Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kävelyssä vikana, jos meinaa liukastua hiekotettuun alamäkeen?
06.04.2023 |
Eli asfalttitie, josta on jää sulanut pois, mutta asfaltin päälle jäänyt kerros hiekotushiekkaa. Ja kun tätä kävelee alamäkeen, niin meinaa liukastua ja kastua. Se hiekotushiekka ikäänkuin yhtäkkiä pyörii kengän alla niin että tapahtuu banaaninkuoretakuankassa, kengän alla ei ole mitään pitoa ja lentää pyllylleen maahan.
Mikä on tällöin kävelytavassa tai kengissä vikana? Mikä tuo aiheuttaa? Onko syy siinä, että on kanta-astuja? Vai liian pitkät askeleet? Vai vääränlaiset kengät? Vai mikä? Kun itselleni ja lapsilleni meinaa käydä noin monesti ja on käynytkin, mutta toisaalta näen, että moni ei joudu varomaan noita mäkiä yhtään, koska ei meinaa ollenkaan liukastua.
Kommentit (30)
Väitän jos sinulla olisi vanhanaikaiset kumisaappaat joissa syvät harkot pohjissa, et kaatuilisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liian kömpelöt kengät. Onko teillä vielä talvikengät käytössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasamaan tallaaja täältä merenpohjaseudulta arvelee tosiaan syyksi tiettyä päämäärätietoista luonteenlaatua ja pontevaa kanta-astuntaa. Ottakaa päämääräksi pystyssä pysyminen, ja opetelkaa mukauttamaan toimintaa olosuhteisiin. Hevosharrastus esim. voisi olla hyvä, siinä joutuu kuuntelemaan olosuhteita tai sitten mennään. Tosin siinä voi kaataa hevosenkin, eli ehkei sittenkään... Tuttu kertoi, että aina kevään ensimmäisissä estekisoissa tuli kumoonratsastuksia, kun ei ollut kontrollia talven jäljiltä. Seuraaviin tultiin sitten hiukan maltillisemmin.
Olen tosiaan päämäärätietoinen nopeasti pitkillä askelilla kävelijä, samoin lapseni. Ehkä siinä syy?
Ap
Näin väittäisin. Upea ominaisuus, mutta sitä on opittava hiukan säätelemäänkin tai se kostautuu silloin tällöin.
Tähän ikävuoteen (50) en ole pelännyt talvella jäätiköllä tms kaatumista ja liikkumista ulkona. Mutta kaksi kuukautta sitten se pahin tapahtui. Kaaduin jäätiköllä ja satutin pahasti selän ja pään.
Näistä vammoista olen vieläkin toipumassa. Selän suhteen on annettu pitkä parantumisennuste.
Kannattaa kävellä varovasti ja ennakoida tilanteita. Se ei ole liioiteltua ylivarovaisuutta vaan itsesuojeluvaistoa.
Vierailija kirjoitti:
Tähän ikävuoteen (50) en ole pelännyt talvella jäätiköllä tms kaatumista ja liikkumista ulkona. Mutta kaksi kuukautta sitten se pahin tapahtui. Kaaduin jäätiköllä ja satutin pahasti selän ja pään.
Näistä vammoista olen vieläkin toipumassa. Selän suhteen on annettu pitkä parantumisennuste.
Kannattaa kävellä varovasti ja ennakoida tilanteita. Se ei ole liioiteltua ylivarovaisuutta vaan itsesuojeluvaistoa.
Onpa kurja juttu :( . Tapahtuiko tuo Itävallassa vai Sveitsissä vai missä? Saitko hyvää hoitoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos se sepeli lähtee luisuun niin lähtee. Lyhyillä askelilla ja lyhyellä maakontaktilla askelta kohden voi jonkin verran vaikuttaa kaatumisriskiin.
Sepeli lähtee luisuun joo. Mutta onko kävelytyylissä joku vika, jos ei saa estettyä kaatumista vaan flip vain lentää kumoon ennen kuin tajuaakaan. Olen miettinyt siis onko tämä kanta-astujien ongelma tai onko kyse vaikka siitä, että kengänpohja on liian jäykkä tms.
ApKaatumisen estää liukastuessa nopea painosiirto toiselle jalalle. Hyvä tasapaino ja nopeat refleksit ovat tässä kaiken a ja o.
Voikohan tasapainoa ja refleksejä sitten jotenkin harjaannuttaa?
Kyselee kömpelö ap kömpelöine lapsineen
Hyvä kysymys, ja todellakin voi! Jokseenkin mikä tahansa urheilulaji kehittää kehon hallintaa. Omia kokemuksia enimmäkseen kamppailulajeista, joissa kaikissa hiotaan juuri refleksejä ja tasapainoa. En edes muista milloin olisin viimeksi kaatunut, ilman jonkun körilään apua.
Joogaa suosittelisin erityisesti, ellei mätkintä innosta.
Tuollainen hiekoitussora tai vähän pyöristynyt sepeli on kuin kuulalaakerit tuossa asfaltin pinnassa. Ne voi aiheuttaa ongelmia jalankulkijoille, mutta pyöräilijöille ne voi olla oikeasti tosi vaarallisia tilanteita, kun se pyörä vaan lähtee alta.
Itse valitsen sen, että en edes kävele tuollaisella pinnalla, vaan siirryn siihen tien/jalkakäytävän multaiseen/kuraiseen reunaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liukkaalla pitää alamäessä nojata eteenpäin. Mitä jyrkempi mäki, sitä enemmän etukenoa. Kävellessä liukastuminen tapahtuu tavallisesti taaksepäin, mutta eteenpäin nojaaminen siirtää painopisteen etupuolelle, ja silloin jos pito pettää, ei kaadu vaan korkeintaan liukuu alas kuin suksilla.
Sellaiseen maahan ei voi luottaa, jossa hiekka pyörii kenkien alla tai pois, alla liukasta. Sivukautta tai ei mene.
Olen tosiaan päämäärätietoinen nopeasti pitkillä askelilla kävelijä, samoin lapseni. Ehkä siinä syy?
Ap