Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko teillä kaveria tai tuttavaa, joka ei osaa päivitellä asioita, vaan alkaa neuvomaan ja tarjoaa ratkaisua?
05.04.2023 |
Minulla on tällainen kaveri ja alkaa olla todella rasittavaa. Päätin että tästälähtien en kerro rehellisiä kuulumisiani enää, vaan aina kaikki menee hyvin ja on ollut mukavaa eikä yhtään stressiä. Nykyisin tuntuu että mitä tahansa sanonkin, harmittelen tai olen ärsyyntynyt niin tämä alkaa esittää neuvoja. Yleensä minulle siis kuuluu pääosin ihan hyvää, lisäksi kerron myös sen hetkisen tunnetilan eli yhtenä päivänä sanoin miten ärsyttää tämä jatkuva talvi ja tuntuu että elämä menee hukkaan kun puolet vuodesta on vaan kesän odottamista. Ehdotti tosissaan muuttoa etelä-eurooppaan. Sitten joku kerta kerroin miten on paljon opiskeluhommia ollut ja paljon vapaa-aikaa mennyt niihin, (opiskelen työn ohella), niin hän muistutti ettei kannata jatkuvasti opiskella vaan tehdä välillä muutakin ja niin olen siis tehnytkin, ei ole ollut millääntapaa rasittavaa tuo opiskelu enkä aio tehdä siitä itselleni pakkomiellettä.
No joka tapauksessa minulle tulee olo että kaveri pitää minua ihan tyhmänä ja aivottomana kun toistelee minulle itsestäänselviä asioita. Ei koskaan osaa päivitellä tai "elää myötä" minun ajatuksia :D
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies: Mites päivä meni?
Minä: Melkoisen kiireinen. Päätä särkee. :(
Mies: Ota Buranaa.Siis ei "onpa harmi, toivottavasti menee pian ohi" tai "kurjaa, ootko jo ottanut buranaa" tai "voi harmi, haenko sulle buranaa" vaan pelkkä "ota buranaa".
Siis wait a minute! Luuleeko oikeasti, että odotin koko päivän, että pääsen esittämään jotain arvoituksia, joita pääsee nyt nohevana ratkomaan?
Tällaista meillä.
Loistava esimerkki. Luulen, että ap tarkoitti juuri tällaista, ennenkuin asia väännettiin raiteiltaan.
Jos kuvittelisin itseni tuohon esimerkkiin päänsärkyiseksi, niin kaipaisin Buranaa. En vilpittömästi ymmärrä mitä kukaan aikuinen saa "onpa harmi, kurjaa, voi harmi"- kuorrutuksesta. Päätä särkee yhtä paljon harmittelulla ja ilman harmittelua.
Pikkulapsien lohduttamisen pikkuasioista ymmärrän, mutta nyt ilmeisesti kuitenkin puhutaan aikuisten ihmisten kommunikaatiosta. Ketää ei ole kuollut. Päivä oli hektinen. Tilanne on normaali.
Oikeastiko et itse tajua ottaa sitä buranaa? Yllätyt joka kerta, että aah, olipa fiksu mies kun osasi ehdottaa buranaa päänsärkyyn? Itselleni "ota buranaa" on no shit Sherlock-tason "vesi on märkää" -toteamus. Mä olen ottanut sen Buranan jo!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä tuokin juttu on, ettei muka saisi valittaa asioista joille ei voi mitään? Nimenomaan niistähän juuri pitääkin valittaa. t. samanlainen päivittelijä kuin AP :D
Mutta kyllähän esim. rahatilanteelle, ylipainolle ja työpaikalle voi. Ja jos häiritsee kun kuu mollottaa taivaalla, niin voi nyt sitäkin ärsytystä jollakin konstilla helpottaa.
Entä jos joku on kuollut.
Ratkaisukeskeinen tokaisee tietenkin, että mene sururyhmään.
Mutta mitä siellä tehdään? Meneekö sureva sururyhmään kuuntelemaan ratkaisuja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies: Mites päivä meni?
Minä: Melkoisen kiireinen. Päätä särkee. :(
Mies: Ota Buranaa.Siis ei "onpa harmi, toivottavasti menee pian ohi" tai "kurjaa, ootko jo ottanut buranaa" tai "voi harmi, haenko sulle buranaa" vaan pelkkä "ota buranaa".
