Äitini mielestä oli tyhmää hankkia uusperheeseemme lapsi

Sinulla taas on oikeus jättää se ihan omaan arvoonsa.

"halusin antaa hänellekin mahdollisuuden kokea biologinen isyys", " Jos miehelläni olisi lapsia ennestään, emme varmastikaan olisi halunneet yhteistä."



Tietenkin uudessa suhteessa voidaan lisääntyä ja kaikki voi mennä hyvin, entisten ja uusien lasten ja sukulaisten ja kumppaiden suhteen. Melkoisen kypsiä aikuisia vain tarvitaan useammassa suunnassa.



Perustelusi vain ihmetyttävät. Olet antanut mahdollisuuden kokea biologisen isyyden?? Melkoinen pyyteetön hyvänteko. Itse olet kuitenkin äiti sille lapselle lopun elämäsi, jotenkin tuntuu, että muutakin motivaatiota pitäisi olla lapsen tekemiseen. Mutta toivottavasti pärjäätte kuviossanne.

sitä että sinä et halunnut aidosti lasta lapsen itsensä takia vaan siksi että miehellä vaan kuuluu olla oma biologinen lapsi.

kunhan tosiaan myös itse todellakin haluat lapsen. Ei vain sen takia että miehesi saisi kokea "biologisen isyyden". Toki se voi osasyynä olla, mutta toivon mukaan muitakin syitä löytyy..



Äitisi saa tietysti sanoa mielipiteensä, mutta päätös on tottakai teillä. Eiköhän seuraava mahdollinen lapsenlapsi ole kuitenkin rakas, sitten kun on olemassa?



Isommille sisaruksille voi uusi tulokas olla hyvinkin rakas. Sivusta olen seurannut kun siskoni isommat lapset saivat "uusiosisaruksen", ja vauva on rakas ja tärkeä heille. Kyseessä oli myös hieman isommat lapset jo (kuten teillä) eli ymmärtävät jo asioita enemmän..



Sanon että onnea matkaan, kunhan päätös tulee sydämestä, ja itsekin oikeasti haluat! :)

Minulla on ennestään kaksi lasta. Kolme lasta on sellainen määrä minkä uskon jaksavani hyvin hoitaa ja kasvattaa, joten ei tosiaankaan ollut mitään sitä vastaan, että mies halusi lapsen. Minusta on täysin luonnollista haluta biologinen lapsi, jollei sellaista vielä ole.



Mutta jos miehellä olisi ennestään ollut lapsia niin heidätkin olisi pitänyt laskea perhekokoon ja silloin tuo kolme olisi jo tullut täyteen ilman yhteistäkin. Ymmärrättekö?



ap

Minulla on ennestään kaksi lasta. Kolme lasta on sellainen määrä minkä uskon jaksavani hyvin hoitaa ja kasvattaa, joten ei tosiaankaan ollut mitään sitä vastaan, että mies halusi lapsen. Minusta on täysin luonnollista haluta biologinen lapsi, jollei sellaista vielä ole.

Mutta jos miehellä olisi ennestään ollut lapsia niin heidätkin olisi pitänyt laskea perhekokoon ja silloin tuo kolme olisi jo tullut täyteen ilman yhteistäkin. Ymmärrättekö?

ap

biologinen lastentekoikä käymässä vähiin?



Itse - uusperheellinen minäkin - olen kyllä sitä mieltä, että uudelle perhekuviolle on annettava aikaa. Ja etenkin lapsille aikaa sopeutua. Liian monet isot (ja mikä lapselle voisi olla suurempi ja elämää mullistavampi muutos, kuin perhesuhteisiin liittyvät muutokset) ja äkkinäiset elämänmuutokset tosiaan ovat lapselle haitaksi. Jos erosta (lasten bioisän kanssa) ei ole kauaa, eikä uuden miehen astumisesta elämäänne, olisin ITSE sinuna ollut samaa mieltä kuin äitisi. Annetaan ajan kulua, isäpuolen integroitua kunnolla perheeseen, lasten sopeutua uuteen vanhempaan. Sitten kun perhearkea on eletty jo useampi vuosi, ja kaikki ne rosoisuudet hiottu, joita välttämättä uusperheen dynamiikkaa ja arkea rakentaessa tulee vastaan, voisin harkita perheen kasvattamista uudella jäsenellä.



Itse olen ollut viisi vuotta yhdessä nykyisen mieheni kanssa, niistä reilu kolme saman katon alla. Minulla on nyt 8-vuotias poika, joka siis oli 3-vuotias isäpuolen tullessa kuvioihin. Olemme halunneet antaa aikaa lapsen ja isäpuolen suhteen kehittymiselle, sille, että meistä (jo olemassaolevan lapsen kanssa) tulee perhe, ei vain pariskunta. Nyt olemme alkaneet suunnitella yhteistä biologista lasta. En olisi voinut kuvitellakaan sitä ensimmäisen parin vuoden aikana.



Tavallaan siis ymmärrän äitisi mielipidettä. Kuitenkin asia on TEIDÄN välinen. Hänellä ei pitäisi olla oikeutta laukoa ääneen, ja päin näköä, tällaisia mielipiteitään toisten perhe-elämästä.

