ehkä sarjan kiinnostavin henkilö. Jäi hirveän ristiriitainen tunne lopussa: jotenkin hän oli pitkään sarjassa hahmo, jonka puolella katsoja on. Sellainen ihana ystävällinen huomaavainen, herkkä henkilö, joka aluksi todellakin hyvässä mielessä "voimaantuu", saa itsekunnioitusta ja -varmuutta, päämäärätietoisuutta ja oppii puolustamaan paremmin itseään. Jotenkin jopa koin itsekin voimaantuvani hänen tarinastaan! 😅

Mutta loppupuolella hänenkin hahmonsa alkaa mennä liian pitkälle ja kosto Adamille on ehkä turhankin hurja. Mietin, että menikö hän osin sekaisinkin keskenmenon jälkeen. Toisaalta se hänen ensimmäinen sijoitusvoittonsa tuntui katsojastakin hienolta: nyt olet rikas Hermine, eikä sinun tarvitse olla enää riippuvainen Adamin tai kavereidensa rahoista!

Mutta sitten jotenkin toivoo, että hän ei olisi lähtenyt koston tielle noin vahvasti. Olisi hän varmasti sillä 1,5 miljoonallaan saanut hyvän, turvallisen elämän ja päässyt irti Adamista. Tai en tiedä, pitikö hänen tosiaan tehdä noin raju katoamistemppu, jotta pääsi täysin pelosta Adamia kohtaan?

Jossain vaiheessa sarjaahan Hermine itse pelkäsi, että käykö hänelle samoin kuin Adamille, ja koen että osin pelko toteutui. Jotekin hänen arvonsa kovenivat jo vastenmielisellä, surullisella tavalla. Jos hän olisi lopettanut "ajoissa", uskon että hän olisi ollut onnellisempi itsekin sarjan lopussa.

Itse jopa spekuloin, että tarkoittiko lopun leikattu pikkusormi sitä, että hän antoi pahalle pikkusormen, joka sitten vei koko käden 😅 en kyllä edes tiedä, onko tuota sanontaa muualla kuin Suomessa

Ja jotenkin se oli tosi hyvin kuvattu (ja näytelty) sarjassa, kuinka pienistä asioista ja vähä vähältä Herminen arvojen koveneminen tapahtui. Itse näen, että ensimmäiset haitalliselle puolelle menevät asiat olivat ensin pienet, sitten yhä suuremmiksi kasvavat epärehellisyydet: aluksi se oli sellaista, että Hermine ei puhunut enää aina täysin totta ja alkoi huijaamaan ja suoranaisesti hyväksikäyttämään toisia ihmisiä - esimerkiksi ystävällistä, empaattista poliisia ja ihanaa terapeuttiaan mm. näyttäen heille kuvia kasvojensa vammoista syyttäen niistä Adamia, joka ei kuitenkaan enää niistä ollut vastuussa. -25

Ja aika osoittelevasti Hermine antoi pirulle pikkusormensa leikaamalla sen irti. Samantapaista naispsykologiaa Kauniissa ja rohkeissa, pahis-Sheila leikkasi varpaansa irti lavastaakseen kuolemansa.

Tosielämässä KUKAAN nainen selvässä järjessä ei tekisi tuota, ainakaan ilman puudutusta.

Minusta Herminen hahmo menetti jotain kiinnostavuudestaan ryhtymällä pahisten pahikseksi. Tulee mieleen feministinen kostofantasia käsikirjoittajan päässä, näitähän nykyään paljon tehdään naisille lohduksi...

Jep, samaa mieltä. Häntä oli kiinnostavampi seurata, kun näki sen kuinka hän sai kerättyä itsevarmuutta, oppi seisomaan omilla jaloillaan ja järjestämään elämäänsä. Mutta lopussa hän oli jo kuin överi-paha, että sitä aikaisempaa Hermineä ei ollut hänessä ikään kuin enää ollenkaan, ja se hahmon syvyys ja monipuolisuus katosi sen överiyiden myötä

Minulle oli pettymys tämä kolmas kausi. Kaksi kautta katsoin, kun jokin niiden miesten psykologiassa alkoi kiinnostaa.

Mutta sitten, kun mitään ei tapahdu! Samat maksulliset naiset ja kokaiini ja dokaus. Olen aina luullut, että useita miehiä kiinnostaa naisten metsästäminen, vietteleminen jne. Tämä jännityselementti puuttuu maksullisesta seksistä. Luulisi käyvän ajan oloon tylsäksi.

Ok, yksi menetti isänsä kun tukehdutti tämän kuolinvuoteella, toinen sokeutuu. Mutta nämä problematiikat haudattiin jotenkin kaiken sälän alle.

Mikä näitä miehiä oikein vaivasi? Miksi he olivat niin kyvyttömiä solmimaan vuorovaikutuksellisia ihmissuhteita? Jopa heidän oma ystävyytensä osoittautui hyvin pinnalliseksi, kun sokeutuva tajusi joutuvansa myös ystäväpiiristään ulos.

Sekin outo juttu, miksei muka voisi sokeanakin dokata muiden seurassa edelleen ja vetää koksua? Palkkaisi assistentin auttamaan viivan vetämisessä ja naisen sisään työntymisessä, jos ei käsikopelolla onnistu..Ja olihan sillä se itäeurooppalainen assistentti, jonka se jotenkin motivoimattomasti torjui, vaikka oli aiemmin auttanut.

Lisäksi minua huvitti lähikuvat muka rapujen syömästä Williamin päästä, jota tämä toinen mies sitten vielä nuiji. Jotenkin lapsellista kauhukuvastoa, halutaan nuoria katsojia, mutta vanhalle kaiken nähneelle tulee mieleen, että muovia se vaan on. Tunne pitäisi kehittää muilla keinoilla.

Ja sinänsä epäuskottavaa, että tästä yhdestä miehestä, joka asui sen espanjalaisen näköisen naisen kanssa luksushuvilassa, tuli kaikkein väkivaltaisin paloittelusurmaaja, vaikka hän tuntui löytäneen eniten heistä omaa inhimillisyyttään sen lämpimän naisen kanssa. Jotenkin epäuskottava juonen käänne.

Vierailija kirjoitti:

3. kausi oli ehkä hieman epäuskottava. Williamin ja Herminen juonikuviot olivat aika kaukaa haettuja.

Täysin epäuskottava.

Kaikki miehet taisivat olla myös narsisteja, psykopaatteja, sosiopaatteja jne. vailla minkäänlaista tunnelämää. Ulkoisella viehätysvoimalla ja älykkyydellä ajaneet itsensä asemaan ja käyttävät muita hyväksi.