Siis wait a minute! Luuleeko oikeasti, että odotin koko päivän, että pääsen esittämään jotain arvoituksia, joita pääsee nyt nohevana ratkomaan?
Tällaista meillä.
Loistava esimerkki. Luulen, että ap tarkoitti juuri tällaista, ennenkuin asia väännettiin raiteiltaan.
Jos kuvittelisin itseni tuohon esimerkkiin päänsärkyiseksi, niin kaipaisin Buranaa. En vilpittömästi ymmärrä mitä kukaan aikuinen saa "onpa harmi, kurjaa, voi harmi"- kuorrutuksesta. Päätä särkee yhtä paljon harmittelulla ja ilman harmittelua.
Pikkulapsien lohduttamisen pikkuasioista ymmärrän, mutta nyt ilmeisesti kuitenkin puhutaan aikuisten ihmisten kommunikaatiosta. Ketää ei ole kuollut. Päivä oli hektinen. Tilanne on normaali.
Oikeastiko et itse tajua ottaa sitä buranaa? Yllätyt joka kerta, että aah, olipa fiksu mies kun osasi ehdottaa buranaa päänsärkyyn? Itselleni "ota buranaa" on no shit Sherlock-tason "vesi on märkää" -toteamus. Mä olen ottanut sen Buranan jo!
Sitten sanot, että otit jo eikä tunnu auttavan. Vastapuoli pohtii sitten, mitä muita keinoja on joskus itse käyttänyt tai lukenut vaikka lehdestä. Pystytkö olemaan vai pitääkö lähteä kotiin? Mene sohvalle hetkeksi ja laita silmät kiinni. Minulla on suklaapatukka, helpottaisiko se? Niin ja oletko muistanut juoda?
Itsekään en voi sietää neuvojia jotka tunkevat toisen elämään jos heille antaa pikkusormen (neutraalit kuulumisten/ tunteiden kertomiset). Mulla on yksi kaveri joka aina utelisi tai neuvoisi työasioista kun ollaan samalla alalla. Ei voi töistä hänelle siis puhua. Hän on holhoava ja tunkeileva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset nyt vaan ovat ratkaisukeskeisiä, eivätkä jää paikoilleen parkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei jumalauta 😳 Haluaako joku ihan _oikeasti_ että asioitaan päivitellään ja vetvotaan ihan vain ajanhukaksi, mutta missään tapauksessa ei saa ehdottaa ratkaisua? Mitä helvettiä nyt taas!
tässä sen taas näkee miten erilaisia persoonia on. He, jotka ehdottavat ratkaisuja, ovat ratkaisukeskeisiä ja panostavat henkilökohtaiseen kehitykseen: jos on ongelma, se on ratkaistava ja sille löytyy ratkaisu. Usein se on itsensä kehittämistä. Kun kehittää itseään, tulee koko ajan paremmaksi (siis paremmin toimivaksi, tehokkaammaksi jne. Elämänlaatu paranee). Toiset ovat päivittelijöitä. Mitä he siitä saavat, on täysi mysteeri ratkaisukeskeisille ihmisille. He ovat ratkaisukeskisten ihmisten näkökulmasta jämähtäneet ongelmista kärsimiseen.
Toiset tykkää kärsiä. Eikä edes halua ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höh. Mä olen pitänyt itseäni lievästi autistisena (varmaan olenkin), nyt kyllä ihmettelen tätä keskustelua.
Ajatelkaa terapiaa. Se AUTTAA ihmisiä. Vaikka terapeutti mielessään vain laskisi kirstuun kilahtelevia kolikoita.
Murheiden jakaminen ystävän kanssa auttaa selkiyttämään omia ajatuksia.
No, milloin pitää kertoa ratkaisu ? Silloin kun sitä pyydetään/toivotaan.
Ei tämä ole sama asia. Ystävä ei ole terapeutti ja ystävän kanssa on ihan odotettavaa että keskustelu on vuorovaikutteista ja toinen ei vain pidä monologia, se olisi mielestäni jopa epäkohteliasta. Terapiassa tarkoituksena on että asiakas purkaa ajatuksiaan melko vapaastikin ja terapeutti nimenomaan ei ole tuputtamassa omia näkemyksiään ja ratkaisujaan joka käänteessä, koska asiakkaan tulisi itse löytää ahaa-elämyksiä ja ratkaisuja terapeutin ohjauksella ja tuella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipaisin mieheltäni äärettömästi kuulluksi tulemista.