Vielä kummallisempi syy.

jos miehellä olisi ollut biologinen lapsi, ette olisi halunneet lasta. Siispä biologisen lapsen puute oli kuitenkin ainoa syy haluta lapsi?



Ei tää nyt oikein mennyt mulle jakeluun.

jos olisi ollut enemmän lapsia ennestään.

jos miehellä olisi ollut biologinen lapsi, ette olisi halunneet lasta. Siispä biologisen lapsen puute oli kuitenkin ainoa syy haluta lapsi?

Ei tää nyt oikein mennyt mulle jakeluun.

Lapsille saattaa olla kyllä kovakin pala sitten kun asia konkretisoituu. Ymmärrän kyllä täysin äitiäsi, ja hänellä on myös oikeus mielipiteisiinsä.

jos olisi ollut yksi ylimääräinen lapsi ennestään?

jos olisi ollut enemmän lapsia ennestään.

jos miehellä olisi ollut biologinen lapsi, ette olisi halunneet lasta. Siispä biologisen lapsen puute oli kuitenkin ainoa syy haluta lapsi?

Ei tää nyt oikein mennyt mulle jakeluun.

molemmilla on niitä ennestään. Johan se on raha- ja tilakysymyskin.

jos miehellä olisi ollut biologinen lapsi, ette olisi halunneet lasta. Siispä biologisen lapsen puute oli kuitenkin ainoa syy haluta lapsi?

Ei tää nyt oikein mennyt mulle jakeluun.

Minä ainakin ymmärrän hyvin siskoani, joka halusi miehensä lasten lisäksi myös kokea äitiyden oman lapsen kanssa. Mies ei välttämättä olisi halunnut enää lisää lapsia, mutta koska asia oli siskolleni tärkeä, suostui vielä yhteen. Miehen lapset eivät ole jääneet mitenkään vähemmälle ja uusi sisarus on valtavan toivottu ja rakastettu. Pienin sisarista on oikeastaan hyvin onnellisessa asemassa kun on saanut syntyä "valmiiseen" perheeseen, jossa häntä rakastetaan ja hoivataan. Murrosikäinen poikakin on aivan sulaa vahaa pienen siskonsa edessä :)

Miehen lapsia rajkastetaan ja heistä pidetään huolta ihan samalla tavalla kuin ennen yhteistä lasta. Sisikoni pitää lapsista paljon, vaikka onkin nyt äitiyden myltä sanonut, että tunne on erilainen oman lapsen kanssa.

Uusperheessa on monenlaisia jännitteitä jo ihan exien takia. On varmaan hvyä aina miettiä tilanne tarkkaan, koska aika on kypsä uudelle lapselle. Siinä olen samaa mieltä kuin edellinen, että liika kiirehtiminen voi olla pahasta.

Mutta jos lapsen tekee siitä syystä, että toinen saa kokea biologisen vanhemmuuden, niin en näe sitä mitenkään tuomittavana.

Tietenkin naisella on "oikeus" biologiseen lapseen, siinä määrin kuin kellään sellaista oikeutta on, mutta jos kumppani ei lapsia tahdo hänellä on oltava veto-oikeus, jotta lapsi voisi syntyä molemmille vanhemmilleen tervetulleena, ei vain pakkopullana ja myönnytyksenä parisuhteen säilyttämiseksi.

Jos asia olisi ollut toisin päin, niin olisiko naisella ollut oikeus omaan biologiseen lapseen?

lapsentekoon kuten monille miehille käy, kun vaimo haluaa vielä yhden ettei tarvis mennä töihin.

Mutta jos lapsen tekee siitä syystä, että toinen saa kokea biologisen vanhemmuuden, niin en näe sitä mitenkään tuomittavana.

sisareni miestä ei pakotettu lapsentekoon. Toki tiesi sisareni kanssa yhteen mennessään, tämän mielipiteen. Valinta oli kuitenkin miehen oma. Hän halusi lapsen siskoni kanssa.



Ap myös sanoo HALUNNEENSA tarjota miehelleen biologisen isyyden.



Vastentahtoisesti ei tietystikään ketään saa isäksi tai äidiksi pakottaa! Sehän on itsestään selvää!

ei kuulosta vauvakuumeiselta. Ihminen, joka haluaa lapsen aidosti omista syistään, mutta luopuu ajatuksesta käytännön syistä kuten että lapsia on jo niin paljon ennestään ei sano että emme varmasti haluaisi vaan esim. haluaisin vielä yhden mutta ei taida kannattaa koska esteenä on...

Tarkoittaen nimenomaan että nyt kun tilanne on mikä on, me (mieheni ja minä molemmat) oikeasti haluamme.



Mutta isovanhemmillehan tämä ap:n asia ei mitenkään kuulu.

.

ei kuulosta vauvakuumeiselta. Ihminen, joka haluaa lapsen aidosti omista syistään, mutta luopuu ajatuksesta käytännön syistä kuten että lapsia on jo niin paljon ennestään ei sano että emme varmasti haluaisi vaan esim. haluaisin vielä yhden mutta ei taida kannattaa koska esteenä on...