Appivanhemmat osti vanhan talon maalta kaukaa
Nyt sitten appi sairastunut eikä ajokortiton anoppi pärjää siellä yksinään. Joka paikkaan pitkä matka, terveyskeskuksessa ei lääkäriä ja nyt pitäisi sännätä sinne.
Muutosta kinattiin kuukausi koska yritimme selittää että jos näin käy, anoppi on siellä nakelissa. Ei edes voi lähteä sieltä muualle, koska taloa pitää lämmittää, ettei putket jäädy.
Sinne on täältä monen tunnin matka.
Harasimme vastaan niin että otsasuonet oli haljeta mutta eihäb nämä järkeä kuunnelleet.
Suututtaa niin että pää räjähtää!
Kommentit (454)
Oma äitini ei eläkkeellä muuttanut sentään korpeen mutta pienempään vieraaseen kaupunkiin asumaan. Hän oli leski ja kaipasi ehkä muistoista vapaata asuinympäristöä. Myöhemmin hän muutti eri paikkakunnalle. Joka tapauksessa paljon myöhemmin kun hänellä puhkesi muistisairaus, hän kyseli minulta missä kaikissa kaupungeissa on asunut ja kun kuuli tuosta kaupungista, hän ihmetteli kovasti miksi hän oli sinne muuttanut. Vastasin "sitä mekin aina ihmettelimme" ja sitten nauroimme kovasti yhdessä. Tämä tällainen kevyt OT.
Mun vanhemmat asuu saaressa, jossa ei asu muita. Ei siltaa. Sähköt on, ei juoksevaa vettä.
Isällä amputoitiin jalka polvesta diabeteksen komplikaationa. On vaikeaa, niin vaikeaa. Eivät suostu edes keskustelemaan muutosta.
Eivät onneksi oleta, että autetaan, osaavat veneillä ja autoilla, mutta siis voi luoja.
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat asuu saaressa, jossa ei asu muita. Ei siltaa. Sähköt on, ei juoksevaa vettä.
Isällä amputoitiin jalka polvesta diabeteksen komplikaationa. On vaikeaa, niin vaikeaa. Eivät suostu edes keskustelemaan muutosta.
Eivät onneksi oleta, että autetaan, osaavat veneillä ja autoilla, mutta siis voi luoja.
Joku taitaa keksiä näitä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä aina boomereitakaan koske, että palveluiden puute tulee yllätyksenä. Muutetaan maalle pienten lasten kanssa, ja kun pitäisi löytyä päiväkoteja, kouluja yms. alkaa vikuminen. Juu ei ole päiväkotia lähellä ei. Kouluun on 4.7 km. Ei tule koulukyytiä jos matka alle 5km jne. Pyörätietä ei ole ( ei ollut taloa ostettaessa), bussit ei kulje. Talvella on pimeää koska ei katuvaloja. Muuttajille pitäisi olla kuntaohjeistus jossa heille selitetään selkosuomella/ruotsilla/milläkielellä vaan, että näin on näppylät. Ei se, että muutetaan jonnekkin tarkoita sitä, että heitä varten uusia palveluja järjestetään. Ottakoon selvää niin nuoret kuin vanhat mihin periferiaan ovat muuttamassa.
En tiedä ketään joka luulisi että uusia palveluja perustettaisiin. Valitettavasti kyllä perheitä joilel on sössötetty valeita kyläkoulusta, joka sitten heti lakkautetaan.
Kyläkouluja ei varmaankaan lakkauteta tuosta vaan, kyllä ollut tiedossa pidempään kiikkulaudalla olo. Kouluteiden vaarallisuus on kaiketi ollut tiedossa jo muuttaessa. Kyllä ihmiset elävät melko ihmellisissä kuvitelmissaan. Kannattaisi oikeasti ottaa selvää siitä, minne on muuttamassa ja mitä palveluja siellä on.
Olen itse kaupunkilainen ja mieheni myös, olemme iältämme 34 ja 38. Meillä on kerrostaloasunto isossa kaupungissa ja etsimme itsellemme kesämökkiä noin tunnin max 1h30min ajomatkan päässä. Budjetin takia katselemme kuivanmaan mökkejä ja aika huonokuntoisiakin, koska osaamme remontoida.
Noh, ei ole yksi tai kaksi kertaa kun 60-vuotias yksinäinen nainen ostaa sen talon jota kävimme katsomassa. Osa hurjassa kunnossa, parveke putoaa ja remonttitarpeet eivät kosmeettisia. En siis olisi osaa näistä itse ostanut, koska remonttitarpeet niin mittavia, ulkopuoliselta ostettuna 100 000€, eikä talosta saisi millään sitä hintaa (plus ostohinta) jos myymään lähtisi. Ei siis järkevä sijoitus ollenkaan. Olen hiljaa mielessäni kyllä ihmetellyt että miksi yli kuusikymppinen nainen yksin ostaa pommikuntoisen talon, mutta eihän se tietenkään minulle kuulu.