Saan ratkaisuja.
Me ollaan miehen kanssa molemmat ratkaisijoita, meillä on todella antoisia keskusteluja :) Teini on nyt tullut näihin nukaan heittällä hankalia koulutehtäviä keskustelunpohjaksi esim ruokajutusteluksi.
Miten te keskustelette tunteista?
Myönnän että olen tällainen ärsyttävä ratkaisukeskeinen tyyppi. Mulle on välillä vaikea tajuta, että se toistuva valitus samasta aiheesta on vaan toisen tapa täyttää hiljaisuutta ja siihen ei oikeasti tarvita minulta näkemystä tai ehdotusta, miten itse lähtisin ratkaisemaan tilannetta. En provosoidu neuvomaan sään päivittelystä tai tavallisesta kahvipöytäkeskustelusta työpaikalla, mutta jos kaveri selkeästi tuntuu ottavan samoja asioita esille niin koen tarvetta antaa neuvoa, varsinkin jos ongelmaan on ihan oikea ratkaisu saatavilla. Esimerikisi nämä "päätä särkee" -> "olethan juonut ja ottanut särkylääkkeen" tyyppiset keskustelut tunnustan, koska en vaan siinä tilanteessa tajua että joku haluaa kertoa minulle ongelmastaan ja toivoo minulta empatiaa eikä neuvoa. Mulla meni pitkälle aikuisuuteen ennen kuin tajusin, että jotkut valittaa vaan valittamisen vuoksi ilman aikomusta oikeasti lähteä ratkaisemaan asioita vaikka tietävät, miten tilanne ratkeaisi. Itse pidän tuota rasittavana myötätunnon lypsämisenä asiaan, josta ei tarvitsisi kärsiä. Sitten taas on näitä ongelmia, mille kukaan meistä ei voi suoraan tehdä mitään (lämpötilat, hintojen nousu, sota ym.) ja näistä voin toki keskustella, mutta siinäkin menee joku raja kuinka paljon samasta asiasta jaksan kuunnella valitusta ja päivittelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kaipaisin mieheltäni äärettömästi kuulluksi tulemista.
Saan ratkaisuja.
Me ollaan miehen kanssa molemmat ratkaisijoita, meillä on todella antoisia keskusteluja :) Teini on nyt tullut näihin nukaan heittällä hankalia koulutehtäviä keskustelunpohjaksi esim ruokajutusteluksi.
Miten te keskustelette tunteista?
Miksi niistä pitäisi keskustella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Mä olen pitänyt itseäni lievästi autistisena (varmaan olenkin), nyt kyllä ihmettelen tätä keskustelua.
Ajatelkaa terapiaa. Se AUTTAA ihmisiä. Vaikka terapeutti mielessään vain laskisi kirstuun kilahtelevia kolikoita.
Murheiden jakaminen ystävän kanssa auttaa selkiyttämään omia ajatuksia.
No, milloin pitää kertoa ratkaisu ? Silloin kun sitä pyydetään/toivotaan.
Tämä on viisain vastaus tässä ketjussa. Pisteet sulle.
Heetkinen, en ole koskaan ollut terapiassa, mutta kai siellä kokenut terapeutti antaa työkaluja ja ratkaisuehdotuksia millä asiakas pääsee eteenpäin?
Siis sen sijaan, että istuu naama kiinni hymistelemässä, kun asiakas dumppaa pahan olon niskaansa.
Joo, mutta ei se sano niitä tyyliin "tee näin", vaan asiakkaan kanssa yhdessä pyritään löytämään ratkaisu. Tutkimuksien mukaan empaattinen kuuntelu on vaikuttavin asia terapiassa, mikä ei tosin tarkoita hiljaa hymistelyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herra varjele teidän kans! AP sanoi nimen omaan että ei valita joka päivä vaan heittää smal talkkia eli päivittelee ohi mennen mutta ei aina! Se on normaalia jutustelua eikä turhan tärkeää ratkaisun etsimistä ja pätemistä kaipaavaa paskaa. Kevyttä heittoa vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukahan tuossa on outo "keskustelija". Eli sun mielestä hyvää keskustelua on, että toinen puhuu ja toinen vaan hokee väliin "joopa joo", "no jopas", "niinpä" yms?
No minulle riittäisi toiselta vastaukseksi tuohon sääasiaan vaikka että "no onneksi ei montaa viikkoa en niin kevät taas koittaa" tai sitten että "minusta taas talvi on ihanaa aikaa ja pidän talvilajeista", johon voisin itse vastata että "oppisimpa minäkin pitämään talvesta, pitääkin ensi talvena kokeilla vaikka hiihtoa monen vuoden tauon jälkeen". Ap
Anna kaverillesi vastedes käsikirjoitus, josta hän voi repliikkinsä lukea.
Itse pidän kaverisi kaltaisesta ratkaisunetsijästä; hänen kommenteista voi viritellä lisää keskusteluja, esim. tuosta ulkomaillemuuttamisen mahdollisuudesta/mahdottomuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Herra varjele teidän kans! AP sanoi nimen omaan että ei valita joka päivä vaan heittää smal talkkia eli päivittelee ohi mennen mutta ei aina! Se on normaalia jutustelua eikä turhan tärkeää ratkaisun etsimistä ja pätemistä kaipaavaa paskaa. Kevyttä heittoa vaan.
Tuossa on AP:n puoli kolikosta, kiinnostaisi tietää onko hänen ystävillään sama näkemys "ohimennen" päivittelystä, vai vaikuttaako tilanne heistä siltä että ohimennen heitetään kevyttä päivittelyä niin paljon, että AP alkaa vaikuttamaan valittajalta. Moni ei oikeasti tajua, miten paljon he saattavat puhua negatiiviseen sävyyn tai päivitellä asioita, sille tulee sokeaksi eikä siinä mitään, koska kaikille meille käy niin. Myös me ongelmienratkojat olemme välillä sokeita sille, että olemme heti neuvomassa.
Ap:n kaltaiset ihmiset eivät osaa käsitellä negatiivisia tunteitaan muutoin kuin siirtämällä ne itsekkäästi toiselle. Tämä on heidän käsitys ystävyydestä ja murheiden ja tunteiden jakamisesta ystävien kesken. Ratkaisukeskeisenä ja hyviä keskusteluja rakastavana ihmisenä en halua olla pelkkä yleisö ja likasanko toisen narsistiselle itsestään puhumiselle ja huomionhakuisuudelle. Karistan tällaiset energiavampyyrit elämästäni ja myötäelän vain sellaisten ihmisten huolia ja murheita, jotka aidosti haluavat mennä myös eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisukeskeisyys ei todellakaan tarkoita sitä, että toiselle annetaan ratkaisu ihan kaikkeen, herranen aika. Ratkaisukeskeisyydessä etsitään kyllä ratkaisua, mutta ei syötetä niitä toiselle vaan autetaan löytämään ne itse. Ja ymmärretään, milloin ei todellakaan tarvita ratkaisuja, vaan kuuntelua ja myötätuntoa.
Eli pitäisi sitten kierrellä ja kaarrella kunnes toinen itse keksii sen ratkaisun, jonka olisi vaan voinut kertoa heti aluksi. Ja vain sen takia että toinen hyväksyy ainoastaan omat ideansa ratkaisuiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höh. Mä olen pitänyt itseäni lievästi autistisena (varmaan olenkin), nyt kyllä ihmettelen tätä keskustelua.
Ajatelkaa terapiaa. Se AUTTAA ihmisiä. Vaikka terapeutti mielessään vain laskisi kirstuun kilahtelevia kolikoita.
Murheiden jakaminen ystävän kanssa auttaa selkiyttämään omia ajatuksia.
No, milloin pitää kertoa ratkaisu ? Silloin kun sitä pyydetään/toivotaan.
Tämä on viisain vastaus tässä ketjussa. Pisteet sulle.
Heetkinen, en ole koskaan ollut terapiassa, mutta kai siellä kokenut terapeutti antaa työkaluja ja ratkaisuehdotuksia millä asiakas pääsee eteenpäin?