Onneksi omat vanhemmat myivät ajoissa omakotitalonsa ja heidän mökkinsäkin on hyväkuntoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voimia tilanteeseen. Meillä 76-v. ja 80-v. appikset ostivat purkukuntoisen, homeisen kesämökin, jonne on meiltä 3 h ajomatka. Katto vuotaa ja lattiasieni puskee lautojen raosta. Appi sai sydänkohtauksen, eikä voi enää tehdä mitään "miesten töitä", joten sinne odotetaan nyt miestäni joka kesäviikonloppu ja lomilla remontoimaan. Heillä on rahaa, mutta sitä ei haluta käyttää, kun oma poikahan tekee. Eivät ymmärrä, että meillä on omakotitalo, lapset ja eläimet, emmekä voi sitoutua heidän jatkuvaan auttamiseensa. Appiksilla on lisänä heilläkin omakotitalo, joka vaatisi ties mitkä valesokkeliremontit, anopilla on aamuisin silmät muurautuneet umpeen.
Paljon vaikuttaa valitettavasti myös se, etteivät he ole auttaneet meitä tai välittäneet lapsenlapsistaakaan. En koe, että minunkaan pitäisi nyt auttaa. Huoli-ilmoitusta juuri tehdään mekin.
Voi pyhä isä näitä isoja ikäluokkia..
Onhan ne boomerit selkeästi itsekeskeisin, epäkypsin ja itsepäisin sukupolvi mitä on. Sellaisia äärettömän lapsellisia ja röykeitä.
Montako sukupolvea sinä tunnet? Tokihan ymmärrät, että tuollainen kommentti vaatii jo syvempää analyysia ja matemaattisia otantoja.
Aika lailla saman verran mitä ihmiset yleensäkin. Olen nähnyt tätä elämää aika laajalti ja tiedän historiasta, sukuni historiasta ja asioista jotakin. Tätä asiaa olen joutunut paljon käsittelemään ja läpikäymään.
Boomereille on erittäin tyypillistä, että he eivät koskaan myönnä mitään virheitään. Se on sellainen hyvin yleinen vika heissä. Eivät vaan kykene nöyrtymään ja esimerkiksi pyytämään anteeksi tekojaan.
Boomereiden vanhemmat olivat paljon nöyrempiä. Boomerit on se pullamössösukupolvi joka söi pullamössöä itse. No arvaa mitä väittävät itse? Että muut on, eivät he.
Boomereille on tullut kaikki kultalautasella nenän eteen, ja ovat kusettaneet itselleen eläkkeet nuorempien selkänahasta. Kiitokseksi aukovat päätään, ja vaativat lapsiaan olemaan heille vanhempina.
Omien lasten pitäisi olla heidän vanhempia, kun itse ovat kyvyttömiä olemaan aikuisia.
Halveksin. Halveksin niin äärimmäisen syvästi teitä.
Tottahan toki boomereiden vanhemmat olivat nöyrempiä kaiken puutteen ja kärsimyksen keskellä, ja heitä kutsutaankin silent generation.
Älkää taas yleistäkö. Esim omat appivanhempani olivat itsekkäimpiä ihmisiä, jota tiedän 20-luvun alussa syntyneet.
Omat vanhempai eivät olleet itsekkäitä, mutta minun opiskelut ym eivät kosmaan olleet heidän mieleensä, vaikka itse kaiken työlläni maksoin. Veljelleni taas kaikki pedattiin valmiiksi ja velipä ei halunnutkaan opiskella ja sekin oli minun vikani. Olivat 1913 ja 1917 syntyneet.
Samoja asioita monet ystäväni ovat kohdanneet.
Joka sukupolvessa on kaikenlaisia ihmisiä ollut aina ja tulee olemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat asuu saaressa, jossa ei asu muita. Ei siltaa. Sähköt on, ei juoksevaa vettä.
Isällä amputoitiin jalka polvesta diabeteksen komplikaationa. On vaikeaa, niin vaikeaa. Eivät suostu edes keskustelemaan muutosta.
Eivät onneksi oleta, että autetaan, osaavat veneillä ja autoilla, mutta siis voi luoja.
Joku taitaa keksiä näitä juttuja.
Miten niin? Meidän mökkisaaressa asuu 3 tuollaista ruokakuntaa.
Sähköt ja juokseva vesi taitaa kaikilla olla omasta kaivosta, kuten meilläkin mökissä.
Tarpeen tullen autamme toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Suvunhaaskat kirjoitti:
Miniöillä ole sananvaltaa tai ei pitäisi olla näihin asioihin.
Miehet ovat niin lapasia, että antavat vallan vaimolleen.Mun mies on sieltä maalta päässyt pois 18-vuotiaana, opiskellut ja luo uraa.