Siis sen sijaan, että istuu naama kiinni hymistelemässä, kun asiakas dumppaa pahan olon niskaansa.
Joo, mutta ei se sano niitä tyyliin "tee näin", vaan asiakkaan kanssa yhdessä pyritään löytämään ratkaisu. Tutkimuksien mukaan empaattinen kuuntelu on vaikuttavin asia terapiassa, mikä ei tosin tarkoita hiljaa hymistelyä.
Minä sain yhden ratkaiskeskeisen läheisen tuttuni kautta uutta virtaa alanvaihdolleni. Valitin eräänä päivänä facessa hänelle suomen työmarkkinoista ja suomen työmarkkinoijien ja rekrytoijien typeryydestä ja ennakkoluuloisuudesta ja yksisilmäisyydestä ja ties mistä sekä siitä miten vaikeaksi alanvaihtokin on tehty, että te-keskuksesta siihen kannustetaan, mutta mitään konkreettista apua et saa. Sitten kun löydät itseäsi kiinnostavan alan, niin toimistosta sanotaan, että ei. Tämä läheinen tuttuni tiesi mistä puhun ja koska hänellä oli jo monen vuoden kokemus kansainvälisestä työmaailmasta (johon suomi ei muuten kuulu btw, vaikka niin halutaan uskoa: täällä käy vain kansainväliset firmat headhunttaamassa erikoisosaajia), hän laittoi minulle pitkän listan siitä "what you should do(suomeksi, hiukan kielioppivirheellisellä suomella, kun halutaan käyttää sinä-passiivia, että "sinun pitää tehdä näin").
Se lista kävi järkeen ja se oli sellainen mitä olin itsekin ajatellut, mutta täällä suomessa kukaan, siis ei edes te-toimistossa uskottu niihin toimenpiteisiin, kun "tutkimusten mukaan tuollainen ei auta". No kyllä se auttoi ja nimenomaan niin, että pääsin laittamaan jalkani oven väliin ulkomaiseen yritykseen ja lähemmäs poispääsyä suomesta. Kun olin sitten käynyt joitain ulkomaisia kursseja, niin kas kummaa, kun minä aloin kiinnostaa suomalaisiakin yrityksiä. Että kun suomesta ei oikein löydy tuota tai tuota osaajaa, laitapa hakmusta suoraan meidän yrityksen sille ja sille henkilölle ja sitten sitä ja tätä....
Kaiken tämän sai aikaan tuo ratkaisukeskeinen, neuvojaan tuputtava, läheinen tuttavani. Hän tiesi miten minua pitää potkia takapuolelle ja hän tiesi mikä suomessa ja suomen työmaailmassa on vikana ja miten niitä vikoja voi kiertää.
Ilman häntä voivottelisin edelleen, että siinä ne poliitikot puhuu, että kun työttömiä ei kiinnosta, mutta eivät näe, että montaakin työtöntä kiinnostaa, mutta kun työttömän esteeksi asettuu te-keskus tai sitten suomalaiset alansa surkeimmistorekrytoijat. He, jotka kuvittelevat, että hyvän työntekijän löytää sillä, että laitetaan ne kaksisataa hakijaa päiväksi tekemään psykologisia soveltuvuustestejä sen sijaan, että etisttäisiin niiden hakijoiden joukosta heidät, jotka ovat valmiita kehitämään itseään ja opettelemaan yrityksen tarvitsemia taitoja.
Kaiken tämän kävin paljon mieluummin läpi, kuin jos olisin joutunut jonkun "voi että, no kuule otapa tuosta pulla" mukatukija.
Tuollaisista syistä johtuen pidän elämässäni paljon mieluummin neuvojaan tuputtavia ihmisiä kuin tyhjiä korulaseita heitteleviä tyyppejä. Neuvojaan tuputtavillekin voi sanoa (ja saa sanoa), jos ei jonain hetkenä halua neuvoja
Alue: Aihe vapaa
Ymmärrän sinua, ap. Minua tylsistyttää ihmiset, jotka jauhavat pitkät litaniat siitä, miten korjata jokin polkupyörä tai mistä saisi tilattua parhaan mekon rippijuhliin. Semmoiset jotka siis oikeasti kaipaavat ratkaisuja johonkin ongelmaan. Ketä kiinnostaa, älä multa kysy.