Häntä ei todellakaan minnekään Savokainuuseen saa asumaan kirveelläkään.
Ap
En muutenkaan ymmärrä, että miksi ihmiset hokevat, että pitää perheiden muuttaa johonkin hornan tuuttiin vanhuksia hoitamaan. Tästähän tulee lumipalloilmiö ja joskus nämä muuttajatkin vanhenevat, joten jäävätkö taas heidän lapsensa asumaan sinne korpeen?
Itse en ikimaailmassa tule vaatimaan lapsiltani tällaisia palveluita. Kyllä se olen minä, joka muutan palveluiden ääreen ja pian tämä on ajankohtaistakin.
Tämä oli tosi herättävä keskusteluketju. Kiitos siitä!
Terv. 62-vuotias naisihminen sieltä korven rajamailta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suvunhaaskat kirjoitti:
Miniöillä ole sananvaltaa tai ei pitäisi olla näihin asioihin.
Miehet ovat niin lapasia, että antavat vallan vaimolleen.Mun mies on sieltä maalta päässyt pois 18-vuotiaana, opiskellut ja luo uraa.
Häntä ei todellakaan minnekään Savokainuuseen saa asumaan kirveelläkään.
Ap
En muutenkaan ymmärrä, että miksi ihmiset hokevat, että pitää perheiden muuttaa johonkin hornan tuuttiin vanhuksia hoitamaan. Tästähän tulee lumipalloilmiö ja joskus nämä muuttajatkin vanhenevat, joten jäävätkö taas heidän lapsensa asumaan sinne korpeen?
Itse en ikimaailmassa tule vaatimaan lapsiltani tällaisia palveluita. Kyllä se olen minä, joka muutan palveluiden ääreen ja pian tämä on ajankohtaistakin.
Tämä oli tosi herättävä keskusteluketju. Kiitos siitä!
Terv. 62-vuotias naisihminen sieltä korven rajamailta
Minä olen samanikäinen ja tein jo oman siirtoni eli muutin kerrostaloon Espooseen lähelle palveluja. Olisi pitänyt tehdä tämä jo aiemmin.
Narsistinen vanhempi näkee aikuisen lapsensa itsensä jatkeena, eikä hahmota, että tällä olisi omia mielipiteitä.
Hän uskoo vilpittömästi, että totta kai se hänen aikuinen lapsensa haluaa Savokainuuseen, kun hän haluaa sinne.
Sitten hän raivostuu, kun näin ei olekaan. Ja yleensä se viha sitten kohdistuu siihen aikuisen lapsen puolisoon, jonka on täytynyt aiheuttaa tämä tällainen väärä mielipide.
Ihan niin kuin se puoliso on vastuussa mm harvoista kyläilyistä (vaikka se on se narsistin oma aikuinen lapsi joka ei halua vanhempaansa tavata).
Been there done that
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat asuu saaressa, jossa ei asu muita. Ei siltaa. Sähköt on, ei juoksevaa vettä.
Isällä amputoitiin jalka polvesta diabeteksen komplikaationa. On vaikeaa, niin vaikeaa. Eivät suostu edes keskustelemaan muutosta.
Eivät onneksi oleta, että autetaan, osaavat veneillä ja autoilla, mutta siis voi luoja.
Joku taitaa keksiä näitä juttuja.
Miten niin? Meidän mökkisaaressa asuu 3 tuollaista ruokakuntaa.
Sähköt ja juokseva vesi taitaa kaikilla olla omasta kaivosta, kuten meilläkin mökissä.
Tarpeen tullen autamme toisiamme.
Taidat kirjoittaa itse kaikki kommentit, koska ne on niin samanlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä maalla tunnetaan sellainen asia kuin naapuriapu eli kun naapurissa mies kuoli, niin kuskaamme ajokortitonta leskeään kaupassa kerran viikossa ja toisen kerran käy ns. kutsutaksilla. Toki vastavuoroisesti saamme itse tarvittaessa apua itsekin esim. säilöntäaikaan tai jos kiireaikaan tarvitaan lastenvahtia. Jos epäsuomalaiseen tapaan avaa suunsa ja ryhtyy puhumaan, niin elämä helpottuu.
Ei kaikkialla toimi naapuriapu. Esim Pohjois-Pohjanmaalla kun 7v asuin niin ei sellaista tunnettu. Kerran joudun kilometrin päässä olevaa isäntää pyytämään käynnistämään autoni talvipakkasella. Suostui vastentahtoisesti, kun maksoin 20€. Edes rahalla tai vastavuoroisella avulla ei niin vaan ketään auttamaan saanut.
Jep, totta puhut. Ei täällä Pohjois-Pohjanmaalla yleensä mitään naapuriapua löydy.
Voimia!
Sodan pitkät jäljet. Ulottavat lonkeronsa teihin ja teidän lapsiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi ostaa toisen asunnon. Ja myydä maatilan. Tapaus selvitetty. Tai sitten taksilla?
Ei maalla talot niin vaan mene kaupaksi. Itse sain myytyä mutta tein 50 000 euroa tappiota. Ja tuo oli 2000-luvun alussa. Nykyään talokauppa entisestään huonontunut.
Eikö monet lapsiperheet nimenomaan halua maalle?
Mulle ehdotettiin vähän vaatien, että kun vanhemmista aika jättää ja perintö jaetaan, mun pitäisi ostaa heidän kotitalo, eli lunastaa veljet ulos siitä. Veljiltä sitä ei voi pyytää, mutta mun olisi se tehtävä, ettei talo mene vieraalle. Kun sanoin, etten tarvitse kahta kuivan maan taloa maalta, niin loukkaantui tästä. Kyseessähän kun on myös minun kotini.
Piti selvittää sitten, etten ole päivääkään virallisesti asunut ko. talossa, (vieraillut ja yökyläillyt kyllä,) kun muuttivat sinne eläkkeelle jäätyään. Se, että vanhempani, jotka ovat minulle tärkeitä, asuvat siellä, ei tee siitä minun kotia.
Minulla on jo oma talo, jossa asun niin kauan kuin pystyn, muutan kyllä palveluiden lähelle kun en enää pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina voi ostaa toisen asunnon. Ja myydä maatilan. Tapaus selvitetty. Tai sitten taksilla?
Ei maalla talot niin vaan mene kaupaksi. Itse sain myytyä mutta tein 50 000 euroa tappiota. Ja tuo oli 2000-luvun alussa. Nykyään talokauppa entisestään huonontunut.
Eikö monet lapsiperheet nimenomaan halua maalle?
Hyväkuntoiset talot menevät kaupaksi meidän kunnassa. Naapuri möi omansa ennen ensimmäistä näyttöä. Ne pommikuntoiset rintamamiestalot, joissa viimeisin remontti tehty 1975 ja ovat jo valmiiksi täynnä edellisen asukkaan tavaraa... Ei ole juurikaan kysyntää, kun koko tönö pitäisi kaataa ja rakentaa uusiksi. Helpompaa rakentaa uusi.
Nämä valitukset on taas niiltä, joiden omaa elämää ei mikään saa häiritä.
Vierailija kirjoitti:
Mulle ehdotettiin vähän vaatien, että kun vanhemmista aika jättää ja perintö jaetaan, mun pitäisi ostaa heidän kotitalo, eli lunastaa veljet ulos siitä. Veljiltä sitä ei voi pyytää, mutta mun olisi se tehtävä, ettei talo mene vieraalle. Kun sanoin, etten tarvitse kahta kuivan maan taloa maalta, niin loukkaantui tästä. Kyseessähän kun on myös minun kotini.
Piti selvittää sitten, etten ole päivääkään virallisesti asunut ko. talossa, (vieraillut ja yökyläillyt kyllä,) kun muuttivat sinne eläkkeelle jäätyään. Se, että vanhempani, jotka ovat minulle tärkeitä, asuvat siellä, ei tee siitä minun kotia.
Minulla on jo oma talo, jossa asun niin kauan kuin pystyn, muutan kyllä palveluiden lähelle kun en enää pysty.
Meille ei sentään taloa tuupattu riesaksi, mutta irtainta kyllä. Juurikin, että tämä oli isosetä Erkin veistämä, joten tunnearvo on huikea! Paitsi ei mulle tai miehelle, kun isosetä on ollut autuaimmilla veistelymailla jo 20 vuotta ennen kummankaan syntymää.
Vaikka kuinka yrittää kieltäytyä, niin saa haukut ja vielä kiukuttelua osakseen. Inhottavaa nurkan valtausta. Kummallista, kun ei haluta arvostaa suvun perintöä? Samoin pitäisi anopin aikoinaan tekemä ryijy pistää paraatipaikalle olkkarissa, se vissiin olisi arvostuksen ylin aste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat asuu saaressa, jossa ei asu muita. Ei siltaa. Sähköt on, ei juoksevaa vettä.
Isällä amputoitiin jalka polvesta diabeteksen komplikaationa. On vaikeaa, niin vaikeaa. Eivät suostu edes keskustelemaan muutosta.
Eivät onneksi oleta, että autetaan, osaavat veneillä ja autoilla, mutta siis voi luoja.
Joku taitaa keksiä näitä juttuja.
Uskon jutun. Todellisuus on tarua ihmeellisempää.
En tiedä ketään joka luulisi että uusia palveluja perustettaisiin. Valitettavasti kyllä perheitä joilel on sössötetty valeita kyläkoulusta, joka sitten heti lakkautetaan.